MIksi ei kysytä laajassa tutkimuksessa suoraan pojilta,miksi koulu ei maistu ja mitä siellä pitäisi tehdä toisin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa muissa maissa ymmärretään koulutuksen tärkeys elämässä ja myöhemmissä opinnoissa, Suomessa ei. Kaipa tämä on sitä curling-vanhemmuutta, ei saa vaatia eikä pelotella lasta tulevaisuudella. Monessa muussa maassa lapset ymmärtävät, että p**seily koulussa ei johda hyvään tulevaisuuteen eikä niin pääse parhaisiin kouluihin. Suomessa olet suosittu jos häiriköit etkä ota koulua tosissasi, muu on "nörttien nössöilyä".

Voisko se olla siitä, että monissa muissa maissa koulutuksella ON merkitystä elämässä? Täällä voi hoitaa koulut kunnialla ja joutua silti leipäjonoon

Voi hyvänen aika. Luuletko että muissa rikkaissa länsimaissa ei ole esim. korkeakoulutettuja köyhiä tai työttömiä? Voitko kertoa mitä nämä monet muut maat ovat? Suomessa on sentään ilmainen koulutus kaikille, terveellinen kouluruoka jne. Jenkeissä esim. kymmenien tuhansien lukukausimaksut ja satojen tuhansien opintolainat. Tutustu myös Ison Britannian tilanteeseen, koulutussysteemit ajettu tehokkaasti alas. Kehitysmaissa varmaan saa kohtuuhyvin töitä jos onnistunut käymään kouluja, mutta moni elättää palkallaan isoa sukua. 

Vierailija kirjoitti:

Toinen vastaava juttu on se  kun ihmetellään, miksi ihmiset eivät liiku. Kysykää niiltä, jotka eivät liiku, eikä niiltä, jotka ovat liikkuneet koko elämänsä.

Koulussa tuo liikunta ei ole kannustavaa, ei mikään kuntotesti tai muu saa nauttimaan liikunnasta, pitäisi olla enemmän leikkimästä ja kaikki suorittaminen pois, päiväkodissa jumppa on vaan hauskaa yhdessä oloa, mutta koulussa ollaan heti arvioimassa lapsen suoritusta.

Pojat ovat 90%sti hemmoteltuja ääliöitä, miksi niiltä pitäisi kysyä mitään. 

Kyllä se on niin että sama kuri pitää olla pojilla kuin tytöilläkin, vaikka eihän koulussa enää mitään kuriakaan ole.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että sama kuri pitää olla pojilla kuin tytöilläkin, vaikka eihän koulussa enää mitään kuriakaan ole.

Samaa mieltä, tytöt saavat käytösarvosanaksi kympin paljon helpommalla kuin pojat vaikka eivät olisi mitenkään kovin kilttejä tunneilla.

Olen kysynyt, miksi oman valvontaluokkani pojat eivät tykkää koulusta. Vastausten top3:

1) Ei anneta pelaa kännykällä

2) Ei saa käydä mäkissä es välkällä

3) Faijakin sanoi, et tätä paskaa ei tarvii mihinkään

Siinäpä se. Itse puhuisin kotikasvatuksesta.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen miettinyt että onko vika koulussa vai kodeissa nykyään. Toki koulumaailma on muuttunut ja esim ryhmätyöskentelyn ja aktiivisuuden yms osuutta on painotettu arvosteluissa, mutta nuo eivät mielestäni selitä sitä miksi tyttöjen motivaatio on korkea ja poikien ei välttämättä ole. Eli onko koulun vaatimustaso vain sellainen että poikia ei kiinnosta ja riittää että kotona pelaa koneella ja vanhemmat hyssyttelevät ja antavat pelata. Motivaatio lähtee itsestä ja siitä mihin kotona kannustetaan ja mikä hyväksytään eikä ole mitenkään väärin että "kiltit" tytöt saavat hyviä numeroita jos töitä kerran tekevät ja pojat huonoja jos koulunkäynti ei kiinnosta.

Terveisin

Mies (tytär 15 vuotta ka. 9,4 ja poika 16 vuotta ka. 9,7)

Olen kolmen äiti: Esikoistytär tekee paljon töitä ja on nyt alkanut menestyä - ABI, kirjoiitti tällä viikolla A-ranskan ja YH:n... Ei ikinä ole ollut mikään ”kympin tyttö”, mutta kiinnostunut asioista. Keskimmäinen, poika, menee joka paikassa aidan ali, jos edes sieltä. Ei ole tyhmä vaan laiska. On lukiossa, kun ei muutakaan keksinyt, vaan en tiedä, kuinka kauan. Kuopus, poika, ysillä: isosisaruksia katseltuaan alkanut kiriä vuosi vuodelta. Ei vielä mitään huipputuloksia mutta kova tahti ja motivaatiota alkanut löytyä: Haluaa HYVÄÄN lukioon...

Kaikkia kolmea olemme kannustaneet, vaatineet ja ohjeistaneet työntekoa, kunkin persoonan huomioon ottaen. Kummallakin meistä vanhemmista vaativa tutkinto ja tehdään motivoituneina töitä, tämä myös lapsilla tiedossa.

SILTI: Keskimmäisen, pojan, motivaatio koulunkäyntiin... On hyvin itsepäinen, kaivaa netistä itselleen sopivia totuuksia, vänkää mieluummin tuntikaupalla kuin tekee töitä. Koulussa muut ovat hänen mielestään tyhmiä (turha varmasn edes sanoa, että EI ole erityisen hyvätasoisessa lukiossa...) vaan ei osaa kertoa, mitä ITSE aikoo isona tehdä. Olen ilmaissut hyvin selvästi, että jos ei töitä ter, 18-vuotiaana saa luvan lähteä: Laiskoja ei ole varaa eikä ennen kaikkea halua elättää.

Miksi toinen poika selviää ok, toinen lyö läskiksi? En todellakaan tiedä. Myös tuttavapiirissä vastaavia: Nuoret kundit jäävät ajelehtimaan... Todella monenlaista on yritetty, mutta jos tyyppi ITSE ei tajua tilannetta, mitä voi tehdä? Konkreettisesti: jos on jostain kiinnostunut, saa hyviä tuloksia. Mutta kun opiskelu ja elämä ei ole pelkästään sitä kiinnostavaa ja kivaa! Ei muakaan ois hirveesti innostanut mennä päkeltään Kättärille tätä sankaria tähän maailmaan, mut kun se nyt vaan oli pakko hoitaa, oli motii tai ei...

Vierailija kirjoitti:

Pleikan pelaaminen heikentää keskittymiskykyä ja aiheuttaa addiktoitumista. Toinen asia on se etteivät pojat lue kirjoja.

Pelikoneita oli jo 80-luvulla.

Naisille on ominaisempaa lukea kuvitelmakirjallisuutta, harlekiineja ja uskomuksia, miehet lukevat mielummin faktoja ja tekevät käsillään.

Jos mietin itseäni, varsinkin yläasteella, niin kysyttäessä suoraan vastaus olisi ollut tyyliin: ”ei ttu kiinnosta mikään tun koulu”. Parannusehdotukseksi olisi kelvannut läksyt ja kokeet pois, ei opettajia tai muuta auktoriteettia, mäkkiruokaa lounaaksi, ja se että saa pelata kotona päivätpitkät. Vasta kymmenisen vuotta jälkeenpäin aloin ymmärtämään silloisen epämotivoituneisuuteni (ei pelkkää koulua vaan koko elämää kohtaan) todellisia syitä. Koulussa ei ollut mitään vikaa, eikä kodissakaan, vaan aivot ei ollut vielä kehittyneet sen vertaa että olisin tajunnut edes alisuorittamisen vaikutuksen niinkin lähitulevaisuuteen kuin yhteishakuihin. Jälkeenpäin harmittaa oma perseily. Ei kaikki pojat ollut samanlaisia, mutta huomattavasti suurempi määrä kuin esim juuri tytöistä. Tytöiltä oletetaan parempaa suoriutumista koulusta niin kotoa kuin koulustakin käsin, joten suurinosa seuraa kiltin tytön mallia. Kyllä meitä poikiakin tsempattiin, mutta jos ei edes viitsinyt yrittää niin ei se mitään, ”pojat on poikia”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pleikan pelaaminen heikentää keskittymiskykyä ja aiheuttaa addiktoitumista. Toinen asia on se etteivät pojat lue kirjoja.

Pelikoneita oli jo 80-luvulla.

Naisille on ominaisempaa lukea kuvitelmakirjallisuutta, harlekiineja ja uskomuksia, miehet lukevat mielummin faktoja ja tekevät käsillään.

Tarkoittanet kaunokirjallisuutta. Kehittää kielellistä älykkyyttä ja voidaan laskea yleissivistäväksi.

Yläkoulun ope JA pojan äiti itsekin kirjoitti:

Olen kysynyt, miksi oman valvontaluokkani pojat eivät tykkää koulusta. Vastausten top3:

1) Ei anneta pelaa kännykällä

2) Ei saa käydä mäkissä es välkällä

3) Faijakin sanoi, et tätä paskaa ei tarvii mihinkään

Siinäpä se. Itse puhuisin kotikasvatuksesta.

Sääntö 2 on helposti kumottavissa ja kolmoseen voi olla oikea syy. Vaikea työttömän maisterin on innostaa lasta opiskelemaan

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Monissa muissa maissa ymmärretään koulutuksen tärkeys elämässä ja myöhemmissä opinnoissa, Suomessa ei. Kaipa tämä on sitä curling-vanhemmuutta, ei saa vaatia eikä pelotella lasta tulevaisuudella. Monessa muussa maassa lapset ymmärtävät, että p**seily koulussa ei johda hyvään tulevaisuuteen eikä niin pääse parhaisiin kouluihin. Suomessa olet suosittu jos häiriköit etkä ota koulua tosissasi, muu on "nörttien nössöilyä".

Voisko se olla siitä, että monissa muissa maissa koulutuksella ON merkitystä elämässä? Täällä voi hoitaa koulut kunnialla ja joutua silti leipäjonoon

Voi hyvänen aika. Luuletko että muissa rikkaissa länsimaissa ei ole esim. korkeakoulutettuja köyhiä tai työttömiä? Voitko kertoa mitä nämä monet muut maat ovat? Suomessa on sentään ilmainen koulutus kaikille, terveellinen kouluruoka jne. Jenkeissä esim. kymmenien tuhansien lukukausimaksut ja satojen tuhansien opintolainat. Tutustu myös Ison Britannian tilanteeseen, koulutussysteemit ajettu tehokkaasti alas. Kehitysmaissa varmaan saa kohtuuhyvin töitä jos onnistunut käymään kouluja, mutta moni elättää palkallaan isoa sukua. 

Ilmainen koulutus ei kauheasti tuo iloa, jos töitä ei ole tarjolla. Onhan siinäkin yleensä opintolainat maksettavana, vaikka toki summat ovat ihan eri tasoa kuin jenkeissä. Suomessa on vaikea saada eka junior-tason työpaikka ilman verkostoja, muualla maailmalla pärjää, kun on hyvät arvosanat. Täällä näkyy paljon opiskelijoita, jotka opiskelevat ahkerasti ja saavat hyviä arvosanoja, mutta töitä ei tule. Sitten jatketaan puolipakolla väitöskirjatutkijoiksi, vaikka suurempaa tutkijan paloa ei ole. Tohtorin paperit kourassa todetaan, että tilanne on entistä huonompi.

Ulkomaalaiset kaverini eivät meinanneet uskoa, kun kerroin miten peruskoulun, amiksen ja lukion opettajina voi olla ihmisiä, jotka ovat väitelleet esim. matikasta tai fysiikasta. Vielä vähemmän uskoivat sitä miten Suomessa kyseisellä osaamisprofiililla voi olla työtön

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pleikan pelaaminen heikentää keskittymiskykyä ja aiheuttaa addiktoitumista. Toinen asia on se etteivät pojat lue kirjoja.

Pelikoneita oli jo 80-luvulla.

Naisille on ominaisempaa lukea kuvitelmakirjallisuutta, harlekiineja ja uskomuksia, miehet lukevat mielummin faktoja ja tekevät käsillään.

Tarkoittanet kaunokirjallisuutta. Kehittää kielellistä älykkyyttä ja voidaan laskea yleissivistäväksi.

Huomaa hyvin, että tuossa tapauksessa lapselle ei ole luettu eikä hän ole myöskään itse lukenut mitään. Sanavarasto on hyvin suppea, jos ei tunne sanaa "kaunokirjallisuus". Veikkaan, että "fakta" tarkoittaa hänelle miestenlehtiä eikä niistäkään hän lue tekstejä vaan katsoo kuvat.

Meidän 3.lk ja 5.lk pojat viihtyvät enimmäkseen koulussa, mutta viikoittain valittavat siitä, että liikuntatunteja on liian vähän ja että välitunnilla ei ole tekemistä kun harvoihin hämiskeinuihin ja liikuntavälineisiin on tosi pitkät jonot. Toinen on kiltti matemaattisesti lahjakas ja toinen rämäpää kielellisesti lahjakas. Kuitenkin oppitunnit ja opet on kummastakin ok ja ruoka hyvää. Vain liikkumisen vähyys päivän aikana vaivaa kumpaakin. Kumpaakin häiritsee myös käytöshäiriöt tunnilla ja raportoivat kerkeästi ruokapöydässä jos opella meni puolet jostain oppitunnista jonkun kärhämän/uhittelun selvittämiseen. Varsinkin kiltti 5.lk poika myös selkeästi pitää eniten tiukimmista opettajista, jotka laittavat heti pisteen tunnin häiritsemiselle. Nuorempi valittaa ahkerasti rajoista, mutta samalla pitää samoista opettajista. Kumpikin pitää erityisesti koulun harvoista miesopettajista.

Oman kokemuksen perusteella minä uskon, että pojat(kin) kaipaavat enemmän fyysisyyttä ja luvallisia tilaisuuksia purkaa kertynyttä energiaa tuntien istumisen ja paikallaan suht hiljaa keskittymisen lomassa. Ja myös miesten läsnäolemisesta koulupäivissä. Mitenköhän tytöt alkaisivat reagoimaan, jos he viettäisivät suurimman osan päivistään niin vahvasti miesten ympäröimänä? Muovaisivatko miehet koulupäivän pienistä asioista tytöille luontevia ja kiinnostavia? Olisiko tytöille riittävän monipuolisesti naisenmalleja, joihin voisi samaistua ja verrata omaa kasvua/murrosikää? Tämä on varmaan kielletty ajatus, mutta ehkä poikien vaikeudet löytää oma paikkansa, motivaationsa ja metodinsa liittyvät osin ympäröivien aikuisten sukupuolittumiseen?

Minun puolestani jokainen koulupäivä saisi vaikka pidentyä tunnilla, jos lapset silloin saisivat liikuntatunnin teoriaopintojen keskelle. Tai ulkotiloihin panostettaisiin, jotta lapset käyttäisivät välitunnit liikkuen, ei seisten.

Mikään olento maan päällä tuskin on epävarmempi kuin 14-15-vuotias poika.

Se on päätä lyhyempi kuin oman luokkansa kaunottaret, ja asema kaveriporukassa perustuu ihan muihin juttuihin kuin koulumenestykseen. Sillä on koko ajan nälkä ja väsymys, ja se haluaisi purkaa energiaansa edes välituntisin, mutta pienellä asvalttipihalla ei pysty potkimaan jalkapalloa eikä koulun alueelta saa poistua.

Se poika haluaisi hyväksyntää opettajilta, mutta saa wilmaan vain negaa (myöhästyi 2 minuuttia, läksyt tekemättä, poistui koulualueelta ilman lupaa (eli haki ruokaa kaupasta, kun 3 kalapuikkoa ei vienyt nälkää), piti lumipalloja kädessä välitunnilla jne.), vaikka aihetta olisi muuhunkin (innoissaan valinnaisaineistaan, kokeista aina ainakin 8, tekee aina läksyt, mutta joskus jotain unohtuu kuten ehkä kympin tytöiltäkin).

Vierailija kirjoitti:

Pojat eivät pärjää nykymuotoisessa koulussa, vaan vanha koulumestari, karttakeppi & karsseri -menetelmä sopii heille noin yleisesti paremmin. Selvät vaatimukset ja rajat.

Tämä. Ja vastauksena ap:n kysymykseen, tutkimus ei toimi koska tietysti kun kuria kaipaavilta kysytään mitä he haluaisivat, niin vastaus on että jospa saisi tehdä mitä huvittaa.

Pojat ovat villimpiä, rajumpia, vähemmän halukkaita tottelemaan kyseenalaistamatta, ja tykkäävät enemmän keskittyä yhteen asiaan kuin multi-taskingiin.

Tilastollisesti pojissa/miehissä on aina ollut enemmän huippuyksilöitä tietyissä asioissa, kun taas tytöt/naiset ovat olleet tasaisempia. Karttakeppiä on tarvittu herättämään poikien mielenkiinto niihin vähemmän kiinnostaviin aineisiin. Miettikääpä omia kouluaikojanne, eikö ollutkin niin että useatkin pojat saivat yhdestä aineesta hyvät arvosanat mutta sleebasivat kaikessa muussa, kun taas tytöissä oli enemmän tasaisesti kaseja nakuttavia tapauksia?

Mahdollisuus kokeilla käytännössä, ja omalla tavalla, taas on keino jolla herätetään poikien mielenkiinto sitä "omaa juttua" kohtaan. Nykyisessä sensitiivisessä ympäristössä tähän ei kannusteta, ei riitä että lopputulos on hyvä vaan se pitää saavuttaa oikealla tavalla. Tämä sopii huonommin pojille.

Uskon että tämä on geeneissä. Yhteiskunnallisesti on järkevää että molemmat sukupuolet opiskelevat ja käyvät töissä, mutta tietyt erot säilyvät. Miehet valitsevat oman juttunsa (metsästäjä, kalastaja, rakentaja, shamaani) ja lähtevät kokeilemaan sitä kantapään kautta. Selkäsauna heimon vanhimmalta jos eksytään liian kauas kaidalta tieltä. Naiset pitävät huolta kotipaikasta, luovat sosiaalisemman ympäristön jossa ei suututeta ketään ja opettelevat tekemään vähän kaikkea.

Vierailija kirjoitti:

Meidän 3.lk ja 5.lk pojat viihtyvät enimmäkseen koulussa, mutta viikoittain valittavat siitä, että liikuntatunteja on liian vähän ja että välitunnilla ei ole tekemistä kun harvoihin hämiskeinuihin ja liikuntavälineisiin on tosi pitkät jonot. Toinen on kiltti matemaattisesti lahjakas ja toinen rämäpää kielellisesti lahjakas. Kuitenkin oppitunnit ja opet on kummastakin ok ja ruoka hyvää. Vain liikkumisen vähyys päivän aikana vaivaa kumpaakin. Kumpaakin häiritsee myös käytöshäiriöt tunnilla ja raportoivat kerkeästi ruokapöydässä jos opella meni puolet jostain oppitunnista jonkun kärhämän/uhittelun selvittämiseen. Varsinkin kiltti 5.lk poika myös selkeästi pitää eniten tiukimmista opettajista, jotka laittavat heti pisteen tunnin häiritsemiselle. Nuorempi valittaa ahkerasti rajoista, mutta samalla pitää samoista opettajista. Kumpikin pitää erityisesti koulun harvoista miesopettajista.

Oman kokemuksen perusteella minä uskon, että pojat(kin) kaipaavat enemmän fyysisyyttä ja luvallisia tilaisuuksia purkaa kertynyttä energiaa tuntien istumisen ja paikallaan suht hiljaa keskittymisen lomassa. Ja myös miesten läsnäolemisesta koulupäivissä. Mitenköhän tytöt alkaisivat reagoimaan, jos he viettäisivät suurimman osan päivistään niin vahvasti miesten ympäröimänä? Muovaisivatko miehet koulupäivän pienistä asioista tytöille luontevia ja kiinnostavia? Olisiko tytöille riittävän monipuolisesti naisenmalleja, joihin voisi samaistua ja verrata omaa kasvua/murrosikää? Tämä on varmaan kielletty ajatus, mutta ehkä poikien vaikeudet löytää oma paikkansa, motivaationsa ja metodinsa liittyvät osin ympäröivien aikuisten sukupuolittumiseen?

Minun puolestani jokainen koulupäivä saisi vaikka pidentyä tunnilla, jos lapset silloin saisivat liikuntatunnin teoriaopintojen keskelle. Tai ulkotiloihin panostettaisiin, jotta lapset käyttäisivät välitunnit liikkuen, ei seisten.

Olet TÄYSIN VÄÄRÄSSÄ. Olen käynyt kouluni erittäin poikaenemmistöisessä koulussa, jossa opettajatkin olivat miehiä. Silti pojat eivät pärjänneet koulussa, me tytöt pärjäsimme. Kaikki asiat tehtiin tuossa koulussa poikien ehdoilla. Äidinkielentunneilla luetut kirjatkin kertoivat aina pelkästään miehistä ja pojista, esim. turkismetsästäjistä, kullankaivajista yms. Opetuksessa ei ollut mitään tyttömäistä.

385/375 oli hyvä. Entisenä koulupoikana omiin ja kaverieni kokemuksiin perustuen. Millaisista aineista sain hyviä arvosanoja?

Sellaisista joista itse kiinnostuin, ja ne tuntuivat "omilta jutuilta". No niitähän ei toki montaa ollut. Innostuin musiikista, ja se on ollut sivutyö kouluajoista asti.

Sellaisista joissa sai kokeilla ja soveltaa. Puukässässä sai testata kaikkea.

Sellaisista joista oli konkreettista ja tuon ikäisen klopin nähtävissä olevaa hyötyä. Saa tästä 9 niin saat kesätyön (köksä, kesätyöpaikka -> oma mopo).

Sellaisista joissa ellei opiskelu sujunut, tavarat alkoivat kirjaimellisesti lentämään (miesopettajan toimesta) luokassa...mutta opetus oli kuitenkin hyvää. Eli matikka ja biologia.

Millaisista aineista sain huonoja arvosanoja?

Sellaisista aineista joita piti opiskella tietyllä tavalla koska se nyt vain on näin ja niitä nyt vain tarvitaan tulevaisuutta varten, koska näin vain kuuluu tehdä ja tytötkin tekevät. Ne oli sitten niitä joista tytöt sai kaseja ja me pojat kutosia.

Ja niistähän ne keskiarvoerot tulee. Kymppejä saa molemmat, mutta pojissa on enemmän niitä nelosen-vitosen-kutosen tapauksia.

Oman poikani luokalla tytöillä ja pojilla ei juuri ollut eroja 1.-2. luokalla. Nyt kun ovat seiskalla, huomaan omasta pojastani ja kavereistaan, että koulu koetaan tylsänä. Lisäksi nämä uudet opetussuunnitelmat on ihmeellistä sekasotkua. Viime vuonna pojalla oli 14-sivuinen monistenippu, jota piti tehdä kotona. Se oli siis monen viikon läksy. Poika teki muutaman tehtävän parina ekana päivänä, unohti monisteet sitten koululle. Meillä tehtiin oikeasti viimeisenä viikonloppuna la+su noin 8 tuntia päivässä sitä monistevihkoa. Palautuspäivä oli siis ma. Aineistoa oli kirjassa, vihkossa, netissä. Minä googletin asioita, joita ei kirjasta löydetty. Varmaankin ne oli koulussa käyty läpi ja unohtunut saman tien. Ei ainakaan meidän pojalle sovi tuollainen opiskelu, jossa on yksi todella laaja tehtävä, eikä kukaan valvo edistymistä. Ja vielä tuo, että kuudesluokkalaisen pitäisi etsiä itse aineistoa tehtävään. Missä on ne normaalit läksyt, joissa luetaan yksi kappale oppikirjasta ja vastataan sen jälkeen työkirjan kysymyksiin? Kyllä niitä alakoulun alkuvuosina vielä oli.

Kannattaisi kysyä suoraan pojilta eikä tehdä tylsiä aikuisten homehtuneita oletuksia.

Vierailija kirjoitti:

Oman poikani luokalla tytöillä ja pojilla ei juuri ollut eroja 1.-2. luokalla. Nyt kun ovat seiskalla, huomaan omasta pojastani ja kavereistaan, että koulu koetaan tylsänä. Lisäksi nämä uudet opetussuunnitelmat on ihmeellistä sekasotkua. Viime vuonna pojalla oli 14-sivuinen monistenippu, jota piti tehdä kotona. Se oli siis monen viikon läksy. Poika teki muutaman tehtävän parina ekana päivänä, unohti monisteet sitten koululle. Meillä tehtiin oikeasti viimeisenä viikonloppuna la+su noin 8 tuntia päivässä sitä monistevihkoa. Palautuspäivä oli siis ma. Aineistoa oli kirjassa, vihkossa, netissä. Minä googletin asioita, joita ei kirjasta löydetty. Varmaankin ne oli koulussa käyty läpi ja unohtunut saman tien. Ei ainakaan meidän pojalle sovi tuollainen opiskelu, jossa on yksi todella laaja tehtävä, eikä kukaan valvo edistymistä. Ja vielä tuo, että kuudesluokkalaisen pitäisi etsiä itse aineistoa tehtävään. Missä on ne normaalit läksyt, joissa luetaan yksi kappale oppikirjasta ja vastataan sen jälkeen työkirjan kysymyksiin? Kyllä niitä alakoulun alkuvuosina vielä oli.

Kyllä kuudesluokkalaisen pitäisi jo ostata alkaa etsimään tietoa muualta ja sitä soveltumaan. Voi muuten aika nopeasti ylä-asteella olla suu sormessa, jos noin yksinkertaista asiaa ei osaisi. 

Ja kyllähän sen kuuluu vanhempien valvoa sitä edistymistä. Itseäni ainakin harmittaa, että omat vanhemmat eivät koskaan edes yrittäneet auttaa tai katsoa tai kannustaa opiskelussa. Olin nuorena 7 numeron oppilas, nykyään 9. Vanhempani periaatteessa kasvattivat siihen, ettei koulussa tarvitse pärjätä niin hyvin. Luulen, että on paljon perheitä, jossa tämä sama idea. Ei koulua pidä tehdä liian helpoksi.