Lue keskustelun säännöt.
Miehen lihominen ruvennut vaivaamaan
23.11.2017 |
Avioliittoa on takana 15 vuotta. Miehen vatsa on kasvanut reippaasti ja on sellainen tyypillinen miehen pallomaha. Henkilökohtaisesti minua on ruvennut vähän ällöttämään tuo vatsanseutu. Seksielämääkin se jo häiritsee kun vatsa on edessä. Olen tästä asiasta koittanut vihjaista. Mies on 46 vuotias.
Onko muilla samaa kokemusta? Miten kannustit miestä lauhduttamaan?
Kommentit (91)
Kuinka lihavaksi täytyy ihmisen tulla ennenkuin tajuaa itse, että syö liikaa..
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi syy miesten lihomiseen on myös se, että miehet ei enää harrasta seksiä kuten ennen naistensa kanssa. Lipitetään mielummin viiniä ja juustoja ja herkkuja.. töissä lohtupullaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tunnen sympatiaa sinua kohtaan. Minua on aina kans häirinnyt naisissa noi reisiläskit. Se on jotenkin paljon häiritsevämpää kuin sellainen timmi pyöreä perse.
Vuosia olen seurannut nyt vierestä, kun naiselle sellaiset rasvat kasvaa. En ole uskaltanut suoraan sanoa, että en siitä pidä. On muuten rakas nainen ja en itsekään ole varmasti kaikiltaosin ihannemies.
Meillä ainakin yhteiseen liikuntaan kannustaminen vaikeaa, kun lapset siinä iässä. Ja tuntuu, että en siltä voi lautastakaan nokan edestä vetää ajatuksella: ”nyt riittää”.
Itsehän se pitäisi tajuta laihuttaa tai ainakin lopettaa lihominen ennestään.
Nyt kun siellä sitten joku arvosteli meitä jo pinnalliseksi, niin huomauttaisin, että juuri sukupuolielinten ympärille tullut rasva vaarallisinta terveydelle.Osuiko omaan nilkkaan? Keksi kuule omat tekstisi, äläkä kopioi!
Yli menee että vihellys käy :D
Vierailija kirjoitti:
Kuinka lihavaksi täytyy ihmisen tulla ennenkuin tajuaa itse, että syö liikaa..
No varmaan kun ei kotiovesta mahdu sisään, niin sitten on pakko havahtua.
Siinä joutuu väkisin ulkoruokintaan.
Hyvähän se on tavallaan, eipä voi näpistää keittiöstä herkkuja.
Jos lompakko takavarikoidaan, ei pääse nakkikioskillekaan.
Onko muiden miesten lihavuus mennyt näin pahaksi?
Elämäntapamuutokseen voi kannustaa moni asia. Joku haluaa näyttää paremmalta ja joku toinen puolestaan jaksaa paremmin. Itseäni motivoivat eniten terveyskysymykset. En todellakaan halua sairastua ja kuolla mihinkään elintasosairauteen, kun tällöin lapset menettäisivät isänsä tämän laiskuuden ja nautinnonhalun vuoksi. Kun tämän pitää mielessä, niin kyllä löytyy motivaatiota liikkua ja katsoa vähän mitä suuhunsa pistää.
M47
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei se iso pylly tai paksut reidet mutta se RÖLLYMAHA, se on ällö.
Me lihottiin molemmat tasaisesti viime vuoden aikana melkein kymmenen kiloa. Kävin vaa'alla ja säikähdin, mies kävi ja säikähti. Päätettiin, että aletaan yhdessä syömään tietoisesti vähän terveellisemmin; ei siis mitään laihista, vaan ihan pikku juttuja kuten enemmän vihanneksia ja vähemmän hiilareita (herkkupäivät rajoitettiin kertaan viikossa). Päätettiin myös pidentää koiran kanssa lenkkejä vartista puoleen tuntiin.
Puolessa vuodessa nämä 10 kg pois näillä.
Eli: kannattaa huolehtia, että kotona on tarjolla terveellisempää ruokaa. Ja annoskoot pienemmiksi - meillä tämä ratkaistiin siten, että jompi kumpi annosteli ruuan (proteiinin ja hiilarit, jos oli) valmiiksi lautasille (pienet annokset - proteiinia n. 80-120g, hiilareita n. desi valmista pastaa tai riisiä) ja kylkiäisssalaattia/vihanneksia (käytännössä nollakalorisia) sai sitten ottaa "täytteeksi" rajattomasti kunnes nälkä lähti.
Ostetaan myös huomattavasti vähemmän keksejä, karkkia, sipsejä ym kuin aikaisemmin. Jos niitä on kotona, niitä tulee helposti naposteltua. Kauppaan ostoslistan kanssa eikä mitään ylimääräistä - rahaakin säästyy!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Wallah! kirjoitti:
Me lihottiin molemmat tasaisesti viime vuoden aikana melkein kymmenen kiloa. Kävin vaa'alla ja säikähdin, mies kävi ja säikähti. Päätettiin, että aletaan yhdessä syömään tietoisesti vähän terveellisemmin; ei siis mitään laihista, vaan ihan pikku juttuja kuten enemmän vihanneksia ja vähemmän hiilareita (herkkupäivät rajoitettiin kertaan viikossa). Päätettiin myös pidentää koiran kanssa lenkkejä vartista puoleen tuntiin.
Puolessa vuodessa nämä 10 kg pois näillä.
Eli: kannattaa huolehtia, että kotona on tarjolla terveellisempää ruokaa. Ja annoskoot pienemmiksi - meillä tämä ratkaistiin siten, että jompi kumpi annosteli ruuan (proteiinin ja hiilarit, jos oli) valmiiksi lautasille (pienet annokset - proteiinia n. 80-120g, hiilareita n. desi valmista pastaa tai riisiä) ja kylkiäisssalaattia/vihanneksia (käytännössä nollakalorisia) sai sitten ottaa "täytteeksi" rajattomasti kunnes nälkä lähti.
Ostetaan myös huomattavasti vähemmän keksejä, karkkia, sipsejä ym kuin aikaisemmin. Jos niitä on kotona, niitä tulee helposti naposteltua. Kauppaan ostoslistan kanssa eikä mitään ylimääräistä - rahaakin säästyy!
Siis yhdessä annoksessa 80-120g proteiinia!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Opettele kirjoittamaan.
No minäpä opettelen. -ap
Älä opettele - sillä ns.pallomaha on kaikkein suurin syy eri sairauksiin mm. diabetekseen, syöpiin ym. Älä silti hauku miestäsi - se ei toimi niin.
Yleensä se on nainen perheessä, joka päättää aika pitkälle siitä, mitä perhe syö, joten uskon että voit vaikuttaa omilla ostopäätöksilläsi miehesi syömisiin positiivisesti.
Tämä toimii ainakin meillä;
Jättäkää makeat pullat, jätskit ym vain viikonloppuun ja ruoka-annokset syökää aina vain salaattilautasilta. Viikolla syökää mahdollisimman terveellisesti, paljon vihanneksia ja hedelmiä yms.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä siinä naisella halut vähenee ja joutuu liukasteisiin turvautumaan, kun sieltä pallomahan alta joutuu sitä nakkia etsiskelemään.
Mutta saattaa sitä jopa nuoruuden panosessioihin intoutua, jos tarjolla kolmekybästä laadukasta nuorta urosta.
Ymmärrän.
Oma mies on lihonut vuodessa useita kiloja, siis oikeasti varmaan lähemmäs 20kg. Hänellekin oikeastaan kaikki tullut vatsaan. Meilläkin tuo vaikuttaa jo seksielämään, kun vatsa alkaa tulla tielle ja minä en yksinkertaisesti viehäty isoista mahoista miehillä. Tiedän, kuulostan pinnalliselta, mutta se on totuus joten miksi valehdella.
Vuosi sitten ja etenkin viime kesänä kun olimme vasta tutustuneet, hän oli vielä kiinteässä kunnossa, vatsalihakset erottuivat vaikkei hän kovasti silloinkaan treenannut. Työnsä oli silloin kuluttavampaa kuin nykyinen. Itsekin usein valittaa mahaansa ja sanoo että haluaa siitä eroon, muttei kuitenkaan tee asialle mitään.
Olen yrittänyt kannustaa lenkille tai muuta harrastamaan, mutta sanoo ettei huvittaisi. Minä en itse voi kovin fyysisesti rasittaviin lajeihin osallistua hänen kanssaan sairauteni takia, joten tämä "lähdetään yhdessä harrastamaan" on isoilta osin poissuljettu vaihtoehto. :(
Pääasiassa olen huolissani hänen terveydestään. Hänen vanhempansa ovat kummatkin ylipainoisia ja sitä myötä heillä on myös sairauksia. Olemme vasta parikymppisiä enkä halua hänen olevan samassa kunnossa jo kolmikymppisenä.
Hänen terveytensä lisäksi minua vaivaa asia suhteemme kannalta, sillä olen huomannut etten enää tahdo seksiä niin paljon enkä koe häntä enää yhtä viehättävänä kuin sillon, kun oli kiinteämmässä kunnossa.
Totta kai minä rakastan häntä ja hän on ihana, mutta en ole ikinä viehättynyt lihavista/vatsakkaista miehistä ja nyt omastani on tullut sellainen. En tiedä mitä tehdä, koska en uskalla sanoa suoraan tästä. Vihjailu lenkille lähtemisestä ja toivo siitä että hän huolehtisi terveydestään eivät auta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän.
Oma mies on lihonut vuodessa useita kiloja, siis oikeasti varmaan lähemmäs 20kg. Hänellekin oikeastaan kaikki tullut vatsaan. Meilläkin tuo vaikuttaa jo seksielämään, kun vatsa alkaa tulla tielle ja minä en yksinkertaisesti viehäty isoista mahoista miehillä. Tiedän, kuulostan pinnalliselta, mutta se on totuus joten miksi valehdella.
Vuosi sitten ja etenkin viime kesänä kun olimme vasta tutustuneet, hän oli vielä kiinteässä kunnossa, vatsalihakset erottuivat vaikkei hän kovasti silloinkaan treenannut. Työnsä oli silloin kuluttavampaa kuin nykyinen. Itsekin usein valittaa mahaansa ja sanoo että haluaa siitä eroon, muttei kuitenkaan tee asialle mitään.
Olen yrittänyt kannustaa lenkille tai muuta harrastamaan, mutta sanoo ettei huvittaisi. Minä en itse voi kovin fyysisesti rasittaviin lajeihin osallistua hänen kanssaan sairauteni takia, joten tämä "lähdetään yhdessä harrastamaan" on isoilta osin poissuljettu vaihtoehto. :(Pääasiassa olen huolissani hänen terveydestään. Hänen vanhempansa ovat kummatkin ylipainoisia ja sitä myötä heillä on myös sairauksia. Olemme vasta parikymppisiä enkä halua hänen olevan samassa kunnossa jo kolmikymppisenä.
Hänen terveytensä lisäksi minua vaivaa asia suhteemme kannalta, sillä olen huomannut etten enää tahdo seksiä niin paljon enkä koe häntä enää yhtä viehättävänä kuin sillon, kun oli kiinteämmässä kunnossa.
Totta kai minä rakastan häntä ja hän on ihana, mutta en ole ikinä viehättynyt lihavista/vatsakkaista miehistä ja nyt omastani on tullut sellainen. En tiedä mitä tehdä, koska en uskalla sanoa suoraan tästä. Vihjailu lenkille lähtemisestä ja toivo siitä että hän huolehtisi terveydestään eivät auta.
Ymmärrän huolesi.
Miehesi on lihonut todella nopeasti.
Mihin lukemiin hän ennättää, jos tuota menoa jatkaa?
Tekisi mieleni varoittaa sinua: Äkkiä alta pois, tai sinun käy huonosti.
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän.
Oma mies on lihonut vuodessa useita kiloja, siis oikeasti varmaan lähemmäs 20kg. Hänellekin oikeastaan kaikki tullut vatsaan. Meilläkin tuo vaikuttaa jo seksielämään, kun vatsa alkaa tulla tielle ja minä en yksinkertaisesti viehäty isoista mahoista miehillä. Tiedän, kuulostan pinnalliselta, mutta se on totuus joten miksi valehdella.
Vuosi sitten ja etenkin viime kesänä kun olimme vasta tutustuneet, hän oli vielä kiinteässä kunnossa, vatsalihakset erottuivat vaikkei hän kovasti silloinkaan treenannut. Työnsä oli silloin kuluttavampaa kuin nykyinen. Itsekin usein valittaa mahaansa ja sanoo että haluaa siitä eroon, muttei kuitenkaan tee asialle mitään.
Olen yrittänyt kannustaa lenkille tai muuta harrastamaan, mutta sanoo ettei huvittaisi. Minä en itse voi kovin fyysisesti rasittaviin lajeihin osallistua hänen kanssaan sairauteni takia, joten tämä "lähdetään yhdessä harrastamaan" on isoilta osin poissuljettu vaihtoehto. :(Pääasiassa olen huolissani hänen terveydestään. Hänen vanhempansa ovat kummatkin ylipainoisia ja sitä myötä heillä on myös sairauksia. Olemme vasta parikymppisiä enkä halua hänen olevan samassa kunnossa jo kolmikymppisenä.
Hänen terveytensä lisäksi minua vaivaa asia suhteemme kannalta, sillä olen huomannut etten enää tahdo seksiä niin paljon enkä koe häntä enää yhtä viehättävänä kuin sillon, kun oli kiinteämmässä kunnossa.
Totta kai minä rakastan häntä ja hän on ihana, mutta en ole ikinä viehättynyt lihavista/vatsakkaista miehistä ja nyt omastani on tullut sellainen. En tiedä mitä tehdä, koska en uskalla sanoa suoraan tästä. Vihjailu lenkille lähtemisestä ja toivo siitä että hän huolehtisi terveydestään eivät auta.
Lisään vielä sen verran, että hän syö melko epäterveellisesti muttei kuitenkaan järkyttäviä määriä. Hän saattaa käyttää janojuomana mehua tai limsaa, vaikka olen sanonut että vesi olisi siihen se paras vaihtoehto. Hän saattaa nälkäänsä syödä jotain tosi epäterveellistä kuten keksejä tai sipsejä. Määräänsä enempää minä en pysty enkä edes halua vahtia ja kyylätä hänen syömisiään sillä hänen täytyisi aikuisena ihmisenä osata ottaa vastuuta itse itsestään.
Suututti niin paljon, kun hän oli kaverilleen valittanut lihomistaan ja kaveri oli ollut sitä mieltä, että mun pitäisi vaan vahtia häntä enemmän. Tuli sellainen fiilis, että (nämä) miehet luulee että naisystävä on joku äitihahmo joka vahtii heitä eikä heidän itse tarvitse pitää itsestään huolta.
Olen varma, että suurilta osin painonnousu johtuu nimenomaan siitä, että on laiska liikkumaan ja työpäivän jälkeen ainoa "liikunta" on kauppareissu. Kuten sanoin, työ ei ole kovin kuluttavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on se muodikas 'iskävatsa'. Mieluummin se kuin joku lihaskimppu.
Me olemme molemmat kamppailleet painojemme kanssa ja mies huomasi ihan itse keväällä, että nyt on mennyt överiksi. Paino oli jonkin verran päälle 130kg. Mies alkoi sitten itse katsoa syömisiään, mutta ei kertonut minulle ennen kuin vasta kesäkuussa. Oli jo 12kg laihtunut enkä minä ollut edes huomannut mitään eroa. Aloin itsekin sitten juhannuksen jälkeen katsoa syömisiäni ja olin kyllä miehelle hieman käärmeissäni, että oli ottanut varaslähdön. Aiemmin nämä projektit ovat olleet yhteisiä juttuja ja niin se minusta pitääkin olla. Juhannuksesta lähtien ollaan oltu kaidalla polulla, ei tosin mitään ruuan punnitusta olla harrastettu ja vähän suurpiirteisesti on syöty, mutta kaikki hiilarit ja herkut on jätetty pois. Tosi hitaasti on paino tippunut, mutta suunta on kuitenkin oikea. Mieheltä on lähtenyt nyt 17kg ja itseltä 10kg.
Tärkeintä tässä on minusta se, että noudattaa sellaista ruokavaliota mitä voi kuvitella noudattavansa koko loppuelämän ajan. Meillä tämä toteutuu. Emme ole nälässä ja itse en edes mitään herkkuja ole kaivannut. Tai ne karkkimässyt on vaihtuneet laatujuustoihin, joita joskus napostelen. Mies ostaa välillä 90% suklaata tai jotain sokerittomia karkkeja, mutta niistä karkeista menee vain vatsa sekaisin eikä ne maistu oikein miltään, joten pidättäydyn mieluummin niissä juustoissa. Liikunta on vielä ihan minimissä, mutta uskon että kävelylenkit alkaa maistua kunhan tästä vielä kevenen.
Tilanne on luonnollisesti hankalampi silloin, jos toinen on hoikka sporttityyppi ja toinen massaa keräävä sohvaperuna. Sen sohvaperunan pitäisi päästä henkisesti siihen valmiuteen, että on valmis luopumaan siitä makoilusta ja herkkujen mässyttelystä - tai ainakin jälkimmäisestä. Niihin herkkuihin voi olla pahastikin koukussa ja niistä luopuminen voi vaatia hieman kypsyttelyä. Tärkeintä kai olisi, että hoikempi tarjoaa omaa tukeaan, mutta ei vaatimalla että toinen ryhtyy muutokseen vastoin tahtoaan. Kyllä se lihava tietää itsekin lihava olevansa, ja huomaa kaikki siitä aiheutuvat vaikeudet. Eikä varmasti koe itseään yhtä vetävänä kuin on ollut hoikempana, joten turha näitä itseestäänselvyyksiä on edes sanoa ääneen. Pitäisi löytää sellainen rakkaudellinen ja kannustava lähestymistapa, jossa tavoitteena on terveempi elämä ja se, että pystyy helpommin tekemään kaikkia kivoja juttuja mitkä paksu ihminen helposti jättää välistä.
Jätä se sika ja ryhdy kierrätysnaiseksi! Laihdutte molemmat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän.
Oma mies on lihonut vuodessa useita kiloja, siis oikeasti varmaan lähemmäs 20kg. Hänellekin oikeastaan kaikki tullut vatsaan. Meilläkin tuo vaikuttaa jo seksielämään, kun vatsa alkaa tulla tielle ja minä en yksinkertaisesti viehäty isoista mahoista miehillä. Tiedän, kuulostan pinnalliselta, mutta se on totuus joten miksi valehdella.
Vuosi sitten ja etenkin viime kesänä kun olimme vasta tutustuneet, hän oli vielä kiinteässä kunnossa, vatsalihakset erottuivat vaikkei hän kovasti silloinkaan treenannut. Työnsä oli silloin kuluttavampaa kuin nykyinen. Itsekin usein valittaa mahaansa ja sanoo että haluaa siitä eroon, muttei kuitenkaan tee asialle mitään.
Olen yrittänyt kannustaa lenkille tai muuta harrastamaan, mutta sanoo ettei huvittaisi. Minä en itse voi kovin fyysisesti rasittaviin lajeihin osallistua hänen kanssaan sairauteni takia, joten tämä "lähdetään yhdessä harrastamaan" on isoilta osin poissuljettu vaihtoehto. :(Pääasiassa olen huolissani hänen terveydestään. Hänen vanhempansa ovat kummatkin ylipainoisia ja sitä myötä heillä on myös sairauksia. Olemme vasta parikymppisiä enkä halua hänen olevan samassa kunnossa jo kolmikymppisenä.
Hänen terveytensä lisäksi minua vaivaa asia suhteemme kannalta, sillä olen huomannut etten enää tahdo seksiä niin paljon enkä koe häntä enää yhtä viehättävänä kuin sillon, kun oli kiinteämmässä kunnossa.
Totta kai minä rakastan häntä ja hän on ihana, mutta en ole ikinä viehättynyt lihavista/vatsakkaista miehistä ja nyt omastani on tullut sellainen. En tiedä mitä tehdä, koska en uskalla sanoa suoraan tästä. Vihjailu lenkille lähtemisestä ja toivo siitä että hän huolehtisi terveydestään eivät auta.Ymmärrän huolesi.
Miehesi on lihonut todella nopeasti.
Mihin lukemiin hän ennättää, jos tuota menoa jatkaa?
Tekisi mieleni varoittaa sinua: Äkkiä alta pois, tai sinun käy huonosti.
Kiitos. Olen maininnut tuosta hänelle. Viimeksi juuri eilen keskustelimme tästä, kun hän itse otti puheeksi että on taas lihonut lisää. Sanoin, että hänen täytyy tehdä asialle jotakin eikä vaan valittaa, koska olen todella huolissani missä kunnossa hän on vaikkapa vuoden päästä kun lihominen ei näytä saavan loppua. Hän usein naureskelee, että "olen varmaan kohta samoissa mitoissa kun isäni" ja hänen isänsä on siis todella iso. Sanoin siihen suoraan, että niin et kyllä anna tapahtua.
Olen oikeasti tosissani välillä miettinyt, että jos tämä ei lopu ja mitään muutosta terveellisempään suuntaan ei tapahdu, mun on pakko miettiä tosissani että jäänkö tähän suhteeseen. Kuten sanoin, olemme nuoria ja suhteemmekin vasta melko tuore. En minä tahdo, että tämä jatkuu näin.
Wallah! kirjoitti:
Me lihottiin molemmat tasaisesti viime vuoden aikana melkein kymmenen kiloa. Kävin vaa'alla ja säikähdin, mies kävi ja säikähti. Päätettiin, että aletaan yhdessä syömään tietoisesti vähän terveellisemmin; ei siis mitään laihista, vaan ihan pikku juttuja kuten enemmän vihanneksia ja vähemmän hiilareita (herkkupäivät rajoitettiin kertaan viikossa). Päätettiin myös pidentää koiran kanssa lenkkejä vartista puoleen tuntiin.
Puolessa vuodessa nämä 10 kg pois näillä.
Eli: kannattaa huolehtia, että kotona on tarjolla terveellisempää ruokaa. Ja annoskoot pienemmiksi - meillä tämä ratkaistiin siten, että jompi kumpi annosteli ruuan (proteiinin ja hiilarit, jos oli) valmiiksi lautasille (pienet annokset - proteiinia n. 80-120g, hiilareita n. desi valmista pastaa tai riisiä) ja kylkiäisssalaattia/vihanneksia (käytännössä nollakalorisia) sai sitten ottaa "täytteeksi" rajattomasti kunnes nälkä lähti.
Ostetaan myös huomattavasti vähemmän keksejä, karkkia, sipsejä ym kuin aikaisemmin. Jos niitä on kotona, niitä tulee helposti naposteltua. Kauppaan ostoslistan kanssa eikä mitään ylimääräistä - rahaakin säästyy!
Siinä on taas yksi hölmö, joka luulee proteiinin ylettömän syömisen laihduttavan. Jumankauta 80-120g proteiinia yhdellä ruualla :D:D
Minun mieheni on hankkinut avioliiton aikana sellaisen tyypillisen kaski-ikäisen kummun. Tietenkin toivon, että hän laihduttaisi sen pois, sillä onhan se terveydelle vaarallista. Asia ei kuitenkaan ole minun vallassani, enkä ikinä jättäisi miestäni läskein takia. Rakastan häntä, vaikka hän muuttuisi rupisammaksoksi.
Huomasin toisenkin virheen. -ap