Miten jaksatte elää ilman päihteitä?

Vierailija kirjoitti:

Oikein hyvin. Se on luonteen lujuudesta kiinni. Jos ihmiselle ei tule uni ja hyvä olo 8 tunnin duunin ja treenin jälkeen, niin siinä on jotain vikaa.

Näin on!

Vian nimi on unettomuus.

Minulla on sen verran rikas mielikuvitus, että ei ole tylsää ilman päihteitä. Alkoholi ei oikein edes sovi minulle (tulee nopeasti huono olo, eikä semmoinen hauska niin kuin monilla näyttää olevan).

Vierailija kirjoitti:

Hyvin, kiitos.

Olen viimeksi juonut lokakuussa, sitä ennen viime vuoden elokuussa ja sitä ennen toissavuoden loka-marraskuussa. En vain tunne tarvitsevani alkoholia mihinkään. Eikä taustalla ole mitään ideologista syytä, alkoholiongelmaa tai mitään vastaavaa, minulla ei vain enää ollut hauska kännissä ja tuntui, että olen saanut tarpeekseni, nuorempana kuitenkin olin ihan ns. normaali viikonloppubilettäjä.

Paljon rajoitti myös kun mies ei juo ollenkaan ja sitten työt, on melko työntäyteiset puolitoista vuotta takana ja työmatka oli melkein 40km ja suurimmaksi osaksi aamuvuoroa, joten ajokunnossakin piti olla ja niitä harvempia vapaita en halunnut sitten pilata krapulalla.

Saan iloni muista asioista, alkoholia voin ottaa jos tulee joku hyvä syy, mutta muuten ei kiinnosta.

Kun 40s. ikävuosi lähestyi, huomasin että alkoholin kulutus väheni spontaanisti. Viiniä huvitti ottaa max. lasi ruoan kanssa ja sekin harvoin. Humaltuminen ei enää kiinnostanut lainkaan.

Kyllä sitä lystiä tuli nuorena diskossa kokeiltua ihan riittämiin.

Kuullostaa aivan helvetin tylsältä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hyvin, kiitos.

Olen viimeksi juonut lokakuussa, sitä ennen viime vuoden elokuussa ja sitä ennen toissavuoden loka-marraskuussa. En vain tunne tarvitsevani alkoholia mihinkään. Eikä taustalla ole mitään ideologista syytä, alkoholiongelmaa tai mitään vastaavaa, minulla ei vain enää ollut hauska kännissä ja tuntui, että olen saanut tarpeekseni, nuorempana kuitenkin olin ihan ns. normaali viikonloppubilettäjä.

Paljon rajoitti myös kun mies ei juo ollenkaan ja sitten työt, on melko työntäyteiset puolitoista vuotta takana ja työmatka oli melkein 40km ja suurimmaksi osaksi aamuvuoroa, joten ajokunnossakin piti olla ja niitä harvempia vapaita en halunnut sitten pilata krapulalla.

Saan iloni muista asioista, alkoholia voin ottaa jos tulee joku hyvä syy, mutta muuten ei kiinnosta.

Kun 40s. ikävuosi lähestyi, huomasin että alkoholin kulutus väheni spontaanisti. Viiniä huvitti ottaa max. lasi ruoan kanssa ja sekin harvoin. Humaltuminen ei enää kiinnostanut lainkaan.

Kyllä sitä lystiä tuli nuorena diskossa kokeiltua ihan riittämiin.

Diskossa? Ethän sä ole edes kunnolla sit koskaan dokannut et tietäisit mitä se aine on.

Helposti, kun ei niiden käytöstä mitään erityisempää euforiaa seurannut. Lähinnä vain haittavaikutukset jäi mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Riippuu aivojen välittäjäaineiden tasoista. Joillakin ihmisillä aivojen omat dopamiinit ja muut ovat korkealla luonnostaan.

Olen niin kateellinen heille... Miten tuota dopamiini-tasoa saisi korkeammalle ilman päihteitä?

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaista elämä olisi nuppi sekaisin , kun ei ole kokemusta ,menee ihan hyvin näin

Mikä on salaisuutesi? Siis että miten maltat päivästä toiseen olla kokeilematta..?

Päihdesekoiluja seuranneena en ymmärrä miten joku jaksaa  elää päihteiden kanssa.

Mun mielestä olisi todella säälittävää, että tuntisi tarvetta vetää kemikaaleilla nuppi sekaisin, että jaksaa elää. Tai jos on riippuvainen, sitten se on surullista. Enkä ole mikään ihme positiivinen ihminen vaan itse asiassa kärsin ajoittain masennuksesta enkä siltikään koe tarvetta päihteisiin (enkä syö myöskään tällä hetkellä psyykelääkkeitä).

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä millaista elämä olisi nuppi sekaisin , kun ei ole kokemusta ,menee ihan hyvin näin

Mikä on salaisuutesi? Siis että miten maltat päivästä toiseen olla kokeilematta..?

Oudosti muotoiltu kysymys. Viina ja tupakka maistuvat pahalle ja päihteistä tulee vaikka minkälaisia krapuloita, myrkytyksiä ja mahakatarreja. Aivan helposti ja mieluummin on kokeilematta.

-eri

Hyvä kysymys. Olen ollut nyt kolme viikkoa ilman alkoholia ja aika mataa. Niin helvetin tylsää. Aika tulee todella pitkäksi. Odotan vain, että tulee ilta ja pääsee nukkumaan.

Minä olen käyttänyt joskus runsaasti alkoholia. Vieläkin kuin 1 lasillisen viiniä ruuan kanssa viikonloppuna. Sillä ei ole minkäänlaista päihdyttävää vaikutusta.

Kun herään aamulla, rukoilen ja koen lähteväni päivään isän sylissä.

Rukoilen päivällä ja illalla. Elämä on ihanaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pilven allekirjoitan. Alkoholi on nolo

Onhan se totta että mielummin sitä ganjaa vetää. Wallah veli.

Poltettuna ganja vahingoittaa keuhkoja.

Ha, tästä tuli mieleen todella vanha tunneliseinäkirjoitus kotipaikkakunnalta:

jo ensimmäinen kannabispiikki voi tappaa!

Mulla on kokemusta sekä täysin alkoholitta juomisesta, että runsaasta käytöstä. Sanoisin, että sellainen kerran kuussa tai kerran viikossa juominen on vaikeaa. Silloin on aina ne pari masistelupäivää juomisen jälkeen ja tekee mieli sitä alkoholia usein. Sitten taas täysi alkoholittomuus on helppoa. Ei tule alkoholista johtuvia serotoniinin laskuja ja muutenkin oppii löytämään tavan pitää hauskaa ilman alkoholia.

No onhan tämä välillä hanurista. Olen nyt sairastanut vuoden putkeen erilaisia infektiotauteja. Perussairaus löytyy ja sydän vetelee varmaan viimeisiään. Toivoa kuitenkin löytyy, että tästä vielä paranen.

Kovin helposti ei kiinni saa sitä kadonnutta nuoruutta ja mieletöntä fiilistä kun on ensikertaa kännissä. -Leevi and the leavings.

Sitä ei enää pysty kokemaan, mutta sen muistaa aina.

Älkää kaljaa lantatko, tai pommin laukaisette.

Tietokoneella.

En jaksakaan. Ilman alkoholia olo huononee viikko viikolta. Kun pääsee kunnolla rentoutumaan, niin energiaa riittää pitkälle viikkoa. En siis juo niin paljoa, että tulisi kova krapula. Minun aivoissa ei näytä syntyvän dopamiinia muusta kuin alkoholin käytöstä.