Lue keskustelun säännöt.
Saanko puuttua vaimoni rahankäyttöön?
24.11.2017 |
Mielipiteitä sivullisilta naisilta, onko minulla oikeus kommentoida vaimoni shoppailua vai onko se asiatonta kontrolloimista?
Tilanne on se, että olen hyväpalkkaisessa työssä, vaimoni on opiskelija. Tuloero on (väliaikaisesti) suuri. Tulojeni vuoksi vaimoni saa vain opintorahan, ei lainkaan asumistukea. Olemme sopineet että elätän vaimoni opiskeluajan maksamalla esimerkiksi asumiskustannukset kokonaan. En halua, että vaimoni tekisi töitä opiskelujen ohella koska se saattaisi hidastaa opintoja ja on suoraan pois yhteisestä ajastamme. En halua että avioliitossamme eletään kahta eriä elintasoa joten käytännön järjestely on mielestäni hyvä näin.
Mutta onko minulla oikeus kritisoida, jos vaimoni käyttää opintotukensa asioihin jotka minusta on ihan älyttömiä? Toivoisin, että vaimo sen sijaan säästäisi tai ostaisi rahoillaan jotain hyödyllistä, eikä esimerkiksi merkkilaukkuja tai tyyriitä meikkejä. Aika jos kommentoin ostoksia, niin saan vastauksena että hän päättää itse mitä rahoillaan tekee ja voi kyllä mennä töihin tai nostaa opintolainaa jos haluan että hän osallistuu elämiskustannuksiin enemmän. Itse taas en halua tätä, haluan että vaimollani on käyttörahaa mutta toivoisin silti sen järkevämpää käyttöä.
Mielipiteitä, näkökulmia?
Loin tämän keskustelun vaimoni ehdotuksesta, koska av-mammaraati on kuulema armoton ja aina oikeassa.
Kommentit (246)
Tuon viestin valossa siis ongelmaa ei ole. Ainakaan teidän mielestä. Paitsi miehellä ei ole puuttumista ripsivärin merkkiin ja hintaan niin kauan, kun itse ei sitä päivittäin käytä ja puhdista. ;)
Mutta tuo piheys tulee jatkumaan. Jos hankitte lapsia, niin varaudu perustelemaan, miksi Reiman haalarit ja kurahanskat pitää ostaa, gore-kengät joka saamarin vuosi uudet jne. Muuten voi tulla jopa lasu tarhatädeiltä, kun lapsi on jatkuvasti märkä tämän maan sääolosuhteiden vuoksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kiva, ap:n vaimo että kävit vastaamassa.
Noin arvelinkin, että asiat ovat. Miesten on vaikea ymmärtää että jos ostaa ripsivärin 38 astetta, se ei ole poskilla ensimmäisen lumihiutaleen mukana.
Ja oli sinulta hieno teko mahdollistaa miehesi opiskelu ja koulunkäynti.
Jotkut ihmiset tosiaan keräävät rahaa pankkiin. Minullakin pitää vähän olla, mutta en ole Roope Ankka kuitenkaan, ja sijoittaminen ei sovi hermoilleni, pelkkä kevyt säästäminen.
No, oli hyvä idea kysyä raadilta, täältä sai varmaan paljon ajatuksia suuntaan ja toiseen.
Vierailija kirjoitti:
Periaatteessa et saisi puuttua, jos et myöskään halua hänen menevän töihin tai ottavan opintolainaa. Mutta ainahan voit yrittää neuvotella tai puhua järkeä, jos sinun rahoillasi eletään niin sinulla on myös päätösvaltaa.
Suurin ongelma (jos ongelmaa halutaan tehdä) lienee että tulot ovat hyvin erilaiset. Kontroillointi on typerä sana tässä merkityksessä. Leväperäisyys ja pimittäminen (siis ei avoimuus) eli toisin sanoen ei olla halukkaita keskustelemaan rahankäytöstä tai miten tulonsaajien rahat kuluvat ovat juuri syy tuohon että toisesta tuntuu kontrolloimiselle. Ainoa tasavertainen tyyli on jakaa menot tulojen suhteessa niin että molemmilla on käyttörahaa. Siinä voi sitten miettin mikä henk kohtainen on tarpeellista.
Yhtään kommenttia lukematta: sinun ei tarvitse kontrolloida, jos vaimosi käyttää päätään. Silloin, kun on pienet tulot, järjestetään pienet menot. Merkkilaukkujen ostelu tässä tilanteessa on tyhmyyttä.
terveisin nainen, oletettavasti vähän vanhempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D
Kerro yksi tasokas laatunainen, joka kulkee kirpparikuteissa ja ostaa shampoon Alepasta?
Ehkä näemme laatunaisen kriteerit liian erinlaisina. Laatunaisella on itsetuntoa kulkea kirpparikuteissa ja ostaa shampoonsa Alepasta. Hänen ei tarvitse nostattaa egoaan ostamalla merkkivaatteita ja laukkuja. Ja hän saa enemmän tyydystä osakkeiden arvonnoususta, kuin kauppakassinsa logosta.
Mun mielestä rahalla rakennettu naisellisuus on lähinnä venäläistyylistä laatunaista. Se käsitys tuntuu sitkeästi pitävän pintansa, kun puhutaan laatunaisista. Muotia voi ostaa rahalla, tyyliä ei. Mun mielestä luonnollisen ja terveen näköinen nainen on kaunis ja laadukas. Hän on hoikka(osaa siis elää terveellisesti). Liikuntaa voi harrastaa ilmaiseksi. Kevyt terveellinen ruokavalio on edullinen. Laatunainen on mieleltään empaattinen, iloinen ja huumorintajuinen. Hän suhtautuu itseensäkin niin positiivisesti, että osaa löytää hyvät puolet. Ja osaa tuoda ne esiin. Oli vaate sitten ostettu kirpparilta tai mistä vaan. Laatunainen on muutenkin tyyliltään sillä tavalla kestävä, että on tunnistettavissa samaksi naiseksi ilman yletöntä hiustenlaittoa tai pukeutumista. Luomuhiuksia voi ihan hyvin pestä markettishampoolla. Laatunainen osaa hoitaa hiuksiaan vaikka ruokaöljyllä ja tietää muutenkin paljon luonnonkosmetiikasta. Mun mielestä on kuitenkin ihan ok, jos tekee vaikka kauneusleikkauksen. Tai laittaa hiustenpidennyksen. Laatunainen voi näin tehdä halutessaan. Hänellä riittää siihen itsenäistä harkintakykyä ja rohkeutta.
Olipas kyllä kerrassa laatutekstiä. Lisäisin vielä että voi olla oma itsensä vaikka tyyli olisikin välillä vähän vanhentunutta.
AP:n vaimo täällä moi!
Ikävä tuottaa pettymys joillekin ketjuun vastanneille, joiden viestissä oli "odotahan kun vaimosi löytää tämän ketjun!". Kuten aloitusviestissä mun mieheni sanoikin, itse ehdotin tämän kiistakapulan heittämistä av-raadille, joten olen kyllä seuraillut ketjua. Täällä on ollutkin hyviä pointteja (niiden viihdyttävien ääripääviestien lisäksi), ulkopuolisten näkemykset asiaan on olleet hyvin silmiäavaavia meille molemmille.
Tositilanne ei ole niin dramaattinen kuin jotkut ovat käsittäneet. Rahankäyttöni ei ole sentään ihan holtitonta tuhlailua. Saan kuussa opintorahan, sen reilun 200 euroa ja rahoitan sillä hömppäni. En pyydä lisärahoitusta aviomieheltä enkä ostele velaksi. Oikaisen miestäni myös sen verran, että mihinkään luksusmerkkilaukkuihin minulla ei todellakaan olisi varaa. Olen kyllä melkoinen tarjoushaukka ja jonkin verran merkkituotteiden perään, joten välillä hyviin alennuksiin tulee tartuttua. Muutoin kuvaisin itseäni enemmän laatutietoiseksi. Purkkeja ja purnukoita ei kerry hyllyille käyttämättömiksi, vaan mulla on tietyt luottotuotteet joihin sijoitan ja joita ostan uuden kun vanha alkaa olla loppu. Mieheni ei ehkä ymmärrä, miksi maksan esimerkiksi 25 euroa Sensain ripsiväristä kun marketista saa vitosella, mutta on täällä varmaan muutama muukin joka valitsee mieluummin sen varisemattoman, koko päivän hyvännäköisenä pysyvän ripsivärin kuin halpaversion jota joutuu koko ajan siistimään pois silmien alta.
On totta, että meillä on ehkä hieman erilaiset arvot. Mieheni nauttii säästämisestä, siitä että näkee pankkitilin saldon kasvavan tasaisesti. Itse nautin mukavasta elämästä. Kuten jossain vaiheessa mieheni sanoikin, niin olen köyhän perheen kasvatti ja se varmasti vaikuttaa siihen miksi minusta on niin ihanaa voida ostaa se Sensain ripsiväri. Opintoraha on myös sen verran pieni, että siitä ei oikein saisi paljoa säästöön muutenkaan. Aloitan säästämisen mieluummin sitten kun olen taas palkkatöissä, jolloin myös luonnollisesti talouden kulujenjako tasataan. Tällä hetkellä kustannan opintorahastani myös bussikortin, puhelinlaskuni ja opiskelijalounaat.
En mielestäni ole lompakkoloinen eikä mieheni todellakaan kontrollifriikki, eikä toden totta tämän asian takia meillä riidellä saati sitten olla eroamassa.
- AP:n vaimo (joka lupaa ohjeistaa myös miestään av-etiketistä allekirjoittaa viestinsä jotta keskustelun seuraaminen olisi helpompaa)