MIksi ei kysytä laajassa tutkimuksessa suoraan pojilta,miksi koulu ei maistu ja mitä siellä pitäisi tehdä toisin?

pop98 kirjoitti:

Viimeiset 20-vuotta naiset kouluhallinnossa ja opettajat ovat hioneet koululaitoksen täydellisesti sopivaksi työtöille ja feministimaailmankuvaan.

Poikia ja heidän kiinnostuksen kohteitaan tai toiveitaan eu oteta mikroskooppisessakaan määrin huomioon nykypäivän koulussa.

Olen kahden pojan isänä useasti ottanut yhteen naisopettajien kanssa heidän äärimmäisen räikeästä asenteellisuudestaan.

Työttöt saa säännönmukaisesti parempia numeroita samalla osaamisella ja positiivista palautetta tunneilla ja poikia moititaan.

Esimerkiksi, poikani tuli koulusta kotin ja siinä välipalapöydässä kotona kysyi että miksi opettaja kehui luokan tyttöä aktiiviseksi kun hän puhui oikean vastauksen kun toinen oppilas ei tiennyt vastausta. Kun poika teki saman häntä toruttiin että ei saa häiritä toisen vastaamista. Poikani ihan vaan sivulausessa ihmetellen kysyi että miksi poikia ja tyttöjä kohdellaan eri tavalla.

Energiaa puhkuvan toiminnallisen pojan on melko vaikea istua 8 tuntia putkeen ja kuunnella teoriaa ja satoja asioita päivässä jotka pitäisi sitten muistaa ja osata, ilman pienintäkään linkkiä käytännön elämään taikka todelliseen elämään.

Mitå ihmeen koulua lapsesi käy? Nykyopetussuunnitelmassa ei mitään muuta olekaan kuin toininnallisuutta ja käytännön töitå ja tehtäviä.

Tyttöjä ja poikia kohdellaan eritavoin koulumaailmassa. Jos tyttö unohtaa kirjat/läksyt hän ei saa siitä niin herkästi heti wilmamerkintää kuin poika. Tai jos tytöt juttelee/pelleilee tunnilla niin siihenkin puututaan vähemmän kuin poikien vastaavaan käytökseen. Opettajat suosivat tyttöjä ja pojat sen tietävät. Opettajan persoona ja auktoriteetti vaikuttavat myös oppimistuloksiin.

En ole sen kannalla ettei saisi enää puhua tytöistä ja pojista, mutta tasa-arvoisen kohtelun kannalla olen ja sen että tiettyjä aineita ei leimata joko tyttöjen tai poikien aineiksi.

Miesopettaja voi myös olla epävarma vässykkä ja siitä ei hyvää seuraa niille villeille lapsille

pop98 kirjoitti:

Viimeiset 20-vuotta naiset kouluhallinnossa ja opettajat ovat hioneet koululaitoksen täydellisesti sopivaksi työtöille ja feministimaailmankuvaan.

Poikia ja heidän kiinnostuksen kohteitaan tai toiveitaan eu oteta mikroskooppisessakaan määrin huomioon nykypäivän koulussa.

Olen kahden pojan isänä useasti ottanut yhteen naisopettajien kanssa heidän äärimmäisen räikeästä asenteellisuudestaan.

Työttöt saa säännönmukaisesti parempia numeroita samalla osaamisella ja positiivista palautetta tunneilla ja poikia moititaan.

Esimerkiksi, poikani tuli koulusta kotin ja siinä välipalapöydässä kotona kysyi että miksi opettaja kehui luokan tyttöä aktiiviseksi kun hän puhui oikean vastauksen kun toinen oppilas ei tiennyt vastausta. Kun poika teki saman häntä toruttiin että ei saa häiritä toisen vastaamista. Poikani ihan vaan sivulausessa ihmetellen kysyi että miksi poikia ja tyttöjä kohdellaan eri tavalla.

Energiaa puhkuvan toiminnallisen pojan on melko vaikea istua 8 tuntia putkeen ja kuunnella teoriaa ja satoja asioita päivässä jotka pitäisi sitten muistaa ja osata, ilman pienintäkään linkkiä käytännön elämään taikka todelliseen elämään.

Ei ihmisten aivot opi eri tavalla sukupuolesta riippuen vaan erot kyllä jakaantuvat ihan sukupuoletta. Teoriasta pitäviä tyttöjä ei ole enempää kuin poikia. Ja vaikka sun pojan kohdalla palaute meni tytöille niin on ihan oikeita tutkimuksia, joissa on huomattu, että poika saa saman numeron kuin tyttö huomattavasti helpommin sekä kehuja paljon pienemmistä ponnistuksista. Tämä siksi, että tytöiltä odotetaankin niitä - pojilta ei.

Se ehkä onkin osa ongelmaa ja osa liittyy jo kasvatukseen. Pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä, aseteta sitä painetta pärjätä hyvin. Asetetaanko kotona lapselle myös tavoitteita? Lisäksi ryhmällä on valtava merkitys. Tytöillä on noloa olla se ainoa, joka ei saa hyviä numeroita - se, jota pidetään tyhmänä. Pojillahan näin ei todellakaan ole vaan se on ihan OK, ei kiinnosta. Tytöt usein kasvatetaan jo pienenä pärjäämään, ponistelemaan jne.

Lisäksi poikien kasvatuksessa on jo pidempään ollut ongelmia. Jotain vanhemmat tekevät hyvin eri tavalla poikien kuin tyttöjen kohdalla. Ja varmasti usein ihan asiaan kiinnittämättä mitään huomiota.

pop98 kirjoitti:

Viimeiset 20-vuotta naiset kouluhallinnossa ja opettajat ovat hioneet koululaitoksen täydellisesti sopivaksi työtöille ja feministimaailmankuvaan.

Poikia ja heidän kiinnostuksen kohteitaan tai toiveitaan eu oteta mikroskooppisessakaan määrin huomioon nykypäivän koulussa.

Olen kahden pojan isänä useasti ottanut yhteen naisopettajien kanssa heidän äärimmäisen räikeästä asenteellisuudestaan.

Työttöt saa säännönmukaisesti parempia numeroita samalla osaamisella ja positiivista palautetta tunneilla ja poikia moititaan.

Esimerkiksi, poikani tuli koulusta kotin ja siinä välipalapöydässä kotona kysyi että miksi opettaja kehui luokan tyttöä aktiiviseksi kun hän puhui oikean vastauksen kun toinen oppilas ei tiennyt vastausta. Kun poika teki saman häntä toruttiin että ei saa häiritä toisen vastaamista. Poikani ihan vaan sivulausessa ihmetellen kysyi että miksi poikia ja tyttöjä kohdellaan eri tavalla.

Energiaa puhkuvan toiminnallisen pojan on melko vaikea istua 8 tuntia putkeen ja kuunnella teoriaa ja satoja asioita päivässä jotka pitäisi sitten muistaa ja osata, ilman pienintäkään linkkiä käytännön elämään taikka todelliseen elämään.

Kummasti ne "energiaa puhkuvat toiminnalliset pojat" osasivat istua paikoillaan, olla hiljaa ja kuunnella sekä opetella myös sitä teoriaa vain muutama vuosikymmen sitten. Esimerkiksi 80-luvulla, kun itse olin peruskoulussa. Tai 50-luvulla kansakoulussa mun isäni lapsuudessa - silloin ei ollut mitään monivärisiä koulukirjoja, kaikki kirjoitettiin mustekynällä eikä "virikkeellisyydestä" puhuttukaan.

Faija muuten oli ns. kympin poika, myös käytökseltään. Pärjäsi loistavasti niin koulussa kuin myöhemmin työelämässäkin.

Taitavat poikien nykyiset ongelmat tulla kotioloista ja "vapaasta kasvatuksesta"..?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kotoa se kaikki lähtee. Vanhempien kuuluu arvostaa koulua ja opettajia. Kannustaa ja arvostaa lasta kehua myös kun on aihetta . Ei palkita lasta mopoilla sun muilla härveleillä. Sitten vasta palkitaan jos aihetta.

Arvostus pitää ansaita. IKINÄ arvostus ei tule automaattisesti. Suomalaiset opettajat ei juuri arvostusta ansaitse.

Tässä, hyvät naiset ja herrat, tiivistyy ongelman ydin. Veikkaisin, että koulussa ei osata ymmärtää kommentoijan rakkaan pikku Onni-Veikan herkkyyttä joka näkyy räiskyvänä (häiriköivän) käytöksenä ja opettajat terveellä tavalla haastavana käytöksenä (haistatteluna). Ihmekään, ettei poikkeuksellisen lahjakkaat (näsäviisaat) lapset pärjää tässä tasapäistämisen Albaniassa (kaikkien pitää kuunnella hiljaa tunnilla).

Opettaja ei ole mikään pomo. Eikä opettaja edes puhu totta aina.

On hyvä että oppilaat sen tajuavat. 

Tällaisella asenteella varmasti se oma janipetteri oppii asioita ja alkaa saada kymppejä. "2+2 ei taatusti ole neljä, opettaja valehtelee!"

Ei naamapalmu sentään.

Vierailija kirjoitti:

pop98 kirjoitti:

Viimeiset 20-vuotta naiset kouluhallinnossa ja opettajat ovat hioneet koululaitoksen täydellisesti sopivaksi työtöille ja feministimaailmankuvaan.

Poikia ja heidän kiinnostuksen kohteitaan tai toiveitaan eu oteta mikroskooppisessakaan määrin huomioon nykypäivän koulussa.

Olen kahden pojan isänä useasti ottanut yhteen naisopettajien kanssa heidän äärimmäisen räikeästä asenteellisuudestaan.

Työttöt saa säännönmukaisesti parempia numeroita samalla osaamisella ja positiivista palautetta tunneilla ja poikia moititaan.

Esimerkiksi, poikani tuli koulusta kotin ja siinä välipalapöydässä kotona kysyi että miksi opettaja kehui luokan tyttöä aktiiviseksi kun hän puhui oikean vastauksen kun toinen oppilas ei tiennyt vastausta. Kun poika teki saman häntä toruttiin että ei saa häiritä toisen vastaamista. Poikani ihan vaan sivulausessa ihmetellen kysyi että miksi poikia ja tyttöjä kohdellaan eri tavalla.

Energiaa puhkuvan toiminnallisen pojan on melko vaikea istua 8 tuntia putkeen ja kuunnella teoriaa ja satoja asioita päivässä jotka pitäisi sitten muistaa ja osata, ilman pienintäkään linkkiä käytännön elämään taikka todelliseen elämään.

Ei ihmisten aivot opi eri tavalla sukupuolesta riippuen vaan erot kyllä jakaantuvat ihan sukupuoletta. Teoriasta pitäviä tyttöjä ei ole enempää kuin poikia. Ja vaikka sun pojan kohdalla palaute meni tytöille niin on ihan oikeita tutkimuksia, joissa on huomattu, että poika saa saman numeron kuin tyttö huomattavasti helpommin sekä kehuja paljon pienemmistä ponnistuksista. Tämä siksi, että tytöiltä odotetaankin niitä - pojilta ei.

Se ehkä onkin osa ongelmaa ja osa liittyy jo kasvatukseen. Pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä, aseteta sitä painetta pärjätä hyvin. Asetetaanko kotona lapselle myös tavoitteita? Lisäksi ryhmällä on valtava merkitys. Tytöillä on noloa olla se ainoa, joka ei saa hyviä numeroita - se, jota pidetään tyhmänä. Pojillahan näin ei todellakaan ole vaan se on ihan OK, ei kiinnosta. Tytöt usein kasvatetaan jo pienenä pärjäämään, ponistelemaan jne.

Lisäksi poikien kasvatuksessa on jo pidempään ollut ongelmia. Jotain vanhemmat tekevät hyvin eri tavalla poikien kuin tyttöjen kohdalla. Ja varmasti usein ihan asiaan kiinnittämättä mitään huomiota.

Näytä toi sinun huuhaa tutkimuksesi?

Lopeta toi poikien mollaaminen

Vierailija kirjoitti:

pop98 kirjoitti:

Viimeiset 20-vuotta naiset kouluhallinnossa ja opettajat ovat hioneet koululaitoksen täydellisesti sopivaksi työtöille ja feministimaailmankuvaan.

Poikia ja heidän kiinnostuksen kohteitaan tai toiveitaan eu oteta mikroskooppisessakaan määrin huomioon nykypäivän koulussa.

Olen kahden pojan isänä useasti ottanut yhteen naisopettajien kanssa heidän äärimmäisen räikeästä asenteellisuudestaan.

Työttöt saa säännönmukaisesti parempia numeroita samalla osaamisella ja positiivista palautetta tunneilla ja poikia moititaan.

Esimerkiksi, poikani tuli koulusta kotin ja siinä välipalapöydässä kotona kysyi että miksi opettaja kehui luokan tyttöä aktiiviseksi kun hän puhui oikean vastauksen kun toinen oppilas ei tiennyt vastausta. Kun poika teki saman häntä toruttiin että ei saa häiritä toisen vastaamista. Poikani ihan vaan sivulausessa ihmetellen kysyi että miksi poikia ja tyttöjä kohdellaan eri tavalla.

Energiaa puhkuvan toiminnallisen pojan on melko vaikea istua 8 tuntia putkeen ja kuunnella teoriaa ja satoja asioita päivässä jotka pitäisi sitten muistaa ja osata, ilman pienintäkään linkkiä käytännön elämään taikka todelliseen elämään.

Ei ihmisten aivot opi eri tavalla sukupuolesta riippuen vaan erot kyllä jakaantuvat ihan sukupuoletta. Teoriasta pitäviä tyttöjä ei ole enempää kuin poikia. Ja vaikka sun pojan kohdalla palaute meni tytöille niin on ihan oikeita tutkimuksia, joissa on huomattu, että poika saa saman numeron kuin tyttö huomattavasti helpommin sekä kehuja paljon pienemmistä ponnistuksista. Tämä siksi, että tytöiltä odotetaankin niitä - pojilta ei.

Se ehkä onkin osa ongelmaa ja osa liittyy jo kasvatukseen. Pojilta ei vaadita samaa kuin tytöiltä, aseteta sitä painetta pärjätä hyvin. Asetetaanko kotona lapselle myös tavoitteita? Lisäksi ryhmällä on valtava merkitys. Tytöillä on noloa olla se ainoa, joka ei saa hyviä numeroita - se, jota pidetään tyhmänä. Pojillahan näin ei todellakaan ole vaan se on ihan OK, ei kiinnosta. Tytöt usein kasvatetaan jo pienenä pärjäämään, ponistelemaan jne.

Lisäksi poikien kasvatuksessa on jo pidempään ollut ongelmia. Jotain vanhemmat tekevät hyvin eri tavalla poikien kuin tyttöjen kohdalla. Ja varmasti usein ihan asiaan kiinnittämättä mitään huomiota.

Ihmisen aivot juuri oppii eri tavalla oli se mies tai nainen.

Miesten ja naisten aivot eroavat toisistaan hyvinkin selvästi.

Ihan samoin kuin niiden muutkin ruumiin ominaisuudet.

Omasta perspektiivistäni opettajana voin sanoa kaksi asiaa. 

Yksi, miesopettaja ei ole automaattisesti kovempi kurinpitäjä. Useimmat miesopettajat eivät pidä ollenkaan yhtä hyvin kuria kuin tiukat naisopet - käsitys änkyttävistä kilteistä kympin tytöistä ja vänrikkimäisistä kovan linjan miehistä on jostain 50-luvulta, niin ei enää ole. Monet nykyajan opemiehet ovat enemmänkin oppilaidensa kavereita kuin auktoriteetteja. 

Kaksi. Suomalaisilta lapsilta puuttuu kunnianhimoa, varsinkin pojilta. Monissa muissa maissa ymmärretään koulutuksen tärkeys elämässä ja myöhemmissä opinnoissa, Suomessa ei. Kaipa tämä on sitä curling-vanhemmuutta, ei saa vaatia eikä pelotella lasta tulevaisuudella. Monessa muussa maassa lapset ymmärtävät, että p**seily koulussa ei johda hyvään tulevaisuuteen eikä niin pääse parhaisiin kouluihin. Suomessa olet suosittu jos häiriköit etkä ota koulua tosissasi, muu on "nörttien nössöilyä".

Opettajana koen, että suurin ongelma liittyy siihen, ettei minulla ole oikeutta pitää kuria. Opettajalla pitäisi aina olla mahdollisuus poistaa häiriköt luokasta. Niin tehtiin vielä omina kouluaikoinani. Jos suu ei pysynyt supussa, niin puhumista sai jatkaa käytävässä, mutta ei luokassa.

Kun jäljelle jäisivät vain keskittymiskykyiset, niin samalla vaatimustasoa voisi nostaa ja yleinen sosiaalinen paine ohjaisi muita olemaan hiljaa.

Vierailija kirjoitti:

Monissa muissa maissa ymmärretään koulutuksen tärkeys elämässä ja myöhemmissä opinnoissa, Suomessa ei. Kaipa tämä on sitä curling-vanhemmuutta, ei saa vaatia eikä pelotella lasta tulevaisuudella. Monessa muussa maassa lapset ymmärtävät, että p**seily koulussa ei johda hyvään tulevaisuuteen eikä niin pääse parhaisiin kouluihin. Suomessa olet suosittu jos häiriköit etkä ota koulua tosissasi, muu on "nörttien nössöilyä".

Voisko se olla siitä, että monissa muissa maissa koulutuksella ON merkitystä elämässä? Täällä voi hoitaa koulut kunnialla ja joutua silti leipäjonoon

Pojanpoikani on ny kolmannella luokalla jotain oppinut. Ennen koulua osasi lukea, kirjoitta ja laskea, matikkainto loppui siiihen, kun opettaja torui ekan tunnin aikana, kun oli tehny ylimääräisiä tehtäviä. Se siitä.

ei tajua, miksi kertotaulu pitää opetella, kun voi käyttää laskinta.

Onneksi sentään parissa ekassa kuukaudessa oppi kiroilemaan, sitä ei osannut enne koulua.

Olin kuuntelemassa Esko Valtaojan luentoa ja hän totesi nykykoulun olevan ihan hakoteillä.

Lapsia pitäisi opettaa etsiomään tieta ja käyttämään kaikkia välineitä sen hankintaan ja vähemmin kilapilua ja ajanottamista yms.

pop98 kirjoitti:

Viimeiset 20-vuotta naiset kouluhallinnossa ja opettajat ovat hioneet koululaitoksen täydellisesti sopivaksi työtöille ja feministimaailmankuvaan.

Poikia ja heidän kiinnostuksen kohteitaan tai toiveitaan eu oteta mikroskooppisessakaan määrin huomioon nykypäivän koulussa.

Olen kahden pojan isänä useasti ottanut yhteen naisopettajien kanssa heidän äärimmäisen räikeästä asenteellisuudestaan.

Työttöt saa säännönmukaisesti parempia numeroita samalla osaamisella ja positiivista palautetta tunneilla ja poikia moititaan.

Esimerkiksi, poikani tuli koulusta kotin ja siinä välipalapöydässä kotona kysyi että miksi opettaja kehui luokan tyttöä aktiiviseksi kun hän puhui oikean vastauksen kun toinen oppilas ei tiennyt vastausta. Kun poika teki saman häntä toruttiin että ei saa häiritä toisen vastaamista. Poikani ihan vaan sivulausessa ihmetellen kysyi että miksi poikia ja tyttöjä kohdellaan eri tavalla.

Energiaa puhkuvan toiminnallisen pojan on melko vaikea istua 8 tuntia putkeen ja kuunnella teoriaa ja satoja asioita päivässä jotka pitäisi sitten muistaa ja osata, ilman pienintäkään linkkiä käytännön elämään taikka todelliseen elämään.

Minä olen täysin samaa mieltä kanssasi.

Poikani kouluaikana 80-luvulla hänellä oli kolme ekaa vuotta naisopettaja, joka nipotti joka asiasta ja sekunttikellon kanssa otettiin aikaa lukemisessa ja laskemisessa ja vaikka mistä. Sitten tuli nuori miesopettaja ja koulu olikin sen jälkeen ihan mukavaa ja poika jaskoi ihan ylioppailaaksi ja ammattin asti opsikella.

t.mummeli

Vierailija kirjoitti:

Järkevää olisi kysyä mahdollisimman suurelta joukolta poikia, mitkä asiat koulussa ovat mielenkiintoisia, ja mitkä asiat turhauttavat, ja niin edespäin, ja jakaa tulokset vastaajien koulumenestyksen suhteen.

Tämä olisi hyvin yksinkertainen (vaikkakin suuritöinen, erityisesti koska kysyjien tulisi olla miehiä, jotta mahdollista "vastaan näin koska naisopettajatkin arvostavat tämmöisiä vastauksia" -ongelmaa ei olisi).

Tätä ei tulla toteuttamaan, koska tilastollisesti vastaukset olisivat liian selkeästi nykyistä koulutuspoliittista suuntausta vastaan. Ei kysytä, koska kaikki tietävät vastauksen, eivätkä halua kuulla sitä.

Et ole kiinni oikeassa elämässä. Minkäikäisiltä pojilta pitäisi kysyä minkälaista koulutuksen pitäisi olla? Jos ovat vielä melko pieniä 7-11-vuotiaita, eivät osaa vastata noin monimutkaisiin kysymyksiin vakavasti. Luultavasti vastaus olisi tyyliin "en tykkää muuta kuin välitunnista ja ruokatunnista, niitä lisää".

Ja jos kysytään murrosikäiseltä pojalta yhtään mitään useimmiten vastaus on "en tiiä - mitä välii - ei kiinnosta" -linjoilla.

Ei lapsi ja nuori ole elänyt aikuisen elämää, ei hän voi tietää tai tajuta mitä osamista työelämässä ja kansalaisena tarvitaan.

Ei lapsilta kannata aina kysyä, miten pitäisi toimia, vaan vaatia ja sanoa, että näin toimitaan.

Vierailija kirjoitti:

pop98 kirjoitti:

Viimeiset 20-vuotta naiset kouluhallinnossa ja opettajat ovat hioneet koululaitoksen täydellisesti sopivaksi työtöille ja feministimaailmankuvaan.

Poikia ja heidän kiinnostuksen kohteitaan tai toiveitaan eu oteta mikroskooppisessakaan määrin huomioon nykypäivän koulussa.

Olen kahden pojan isänä useasti ottanut yhteen naisopettajien kanssa heidän äärimmäisen räikeästä asenteellisuudestaan.

Työttöt saa säännönmukaisesti parempia numeroita samalla osaamisella ja positiivista palautetta tunneilla ja poikia moititaan.

Esimerkiksi, poikani tuli koulusta kotin ja siinä välipalapöydässä kotona kysyi että miksi opettaja kehui luokan tyttöä aktiiviseksi kun hän puhui oikean vastauksen kun toinen oppilas ei tiennyt vastausta. Kun poika teki saman häntä toruttiin että ei saa häiritä toisen vastaamista. Poikani ihan vaan sivulausessa ihmetellen kysyi että miksi poikia ja tyttöjä kohdellaan eri tavalla.

Energiaa puhkuvan toiminnallisen pojan on melko vaikea istua 8 tuntia putkeen ja kuunnella teoriaa ja satoja asioita päivässä jotka pitäisi sitten muistaa ja osata, ilman pienintäkään linkkiä käytännön elämään taikka todelliseen elämään.

Kummasti ne "energiaa puhkuvat toiminnalliset pojat" osasivat istua paikoillaan, olla hiljaa ja kuunnella sekä opetella myös sitä teoriaa vain muutama vuosikymmen sitten. Esimerkiksi 80-luvulla, kun itse olin peruskoulussa. Tai 50-luvulla kansakoulussa mun isäni lapsuudessa - silloin ei ollut mitään monivärisiä koulukirjoja, kaikki kirjoitettiin mustekynällä eikä "virikkeellisyydestä" puhuttukaan.

Faija muuten oli ns. kympin poika, myös käytökseltään. Pärjäsi loistavasti niin koulussa kuin myöhemmin työelämässäkin.

Taitavat poikien nykyiset ongelmat tulla kotioloista ja "vapaasta kasvatuksesta"..?

Asenteista tulevat ja kasvatuksesta.

Jos katson mun sukulaislapsia niin he ovat meidän suvussa ensimmäinen sukupolvi, jolla olisi ollut sekä oman terveyden, Suomen koulusysteemin että perheen tuen ja tulojen kautta mahdollisuus opiskella miten pitkälle vaan. Mutta ei, vaivoin pääsivät edes amiksesta läpi.

Ei ole mt- eikä päihdeongelmia, eivät ole olleet fyysisesti laiskoja. Ovat sosiaalisia ja tulevat toimeen muiden ihmisten kanssa.

Laiskuus on valitettavsti älyllistä. Mikään opintoihin ja aikuisten maailmaan liittyvä tiedollinen "ei kiinnosta", "ei oo välii", tai "ei jaksa".

Lisäksi vanhemmat ovat olleet lepsuja kasvatuksessa, lapsina heiltä ei ole vaadittu mitään älyllistä, mutta tarjottiin runsaasti lapsille suunnattua viihdettä. Nämä nuoret ovat sitä sukupolvea jota on vauvasta asti raahattu hupilandioihin ja jotka ovat viettäneeet suurimman osan aikaa mässäillen sipsejä tv:n ja tietokonepelien parissa. Mitään kovin kummoisia keskusteluja ei vanhempien kanssa ole käyty mistään maailmanmenosta. Nuoret eivät ole olleet kiinnostuneita lähtemään omalta paikkakunnalta, vaan nyhjöttävät edelleen samojen kaverien kanssa kotiseudulla (vaikka parempia töitäkin voisi saada pk-seudulta).

Ennen vanhaan kouluissa oli tiukka kuri, ruumilliset rangaistukset, samoin kotona. Koulussa asiat piti opetella ulkolukuna. Naisopettajatkin olivat yleisiä. Silloin useimmat pojat näyttivät selviävän paremmin kuin nyt.

Onko tästä pääteltävä, että pojat eivät selviä yksinään, vaan heitä pitää aina potkia persuksille ja pakottaa? Vai onko kyse siitä että nykyajan pojat eivät selviä edes pakottamalla?

No vakavasti sanottuna, en ole vieläkään ymmärtänyt miten nykyisessä koulussa pojat jäävät jälkeen? Kouluhan on helpompaa ja hauskempaa kuin koskaan ennen.

Ja jos koulussa on naisopettajia, senhän pitäisi olla hyvä asia: kun pojat valmistuvat johonkin ammattiin, he joutuvat yhä useammin tulevaisuudessa tilanteeseen, jossa heillä on pomona joku nainen. Hyvä tottua siihenkin.

Lisäksi on hyvä tottua siihen että elämme Suomessa, jossa on tasa-arvo. Opettajien leimaaminen huonoiksi pelkän sukupuolen perusteella on typerää.

Ongelma lienee se että pojat eivät näe kotona eivätkä koulussa miehiä, jotka suhtautuvat innokkaasti koulutukseen ja oppimiseen kouluaineissa, eivät näe miehiä, jotka lukevat kirjoja.

Vierailija kirjoitti:

Kouluhan on helpompaa ja hauskempaa kuin koskaan ennen.

Juuri siksi pojat eivät menesty. He tarvitsevat kuria, koska ovat luonnostaan huonompia keskittymään. Heillä on biologia, joka ohjaa keskimäärin paljon enemmän toiminnallisuuteen. Siksi he tarvitsevat pakottamista, rangaistuksia ja kilpailua, jotta selviäisivät eteenpäin.

Vierailija kirjoitti:

pop98 kirjoitti:

Viimeiset 20-vuotta naiset kouluhallinnossa ja opettajat ovat hioneet koululaitoksen täydellisesti sopivaksi työtöille ja feministimaailmankuvaan.

Poikia ja heidän kiinnostuksen kohteitaan tai toiveitaan eu oteta mikroskooppisessakaan määrin huomioon nykypäivän koulussa.

Olen kahden pojan isänä useasti ottanut yhteen naisopettajien kanssa heidän äärimmäisen räikeästä asenteellisuudestaan.

Työttöt saa säännönmukaisesti parempia numeroita samalla osaamisella ja positiivista palautetta tunneilla ja poikia moititaan.

Esimerkiksi, poikani tuli koulusta kotin ja siinä välipalapöydässä kotona kysyi että miksi opettaja kehui luokan tyttöä aktiiviseksi kun hän puhui oikean vastauksen kun toinen oppilas ei tiennyt vastausta. Kun poika teki saman häntä toruttiin että ei saa häiritä toisen vastaamista. Poikani ihan vaan sivulausessa ihmetellen kysyi että miksi poikia ja tyttöjä kohdellaan eri tavalla.

Energiaa puhkuvan toiminnallisen pojan on melko vaikea istua 8 tuntia putkeen ja kuunnella teoriaa ja satoja asioita päivässä jotka pitäisi sitten muistaa ja osata, ilman pienintäkään linkkiä käytännön elämään taikka todelliseen elämään.

Mitå ihmeen koulua lapsesi käy? Nykyopetussuunnitelmassa ei mitään muuta olekaan kuin toininnallisuutta ja käytännön töitå ja tehtäviä.

Samaa ihmettelin minäkin, että missä koulussa näin. Nykyään kaikki on ilmiötä, projektia ja ryhmätyötä. Teoria etsitään itse. Opettaja ei välttämättä aina enää opeta, vaan oppilaat keräävät tiedon aiheesta x ja opettavat sen muille.

Ja sitten annetaan yksinkertaisia ohjeita monimutkaisiin asioihin.

Katsokaa ympärillenne. Maailma on muuttunut sitten ryhmysauvojen ja rihvelitaulujen.