Saanko puuttua vaimoni rahankäyttöön?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni kun yritti kritisoida jotakin veskaostoksiani, sai nopeasti huomautuksen omista tietotekniikkaharrastuksistaan. Aika huomattavan paljon kalliimpaa. Kumpikin kävi töissä jo opintojen ohella. Jouduttiin välillä käymään edustustilaisuuksissa, missä huomasi, että myös hänelle ostamansa vaatteet ja asusteeni noteerattiin "piireihin" kuuluvana. Tajusi vasta silloin, että se on panostusta myös urakehitykseen.

Mutta sinä kävit töissä ja tienasit omat veskasi. Sinulla oli ihan hyvät perustelut ampua takaisin. 

että myös hänelle ostamansa vaatteet ja asusteeni noteerattiin "piireihin"...huutonaurua :D

Edustustilaisuuksissa keskitytäänkin juuri asusteista keskusteluun,  eikä esim. luoda suhteita alan vaikuttajiin. Alan suurimmat vaikuttajat tarkastavan vaimon käsilaukun aitouden ennen kuin palkkaa yritykseensä ketään töihin. Pervoimmat tuoksuttelee hajuvedekin, että ei ne vaan ole tarjoustalon tästä kaikki eurolla laardista. 

Moni juristiksi tähtäävä nuori nainen alkaa pitää aitoja helmikaulakoruja jo opiskeluaikoina. Dress code. Kalliit merkkikäsilaukut ovat pakollisia asusteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oma mieheni kun yritti kritisoida jotakin veskaostoksiani, sai nopeasti huomautuksen omista tietotekniikkaharrastuksistaan. Aika huomattavan paljon kalliimpaa. Kumpikin kävi töissä jo opintojen ohella. Jouduttiin välillä käymään edustustilaisuuksissa, missä huomasi, että myös hänelle ostamansa vaatteet ja asusteeni noteerattiin "piireihin" kuuluvana. Tajusi vasta silloin, että se on panostusta myös urakehitykseen.

Mutta sinä kävit töissä ja tienasit omat veskasi. Sinulla oli ihan hyvät perustelut ampua takaisin. 

että myös hänelle ostamansa vaatteet ja asusteeni noteerattiin "piireihin"...huutonaurua :D

Edustustilaisuuksissa keskitytäänkin juuri asusteista keskusteluun,  eikä esim. luoda suhteita alan vaikuttajiin. Alan suurimmat vaikuttajat tarkastavan vaimon käsilaukun aitouden ennen kuin palkkaa yritykseensä ketään töihin. Pervoimmat tuoksuttelee hajuvedekin, että ei ne vaan ole tarjoustalon tästä kaikki eurolla laardista. 

Kellot katsastetaan myös. Se tehdään eleettömän vaivihkaisesti yleensä. Kuuluko tuo meihin vai ei? Aika luontaista ihmiselle. Etenkin jos haltuun uskotaan paljon vastuuta toisten ihmisten rahoista. Pidit siitä tai ei.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun kokemuksen mukaan shoppailevat "opiskelijat" jotka elävät miehen rahoilla eivät valmistu koskaan. Jos valmistuvat niin parin kuukauden päästä siitä on pullat uunissa eikä voi mennä töihin. Ostella voi toki ja aina löytyy syy miksi miehen pitää se ymmärtää. En ole koskaan tavannut ihmistä jonka opiskelut olisivat kärsineet työnteosta. Päinvastoin. Tietty on niitä jotka ovat tarpeettomasti ottaneet opiskelua häiritseviä työtunteja mutta heillä ei ole tarkoituskaan opiskella nopealla aikavälillä

Onko sulla vaikeuksia ymmärtää lukemaasi?

Ap:n vaimo kävi töissä ja elätti miehen, kun tämä opiskeli. Nyt lompakkoloismies ei haluakaan elättää vaimoaan tämän opiskellessa, mutta ei suostu päästämään vaimoa töihinkään, vaikka vaimo itse on sitä ehdottanut. Ap on alistava kontrollifriikki ja veikkaan vahvasti eroa vaimon aloitteesta.

Niinpä.

Se on hassua, miten ilmiselvä lompakkoloismies saa silti noilta kuumana käyviltä naisvihaajamiehiltä kommentteja, kuinka pitää jättää lompakkoloisnainen. Eli ensin vaimo elättää miehensä, joka opiskelee. Sitten kun mies pääsee työemään ja olisi aika toimia toisinpäin, niin yhtäkkiä ei käykään. Hirveää kaksinaismoralismia. Ap, googlaa se sana ja mieti pitkään ja hartaasti peilin edessä.

Aviomies kirjoitti:

Miehen tehtävä parisuhteessa on olla se aikuinen, joka asettaa "lapselle" eli vaimolleen rajat.

Tasa-arvon näkökulmasta toki väärin, mutta jostain syystä naiset kasvaa tässä yhteiskunnassa täysin vastuuttomiksi.

Meillä perheen talous kaatuisi, jos emäntä saisi ostaa kaikkea tyhmää järkevien asioiden sijaan. Tuttavaperheessä mies ei tee työtään eli kasvata vaimoaan ja niillä on kokoajan rahat loppu, mutta ompahan muijalla kivaa roinaa ja paljon vaatteita.

Pistä kuvasi tällä tekstillä nettiin, niin naiset osaavat varoa kaltaisiasi idiootteja. Ei meitä komenella, urpå!

Vierailija kirjoitti:

Mielipiteitä sivullisilta naisilta, onko minulla oikeus kommentoida vaimoni shoppailua vai onko se asiatonta kontrolloimista?

Tilanne on se, että olen hyväpalkkaisessa työssä, vaimoni on opiskelija. Tuloero on (väliaikaisesti) suuri. Tulojeni vuoksi vaimoni saa vain opintorahan, ei lainkaan asumistukea. Olemme sopineet että elätän vaimoni opiskeluajan maksamalla esimerkiksi asumiskustannukset kokonaan. En halua, että vaimoni tekisi töitä opiskelujen ohella koska se saattaisi hidastaa opintoja ja on suoraan pois yhteisestä ajastamme. En halua että avioliitossamme eletään kahta eriä elintasoa joten käytännön järjestely on mielestäni hyvä näin.

Mutta onko minulla oikeus kritisoida, jos vaimoni käyttää opintotukensa asioihin jotka minusta on ihan älyttömiä? Toivoisin, että vaimo sen sijaan säästäisi tai ostaisi rahoillaan jotain hyödyllistä, eikä esimerkiksi merkkilaukkuja tai tyyriitä meikkejä. Aika jos kommentoin ostoksia, niin saan vastauksena että hän päättää itse mitä rahoillaan tekee ja voi kyllä mennä töihin tai nostaa opintolainaa jos haluan että hän osallistuu elämiskustannuksiin enemmän. Itse taas en halua tätä, haluan että vaimollani on käyttörahaa mutta toivoisin silti sen järkevämpää käyttöä.

Mielipiteitä, näkökulmia?

Loin tämän keskustelun vaimoni ehdotuksesta, koska av-mammaraati on kuulema armoton ja aina oikeassa.

Koska rajoitat vaimosi työssäkäyntiä ja olet lupautunut elättämään hänet ei sulla ole nokankoputtamista siihen miten hän rahansa käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Moni juristiksi tähtäävä nuori nainen alkaa pitää aitoja helmikaulakoruja jo opiskeluaikoina. Dress code. Kalliit merkkikäsilaukut ovat pakollisia asusteita.

Ap:n vaimosta tulee hoitsu. Heillä on työvaatteet talon puolesta.

Kyllä minua otti päähän, kun tuin avopuolisoa taloudellisesti itsekin aika tuoreesti työelämään siirtyneenä ja sitten tajusin, että hän siitä huolimatta bilettää ja ajelee taksilla opintojen alettuakin. No, suhde karahti muutenkin aika pian. 

Vierailija kirjoitti:

Selvennystä tuohon töissä käymiseen: vaimoni on aiemmin tehnyt lähihoitajan töitä, ja tekisi niitä myös opiskelujen ohessa. Nyt hän opiskelee sairaanhoitajaksi.

Jos hän tekisi entisiä hommiaan täysien, työpäivän mittaisten koulupäivien lisäksi, hän olisi töissä illat, yöt ja viikonloput. Ja kun ei olisi, hän tekisi illat yöt ja viikonloput koulun kirjallisia töitä (opiskelu ei siis nytkään rajoitu pelkästään aikavälille 8-16. Kun hän valmistuu, niin edessä on taas vuorotyö.

Olenko oikeasti kontrolloiva kusipää, jos en halua että vaimon kaikki aika menee opiskelun ja työn yhdistämiseen? Ei yhteistä aikaa, kotona väsynyt ja loppuunpoltettu vaimo? Vaikka se ei ole taloudellisen selviämisen kannalta millään lailla tarpeen? Vaimo saa taatusti töitä kun valmistuu, luultavasti vuorotöitä. Olisi kiva nauttia nyt opiskelun ajan samasta vuorokausirytmistä kun se kerran on väliaikaisesti mahdollista.

Sori vaan itsekkyyteni, mutta haluan vaimon nyt keskittyvän vain opiskeluunsa.

Kun noin olet päättänyt, niin sitten pidät mölyt mahassa. Naiset keskimäärin saavat shoppailusta paljon enemmän iloa ja riemua irti kuin heteromies.

Huh, onneksi lähipiirin miehet eivät ole koskaan kommentoineet negatiivisesti kalliimpiakin ostoksia, kun niiden käyttötarpeen on osannut perustella. Ennemmin, "näytät ihanan kalliilta, hyvä ostos. Oli vielä tarjouksessakin."

Väliaikaista? Hah. Se on opiskelujen jälkeen muutaman vuoden töissä kunnes kyllästyy ja jää kotiäidiksi sinun elätettäväksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.

Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?

Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.

Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.

Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D 

Kerro yksi tasokas laatunainen, joka kulkee kirpparikuteissa ja ostaa shampoon Alepasta?

Anna Puu

voit ottaa asian puheeksi mutta et voi oikein muuten vaimuttaa. Varsinkin kun vaimo tarjoutuu maksamaan osansa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kai teillä on avioehto?!

Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.

Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään? 

Silloin kun minä opiskelin, niin tasapaino oli kallellaan toiseen suuntaan. Vaimo ei myöskään koskaan pyydä minulta rahoitusta juttuihinsa. Tämän hetkinen kulujenjakopolitiikka on minun sanelemani, vaimoni on usein ehdottanut juurikin töiden tekemistä (en halua tätä) ja opintolainan ottoa (vielä vähemmän haluan tätä). Kyse ei ole siis siivellä elämisestä, vaan tämä järjestely on hyvä näin.

Korostan ja alleviivaan: HALUAN että vaimollani on käyttörahaa eikä hänen tarvitse miettiä onko varaa käydä kahvilassa tai ravintolassa yms koska minunkaan ei tarvitse. En vain ymmärrä niitä asioita mihin hän valitsee rahansa laittamisen. Tässä kyse ei ole siitä, että toivoisin hänen käyttävän rahojaan minuun tai yhteisiin juttuihin vaan nimenomaan mukavaan elämään ja kivoihin juttuihin. Mutta ei silti älyttömyyksiin.

Muistelepa sitä aikaa kun opiskelit ja vaimosi elätti sinua.

Saitko hankkia auton, stereot, vaatteita, mitään?

Ymmärrän että olet kitsas pihistelijä ekonomisti, jonka mielestä kaikki raha pitäisi maata pankkitilillä, mutta sait varmaan jostain rahamäärästä päättää itsekin?

Älä nyt yhtään selitä täällä, että elätät vaimoasi ja oikeutesi on eurolleen päättää mihin hän saa rahaa käyttää, koska HÄN ON MAHDOLLISTANUT SEN, ETTÄ SINULLA ON NYT SAIRAAN HYVÄT TULOT?

Täällä nyt jengi luulee että opiskelijatyttö on löytänyt rikkaan miehen joka elättää, näinhän ei ole vaan hän on elättänyt sinut kouluttamattomana ja nyt on hänen vuoronsa opiskella.

Ja hänen pitäisi nyt kulkea lumpuissa.

Miten se nainen jaksaa tuollaista, jos hän pääsisi lukemaan nämä viestit, niin kuin hyvin saattaa käydä, niin mitäs luulet että hän tuumaa? Ellei tämä ole provo?

Tämä

Mun mielestä on puolison velvollisuus puuttua keskustelemalla puolison asioihin, ellei ole erityisesti tehty yhteistä sopimusta, ettei asia koske toista eikä asiaan puututa.

Muistan kun puolisoni muutti yhteen asumaan kanssani. Olin itse silloin opiskelija. Köyhistä oloista lähtenyt puolisoni ei osannut käyttää ollenkaan rahaa tai pitäisikö sanoa, että hän osasi käyttää sitä liiankin hyvin. Monta kertaa sai huomautella ostosten hinnoista ennenkuin hän oppi tarkistamaan hinnat ennen ostamista. Mutta hyvin meni oppi perille eikä raha-asioista ole tarvinnut riidellä koskaan.

Keskustella saa, mutta varsinainen rahankäytön tai työnteon rajoittaminen ei ole oikein. Lopulliset päätökset aikuinen tekee aina itse.

Vierailija kirjoitti:

Väliaikaista? Hah. Se on opiskelujen jälkeen muutaman vuoden töissä kunnes kyllästyy ja jää kotiäidiksi sinun elätettäväksi.

Ja hieman perusteluja tälle?

Ellei naisvihasi ole sinua täysin vielä sokaissut, niin osasit varmaan lukea ketjusta, että ap:n vaimo elätti ap:ta eli miestä, kun mies opiskeli. Vaimo haluaisi käydä nytkin töissä, mutta ap kieltää.

Kyllä saat puuttua.

Kaverin avio päättyi juuri tuohon päättömyyteen. Molemmat maksoivat menot puoliksi ja vaimo tuhlasi loput täysin päättömiin juttuihin ja teki niinkuin itse halusi.

10 vuotta jaksoi ukko tuota avioliittoa katsoa, sitten loppui.

Katseltiin silmät pyöreänä, kuinka toista ei tarvinnut huomioida ollenkaan, oltiin vain MinäMinäMinunMinä.....

Että kyllä saat kritisoida ja pitääkin.

Itse olin 2 vuotta työttömänä ja mies elätti. Ei olis tullut mieleenkään shoppailla merkkifarkkuja tai muuta typerää...säästöön vaan joka penni, että pääsi edes pitkäks viikonlopuksi ulkomaille aina silloin tällöin...ja tuo oli yhteinen päätös.

JOs olet opiskellut ekonomiksi lähihoitajan elättinä niin kai hän saa omat opintotukensa nyt käyttää miten haluaa. Kun on sinun vuoro elättää. Tuskin hänellä oli varaa kauheesti ostella merkkilaukkuja silloin kun elätti sinua niin että saat nyt tonnin kuussa säästöön omalle säästötilillesi. Osta silläkin tonnilla vaimolle nättejä mekkoja, hukkaan menevät siellä pankkitilillä. Hän joutui monta vuotta kituuttamaan kun sinä opiskelit hienoon ammattiisi.

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä on puolison velvollisuus puuttua keskustelemalla puolison asioihin, ellei ole erityisesti tehty yhteistä sopimusta, ettei asia koske toista eikä asiaan puututa.

Muistan kun puolisoni muutti yhteen asumaan kanssani. Olin itse silloin opiskelija. Köyhistä oloista lähtenyt puolisoni ei osannut käyttää ollenkaan rahaa tai pitäisikö sanoa, että hän osasi käyttää sitä liiankin hyvin. Monta kertaa sai huomautella ostosten hinnoista ennenkuin hän oppi tarkistamaan hinnat ennen ostamista. Mutta hyvin meni oppi perille eikä raha-asioista ole tarvinnut riidellä koskaan.

Keskustella saa, mutta varsinainen rahankäytön tai työnteon rajoittaminen ei ole oikein. Lopulliset päätökset aikuinen tekee aina itse.

No, minunkin eksäni yritti kouluttaa minua, mutta kun olen aina elänyt varojeni mukaisesti ja muutenkin osannut tehdä fiksuja bisneksiä ja törsätä vain tietyissä puitteissa, koin hänen koulutuksensa ahdistavana nillityksenä. 

Olen seurustellut sellaisen miehen kanssa joka tienasi paljon, eikä miettinyt mitään muuta kuin rahaa. Miten paljon missäkin säästää  ja paljonko säästötilille menee rahaa ja paljonko rahat kasvavat korkoa.

MItään hauskaa ei roopeankan kanssa voinut tehdä.

Itse en mieti raha-asioita ollenkaan, laskut menevät automaattisesti tililtä ja ostan mitä ostan. Elämässä on paljon muutakin miettimistä kuin numerot.