Lue keskustelun säännöt.
Saanko puuttua vaimoni rahankäyttöön?
24.11.2017 |
Mielipiteitä sivullisilta naisilta, onko minulla oikeus kommentoida vaimoni shoppailua vai onko se asiatonta kontrolloimista?
Tilanne on se, että olen hyväpalkkaisessa työssä, vaimoni on opiskelija. Tuloero on (väliaikaisesti) suuri. Tulojeni vuoksi vaimoni saa vain opintorahan, ei lainkaan asumistukea. Olemme sopineet että elätän vaimoni opiskeluajan maksamalla esimerkiksi asumiskustannukset kokonaan. En halua, että vaimoni tekisi töitä opiskelujen ohella koska se saattaisi hidastaa opintoja ja on suoraan pois yhteisestä ajastamme. En halua että avioliitossamme eletään kahta eriä elintasoa joten käytännön järjestely on mielestäni hyvä näin.
Mutta onko minulla oikeus kritisoida, jos vaimoni käyttää opintotukensa asioihin jotka minusta on ihan älyttömiä? Toivoisin, että vaimo sen sijaan säästäisi tai ostaisi rahoillaan jotain hyödyllistä, eikä esimerkiksi merkkilaukkuja tai tyyriitä meikkejä. Aika jos kommentoin ostoksia, niin saan vastauksena että hän päättää itse mitä rahoillaan tekee ja voi kyllä mennä töihin tai nostaa opintolainaa jos haluan että hän osallistuu elämiskustannuksiin enemmän. Itse taas en halua tätä, haluan että vaimollani on käyttörahaa mutta toivoisin silti sen järkevämpää käyttöä.
Mielipiteitä, näkökulmia?
Loin tämän keskustelun vaimoni ehdotuksesta, koska av-mammaraati on kuulema armoton ja aina oikeassa.
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D
Ei myöskään se, ettei kiinnitä mitään huomiota habitukseensa.
En ole suorastaan köyhästä perheestä, mutta silti on olllut rajoitteita, joita ystävien perheissä ei välttämättä ollut. Esimerkiksi en olisi voinut lasketella tai lähteä vaihto-oppilaaksi, kuten moni teki. Nyt aikuisena haluan käyttää rahani kuten haluan. En kuitenkaan käytä rahaa, jota minulla ei ole, joten siinä mielessä toimin vastuullisesti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrä veetutuksesi ap.
Hyviä meikkejä saa edullisemmin ja nuin saa myös laukkuja. Vaimosi ei tunnu arvostavan sinua.
Pelkääkö hän että käytät tätä tilannettavallan välineenä?
Jos itse olisin sinun housuissa olisin todella ärsyyntynyt tilanteesta. Tsemppiä!
Jos oma mies tuhlaisi holtittomasti yli varojen, ei suhteesta tulisi yhtään mitään. Jatkuvassa ahdingossa ja epävarmuudessa elellessä, kun ne jotkin uudet stereot olisi vaan pakko saada.
Ei, sinulla ei ole oikeutta määrätä vaimosi rahan käytöstä. Eriasia jos hänellä ei riittäisi rahat maksaa laskuja, silloin olisi ok kommentoida, mutta koska haluat (?) itse maksaa vaimosi elämisen, et voi rajoittaa hänen viikkorahansa käyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D
Kerro yksi tasokas laatunainen, joka kulkee kirpparikuteissa ja ostaa shampoon Alepasta?
Sitähän sinä et nää, koska eivät he näytä siltä. Kuvittelet kaiken tyylikkään olevan kallista, oikeasti se ei välttämättä ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole hyvä just noin... sinä makat elämisen ja vaimo käyttää opintotuen viikkorahana? Jääkö sulle omiin menoihin saman verran?
Itselläni jää nettopalkasta vielä menojen jälkeenkin aika paljon rahaa, mutta en ole ikinä kaivannut mitään luksuselämää vaikka siihen olisikin varaa. Laitan joka kuukausi vähintään tuhat euroa säästöön ja loppu riittää elämiseen erittäin hyvin. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi kukaan haluaa ostaa kampaamosta jotain kallista erikoissahmpoota, kun niissä ei kuitenkaan ole merkittävää eroa marketin parin euron tuotteisiin nähden. Lähinnä etiketti.
Ymmärrän satsaamisen esimerkiksi hyviin nahkakenkiin jotka kestävät vuosien käytön, mutta miksi niitäkin tarvitsee useamman? Saapasmallin, nilkkurit, avokkaat, matalakorkoiset ja korkeakorkoiset...
Oletkin Typerys.
No vaimosi syö enemmän kuin säästää ja sinä vaikutat kontrollifriikiltä. Pata kattilaa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En antaisi isoja rahamääriä vaan kymppejä kerrallaan ja kuitteja vastaan. Silloin voi samalla keskustella siitä, mikä on tarpeellista ja mikä turhaa. Naiset ovat usein aika impulsiivisia, raha polttaa taskussa ja pitää päästä ostamaan käsilaukkuja, poneja, pikkuhousunsuojia ym. turhaketta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D
Kerro yksi tasokas laatunainen, joka kulkee kirpparikuteissa ja ostaa shampoon Alepasta?
Ehkä näemme laatunaisen kriteerit liian erinlaisina. Laatunaisella on itsetuntoa kulkea kirpparikuteissa ja ostaa shampoonsa Alepasta. Hänen ei tarvitse nostattaa egoaan ostamalla merkkivaatteita ja laukkuja. Ja hän saa enemmän tyydystä osakkeiden arvonnoususta, kuin kauppakassinsa logosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sovitte mitä hänen pitää maksaa kuukaudessa ja minkä summan hän saa käyttää miten haluaa. Ja jos hän ostaa omalla rahalla, minkä olette hänelle sopineet, vaikka peräti kengät niin olet hiljaa.
Sinulla menee vuodessa säästöön 12 tonnia, etköhän pärjää vaikka vaimolla on merkkilaukku.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on avioehto?!
Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.
Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään?
Silloin kun minä opiskelin, niin tasapaino oli kallellaan toiseen suuntaan. Vaimo ei myöskään koskaan pyydä minulta rahoitusta juttuihinsa. Tämän hetkinen kulujenjakopolitiikka on minun sanelemani, vaimoni on usein ehdottanut juurikin töiden tekemistä (en halua tätä) ja opintolainan ottoa (vielä vähemmän haluan tätä). Kyse ei ole siis siivellä elämisestä, vaan tämä järjestely on hyvä näin.
Korostan ja alleviivaan: HALUAN että vaimollani on käyttörahaa eikä hänen tarvitse miettiä onko varaa käydä kahvilassa tai ravintolassa yms koska minunkaan ei tarvitse. En vain ymmärrä niitä asioita mihin hän valitsee rahansa laittamisen. Tässä kyse ei ole siitä, että toivoisin hänen käyttävän rahojaan minuun tai yhteisiin juttuihin vaan nimenomaan mukavaan elämään ja kivoihin juttuihin. Mutta ei silti älyttömyyksiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu oikeasti siitä, miten asiaan puuttuu.
Kärkäs huomauttelu jälkikäteen ei kasvata ketään, kehittää vaan suojakuoren ja ärsytystä, lopulta yllyttää ostamaan asioita salaa ja piilottelemaan niitä - ja silloin kyseessä on aidosti ongelma.
Aikuismainen tapa olisi avata rahatilanne kahden aikuisen välillä, puhua siitä että on tarkoitus saada myös säästöön. Voidaan jopa sopia, että nyt kun toinen on opiskelija niin vähän kiristetään molemmat sitä elintasoa että sitten valmistumista on varaa juhlia.
Itseä ärsyttää nykyään myös ympäristönäkökohdat. Juu, on tietenkin hyvä ostaa laatua, joka kestää, mutta kun ei sitäkään tarvitse jatkuvasti hankkia! Ei, vaikka olisi kuinka hyvätuloinen.
Keskustelkaa, mitä se raha merkitsee. Ja yrittäkää löytää kompromissi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D
Kerro yksi tasokas laatunainen, joka kulkee kirpparikuteissa ja ostaa shampoon Alepasta?
Ehkä näemme laatunaisen kriteerit liian erinlaisina. Laatunaisella on itsetuntoa kulkea kirpparikuteissa ja ostaa shampoonsa Alepasta. Hänen ei tarvitse nostattaa egoaan ostamalla merkkivaatteita ja laukkuja. Ja hän saa enemmän tyydystä osakkeiden arvonnoususta, kuin kauppakassinsa logosta.
No on kyllä ero kriteereissä. Sinun laatunaisesi on Tarja Halonen, minun Maria Guzenina. Täytyypä kysyä mieheltäni, kumman valitsisi. Ja hautaan on turha säästää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D
Ei myöskään se, ettei kiinnitä mitään huomiota habitukseensa.
En ole suorastaan köyhästä perheestä, mutta silti on olllut rajoitteita, joita ystävien perheissä ei välttämättä ollut. Esimerkiksi en olisi voinut lasketella tai lähteä vaihto-oppilaaksi, kuten moni teki. Nyt aikuisena haluan käyttää rahani kuten haluan. En kuitenkaan käytä rahaa, jota minulla ei ole, joten siinä mielessä toimin vastuullisesti.
Tässä se monen naisen ongelma onkin. He kokevat jotekin, että ne lapsuuden kodin "vääryydet" pitää hyvittää itselleen ostamalla kaikkea kiiltävää sen sijaan, että lähdettäisiin kouluttautumaan, säästämään ja sijoittamaan. Sitten tosiaan tarvitaan se prinssi pelastamaan itseään, että päästään sen lapsuuden kodin ikeen alta ottamalla eka mies joka tarjoaa vähänkin parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on avioehto?!
Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.
Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään?
Silloin kun minä opiskelin, niin tasapaino oli kallellaan toiseen suuntaan. Vaimo ei myöskään koskaan pyydä minulta rahoitusta juttuihinsa. Tämän hetkinen kulujenjakopolitiikka on minun sanelemani, vaimoni on usein ehdottanut juurikin töiden tekemistä (en halua tätä) ja opintolainan ottoa (vielä vähemmän haluan tätä). Kyse ei ole siis siivellä elämisestä, vaan tämä järjestely on hyvä näin.
Korostan ja alleviivaan: HALUAN että vaimollani on käyttörahaa eikä hänen tarvitse miettiä onko varaa käydä kahvilassa tai ravintolassa yms koska minunkaan ei tarvitse. En vain ymmärrä niitä asioita mihin hän valitsee rahansa laittamisen. Tässä kyse ei ole siitä, että toivoisin hänen käyttävän rahojaan minuun tai yhteisiin juttuihin vaan nimenomaan mukavaan elämään ja kivoihin juttuihin. Mutta ei silti älyttömyyksiin.
Kiitos selvennyksestä. Tässä kuviossa on sitten nainen se, joka sopi paskan diilin kontrollifriikin miehen kanssa. Hänen kenkänsä ja laukkunsa ei ole millään muotoa sinun asiasi, kun itse ne rahoittaa. On vielä elättänyt sinua, etkä päästä töihin. Sitten maksat siitä! Ero tulee ennemmin tai myöhemmin, kun naisesi kyllästyy tuohon luonteenpiirteeseen. Näkyy varmaan muillakin elämänalueilla.
No naisten jutut ovat miehestä usein turhakkeita ja päin vastoin. Rahakin on ikävä, kun siitä muodostuu isäntä eikä renki. Itse olen tyytyväinen siitä, että olen onnistunut yhdistämään tietynasteisen rennon rahankäytön että varallisuuden kasvattamisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on avioehto?!
Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.
Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään?
Silloin kun minä opiskelin, niin tasapaino oli kallellaan toiseen suuntaan. Vaimo ei myöskään koskaan pyydä minulta rahoitusta juttuihinsa. Tämän hetkinen kulujenjakopolitiikka on minun sanelemani, vaimoni on usein ehdottanut juurikin töiden tekemistä (en halua tätä) ja opintolainan ottoa (vielä vähemmän haluan tätä). Kyse ei ole siis siivellä elämisestä, vaan tämä järjestely on hyvä näin.
Korostan ja alleviivaan: HALUAN että vaimollani on käyttörahaa eikä hänen tarvitse miettiä onko varaa käydä kahvilassa tai ravintolassa yms koska minunkaan ei tarvitse. En vain ymmärrä niitä asioita mihin hän valitsee rahansa laittamisen. Tässä kyse ei ole siitä, että toivoisin hänen käyttävän rahojaan minuun tai yhteisiin juttuihin vaan nimenomaan mukavaan elämään ja kivoihin juttuihin. Mutta ei silti älyttömyyksiin.
Sinun kännykkä-, auto- tai tietokonevalintasi voivat olla vaimosi mielestä älyttömyyksiä. Huomautteleeko hän sinulle niistä? Jos ei, älä sinäkään huomauttele vaimollesi, jos pidät jotain hänen hankintaansa älyttömänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D
Kerro yksi tasokas laatunainen, joka kulkee kirpparikuteissa ja ostaa shampoon Alepasta?
Ehkä näemme laatunaisen kriteerit liian erinlaisina. Laatunaisella on itsetuntoa kulkea kirpparikuteissa ja ostaa shampoonsa Alepasta. Hänen ei tarvitse nostattaa egoaan ostamalla merkkivaatteita ja laukkuja. Ja hän saa enemmän tyydystä osakkeiden arvonnoususta, kuin kauppakassinsa logosta.
No on kyllä ero kriteereissä. Sinun laatunaisesi on Tarja Halonen, minun Maria Guzenina. Täytyypä kysyä mieheltäni, kumman valitsisi. Ja hautaan on turha säästää.
Huoh. Joillekkin ei tarvitse selittää ja joillekkin ei kannata.
Tottakai sinulla on oikeus vaatia vaimoltasi tietynlaista rahankäyttöä koska maksat teidän asumiskulut kokonaisuudessaan. Vaimosi voi tietenkin valita oman vapauden ja silloin maksaa oman osuutensa. omaa vapautta rahan käytössä ei ole jos joku muu maksaa laskut asumisesta. Jos vaimosi jo nyt ostelee pienillä rahoillaan kalliita tavaroita niin luuletko oikeasti että hän suostuisi joskus tulevaisuudessa maksamaan mitään yhteisiä kulujanne? Hän ajattelee että palkka on hänen ja sinä maksat viulut. Tämä on nähty ystäväpiirissä useaan otteeseen. Naiset jotka elelevät säästeliäästi opiskelujen aikana ovat myöhemmin hyviä puolisoita myös talouden jakamisen suhteen kun taas rahansa tuhlaavat eivät koskaan seiso omilla jaloillaan. Mitään edustavaa rouvaa hänestä ei näillä spekseillä tule vaan rahaongelmat seuraavat häntä hamaan tulevaisuuteen.
Ei sinun ole pakko maksaa teidän asumiskustannuksia vaikka olette niin sopineet. Voit sen sopimuksen lopettaa yksipuolisesti ja sanoa että on aika keskustella raha-asioista uudelleen. Mä en miettisi sitä hermostuuko vaimo siitä. jos hermostuu niin näytä ovea. Maailmassa on kauniita ja mukavia naisia joilla on arvot kohdillaan.
Minä taas ymmärrän. Olen varakkaasta suvusta ja itsekin ollut aina hyvätuloinen. En ole koskaan tuntenut tarvetta hassata turhuuksiin. Tämä kuitenkin johtuu vain siitä, että minulla on aina ollut mahdollisuus hassata turhuuksiin. Olen siis aivan vapaaehtoisesti luopunut turhuuksiin hassaamisesta kun taas vaimosi on joutunut luopumaan niistä pakon sanelemana. Nyt, kun hänellä vihdoin on siihen mahdollisuus, hän haluaa käyttää mahdollisuuden. On mahdollista, että jossain vaiheessa hän kylllästyy hassaamiseen ja alkaa käyttää rahaa järkevämmin.