Miten jaksatte elää ilman päihteitä?

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivojen välittäjäaineiden tasoista. Joillakin ihmisillä aivojen omat dopamiinit ja muut ovat korkealla luonnostaan.

Näinpä. Olen syntymähullu. Nyt lähden ulos!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pilven allekirjoitan. Alkoholi on nolo

Onhan se totta että mielummin sitä ganjaa vetää. Wallah veli.

Poltettuna ganja vahingoittaa keuhkoja.

Ja pointtisi oli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaista elämä olisi nuppi sekaisin , kun ei ole kokemusta ,menee ihan hyvin näin

Kun kokeilet kerran, tiedät mistä olet jäänyt paitsi eikä takaisin ole paluuta.

-AP

Kokeilse kerran tunnin juoksulenkkiä, minkä aikana ne sun aivojen aineet menee ihan luonnollisesti sekaisin ilman päihteitä tai pilveä, niin siltä tieltä ei ole paluuta. Liikunta, terveellinen ruoka ja reilut 7-8 tunnin unet yöaikaan on ihmiselle parasta huumetta, jonka dokaus jatkuu sinne kuolemaan asti.

Kaikille ei muuten valitettavasti tuo keino toimi. Liikuntalääketieteilijät tuntee hyvin ilmiön, että osa ihmisistä on meitä joille ei sitä endorfiinipöllyä tule mistään liikunnasta tai sen jälkeen. Silloin liikunta ei oikein kelpaa miksikään äkkiä olon parantajaksi. Itse kyllä harrastan liikuntaa, mutta vain velvollisuuden tunnosta ja kroppani hyväksi - mitään nautintoa en siitä kuitenkaan saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää oloa saa muualtakin,sellaista aitoa hyvää oloa. Pelkkää huijausta se päihteisiin pakeneminen. Liikunta,hyvä ja terveellinen ruoka,musiikki,se että on hyödyllinen ja tärkeä, voi tehdä,opiskella ja harrastaa jotain itseä kiinnostavaa mistä nauttii.

Panostan opiskeluun, liikun, en syö terveellisesti ja käytän päihteitä.

Niin? Huijaustahan se päihteiden tuoma hyvä olo silti on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaista elämä olisi nuppi sekaisin , kun ei ole kokemusta ,menee ihan hyvin näin

Kun kokeilet kerran, tiedät mistä olet jäänyt paitsi eikä takaisin ole paluuta.

-AP

Kokeilse kerran tunnin juoksulenkkiä, minkä aikana ne sun aivojen aineet menee ihan luonnollisesti sekaisin ilman päihteitä tai pilveä, niin siltä tieltä ei ole paluuta. Liikunta, terveellinen ruoka ja reilut 7-8 tunnin unet yöaikaan on ihmiselle parasta huumetta, jonka dokaus jatkuu sinne kuolemaan asti.

Kaikille ei muuten valitettavasti tuo keino toimi. Liikuntalääketieteilijät tuntee hyvin ilmiön, että osa ihmisistä on meitä joille ei sitä endorfiinipöllyä tule mistään liikunnasta tai sen jälkeen. Silloin liikunta ei oikein kelpaa miksikään äkkiä olon parantajaksi. Itse kyllä harrastan liikuntaa, mutta vain velvollisuuden tunnosta ja kroppani hyväksi - mitään nautintoa en siitä kuitenkaan saa.

Kokeile jotain muuta liikuntaa jos nykyinen ei tuota hyvää tunnetta.

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kanssa samaa mieltä. Ilman päihteitä on aivan liian tylsää. Siis niin booring ettei sitä kestä.

Oon sivusta seurannut sukulaistytön elämää holistina ,ei tuo kadehdittavaa ole, terveys on mennyt ,lapsi on jäänyt matkan varrelle jne.. Välillä taistelee kuiville , kärsien vuorokausien unettomuudesta saaden juoppohulluus kohtauksia, vannoo et nyt loppuu ...mut ei aikaakaan kun taas turvat täynnä notkuu porukoissa ..tähänkö pitäis pyrkiä ? Kiitos ei

Ilman päihteitä elämä on helppoa ja päihteiden kanssa raskasta ja ahdistavaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaista elämä olisi nuppi sekaisin , kun ei ole kokemusta ,menee ihan hyvin näin

Kun kokeilet kerran, tiedät mistä olet jäänyt paitsi eikä takaisin ole paluuta.

-AP

Kokeilse kerran tunnin juoksulenkkiä, minkä aikana ne sun aivojen aineet menee ihan luonnollisesti sekaisin ilman päihteitä tai pilveä, niin siltä tieltä ei ole paluuta. Liikunta, terveellinen ruoka ja reilut 7-8 tunnin unet yöaikaan on ihmiselle parasta huumetta, jonka dokaus jatkuu sinne kuolemaan asti.

Kaikille ei muuten valitettavasti tuo keino toimi. Liikuntalääketieteilijät tuntee hyvin ilmiön, että osa ihmisistä on meitä joille ei sitä endorfiinipöllyä tule mistään liikunnasta tai sen jälkeen. Silloin liikunta ei oikein kelpaa miksikään äkkiä olon parantajaksi. Itse kyllä harrastan liikuntaa, mutta vain velvollisuuden tunnosta ja kroppani hyväksi - mitään nautintoa en siitä kuitenkaan saa.

Aina kun kaikkeen järkevään ehdotukseen nämä paihderiipuvaiset vastaa jyrkän ein se tarkoittaa yleensä sitä, että defenssit menevät päälle kun ehdotus on epämiellyttävä ja mukavuusalueen ulkopuolella. Sinä valehtelet. Aloita se ongelmiesi purkaminen lopettamalla valehtelu ja muuttamalla suhtautumistasi niihin epämiellyttäviin ja vittumaisimpiin asioihin, jotka pitäisi korjata.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kanssa samaa mieltä. Ilman päihteitä on aivan liian tylsää. Siis niin booring ettei sitä kestä.

Oon sivusta seurannut sukulaistytön elämää holistina ,ei tuo kadehdittavaa ole, terveys on mennyt ,lapsi on jäänyt matkan varrelle jne.. Välillä taistelee kuiville , kärsien vuorokausien unettomuudesta saaden juoppohulluus kohtauksia, vannoo et nyt loppuu ...mut ei aikaakaan kun taas turvat täynnä notkuu porukoissa ..tähänkö pitäis pyrkiä ? Kiitos ei

No ei kukaan nyt pyrikään riippuvaisen elämään.

Vierailija kirjoitti:

Hommaat elämääsi sisältöä, jolla on merkitystä. Aloita vaikka niistä elämäntavoistasi ja kaikista kasautuneista ongelmista, jotka kaikki on ratkaistavissa. Kukaan ei lopulta voi sinua pelastaa paitsi sinä itse. Sun täytyy uskaltaa uskaltaa.

En ole ap mutta vähän samaa ihmettelevä iltatissuttelija.

Nuo kuulostaa järkeviltä jutuilta, mutta kun: ensinnäkin, ei mulla ole mitään erityisiä ongelmia, ellei sitä alkoholin suurkulutusta lasketa. Elämässä on kaikki sinänsä hyvin. Ei mulla myöskään ole mitään voimakkaita pahoja oloja psyykkisesti, ei ahdistusta tms. Ehkä vaan sellainen lievä yleinen elämään kyllästyminen, tunne että onhan tätä jo nähty ja poiskin joutaisi.

Elämänsisältö jolla on merkitystä - se olisi varmasti avain siihen elämään kyllästymisen tunteeseen ja juopotteluhaluun. Mutta en ole koskaan oikein löytänyt sellaista sisältöä. Jotkut saa sisältöä perheestä , minä taas en koskaan löytänyt puolisoa enkä saanut lapsia. Uskonto on joillekin elämän sisältö, minä taas en pysty uskomaan mihinkään jumaliin. Nautinnot kuten matkat, kulttuuri jne ei oikein riitä myöskään sellaiseksi Elämän Sisällöksi vaan palvelevat lähinnä sitä samaa kuin kaljan tissuttelukin: työntävät hetkeksi pois mielestä elämän merkityksettömyyden ja tylsyyden.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaista elämä olisi nuppi sekaisin , kun ei ole kokemusta ,menee ihan hyvin näin

Kun kokeilet kerran, tiedät mistä olet jäänyt paitsi eikä takaisin ole paluuta.

-AP

Kokeilse kerran tunnin juoksulenkkiä, minkä aikana ne sun aivojen aineet menee ihan luonnollisesti sekaisin ilman päihteitä tai pilveä, niin siltä tieltä ei ole paluuta. Liikunta, terveellinen ruoka ja reilut 7-8 tunnin unet yöaikaan on ihmiselle parasta huumetta, jonka dokaus jatkuu sinne kuolemaan asti.

Kaikille ei muuten valitettavasti tuo keino toimi. Liikuntalääketieteilijät tuntee hyvin ilmiön, että osa ihmisistä on meitä joille ei sitä endorfiinipöllyä tule mistään liikunnasta tai sen jälkeen. Silloin liikunta ei oikein kelpaa miksikään äkkiä olon parantajaksi. Itse kyllä harrastan liikuntaa, mutta vain velvollisuuden tunnosta ja kroppani hyväksi - mitään nautintoa en siitä kuitenkaan saa.

Kokeile jotain muuta liikuntaa jos nykyinen ei tuota hyvää tunnetta.

43 ikävuoteen mennessä on tullut aika laajalti lajeja kokeiltua. Mistään ei ole tullut mitään erityistä hyvää oloa. Lähinnä niin, että jotkut on olleet vielä v-mäisempiä kuin toiset, esim. pitkänmatkan hölkkäily pitkin samoja kadunvarsien kävelyteitä Helsingissä on kyllä tylsyyden huippu - päivästä toiseen samat reitit, Suomen usein kurjissa säissä. Nykyisin käyn kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa ja kävelen koiran kanssa. Nämä on ihan jees vaikkei esim. tuo kuntosalikaan mitään erityistä nautintoa tuo. Mutta jotenkin sitä täytyy istumatyöläisen kroppaansa aktivoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvää oloa saa muualtakin,sellaista aitoa hyvää oloa. Pelkkää huijausta se päihteisiin pakeneminen. Liikunta,hyvä ja terveellinen ruoka,musiikki,se että on hyödyllinen ja tärkeä, voi tehdä,opiskella ja harrastaa jotain itseä kiinnostavaa mistä nauttii.

Panostan opiskeluun, liikun, en syö terveellisesti ja käytän päihteitä.

Aika synkkä tulevaisuuden näkymä.

Vierailija kirjoitti:

Ilman päihteitä elämä on helppoa ja päihteiden kanssa raskasta ja ahdistavaa.

Tätä mä ihmettelen kovasti. Mun elämä oli helpompaa ja mukavampaa kun viiniä lipittelin kuin nyt raittiina. Missä se helppous On?

Yhdestä ryyppyillasta tulee kahden päivän krapula -> ei sen arvoista. Pilvi tms. hitaat ei kiinnosta. Amfetamiinia ja metyylifenidaattia menee joskus ihan työtehon kasvattamiseen piristeenä, mutta eipä niitäkään jatkuvasti viitsi käyttää.

Vierailija kirjoitti:

Yhdestä ryyppyillasta tulee kahden päivän krapula -> ei sen arvoista. Pilvi tms. hitaat ei kiinnosta. Amfetamiinia ja metyylifenidaattia menee joskus ihan työtehon kasvattamiseen piristeenä, mutta eipä niitäkään jatkuvasti viitsi käyttää.

Mitä työtä teet?

up

Totta, päihteitä käyttäessä olivat ne nyt mitä kullakin, elämä on ainakin joskus helpottavamman tuntuista kun nököttää kämpässsä pinna kireellä jatkuvasti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aloittajan kanssa samaa mieltä. Ilman päihteitä on aivan liian tylsää. Siis niin booring ettei sitä kestä.

Oon sivusta seurannut sukulaistytön elämää holistina ,ei tuo kadehdittavaa ole, terveys on mennyt ,lapsi on jäänyt matkan varrelle jne.. Välillä taistelee kuiville , kärsien vuorokausien unettomuudesta saaden juoppohulluus kohtauksia, vannoo et nyt loppuu ...mut ei aikaakaan kun taas turvat täynnä notkuu porukoissa ..tähänkö pitäis pyrkiä ? Kiitos ei

No ei kukaan nyt pyrikään riippuvaisen elämään.

Mistä sen voi tietää keltä se vie koko käden kun on antanut pikkusormen ,en suosittele testaamaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaista elämä olisi nuppi sekaisin , kun ei ole kokemusta ,menee ihan hyvin näin

Kun kokeilet kerran, tiedät mistä olet jäänyt paitsi eikä takaisin ole paluuta.

-AP

Kokeilse kerran tunnin juoksulenkkiä, minkä aikana ne sun aivojen aineet menee ihan luonnollisesti sekaisin ilman päihteitä tai pilveä, niin siltä tieltä ei ole paluuta. Liikunta, terveellinen ruoka ja reilut 7-8 tunnin unet yöaikaan on ihmiselle parasta huumetta, jonka dokaus jatkuu sinne kuolemaan asti.

Kaikille ei muuten valitettavasti tuo keino toimi. Liikuntalääketieteilijät tuntee hyvin ilmiön, että osa ihmisistä on meitä joille ei sitä endorfiinipöllyä tule mistään liikunnasta tai sen jälkeen. Silloin liikunta ei oikein kelpaa miksikään äkkiä olon parantajaksi. Itse kyllä harrastan liikuntaa, mutta vain velvollisuuden tunnosta ja kroppani hyväksi - mitään nautintoa en siitä kuitenkaan saa.

Kokeile jotain muuta liikuntaa jos nykyinen ei tuota hyvää tunnetta.

43 ikävuoteen mennessä on tullut aika laajalti lajeja kokeiltua. Mistään ei ole tullut mitään erityistä hyvää oloa. Lähinnä niin, että jotkut on olleet vielä v-mäisempiä kuin toiset, esim. pitkänmatkan hölkkäily pitkin samoja kadunvarsien kävelyteitä Helsingissä on kyllä tylsyyden huippu - päivästä toiseen samat reitit, Suomen usein kurjissa säissä. Nykyisin käyn kuntosalilla 2-3 kertaa viikossa ja kävelen koiran kanssa. Nämä on ihan jees vaikkei esim. tuo kuntosalikaan mitään erityistä nautintoa tuo. Mutta jotenkin sitä täytyy istumatyöläisen kroppaansa aktivoida.

Sieltä kuntosalilta saat kyllä sellaisen olon, että tiedät tehneesi ja yrittäneesi jos vain vedät treenit kunnolla. Laita painoja ja haasta itseäsi. Sieltä se tunne irtoaa aivan varmasti.

No alkoholihan nyt on aivan pelkkää paskaa, ei tule kuin huono olo ja paska fiilis. Maksimissaan kaksi olutta jouluna saunomisen yhteydessä ihan vaan maun vuoksi, siinä on ehdoton raja. Humalaan asti ei koskaan.

Kannabis on toista maata, se todella on päihteistä paras eikä sen kanssa voi olla huonoa hetkeä, mutta sitäkin kun tarpeeksi kauan ja tiheään polttaa ja asioita kelailee niin lopulta ymmärtää, että kyllä elämä on parasta selvinpäin eikä makeaa pidä olla mahan täydeltä. Toki päihdeongelmat sitten erikseen, sinulla saattaa aloittaja olla sellainen.