Tunne voittaa rationaalisuuden, vaikka ”älyköt” muuta väittävät

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja jos koet että tunne voittaa ajatuksen, et ole järin rationaalinen.

Mutta eikö olisi aika kuollutta ja kylmää mitätöidä tunteensa?

Miten niin? Eivät ne mitenkään mitätöidy vaan itse päätän mitä ajattelen eli milloin haluan esimerkiksi suuttua, sitähän ei kannata tehdä joka tilanteessa. Suurin työ minulla on ollut toisten joidenkin heikkouksien sietämisessä, nähtävästi inhoan syvästi omia heikkouksiani.

Kyllä mäkin itse päätän, mitä mä ajattelen, mutta jos tunne on jotain, niin aivan sama, mitä ajattelen. Jos en tunne että mikään kannattaa, niin sitä ei ajatuksilla että "kannattaa, kannattaa" muuteta mihinkään.

Voisitko kokeilla?

Annan esimerkin: Jos olet ystäväsi häissä kirkossa, et ala riehumaan suuttuneena koska ajatuksesi ovat myönteisiä ja haikeita ja ylpeitä, kukaan ei ala koska he hallitsevat omia ajatuksiaan.

Pätee ihan kaikkiin tilanteisiin.

Siis.....? Millaisista tilanteista nyt oikein puhut? Mikä tuossa aiheuttaisi sen raivostumisen tunteen, jota pitäisi ajatuksin hallita?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärintoimijoiden mielestä he toimivat oikin, ja mä raivostuin syyttä oh, says who? Niiiiin, se vanhempi. Se vahvempi päätti, että hän ei loukannut minua! Vittu!

Objektiivisuus oli siitä todella kaukana.

Mikä se ajatus oli siinä takana? Häpeä, pelko, epäoikeudenmukaisuus? Itsekin annan luvan itselleni raivostua epäoikeudenmukaisuuden takia.

Mieti myös mikä se motiivi asian sanojalla oli? Saada reaktio sinulta? Älä anna ihmisille tuollaisia palkintoja.

No, mä en anna. Sitäpaitsi, se ei edes hyödytä mitään. Sitten sinua pidetään malttisi menettäneenä lapsena. Ja siis vaikka ilmaa puhdistava raivari oiskin joskus oikein, niin osaa meistä on kasvatettu siihen, ettei sellainen käytös ole kenestäkään hyväksyttävää. Se, että sä sen suot itsellesi ei ole omaa ansiotasi. Sua ei ole vain kielletty siltä osin riittävästi menettääksesi senkin "oikeutesi" ja uskoaksesi edelleenkin ihmisarvoisuuteesi tai muuhun sellaiseen.

No tätä tapahtuu harvoin ja kyse on aina ihmisten perusoikeuksista. Raivostuminen ei siis ilmene ulospäin vaan kiehun sisäisesti ja enemmänkin toimin. Kyseenalaistan, suojelen, argumentoin tai poistun paikalta.

Jos mä raivostun, niin saan raivokohtauksen, ymmärrätkö?

Lue se mun lainaus tästä johon vastaat. Se on ulospäin näkyvä raivokohtaus.

Vierailija kirjoitti:

Väärintoimijoiden mielestä he toimivat oikin, ja mä raivostuin syyttä oh, says who? Niiiiin, se vanhempi. Se vahvempi päätti, että hän ei loukannut minua! Vittu!

Objektiivisuus oli siitä todella kaukana.

Tämä on raivokohtaus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Väärintoimijoiden mielestä he toimivat oikin, ja mä raivostuin syyttä oh, says who? Niiiiin, se vanhempi. Se vahvempi päätti, että hän ei loukannut minua! Vittu!

Objektiivisuus oli siitä todella kaukana.

Mikä se ajatus oli siinä takana? Häpeä, pelko, epäoikeudenmukaisuus? Itsekin annan luvan itselleni raivostua epäoikeudenmukaisuuden takia.

Mieti myös mikä se motiivi asian sanojalla oli? Saada reaktio sinulta? Älä anna ihmisille tuollaisia palkintoja.

No, mä en anna. Sitäpaitsi, se ei edes hyödytä mitään. Sitten sinua pidetään malttisi menettäneenä lapsena. Ja siis vaikka ilmaa puhdistava raivari oiskin joskus oikein, niin osaa meistä on kasvatettu siihen, ettei sellainen käytös ole kenestäkään hyväksyttävää. Se, että sä sen suot itsellesi ei ole omaa ansiotasi. Sua ei ole vain kielletty siltä osin riittävästi menettääksesi senkin "oikeutesi" ja uskoaksesi edelleenkin ihmisarvoisuuteesi tai muuhun sellaiseen.

No tätä tapahtuu harvoin ja kyse on aina ihmisten perusoikeuksista. Raivostuminen ei siis ilmene ulospäin vaan kiehun sisäisesti ja enemmänkin toimin. Kyseenalaistan, suojelen, argumentoin tai poistun paikalta.

Tuo on vain puoliensa pitämistä, tuo ei ole raivostumista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tainnut jäädä kännykät ja tietokoneet keksimättä jos pelkällä tuntella vaan elettäisiin.

Hölöhölö ilman tunnetta keksijä ei olisi edes viitsinyt nousta sängyssä. Juuri keksinnöissä tunteen merkitys korostuu.

Edelleen ne kaikki tunteet syntyvät ajatuksista.

Eli mikä voisi olla ajatus joka tuottaa tunteen että haluaa nousta ja alkaa ideoida?

Ihana aamu, hyvä olo, nyt tekemään jotain kivaa ja mielenkiintoista!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tainnut jäädä kännykät ja tietokoneet keksimättä jos pelkällä tuntella vaan elettäisiin.

Hölöhölö ilman tunnetta keksijä ei olisi edes viitsinyt nousta sängyssä. Juuri keksinnöissä tunteen merkitys korostuu.

Edelleen ne kaikki tunteet syntyvät ajatuksista.

Eli mikä voisi olla ajatus joka tuottaa tunteen että haluaa nousta ja alkaa ideoida?

Ihana aamu, hyvä olo, nyt tekemään jotain kivaa ja mielenkiintoista!

Ai että ihan noin ajattelemalla kiinnostaisi väsätä mitään, muka?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tainnut jäädä kännykät ja tietokoneet keksimättä jos pelkällä tuntella vaan elettäisiin.

Hölöhölö ilman tunnetta keksijä ei olisi edes viitsinyt nousta sängyssä. Juuri keksinnöissä tunteen merkitys korostuu.

Edelleen ne kaikki tunteet syntyvät ajatuksista.

Eli mikä voisi olla ajatus joka tuottaa tunteen että haluaa nousta ja alkaa ideoida?

Ihana aamu, hyvä olo, nyt tekemään jotain kivaa ja mielenkiintoista!

Eli, että jos tuntuu, että ei ole ihana aamu, vaan täysin masentava, on huono olo ja näin, niin sä kuvittelet, että tuo sun ajatus muuttaisi sen?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olisi tainnut jäädä kännykät ja tietokoneet keksimättä jos pelkällä tuntella vaan elettäisiin.

Hölöhölö ilman tunnetta keksijä ei olisi edes viitsinyt nousta sängyssä. Juuri keksinnöissä tunteen merkitys korostuu.

Edelleen ne kaikki tunteet syntyvät ajatuksista.

Eli mikä voisi olla ajatus joka tuottaa tunteen että haluaa nousta ja alkaa ideoida?

Ihana aamu, hyvä olo, nyt tekemään jotain kivaa ja mielenkiintoista!

Eli, että jos tuntuu, että ei ole ihana aamu, vaan täysin masentava, on huono olo ja näin, niin sä kuvittelet, että tuo sun ajatus muuttaisi sen?

Ja jos siis sille masentuneisuudelle on useita eri syitä, ja huonolle olollekin, niin sä uskot, että ne poistuu, jos ajattelee päinvastaisesti?

Miten ne masennuksen syyt poistuu sillä, että ajattelee, mikä ihana aamu? Tyhmempää en ole taas aikoihin kuullut. Wt taas lekturoi fiksumpiaan.

Nää, joilla on ollut "todella surkea lapsuus" taitavat vain kävellä munankuorilla "hyvine oloineen". Minkäänlaista kritiikkiä se hyvä olo ei kestä.

Heillä ei todellakaan ole mitään sisäistä hyvän olon tunnetta ja rauhaa ja varmuutta mistään, vaan täysi feikki uskominen omaan hyvinvointiinsa. Tippuvat kuin kuikka rantakiveltä, jos jokin posauttaa heidän hyvänsä hajalle taas. En haluaisi olla noin heikkona julistamassa sitä muille.

Vierailija kirjoitti:

Aika ysäriä ajatella että tunne ja järki on erillisiä järjestelmiä.

Niinpä - tai miten määritellä rationaalisen ja emotionaalisen ajattelun väliset erot? Kyllähän rationaalinenkin ajattelu on tietyssä mielessä emotionaalista - mielentila, jossa ajatellaan ns. rationaalisesti, on myös tunnetila. Miten tehdä ero rationaalisen ja intuitiivisen ajattelun välille - intuitiivisen ajattelunhan ajatellaan vähintäänkin osittain lipsuvan emotionaalisen ajattelun puolelle.