Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tunne voittaa rationaalisuuden, vaikka ”älyköt” muuta väittävät
25.11.2017 |
Kevyt ironinen hymy nousee aina huulilleni, kun joku korostaa omaa rationaalisuuttaan. Jos meiltä kysytään mikä on elämän tarkoitus, emme kykene antamaan vastausta, koska rationaalinen mielemme ei siihen kykene. Rationaalisuus sanoo, että millään ei pohjimmiltaan ole merkitystä. Ainakaan tähän asti kukaan ei ole pystynyt osoittamaan, että elämällä olisi objektiivista merkitystä. Subjektiivinen merkitys taas syntyy tunteesta. Mutta kun kuuntelemme tunteitamme, kaikki- siis aivan kaikki - tuntuu merkitykselliseltä. Ei ole olemassa pienintäkään asiaa, joka ei tuntuisi merkitykselliseltä.
Rationaalisuus häviää tunteelle myös siinä, että ilman tunnetta ei olisi rationaalisuutta. Ilman tunnetta meitä ei huvittaisi rationalisoida. Tunne vs järki -tennisottelu päättyisi suoraan kahdessa erässä - ihan rationaalisestikin ajateltuna.
Kommentit (52)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Jokainen tunne syntyy sinun omasta ajatuksestasi, tunteet eivät vain synny jostain tai imeydy ilmasta. Jokainen ajatus ei toki ole rationaalinen mutta ajatuksiaan on paljon helpompi hallita kuin niiden synnyttämiä tunnereaktioita.
Eikö tämä toimi vain, jos oletetaan, että lapsuus on aivan traumaton ja kaikkea oikeasti ikävää alkaa tapahtua vasta aikuisena?
Mitä? Kyse on siitä mitä ajattelet vai työntääkö joku sinulle ajatuksia päähän? Kyse on ihan pikkujutuista.
Minä pystyn tähän!
Tämä on kivaa!
Tämä kannattaa tehdä.
Pelkkä ajatus muuttaa tunnetta.
Ja mitä tulee tuohon lapsuuteen, aika harvalla on paskemmat olosuhteet kuin minulla lapsena :)Mutta miten tuo auttaa, jos tuntuu, ettei pysty, ettei tätäkään kannata tehdä jne?
Silloin tarvitaan apua jos ei itse pysty kääntämään ajatuksiaan. Yritä viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka katsovat sinua myönteisesti, kehuvat sinun jotain puoliasi ja USKO jos he kehuvat. Vaikka se olisi äiti :)
Älä kuvittele ihmisitä tuollaista hyvää. Ihmiset ovat itsetunnottomia itkuunparahtajia, jos kohtaavat vihaisen loukatun vittuuntuneen raivoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi tainnut jäädä kännykät ja tietokoneet keksimättä jos pelkällä tuntella vaan elettäisiin.
Mutta tunne on luonut innostuksen, jolla ne on haluttu kehittää. Tarpeen myös.
oivallisesti ajateltu. ammattikoulujen pihoilla tupakkaa polttavilta nuorukaisilta voi kuulla yhtä sivaltavaa huumoria.
Vierailija kirjoitti:
Olisi tainnut jäädä kännykät ja tietokoneet keksimättä jos pelkällä tuntella vaan elettäisiin.
Hölöhölö ilman tunnetta keksijä ei olisi edes viitsinyt nousta sängyssä. Juuri keksinnöissä tunteen merkitys korostuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Jokainen tunne syntyy sinun omasta ajatuksestasi, tunteet eivät vain synny jostain tai imeydy ilmasta. Jokainen ajatus ei toki ole rationaalinen mutta ajatuksiaan on paljon helpompi hallita kuin niiden synnyttämiä tunnereaktioita.
Eikö tämä toimi vain, jos oletetaan, että lapsuus on aivan traumaton ja kaikkea oikeasti ikävää alkaa tapahtua vasta aikuisena?
Mitä? Kyse on siitä mitä ajattelet vai työntääkö joku sinulle ajatuksia päähän? Kyse on ihan pikkujutuista.
Minä pystyn tähän!
Tämä on kivaa!
Tämä kannattaa tehdä.
Pelkkä ajatus muuttaa tunnetta.
Ja mitä tulee tuohon lapsuuteen, aika harvalla on paskemmat olosuhteet kuin minulla lapsena :)Mutta miten tuo auttaa, jos tuntuu, ettei pysty, ettei tätäkään kannata tehdä jne?
Silloin tarvitaan apua jos ei itse pysty kääntämään ajatuksiaan. Yritä viettää aikaa sellaisten ihmisten kanssa jotka katsovat sinua myönteisesti, kehuvat sinun jotain puoliasi ja USKO jos he kehuvat. Vaikka se olisi äiti :)
Sitäpaitsi miksi sä nuija puhut kokoajan AJATUKSISTA ja niiden kääntämisestä, kun mä puhun sulle TUNTEISTA ja niiden kääntämisestä? TUNTEISTAHAN tuossa on kyse, ei TUNNE että osaa, ei TUNNE, että kannattaa! Kerro miten se TUNNE siinä käännetään!!!!!!! Et osaa niin pidä turpa kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisi tainnut jäädä kännykät ja tietokoneet keksimättä jos pelkällä tuntella vaan elettäisiin.
Totta. Mutta vielä epätodennäköksemmin niitä olisi keksisitty jos pelkällä rationaalisuudella elettäisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos koet että tunne voittaa ajatuksen, et ole järin rationaalinen.
Mutta eikö olisi aika kuollutta ja kylmää mitätöidä tunteensa?
Miten niin? Eivät ne mitenkään mitätöidy vaan itse päätän mitä ajattelen eli milloin haluan esimerkiksi suuttua, sitähän ei kannata tehdä joka tilanteessa. Suurin työ minulla on ollut toisten joidenkin heikkouksien sietämisessä, nähtävästi inhoan syvästi omia heikkouksiani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Jokainen tunne syntyy sinun omasta ajatuksestasi, tunteet eivät vain synny jostain tai imeydy ilmasta. Jokainen ajatus ei toki ole rationaalinen mutta ajatuksiaan on paljon helpompi hallita kuin niiden synnyttämiä tunnereaktioita.
Eikö tämä toimi vain, jos oletetaan, että lapsuus on aivan traumaton ja kaikkea oikeasti ikävää alkaa tapahtua vasta aikuisena?
Mitä? Kyse on siitä mitä ajattelet vai työntääkö joku sinulle ajatuksia päähän? Kyse on ihan pikkujutuista.
Minä pystyn tähän!
Tämä on kivaa!
Tämä kannattaa tehdä.
Pelkkä ajatus muuttaa tunnetta.
Ja mitä tulee tuohon lapsuuteen, aika harvalla on paskemmat olosuhteet kuin minulla lapsena :)Mutta miten tuo auttaa, jos tuntuu, ettei pysty, ettei tätäkään kannata tehdä jne?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Jokainen tunne syntyy sinun omasta ajatuksestasi, tunteet eivät vain synny jostain tai imeydy ilmasta. Jokainen ajatus ei toki ole rationaalinen mutta ajatuksiaan on paljon helpompi hallita kuin niiden synnyttämiä tunnereaktioita.
Eikö tämä toimi vain, jos oletetaan, että lapsuus on aivan traumaton ja kaikkea oikeasti ikävää alkaa tapahtua vasta aikuisena?
Mitä? Kyse on siitä mitä ajattelet vai työntääkö joku sinulle ajatuksia päähän? Kyse on ihan pikkujutuista.
Minä pystyn tähän!
Tämä on kivaa!
Tämä kannattaa tehdä.
Pelkkä ajatus muuttaa tunnetta.
Ja mitä tulee tuohon lapsuuteen, aika harvalla on paskemmat olosuhteet kuin minulla lapsena :)Mutta miten tuo auttaa, jos tuntuu, ettei pysty, ettei tätäkään kannata tehdä jne?
Silloin kannattaa herätellä sitä tunnetta joka sanoo, että en halua olla negatiivisten tunteiden orja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos koet että tunne voittaa ajatuksen, et ole järin rationaalinen.
Mutta eikö olisi aika kuollutta ja kylmää mitätöidä tunteensa?
Miten niin? Eivät ne mitenkään mitätöidy vaan itse päätän mitä ajattelen eli milloin haluan esimerkiksi suuttua, sitähän ei kannata tehdä joka tilanteessa. Suurin työ minulla on ollut toisten joidenkin heikkouksien sietämisessä, nähtävästi inhoan syvästi omia heikkouksiani.
Kyllä mäkin itse päätän, mitä mä ajattelen, mutta jos tunne on jotain, niin aivan sama, mitä ajattelen. Jos en tunne että mikään kannattaa, niin sitä ei ajatuksilla että "kannattaa, kannattaa" muuteta mihinkään.
Vierailija kirjoitti:
Väärintoimijoiden mielestä he toimivat oikin, ja mä raivostuin syyttä oh, says who? Niiiiin, se vanhempi. Se vahvempi päätti, että hän ei loukannut minua! Vittu!
Objektiivisuus oli siitä todella kaukana.
Mikä se ajatus oli siinä takana? Häpeä, pelko, epäoikeudenmukaisuus? Itsekin annan luvan itselleni raivostua epäoikeudenmukaisuuden takia.
Mieti myös mikä se motiivi asian sanojalla oli? Saada reaktio sinulta? Älä anna ihmisille tuollaisia palkintoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olet väärässä. Jokainen tunne syntyy sinun omasta ajatuksestasi, tunteet eivät vain synny jostain tai imeydy ilmasta. Jokainen ajatus ei toki ole rationaalinen mutta ajatuksiaan on paljon helpompi hallita kuin niiden synnyttämiä tunnereaktioita.
Eikö tämä toimi vain, jos oletetaan, että lapsuus on aivan traumaton ja kaikkea oikeasti ikävää alkaa tapahtua vasta aikuisena?
Mitä? Kyse on siitä mitä ajattelet vai työntääkö joku sinulle ajatuksia päähän? Kyse on ihan pikkujutuista.
Minä pystyn tähän!
Tämä on kivaa!
Tämä kannattaa tehdä.
Pelkkä ajatus muuttaa tunnetta.
Ja mitä tulee tuohon lapsuuteen, aika harvalla on paskemmat olosuhteet kuin minulla lapsena :)Mutta miten tuo auttaa, jos tuntuu, ettei pysty, ettei tätäkään kannata tehdä jne?
Silloin kannattaa herätellä sitä tunnetta joka sanoo, että en halua olla negatiivisten tunteiden orja.
Herätellä sitä tunnetta? Mitä sillä tarkoitat? Kyseenalaistaa? Siinähän se just onkin, ettei sitä voi kyseenalaistaa, enhän mä muuten ois sen tunteen vankina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärintoimijoiden mielestä he toimivat oikin, ja mä raivostuin syyttä oh, says who? Niiiiin, se vanhempi. Se vahvempi päätti, että hän ei loukannut minua! Vittu!
Objektiivisuus oli siitä todella kaukana.Mikä se ajatus oli siinä takana? Häpeä, pelko, epäoikeudenmukaisuus? Itsekin annan luvan itselleni raivostua epäoikeudenmukaisuuden takia.
Mieti myös mikä se motiivi asian sanojalla oli? Saada reaktio sinulta? Älä anna ihmisille tuollaisia palkintoja.
No, mä en anna. Sitäpaitsi, se ei edes hyödytä mitään. Sitten sinua pidetään malttisi menettäneenä lapsena. Ja siis vaikka ilmaa puhdistava raivari oiskin joskus oikein, niin osaa meistä on kasvatettu siihen, ettei sellainen käytös ole kenestäkään hyväksyttävää. Se, että sä sen suot itsellesi ei ole omaa ansiotasi. Sua ei ole vain kielletty siltä osin riittävästi menettääksesi senkin "oikeutesi" ja uskoaksesi edelleenkin ihmisarvoisuuteesi tai muuhun sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja jos koet että tunne voittaa ajatuksen, et ole järin rationaalinen.
Mutta eikö olisi aika kuollutta ja kylmää mitätöidä tunteensa?
Miten niin? Eivät ne mitenkään mitätöidy vaan itse päätän mitä ajattelen eli milloin haluan esimerkiksi suuttua, sitähän ei kannata tehdä joka tilanteessa. Suurin työ minulla on ollut toisten joidenkin heikkouksien sietämisessä, nähtävästi inhoan syvästi omia heikkouksiani.
Kyllä mäkin itse päätän, mitä mä ajattelen, mutta jos tunne on jotain, niin aivan sama, mitä ajattelen. Jos en tunne että mikään kannattaa, niin sitä ei ajatuksilla että "kannattaa, kannattaa" muuteta mihinkään.
Voisitko kokeilla?
Annan esimerkin: Jos olet ystäväsi häissä kirkossa, et ala riehumaan suuttuneena koska ajatuksesi ovat myönteisiä ja haikeita ja ylpeitä, kukaan ei ala koska he hallitsevat omia ajatuksiaan.
Pätee ihan kaikkiin tilanteisiin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunteellako tämän keksit vai järjellä?
Tunteella keksin. Annoin järjelle mahdollisuuden ouolustautua, mutta nöyrästi se joutui häipymään takavasemmalle.
Ap
Tai sitten annoit rationaalisesti tunteille mahdolliuuden.
Vierailija kirjoitti:
Näin on. Ihminen on eläin, jonka kaikkia toimia hallitsevat apinan perusvietit, vaikka kuinka kauniisiin sanoihin ne yritämme kääriä. Reviiri, soidin, signaalit, sosiaalinen arvojärjestys, vähän matkimista ja pikkuripaus oivaltamista, siinäpä ne olennaisimmat.
Ei vietit ole tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärintoimijoiden mielestä he toimivat oikin, ja mä raivostuin syyttä oh, says who? Niiiiin, se vanhempi. Se vahvempi päätti, että hän ei loukannut minua! Vittu!
Objektiivisuus oli siitä todella kaukana.Mikä se ajatus oli siinä takana? Häpeä, pelko, epäoikeudenmukaisuus? Itsekin annan luvan itselleni raivostua epäoikeudenmukaisuuden takia.
Mieti myös mikä se motiivi asian sanojalla oli? Saada reaktio sinulta? Älä anna ihmisille tuollaisia palkintoja.No, mä en anna. Sitäpaitsi, se ei edes hyödytä mitään. Sitten sinua pidetään malttisi menettäneenä lapsena. Ja siis vaikka ilmaa puhdistava raivari oiskin joskus oikein, niin osaa meistä on kasvatettu siihen, ettei sellainen käytös ole kenestäkään hyväksyttävää. Se, että sä sen suot itsellesi ei ole omaa ansiotasi. Sua ei ole vain kielletty siltä osin riittävästi menettääksesi senkin "oikeutesi" ja uskoaksesi edelleenkin ihmisarvoisuuteesi tai muuhun sellaiseen.
Siis tän viimeisen lauseen tarkennus: jos sä hyväksyt itsellesi raivostumisen muille jos sä koet epäoikeudenmukaisuutta, niin silloinhan taidat omata ihmisarvoa, jonka mukaan tuonkaan jälkeen et menetä ihmisarvoasi muiden silmissä.
Mutta meitä sellaisiakin on, joilla kasvatus estää uskomasta ihmisarvoomme, mikäli me käyttäytyisimmeniin huonosti muita kohtaan, että raivostuisimme heille, kun kokisimme jotain, mitä he eivät koe. Eli sinä tai minä kokee loukkaantumisen, eihän ne muut sitä siinä koe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Väärintoimijoiden mielestä he toimivat oikin, ja mä raivostuin syyttä oh, says who? Niiiiin, se vanhempi. Se vahvempi päätti, että hän ei loukannut minua! Vittu!
Objektiivisuus oli siitä todella kaukana.Mikä se ajatus oli siinä takana? Häpeä, pelko, epäoikeudenmukaisuus? Itsekin annan luvan itselleni raivostua epäoikeudenmukaisuuden takia.
Mieti myös mikä se motiivi asian sanojalla oli? Saada reaktio sinulta? Älä anna ihmisille tuollaisia palkintoja.No, mä en anna. Sitäpaitsi, se ei edes hyödytä mitään. Sitten sinua pidetään malttisi menettäneenä lapsena. Ja siis vaikka ilmaa puhdistava raivari oiskin joskus oikein, niin osaa meistä on kasvatettu siihen, ettei sellainen käytös ole kenestäkään hyväksyttävää. Se, että sä sen suot itsellesi ei ole omaa ansiotasi. Sua ei ole vain kielletty siltä osin riittävästi menettääksesi senkin "oikeutesi" ja uskoaksesi edelleenkin ihmisarvoisuuteesi tai muuhun sellaiseen.
No tätä tapahtuu harvoin ja kyse on aina ihmisten perusoikeuksista. Raivostuminen ei siis ilmene ulospäin vaan kiehun sisäisesti ja enemmänkin toimin. Kyseenalaistan, suojelen, argumentoin tai poistun paikalta.
Sinun mielestäsi tunteet voittaa järjen. Okei, mutta mitä väliä sillä on?
Alue: Aihe vapaa
Olisi tainnut jäädä kännykät ja tietokoneet keksimättä jos pelkällä tuntella vaan elettäisiin.