Lue keskustelun säännöt.
Saanko puuttua vaimoni rahankäyttöön?
24.11.2017 |
Mielipiteitä sivullisilta naisilta, onko minulla oikeus kommentoida vaimoni shoppailua vai onko se asiatonta kontrolloimista?
Tilanne on se, että olen hyväpalkkaisessa työssä, vaimoni on opiskelija. Tuloero on (väliaikaisesti) suuri. Tulojeni vuoksi vaimoni saa vain opintorahan, ei lainkaan asumistukea. Olemme sopineet että elätän vaimoni opiskeluajan maksamalla esimerkiksi asumiskustannukset kokonaan. En halua, että vaimoni tekisi töitä opiskelujen ohella koska se saattaisi hidastaa opintoja ja on suoraan pois yhteisestä ajastamme. En halua että avioliitossamme eletään kahta eriä elintasoa joten käytännön järjestely on mielestäni hyvä näin.
Mutta onko minulla oikeus kritisoida, jos vaimoni käyttää opintotukensa asioihin jotka minusta on ihan älyttömiä? Toivoisin, että vaimo sen sijaan säästäisi tai ostaisi rahoillaan jotain hyödyllistä, eikä esimerkiksi merkkilaukkuja tai tyyriitä meikkejä. Aika jos kommentoin ostoksia, niin saan vastauksena että hän päättää itse mitä rahoillaan tekee ja voi kyllä mennä töihin tai nostaa opintolainaa jos haluan että hän osallistuu elämiskustannuksiin enemmän. Itse taas en halua tätä, haluan että vaimollani on käyttörahaa mutta toivoisin silti sen järkevämpää käyttöä.
Mielipiteitä, näkökulmia?
Loin tämän keskustelun vaimoni ehdotuksesta, koska av-mammaraati on kuulema armoton ja aina oikeassa.
Kommentit (246)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D
Ei myöskään se, ettei kiinnitä mitään huomiota habitukseensa.
En ole suorastaan köyhästä perheestä, mutta silti on olllut rajoitteita, joita ystävien perheissä ei välttämättä ollut. Esimerkiksi en olisi voinut lasketella tai lähteä vaihto-oppilaaksi, kuten moni teki. Nyt aikuisena haluan käyttää rahani kuten haluan. En kuitenkaan käytä rahaa, jota minulla ei ole, joten siinä mielessä toimin vastuullisesti.
Tässä se monen naisen ongelma onkin. He kokevat jotekin, että ne lapsuuden kodin "vääryydet" pitää hyvittää itselleen ostamalla kaikkea kiiltävää sen sijaan, että lähdettäisiin kouluttautumaan, säästämään ja sijoittamaan. Sitten tosiaan tarvitaan se prinssi pelastamaan itseään, että päästään sen lapsuuden kodin ikeen alta ottamalla eka mies joka tarjoaa vähänkin parempaa.
Ap:n mukaan naisensa opiskelee. Eli kouluttautuu. Sijoita itse vaan mihin huvittaa. Älä oleta samaa kiinnostuksen kohdetta toiselta, koska SINÄ olet sitä mieltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos minä saisin päättää, loppuisi miehen golf- ja tennisharrastukset siihen. Veneestä tai tontista ei haaveilla. Rahaa enemmän matkusteluun. Vaan itsepähän käyttää rahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D
Ei myöskään se, ettei kiinnitä mitään huomiota habitukseensa.
En ole suorastaan köyhästä perheestä, mutta silti on olllut rajoitteita, joita ystävien perheissä ei välttämättä ollut. Esimerkiksi en olisi voinut lasketella tai lähteä vaihto-oppilaaksi, kuten moni teki. Nyt aikuisena haluan käyttää rahani kuten haluan. En kuitenkaan käytä rahaa, jota minulla ei ole, joten siinä mielessä toimin vastuullisesti.
Tässä se monen naisen ongelma onkin. He kokevat jotekin, että ne lapsuuden kodin "vääryydet" pitää hyvittää itselleen ostamalla kaikkea kiiltävää sen sijaan, että lähdettäisiin kouluttautumaan, säästämään ja sijoittamaan. Sitten tosiaan tarvitaan se prinssi pelastamaan itseään, että päästään sen lapsuuden kodin ikeen alta ottamalla eka mies joka tarjoaa vähänkin parempaa.
No olen tuo ylempi ja sinkkunainen ja olen hankkinut ihan itse yli 200 000 euron varallisuuden, ajan aina melko uudella autolla jne. Nautin siitä, että kotona on kauniit ja riittävän laadukkaat kalusteet ja vaatteet haluan ostaa muualta kuin henkkamaukasta.
Jätin piheilevän kihlattuni ennen kuin ehdimme naimisiin. Jostain syystä hän elää betonineukkukuutiossa, ehkä sitten tili pursuaa rahaa tai sitten se kaikki valui kaljabaareihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D
Kerro yksi tasokas laatunainen, joka kulkee kirpparikuteissa ja ostaa shampoon Alepasta?
Ehkä näemme laatunaisen kriteerit liian erinlaisina. Laatunaisella on itsetuntoa kulkea kirpparikuteissa ja ostaa shampoonsa Alepasta. Hänen ei tarvitse nostattaa egoaan ostamalla merkkivaatteita ja laukkuja. Ja hän saa enemmän tyydystä osakkeiden arvonnoususta, kuin kauppakassinsa logosta.
No on kyllä ero kriteereissä. Sinun laatunaisesi on Tarja Halonen, minun Maria Guzenina. Täytyypä kysyä mieheltäni, kumman valitsisi. Ja hautaan on turha säästää.
Miehen mielipiteeseenkö se perustuu miten määrittelet itsesi naisena? Niin tosiaan...hautaan on turha säästää, mutta entä se aika ennen hautaa esim. eläkeikä, ero, sairas, työttömyys?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on avioehto?!
Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.
Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään?
Silloin kun minä opiskelin, niin tasapaino oli kallellaan toiseen suuntaan. Vaimo ei myöskään koskaan pyydä minulta rahoitusta juttuihinsa. Tämän hetkinen kulujenjakopolitiikka on minun sanelemani, vaimoni on usein ehdottanut juurikin töiden tekemistä (en halua tätä) ja opintolainan ottoa (vielä vähemmän haluan tätä). Kyse ei ole siis siivellä elämisestä, vaan tämä järjestely on hyvä näin.
Korostan ja alleviivaan: HALUAN että vaimollani on käyttörahaa eikä hänen tarvitse miettiä onko varaa käydä kahvilassa tai ravintolassa yms koska minunkaan ei tarvitse. En vain ymmärrä niitä asioita mihin hän valitsee rahansa laittamisen. Tässä kyse ei ole siitä, että toivoisin hänen käyttävän rahojaan minuun tai yhteisiin juttuihin vaan nimenomaan mukavaan elämään ja kivoihin juttuihin. Mutta ei silti älyttömyyksiin.
Sinun kännykkä-, auto- tai tietokonevalintasi voivat olla vaimosi mielestä älyttömyyksiä. Huomautteleeko hän sinulle niistä? Jos ei, älä sinäkään huomauttele vaimollesi, jos pidät jotain hänen hankintaansa älyttömänä.
vaimo saa olla mitä mieltä haluaa miehen hankinnoista mutta hän on tässä tapauskessa se jonka kannattaa pitää mölyt mahassa kun ei maksa mitään laskujakaan. Mies maksaa laskut ja saa sen lisäksi hankkia mitä haluaa. Vaimo voi sitten hankkia mitä haluaa kun pystyy ensin hoitamaan oman osuutensa laskuista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos vaimo omasta miekestään voisi mennä tlihin, mutta sinä et halua, koska koet sen OLEVAN POIS SINUN AJASTASI vaimon kanssa, niin sinulla ei ole oikeutta puuttua hänen rahankäyttöönsä yhtään.
Minusta olisi parasta, että vaimo kävisi töissä. Työkokemus miltä tahansa alalta edistää työllistymistä nykyään, kun joka toisella alkaa olla hyvä koulutus. Kuulostat aika kontrolloivalta ja helposti käy muuten niin, että vaimo syrjäytyy työelämästä tutkinnosta huolimatta ja valtaepätasapaino pahenee suhteessanne, kun hän on yhä riippuvainen sinusta taloudellisesti.
Nyt on laukut ja kivat jutut ostettu, joten kaipa hän niillä pärjää ilman samaan settiin törsäämistä ihan uudelleen. Tietysti joka kuukausi on aina kiva satsata johonkin uuteen, laittaa hiukset, kynnet tai mitä milloinkin.
Kannatan sitä, että naimisissa olevien rahat ovat yhteisiä eikä toisen anneta elää missään alennustilassa. On kuitenkin myös oikeus istua rahakirstun päällä ja vaatia tolkkua.
Mieheni on parhaillaan perseaukinen ja sanoin jo hyvin suoraan mihin veronpalautuksesta tulevat rahat olisi suotavaa ja järkevää käyttää. Vaatteita olisi aika uusia, kun ukolla ei ole kuin yhdet tämän vuoden ajan järkevät ulkohousut. Onneksi on samaa mieltä. Ei olla koskaan rahassa uitu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hän ei varmaan joka kuukausi osta kalliita meikkejä ja merkkilaukkuja vaan säästää juuri niihin, koska haluaa olla tasokas laatunainen.
Haluaisit varmaan että hän kulkisi kirpparivaatteissa laittamattomana ja olisi vähän nuhruinen ja haisisi halvalle kaupan suihkedödölle? Ja säästäisi opintotuen, varmaan johonkin josta sinä pääsisit osalliseksi?
Kohtuullista on, että hän maksaa puolet ruokalaskusta, oman opiskelunsa ja matkakulunsa. Jos hän saa säästettyä johonkin laatutuotteeseen, on se parempi kuin että ostaa kasoittain halpaa tilpehööriä, kuten yleensä vähävaraiset tekevät.
Mutta jos haluat kirpparihipin niin laita vaihtoon.
Merkkivaateet ja meikit ei tee kenestäkään tasokasta laatunaista :D
Ei myöskään se, ettei kiinnitä mitään huomiota habitukseensa.
En ole suorastaan köyhästä perheestä, mutta silti on olllut rajoitteita, joita ystävien perheissä ei välttämättä ollut. Esimerkiksi en olisi voinut lasketella tai lähteä vaihto-oppilaaksi, kuten moni teki. Nyt aikuisena haluan käyttää rahani kuten haluan. En kuitenkaan käytä rahaa, jota minulla ei ole, joten siinä mielessä toimin vastuullisesti.
Tässä se monen naisen ongelma onkin. He kokevat jotekin, että ne lapsuuden kodin "vääryydet" pitää hyvittää itselleen ostamalla kaikkea kiiltävää sen sijaan, että lähdettäisiin kouluttautumaan, säästämään ja sijoittamaan. Sitten tosiaan tarvitaan se prinssi pelastamaan itseään, että päästään sen lapsuuden kodin ikeen alta ottamalla eka mies joka tarjoaa vähänkin parempaa.
Ap:n mukaan naisensa opiskelee. Eli kouluttautuu. Sijoita itse vaan mihin huvittaa. Älä oleta samaa kiinnostuksen kohdetta toiselta, koska SINÄ olet sitä mieltä.
Esille ei ole tullut mitä ap vaimo opiskelee. Naiset edelleen kouluttautuu matalapalkka-aloille ja uhriutuu, kun ei saa samaa palkkaa kuin miehet.
Vähän ohi, mutta musta olisi vastuutonta kulkea jossain h&m rytkyissä, jotka kahden pesun jälkeen ovat entisiä. Mieluummin satsaan ajattomaan ja laadukkaaseen, ihan jo ympäristönäkökulmasta katsottuna. Lisäksi sen halvan hinnan maksavat ne kiinalaiset pikkulapset selkänahastaan. On jotenkin moukkamaista liputtaa omaa paremmuuttaan (rahankäytön järkevyyttään) sillä, että ostaa halpaa...
Sitten toki eri asia jos niitä törkykalliita laukkuja ostellaan vaikka olisivat laaduttomia tai lapsityövoimalla tehtyjä, mutta ei kai kukaan nyt niin hölmö ole ainakaan tarkoituksella...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli naisella ei ole mitään moraalia. Ei sinänsä yllättävää. Tosin eihän se opintotuki ole kuin pari kolmesataa kuussa, niin eipäs sillä nyt kauheasti shoppailla... Jos kaikki menee shoppailuun niin kieltämättä ihmetyttää millä nainen ostaa bussikortit, koululounaat jne? Jos sinä kustannat nämäkin, niin sittenhän nainen harrastaa täysin hyväksikäyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Tottakai sinulla on oikeus vaatia vaimoltasi tietynlaista rahankäyttöä koska maksat teidän asumiskulut kokonaisuudessaan. Vaimosi voi tietenkin valita oman vapauden ja silloin maksaa oman osuutensa. omaa vapautta rahan käytössä ei ole jos joku muu maksaa laskut asumisesta. Jos vaimosi jo nyt ostelee pienillä rahoillaan kalliita tavaroita niin luuletko oikeasti että hän suostuisi joskus tulevaisuudessa maksamaan mitään yhteisiä kulujanne? Hän ajattelee että palkka on hänen ja sinä maksat viulut. Tämä on nähty ystäväpiirissä useaan otteeseen. Naiset jotka elelevät säästeliäästi opiskelujen aikana ovat myöhemmin hyviä puolisoita myös talouden jakamisen suhteen kun taas rahansa tuhlaavat eivät koskaan seiso omilla jaloillaan. Mitään edustavaa rouvaa hänestä ei näillä spekseillä tule vaan rahaongelmat seuraavat häntä hamaan tulevaisuuteen.
Ei sinun ole pakko maksaa teidän asumiskustannuksia vaikka olette niin sopineet. Voit sen sopimuksen lopettaa yksipuolisesti ja sanoa että on aika keskustella raha-asioista uudelleen. Mä en miettisi sitä hermostuuko vaimo siitä. jos hermostuu niin näytä ovea. Maailmassa on kauniita ja mukavia naisia joilla on arvot kohdillaan.
Luetunymmärtäminen...
Ap:n vaimo elätti yksinään ap:ta, kun tämä opiskeli. Nyt on vaimon vuoro opiskella ja ap:n vuoro elättää. Mutta vaimo on sanonut menevänsä mieluummin töihin opintojen ohella, ap ei suostu siihen. Eli ap on kontrolloiva alistaja ja on ihan mahdollista, että vaimo saa kohta tarpeekseen ja heittää ap:n ulos.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vaimo omasta miekestään voisi mennä tlihin, mutta sinä et halua, koska koet sen OLEVAN POIS SINUN AJASTASI vaimon kanssa, niin sinulla ei ole oikeutta puuttua hänen rahankäyttöönsä yhtään.
Minusta olisi parasta, että vaimo kävisi töissä. Työkokemus miltä tahansa alalta edistää työllistymistä nykyään, kun joka toisella alkaa olla hyvä koulutus. Kuulostat aika kontrolloivalta ja helposti käy muuten niin, että vaimo syrjäytyy työelämästä tutkinnosta huolimatta ja valtaepätasapaino pahenee suhteessanne, kun hän on yhä riippuvainen sinusta taloudellisesti.
Aika selvät merkit ovat ilmassa, että tätä ap haluaakin. Laittaa vielä tiineeksi ja alkaa kellottaa maitokauppa-aikoja. Siitä se tyrannia lähteekin leviämään. Kehittäisi omaa itsetuntoaan ennemmin ja keskittyisi siihen. On todella itsekästä ja hälyttävää, ettei halua toisen käyvän töissä vastoin toiveita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on avioehto?!
Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.
Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään?
Silloin kun minä opiskelin, niin tasapaino oli kallellaan toiseen suuntaan. Vaimo ei myöskään koskaan pyydä minulta rahoitusta juttuihinsa. Tämän hetkinen kulujenjakopolitiikka on minun sanelemani, vaimoni on usein ehdottanut juurikin töiden tekemistä (en halua tätä) ja opintolainan ottoa (vielä vähemmän haluan tätä). Kyse ei ole siis siivellä elämisestä, vaan tämä järjestely on hyvä näin.
Korostan ja alleviivaan: HALUAN että vaimollani on käyttörahaa eikä hänen tarvitse miettiä onko varaa käydä kahvilassa tai ravintolassa yms koska minunkaan ei tarvitse. En vain ymmärrä niitä asioita mihin hän valitsee rahansa laittamisen. Tässä kyse ei ole siitä, että toivoisin hänen käyttävän rahojaan minuun tai yhteisiin juttuihin vaan nimenomaan mukavaan elämään ja kivoihin juttuihin. Mutta ei silti älyttömyyksiin.
Et halua, että vaimo käy töissä tai ottaa opintolainaa, mutta et anna hänen päättää rahankäytöstään. Periaatteessa olet reilu mies, mutta käytännössä et olekaan. Itse en haluaisi olla tilanteessa, jossa minulla olisi rahaa, mutta joutuisin sen käyttämään toisen päättämällä tavalla.
Minulla on ongelmahiukset eikä markettishampoot sovi. Ostan shampoot apteekista vaikka ne paljon kalliimpia ovatkin, mutta niistä ei tule ongelmia ja ne ovat paljon riittoisampia. Silloin, kun meikkasin, käytin kyllä laadukkaita ja hintavia tuotteita. Halvat ripsivärit varisivat pois ja aiheuttivat silmien punoitusta, laadukas pysyi päivän eikä kirvellyt silmiä.
Minusta esimerkki älyttömyyksiin laitettavasta rahasta on kaupan pelikoneet. Sinnekin ihmiset rahojaan tunkevat vaikka se on ihan tyhjään tuhlaamista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos vaimo omasta miekestään voisi mennä tlihin, mutta sinä et halua, koska koet sen OLEVAN POIS SINUN AJASTASI vaimon kanssa, niin sinulla ei ole oikeutta puuttua hänen rahankäyttöönsä yhtään.
Minusta olisi parasta, että vaimo kävisi töissä. Työkokemus miltä tahansa alalta edistää työllistymistä nykyään, kun joka toisella alkaa olla hyvä koulutus. Kuulostat aika kontrolloivalta ja helposti käy muuten niin, että vaimo syrjäytyy työelämästä tutkinnosta huolimatta ja valtaepätasapaino pahenee suhteessanne, kun hän on yhä riippuvainen sinusta taloudellisesti.
Sinunko mielestäsi naisella ei ole omaa tahtoa vaan hän ei käy töissä koska mies ei halua? Ymmärrän tämän ketjun perusteella että vastauksia aapeelle antavat naiset joiden unelma olisi olla tekemättä mitään ja mies maksaisi ja veisi sitten syömään ja matkoille...Tunnen tällaisia naisia jotka ovat eläneet näin ja heidän miehensä eivät ole kieltäneet töiihin menoa mutta sanoneet ettei ole pakko mennä. Siinä ei käy hyvin. Ja siitä saa itseään syyttää. Mies antaa täysin vapaat kädet naiselle työn teon suhteen ja nainen valitsee olla menemättä töihin. Ei mies sitä kiellä. Mun mies teki saman suhteemme alkuaikoina. Päätin kuitenkin että teen töitä ja maksan oman osuuteni vaikka tiukkaa se mulle oli ja miehellä oli tuolloin jo 10 vuoden ura takana. Nykyään olen kotirouvana ja meillä kaikki omaisuus yhteistä. Mies luottaa taloudenhoidon kokonaan minulle. Voisin ostaa mitä merkkilaukkuja haluaisin, vaikka auton itselleni mutta sen verran olen tajunnut elämäni varrella ettei merkkilaukuilla saa statusta muuten kuin ylläpidetyn naisen leiman vaikka itse olisist laukkusi ansainnut. Maailma vaan toimii nïan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on avioehto?!
Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.
Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään?
Silloin kun minä opiskelin, niin tasapaino oli kallellaan toiseen suuntaan. Vaimo ei myöskään koskaan pyydä minulta rahoitusta juttuihinsa. Tämän hetkinen kulujenjakopolitiikka on minun sanelemani, vaimoni on usein ehdottanut juurikin töiden tekemistä (en halua tätä) ja opintolainan ottoa (vielä vähemmän haluan tätä). Kyse ei ole siis siivellä elämisestä, vaan tämä järjestely on hyvä näin.
Korostan ja alleviivaan: HALUAN että vaimollani on käyttörahaa eikä hänen tarvitse miettiä onko varaa käydä kahvilassa tai ravintolassa yms koska minunkaan ei tarvitse. En vain ymmärrä niitä asioita mihin hän valitsee rahansa laittamisen. Tässä kyse ei ole siitä, että toivoisin hänen käyttävän rahojaan minuun tai yhteisiin juttuihin vaan nimenomaan mukavaan elämään ja kivoihin juttuihin. Mutta ei silti älyttömyyksiin.
Sinun kännykkä-, auto- tai tietokonevalintasi voivat olla vaimosi mielestä älyttömyyksiä. Huomautteleeko hän sinulle niistä? Jos ei, älä sinäkään huomauttele vaimollesi, jos pidät jotain hänen hankintaansa älyttömänä.
vaimo saa olla mitä mieltä haluaa miehen hankinnoista mutta hän on tässä tapauskessa se jonka kannattaa pitää mölyt mahassa kun ei maksa mitään laskujakaan. Mies maksaa laskut ja saa sen lisäksi hankkia mitä haluaa. Vaimo voi sitten hankkia mitä haluaa kun pystyy ensin hoitamaan oman osuutensa laskuista.
Muutamaan otteeseen tässä ketjussa on ehdotettu, että rankaisisin vaimoani rahankäytöstään vaatimalla, että hän maksaa opintotuestaan laskuja ja yhteisiä kuluja. Mielestäni SE olisi sitä sairasta kontrollointia. En todellakaan ole ottamassa vaimoltani vähäisiä rahojaan pois siksi, että hän käyttää niitä mielestäni huonosti. Se olisi taloudellista väkivaltaa ja toivon totisesti että ei mikään yleinen käytäntö avioliitoissa, joissa kuitenkin pyöritetään yhteistä taloutta ja eletään yhteistä elämää. Tässä taloudessa ei eletä niin, että toisella on rahaa käytössään ja toisen pitää kituuttaa ja laskea pennejä.
En ole KIELTÄMÄSSÄ vaimoani ostamasta hönttejä naisjuttuja enkä todellakaan estämässä sitä viemällä vaimolta käyttörahat. Haluan mielipiteitä siitä, paljonko saan kommentoida näitä juttuja ja onko minulla oikeutta esittää toiveita siitä, mihin vaimon käyttöraha menee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö se ole hyvä just noin... sinä makat elämisen ja vaimo käyttää opintotuen viikkorahana? Jääkö sulle omiin menoihin saman verran?
Itselläni jää nettopalkasta vielä menojen jälkeenkin aika paljon rahaa, mutta en ole ikinä kaivannut mitään luksuselämää vaikka siihen olisikin varaa. Laitan joka kuukausi vähintään tuhat euroa säästöön ja loppu riittää elämiseen erittäin hyvin. En suoraan sanottuna ymmärrä, miksi kukaan haluaa ostaa kampaamosta jotain kallista erikoissahmpoota, kun niissä ei kuitenkaan ole merkittävää eroa marketin parin euron tuotteisiin nähden. Lähinnä etiketti.
Ymmärrän satsaamisen esimerkiksi hyviin nahkakenkiin jotka kestävät vuosien käytön, mutta miksi niitäkin tarvitsee useamman? Saapasmallin, nilkkurit, avokkaat, matalakorkoiset ja korkeakorkoiset...
Kenkiä pitäisi olla arkikäyttöön Suomessa vähintään 10 paria (5 kesä- ja 5 talvikenkäparia) lisäksi vapaa-ajan- juhlakengät. Eli vähintään 15 paria kenkiä. Ja tämä miehillä, naisilla luonnollisesti jopa enemmän kun on korkkaria yms.
Minulla oli hetken aikaa tuollainen miesystävä. Näki miten sitä riepoi, kun ei voinut kontrolloida menemisiä, tulemisia tai menoja millään tavalla, vaikka kuinka uhkaili ja yritti. Oli hyvin nopeasti entinen miesystävä. Roikkui pitkään perässä, kun ego ei kestänyt sitä, että nainen pärjää omillaan ilman häntä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tottakai sinulla on oikeus vaatia vaimoltasi tietynlaista rahankäyttöä koska maksat teidän asumiskulut kokonaisuudessaan. Vaimosi voi tietenkin valita oman vapauden ja silloin maksaa oman osuutensa. omaa vapautta rahan käytössä ei ole jos joku muu maksaa laskut asumisesta. Jos vaimosi jo nyt ostelee pienillä rahoillaan kalliita tavaroita niin luuletko oikeasti että hän suostuisi joskus tulevaisuudessa maksamaan mitään yhteisiä kulujanne? Hän ajattelee että palkka on hänen ja sinä maksat viulut. Tämä on nähty ystäväpiirissä useaan otteeseen. Naiset jotka elelevät säästeliäästi opiskelujen aikana ovat myöhemmin hyviä puolisoita myös talouden jakamisen suhteen kun taas rahansa tuhlaavat eivät koskaan seiso omilla jaloillaan. Mitään edustavaa rouvaa hänestä ei näillä spekseillä tule vaan rahaongelmat seuraavat häntä hamaan tulevaisuuteen.
Ei sinun ole pakko maksaa teidän asumiskustannuksia vaikka olette niin sopineet. Voit sen sopimuksen lopettaa yksipuolisesti ja sanoa että on aika keskustella raha-asioista uudelleen. Mä en miettisi sitä hermostuuko vaimo siitä. jos hermostuu niin näytä ovea. Maailmassa on kauniita ja mukavia naisia joilla on arvot kohdillaan.
Luetunymmärtäminen...
Ap:n vaimo elätti yksinään ap:ta, kun tämä opiskeli. Nyt on vaimon vuoro opiskella ja ap:n vuoro elättää. Mutta vaimo on sanonut menevänsä mieluummin töihin opintojen ohella, ap ei suostu siihen. Eli ap on kontrolloiva alistaja ja on ihan mahdollista, että vaimo saa kohta tarpeekseen ja heittää ap:n ulos.
Miten vaimo heittää ap:n ulos kun hänellä ei ole maksaa asumiskuluja? Vaimo voi toki lähteä mutta epäilen ettei lähde koska sitten jäisi luksus hankkimatta. Ap maksaa todellisuudessa osan kaikesta mitä vaimo ostaa "omilla rahoillaan"
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kai teillä on avioehto?!
Tuosta, kun vaimo saa opintonsa päätökseen hän voikin huomata, ettei tarvitse sinua mihinkään ja ottaa eron.
Oletko tosiaan ajatellut tätä asiaan yhtään?
Silloin kun minä opiskelin, niin tasapaino oli kallellaan toiseen suuntaan. Vaimo ei myöskään koskaan pyydä minulta rahoitusta juttuihinsa. Tämän hetkinen kulujenjakopolitiikka on minun sanelemani, vaimoni on usein ehdottanut juurikin töiden tekemistä (en halua tätä) ja opintolainan ottoa (vielä vähemmän haluan tätä). Kyse ei ole siis siivellä elämisestä, vaan tämä järjestely on hyvä näin.
Korostan ja alleviivaan: HALUAN että vaimollani on käyttörahaa eikä hänen tarvitse miettiä onko varaa käydä kahvilassa tai ravintolassa yms koska minunkaan ei tarvitse. En vain ymmärrä niitä asioita mihin hän valitsee rahansa laittamisen. Tässä kyse ei ole siitä, että toivoisin hänen käyttävän rahojaan minuun tai yhteisiin juttuihin vaan nimenomaan mukavaan elämään ja kivoihin juttuihin. Mutta ei silti älyttömyyksiin.
Sinun kännykkä-, auto- tai tietokonevalintasi voivat olla vaimosi mielestä älyttömyyksiä. Huomautteleeko hän sinulle niistä? Jos ei, älä sinäkään huomauttele vaimollesi, jos pidät jotain hänen hankintaansa älyttömänä.
vaimo saa olla mitä mieltä haluaa miehen hankinnoista mutta hän on tässä tapauskessa se jonka kannattaa pitää mölyt mahassa kun ei maksa mitään laskujakaan. Mies maksaa laskut ja saa sen lisäksi hankkia mitä haluaa. Vaimo voi sitten hankkia mitä haluaa kun pystyy ensin hoitamaan oman osuutensa laskuista.
Muutamaan otteeseen tässä ketjussa on ehdotettu, että rankaisisin vaimoani rahankäytöstään vaatimalla, että hän maksaa opintotuestaan laskuja ja yhteisiä kuluja. Mielestäni SE olisi sitä sairasta kontrollointia. En todellakaan ole ottamassa vaimoltani vähäisiä rahojaan pois siksi, että hän käyttää niitä mielestäni huonosti. Se olisi taloudellista väkivaltaa ja toivon totisesti että ei mikään yleinen käytäntö avioliitoissa, joissa kuitenkin pyöritetään yhteistä taloutta ja eletään yhteistä elämää. Tässä taloudessa ei eletä niin, että toisella on rahaa käytössään ja toisen pitää kituuttaa ja laskea pennejä.
En ole KIELTÄMÄSSÄ vaimoani ostamasta hönttejä naisjuttuja enkä todellakaan estämässä sitä viemällä vaimolta käyttörahat. Haluan mielipiteitä siitä, paljonko saan kommentoida näitä juttuja ja onko minulla oikeutta esittää toiveita siitä, mihin vaimon käyttöraha menee.
Okei:) Tämä paljasti aapeen provoksi. Heihei aapee, taidat olla nainen:)
Joskus naiselle on tärkeämpää näyttää tasokkaalta, kuin istua baareissa. Jostain on tingittävä.
Haluatko määrätä, mikä hänelle on tärkeää? Haluatko muuttaa hänen arvojaan?
Se raha, mikä menee sinne kahvilaan ja sushiravintolaan, ei tule ikinä takaisin! Se, mikä meni niihin nahkakenkiin, on säästössä. Halpislenkkarit kestävät vain yhden kesän. Huono shampoo pilaa hiukset niin, että etenkin vaalennetut hiukset pitää leikata lyhyiksi.