Lue keskustelun säännöt.
Miten jaksatte elää ilman päihteitä?
23.11.2017 |
Miten päihteettömät ihmiset jaksavat elää? En voisi ikinä luopua alkoholista tai pilvestä. Eihän hullukaan tätä selvinpäin kestä.
Kommentit (132)
Enpä tiedä.. joka viikonloppu kun juo niin jatkuvasti ahdistaa ja vituttaa mm. kaikki. Kuukausi juomatta eikä vituta enää mikään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Alkoholia menee kerran viikossa, piriä kerran kuussa, pilvestä en tykkää enkä muistakaan hitaista. Kyllähän noi jonkun verran masennusta ja ahdistusta aiheuttaa käytön jälkeen (varsinkin piri) mutta silti ne tuo myös niin paljon hauskuutta että en pystyisi enkä haluaisi kokonaan lopettaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman päihteitä elämä on helppoa ja päihteiden kanssa raskasta ja ahdistavaa.
Tätä mä ihmettelen kovasti. Mun elämä oli helpompaa ja mukavampaa kun viiniä lipittelin kuin nyt raittiina. Missä se helppous On?
Ei sellaista välttämättä tule koskaan. AA-ryhmissä jos käy, kuulee välillä niin väkeviä "todistuksia" raittiuden iloista että siinä helluntalaisen uskonkäännynnäisen todistus Jumalan armostakin kalpenee. Miten on kuulemma liikuttavan ihanaa herätä arkiaamuun ilman krapulaa, miten aistii kaiken valtavan hienona ja tarkkaan, miten ihana on luonnollinen väsymys iltaisin kun on selvä pää.
Sitä en epäile että jos on oikeasti ollut ihan rappiojuoppo niin se varmaan aiheuttaa niin kamalia olotiloja että raitis elämä on tosi ihanaa siihen verrattuna. Mutta jos on, kuten minä, ollut lähinnä tissuttelija, joka ei ole juonut änkyräkännejä eikä hankkinut hirvittäviä krapuloita, niin ei se raitis elämä mitenkään ihmeellisen hienolta tunnu. Lähinnä siltä, että yksi mielihyvän lähde on pois elämästä. Itse päädyin raittiuteen pääosin ylipainon takia, sitä pääsi kertymään 30 kiloa. Sitten havahduin siihen, että juon 20-30 annosta alkoholia viikossa joten ongelman juuri on selvä. Mutta ei tämä raitis elämä 4 vuoden jälkeenkään mitenkään ihmeellisen hienolta tunnu. Ja on paljon hetkiä joina tietää että juominen olisi mukavaa, mutta en uskalla koska pelkään että alan taas tykätä siitä liikaa ja kohta lihon takaisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvää oloa saa muualtakin,sellaista aitoa hyvää oloa. Pelkkää huijausta se päihteisiin pakeneminen. Liikunta,hyvä ja terveellinen ruoka,musiikki,se että on hyödyllinen ja tärkeä, voi tehdä,opiskella ja harrastaa jotain itseä kiinnostavaa mistä nauttii.
Panostan opiskeluun, liikun, en syö terveellisesti ja käytän päihteitä.
Niin? Huijaustahan se päihteiden tuoma hyvä olo silti on.
Kyllä se päihteen/päihteiden tuoma olo on ihan todellinen. Ärsyttää kun vasta huomenna voi ottaa kaljaa.
En ole alkoholista saanut koskaan sitä mainostettua hyvää oloa. Vain migreenin ja krapulan.
Ei siis paljoa kiinnosta.
En väitä olevani onnellinen näin, mutta tuskin olisin päihteilläkään.
Kokemusta on myös erilaisista bentsoista lääkekuurien myötä. Niistäkin piti tulla myös jotakin fiiliksiä. Ei ole tullut.
Sama opiaattipohjaisten kipulääkkeiden ja relaksanttien kanssa. Ei niistä mitään kiksejä tule. Ei väsymystä, ei mitään.
Nytkin syön epäsäännöllisesti panikointiin xanoria. Sillä lähtee pahin terä paniikista, mutta ei mitään ihme fiilistä tule. Lähes 15v kokemuksella sitä ei kaipaa kuin paniikkikohtauksen iskiessä.
Olenko rikki (siis muutenkin kuin paniikin osalta) vai miksi en saa kehuttua hyvää oloa mistään aineesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Enpä tiedä.. joka viikonloppu kun juo niin jatkuvasti ahdistaa ja vituttaa mm. kaikki. Kuukausi juomatta eikä vituta enää mikään.
Voi kyllä käydä toisinkin päin. Itse en ollut edes ymmärtänyt miten stressaantunut ja ahdistunut olin ennen kuin lopetin juomisen. Alkoholi oli toiminut rauhoittavana lääkkeenä joten olo oli siedettävä. No, kun sitten lopetin, jouduin kohtaamaan sen että olen ajanut itseäni työlläni loppuun ja olen oikeasti aika pahassa jamassa henkisesti. Olo oli siis paljon pahempi kuin tissuttleijana. Mutta toki se on lopulta terveellistä pahaa oloa, joka laittaa pysähtymään ja asettamaan rajoja työnteolle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaista elämä olisi nuppi sekaisin , kun ei ole kokemusta ,menee ihan hyvin näin
Kun kokeilet kerran, tiedät mistä olet jäänyt paitsi eikä takaisin ole paluuta.
-AP
Kokeilse kerran tunnin juoksulenkkiä, minkä aikana ne sun aivojen aineet menee ihan luonnollisesti sekaisin ilman päihteitä tai pilveä, niin siltä tieltä ei ole paluuta. Liikunta, terveellinen ruoka ja reilut 7-8 tunnin unet yöaikaan on ihmiselle parasta huumetta, jonka dokaus jatkuu sinne kuolemaan asti.
Liikunta on yhtä suuri feikki kuin alkoholit ja muutkin. En ole koskaan päässyt siihen dopamiinihumalaan vaikka olen miten rääkännyt itseäni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo metabolia kirjoitti:
En ole alkoholista saanut koskaan sitä mainostettua hyvää oloa. Vain migreenin ja krapulan.
Ei siis paljoa kiinnosta.En väitä olevani onnellinen näin, mutta tuskin olisin päihteilläkään.
Kokemusta on myös erilaisista bentsoista lääkekuurien myötä. Niistäkin piti tulla myös jotakin fiiliksiä. Ei ole tullut.
Sama opiaattipohjaisten kipulääkkeiden ja relaksanttien kanssa. Ei niistä mitään kiksejä tule. Ei väsymystä, ei mitään.
Nytkin syön epäsäännöllisesti panikointiin xanoria. Sillä lähtee pahin terä paniikista, mutta ei mitään ihme fiilistä tule. Lähes 15v kokemuksella sitä ei kaipaa kuin paniikkikohtauksen iskiessä.
Olenko rikki (siis muutenkin kuin paniikin osalta) vai miksi en saa kehuttua hyvää oloa mistään aineesta?
Ihan hyvä tuollainen outo metabolia, etpähän tule riiippuvaiseksi.
Itselläni erityisesti alkoholi oli rakkautta ensi maistamisella, teininä. Se olo oli jotain niin ylimaallisen hyvää että en ollut ikinä sellaista kokenut. Olin ujo ja pelokas, ja koin itseni jatkuvasti erilaiseksi kuin muut, huonoksi. Alkoholi vei ujoudet ja pelot pois, ja yhtäkkiä muutkin (myös juoneet) hyväksyivät minut, yleensä kiusatun, porukkaansa. Juttelin ihmisten kanssa kuten muutkin, en tuntenut mitään erilaisuutta. Ja se tietynlainen "vauhti" minkä juoma sai aikaan päähän - uskomattoman hyvä fiilis. Yleensä olen selvinpäin vähän tylsä, hidas, ei-luova, mutta yhtäkkiä puolen pullon viiniä jälkeen ikään kuin aivot heräävät eloon, ajatuksia lentelee joka suuntaan, tulee uusia ideoita.
Sen sijaan kannabis tai bentsot ei ole koskaan mulle oikein maistuneet päihdemielessä. Ilmeisesti mulla pää käy jotenkin liian hitaalla normaalisti joten kaikki mikä sedatoi on huono. Esim. bentsoista tai bentsoista ja viinasta yhdessä minua alkaa vain nukuttaa ja on pakko mennä kesken bileiden nukkumaan. Amfetamiinia en ole päässyt kokeilemaan, mutta luulen että se olisi aine johon voisin ihastua vaarallisen paljon. Mieheni tosin sanoo että minuun alkoholi vaikuttaa ihan kuin amfetamiini muihin...
Erittäin hyvin jaksan, kiitos kysymästä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman päihteitä elämä on helppoa ja päihteiden kanssa raskasta ja ahdistavaa.
Tätä mä ihmettelen kovasti. Mun elämä oli helpompaa ja mukavampaa kun viiniä lipittelin kuin nyt raittiina. Missä se helppous On?
Se on siinä kun koskaan ei ole moraalisia eikä muitakaan krapuloita ja aistit on aina kunnossa.
Tupakka tietenkin kumoaa aina hyvän olon jos sitä harrastaa.
Jos juopottelisin, en varmaan olisi hengissä.
Eli vastaus: kiitos, paremmin kuin päihteillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Outo metabolia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaista elämä olisi nuppi sekaisin , kun ei ole kokemusta ,menee ihan hyvin näin
Kun kokeilet kerran, tiedät mistä olet jäänyt paitsi eikä takaisin ole paluuta.
-AP
Kokeilse kerran tunnin juoksulenkkiä, minkä aikana ne sun aivojen aineet menee ihan luonnollisesti sekaisin ilman päihteitä tai pilveä, niin siltä tieltä ei ole paluuta. Liikunta, terveellinen ruoka ja reilut 7-8 tunnin unet yöaikaan on ihmiselle parasta huumetta, jonka dokaus jatkuu sinne kuolemaan asti.
Liikunta on yhtä suuri feikki kuin alkoholit ja muutkin. En ole koskaan päässyt siihen dopamiinihumalaan vaikka olen miten rääkännyt itseäni.
Totta, en minäkään. Kivaahan liikunta on jos keksii mieleisen lajin, mutta humalan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Raittius on päihteiden puutteen luoma illuusio.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Outo metabolia kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä millaista elämä olisi nuppi sekaisin , kun ei ole kokemusta ,menee ihan hyvin näin
Kun kokeilet kerran, tiedät mistä olet jäänyt paitsi eikä takaisin ole paluuta.
-AP
Kokeilse kerran tunnin juoksulenkkiä, minkä aikana ne sun aivojen aineet menee ihan luonnollisesti sekaisin ilman päihteitä tai pilveä, niin siltä tieltä ei ole paluuta. Liikunta, terveellinen ruoka ja reilut 7-8 tunnin unet yöaikaan on ihmiselle parasta huumetta, jonka dokaus jatkuu sinne kuolemaan asti.
Liikunta on yhtä suuri feikki kuin alkoholit ja muutkin. En ole koskaan päässyt siihen dopamiinihumalaan vaikka olen miten rääkännyt itseäni.
Totta, en minäkään. Kivaahan liikunta on jos keksii mieleisen lajin, mutta humalan kanssa sillä ei ole mitään tekemistä.
Jhtuu siitä kun te väsähdätte ennenkuin se tunti on kulunut. Aivojen välittäjäaineet alkaa vaikuttamaan vasta tunnin jälkeen. Olette huonokuntoisia, jos lopetatte "liikuntanne" ennen kuin tunti on kulunut. Endorfiinit on kehon ilmaista ja parasta huumetta. Ne pitää vain osata aktivoida. PÄihteet on kyllä pahin asia mistä sitä onnellisuutta ja sisältöä ihminen etsii.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilman päihteitä elämä on helppoa ja päihteiden kanssa raskasta ja ahdistavaa.
Tätä mä ihmettelen kovasti. Mun elämä oli helpompaa ja mukavampaa kun viiniä lipittelin kuin nyt raittiina. Missä se helppous On?
Se on siinä kun koskaan ei ole moraalisia eikä muitakaan krapuloita ja aistit on aina kunnossa.
Tupakka tietenkin kumoaa aina hyvän olon jos sitä harrastaa.
Ongelma tässä on että ainakaan tissuttelijoilla ei usein muutenkaan ole mitään moraalisia tai muita krapuloita. Muistan kyllä nuoruudesta, jolloin opiskelijana tuli juotua kunnon kännejä nuo morkkikset ja aamut pyttyä halaten. Usein niihin morkkiksiin oli myös ihan syytä koska olin puhunut kaikille ihan typeriä, joskus sekoillut seksuaalisesti jne.
Opiskeluajan jälkeen semmoinen juopottelu jäi, mutta jossain vaiheessa tilalle tuli arki-iltatissuttelu yksin kotona. Ei siitä tullut mitään morkkiksia - miten voisi, kun on itse istunut kotona yksikseen vaikka telkkaria katsomassa tai pelaamassa tietokoneella, eikä ole varmasti häirinnyt ketään. Eikä oikein krapuloitakaan, koska juominen on ollut niin tasaista ja hidasta ettei ole tullut merkittävää känniäkään. Promilleet ei ole missään vaiheessa olleet korkeat.
Tuo tissuttelujuominen onkin siitä petollista että alkuun, jopa alkuvuosiin, se ei näytä aiheuttavan mitään haittoja. Ei ole mieliala matalalla, ei aistit sumenneet, ei krapuloita, ei sosiaalisia ongelmia sekoiluista. Itse kuitenkin huomasin että jossain vaiheessa tissuttelu alkaa syödä hiljalleen mielihyvää elämästä niin, että mikään ei tunnu enää nautittavalta ilman sitä tissuttelua. Esim. syömässä huippuravintolassa tai konsertissa, niin yhtään ei nauttinut jos ei saanut samalla lipitellä juomia. Aivot oli tottuneet alkoholiiin ja olivat pitkästyneessä tilassa ilman sitä, eikä mikään korvaava mielihyvän lähde oikein toiminut.
Minua ei ole koskaan päihteet.kiinnostaneet. en ymmärrä, mihin niitä tarvitaan ja mitä ne mihinkään auttaa? Mielummin käytän aikani ja rahani kiinnostaviin asioihin, kuten kirjallisuus, teatteri, konsertit, luontoelämykset
Miten te nistit jaksatte elää nuppi sekaisin ja pihalla maailman menosta koko elämänne?
Vierailija kirjoitti:
Raittius on päihteiden puutteen luoma illuusio.
illuusio mistä?
Metaforasi upposi suohon. Vain kuplia jäi pintaan.
Jatkuva päihteiden käyttö johtuu kyvyttömyydestä käsitellä negatiivisia tunteita.
Lenkkeilykö se sitten tuo ikuisen elämän? Käyn kyllä itsekin lenkeillä.
-AP