Onko enää ihmisiä joilla ei ole mitään nepsydiagnoosia?

No tietenkin on😐 pois kännykän ääreltä ja elä elämää

Onhan niitä. Jos virallista diagnoosia ei myönnetä niin silloin joutuu tyytymään siihen, että someprofiilissa lukee "nepsyepäily" tai "nepsypiirteitä".

Kaikki täysjärkiset?

Osalla on diagnoosi ja lopuilla ei vaan ole sitä vielä. 

Aikuisissa paljonkin, lapsissa ei juurikaan.

Taas yksi traumatisoitunut poliitikko horisee

Vierailija kirjoitti:

Aikuisissa paljonkin, lapsissa ei juurikaan.

Viime vuosituhannella jos lapsi käyttäytyi huonosti niin se sai remmiä ja nykyään se saa nepsydiagnoosin.

Tunnistan kyllä paljon ihmisistä just noita nepsypiirteitä. Olisihan ne hyvä tunnistaa, turha ajaa itseään burnoutiin, kun voi jo aiemmin tajuta, että tarvitsee vaikka paljon enemmän lepoa kuin muut. Osaa sovitella elämäänsä, tai ainakin ymmärtää itseään paremmin.

Myös epävakaat ja narsistit tunnistan (äitini). Heitä ei voi auttaa.

Me autistit saamme edelleen niin paljon huonoa kohtelua ja haukkumista, että sillä perusteella olemme vähemmistönä.

Tämä lienee neurotyypillinen harha: jo kaksi erityisihmistä muuttuu heidän mielessään köntiksi, että 'kaikki' (itseä lukuunottamatta) ovat poikkeavia.

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä. Jos virallista diagnoosia ei myönnetä niin silloin joutuu tyytymään siihen, että someprofiilissa lukee "nepsyepäily" tai "nepsypiirteitä".

Siis mitä? Oikeastiko luulette ihmisten haluavan nepsydiagnoosin? Ihankuin se olisi joku tavoiteltava asia. Nepsyys tuo ongelmia ja hankaluuksia elämään. Ei kai niitä kukaan halua. Minä taas luulen, että ihmiset, joilla ei ole tietoa, eikä kokemusta nepsyydestä, tietämättömyydessään puhuvat täyttä soopaa. 

No ei ole. Näyttää että nykynuorilla tosiaan niitä on 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan niitä. Jos virallista diagnoosia ei myönnetä niin silloin joutuu tyytymään siihen, että someprofiilissa lukee "nepsyepäily" tai "nepsypiirteitä".

Siis mitä? Oikeastiko luulette ihmisten haluavan nepsydiagnoosin? Ihankuin se olisi joku tavoiteltava asia. Nepsyys tuo ongelmia ja hankaluuksia elämään. Ei kai niitä kukaan halua. Minä taas luulen, että ihmiset, joilla ei ole tietoa, eikä kokemusta nepsyydestä, tietämättömyydessään puhuvat täyttä soopaa. 

Nepsydiagnooseista haetaan selityksiä, uutta identiteettiä, ratkaisuja, tukea jne. Moni on todella pettynyt jos ei saa diagnoosia.

On. Itse en kyllä tunne ketään jolla olisi joku nepsydiagnoosi.

Vierailija kirjoitti:

On. Itse en kyllä tunne ketään jolla olisi joku nepsydiagnoosi.

Taidat tuntea lähinnä vanhemman polven väkeä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisissa paljonkin, lapsissa ei juurikaan.

Viime vuosituhannella jos lapsi käyttäytyi huonosti niin se sai remmiä ja nykyään se saa nepsydiagnoosin.

Ja siksi hakattuja aikuisia, joilla nepsyyden lisäksi traumat ja viha hakkaajaansa kohtaan, on niin paljon. Kykenemättömyys empatiaan seuraus tunteidensa ja tarpeidensa tukahduttamisesta. Ette saaneet kipeästi tarvitsemaan apua ja siksi teistä tuli kylmiä, kovia ja kyynisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aikuisissa paljonkin, lapsissa ei juurikaan.

Viime vuosituhannella jos lapsi käyttäytyi huonosti niin se sai remmiä ja nykyään se saa nepsydiagnoosin.

Ja siksi hakattuja aikuisia, joilla nepsyyden lisäksi traumat ja viha hakkaajaansa kohtaan, on niin paljon. Kykenemättömyys empatiaan seuraus tunteidensa ja tarpeidensa tukahduttamisesta. Ette saaneet kipeästi tarvitsemaan apua ja siksi teistä tuli kylmiä, kovia ja kyynisiä.

Ennen ihmiset olivat paljon perhekeskeisempiä. Elettiin samassa pihapiirissä vauvasta vaariin eikä hylätty vanhuksia johonkin hoitolaitokseen missä niitä käydään katsomassa 2 kertaa vuodessa.

50+ ikäisissä lähinnä. Siinä ikäpolvessa myös paljon diagnosoimattomia. Nykyään mikä tahansa vaikeus on tarvittaessa nepsypiirre. Ylellä oli juuri juttua autisteista jotka kuormittuu esim. työmaamelusta, ikään kuin me muut ihan hirveästi nautittaisiin siitä. 

Vierailija kirjoitti:

50+ ikäisissä lähinnä. Siinä ikäpolvessa myös paljon diagnosoimattomia. Nykyään mikä tahansa vaikeus on tarvittaessa nepsypiirre. Ylellä oli juuri juttua autisteista jotka kuormittuu esim. työmaamelusta, ikään kuin me muut ihan hirveästi nautittaisiin siitä. 

Mietin just yks päivä miten nyt jo nelikymppinen veljeni ei voinut lapsena sietää mitään vaatteita, jotka kutittaa tai hankaa. Silloin katsottiin, että se nyt on vaan tässä asiassa vähän aistiherkempi, big deal. Nyt pukkais diagnoosia.