Vaimo ei urheile mihinkään suuntaan..
Ollaan oltu yhdessä kohta 4vuotta. Meillä on kaksi lasta. Vaimolle on tullut kiloja raskauksien jälkeen ja painoa on tullut lisää 20kg.
Itse harrastan liikuntaa päivittäin. Käyn salilla, juoksemassa ja pelaamassa. Vaimo ei taas harrasta liikuntaa yhtään. Asia on ruvennut painamaan mieltäni, koska hän ei ole valmis tekemään mitään kilojensa eteen eikä muutenkaan ole liikkunut pahemmin.
Monesti nietin, kuinka mukavaa olisi, kun puoliso pitäisi huolta kunnosta ja ulkonäöstänsä. Välillä erokin pyörii mielessä. Olen kannustanut häntä liikkumaan, mutta mikään ei auta..
Kommentit (149)
nemuut kirjoitti:
Kaikki vanhenemme, mutta siihen ei kuulu millään lailla lihominen. eli kyllä se on petosta.
Kylläpä se vaan kuuluu. Jotkut ovat niin onnekkaita että pysyvät sorjina, harva vain siihen joukkoon kuuluu.
Pinnallistahan se on, mutta myös totta että toisen olemus vaikuttaa suhteen laatuun. Jos toista ei enää näe ja koe syystä tai toisesta viehättävänä, se yleensä vaikuttaa läheisyyteen ja myös seksin määrään ja nuo asiathan ovat suorassa yhteydessä suhteen laatuun. Jos siis toinen vaan lihoo ja lihoo, ja se vähentää hänen viehätystään silmissäsi niin paljon että se häiritsee suhdetta, voi joutua miettimään kahdesti, onko aika tehdä asialle jotain.
Tietysti ulkonäkö on vain pintaa ja katoavaista, emmehän me kukaan ole nuoria ikuisesti, eli on hyvin pinnallista alkaa vaihtamaan aina nuorempaan, timmimpään ja kauniimpaan/komeampaan kun toinen hiukan muuttuu. Toista tulisi tietysti rakastaa muista syistä kuin ulkonöstä, mutta ne jotka väittävät ettei toisen olemuksella ole mitään väliä, valehtelee kyllä itselleen ja muille.
Vierailija kirjoitti:
nemuut kirjoitti:
Kaikki vanhenemme, mutta siihen ei kuulu millään lailla lihominen. eli kyllä se on petosta.
Kylläpä se vaan kuuluu. Jotkut ovat niin onnekkaita että pysyvät sorjina, harva vain siihen joukkoon kuuluu.
Voihan sen näinkin itselleen kusettaa kun on semmonen lillerlalleri.
Ap rakkaus on pyytteetöntä. Tee vaimollesi palvelus ja jätä hänet kun et kerran häntä rakasta enää sellaisena kuin hän on. Sinun täydellinen vaimosi ei enää ole täydellinen. Tottakai sinä otat silloin eron.
Vaimosi on masentunut kenties. Ja mitä tekee ihana aviomies. Ottaa eron! Loistokasta!
nemuut kirjoitti:
Kaikki vanhenemme, mutta siihen ei kuulu millään lailla lihominen. eli kyllä se on petosta.
Vanhetessa ruoansulatus helposti muuttuu ja lihoaa. Tähän tulet sanomaan että pitää laihduttaa. No mikä estää sitten oikomasta rypyt ja käyttämään jotain hiustentuuhennusainetta? Oma laiskuus vain on tiellä jo ei näytä kaksikymmpiseltä loppuikänsä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtekää yhdessä vaunulenkille. Sinä voisit alkaa kokkaamaan terveellistä ruokaa.
Minun mieheni koittanut kovasti saada minua lähtemään vaunulenkille. Vitun vaunulenkille! Mene vittu itse tuonne sateeseen lykkimään niitä saakelin vaunuja!
Kävisin ihan mielelläni vaikka salilla taas mutta ei minulla ole siihen aikaa kun herra itse aina menossa ja sitten valittaa miksi istun aina kotona. Vainulenkki on hänen ratkaisunsa.
No ei se niin mene että vain toinen saa harrastaa. Harrastamisen pitää olla omaa aikaa. Sanot miehelle että on kotona klo 17 ja sitten lähdet ja tulet kotiin klo 19, sen aikaa suihkuineen vähintään mulla menee. Ja joka päivä, ma-su. Sinulla on siihen oikeus. Ja mies ei sitten istu sohvalla sitä kahta tuntia, vaan laittaa ruoan ja tiskaa ja tekee iltapesut lapsille. Niin meillä tehdään, mies menee lenkille illalla, tai hiihtämään talvella.
Ratkaisuksi aloin harrastaa töissä käymistä. Jos mies on päivän ollut sisällä lasten kanssa alan syyllistää miksi ei mennyt niiden kanssa vaunulenkille. Tiedän, lapsellista mutta on se nyt alkanut itse tajuta mikä idiootti on ollut.
Suurin osa miehistä on kuin rangaistuslaitoksessa mikäli joutuvat olemaan päivän lapsen kanssa kotona. Ja kun vaimo tulee kotiin, kyllähän äkkiä livahtaa mies pois kotoa. Ja kersat on hoidettu vähän sinne päin. En yleistä, on niitä kultakimpalemiehiäkin, mutta ainaskin kaveripiirissä näin + oma isä aikoinaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
nemuut kirjoitti:
Kaikki vanhenemme, mutta siihen ei kuulu millään lailla lihominen. eli kyllä se on petosta.
Kylläpä se vaan kuuluu. Jotkut ovat niin onnekkaita että pysyvät sorjina, harva vain siihen joukkoon kuuluu.
Voihan sen näinkin itselleen kusettaa kun on semmonen lillerlalleri.
Ette taida olla ihan ihmisen anatomian tuntevia tyyppejä? Suosittelen perehtymään. Itsekin "muutamalla" anatomian tunnilla istuneena jotakin tietoa olen omaksunut ihmisen elinkaaresta ja myöskin kehon vanhenemisesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lähtekää yhdessä vaunulenkille. Sinä voisit alkaa kokkaamaan terveellistä ruokaa.
Minun mieheni koittanut kovasti saada minua lähtemään vaunulenkille. Vitun vaunulenkille! Mene vittu itse tuonne sateeseen lykkimään niitä saakelin vaunuja!
Kävisin ihan mielelläni vaikka salilla taas mutta ei minulla ole siihen aikaa kun herra itse aina menossa ja sitten valittaa miksi istun aina kotona. Vainulenkki on hänen ratkaisunsa.
No ei se niin mene että vain toinen saa harrastaa. Harrastamisen pitää olla omaa aikaa. Sanot miehelle että on kotona klo 17 ja sitten lähdet ja tulet kotiin klo 19, sen aikaa suihkuineen vähintään mulla menee. Ja joka päivä, ma-su. Sinulla on siihen oikeus. Ja mies ei sitten istu sohvalla sitä kahta tuntia, vaan laittaa ruoan ja tiskaa ja tekee iltapesut lapsille. Niin meillä tehdään, mies menee lenkille illalla, tai hiihtämään talvella.
Ratkaisuksi aloin harrastaa töissä käymistä. Jos mies on päivän ollut sisällä lasten kanssa alan syyllistää miksi ei mennyt niiden kanssa vaunulenkille. Tiedän, lapsellista mutta on se nyt alkanut itse tajuta mikä idiootti on ollut.
Suurin osa miehistä on kuin rangaistuslaitoksessa mikäli joutuvat olemaan päivän lapsen kanssa kotona. Ja kun vaimo tulee kotiin, kyllähän äkkiä livahtaa mies pois kotoa. Ja kersat on hoidettu vähän sinne päin. En yleistä, on niitä kultakimpalemiehiäkin, mutta ainaskin kaveripiirissä näin + oma isä aikoinaan.
Tuo rakas idioottini ei ollut tajunnut etten minä täällä lomaile koko päivää ja sitä miten tärkeää on saada olla välillä ihan yksin ilman että pitää jatkuvasti kiinnittää huomiota niihin lapsiin. Se on se mikä todella rasittaa.
Minä ottaisin mieluusti ylipainoisen kumppanin, joka on lastensa ja perheensä kanssa suurimman osan vapaa-ajastaan omasta tahdostaan. Kuin että kumppanin, joka stressaa omasta sekä toisen painon ylläpitämisestä joka päivä ja näin jättäen lapset ja kodin puhtaana pidon sen toisen osapuolen hartioille.
Sinusta tulee todella pinnallinen ja itsekäs kuva. Hankin lapset mieluummin kotihiiren kuin aina-menossa -tyypin kanssa.
t. normaalipainoinen ja lapseton N24
Vierailija kirjoitti:
Minä ottaisin mieluusti ylipainoisen kumppanin, joka on lastensa ja perheensä kanssa suurimman osan vapaa-ajastaan omasta tahdostaan. Kuin että kumppanin, joka stressaa omasta sekä toisen painon ylläpitämisestä joka päivä ja näin jättäen lapset ja kodin puhtaana pidon sen toisen osapuolen hartioille.
Sinusta tulee todella pinnallinen ja itsekäs kuva. Hankin lapset mieluummin kotihiiren kuin aina-menossa -tyypin kanssa.
t. normaalipainoinen ja lapseton N24
Voi samoin ajattelen! Jos joskus eroan tuosta aina-menossa-miehestäni, niin haluan miehen joka rakastaa olla kanssani kotona. Olet vielä nuori, mutta kypsästi ajattelet. Pidä tuosta ajattelutavasta kiinni.
N40
Riittääkö jos urheilee vasemmalle? Oikealle en jaksa.
Sinä joka ole istunut anatomian tunneilla, taisi jäädä ne fysiologian luennot väliin.
Kun vanhenee toki se vaikuttaa aineenvaihduntaan, mutta ei silloin ole enää pakko syödä kuin silloin 19v 5h päivässä treenaavana. Eli ei se ikä mitään lihavuutta tuo .
Meillä mies vinkui kun "en liiku tarpeeksi". Taustalla se, ettei olisi viitsinyt tehdä sitä ainoaa velvollisuuttaan, eli itse hankkimansa koiran iltalenkkiä, vaan olisi kätevästi sysännyt senkin minulle sillä varjolla että "tarvitsin liikuntaa". No mitenkähän siinä kävi? Läksin litomaan ja mies sai hoitaa niin koiransa kuin huushollin. En ole viitsinyt käydä katsomassa ikkunan takaa mihin kohtaa seinää pskakasat nykyään kipuavat.
Ap, sinullahan on asiat vielä hyvin. Kuvittele ei-liikunnallinen (lihova) puoliso, joka on kaupanpäälle toivottoman mustasukkainen liikunnallisesta ja kroppansa kunnossapitävästä miehestään.
Ei tarvitse urheilla tippaakaan jos ruokavalio on kunnossa. Taitaa vaimo syödä suruunsa kun on niin k pää mies. Päävastuu kodista ja lapsista on selkeästi vaimolla.
Kumpi sulle on tärkeämpää, hyvin hoidetut lapset ja koti vai sun mittapuullas hyvännäköinen vaimo? Se on ainakin selvää että jollain tasolla olet hieman keskenkasvuinen. Ei olisi kannattanut ehkä noin varhain hypätä isojen poikien saappaisiin kuitenkaan.
Missä utopiassa elät kun kuvittelet että muillekin prioriteetti nro 1 on näyttää sun silmissä hyvältä? Pienenä infona voin kertoa että vaimosi rakastaa lapsiaan enemmän kun sua. Jos sä tyytymätön äijä lähet lätkii ni se on sun menetys se. Hauskaa yhteishuoltajan elämää. Kyllä joku sun ex vaimon huolii, ilmeisesti kypsän ja lapsistaan huolehtivan naisen. Vilkaise peiliin ja mieti mitkä tsänssit sulla on koskaan enää löytää ketään?
Vai oletko itse täydellisyys?
Anna edes vähän arvostusta vaimollesi. Hän ansaitsee parempaa.
Se teki sulle 2 lasta joten suu kiinni.
Vaimosi on fiksu nainen. Urheiluhullut ja liiallisuuksiin liikkuvat äijät ne vasta vastenmielisiä ovatkin. Löysää sinäkin vähän pipoa ja ota vaikka joskus drinksu ja ala röökaamaan.
Kyllä minulle liikunnallisena ihmisenä on tärkeää, että puolisokin tykkää liikkua ja tehdä paljon asioita. Onneksi oon oikeenlaisen miehen löytänykin ja hänpä vasta onnessaan onkin kun eksänsä oli sellainen, joka vietti aikaa kotisohvalla herkutellen. Aluksi oli niin ihmeissään, kuinka voi olla, että joku käy hänen kanssa salilla, lenkillä, venyttelee ym. Monia harrastuksia jaetaan ja sitten on taas molemmilla omansa, mutta kyllä, joka päivä jollain tapaa liikutaan.
Äitinä kyllä ymmärrän senkin, että vauva- ja taaperoaikana omat harrastukset auttamatta jää vähemmälle. Nyt taas kun lapset on isompia, on aikaa omille harrastuksille ja lasten kanssa liikkumiselle, jalikset, uimiset, juoksukisat, vaihtoehtoja on mielettömästi.. Mutta en minä silti ois iteltäni pahimpinakaan väsymyksen vuosina hyväksyny 20kg lihomista, sitten kun ei oo aikaa eikä voimia liikkua paljoa, niin syödään vähemmän. En silti tuomitse näitä, jotka lihoo, tarkotan vaan, että meitä on monenlaisia ja ne monenlaiset ei vaan aina sovi toisilleen.
Kaikki vanhenemme, mutta siihen ei kuulu millään lailla lihominen. eli kyllä se on petosta.