Vaimo ei urheile mihinkään suuntaan..

Jätä vaimos niin se saa löytää itselleen jonkun, joka rakastaa häntä luonteen vuoksi :)

copycat kirjoitti:

ei se +20 tai varsinkin +50kg ole enää se sama ihminen jonka kanssa on mennyt yhteen. Se on aivan eri ihminen, siksi täysin pätevä syy erota.  Se on sama kuin vakuutuspetos .tieten tahtoen tuhotaan terveys kun ensin tehty sopimus.

Liekö tämän keskustelun tiimoilta kun tänään aloin ihan päässäni laskea, paljonko minulla ja miehellä on paino tässä matkan varrella vaihtunut. En ollut itse hoikka, kun tavattiin, mutta normaalipainon puitteissa. Mies oli tavatessamme aika tuhdissa kunnossa jo valmiiksi. Raskauden myötä tuli kiloja reippaasti lisää ja aika pitkään olin noin 25-30kg painavampi kuin tavatessamme. Mieskin oli tainnut lihoa vielä entisestään. Jossain välissä laihdutimme yhdessä ja pääsimmekin ihan hyvään kuosiin - ei laihoiksi, mutta riittävän sutjakoiksi - ja jaksoimme urheilla ja kaikkea. Sitten pikku hiljaa taas laiskistuttiin ja lihottiin. Nyt ollaan taas vaihteeksi laihduttamassa, hitaasti mutta varmasti edistyy. 

Oma painoni on tässä matkan varrella vaihdellut 45kg haarukassa ja miehen paino vastaavasti 42kg haarukassa. Ei nyt ehkä olla ihan samoja ihmisiä kuin 18 vuotta sitten, näkyyhän se ikä naamassakin. Mutta yhdessä mennään eteenpäin ja yhdessä taas laihdutetaan. Kyllä pitkässä avioliitossa on paljon muutakin sulattelemista kuin puolison painonvaihtelut. Eikä ne läskit haukkumalla lähde, yhdessä yrittäminen ja toisen kannustaminen toimii paremmin.

Vasta neljä vuotta ja kaksi lasta?!!

Jos oliskin kaksoset, niin liian aikaista lapsille noin kypsymättömille ihmisille.

Joo-o, jos olisin aloittajan vaimo ja saisin tietää, että mun mies moittii mua jossain Vauva-palstalla, tietäisin kyllä, mihin suuntaan urheilisin: mahdollisimman kauas ko. miehestä.

Mä haluaisin niin kovasti urheilla länsiluoteeseen. Huoh. No, kesällä taas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mites se vaimo pääsee harrastamaan jos  sinä olet aina menossa? Osaatko  miettiä?

Ei vaimo liiku. Olen kannustanut häntä ja tarjoutunut hoitamaan lapsia. Keinot ovat lopussa.

AP.

jos sinin käsitys lasten kanssa ajanvierttämisestä on lapsenvahtina olo eikö vanhemmuus niin ei ihme että asiat ei ihan toimi.

Miksi aikuista ihmistä pitäisi kannustaa liikkumaan ja huolehtimaan terveydestään? Kyllä se on ihan itse ymmärrettävä ja haluttava liikkua, ja kaikenlaiset kotityöt ovat vain tekosyy. Ymmärrän, jos lapset ovat pieniä ja puoliso paljon poissa, että silloin ei pysty, mutta kun joillakin ilmeisesti ei ole pieniä lapsiakaan ja miehen takia on puunattava kotia eikä ehdi liikkua? Tai itse ei siedä yhtäkään pölypalleroa nurkissa, niin ei ole aikaa liikkua?

Kait jollakin logiikalla siinäkin lihoo jos on niin kiireinen, että kaikki aika menee lasten perässä juoksemiseen ja kodin huoltamiseen. Mutta heti alkaisi laihtumaan jos pääsisi pariksi tunniksi viikossa vähän jumppaamaan tyttöjen kanssa.

Minä olen kahden raskauden aikana lihonut kummallakin kerralla melkein 20kg. Nyt kun nuorempi on 1,5 painan saman verran kuin 18-vuotiaana. Mutta ei se helppoa ole ollut juuri ajankäytön takia ja suurin syy on ollut miehen ruokailutottumukset. Minun on pitänyt laittaa päivässä kaki lämmintä ateriaa, ensimmäinen itselle, jotakin kevyttä ja toinen myöhemmin illalla miehelle perheelle sen mukaan mitä he haluavat syödä, yleensä jotain rankalaisia ja pihviä.

Kannattaa apn itse katsoa mitä haluaa syödä ja miten vaimolla on mahdollista liikkua ja syödä terveellisesti. Jos ei muuten niin alat itse käymään kaupassa ja laittamaan ruoan koko perheelle.

Liikunnan merkitystä laihduttaessa liioitellaan ja ruoan vähätellään jatkuvasti.

Huolehdi ap siitä, että kotona on jotain terveellistä naposteltavaa aina saatavilla. Arjessa on vaikea syödä terveellisesti vaikka haluaisi, ja lopulta on niin nälkä että mättää mitä vaan sattuu käteensä saamaan. Jos pöydällä on valmiina vaikka minitomaatteja tai porkkanatikkuja, niitä nappaa mielellään siitä ohimennessään, eikä pääse tulemaan niin paha nälkä. Itsekin raskauskilojen kanssa taistellessa yhdyn tuohon, että ruokavalio on pääasia, liikunta vain lisäke painonhallinnassa. 

Läskionrumaa kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kappas kun miesviha nostaa päätään.. Miehen vikahan se on jos vaimo ei liiku. Itse pistin vaimon pellolle kun ei tehnyt kotitöitä, ei liikkunut ja valitti elämäänsä. Lapsien puolesta valitettavaa, vaikka voivatkin nyt paremmin kuin riitaisessa ilmapiirissä.

T:yh-isä

Ei ole kysymys miesvihasta vaan ihan realismista. Suurin osa miehistä ei tajua millaisen myllerryksen naisen elämä kokee, kun lapsi syntyy. Se sataprosenttisen läsnäolon pakko, hormonit, valvomiset saattaa laittaa oikeasti elämän aika sekaisin, eikä sitä energiaa riitä vähään aikaan enää muuhun. (Toki riippuu, joku voi jaksaa vaikka mitä, mutta kun me ihmiset ollaan erilaisia ja reagoidaan esim. univajeeseen eri tavoilla). Ap:n lapset on todella pieniä, joten kovin pitkälle meneviä johtopäätöksiä en vielä tekisi. Aloituksestahan ei käynyt ilmi kuka perheessä esim. kokkaa (jääkö yksin vaimolle, kun mies juoksee salilla). Saako vaimo nukuttua vai valvooko kaikki yöt ym. Jos mun mies olisi alkanut uhkailla erolla, kun en harrasta liikuntaa, siinä vaiheessa, kun rämmin siellä väsymyksen suossa ja yritän jotenkin saada kodin pidettyä jossain kuosissa ja ruuat pöytään, niin aika kohtuutonta olisi ollut.

Kyllä 20 kg lisää vyötärölle tyhjästä on kohtuutonta vaikka välillä väsyttäisikin. On paljon ihmisiä joita väsyttää ja masentaa, mutta jotka silti tajuavat että ratkaisu ei ole syödä porsaana sohvalla jäätelöä, suklaata ja pullaa illasta toiseen. Vihje: liikunta on se joka tuossa väsymyksen tilassa piristää fyysisesti ja henkisesti, ei ylensyöminen.

Mehän ei tiedetä onko se vaimo oikeasti lihonnut 20 kiloa. Onko vaimo kertonut tämän vai onko se vain miehen näkemys. Jos minua tarkoitat, en vauva-aikana lihonnut kuin noin 5 kiloa, koska en mässännyt. Vain se liikunta jäi. Toisaalta myös ihan tutkitusti univaje nostaa painoa. Nyt mulla on taas energiaa ja treenaan maratonille, joten en koe ongelmaksi sitä, että elin melko passiivista elämää sen pari vuotta :). 

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin: En asu treenipaikoilla, hoidamme lapset yhdessä. Teen monesti ruokia edellisenä päivänä, jotta vaimo voi itse hengähtää ja levätä.

Olemme jakaneet siivoustyöt myös. Vaimo hoitaa puolet asunnon siivouksesta ja minä toiset puolet.

Vaimo liikkui ennen, mutta lapsien saannin myötä se jäi ja kuten sanoin, niin olen tarjonnut hänelle mahdollisuuden itsensä huoltapitäniseen. Minä en ole syyllinen vaimon liikkumattomuuteen. Jokainen löytää aikaa, jos itse sitä haluaa.

Ihan mielenkiinnosta; käyt ilmeisesti töissä ja sen päälle joka päivä treeneissä? Vaimo on ilmeisesti kotona, koska lapset noin pieniä? Missä välissä sinä niitä lapsia hoidat? Vieläpä niin paljon, että voit sanoa, että lapset hoidetaan yhdessä? Edelleen teidän lapset on todella pieniä. Ehkä odottaisin pari vuotta sen eron kanssa. Jos vaimo on ollut liikunnallinen, niin vaikea uskoa, ettei  se palaisi kunhan elämä tasoittuu. Myös lasten kanssa pääsee liikkumaan ihan eri tavalla, kun vähän kasvavat, eivätkä vain istu hiekkalaatikolla syömässä hiekkaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mites se vaimo pääsee harrastamaan jos  sinä olet aina menossa? Osaatko  miettiä?

Ei vaimo liiku. Olen kannustanut häntä ja tarjoutunut hoitamaan lapsia. Keinot ovat lopussa.

AP.

Lapset kärryihin ja yhdessä lenkille. Vaimo ei raaski tai osaa yksin. Tarvitsee kaverin tueksi... joko sinut tai jonkun muun. Veikkaan myös masennusta... ei jaksa huolehti itsestään, mutta muista kyllä. Tai sitten lapset siksi aikaa hoitoon ja te yhdessä liikkumaan. Keksi sellaista, että teette yhdessä. Yksin ei selvästikään vielä osaa lähteä. Ymmärrän hyvin, kun on pienet lapset.

Sitten lödkien mittaan se kynnys lähteä tulee korkeammaksi. Yhdessä liikkumaan ja tee ruokaa. Terveellistä. Kaikille. Älä pelkästään tarjoudu vaan tee.

Vaimollasi on kilpirauhanen ja muutenkin vaikea vaihe elämässä. Sinun syytä lihominenkin luultavasti.

AP kuulostaa mun ex-mieheltä. Se ei tosin valittanut mun painosta, vaan muista asioista. Mutta omasta mielestään hän joutui hoitamaan lastamme liian paljon, kun hoiti kahtena-kolmena arki-iltana noin puolet kotonaoloajastaan, eli 2h ja muina iltoina noin tunnin. Mies oli jotenkin ihan sokea sille, että mä hoidin yksin lasta sen 20h ja kun me puolitettiin jäljelle jäävä 4h, mun osuus oli 22h/vrk. Silti hän mielestään joutui ihan liikaa hoitamaan lasta ja mä en tehnyt "mitään". Vaikka siis siivosin kodin, laitoin ruokaa, pyykkäsin, hoidin eläimet jne. Mies kävi kaupassa kotiin tullessaan, ei muuta. Koska tein nuo kotihommat miehen ollessa töissä (teki 10h päivää + 1h matkat suuntaansa), niitä mun hommia ei ilmeisesti ollut olemassa. Samoin lapsen yöheräämisiä (pahimmillaan 10 kertaa yö kuukausia) ei ollut olemassa, koska mies ei niihin herännyt.

AP siis kuulostaa samalta, koska ei ymmärrä miten vaimo ei jaksa vaikka hän ystävällisesti tarjoutuu välillä hoitamaan lapsia tai välillä tekemään kotitöitä. Tuo puolet kotitöistä tarkoittaa varmaankin juurikin puolet AP:n on kotona ollessa tehtävistä kotitöistä. Sitä 10h kun vaimo on yksin kotona hoitamassa lapsia ja tekemässä niitä kotitöitä ei taideta tähän laskea. Ja AP:lle tiedoksi, jos kotona on 2 alle 4v lasta, niitä kotitöitä riittää tehtäväksi ihan koko lasten hoidolta jäävälle ajalle koko päiväksi, vaikka mitään sinulle näkyvää ei tapahtuisi. Ne lapset nimittäin sotkee, tuottaa tiskiä ja pyykkiä, vaatii ruuanlaittoa yms jatkuvasti.

Koitappa hoitaa koko huusholli ihan yksin ilman että vaimo liikauttaa eväänsä vaikka 2 viikkoa putkeen. Viikonloput voitte tehdä yhdessä, mutta sinä hoidat kaikki arki-illat. Et käy missään harrastuksissa, vaan teet oikeasti kaiken kotona ja lasten kanssa yksin. Ekan viikon vaimo saattaa tarvita ihan lepäämiseen, mutta toisella viikolla ehkä jaksaa jo lähteä liikkumaan. Tämän kokeilun jälkeen ehkä sinulla avautuu silmät siihen vaimon työmäärään ja voitte esim. vuorotella. Vaimolla 2-3 arki-iltaa täysin vapaaksi. Tulet suoraan töistä kotiin ja hoidat kaiken siihen asti kun lapset nukkuu.

Vierailija kirjoitti:

Ollaan oltu yhdessä kohta 4vuotta. Meillä on kaksi lasta. Vaimolle on tullut kiloja raskauksien jälkeen ja painoa on tullut lisää 20kg.

Itse harrastan liikuntaa päivittäin. Käyn salilla, juoksemassa ja pelaamassa. Vaimo ei taas harrasta liikuntaa yhtään. Asia on ruvennut painamaan mieltäni, koska hän ei ole valmis tekemään mitään kilojensa eteen eikä muutenkaan ole liikkunut pahemmin.

Monesti nietin, kuinka mukavaa olisi, kun puoliso pitäisi huolta kunnosta ja ulkonäöstänsä. Välillä erokin pyörii mielessä. Olen kannustanut häntä liikkumaan, mutta mikään ei auta..

Jatka vain "niettimistä", kyllä se siitä ohi menee.

Kyllä hälykellojen pitääkin soida jos puoliso lihoo reilusti, eikä tee asialle mitään. Olen nainen ja meillä on 3 lasta, hyvin pystyy liikkumaan jos halua löytyy. Sama toistepäin, en minäkään tykkäisi jos mies lihoisi reilusti.

No urheileehan ne naiset, kaikilla kun on verkkarit ja lenkkarit ja usein niillä on salikassi olalla, lisäksi ne ostaa proteiinirahkoja kaupasta:)))))

Minä haluaisin itse omasta tahdosta liikkua enemmän,mikäs sen parempaa kun kävelylenkki raittiissa ilmassa. Meillä on 3 lasta 2 kouluikäistä ja sitten taaperoikäinen. Ei jää itselle oikeen aikaa,tietty käyn aina kun mahdollista kävelylenkillä niin, että taapero nukkuu päikyt ja tykkään ulkoilla muutenkin lasten kanssa. Toivoisin silti että pääsisin itseksenikin kävelylle mutta misää välissä,täytyyhän miehenkin saada töiden jälkeen levätä kun fyysisesti raskasta duunia tekee..

Hän on mulle sanonut et kelpaan tällaisena ENKÄ ole ylipainoinen mut omastamielestä voisin parikiloa tiputtaa ja ne varmasti lähtis kun pääsis enempi kävelylle.  Ja liikunta vaan saa itselle tosi hyvän fiiliksen.

Joopa, tosiaan oli mies "tukena" liikkumisessa. "Mähän oon sanonut että mene liikkumaan, voit ihan hyvin hoitaa koiran iltalenkinkin, että saat liikuntaa. Kyllä nämä kotihommat täällä sua odottaa sen aikaa." :D