Lue keskustelun säännöt.
En pidä mieheni perheestä
21.11.2017 |
En ole mikään kauhea miniä, joka tahtoo pahaa yhtään kenellekään. Mutta silti, en vain kestä miehen lapsuuden perhettä; vanhempia ja toista siskoaan (asuu lähellä vanhempiaan). Toisesta siskosta pidän kyllä, sillä hän vaikuttaa kuin adoptoidulta tähän perheeseen, ihan eri maata (kuten miehenikin). Haluaisin pitää miehen perheestä, mutta he eivät kertakaikkiaan ole yhtään samalla aallonpituudella kanssani ja tämä turhauttaa minua. Vanhemmat ovat kouluttamattomia eivätkä muutenkaan esim. lue lehtiä tai seuraa aikaa. Sitten heittävät jotain kommenttia asioista, joista eivät tiedä tuon taivaallista. Ei heidän kanssaan voi keskustella juuri mistään. Telkkari pauhaa heillä yötä päivää, sisko katsoo väkivaltaisia elokuvia välittämättä että omat ja meidän lapset ovat vieressä. Olen sanonut miehelleni, että voisi hyvin käydä heidän luonaan yksinkin, koska usein koko perheen on hankala majoittua heille tilanpuutteen vuoksi. Mies ei halua. Mutta pitääkö minun silti tehdä vierailuja vaikka ne ahdistavat jo etukäteen...? Olen kyllä mieheni kanssa puhunut asiasta, etten tarkoita todellakaan mitään pahaa, mies ymmärtää mutta sanoo silti että perhe on perhe. Mutta kun ei ole minun perheeni.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyn toki asiallisesti, mutta tekopyhyys turhauttaa ja koen sen raskaaksi.
Ap
voi vittu taas
No, kuinka usein te siellä käytte?Nelisen kertaa vuodessa viikko kerrallaan. Se, että joutuu kestämään kokonaisen viikon ilman omaa rauhaa on kyllä paljon minulle. Olisi aivan eri asia, jos näkisimme vaikka useamminkin mutta pari tuntia kerrallaan.
Ap
Miksi?? Miksi ihmeessä vierailunne kestää aina viikon? Ja noin monta kertaa vuodessa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyn toki asiallisesti, mutta tekopyhyys turhauttaa ja koen sen raskaaksi.
Ap
voi vittu taas
No, kuinka usein te siellä käytte?Nelisen kertaa vuodessa viikko kerrallaan. Se, että joutuu kestämään kokonaisen viikon ilman omaa rauhaa on kyllä paljon minulle. Olisi aivan eri asia, jos näkisimme vaikka useamminkin mutta pari tuntia kerrallaan.
Ap
Harva kait tuota kestäisi, vaikka ihmisistä pitäisikin. En suostuisi tuohon. Siis noin usein ja pitkään kerrallaan.
MItä sitten voin tehdä? Sanonko miehellä ensi kerralla, että menee yksin? Minua se ei haittaa! Mutta mies vain sanoo, että ilman lapsia ei mene ja nuorimmainen on vielä niin pieni että tuskin voisi vielä ilman minua olla viikkoa. Jos siis kieltäydyn, mies suuttuu siitä ja sanoo että kestä hänkin minun perhettäni (joka asuu lähellä). En silti koskaan pakota miestä tulemaan perheeni luokse, eikä minua haittaisi vaikkei tulisikaan.
Ap
Voinet mennä vain pariksi/kolmeksi päiväksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Käyttäydyn toki asiallisesti, mutta tekopyhyys turhauttaa ja koen sen raskaaksi.
Ap
voi vittu taas
No, kuinka usein te siellä käytte?Nelisen kertaa vuodessa viikko kerrallaan. Se, että joutuu kestämään kokonaisen viikon ilman omaa rauhaa on kyllä paljon minulle. Olisi aivan eri asia, jos näkisimme vaikka useamminkin mutta pari tuntia kerrallaan.
Ap
Miksi?? Miksi ihmeessä vierailunne kestää aina viikon? Ja noin monta kertaa vuodessa?
Koska joudumme lentämään heidän luokseen (ei kovin halpaa, joten pariksi päiväksi ei kannata mennä miehen mielestä), siis usein käymme heillä 2-3 kertaa vuodessa ja me joudumme puolestaan majoittamaan heitä 1-2 kertaa vuodessa tuon viikon. Lisäksi mies kokee, että äitinsä jää paljosta paitsi kun ei näe lasten lapsiaan usein, joten se viikko kerrallaan hänen mielestään kompensoi asiaa. Soittelevat kyllä päivittäin videopuheluita..
Ap
ap
Vierailija kirjoitti:
En ikipäivänä olisi missään kylässä viikkoa. Yksi yö ehdoton maksimi, ja sitten omaan kotiin. Enkä kyllä ottaisi omaankaan kotiin vieraita kuin maksimissaan kahdeksi yöksi. Miksi ihmeessä siellä pitää viikkotolkulla vierailla?
Omilla vanhemmillani käydään kahvilla tai syömässä, se riittää. Onneksi matkaa on vain puoli tuntia suuntaansa.
Pidän kyllä vanhemmistani, mutta viihdyn kotona, en näe mitään syytä miksi siellä pitäisi päiväkausia istua. Kuulumiset hoituu puhelimessakin. Anoppi on jo edesmennyt, appiukkoa nähdään päiväseltään jokusen kerran vuodessa.
Olen luullut, että olen jotenkin ongelmallinen, kun minua ahdistaa nuo viikon kyläreissut. Olen kyllä yrittänyt ihan nätisti asiasta keskustella miehen kanssa, mutta usein mies silti suuttuu. Hän sanoo ymmärtävänsä mutta toisaalta vetoaa siihen, että koska minulla on perhe lähellä, en ymmärrä siksi. Ei kuitenkaan ole minun syyni, että miehen perhe asuu todella kaukana.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Voisitteko yöpyä hotellissa kun käytte siellä? Saatte omaa rauhaa illalla ja aamulla, mutta voitte viettää päivät miehen perheen luona.
Olemme välillä tehneet näin omien vanhempieni kanssa, koska en jaksa jutella kenenkään kanssa aamulla. Minun vanhemmat yöpyvät aina hotellissa kun tulevat.
En jaksa miehen perhettä minäkään, olen itse ekstrovertti ja puhelias, ja koko heidän porukkaa introverttejä. Kukaan ei sano sanakaan, ja on pakko tehdä ihan kaikkea yhdessä kun siellä käydään. Joulu ahdistaa jo.
Vierailija kirjoitti:
Voisitteko yöpyä hotellissa kun käytte siellä? Saatte omaa rauhaa illalla ja aamulla, mutta voitte viettää päivät miehen perheen luona.
Olemme välillä tehneet näin omien vanhempieni kanssa, koska en jaksa jutella kenenkään kanssa aamulla. Minun vanhemmat yöpyvät aina hotellissa kun tulevat.
En jaksa miehen perhettä minäkään, olen itse ekstrovertti ja puhelias, ja koko heidän porukkaa introverttejä. Kukaan ei sano sanakaan, ja on pakko tehdä ihan kaikkea yhdessä kun siellä käydään. Joulu ahdistaa jo.
Voimme yöpyä hotellissa ja joskus olemme yöpyneetkin muttei meillä ole halua vähistä rahoista käyttää kaikkea monta kertaa vuodessa lentoihin ja hoyelliyöpymiseen, kun muuallakin olisi kiva matkustaa eikä käyttää kaikkea matkabudejttia miehen perheen luona käymiseen. Lisäksi mies sanoo että enemmän ehtivät näkemään lapsiamme kun yövymme heidän luonaan. Sitä olen ehdottanut, että heidän käydessä meidän luona, olisivat hotellissa. Tiedän kuitenkn tämän olevan lähes mahdottomuus koska miehen perhe on oikeasti todella vähävarainen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mieti miten miehen perhettä vaivaannuttaa, kun kylään tunkee ventovieras jota pitäisi viihdyttää ja joka kulkee nenää nyrpistellen perheen tavoille. Tee kaikille palvelus ja jää vain pois visiiteiltä, ei ketään voi siihen pakottaa.
Niin tuttua. En minäkään pidä mieheni perheestä. Tuntuvat olevan vähän samantyyppisiä kuin ap:n appivanhemmat. Kouluttautumattomia, eivät tiedä mistään mitään eivätkä lues mitään. Asumme samassa kaupungissa, mutta vierailen noin 4 kertaa vuodessa. Minun anoppi ei soittele koskaan eikä ole lapsista kiinnostunut, koska tyttären lapset tekevät kaiken paremmin kuin minun ja mieheni lapset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Et pidä miehesi perheestä? Mihinkäs perheeseen sinä sitten kuulut?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juu en minäkään pidä miehen äidistä tai siskosta (on tismalleen samanlaisia) ja yritänkin vältellä heidän näkemistään.
Ensimmäiset kaksi vuotta yritin kovasti tehdä heistä ystäviä tai edes jonkunlaisia hyvänpäiväntuttuja, mutta ei. Anoppi ei lämmennyt yhtään ja joka kerta tuli hyvin selväksi, etten ole pidetty. Luovutin, enkä enää käytä energiaa siihen suuntaan.
Mies on ihan OK asian kanssa, kun sanoin, että pidän nyt taukoa hänen äidistään, eikä "pakota" kyläilemään.
Miehen isästä ja hänen perheestään välitän suuresti ja vietämme paljon aikaa keskenämme :)
On oikeasti raskasta asua kaukana vanhemmista/muusta suvusta. Varsinkin, jos mies kuuluu sellaiseen kulttuuriin jossa lapsuudenperhe on normaalisti tiiviimmin mukana aikuisen elämässä kuin Suomessa. Mies tuntee varmasti syyllisyyttä siitä, että on "hylännyt" vanhempansa, vaikkakin sitten olosuhteiden pakosta, ja tiedostanee kuitenkin että sinulla ei ole hyvä olla vierailujen aikana.
Itse asun ulkomailla, ja hyvin läheisiä vanhempiani ja isovanhempiani on jatkuvasti ikävä, ja olen todella pahoillani etteivät he pysty olemaan samalla lailla osa päivittäistä elämäämme kuin esim. appivanhemmat.
Silti pitkillä (yleensä 6-10 päivää kestävillä) vierailuilla puolin ja toisin ehdin itsekin heihin ärsyyntyä monta kertaa.
Sama juttu oli etenkin aluksi appivanhempien kanssa, varsinkin asuessamme eräässä toisessa maassa (eli vierailut olivat pitkiä ja tylsiä). En pitänyt heistä ollenkaan, eikä meillä tuntunut olevan mitään yhteistä. Olin pienten lasten kanssa vieraassa paikassa ja toisten "armoilla", ja kyllähän silloin suututti tasaisin väliajoin. Meillä on ajan kanssa (ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa vajaat 20 v) kuitenkin varsinkin anopin kanssa alkanut synkkaamaan oikein mukavasti, ja nykyään olen jo ihan kotonani appivanhemmilla. Kaikkeen tottuu, ja kyllä aikuinen ihminen kumppaninsa iloksi kykenee sen viikon kärvistelemään....
Voisitko keksiä anoppilaan jotain mieluisaa tekemistä? Lukemista/käsitöitä tms? Tai ottaa kesken viikon "omaa lomaa" miehen ja/tai lasten tai vaikka anopin/kälyn kanssa. Täytyyhän siellä miehen kotipaikan lähettyvillä olla edes jotain kivaa tekemistä tai näkemistä? Kylpylä, joku kiva pikkukaupunki johon voisitte mennä hotelliin yöksi tai pariksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa osallistumasta noille viikon reissuille. En itsekään viettäisi (loma)viikkoani seurassa, jossa en viihdy. Miksi olet kynnysmatto?
Lakkaa osallistumasta noille viikon reissuille. En itsekään viettäisi (loma)viikkoani seurassa, jossa en viihdy. Miksi olet kynnysmatto?
Vierailija kirjoitti:
On oikeasti raskasta asua kaukana vanhemmista/muusta suvusta. Varsinkin, jos mies kuuluu sellaiseen kulttuuriin jossa lapsuudenperhe on normaalisti tiiviimmin mukana aikuisen elämässä kuin Suomessa. Mies tuntee varmasti syyllisyyttä siitä, että on "hylännyt" vanhempansa, vaikkakin sitten olosuhteiden pakosta, ja tiedostanee kuitenkin että sinulla ei ole hyvä olla vierailujen aikana.
Itse asun ulkomailla, ja hyvin läheisiä vanhempiani ja isovanhempiani on jatkuvasti ikävä, ja olen todella pahoillani etteivät he pysty olemaan samalla lailla osa päivittäistä elämäämme kuin esim. appivanhemmat.
Silti pitkillä (yleensä 6-10 päivää kestävillä) vierailuilla puolin ja toisin ehdin itsekin heihin ärsyyntyä monta kertaa.Sama juttu oli etenkin aluksi appivanhempien kanssa, varsinkin asuessamme eräässä toisessa maassa (eli vierailut olivat pitkiä ja tylsiä). En pitänyt heistä ollenkaan, eikä meillä tuntunut olevan mitään yhteistä. Olin pienten lasten kanssa vieraassa paikassa ja toisten "armoilla", ja kyllähän silloin suututti tasaisin väliajoin. Meillä on ajan kanssa (ollaan oltu yhdessä mieheni kanssa vajaat 20 v) kuitenkin varsinkin anopin kanssa alkanut synkkaamaan oikein mukavasti, ja nykyään olen jo ihan kotonani appivanhemmilla. Kaikkeen tottuu, ja kyllä aikuinen ihminen kumppaninsa iloksi kykenee sen viikon kärvistelemään....
Voisitko keksiä anoppilaan jotain mieluisaa tekemistä? Lukemista/käsitöitä tms? Tai ottaa kesken viikon "omaa lomaa" miehen ja/tai lasten tai vaikka anopin/kälyn kanssa. Täytyyhän siellä miehen kotipaikan lähettyvillä olla edes jotain kivaa tekemistä tai näkemistä? Kylpylä, joku kiva pikkukaupunki johon voisitte mennä hotelliin yöksi tai pariksi?
Kyllä, osaan toki asettua miehen kenkiin tässäkin asiassa ja siksi noita vierailuja olenkin kestänyt sen suurempia valittamatta asiasta hänelle. Silti, mies kyllä tietää, että pohjimmillaan minulla ei ole tästä niin hyvä fiilis. Minua myös ehkä ärsyttää juurikin se, että mies kokee että hänen täytyy miellyttää siskoaan ja äitiään asiassa, sillä jos emme käy heidän luonaan tasaisin väliajoin, alkaa etenkin siskon osalta miehen armoton syyllistäminen kuinka harvoin nykyään käymme heidän luona. Tästä taas mies kärsii, joten usein sitten itsekin olen vierailuja miehen vuoksi ehdottanut. Itselläni on monta sisarusta, enkä koskaan antaisi yhdenkään heistä hyppiä silmille samalla tavalla kun hän antaa oman siskonsa. Mies ei muutenkaan ole koskaan ollut "hyvää pataa" tämän siskonsa kanssa, mutta kuitenkin jostain kumman syystä antaa siskon sanomisten vaikuttaa itseensä. Usein jo 2 päivän päästä vierailusta ovat siskon kanssa ilmiriidoissa (tämä toistuu ihan joka kerta).
Lisäksi, olen kyllä tottunut miehen perheeseen jokseenkin ja yritän vaan olla välittämättä monistakin asioista, silti vierailut rassaavat minua. Olisi kaikin puolin helppoa, jos mies hoitaisi vierailut yksin, ainakin osan niistä. Onko se liikaa vaadittu?
Ja kyllä, olen yrittänyt sitäkin, että otamme vierailut myös loman kannalta, eli tekisimme juttuja ihan meidän perheen kesken. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska mies sanoo ettei kehtaa toimia näin meidän ollessaan heillä. Tavallaan se, että yövymme hänen vanhempiensa luona, velvoittaa meidät myös olemaan heidän kanssaan kun he sitä haluavat. Eli käytännössä lähes koko ajan, sillä koska he näkevät lapsia harvoin, niin haluavat mahd. paljon viettää aikaa heidän kanssaan kun siellä olemme.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa osallistumasta noille viikon reissuille. En itsekään viettäisi (loma)viikkoani seurassa, jossa en viihdy. Miksi olet kynnysmatto?
Olen yrittänyt ehdottaa tätä miehelle, mutta hän saa aina syyllistettyä minua siitä, kuinka en ajattele yhtään häntä ja että olen hyvin itsekäs, jos en tule. Ja koska hänkin vierailee minun perheeni luona, niin se nyt vaan miehen mielestä kuuluu asiaan että minkäkin menen hänen perheensä luokse. Mies tosin pitää perheestäni ja tulee oikein hyvin juttuun heidän kanssaan, on ainakin näin minulle sanonut, lisäksi vierailut kestävät pari tuntia joten viikkohan onkin ihan eri asia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, osaan toki asettua miehen kenkiin tässäkin asiassa ja siksi noita vierailuja olenkin kestänyt sen suurempia valittamatta asiasta hänelle. Silti, mies kyllä tietää, että pohjimmillaan minulla ei ole tästä niin hyvä fiilis. Minua myös ehkä ärsyttää juurikin se, että mies kokee että hänen täytyy miellyttää siskoaan ja äitiään asiassa, sillä jos emme käy heidän luonaan tasaisin väliajoin, alkaa etenkin siskon osalta miehen armoton syyllistäminen kuinka harvoin nykyään käymme heidän luona. Tästä taas mies kärsii, joten usein sitten itsekin olen vierailuja miehen vuoksi ehdottanut. Itselläni on monta sisarusta, enkä koskaan antaisi yhdenkään heistä hyppiä silmille samalla tavalla kun hän antaa oman siskonsa. Mies ei muutenkaan ole koskaan ollut "hyvää pataa" tämän siskonsa kanssa, mutta kuitenkin jostain kumman syystä antaa siskon sanomisten vaikuttaa itseensä. Usein jo 2 päivän päästä vierailusta ovat siskon kanssa ilmiriidoissa (tämä toistuu ihan joka kerta).
Lisäksi, olen kyllä tottunut miehen perheeseen jokseenkin ja yritän vaan olla välittämättä monistakin asioista, silti vierailut rassaavat minua. Olisi kaikin puolin helppoa, jos mies hoitaisi vierailut yksin, ainakin osan niistä. Onko se liikaa vaadittu?
Ja kyllä, olen yrittänyt sitäkin, että otamme vierailut myös loman kannalta, eli tekisimme juttuja ihan meidän perheen kesken. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska mies sanoo ettei kehtaa toimia näin meidän ollessaan heillä. Tavallaan se, että yövymme hänen vanhempiensa luona, velvoittaa meidät myös olemaan heidän kanssaan kun he sitä haluavat. Eli käytännössä lähes koko ajan, sillä koska he näkevät lapsia harvoin, niin haluavat mahd. paljon viettää aikaa heidän kanssaan kun siellä olemme.
Ap
Ymmärrän sinua kyllä täysin. Se on ihan sinusta ja miehestäsi kiinni, että mikä on "oikein" ja mikä "liian paljon vaadittu". Eli mitä olet valmis kestämään hampaat irvessä ja mitä et. Sen perusteella mitä olet tähän ketjuun kirjoittanut, olet täysin kypsynyt vierailuihin. Eli yritä toki puhua miehelle vierailujen karsimisesta tai sinun kotiinjäännistä. Loukkaantuu/suuttuu varmaan aluksi, mutta ei aina voi miellyttää. Meilläkin on monta kertaa ollut kulttuurieroista (ihan eurooppalaisia ollaan kuitenkin molemmat) tai muuten vaan itsepäisyydestä johtuvaa kinaa, mutta loppupeleissä tiedetään haluavamme olla yhdessä, eli jompi kumpi joustaa sen verran kun on tarvis. Ja se toisaalta on tosiaan missä tahansa mittapuussa liikaa vaadittu jos vain toinen joutuu aina joustamaan.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa toivotan sinulle ap.
T.34
No, ap, tuskin miehesi perhe pitää sinustakaan, joten tasoissa olette.
MItä sitten voin tehdä? Sanonko miehellä ensi kerralla, että menee yksin? Minua se ei haittaa! Mutta mies vain sanoo, että ilman lapsia ei mene ja nuorimmainen on vielä niin pieni että tuskin voisi vielä ilman minua olla viikkoa. Jos siis kieltäydyn, mies suuttuu siitä ja sanoo että kestä hänkin minun perhettäni (joka asuu lähellä). En silti koskaan pakota miestä tulemaan perheeni luokse, eikä minua haittaisi vaikkei tulisikaan.
Ap