Lue keskustelun säännöt.
En pidä mieheni perheestä
21.11.2017 |
En ole mikään kauhea miniä, joka tahtoo pahaa yhtään kenellekään. Mutta silti, en vain kestä miehen lapsuuden perhettä; vanhempia ja toista siskoaan (asuu lähellä vanhempiaan). Toisesta siskosta pidän kyllä, sillä hän vaikuttaa kuin adoptoidulta tähän perheeseen, ihan eri maata (kuten miehenikin). Haluaisin pitää miehen perheestä, mutta he eivät kertakaikkiaan ole yhtään samalla aallonpituudella kanssani ja tämä turhauttaa minua. Vanhemmat ovat kouluttamattomia eivätkä muutenkaan esim. lue lehtiä tai seuraa aikaa. Sitten heittävät jotain kommenttia asioista, joista eivät tiedä tuon taivaallista. Ei heidän kanssaan voi keskustella juuri mistään. Telkkari pauhaa heillä yötä päivää, sisko katsoo väkivaltaisia elokuvia välittämättä että omat ja meidän lapset ovat vieressä. Olen sanonut miehelleni, että voisi hyvin käydä heidän luonaan yksinkin, koska usein koko perheen on hankala majoittua heille tilanpuutteen vuoksi. Mies ei halua. Mutta pitääkö minun silti tehdä vierailuja vaikka ne ahdistavat jo etukäteen...? Olen kyllä mieheni kanssa puhunut asiasta, etten tarkoita todellakaan mitään pahaa, mies ymmärtää mutta sanoo silti että perhe on perhe. Mutta kun ei ole minun perheeni.
Kommentit (43)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä, osaan toki asettua miehen kenkiin tässäkin asiassa ja siksi noita vierailuja olenkin kestänyt sen suurempia valittamatta asiasta hänelle. Silti, mies kyllä tietää, että pohjimmillaan minulla ei ole tästä niin hyvä fiilis. Minua myös ehkä ärsyttää juurikin se, että mies kokee että hänen täytyy miellyttää siskoaan ja äitiään asiassa, sillä jos emme käy heidän luonaan tasaisin väliajoin, alkaa etenkin siskon osalta miehen armoton syyllistäminen kuinka harvoin nykyään käymme heidän luona. Tästä taas mies kärsii, joten usein sitten itsekin olen vierailuja miehen vuoksi ehdottanut. Itselläni on monta sisarusta, enkä koskaan antaisi yhdenkään heistä hyppiä silmille samalla tavalla kun hän antaa oman siskonsa. Mies ei muutenkaan ole koskaan ollut "hyvää pataa" tämän siskonsa kanssa, mutta kuitenkin jostain kumman syystä antaa siskon sanomisten vaikuttaa itseensä. Usein jo 2 päivän päästä vierailusta ovat siskon kanssa ilmiriidoissa (tämä toistuu ihan joka kerta).
Lisäksi, olen kyllä tottunut miehen perheeseen jokseenkin ja yritän vaan olla välittämättä monistakin asioista, silti vierailut rassaavat minua. Olisi kaikin puolin helppoa, jos mies hoitaisi vierailut yksin, ainakin osan niistä. Onko se liikaa vaadittu?
Ja kyllä, olen yrittänyt sitäkin, että otamme vierailut myös loman kannalta, eli tekisimme juttuja ihan meidän perheen kesken. Tämä ei kuitenkaan ole mahdollista, koska mies sanoo ettei kehtaa toimia näin meidän ollessaan heillä. Tavallaan se, että yövymme hänen vanhempiensa luona, velvoittaa meidät myös olemaan heidän kanssaan kun he sitä haluavat. Eli käytännössä lähes koko ajan, sillä koska he näkevät lapsia harvoin, niin haluavat mahd. paljon viettää aikaa heidän kanssaan kun siellä olemme.
Ap
Ymmärrän sinua kyllä täysin. Se on ihan sinusta ja miehestäsi kiinni, että mikä on "oikein" ja mikä "liian paljon vaadittu". Eli mitä olet valmis kestämään hampaat irvessä ja mitä et. Sen perusteella mitä olet tähän ketjuun kirjoittanut, olet täysin kypsynyt vierailuihin. Eli yritä toki puhua miehelle vierailujen karsimisesta tai sinun kotiinjäännistä. Loukkaantuu/suuttuu varmaan aluksi, mutta ei aina voi miellyttää. Meilläkin on monta kertaa ollut kulttuurieroista (ihan eurooppalaisia ollaan kuitenkin molemmat) tai muuten vaan itsepäisyydestä johtuvaa kinaa, mutta loppupeleissä tiedetään haluavamme olla yhdessä, eli jompi kumpi joustaa sen verran kun on tarvis. Ja se toisaalta on tosiaan missä tahansa mittapuussa liikaa vaadittu jos vain toinen joutuu aina joustamaan.
Tsemppiä ja pitkää pinnaa toivotan sinulle ap.
T.34
Kiitos ystävällisestä vastauksesta. Koitan nyt vielä jutella miehen kanssa.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri tämä, koen äärimmäisen kuormittavaksi sen että vietämme aikaa hänen perheensä (johon kuuluu myös ex vaimo) kanssa todella usein, lähes joka kk on jotkut syntymäpäivät tai muut "kissanristiäiset", olen ennen juhlia jo henkisesti loppu ja sen jälkeen pitkään ja sitten onkin jo uudet.. Myös yökyläilyä harrastetaan, tosin siihen en suostu. He vain ovat niiin erilaisia ihmisiä kuin minä enkä ole tottunut että siskojen, ja vanhempien kanssa ollaan noin tiiviisti. Rakastan miestä mutta olen miettinyt eroa, koska en jaksa tuota kuviota. Olen siitä puhunut .. mutta hän ei sitä ymmärrä. :(
Heh. Onpa kummallista, että samasta perheestä on kuitenkin lähtöisin sellainen helmi mieheksi kuin sinun miehesi. Nämä ovat aina yhtä hauskoja.