MIksi ei kysytä laajassa tutkimuksessa suoraan pojilta,miksi koulu ei maistu ja mitä siellä pitäisi tehdä toisin?

Varmasti iso osa johtuu aikuisten asenteista. Tytöt opetetaan pienestä asti istumaan "nätisti", eli hiljaa paikoillaan ja kuuntelemaan. Pojista sanotaan, että pojat on poikia ja annetaan remuta. Ei ole vaikea miettiä, kumman on helpompi yhtäkkiä 7-vuotiaana alkaa istua paikallaan tuntikausia ja kuunnella opetusta.

Toinen iso ongelma on se, että poikien lukutaito on niin huono. Ei ihme, että koulussa turhauttaa, jos ei pysy lukemisessa muiden perässä. Haittaa lähes kaikkien aineiden opiskelua. Tässäkin on havaittavissa asenneongelmaa: tytöt saavat ja heitä kannustetaan pienestä asti lukemaan tai kirjoittamaan vaikka kirjeitä tai päiväkirjaa. Se on kiva harrastus tytölle. Pojalle lukeminen on nössöä, päiväkirjan kirjoittaminen paljastuessaan lähes sosiaalinen itsemurha.

Varmasti on muitakin syitä, eikä tilanne tietenkään ole näin mustavalkoinen, mutta kyllä nämä asenteet vaikuttaa ja on todella vahingollisia kaikille, mutta etenkin pojille.

On surullista jos vanhemmat _painostavat_lapsiaan saamaan vain kymppejä ja olemaan parhaita kaikessa. Näistä kasvaa niitä kusipäitä jotka ei loppujenlopuksi ymmärrä elämästä mitään. Kannustakaa siihen perusosamiseen, älkää siihen että aina pitää olla paras.

Vierailija kirjoitti:

Pojat eivät pärjää nykymuotoisessa koulussa, vaan vanha koulumestari, karttakeppi & karsseri -menetelmä sopii heille noin yleisesti paremmin. Selvät vaatimukset ja rajat.

Nykymuotoinen koulu on kehitetty nimenomaan pojille, mutta ei näytä auttavan.

Koulussa on tylsää, jos hengaa porukan kanssa, joiden mielestä koulussa kuuluu olla tylsää ja koulua kuuluu vastustaa ja koulu on syvältä. Kaikki lähtee asenteesta.

Jotain viitteitä saa ketjun mammojen asenteista.

"Kouluhan on kehitetty just pojille ja silti ne saavat huonoja numeroita, miehet nyt vain ovat huonompia!!!1"

Nämä ovat naisia jotka kasvattavat poikia.

ps. Kummasti kun puhutaan esim. pörssiyhtiöiden toimitusjohtajista, vaihtuukin ääni kellossa. Outo juttu että miehet pärjäävät vapailla markkinoilla niin hyvin, mutta eivät "pojille kehitetyissä" oppilaitoksissa. Selkeästi joku asia kehitystyössä on mennyt pieleen, kun koulu ympäristönä tuntuu sopivan tytöille paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Varmasti iso osa johtuu aikuisten asenteista. Tytöt opetetaan pienestä asti istumaan "nätisti", eli hiljaa paikoillaan ja kuuntelemaan. Pojista sanotaan, että pojat on poikia ja annetaan remuta. Ei ole vaikea miettiä, kumman on helpompi yhtäkkiä 7-vuotiaana alkaa istua paikallaan tuntikausia ja kuunnella opetusta.

Toinen iso ongelma on se, että poikien lukutaito on niin huono. Ei ihme, että koulussa turhauttaa, jos ei pysy lukemisessa muiden perässä. Haittaa lähes kaikkien aineiden opiskelua. Tässäkin on havaittavissa asenneongelmaa: tytöt saavat ja heitä kannustetaan pienestä asti lukemaan tai kirjoittamaan vaikka kirjeitä tai päiväkirjaa. Se on kiva harrastus tytölle. Pojalle lukeminen on nössöä, päiväkirjan kirjoittaminen paljastuessaan lähes sosiaalinen itsemurha.

Varmasti on muitakin syitä, eikä tilanne tietenkään ole näin mustavalkoinen, mutta kyllä nämä asenteet vaikuttaa ja on todella vahingollisia kaikille, mutta etenkin pojille.

Vielä ongelmallisemmaksi tilanteen muuttaa se että kaverien lisäksi myös tytöt palkitsevat rasavillejä. Omistakin luokkakavereista ne hameiden alle kurkistelevat ja sääntöjä rikkovat viikarit olivat niitä jotka saivat ensimmäisinä tyttöystävät.

Ihmeen moni tyttöjen tavoille opetetuista pojista kuuli lauseen "löydät kyllä varmasti tyttöystävän, olisit täydellinen sille jollekin".

Teoriassa nämä pojat olivat menestyjiä tulevaisuudessa, kiitos koulutuksen. Käytännössä hämmästyttävän moni entinen viikari löysi menestyksen jotain kautta, kun taas kiltit pojat jäivät muiden jalkoihin työelämässäkin. Se vanhanaikainen rohkeus, auktoriteettien kyseenalaistaminen ja halu seikkailla voitti kuitenkin.

Ei ole mitenkään selvää kumpaa reittiä nykyään kannattaisi kulkea. Pitäisikö uskoa että tällä kertaa kaikki on toisin?

 

Vierailija kirjoitti:

Varmasti iso osa johtuu aikuisten asenteista. Tytöt opetetaan pienestä asti istumaan "nätisti", eli hiljaa paikoillaan ja kuuntelemaan. Pojista sanotaan, että pojat on poikia ja annetaan remuta. Ei ole vaikea miettiä, kumman on helpompi yhtäkkiä 7-vuotiaana alkaa istua paikallaan tuntikausia ja kuunnella opetusta.

Toinen iso ongelma on se, että poikien lukutaito on niin huono. Ei ihme, että koulussa turhauttaa, jos ei pysy lukemisessa muiden perässä. Haittaa lähes kaikkien aineiden opiskelua. Tässäkin on havaittavissa asenneongelmaa: tytöt saavat ja heitä kannustetaan pienestä asti lukemaan tai kirjoittamaan vaikka kirjeitä tai päiväkirjaa. Se on kiva harrastus tytölle. Pojalle lukeminen on nössöä, päiväkirjan kirjoittaminen paljastuessaan lähes sosiaalinen itsemurha.

Varmasti on muitakin syitä, eikä tilanne tietenkään ole näin mustavalkoinen, mutta kyllä nämä asenteet vaikuttaa ja on todella vahingollisia kaikille, mutta etenkin pojille.

Tosiaan, jos asia olisi noin mustavalkoinen niin silloin kaikki pojat olisivat huonoja koulussa. Tämä ei ole kuitenkaan tilanne. 

Kyllä uskon, että ongelma on perheiden sisällä. Kyllä niistä perheistä näkyy, jossa kannustetaan ja näytetään lapselle opiskelun tärkeys. Tälläiset perheet on usein myös aika koulutettuja itse. Taas vähemmän koulutetut usein tuottavat lapsia, jotka eivät välitä koulunkäynnistä niin paljoa ja vanhemmilla on asenne, että "pääsin itsekkin läpi ok arvosanoilla, kyllä lapsikin". 

Vierailija kirjoitti:

On surullista jos vanhemmat _painostavat_lapsiaan saamaan vain kymppejä ja olemaan parhaita kaikessa. Näistä kasvaa niitä kusipäitä jotka ei loppujenlopuksi ymmärrä elämästä mitään. Kannustakaa siihen perusosamiseen, älkää siihen että aina pitää olla paras.

Tässä on aika hyvä esimerkki niistä, jotka eivät välitä hirveästi lapsensa kouluosaamisesta. Yleisemmin nuo kympin taitajat osaavat ja hallitsevat opiskelun ja opiskelemansa aineen, koska vanhemmat kannustavat opiskelemaan ja oppimaan. 

Ja aika surullista, että jos on kympin oppilas niin heti leimataan kusipääksi ja henkilöksi, joka ei tee elämällä mitään. Ehkä tässä on syy, miksi joidenkin lapset eivät pärjää koulussa, koska vanhemmilta saa kuvan, että jos on hyvä koulussa ja opiskelee, niin on kusipää joka ei tiedä elämästä mitään? Ja ettei osaa perusosaamista.

Peruskoulu pitäisi päivittää tälle vuoaituhannelle. Kuri ja järjestys, opettajille oikeudet kurinpitotoimiin takaisin, kouluun muutakin henkilökuntaa esim sos.ohjaaajia, kilpailu pois liikuntatunneilta, enemmänkin pitäisi kannustaa liikuntaan eikä kilpailla kuka on paras missäkin lajissa. Tulisi opettaa enemmän elämäntaitoja, koska ne on hävinnyt nykynuorilta. Kouluaineet voisi myös päivittää nykyaikaan sopiviksi.

Miksei näissä tutkimuksissa  koskaan kysytä, miltä tuntuu suorittaa asepalvelus pakollisena tai saada heteroseksiä vaikeammin sukupuolensa perusteella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman poikani luokalla tytöillä ja pojilla ei juuri ollut eroja 1.-2. luokalla. Nyt kun ovat seiskalla, huomaan omasta pojastani ja kavereistaan, että koulu koetaan tylsänä. Lisäksi nämä uudet opetussuunnitelmat on ihmeellistä sekasotkua. Viime vuonna pojalla oli 14-sivuinen monistenippu, jota piti tehdä kotona. Se oli siis monen viikon läksy. Poika teki muutaman tehtävän parina ekana päivänä, unohti monisteet sitten koululle. Meillä tehtiin oikeasti viimeisenä viikonloppuna la+su noin 8 tuntia päivässä sitä monistevihkoa. Palautuspäivä oli siis ma. Aineistoa oli kirjassa, vihkossa, netissä. Minä googletin asioita, joita ei kirjasta löydetty. Varmaankin ne oli koulussa käyty läpi ja unohtunut saman tien. Ei ainakaan meidän pojalle sovi tuollainen opiskelu, jossa on yksi todella laaja tehtävä, eikä kukaan valvo edistymistä. Ja vielä tuo, että kuudesluokkalaisen pitäisi etsiä itse aineistoa tehtävään. Missä on ne normaalit läksyt, joissa luetaan yksi kappale oppikirjasta ja vastataan sen jälkeen työkirjan kysymyksiin? Kyllä niitä alakoulun alkuvuosina vielä oli.

Kyllä kuudesluokkalaisen pitäisi jo ostata alkaa etsimään tietoa muualta ja sitä soveltumaan. Voi muuten aika nopeasti ylä-asteella olla suu sormessa, jos noin yksinkertaista asiaa ei osaisi. 

Ja kyllähän sen kuuluu vanhempien valvoa sitä edistymistä. Itseäni ainakin harmittaa, että omat vanhemmat eivät koskaan edes yrittäneet auttaa tai katsoa tai kannustaa opiskelussa. Olin nuorena 7 numeron oppilas, nykyään 9. Vanhempani periaatteessa kasvattivat siihen, ettei koulussa tarvitse pärjätä niin hyvin. Luulen, että on paljon perheitä, jossa tämä sama idea. Ei koulua pidä tehdä liian helpoksi. 

No minä pärjäsin hyvin koulussa ilman, että äiti ja isä olisivat lisäopettaneet ja opiskelleet kanssani. Tuohon aikaan ei ollut edes nettiä vaan kirjasto, jos lisätietoa halusi. Luin paljon, katselin dokumentteja ja kuuntelin radiota. Äiti saattoi kysellä kielikokeeseen sanoja, mutta muuta ei olisi osannutkaan koska ei osaa muita kieliä (minulla on vähän normaalia iäkkäämmät vanhemmat joista kumpikaan ei ole akateeminen). Toki välillä kyselivät, että onko läksyt tehty.

Nyt kun seuraa lapsiperheiden elämää niin vaikuttaa siltä, että vanhemmat opettavat kotona lapsia. Kaikista asioista selvitetään ja treenataan, että osataan täydellisesti. Lapsille pitää viestiä sen wilman kautta kaikki asiat, tai oikeastaan vanhemmille, lapsi on kuin avuton toukka joka ei muista seuraavana päivänä ottaa liikuntavarusteita mukaan jos äidille ei olla ilmoitettu. En ymmärrä. En minä ainakaan jaksaisi opettaa lastani kotona monta tuntia illassa, eikö se ole koulun tehtävä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että sama kuri pitää olla pojilla kuin tytöilläkin, vaikka eihän koulussa enää mitään kuriakaan ole.

Samaa mieltä, tytöt saavat käytösarvosanaksi kympin paljon helpommalla kuin pojat vaikka eivät olisi mitenkään kovin kilttejä tunneilla.

Miiloinkas sä oletkaan ollut koulussa viimeksi? 1850-luvulla?

No minä ja velipoika saatiin aina rangaistuksia koska ollaan niin vilkkaita. Samoin veljentyttö sai pienestä asti todistuksia, joissa käytöksen arvosana oli heikko, kas kun oli myös vilkas.

Ei ollut eroa sukupuolessa vaan suomalaiseen kouluun ei kovin vilkas tyyppi sovi. Määritellään häiriköksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pleikan pelaaminen heikentää keskittymiskykyä ja aiheuttaa addiktoitumista. Toinen asia on se etteivät pojat lue kirjoja.

Pelikoneita oli jo 80-luvulla.

Naisille on ominaisempaa lukea kuvitelmakirjallisuutta, harlekiineja ja uskomuksia, miehet lukevat mielummin faktoja ja tekevät käsillään.

Joo, varmaan mäkin on nykyisin yliopistossa tutkijana alalla jossa yhdistyy teoreettisuus ja tekniikka, koska luin tyttönä "harlekiineja" 😂

Vierailija kirjoitti:

Jos mietin itseäni, varsinkin yläasteella, niin kysyttäessä suoraan vastaus olisi ollut tyyliin: ”ei ttu kiinnosta mikään tun koulu”. Parannusehdotukseksi olisi kelvannut läksyt ja kokeet pois, ei opettajia tai muuta auktoriteettia, mäkkiruokaa lounaaksi, ja se että saa pelata kotona päivätpitkät. Vasta kymmenisen vuotta jälkeenpäin aloin ymmärtämään silloisen epämotivoituneisuuteni (ei pelkkää koulua vaan koko elämää kohtaan) todellisia syitä. Koulussa ei ollut mitään vikaa, eikä kodissakaan, vaan aivot ei ollut vielä kehittyneet sen vertaa että olisin tajunnut edes alisuorittamisen vaikutuksen niinkin lähitulevaisuuteen kuin yhteishakuihin. Jälkeenpäin harmittaa oma perseily. Ei kaikki pojat ollut samanlaisia, mutta huomattavasti suurempi määrä kuin esim juuri tytöistä. Tytöiltä oletetaan parempaa suoriutumista koulusta niin kotoa kuin koulustakin käsin, joten suurinosa seuraa kiltin tytön mallia. Kyllä meitä poikiakin tsempattiin, mutta jos ei edes viitsinyt yrittää niin ei se mitään, ”pojat on poikia”.

Tämä oli aika hyvä analyysi monen pojan tilanteeseen. Syinä siis kasvatusasenteet mutta myös poikien kehittymättömyys.

Mutta ongelma onkin sitten se, että miksi poikien "aivot eivät olleet vielä kehittyneet"? Mikä on muuttunut viime vuosikymmeninä suomalaisten poikien aivoissa?

Ennen ei noin ollut Suomessa eikä samaa ongelmaa esiinny samalla lailla kaikissa maissa nyt.

Veikkaanpa, ettei sitä vastausta koululaitoksestamme haluta kuulla ja nähdä.

 

Vierailija kirjoitti:

Pojat eivät pärjää nykymuotoisessa koulussa, vaan vanha koulumestari, karttakeppi & karsseri -menetelmä sopii heille noin yleisesti paremmin. Selvät vaatimukset ja rajat.

Mutta nykyvanhemmat eivät pärjää vanhassa systeemissä. Lapsia ei saa enää komentaa eikä vaatia mitään. Kaikessa mennään lapsen ehdoilla ja tehdään henkilökohtaisia opintopolkuja.

Ennen vanhaan pojaksi syntyminen oli jo menestys. Poika oli toivottu, odotettu ja sai koko elämänsä nauttia hyväksyvää katsetta ihan vain koska on poika. Pojan ei tarvinnut olla yhtään mitään, osata yhtään mitään, kunhan vain oli poika ja tämä jalustalle nosto jatkui läpi hänen koko elämän ajan.

Poika saa olla huono koulussa, vilkas, kuritonkin, käsialasta ei tarvitse saada selvää, eikä pakko ole sujuvasti lukeakkaan, olethan jo poika! Pojat on poikia, sellainen puolivastuutonkin sai ihan värssynkin mukaan olla. Juopot löysi hoivaajansa, väkivaltaisetkin löysi nyrkeilleen vastaanottajansa. Mies jopa aina komistuukin vain vanhetessaan ja on parhaimmillaan vissiin 100 vuotiaana.

Mies on perheen pää, elättäjä, vaikka ei oikeasti olisikaan, hän on. Jos mies osaa laittaa listat seiniin, siinä ei fanfaarit piisaa, vaan nainen on loppuelämän miehelle vähintäänkin jokapäiväisen ruoanlaiton velkaa ja tietenkin pitää muistaa aina aika-ajoin sanoa ääneen kuinka hienosti listat on laitettu.

Mies vain on mies. Hänen kanssa pitää onnistua leikkiä siten, että hän saisi olla yhtä aikaa pieni hoivattava vauva ja kuitenkin kulmakunnan leijonakuningas. Kaikki hänessä on vain hyvää ja taitavaa.

Vauvanhoitokin pitää joka suunnasta kuvata, mutta ilman kameraa miehen ei tarvitse koskea koko vauvaan.

Paitsi nykyään, kun nainen ei enää jaksa leikkiä ja esittää.

Eikä naisen tarvitse.

Realismi jyrää, eikä jakseta enää ketään kannatella, vaan on pärjättävä ilman tyhjiä kehuja ja jalustalle nostoja.

Mies on kadoksissa, koska miestä ei ole vielä koskaan ollutkaan.

Tulevaisuudessa tilanne tulee korjaantumaan, mutta se vie muutaman eksyneen sukupolven. He harovat pimeässä, koska kukaan ei enää taluta, eikä kanna miestä, jollei mies itse hurjasti pinnistele. Miehen täytyy selvitä nyt itse, mikään turvallinen rooli ei häntä enää kannattele, koska rooli joka miehelle rakennettiin paljastui täysin feikiksi.

Mies saa olla nyt ihminen, kaikkine heikkouksine, mutta hänen pitää pystyä kohtaamaan se mitä esi-isänsä eivät joutuneet kohtaamaan. Mies on ihminen, ei vietikäs pelle, vastuuton luolamies, ikuinen pikkupoika, mielistelyn ja uskomusten varassa rakennetun itseluottamuksensa kuori, vaan ihminen, jonka on myös kohdattava ihmisyytensä ilman, että kukaan pehmustaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Oman poikani luokalla tytöillä ja pojilla ei juuri ollut eroja 1.-2. luokalla. Nyt kun ovat seiskalla, huomaan omasta pojastani ja kavereistaan, että koulu koetaan tylsänä. Lisäksi nämä uudet opetussuunnitelmat on ihmeellistä sekasotkua. Viime vuonna pojalla oli 14-sivuinen monistenippu, jota piti tehdä kotona. Se oli siis monen viikon läksy. Poika teki muutaman tehtävän parina ekana päivänä, unohti monisteet sitten koululle. Meillä tehtiin oikeasti viimeisenä viikonloppuna la+su noin 8 tuntia päivässä sitä monistevihkoa. Palautuspäivä oli siis ma. Aineistoa oli kirjassa, vihkossa, netissä. Minä googletin asioita, joita ei kirjasta löydetty. Varmaankin ne oli koulussa käyty läpi ja unohtunut saman tien. Ei ainakaan meidän pojalle sovi tuollainen opiskelu, jossa on yksi todella laaja tehtävä, eikä kukaan valvo edistymistä. Ja vielä tuo, että kuudesluokkalaisen pitäisi etsiä itse aineistoa tehtävään. Missä on ne normaalit läksyt, joissa luetaan yksi kappale oppikirjasta ja vastataan sen jälkeen työkirjan kysymyksiin? Kyllä niitä alakoulun alkuvuosina vielä oli.

Kyllä kuudesluokkalaisen pitäisi jo ostata alkaa etsimään tietoa muualta ja sitä soveltumaan. Voi muuten aika nopeasti ylä-asteella olla suu sormessa, jos noin yksinkertaista asiaa ei osaisi. 

Ja kyllähän sen kuuluu vanhempien valvoa sitä edistymistä. Itseäni ainakin harmittaa, että omat vanhemmat eivät koskaan edes yrittäneet auttaa tai katsoa tai kannustaa opiskelussa. Olin nuorena 7 numeron oppilas, nykyään 9. Vanhempani periaatteessa kasvattivat siihen, ettei koulussa tarvitse pärjätä niin hyvin. Luulen, että on paljon perheitä, jossa tämä sama idea. Ei koulua pidä tehdä liian helpoksi. 

 

No minä pärjäsin hyvin koulussa ilman, että äiti ja isä olisivat lisäopettaneet ja opiskelleet kanssani. Tuohon aikaan ei ollut edes nettiä vaan kirjasto, jos lisätietoa halusi. Luin paljon, katselin dokumentteja ja kuuntelin radiota. Äiti saattoi kysellä kielikokeeseen sanoja, mutta muuta ei olisi osannutkaan koska ei osaa muita kieliä (minulla on vähän normaalia iäkkäämmät vanhemmat joista kumpikaan ei ole akateeminen). Toki välillä kyselivät, että onko läksyt tehty.

Nyt kun seuraa lapsiperheiden elämää niin vaikuttaa siltä, että vanhemmat opettavat kotona lapsia. Kaikista asioista selvitetään ja treenataan, että osataan täydellisesti. Lapsille pitää viestiä sen wilman kautta kaikki asiat, tai oikeastaan vanhemmille, lapsi on kuin avuton toukka joka ei muista seuraavana päivänä ottaa liikuntavarusteita mukaan jos äidille ei olla ilmoitettu. En ymmärrä. En minä ainakaan jaksaisi opettaa lastani kotona monta tuntia illassa, eikö se ole koulun tehtävä?

Lapsi tekee koulutehtävät itse ja kuuntelee tunnilla ja osallistuu. Vanhempi kannustaa.motivoi.arvostaa lastaan ja koulua

Hienoa että otetaan huomioon tämä poikien tilanne koulussa nykyään. En silti ymmärrä yhtä juttua...

Kävin itse peruskoulua 90-2000-luvuilla, eli päälle 10 vuotta sitten. Olen ymmärtänyt, että tämä poikien osaamattomuus on syntynyt sen jälkeen viimeisen 10 vuoden ajan.

Vielä omana kouluaikanani pojat olivat kaikessa parempia. Ainakin oman luokan parhaat olivat poikia. Muistan, että yleisesti oli ajatus, että pojat nyt vaan on parempia koulussa, matemaattisesti lahjakkaampia ja tytöt kielissä. Tietenkin pyrittiin tasa-arvoon, mutta ei silloin kohkattu siitä että tytöt eivät pärjää!!!

Miksi nyt, kun tytöt ekaa kertaa pärjäävät paremmin, tämä on joku tragedia? Toki hyvä on ettei mikään ikäluokka putoa oppimisen kyydistä... Pitäähän sitä pureutua muutosten syihin, mutta minusta on typerää, ettei tyttöjä otettu huomioon aiemmin millään tavalla, mutta nyt pojat täytyy ottaa huomioon.

Terveisin: ka 8:n tyttö -90.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on niin että sama kuri pitää olla pojilla kuin tytöilläkin, vaikka eihän koulussa enää mitään kuriakaan ole.

Samaa mieltä, tytöt saavat käytösarvosanaksi kympin paljon helpommalla kuin pojat vaikka eivät olisi mitenkään kovin kilttejä tunneilla.

Miiloinkas sä oletkaan ollut koulussa viimeksi? 1850-luvulla?

No minä ja velipoika saatiin aina rangaistuksia koska ollaan niin vilkkaita. Samoin veljentyttö sai pienestä asti todistuksia, joissa käytöksen arvosana oli heikko, kas kun oli myös vilkas.

Ei ollut eroa sukupuolessa vaan suomalaiseen kouluun ei kovin vilkas tyyppi sovi. Määritellään häiriköksi.

Joo nykyään saa kasin käytöksestä, jos on semmoinen peruspärjäävä. Ei häiritse ketään ja tekee niin kuin käsketään.

Kympin saa sellainen, joka tekee lisäksi jotain luokan käytöksen eteen, on oppilaskunnassa tai muuten rohlaiseva ja tsemppaava.

Pojat tarvisi perinteisempää koulua: kuria, opettajajohtoista opiskelua ja selkeitä läksyjä. Kun olen alakoulun opettajia seurannut, niin ne "armeijatyyppiset" miesopettajat saa pojat kukoistamaan. Niillä luokilla on osaavat ja toimeliaat pojat, energiset. Siellä ei lässytetä ja miesopettajalla on jämäkkä ääni, jolla pojat laitetaan ojennukseen vähän armeijatyyliin. Samalla pojat tykkää opettajastaan. On paljon toimintaa, pelataan pelejä ulkona yms. Toisaalta sitten laitetaan pojat tekemään asiat kunnolla sinne vihkoon. Ei hyväksytä mitään puolivillaista. Nämä pojille sopivat opettajat on vaan kovin katoava luonnonvara. Joitain yksittäisiä on. Aikaisemmin vanhanpolven seminaariopettajat monet oli tässä hyviä.

Uusi ops on viimeinen niitti.