Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte elää ilman päihteitä?
23.11.2017 |
Miten päihteettömät ihmiset jaksavat elää? En voisi ikinä luopua alkoholista tai pilvestä. Eihän hullukaan tätä selvinpäin kestä.
Kommentit (132)
Päihteinäni toimivat herkut ja hyvä ruoka. Sipsiä söisin vaikka päivittäin ja erään paikallisen ravintolan pastaa haluaisin aina.
"Pakenen todellisuutta" taiteilun pariin. Mielikuvituksissani kaikki on mukavasti ja elämä on kaunista sekä jännittävää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oikein hyvin. Se on luonteen lujuudesta kiinni. Jos ihmiselle ei tule uni ja hyvä olo 8 tunnin duunin ja treenin jälkeen, niin siinä on jotain vikaa.
Päihteet on ihana (teko)syy nauttia elämästä. Selvinpäin ei lapsuuden jälkeen ole ollut niin hauskaa kuin humalassa tai savuissa. Huomenna voi taas nauttia elämästä kun vkl alkaa.
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyvin. Se on luonteen lujuudesta kiinni. Jos ihmiselle ei tule uni ja hyvä olo 8 tunnin duunin ja treenin jälkeen, niin siinä on jotain vikaa.
Jos ja kun ihminen jaksaa töiden jälkeen vielä treenata niin epäilen piristeiden käyttöä. Ei tuollainen ole muuten mahdollista saati normaalia.
Aamu alkaa a:lla, illan päättää a... Minä en tarvitse a:ta, minulle riittää pelkkä Juice.
t. alkkisten tytär
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulle alkoholi ei ole ikinä tuonut mitään hyvää, jos ei lasketa sitä parin tunnin nousuhumalan "hyvää oloa". Pelkkää morkkista, pahaa oloa, henkistä ja fyysistä krapulaa, rahan menoa.. Kiitos ei enää.
En tiedä vielä miten pystyn elämään ilman olutta mutta yritys on kova tällä hetkellä. Koska ei minun juomisessa ollut enään mitään järkeä kun 20 tölkkiä olutta meni päivässä. Lopulta huomasi ettei siitä saanut mielihyvää tai saati humalaa. No tottakai humala oli muttei tuntunut missään. Ihan yksin nyt olen ollut viikon ilman ja unet huonot niistä huolimatta en aio luovuttaa. Plussana on masennuksen lievä helpottuminen ja keskittymiskyky kohentunut.
Odotan mikä tilanne on ensi viikon jälkeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mä tein kokeiluni alkoholin kanssa vasta parikymppisenä, kun jonkinlaisesta kunnioituksesta väkivaltaisen alkoholistin kanssa kasvanutta vanhempaani kohtaan olin siihen asti siitä pidättäytynyt. Oon järkeillyt, että kun olin niin kauan elänyt ilman, oli varmaan siksi helppoa myös hyvin pian luopua juomisesta. Ei siinä musta ollut mitään niin hienoa, että olisin halunnut sitä jatkaa, etenkään kun tulin todella huonovointiseksi ihan pienestäkin määrästä.
Muista päihteistä mua ei ole koskaan kiinnostanut muut kuin ehkä pilvi vähän, mutta sen jälkeen kun luin, että jotkut ovat ensimmäisestä kokeilusta alkaneet kärsiä dissosiaatiosta, joka ei ole välttämättä mennyt ohikaan, unohdin nekin ajatukset hyvin äkkiä. Lapsuuden traumatisoitumisen vuoksi kärsin jo muuten hyvin voimakkaasta dissosiaatiosta, joka on musta yks kauheimpia olotiloja. En halua ottaa mitään riskiä, että pahentaisin sitä tai pilaisin lopullisesti mahdollisuuteni parantua..
Oon myös terapiassa opetellut olemaan myös ikävämpien tunnetilojeni kanssa, jotten kokisi tarvetta turruttaa tai irtileikata niitä.. Vielä toisinaan käytän ruokaa tohon tarkoitukseen, mutta edistystä on kyllä tapahtunut huimasti ja koko ajan parempaa kohti menen. Jos elämässä on jokin kurjasti, pyrin muuttamaan sen siinä määrin kuin mahdollista, hyväksymään loput sekä löytämään iloa jostain muusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oikein hyvin. Se on luonteen lujuudesta kiinni. Jos ihmiselle ei tule uni ja hyvä olo 8 tunnin duunin ja treenin jälkeen, niin siinä on jotain vikaa.
Jos ja kun ihminen jaksaa töiden jälkeen vielä treenata niin epäilen piristeiden käyttöä. Ei tuollainen ole muuten mahdollista saati normaalia.
Tarkoitink joko tehdä töitä 8 tuntia TAI treenata 8 tuntia. Nykyihminen elää luonnotonta elämää. Syö luonnottomia asioita eikä kävele 12 tuntia kuten metsästäjä/keräilijät tekivät joka päivä. Jos jokin on ihmiselle vaarallista niin istuminen. 8 tuntia toimistossa, niin kyllä sen jälkeen pitäis pystyä vielä 4 tuntia liikkumaan helposti, jos ruoka, uni, paino ja lihaskunton on kunnossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kerrankin odotan itsenäisyyspäivää. Sain vapaaksi siitä loppuviikon. Sitä ehtii kehittää hirvittävän krapulan jos juon ti-la. Kolme päivää ainakin aion olla ihan tillintallin. Ei mulla ole muuta huvia kuin päihteet. Ei mulla oikeastaan taida olla elämää? Niin pahasti vituttaa ettei kuolemakaan pelota. Kännissä tai pilvessä tuntuu edes hetken hyvältä, jotain sekin.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä vielä miten pystyn elämään ilman olutta mutta yritys on kova tällä hetkellä. Koska ei minun juomisessa ollut enään mitään järkeä kun 20 tölkkiä olutta meni päivässä. Lopulta huomasi ettei siitä saanut mielihyvää tai saati humalaa. No tottakai humala oli muttei tuntunut missään. Ihan yksin nyt olen ollut viikon ilman ja unet huonot niistä huolimatta en aio luovuttaa. Plussana on masennuksen lievä helpottuminen ja keskittymiskyky kohentunut.
Odotan mikä tilanne on ensi viikon jälkeen.
Niin ja saa tsempata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on tosiaan ihan täyttä paskapuhetta, että kovaa treenaamalla voisi jotenkin korvata ryyppäämisen. Joo käyn minäkin monta kertaa viikossa painitreeneissä ja tuleehan siitä hyvä olo, parempi kuin alkoholista, mutta ei sillä humaltumisen kanssa ole mitään tekemistä. Kännipäissään voi istua muiden känniääliöiden kanssa baarissa ja nauraa kaikille surkeille jutuille ja on helvetin hauskaa, missään "endorfiinipöhinöissä" noin ei voi tehdä.
Eli jos on sitä mieltä että kännissä on kivaa, niin sitten pitää ryypätä, mikään määrä liikuntaa ei toimi korvikkeena. Itse en enää viitsi ryypätä, kun se ei kuitenkaan ole tarpeeksi kivaa ollakseen krapuloiden arvoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo metabolia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaista elämä olisi nuppi sekaisin , kun ei ole kokemusta ,menee ihan hyvin näin
Kun kokeilet kerran, tiedät mistä olet jäänyt paitsi eikä takaisin ole paluuta.
-AP
Kokeilse kerran tunnin juoksulenkkiä, minkä aikana ne sun aivojen aineet menee ihan luonnollisesti sekaisin ilman päihteitä tai pilveä, niin siltä tieltä ei ole paluuta. Liikunta, terveellinen ruoka ja reilut 7-8 tunnin unet yöaikaan on ihmiselle parasta huumetta, jonka dokaus jatkuu sinne kuolemaan asti.
Liikunta on yhtä suuri feikki kuin alkoholit ja muutkin. En ole koskaan päässyt siihen dopamiinihumalaan vaikka olen miten rääkännyt itseäni.
Totta, en minäkään. Kivaahan liikunta on jos keksii mieleisen lajin, mutta humalan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Jhtuu siitä kun te väsähdätte ennenkuin se tunti on kulunut. Aivojen välittäjäaineet alkaa vaikuttamaan vasta tunnin jälkeen. Olette huonokuntoisia, jos lopetatte "liikuntanne" ennen kuin tunti on kulunut. Endorfiinit on kehon ilmaista ja parasta huumetta. Ne pitää vain osata aktivoida. PÄihteet on kyllä pahin asia mistä sitä onnellisuutta ja sisältöä ihminen etsii.
No jokainen tykkää erilaisista huumeista. Endorfiinit on ehkä _kehon_ paras huume ja ilmainen, mutta alkoholi ja amfetamiini on vielä _parempia_ huumeita eikä nekään paljon maksa.
Että ei se nyt ihan noin vaan toimi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minun kokemukseni mukaan päihteet ovat nimenomaan se syy, miksi arki tuntuu raskaalta ja väsyttävältä. Alkoholi pistää pään sekaisin. Kaikki joskus itsensä humalaan juoneet tietävät morkkiksen ja seuraavan päivän saamattoman olon.
Käytin pitkään alkoholia riskirajoilla. Kerran viikossa, joko perjantaina tai lauantaina, kävin baareissa "rentoutumassa" ja join tuolloin humalahakuisesti. Ajattelin, että työni ja elämäni yleensä on niin rankkaa, että olen ansainnut nämä irtiotot. Maanantaisin väsytti, ja tuntui, että jokaviikkoisen krapulapäivän vuoksi yksi vapaapäivä menee aina hukkaan.
Noin vuosi sitten tein elämäntapamuutoksen. Nykyään käyn baarissa noin kerran kuussa tai harvemmin, ja yli viisi alkoholiannosta yhden illan aikana otan ehkä kerran kahdessa kuukaudessa juhlissa ja illanistujaisissa. After work -skumppa on vaihtunut kuntosaliin. Nykyään käyn ajoissa nukkumaan ja herään ennen puoltapäivää myös lauantaisin ja sunnuntaisin. Olo on aamulla energinen. On koko päivä aikaa tehdä vaikka mitä, ja unirytmi pysyy kunnossa. Työtehoni on kasvanut merkittävästi ja henkisesti tunnen oloni tasapainoisemmaksi. Olihan se hauskaa laittautua iltaa varten ja hoilata lempibiisejä etkoillessa pienessä nousuhumalassa ja tanssia baarissa, mutta kokonaisuutena ajatellen kohtuukäyttäjän elämä on nautittavampaa. Tavallinen arki tuntuu paremmalta.
Hyvin, kiitos.
Olen viimeksi juonut lokakuussa, sitä ennen viime vuoden elokuussa ja sitä ennen toissavuoden loka-marraskuussa. En vain tunne tarvitsevani alkoholia mihinkään. Eikä taustalla ole mitään ideologista syytä, alkoholiongelmaa tai mitään vastaavaa, minulla ei vain enää ollut hauska kännissä ja tuntui, että olen saanut tarpeekseni, nuorempana kuitenkin olin ihan ns. normaali viikonloppubilettäjä.
Paljon rajoitti myös kun mies ei juo ollenkaan ja sitten työt, on melko työntäyteiset puolitoista vuotta takana ja työmatka oli melkein 40km ja suurimmaksi osaksi aamuvuoroa, joten ajokunnossakin piti olla ja niitä harvempia vapaita en halunnut sitten pilata krapulalla.
Saan iloni muista asioista, alkoholia voin ottaa jos tulee joku hyvä syy, mutta muuten ei kiinnosta.
Vierailija kirjoitti:
Minun kokemukseni mukaan päihteet ovat nimenomaan se syy, miksi arki tuntuu raskaalta ja väsyttävältä. Alkoholi pistää pään sekaisin. Kaikki joskus itsensä humalaan juoneet tietävät morkkiksen ja seuraavan päivän saamattoman olon.
Käytin pitkään alkoholia riskirajoilla. Kerran viikossa, joko perjantaina tai lauantaina, kävin baareissa "rentoutumassa" ja join tuolloin humalahakuisesti. Ajattelin, että työni ja elämäni yleensä on niin rankkaa, että olen ansainnut nämä irtiotot. Maanantaisin väsytti, ja tuntui, että jokaviikkoisen krapulapäivän vuoksi yksi vapaapäivä menee aina hukkaan.
Noin vuosi sitten tein elämäntapamuutoksen. Nykyään käyn baarissa noin kerran kuussa tai harvemmin, ja yli viisi alkoholiannosta yhden illan aikana otan ehkä kerran kahdessa kuukaudessa juhlissa ja illanistujaisissa. After work -skumppa on vaihtunut kuntosaliin. Nykyään käyn ajoissa nukkumaan ja herään ennen puoltapäivää myös lauantaisin ja sunnuntaisin. Olo on aamulla energinen. On koko päivä aikaa tehdä vaikka mitä, ja unirytmi pysyy kunnossa. Työtehoni on kasvanut merkittävästi ja henkisesti tunnen oloni tasapainoisemmaksi. Olihan se hauskaa laittautua iltaa varten ja hoilata lempibiisejä etkoillessa pienessä nousuhumalassa ja tanssia baarissa, mutta kokonaisuutena ajatellen kohtuukäyttäjän elämä on nautittavampaa. Tavallinen arki tuntuu paremmalta.
Olen huomannut, että jos pidemmän aikaa juo viikoittain alkoholia, menee parista viikosta kuukauteen että olo normalisoituu ja ajatus selkeytyy. Huomaa erityisesti ajatustyössä motivaation ja muistin toiminnan muutoksina.
Ja yleensäkin suurkuluttajana vituttaa kokoajan mutta raittiina ei juuri koskaan. Tai raittiina ikävätkin asiat tuntuu vain mielenkiintoisilta haasteilta.
Elämähän on ihanaa, kun se on oikein oivaltaa. En käytä alkoholia lainkaan, muita päihteitä (psykedeelit, mdma, kannabis) korkeintaan pari kertaa vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Outo metabolia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaista elämä olisi nuppi sekaisin , kun ei ole kokemusta ,menee ihan hyvin näin
Kun kokeilet kerran, tiedät mistä olet jäänyt paitsi eikä takaisin ole paluuta.
-AP
Kokeilse kerran tunnin juoksulenkkiä, minkä aikana ne sun aivojen aineet menee ihan luonnollisesti sekaisin ilman päihteitä tai pilveä, niin siltä tieltä ei ole paluuta. Liikunta, terveellinen ruoka ja reilut 7-8 tunnin unet yöaikaan on ihmiselle parasta huumetta, jonka dokaus jatkuu sinne kuolemaan asti.
Liikunta on yhtä suuri feikki kuin alkoholit ja muutkin. En ole koskaan päässyt siihen dopamiinihumalaan vaikka olen miten rääkännyt itseäni.
Totta, en minäkään. Kivaahan liikunta on jos keksii mieleisen lajin, mutta humalan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Jhtuu siitä kun te väsähdätte ennenkuin se tunti on kulunut. Aivojen välittäjäaineet alkaa vaikuttamaan vasta tunnin jälkeen. Olette huonokuntoisia, jos lopetatte "liikuntanne" ennen kuin tunti on kulunut. Endorfiinit on kehon ilmaista ja parasta huumetta. Ne pitää vain osata aktivoida. PÄihteet on kyllä pahin asia mistä sitä onnellisuutta ja sisältöä ihminen etsii.
Tunti?
Tanssitunnit kaikkineen kestää kyllä lähes kaksi tuntia.
Erittäin nautinnollista ja hauskaa. Hyvän tanssikakstuntisen jälkeen on kuin hakattu mato: joka lihasryhmä on harjoitettu, yltä päältä hiessä, hyväntuulinen ja energinen, kunhan vähän istuu huokaisemassa ja juo vettä.
Mutta minkäänlaista humalaa en ole ikinä siitä kokenut. En myöskään pitkän hiihto- tai laskettelupäivän jälkeen.
Humala onkin aika tympeä ilmiö: ensin luonnoton nousu ja sen jälkeen lässähdys ja väsähtäminen.
En tarvitse humalaa.
Jouduin lopettamaan alkoholin käytön kokonaan kroonisen sairauden takia.
Maku- ja hajuaisti terävöityivät. Siitä on ollut selvää hyötyäkin: estin tulipalon, kun haistoin palaneen käryä. Kaveri ei tuntenut mitään.