Isovanhemmat suosivat yhtä lastenlasta ylitse muiden

Omia samanlaisia kokemuksia, ensimmäinen saa aina erityisesti huomiota. .

Ei ole mielestäni yleistä.

Vanhempieni lempilapsi sai lapsen ja on nyt tietysti samassa asemassa kuin äitinsä. Ei yllättänyt, mutta pahalta se silti tuntuu. Itse olin se inhokki, jota haukuttiin, passuutettiin, nöyryytettiin ja syytettiin sisarusteni toilailuista. Lapseni ovat kuitenkin valovuosia paremmin kasvatettuja kuin muut serkut.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempieni lempilapsi sai lapsen ja on nyt tietysti samassa asemassa kuin äitinsä. Ei yllättänyt, mutta pahalta se silti tuntuu. Itse olin se inhokki, jota haukuttiin, passuutettiin, nöyryytettiin ja syytettiin sisarusteni toilailuista. Lapseni ovat kuitenkin valovuosia paremmin kasvatettuja kuin muut serkut.

Juuri näin se menee. Suosio periytyy ja siirtyy lapsenlapsiin. Meilä myös. Siskon lapset ja sisko isovanhemmilla aina mielessä päällimmäisenä. Minä olin mustalammas eikä lapseni ole ymmärtääkseni samanlaisen suosion kohteena kuin siskon lapset, varsinkin heidän esikoinen.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempieni lempilapsi sai lapsen ja on nyt tietysti samassa asemassa kuin äitinsä. Ei yllättänyt, mutta pahalta se silti tuntuu. Itse olin se inhokki, jota haukuttiin, passuutettiin, nöyryytettiin ja syytettiin sisarusteni toilailuista. Lapseni ovat kuitenkin valovuosia paremmin kasvatettuja kuin muut serkut.

Juu vähän sama tilanne ap:n perheessä. Juurikin isovanhempien lempilapsen lapsi kyseessä. Huvittavinta on, että isovanhemmat ovat pahimman luokan ”maailmaparantajia” ja muiden moraalin vartijoita, mutta silti itse pokkana suosivat ensin yhtä lasta räikeästi ylitse muiden, sitten lastenlasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempieni lempilapsi sai lapsen ja on nyt tietysti samassa asemassa kuin äitinsä. Ei yllättänyt, mutta pahalta se silti tuntuu. Itse olin se inhokki, jota haukuttiin, passuutettiin, nöyryytettiin ja syytettiin sisarusteni toilailuista. Lapseni ovat kuitenkin valovuosia paremmin kasvatettuja kuin muut serkut.

Juuri näin se menee. Suosio periytyy ja siirtyy lapsenlapsiin. Meilä myös. Siskon lapset ja sisko isovanhemmilla aina mielessä päällimmäisenä. Minä olin mustalammas eikä lapseni ole ymmärtääkseni samanlaisen suosion kohteena kuin siskon lapset, varsinkin heidän esikoinen.

Sama täälä. Tosin eipä ole velvollisuutta käydä pakkovisiitillä kun ei kelvannut lapsenakaan. On se rankkaa näillä suosikeilla kun saavat päinsä viihdyttää ja hoitaa. Itse en haukkuja turhista ja narinoita suostu kuuntelemaan. Törkeästi käyttäytyi ja ilkkui myös vanhempiani.

Yhden lapsen suosiminen aiheuttaa kuilua sisarusten tai serkusten välille, eli pitkäaikaista vahinkoa.

Minä olen etääntynyt siskostani juuri tästä syystä. En vain halua olla koko ajan alttiina kokemuksille, jotka pahoittavat mielen.

Meillä mummo vei esikoista etelään yms, itse kuopuksena en saanut edes istua saman pöydän ääressä kun kahvia juotiin. Tämä ei ollut kovin reilua.

Meillä sama juttu. Toiset isovanhemmat suosii mun esikoista, todella räikeästi ja toiset sisarukseni poikaa.

Se on johtanut siihen ettei kukaan mun lapsista ole kovin läheinen esikoistani suosivien isovanhempien kanssa. Esikoinen kokee tilanteen ikävänä ja hänen sisaruksensa ovat tietysti loukkaantuneita.

Toisen puolen vanhemmat suosivat myös törkeästi sisarukseni poikaa. Hän saa tehdä mitä vain ilkeyksiä ja syy on aina muissa. Vaikka mä olen saanut pojan itse teosta kiinni, niin homma käännetään niin ettei hänessä ole mitään vikaa.

En ymmärrä tuollaista suosimista! Mä rakastan kaikkia lapsiani yhtä paljon, en edes pystyisi laittamaan heitä arvojärjestykseen. Tai pystyn, kaikki ensimmäisinä.

Vierailija kirjoitti:

On tietysti ensimmäinen. Onko se niin, että näin vaan usein on? Onko se todella niin vaikeaa olla tasapuolinen? Ovat täysin sokeita asialle.

Tästä yhdestä ei saa sanoa mitään vähänkään arvostelevaa, tai komentaa mitenkään, kun on niin ”herkkä”ja älykäs lapsi. Oikeasti on kiero kuin korkkiruuvi, kiusaa muita minkä ehtii ja käyttäytyy muutenkin huonosti.

Muihin lapsenlapsien isovanhemmat suhtautuvat kyllä kriittisesti ja antavat kurinpalautusta. Mistä tällainen voi johtua?

Tämä nyt on vain yksi syy, mistä saattaa johtua... Mutta joskus vanhemmat itse ns. unohtavat vanhemman lapsen kun tulee uusi vauva perheeseen. Isovanhemmat sitten yrittävät tasata tätä antamalla vuorostaan enemmän huomiota vanhemmalle lapselle pienempien sijaan.

Mun isällä on selkeästi suosikkilapsenlapsi. Tämän lapsen elämä on ollut vähemmän ruusuinen ja isäni hoiti häntä paljon vauvana. Ymmärrän hyvin, että isällä on häneen erityinen side.

Äitini suosikki on aina se nuorin lapsenlapsi. Tällä hetkellä mummon suosiossa paistattelee siskoni 3-viikkoinen vauva.

Syy voi olla kultainen-hiljainen-syytetty-lapsi-asetelmassa. Suosikkilapsen puoliso ja heidän lapsena ovat suosikkeja, huolimatta millaisia he ovat. Syntipukin puoliso on myös syntipukki ja heidän lapsiaan syrjitään, vaikka miten empaattisia ja ihania olisivat. Näin asennoidutaan esim. narsisti(isovanhempi)perheissä.

Sama täällä. ISovanhemmat hyyssäävät siskoni ainoaa poikaa kuin Jeesusta. Sisko on synnytyslaitokselta saakka valittanut, miten raskasta on hoitaa yhtä lasta ja että koko lapsi oli ikävä vahinko. Siskon miestäkään ei huvita olla lapsensa kanssa. Sisko liihottelee miehensä kanssa vastuutta omissa menoissaan.

Isovanhemmat hoitavat heidän lastaan jatkuvasti ja ostavat hänelle kaikkea mahdollista. Minun lapseni ovat isovanhemmille vain esimerkkilapsia, joiden vaatteet, tavarat ja lelut syynätään tarkasti, jotta tuolle serkulle voidaan ostaa samanlaisia. Minun lapsiani ei ole kutsuttu mummolaan ikinä, mutta tämä poika viettää öitään siellä usein. Minun lasteni tehtävänä olisi toimia serkulleen terapiakavereina. Silloin heidät kyllä kutsutaan mummolaan.

Poika on huonosti kasvatettu, hemmoteltu riiviö, joka hakee huomiota koko ajan. Sisko ja isovanhemmat väittävät hänen olevan vain taiteilijatyyppi. Häntä ei kielletä eikä pidetä mitään rajoja. Lasta pitää ymmärtää, kun oli vaikea synnytys, jota sisko dramatisoi, koska HÄN joutui kärsimään. Diagnoosia etsitään kai ikuisesti, ja tämän perusteella isovanhemmat hoitavat tätä lasta öin ja päivin, koska siskon perheellä on niin raskasta. Sisko hyödyntää heitä rahallisesti ja lapsenhoidollisesti, ja vanhempani hyväksyvät asian.

No, eipä sure minun lapseni näiden isovanhempiensa kuoltua heitä. Eivät ole kiintyneet. Tämä serkku kyllä kokee kovan kolauksen, koska jää ikään kuin kasvatusvanhempiaan vaille.

Meidän mummo ei onnitellut edes syntymäpäivänä. Varsinainen pohjanoteeraus. Suosi vain lähellä asuvia.

Meillä on yksi lapsi isoäidin erityissuosiossa - suvun ainoa tyttö lapsenlapsi kun on (ja vieläpä isoäidin näköinen...) Joskus vähän harmittaa meidän poikien puolesta, mutta toisinaan myös tytön omasta puolesta koska isoäiti projisoi omia unelmiaan tyttöön - se ylimääräinen huomio on siis välillä myös raskasta sen huomioon kohteestakin.

Myös meillä tällaista suosimista. Jos kerron puhelimessa, mitä lapsilleni kuuluu, isoäiti tuskin kuuntelee ja vastaa innokkaasti, mitä vastaavaa veljeni poika on tehnyt/saanut/sanonut. En ole kiinnostunut veljeni pojan asioista, soittelen kyllä heille erikseen, kun kaipaan heidän asioistaan tietoa. Äitini suosii veljenpoikaa meilläkin tavaralla, mummilakutsuilla ja käymällä veljenpojan päiväkodin tapahtumissa. Minun poikani ei vastaavia huomionosoituksia saa.

Meillä on ollut aina hyvät välit, mutta tuo kaivertaa sisintäni niin paljon, että olen alkanut vihata veljeäni ja tämän perhettä. Myöskään äidistäni en enää niin välitä, pakolliset yhteydenpidot pidän. Miten voikaan olla noin epäreilu? Onkohan tuokin joku dementian ensioire?

Ehkä saa veljenpojasta sitten mukavan juoksupojan hoitamaan asioitaan, kun ei itse pysty. Näin oletan.

Ukko35 kirjoitti:

Meillä mummo vei esikoista etelään yms, itse kuopuksena en saanut edes istua saman pöydän ääressä kun kahvia juotiin. Tämä ei ollut kovin reilua.

Niin, tätä voisi isovanhemmat miettiä. Jos vie yhtä lastenlasta lomille ja kustantaa muita arvokkaita spesiaalijuttuja, pystyykö ja jaksaako tasapuolisesti tarjota tätä kaikille seuraavillekin lapsenlapsille.

Kyllä tätä esiintyy. Miehen siskon toinen lapsi, tyttö (tätä ennen hänellä jo poika ja meillä kaksi tyttöä) on selvästi anopin suosikkilapsenlapsi. Sylitellään, leperrellään, kehutaan enemmän.

Minä olen isovanhempieni ensimmäinen lapsenlapsi, mutta kiinnostus minua sekä sisaruksiani kohtaan on ollut aina pyöreä nolla

Sen sijaan nuorimmat serkkuni ovat kuin kuninkaallisia.

Mummoni ei ole koskaan osallistunut syntymäpäivilleni, mutta näille nuoremmille itse järjestää synttärit.

Nuorempana tuntui tosi pahalta, mutta vanhemmiten olen ymmärtänyt ettei vika ollut minussa tai sisaruksissani.

Olimme lapsia siinä missä nämä serkutkin.

Eipähän tarvitse vanhainkotireissuja tulevaisuudessa tehdä.