Lupasin lapselleni että tänä vuonna meillä ei ryypätä. Lapsi ei usko

Vierailija kirjoitti:

Mikä ap oli sellainen motiivi, joka sai sinut lopettamaan alkoholin käytön? Onnistuiko kerrasta? Kuinka kauan kesti, ettei alkoholia enää tehnyt mieli?

Olinhan mä tajunnut jo kauan ongelmani ja yrittänyt aikaisemminkin irti. Mieheni kuitenkin sai aina mukaansa jatkamaan. Erään kostean viikonlopun jälkeen kun heräsin sängystäni mihin olin oksentanu ja näin lapseni katsovan minua syvä, erittäin syvä halveksunta ja pettymys kasvoilla päätin, että nyt nyt tää saatana loppuu. Enimmäiseksi seuraavana arkipäivänä otin yhteyttä terveydenhuoltoon ja pääsin juttelemaan lääkärille. Päätettiin aloittaa antabus ja hakeuduin AA kokouksiin. Seuraavana viikonloppuna mies taas aloitti kännäämisen ja houkutteli minuakin juomaan. Lähdin pois. Menin vanhemmilleni ja pyysin apua, koska omat voimat ei olisi riittäneet kieltäytymään viinasta. Siitä se lähti. Sain apua ja tukea monesta suunnasta kun vaan uskalsin pyytää. Teki mieli juoda, voi luoja että tekikin, mutta joka aamu ilman krapulaa tuntui aina pieneltä voitolta ja juttelin miehellenikin siitä. Hän päätti myös lopettaa. Kuukauden oltiin molemmat raittiita ja mieheni repsahti. Päätin sillä sekunnilla, että minähän en enää tuohon lähde ja koska omat voimat olivat tuolloin vielä koetuksella päätin että mies saa mennä. Valitsin raittiuden vaikka rakastin miestäni, rakastan varmaan vieläkin. Vaikka ryypättiin, niin hyvin vähän tapeltiin. Toivon koko sielustani, etten enää koskaan juo.

Ap

Mikä syy sinulla on valehdella lapsellesi?

Vierailija kirjoitti:

Mikä syy sinulla on valehdella lapsellesi?

Mitä tarkoitat?

Ap

Upeaa että olet pystynyt tekemään noin suuren elämänmuutoksen parempaan päin. Addiktion lopettaminen on todella vaikeaa, varsinkin kun on muiden alkoholistien ympäröimänä. Uskon että vaikka lapsesi suhtautuukin edelleen juomiseesi epäluuloisesti niin suhteenne tulee paranemaan ajan kanssa kun näytät hänelle muuttuneesi konkreettisesti. Onnea matkaan! 

Hienoa. Ja seuraavaksi opettelet armahtamaan itsesi. Ei tarkoita sitä että hyväksyt omat väärät tekosi tai ne vain painettaisiin villaisella. Ei nyt vaan ole mitään hyötyä jatkaa itsensä soimaamista; et voi muuttaa menneisyyttä mutta voit vaikuttaa siihen mikä on tulevaisuus.

Lapsen luottamus kasvaa pikkuhiljaa, täysin selvää että aikansa "on varpaillaan". Toivotan kaikkea hyvää ja alkotonta loppuelämää! Jos meinaat sortua joskus niin haet heti apua.

Mukavaa Joulua!

Onko lapsesi saanut prosessisi aikana mitään omaa tukea tai terapiaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kiitos tsempeistä ja olen myös ansainnut negatiivisetkin palautteet. Näin selkeää ajatuksen juoksua mulla ei ole ollut vuosiin. Uskaltaisinkohan ehdottaa lapselle yhteistä matkaa keväällä? Hän ei ole ikinä ollut lentokoneessa ja haluaisin hänelle uusia kokemuksia. Vai etenenkö liian nopeasti?

Ap

Mä en uskaltaisi ulkomaille vielä noin tuoreena raitistuneena lähteä. Kaikki rantalomakohteet on täynnä houkutuksia, ja niitä selityksiä kyllä löytyy "nokun tää on niin halpaa" "nokun täällä italiassa se kuuluu ruokakulttuuriin" jne. Jos lähdette, niin valitse alkoholiton kohde kuten joku arabimaa.

Dubai oli hyvä tähän ja hieno kohde. Oli jotenkin hiljentävää nähdä kaikki illalla ulkona selvin päin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä syy sinulla on valehdella lapsellesi?

Mitä tarkoitat?

Ap

En ole tuo mutta voisin kysyä samaa. Ymmärrän miksi lapsesi on kyyninen. Minun mieheni on alkoholisti, ja kun hän ensimmäisen kerran alkoi raittiiksi, olin niin onnellinen että menimme naimisiin kun hän oli ollut raittiina 8 kk. Turha varmaan sanoa että vuosi oli maksimi minä hän pysyi raittiina. Sitten tuli "voinhan mä yhden ottaa". Se oli sitten menoa.

Hän oli myöhemminkin raittiina muutamaan kertaan, noin puoli vuotta kerrallaan. Pisin jakso on ollut kun jätin hänet, kaksi vuotta. Nykyään taas vanhassa jengissä kantapaikassa.

Sitä vaan että meikäläisillä alkoholistien kanssa eläneillä on vähän sellainen väsynyt asenne, että "mistä tietää että alkoholisti valehtelee? Hän avaa suunsa."

Sinulla on nyt se ainoa tilaisuus, älä sössi tätä.

Sanon täältä vaan että hyvä ap.

Ja että ymmärrän lastasi. Hän ei enää halua pettyä koska on tarpeeksi monta kertaa innostunut ja kokenut pettymyksen.

Jos hän ilmaisee vihaansa, niin yritä ajatella että se on luottamuksen osoitus. Hän joko uskaltaa olla vihainen menneistä eikä enää yritä kaikkeaan ettet enää joisi.

Tai se voi olla se yritys saada juomaan, ettei enää tarvitse odottaa koska ratkeat. Näytä että olet tosissasi raittiuden ja lapsesi suhteen.

Tänään on raitis päivä. Tsemppiä.

Tsemppiä. Sinulla on oikea asenne. AA:sta saat mukaan työkaluja joilla selvitä elämässä ilman viinaa. Alkuun kannattaa tosiaan välttää tilanteita jotka voi viedä juomiseen, paikkoja, olotiloja (HALT, hungry, angry, lonly, tired), ja muistuttaa itseä, että ahdistus ja mielihalu juoda menee äkkiä pois kun ajatukseen ei tartu. Mielekäs tekeminen, itsestä huolehtiminen, uudet harrastukset ym sen entisen päihde-elämän tilalle. Lapsesi on katkera, kyllä, mutta jos jatkat raittiutta voitte korjata pikkuhiljaa välinne. Sinun kannattaa keskittyä omaan päähäsi ja raittiuteesti, et voi nyt ruveta lapsesi terapeutiksi jos  hän sellaista tarvitsee hommaa ammattilainen. Huolehdi perusasioista ja näytä, että välität. Minnesota-tyylisissä interventioissa usein järjestetään sessio, jossa läheiset saavat haukkua kaiken kaunansa ja viimeksi alkoholisti pyytää heiltä anteeksi, homman pitäisi olla sillä selvä. Tuohon en itse oikein usko, eiköhän ne asiat tule pikkuhiljaa esille ja niitä käsitellään.

Olen itsekin alkoholistiäiti, raittiina nyt 6 v. Onnellisia, tasapainoisia vuosia vaikka elämä ei aina ole ollut helppoa. Varsinkin tytär joka oli lapsesi ikäinen kun raitistuin oireli pitkään alkoholismiani. Välit paranivat pikkuhiljaa ja hän on kertonut omaa kokemustaan juomisestani, eipä siinä voi kuin kuunnella ja tuntea se tuska mitä on toiselle aiheuttanut. Hänelle tuli myöhäisteininä taantuma, halusi apuani ja tukeani joka asiassa, tuossa varmaan otti takaisin niitä vuosia kun äiti oli poissaoleva viinilasinsa kanssa. Nyt minulla on todella hyvät ja luottamukselliset välit lasteni kanssa, asiat korjautuvat ajan kanssa kun toisista tosissaan välitetään. Tsemppaa itsesi takia ja lapsesi vuoksi, lähetän lämpimiä ajatuksia ja voimia! 

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä. Sinulla on oikea asenne. AA:sta saat mukaan työkaluja joilla selvitä elämässä ilman viinaa. Alkuun kannattaa tosiaan välttää tilanteita jotka voi viedä juomiseen, paikkoja, olotiloja (HALT, hungry, angry, lonly, tired), ja muistuttaa itseä, että ahdistus ja mielihalu juoda menee äkkiä pois kun ajatukseen ei tartu. Mielekäs tekeminen, itsestä huolehtiminen, uudet harrastukset ym sen entisen päihde-elämän tilalle. Lapsesi on katkera, kyllä, mutta jos jatkat raittiutta voitte korjata pikkuhiljaa välinne. Sinun kannattaa keskittyä omaan päähäsi ja raittiuteesti, et voi nyt ruveta lapsesi terapeutiksi jos  hän sellaista tarvitsee hommaa ammattilainen. Huolehdi perusasioista ja näytä, että välität. Minnesota-tyylisissä interventioissa usein järjestetään sessio, jossa läheiset saavat haukkua kaiken kaunansa ja viimeksi alkoholisti pyytää heiltä anteeksi, homman pitäisi olla sillä selvä. Tuohon en itse oikein usko, eiköhän ne asiat tule pikkuhiljaa esille ja niitä käsitellään.

Olen itsekin alkoholistiäiti, raittiina nyt 6 v. Onnellisia, tasapainoisia vuosia vaikka elämä ei aina ole ollut helppoa. Varsinkin tytär joka oli lapsesi ikäinen kun raitistuin oireli pitkään alkoholismiani. Välit paranivat pikkuhiljaa ja hän on kertonut omaa kokemustaan juomisestani, eipä siinä voi kuin kuunnella ja tuntea se tuska mitä on toiselle aiheuttanut. Hänelle tuli myöhäisteininä taantuma, halusi apuani ja tukeani joka asiassa, tuossa varmaan otti takaisin niitä vuosia kun äiti oli poissaoleva viinilasinsa kanssa. Nyt minulla on todella hyvät ja luottamukselliset välit lasteni kanssa, asiat korjautuvat ajan kanssa kun toisista tosissaan välitetään. Tsemppaa itsesi takia ja lapsesi vuoksi, lähetän lämpimiä ajatuksia ja voimia! 

Kiitos tästä. Viisaita sanoa ja hitto vie että meni roska molempiin silmiin ;)

Käydään nuoren kanssa jo vähän läpi aikaa kun asiat oli vielä toisin, eli sitä viinanhuuruista elämää. Mennään nuoren tahdissa. Puhutaan silloin kun hän haluaa ja käydään läpi kipeitä kohtia. Keskustelujen jälkeen ollaan ihan hiljaa ja joskus tulee itku mulle tai hänelle. Kiukkua ja naurua (ihme kyllä) löytyy molempia, yleensä kyllä vakavana ollaan. Hän on uskaltanut tuoda kavereita meille ja suunnitellaan hänelle jotain harrastusta. Mä niin tykkään mun uudesta elämästä. Suurin osa ystävistä on jäänyt, koska ne oli lähinnä niitä ryyppykavereita, mut nyt vaan avoimin mielin uusiin haasteisiin ja uskon, että varmaan uusia ystäviäkin tapaan.

Ap

Luottamus ei palaa koskaan.

Lisäksi juomattomuutesi herättää lapsessasi todella isoja tunteita. Kun tajuaa, että olet pilannut hänen 14 vuotta. Ja sen, että sinä säälittävästi yritit pyytää anteeksi sitä ja lapsen pitäisi vain pyyhkäistä kaikki mielestään ja heittää viha pois.

Toisaalta lapsesi on tottunut elämään pelon varjossa. Mistä hän nyt saa tutut tunteensa. Mitä annat korvikkeeksi, kun lapsesi on tottunut kokemaan ahdistusta ja pettymystä ja pahaa oloa. Ne ovat liian suuria tunteita lapsen kannettavaksi. Nyt pitäisi tottua siihen, että äiti tippa silmässä leikkii hyvää äitiä. Tilalle tulee muita suuria tunteita. Surua, pahaa oloa, vihaa.

Iloa ei lapsesi todennäköisesti tule kokemaan, koska olet antanut hänen oppia vain pelkoa ja pahaa oloa ja pettymystä.

Muistan, kun oma isäni raitistui, ajatukset olivat vain, että kuole pois. Kun isä yritti hakea rakkautta minulta, tunsin vain vielä enemmän vihaa. Olisi ollut helpompaa, kuin olisi juonut itsensä kuoliaaksi, eikä leikkinyt parannuksen tehnyttä ja odottanut minulta KIITOLLISUUTTA. 

Vielä 40 vuoden päästäkin tulee viha, kun muistan alkoholisti-isääni ja hänen raitistumistaan.

Ensin se lässytti kännissä ja loppuelämän lässytti selvinpäin ja koin syyllisyyttä, kun en kyennyt sitä äijää enää rakastamaan.

Ei, lapsesi ei opi sinuun luottamaan enää ikinä, jos on jo 14v. On jo niin tottunut pelkoon ja paskaan, että ei tiedä tunteita sen tilalle.

Hei, tsemppiä ap. Kyllä sä pystyt siihen ja uskon että ajan kanssa myös lapsesi oppii hyväksymään sinut.

Vierailija kirjoitti:

Luottamus ei palaa koskaan.

Lisäksi juomattomuutesi herättää lapsessasi todella isoja tunteita. Kun tajuaa, että olet pilannut hänen 14 vuotta. Ja sen, että sinä säälittävästi yritit pyytää anteeksi sitä ja lapsen pitäisi vain pyyhkäistä kaikki mielestään ja heittää viha pois.

Toisaalta lapsesi on tottunut elämään pelon varjossa. Mistä hän nyt saa tutut tunteensa. Mitä annat korvikkeeksi, kun lapsesi on tottunut kokemaan ahdistusta ja pettymystä ja pahaa oloa. Ne ovat liian suuria tunteita lapsen kannettavaksi. Nyt pitäisi tottua siihen, että äiti tippa silmässä leikkii hyvää äitiä. Tilalle tulee muita suuria tunteita. Surua, pahaa oloa, vihaa.

Iloa ei lapsesi todennäköisesti tule kokemaan, koska olet antanut hänen oppia vain pelkoa ja pahaa oloa ja pettymystä.

Muistan, kun oma isäni raitistui, ajatukset olivat vain, että kuole pois. Kun isä yritti hakea rakkautta minulta, tunsin vain vielä enemmän vihaa. Olisi ollut helpompaa, kuin olisi juonut itsensä kuoliaaksi, eikä leikkinyt parannuksen tehnyttä ja odottanut minulta KIITOLLISUUTTA. 

Vielä 40 vuoden päästäkin tulee viha, kun muistan alkoholisti-isääni ja hänen raitistumistaan.

Ensin se lässytti kännissä ja loppuelämän lässytti selvinpäin ja koin syyllisyyttä, kun en kyennyt sitä äijää enää rakastamaan.

Ei, lapsesi ei opi sinuun luottamaan enää ikinä, jos on jo 14v. On jo niin tottunut pelkoon ja paskaan, että ei tiedä tunteita sen tilalle.

Ehei, kaikista ei tule katkeruudessa roikkujia niinkuin sinusta. Anteeksi vaan.

Et edes itse huomaa ettet ole yhtään parempi ihminen kuin isäsi, hän myrkytti itsensä viinalla mutta raitistui. Sinä olet myrkyttänyt itsesi vihalla ja katkeruudella etkä ilmeisesti meinaakkaan raitistua siitä. Eniten teet pahaa itsellesi, et isällesi.

Vierailija kirjoitti:

Oletko sukua Matti Nykäselle?

Totuuden nimessä, olen.

-ap

Älä huoli, kyllä sä kohta ratkeat.

Joko ap ratkesit?

Tsemppiä ap. Vaikuttaisi että sulla on asenne ainakin kohdallaan. Toivottavasti et sorru enää.

Ap tässä ja taas joulu lähestyy.

Korkki on pysynyt tiukasti kiinni ja elämä on mukavaa. Käytiin teinin kanssa Prahassa ja voi vitsit meillä oli mukavaa. Vähän shoppailua, nähtävyyksiä ja herkuttelua. Tämä joulu vietetään mun siskolla ja se vuoden takainen varauksellisuus on laantunut kokonaan.

Ex mieheni ei ikävä kyllä päässyt viinasta irti. Hänestä ei ole kuulunut mitään vähään aikaan ja onkin kuulemma vaihtanut paikkakuntaa itseasiassa useampaan otteeseen.

Hyvää joulunodotusta kaikille

T. Ap

Ihanaa, Ap!

Olen onnellinen puolestasi!