Lue keskustelun säännöt.
Saanko puuttua vaimoni rahankäyttöön?
24.11.2017 |
Mielipiteitä sivullisilta naisilta, onko minulla oikeus kommentoida vaimoni shoppailua vai onko se asiatonta kontrolloimista?
Tilanne on se, että olen hyväpalkkaisessa työssä, vaimoni on opiskelija. Tuloero on (väliaikaisesti) suuri. Tulojeni vuoksi vaimoni saa vain opintorahan, ei lainkaan asumistukea. Olemme sopineet että elätän vaimoni opiskeluajan maksamalla esimerkiksi asumiskustannukset kokonaan. En halua, että vaimoni tekisi töitä opiskelujen ohella koska se saattaisi hidastaa opintoja ja on suoraan pois yhteisestä ajastamme. En halua että avioliitossamme eletään kahta eriä elintasoa joten käytännön järjestely on mielestäni hyvä näin.
Mutta onko minulla oikeus kritisoida, jos vaimoni käyttää opintotukensa asioihin jotka minusta on ihan älyttömiä? Toivoisin, että vaimo sen sijaan säästäisi tai ostaisi rahoillaan jotain hyödyllistä, eikä esimerkiksi merkkilaukkuja tai tyyriitä meikkejä. Aika jos kommentoin ostoksia, niin saan vastauksena että hän päättää itse mitä rahoillaan tekee ja voi kyllä mennä töihin tai nostaa opintolainaa jos haluan että hän osallistuu elämiskustannuksiin enemmän. Itse taas en halua tätä, haluan että vaimollani on käyttörahaa mutta toivoisin silti sen järkevämpää käyttöä.
Mielipiteitä, näkökulmia?
Loin tämän keskustelun vaimoni ehdotuksesta, koska av-mammaraati on kuulema armoton ja aina oikeassa.
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on avioehto?!
Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.
Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään?
Silloin kun minä opiskelin, niin tasapaino oli kallellaan toiseen suuntaan. Vaimo ei myöskään koskaan pyydä minulta rahoitusta juttuihinsa. Tämän hetkinen kulujenjakopolitiikka on minun sanelemani, vaimoni on usein ehdottanut juurikin töiden tekemistä (en halua tätä) ja opintolainan ottoa (vielä vähemmän haluan tätä). Kyse ei ole siis siivellä elämisestä, vaan tämä järjestely on hyvä näin.
Korostan ja alleviivaan: HALUAN että vaimollani on käyttörahaa eikä hänen tarvitse miettiä onko varaa käydä kahvilassa tai ravintolassa yms koska minunkaan ei tarvitse. En vain ymmärrä niitä asioita mihin hän valitsee rahansa laittamisen. Tässä kyse ei ole siitä, että toivoisin hänen käyttävän rahojaan minuun tai yhteisiin juttuihin vaan nimenomaan mukavaan elämään ja kivoihin juttuihin. Mutta ei silti älyttömyyksiin.
Sinun kännykkä-, auto- tai tietokonevalintasi voivat olla vaimosi mielestä älyttömyyksiä. Huomautteleeko hän sinulle niistä? Jos ei, älä sinäkään huomauttele vaimollesi, jos pidät jotain hänen hankintaansa älyttömänä.
vaimo saa olla mitä mieltä haluaa miehen hankinnoista mutta hän on tässä tapauskessa se jonka kannattaa pitää mölyt mahassa kun ei maksa mitään laskujakaan. Mies maksaa laskut ja saa sen lisäksi hankkia mitä haluaa. Vaimo voi sitten hankkia mitä haluaa kun pystyy ensin hoitamaan oman osuutensa laskuista.
Muutamaan otteeseen tässä ketjussa on ehdotettu, että rankaisisin vaimoani rahankäytöstään vaatimalla, että hän maksaa opintotuestaan laskuja ja yhteisiä kuluja. Mielestäni SE olisi sitä sairasta kontrollointia. En todellakaan ole ottamassa vaimoltani vähäisiä rahojaan pois siksi, että hän käyttää niitä mielestäni huonosti. Se olisi taloudellista väkivaltaa ja toivon totisesti että ei mikään yleinen käytäntö avioliitoissa, joissa kuitenkin pyöritetään yhteistä taloutta ja eletään yhteistä elämää. Tässä taloudessa ei eletä niin, että toisella on rahaa käytössään ja toisen pitää kituuttaa ja laskea pennejä.
En ole KIELTÄMÄSSÄ vaimoani ostamasta hönttejä naisjuttuja enkä todellakaan estämässä sitä viemällä vaimolta käyttörahat. Haluan mielipiteitä siitä, paljonko saan kommentoida näitä juttuja ja onko minulla oikeutta esittää toiveita siitä, mihin vaimon käyttöraha menee.
Ei ole oikeutta. Muuten tulee se naisten perinteinen kikka käyttöön, että ostetaan silti ja kaivetaan myöhemmin kaapista käyttöön. "Tämä oli jo vanha, etkö muka muista?"
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on avioehto?!
Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.
Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään?
Silloin kun minä opiskelin, niin tasapaino oli kallellaan toiseen suuntaan. Vaimo ei myöskään koskaan pyydä minulta rahoitusta juttuihinsa. Tämän hetkinen kulujenjakopolitiikka on minun sanelemani, vaimoni on usein ehdottanut juurikin töiden tekemistä (en halua tätä) ja opintolainan ottoa (vielä vähemmän haluan tätä). Kyse ei ole siis siivellä elämisestä, vaan tämä järjestely on hyvä näin.
Korostan ja alleviivaan: HALUAN että vaimollani on käyttörahaa eikä hänen tarvitse miettiä onko varaa käydä kahvilassa tai ravintolassa yms koska minunkaan ei tarvitse. En vain ymmärrä niitä asioita mihin hän valitsee rahansa laittamisen. Tässä kyse ei ole siitä, että toivoisin hänen käyttävän rahojaan minuun tai yhteisiin juttuihin vaan nimenomaan mukavaan elämään ja kivoihin juttuihin. Mutta ei silti älyttömyyksiin.
Muistelepa sitä aikaa kun opiskelit ja vaimosi elätti sinua.
Saitko hankkia auton, stereot, vaatteita, mitään?
Ymmärrän että olet kitsas pihistelijä ekonomisti, jonka mielestä kaikki raha pitäisi maata pankkitilillä, mutta sait varmaan jostain rahamäärästä päättää itsekin?
Älä nyt yhtään selitä täällä, että elätät vaimoasi ja oikeutesi on eurolleen päättää mihin hän saa rahaa käyttää, koska HÄN ON MAHDOLLISTANUT SEN, ETTÄ SINULLA ON NYT SAIRAAN HYVÄT TULOT?
Täällä nyt jengi luulee että opiskelijatyttö on löytänyt rikkaan miehen joka elättää, näinhän ei ole vaan hän on elättänyt sinut kouluttamattomana ja nyt on hänen vuoronsa opiskella.
Ja hänen pitäisi nyt kulkea lumpuissa.
Miten se nainen jaksaa tuollaista, jos hän pääsisi lukemaan nämä viestit, niin kuin hyvin saattaa käydä, niin mitäs luulet että hän tuumaa? Ellei tämä ole provo?
En voi uskoa, että Suomi 100-vuodella mies edes kyselee, voiko kontrolloida, mihin naisensa rahansa käyttää!? Häpeä sika! Et ole ansainnut vaimoasi.
Kaverini on rikkaissa naimisissa ja saa mieheltään 2000 euroa käyttörahaa kuussa. Olen maininnut tästä aiemminkin. Hän ostaa rahoillaan laadukkaita vaatteita, kenkiä ja laukkuja. Loput menee harrastuksiin.
Olisikin provo. Mikäli on totta, niin onpahan paskakasaan nainen kätensä lykännyt. Tuo on vasta alkusoittoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En voi uskoa, että Suomi 100-vuodella mies edes kyselee, voiko kontrolloida, mihin naisensa rahansa käyttää!? Häpeä sika! Et ole ansainnut vaimoasi.
Mutta eiväthän noi naisen rahat ole oikeasti millään tavalla hänen omiaan. Ensinnäkin ne ovat ihan absoluuttisesti valtiolta tulleilta ja toiseksi käytännössä osa niistä on miehen, koska mies taas omista rahoistaan maksaa osan naisen välttämättömistä kuluista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai sinulla on oikeus vaatia vaimoltasi tietynlaista rahankäyttöä koska maksat teidän asumiskulut kokonaisuudessaan. Vaimosi voi tietenkin valita oman vapauden ja silloin maksaa oman osuutensa. omaa vapautta rahan käytössä ei ole jos joku muu maksaa laskut asumisesta. Jos vaimosi jo nyt ostelee pienillä rahoillaan kalliita tavaroita niin luuletko oikeasti että hän suostuisi joskus tulevaisuudessa maksamaan mitään yhteisiä kulujanne? Hän ajattelee että palkka on hänen ja sinä maksat viulut. Tämä on nähty ystäväpiirissä useaan otteeseen. Naiset jotka elelevät säästeliäästi opiskelujen aikana ovat myöhemmin hyviä puolisoita myös talouden jakamisen suhteen kun taas rahansa tuhlaavat eivät koskaan seiso omilla jaloillaan. Mitään edustavaa rouvaa hänestä ei näillä spekseillä tule vaan rahaongelmat seuraavat häntä hamaan tulevaisuuteen.
Ei sinun ole pakko maksaa teidän asumiskustannuksia vaikka olette niin sopineet. Voit sen sopimuksen lopettaa yksipuolisesti ja sanoa että on aika keskustella raha-asioista uudelleen. Mä en miettisi sitä hermostuuko vaimo siitä. jos hermostuu niin näytä ovea. Maailmassa on kauniita ja mukavia naisia joilla on arvot kohdillaan.
Luetunymmärtäminen...
Ap:n vaimo elätti yksinään ap:ta, kun tämä opiskeli. Nyt on vaimon vuoro opiskella ja ap:n vuoro elättää. Mutta vaimo on sanonut menevänsä mieluummin töihin opintojen ohella, ap ei suostu siihen. Eli ap on kontrolloiva alistaja ja on ihan mahdollista, että vaimo saa kohta tarpeekseen ja heittää ap:n ulos.Miten vaimo heittää ap:n ulos kun hänellä ei ole maksaa asumiskuluja? Vaimo voi toki lähteä mutta epäilen ettei lähde koska sitten jäisi luksus hankkimatta. Ap maksaa todellisuudessa osan kaikesta mitä vaimo ostaa "omilla rahoillaan"
Et sitten ole lukenut ketjua.
Keskivaihrilta ilmenee, että vaimo kävi töissä ja elätti yksinään ap:n, joka opiskeli. Nyt on vaimon vuoro ipiskella, mutta hän en ehdottanut, että voisi yhä käydä töissä samalla. Ap on kieltänyt vaimon työssäkäynnin opintojen ohella, koska kokee jäävänsä vaille huomiota. Valittaa kuitenkin siitä, että pitää nyt elättää vaimo.
Ap - luulen, eetä tarvitset terapiaa ymmärtääksesi, että olet kontrolloiva ja hieman henkisesti väkivaltainen.
Ap:n vaimo - mene töihin opintojen ohella ja rakenna elämäsi niin riippuattomaksi kuin suinkin, jotta voit helposti erota, kun et enää kestä miestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on avioehto?!
Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.
Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään?
Silloin kun minä opiskelin, niin tasapaino oli kallellaan toiseen suuntaan. Vaimo ei myöskään koskaan pyydä minulta rahoitusta juttuihinsa. Tämän hetkinen kulujenjakopolitiikka on minun sanelemani, vaimoni on usein ehdottanut juurikin töiden tekemistä (en halua tätä) ja opintolainan ottoa (vielä vähemmän haluan tätä). Kyse ei ole siis siivellä elämisestä, vaan tämä järjestely on hyvä näin.
Korostan ja alleviivaan: HALUAN että vaimollani on käyttörahaa eikä hänen tarvitse miettiä onko varaa käydä kahvilassa tai ravintolassa yms koska minunkaan ei tarvitse. En vain ymmärrä niitä asioita mihin hän valitsee rahansa laittamisen. Tässä kyse ei ole siitä, että toivoisin hänen käyttävän rahojaan minuun tai yhteisiin juttuihin vaan nimenomaan mukavaan elämään ja kivoihin juttuihin. Mutta ei silti älyttömyyksiin.
Muistelepa sitä aikaa kun opiskelit ja vaimosi elätti sinua.
Saitko hankkia auton, stereot, vaatteita, mitään?
Ymmärrän että olet kitsas pihistelijä ekonomisti, jonka mielestä kaikki raha pitäisi maata pankkitilillä, mutta sait varmaan jostain rahamäärästä päättää itsekin?
Älä nyt yhtään selitä täällä, että elätät vaimoasi ja oikeutesi on eurolleen päättää mihin hän saa rahaa käyttää, koska HÄN ON MAHDOLLISTANUT SEN, ETTÄ SINULLA ON NYT SAIRAAN HYVÄT TULOT?
Täällä nyt jengi luulee että opiskelijatyttö on löytänyt rikkaan miehen joka elättää, näinhän ei ole vaan hän on elättänyt sinut kouluttamattomana ja nyt on hänen vuoronsa opiskella.
Ja hänen pitäisi nyt kulkea lumpuissa.
Miten se nainen jaksaa tuollaista, jos hän pääsisi lukemaan nämä viestit, niin kuin hyvin saattaa käydä, niin mitäs luulet että hän tuumaa? Ellei tämä ole provo?
Tän on pakko olla provo, hyvä sellainen kyllä. Jos joku on elättänyt toista ja pääsee viimein itse vuorostaan opiskelemaan kun toinen on valmis ja hyvätuloinen, niin kyllä äijän luulisi olevan kiitollinen ammatistaan ja urastaan eikä tuollainen mulqvisti. Armollisesti ei päästä vaimoa töihin. Joopa joo. Mies saisi elättää, vaikkei nainen olisi töissä ollenkaan.
Myös minun mieheni elätti minut opintojeni ajan. Opiskelusta sovittiin luonnollisesti yhdessä miehen kanssa, ei näin suurta päätöstä olisi yksin voinut tehdä. Meillä oli kouluikäinen lapsi ja asuntolainaa vielä reippaasti ja opiskelu tiesi nollatuloja useammalle vuodelle. Vaikka miehen palkka oli ihan ok, niin kyllä se opiskelu tarkoitti kuitenkin sitä, että perheen rahat oli useamman vuoden tiukilla.
Todellakaan se opintoraha, mitä alkuun sain 1,5 vuoden ajan, ei mennyt mihinkään meikkeihin ja merkkilaukkuihin. Siistejä kouluvaatteita jouduin ostamaan, mutta pärjäsin sillä että minulla oli kahdet farkut ja kuusi paitaa. Farkkuja pidin aina viikon ja paitaa kaksi päivää. Koululaukkuna oli reppu, jolla oli 30 vuoden takuu ja johon mahtui kotimatkalla päivän ruokaostokset. Välitunneilla kiertelin koulun käytävillä ja keräsin tyhjiä pulloja ja tölkkejä ja palautin ne kotimatkalla kauppaan. Nämä rahat olivat koululaisen taskurahat opintojeni aikana, hänellä ei varmaan koskaan ollut niin paljon rahaa kuin silloin. Ja minulle vinoiltiin tästä keräilyharrastuksesta.
Nostin myös opintolainan, koska en halunnut että sijoitukset ovat kokonaan tauolla opintojen ajan. Opiskelin rahoitusta ja minusta rahoituksen opiskelijan pitää sijoittaa. Olin sijoittanut jo ennen opintoja. Opinnot sattuivat hyvään aikaan sikäli että pääsin kokemaan talven 2008-2009 painajaisen sijoitusmarkkinoilla. Lapsenkin sijoituksista suli puolet ja tunsin itseni maailman paskimmaksi äidiksi. No ylöshän sieltä tultiin sitten aika vauhdilla. Kaiken kaikkiaan tuo oli erittäin arvokas kokemus ja sen jälkeen jotkut 20% dipit eivät ole tuntuneet missään.
Joku voi ajatella, että opintoraha on juuri sopiva raha tuhlattavaksi. Mutta minua huolestuttaa tässä enemmänkin vaimon asenne rahaan. Eikö hänellä ole mitään ajatusta siitä, että viisaalla rahankäytöllä olisi mahdollisuus huomattavaan vaurastumiseen pitkällä jänteellä? Kyllä perheessä pitäisi olla joku yhteinen suunnitelma siitä, miten perheen taloutta rakennetaan yhdessä. Ei voi olla niin, että toinen on tarkka rahankäyttäjä ja toinen tuhlaa kaikki rahansa. Siitä seuraa vain riitoja.
(jatkuu)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
(jatkuu)
Minä en opiskeluista huolimatta päässyt kunnolla työelämään ja mies joutuu edelleen maksamaan pääosan perheen kuluista. Vaikka meillä on yhteiset rahat ja saan tehdä itsenäisesti ostoksia, olen aina ottanut huomioon sen, että mies tienaa 80% tämän perheen rahoista ja minä en voi tuhlailla niitä rahoja samalla tavalla kuin mies. En sano, ettenkö mitään kivaa itselleni suo, mutta todella paljon käytän tarveharkintaa. Vaatteet on siistit, mutta niitä on vähän ja samaa talvitakkia käytän vähintään 5 vuotta. Myös lapsen olen opettanut vaateostoksilla harkitsemaan, onko hänen haluamansa vaate niin mieluinen ja laadukas, että siitä kannattaa maksaa pyydetty hinta. Lapselle on vaatteita kertynyt yli tarpeen, mutta kaikki ovat käytössä ja vähään aikaan ei ole tarvinnut mitään ostella, koska hän käyttää vaatteet loppuun saakka. Sama talvitakki on ollut hänellä käytössä jo 8 talvea, satuttiin ostamaan pienellä kasvuvaralla juuri kun pituuskasvu oli loppumassa. Ostetaan laadukasta ja kestävää.
Minäkin olin avioliiton alkuaikoina jonkinlainen tuhlari, mikä luultavasti johtui köyhästä lapsuudesta. Me aloimme alusta asti säästää lapselle pientä pesämunaa, vaikka omia säästöjä ei ollut. Lapselle säästämisen kautta meistäkin tuli sijoittajia, kun huomasimme että pitkällä ajalla säästöt karttuvat. Pidimme ensin kirjanpitoa menoista, että näimme minne ne rahat menevät ja se riitti järkeistämään meidän rahankäyttöä ja aloimme itsekin saada rahaa säästöön. Emme joutuneet luopumaan mistään tärkeästä. Ja monissa hankinnoissa aloin soveltaa rajahyödyn käsitettä jo ennen kuin olin koulussa oppinut, mitä se tarkoittaa. Nykyisin meillä on perheenä jo puolen miljoonan sijoitukset, joista suurin osa on minun hoidossani. Tuhlailusta voi siis parantua!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai sinulla on oikeus vaatia vaimoltasi tietynlaista rahankäyttöä koska maksat teidän asumiskulut kokonaisuudessaan. Vaimosi voi tietenkin valita oman vapauden ja silloin maksaa oman osuutensa. omaa vapautta rahan käytössä ei ole jos joku muu maksaa laskut asumisesta. Jos vaimosi jo nyt ostelee pienillä rahoillaan kalliita tavaroita niin luuletko oikeasti että hän suostuisi joskus tulevaisuudessa maksamaan mitään yhteisiä kulujanne? Hän ajattelee että palkka on hänen ja sinä maksat viulut. Tämä on nähty ystäväpiirissä useaan otteeseen. Naiset jotka elelevät säästeliäästi opiskelujen aikana ovat myöhemmin hyviä puolisoita myös talouden jakamisen suhteen kun taas rahansa tuhlaavat eivät koskaan seiso omilla jaloillaan. Mitään edustavaa rouvaa hänestä ei näillä spekseillä tule vaan rahaongelmat seuraavat häntä hamaan tulevaisuuteen.
Ei sinun ole pakko maksaa teidän asumiskustannuksia vaikka olette niin sopineet. Voit sen sopimuksen lopettaa yksipuolisesti ja sanoa että on aika keskustella raha-asioista uudelleen. Mä en miettisi sitä hermostuuko vaimo siitä. jos hermostuu niin näytä ovea. Maailmassa on kauniita ja mukavia naisia joilla on arvot kohdillaan.
Luetunymmärtäminen...
Ap:n vaimo elätti yksinään ap:ta, kun tämä opiskeli. Nyt on vaimon vuoro opiskella ja ap:n vuoro elättää. Mutta vaimo on sanonut menevänsä mieluummin töihin opintojen ohella, ap ei suostu siihen. Eli ap on kontrolloiva alistaja ja on ihan mahdollista, että vaimo saa kohta tarpeekseen ja heittää ap:n ulos.Miten vaimo heittää ap:n ulos kun hänellä ei ole maksaa asumiskuluja? Vaimo voi toki lähteä mutta epäilen ettei lähde koska sitten jäisi luksus hankkimatta. Ap maksaa todellisuudessa osan kaikesta mitä vaimo ostaa "omilla rahoillaan"
Et sitten ole lukenut ketjua.
Keskivaihrilta ilmenee, että vaimo kävi töissä ja elätti yksinään ap:n, joka opiskeli. Nyt on vaimon vuoro ipiskella, mutta hän en ehdottanut, että voisi yhä käydä töissä samalla. Ap on kieltänyt vaimon työssäkäynnin opintojen ohella, koska kokee jäävänsä vaille huomiota. Valittaa kuitenkin siitä, että pitää nyt elättää vaimo.Ap - luulen, eetä tarvitset terapiaa ymmärtääksesi, että olet kontrolloiva ja hieman henkisesti väkivaltainen.
Ap:n vaimo - mene töihin opintojen ohella ja rakenna elämäsi niin riippuattomaksi kuin suinkin, jotta voit helposti erota, kun et enää kestä miestäsi.
Olen niin samaa mieltä ja noin tulee varmaan käymään. Toivottavasti vaimo löytää tän ketjun. Varmaan riemastuu kun muistelee miehen opiskeluvuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olisikin provo. Mikäli on totta, niin onpahan paskakasaan nainen kätensä lykännyt. Tuo on vasta alkusoittoa.
Minäkin alan epäillä, että kontrollointi ilmenee muutenkin. Se ei yleensä koskaan jää vain yhyeen asiaan.
Selvennystä tuohon töissä käymiseen: vaimoni on aiemmin tehnyt lähihoitajan töitä, ja tekisi niitä myös opiskelujen ohessa. Nyt hän opiskelee sairaanhoitajaksi.
Jos hän tekisi entisiä hommiaan täysien, työpäivän mittaisten koulupäivien lisäksi, hän olisi töissä illat, yöt ja viikonloput. Ja kun ei olisi, hän tekisi illat yöt ja viikonloput koulun kirjallisia töitä (opiskelu ei siis nytkään rajoitu pelkästään aikavälille 8-16. Kun hän valmistuu, niin edessä on taas vuorotyö.
Olenko oikeasti kontrolloiva kusipää, jos en halua että vaimon kaikki aika menee opiskelun ja työn yhdistämiseen? Ei yhteistä aikaa, kotona väsynyt ja loppuunpoltettu vaimo? Vaikka se ei ole taloudellisen selviämisen kannalta millään lailla tarpeen? Vaimo saa taatusti töitä kun valmistuu, luultavasti vuorotöitä. Olisi kiva nauttia nyt opiskelun ajan samasta vuorokausirytmistä kun se kerran on väliaikaisesti mahdollista.
Sori vaan itsekkyyteni, mutta haluan vaimon nyt keskittyvän vain opiskeluunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaimo on fiksu, hoitaa opinnot kunnolla, ottaa työpaikan ja säästää samalla kaikessa hiljaisuudessa sivuun. Sitten etsii paremman miehen kuin ap.
AV-raadin mielestä on parempi, että nainen menee heiluttelemaan siivousmoppia illat ja viivästyttää mahdollisesti sillä opintojaan. On ne merkkilaukut niin helvetin tärkeitä, että sikamiehen kritiikkiä niiden hankinnasta ei kannata kuunnella.
Jomman kumman kannattaisi juosta tästä suhteesta. Miten teidän elämänarvot muuten menee yksiin? Olisiko parempi erota nyt vai sitten kun on kulissit (okt, pari autoa, pari lasta, pari koiraa) pystyssä?
Moni käy mielummin töissä kuin ottaa opintolainaa. Eivätkä opinnot välttämättä viivästy lainkaan, jos on ahkera ja jaksaa nuorena vielä painaa pitkää päivää. Samalla jää vähän sukanvarteenkin, vaikka ostelisikin jotain tai tekisi jonkin matkan.
Vierailija kirjoitti:
Jos vaimo on fiksu, hoitaa opinnot kunnolla, ottaa työpaikan ja säästää samalla kaikessa hiljaisuudessa sivuun. Sitten etsii paremman miehen kuin ap.
Juuri tuota minäkin tulin heti ajatelleeksi. Eli salee naisella on salainen tili, jonne menee kuukaudessa sen verran rahaa, että valmistumisen ja eron jälkeen voi ostaa itselleen kivan merenrantayksiön.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on avioehto?!
Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.
Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään?
Silloin kun minä opiskelin, niin tasapaino oli kallellaan toiseen suuntaan. Vaimo ei myöskään koskaan pyydä minulta rahoitusta juttuihinsa. Tämän hetkinen kulujenjakopolitiikka on minun sanelemani, vaimoni on usein ehdottanut juurikin töiden tekemistä (en halua tätä) ja opintolainan ottoa (vielä vähemmän haluan tätä). Kyse ei ole siis siivellä elämisestä, vaan tämä järjestely on hyvä näin.
Korostan ja alleviivaan: HALUAN että vaimollani on käyttörahaa eikä hänen tarvitse miettiä onko varaa käydä kahvilassa tai ravintolassa yms koska minunkaan ei tarvitse. En vain ymmärrä niitä asioita mihin hän valitsee rahansa laittamisen. Tässä kyse ei ole siitä, että toivoisin hänen käyttävän rahojaan minuun tai yhteisiin juttuihin vaan nimenomaan mukavaan elämään ja kivoihin juttuihin. Mutta ei silti älyttömyyksiin.
Sinun kännykkä-, auto- tai tietokonevalintasi voivat olla vaimosi mielestä älyttömyyksiä. Huomautteleeko hän sinulle niistä? Jos ei, älä sinäkään huomauttele vaimollesi, jos pidät jotain hänen hankintaansa älyttömänä.
vaimo saa olla mitä mieltä haluaa miehen hankinnoista mutta hän on tässä tapauskessa se jonka kannattaa pitää mölyt mahassa kun ei maksa mitään laskujakaan. Mies maksaa laskut ja saa sen lisäksi hankkia mitä haluaa. Vaimo voi sitten hankkia mitä haluaa kun pystyy ensin hoitamaan oman osuutensa laskuista.
Muutamaan otteeseen tässä ketjussa on ehdotettu, että rankaisisin vaimoani rahankäytöstään vaatimalla, että hän maksaa opintotuestaan laskuja ja yhteisiä kuluja. Mielestäni SE olisi sitä sairasta kontrollointia. En todellakaan ole ottamassa vaimoltani vähäisiä rahojaan pois siksi, että hän käyttää niitä mielestäni huonosti. Se olisi taloudellista väkivaltaa ja toivon totisesti että ei mikään yleinen käytäntö avioliitoissa, joissa kuitenkin pyöritetään yhteistä taloutta ja eletään yhteistä elämää. Tässä taloudessa ei eletä niin, että toisella on rahaa käytössään ja toisen pitää kituuttaa ja laskea pennejä.
En ole KIELTÄMÄSSÄ vaimoani ostamasta hönttejä naisjuttuja enkä todellakaan estämässä sitä viemällä vaimolta käyttörahat. Haluan mielipiteitä siitä, paljonko saan kommentoida näitä juttuja ja onko minulla oikeutta esittää toiveita siitä, mihin vaimon käyttöraha menee.
Okei:) Tämä paljasti aapeen provoksi. Heihei aapee, taidat olla nainen:)
Nytkö vasta hoksasit, että motiivina oli provosoida huutamaan, kuinka ap vaimo on lompakkoloinen. :D
Muutamassa tuttavapariskunnassa on ollut tuollaisia miehiä. Sitten kun se mies joutuukin työttömäksi, mikä muuttuu pitkäaikaistyöttömäksi ja vaimo tuokin leivän pöytään, on tullut avioerojakin. Yhtäkkiä ei saa määrätä, että tuota juhlamekkoa tai -kenkiä et osta. "Minun rahat. Mene itse töihin."