Vaimo ei urheile mihinkään suuntaan..

Meillä vaimo käy monta kertaa viikossa jumpalla, mutta kilot eivät karise. Olenkin jo alkanut epäillä, että hän käy jossain ihan muualla. Tai sitten osallistuu erittäin löysästi noihin jumppiin. Menee nuokin rahat ihan hukkaan.

Lähtekää yhdessä vaunulenkille. Sinä voisit alkaa kokkaamaan terveellistä ruokaa.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on tosiaan parempi, että erotaan..en jaksa katsella enää moista touhua.

AP.

Itsepä sen kanssa naimisiin menit. Nyt elät sen kanssa. Näin naisillekin sanotaan. Ei riitä painonnousu tai seksinpuute eron syyksi. Lasten vuoksi täytyy olla yhdessä ja kärsiä. Menkää terapiaan. Ehkä vaimollasi on jopa masennus, jota et edes huomaa kun keskityt vain omaan napaasi niin paljon ja vaimon kohdalla vain navanseudun mittailuun.

Etkö rakastunutkaan ihmiseen vaan painoon? Hyi, häpeä.

Ennen sua se nykyinen vaimosi jaksoi  pitää huolta itsestään. Nyt sillä on kaksi pientä lasta ja harrastuksiinsa pakeneneva poikamieskämppis. Sun syytä vaimon rupsahtaminen, vähemmästäkin masentuu.

Minä olen ollut vuosia sohvaperuna, syihin paneutumatta. Liikaa kiloja tietenkin on. Nyt olen aktivoitunut. Kaksi ryhmäliikuntatuntia/viikko, kerta (joskus kaksi kertaa) salilla/vko ja yksi muutaman kilsan lenkki.

Omituista on miehen happamuus kun lähden, varsinkin salille. Lapsetkin saan mummulle tarvittaessa, eli mies saa puuhata mitä haluaa. Mutta mielipuuhaa tuppaa olemaan tuhahtelu ja mielenosoittaminen. Luulin hänen ilahtuvan aktiivisuudestani ja itsestäni huolehtimisesta, mutta kitin kontit.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo käy monta kertaa viikossa jumpalla, mutta kilot eivät karise. Olenkin jo alkanut epäillä, että hän käy jossain ihan muualla. Tai sitten osallistuu erittäin löysästi noihin jumppiin. Menee nuokin rahat ihan hukkaan.

Ainoa tapa laihtua on tarkistaa ruokavalio vastaamaan kulutusta. Liikunta ei laihduta, tuo  kyllä  hyvää oloa.

Vierailija kirjoitti:

Meillä vaimo käy monta kertaa viikossa jumpalla, mutta kilot eivät karise. Olenkin jo alkanut epäillä, että hän käy jossain ihan muualla. Tai sitten osallistuu erittäin löysästi noihin jumppiin. Menee nuokin rahat ihan hukkaan.

Rahat menee hukkaan myös miesten autojen tuunailuun ja itsensä puunailuun. Miten ikinä se on tuhlaamista, jos vaimosi kunto pysyy edes kohtalaisena, vaikkei paino tipu. Varmaan menisi läpi jos kaikkien miesten, joiden paino ei nouse helpolla, mutta silti käyvät golfaamassa tai salilla, joutuisivat lopettamaan sillä syyllä, että ethän sä muutenkaan liho. Tarkkailisit vain syömisiäsi ja lakkaa tuhlaamasta salimaksuihin.

Sinäkin ap. Säästä rahaa olemalla kotona, eikä harrastuksissa, älä osta mitään ja syö vain vähän ruokaa, niin pysyt laihana. Ja kohta sulla on rahat vaimon viemiseen plastiikkakirurgille rasvaimuun.

Meilläkin mies tarjoutui "hoitamaan lapsia" sen aikaa kun kävin jumpassa. Kotiin tultua lapset olivat hereillä ja väsyhysteerisiä, huusholli kuin pommin jäljiltä ja minulla meni pari tuntia sen kaaoksen setvimiseen. 

No vaimosi ei vaan jaksa. Sillä on päävastuu lapsista ja kodista. Sä et tee hommia kotona joten vaimon ok arki järkkyy jos lähtee pois, samat hommat oottaa kotona kun palaa. Helpompi vaan tehdä hommat, antaa miehen mennä menojaan ja haaveilla ajasta kun lapset on isompia.

Vaivaako tässä nyt se kertynyt paino vai liikkumattomuus? Se paino lähtee ruokavaliolla, ei siihen liikuntaa tarvita. Sitten kun on saanut itsensä vähän kevyemmäksi, jaksaa vähän touhutakin ja ajatus yhteisestä kävelylenkistä ei tunnu enää mahdottomalta.

Olen itse työtön ja fyysisesti hyvin passiivinen. Käytännössä istun (ja välillä makaan) koko päivän. Edes nokkaani en pistä ulos kuin pari kertaa viikossa pakon edessä. Mutta ruokavaliolla olen saanut painoa 10kg alas ja vaikka painan varmaan vielä ainakin 15 kg enemmän kuin vaimosi, olen ihan luottavaisin mielin sen suhteen että kyllä se pieni liikuntakin alkaa maistua kun saan tästä vielä painoa alemmas.

Viimeksi kun pääsin töihin, enkä edes katsonut syömisiäni, paino tippui 6kg ihan huomaamattani ihan sillä, että fyysinen aktiviteetti lisääntyi. Työ ei sinällään ollut fyysistä, mutta tuli siellä käveltyä silti enemmän kuin kotona.

Se liikuntaan patistelu ei auta yhtään mitään jos vaimolla ei siihen ole halua. Ja jos hän on ollut sohvaperunana, niin ei sitä liikuntaa aloiteta salilla ja juoksulenkeillä. Menkää yhdessä koko perhe kävelylle ja ulkoilemaan!

Oletko ap. työelämässä, kun sinulla on aikaa harrastaa liikuntaa päivittäin? Käydä pelaamassa, salilla jne. Ja sulla on vielä kaksi pientä lasta, jotka tarvitsevat apua ja vielä kotityöt tehtävänä. Miten tuon kaiken aikataulutat arki-iltaan?

Oli niin kiire tehdä lapsia, että seurustelu jäi jalkoihin. Oma valintasi, et voi syyttää vaimoa.

Miksi pitäisi liikkua ja laihtua kun mies on jo 😀 erotkaa niin kyllää laihtuu kunnpitää metsästää uusi mies.

T vaimo plus 30kg

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä on tosiaan parempi, että erotaan..en jaksa katsella enää moista touhua.

AP.

Itsepä sen kanssa naimisiin menit. Nyt elät sen kanssa. Näin naisillekin sanotaan. Ei riitä painonnousu tai seksinpuute eron syyksi. Lasten vuoksi täytyy olla yhdessä ja kärsiä. Menkää terapiaan. Ehkä vaimollasi on jopa masennus, jota et edes huomaa kun keskityt vain omaan napaasi niin paljon ja vaimon kohdalla vain navanseudun mittailuun.

Kuka sinä olet kenenkään toisen puolesta sanomaan, mikä on riittävä syy erolle? Kyllä minulle itselleni juurikin esimerkiksi seksi on tärkeä osa tervettä suhdetta, ja jos se puuttuisi, en voisi hyvin. Jos tilanne jatkuisi ja jatkuisi siitä huolimatta, että ottaisin asian esille, niin ehkä joutuisin lähteä koska en saisi suhteelta tarpeeksi. Eikö todella se, ettei suhteessa ole onnellinen ja saa sitä mitä suhteelta toivoo ja tarvitsee ole riittävää sille, että harkitsee eroa? Elämme vain kerran, joten mitä järkeä tuhlata kaikki aikansa väärässä suhteessa onnettomana? Joissakin asioissa sitä vain saa ja pitääkin ajatella itseään. 

Laihtuminen on 90% siitä kiinni mitä syö. Liikunta sitten kyllä aikamoinen bonus ja lihakset tarvitsee sitä liikuntaa kuitenkin.

Vierailija kirjoitti:

Hanki vaimolle vaikka joululahjaksi kortti johonkin mieluiseen ryhmäliikuntaan.

No tuohan onkin ihana ajatus. Liikuntaa harrastamattomalla sohvaperunalla onkin taatusti mielessä mieluinen ryhmäliikunta ja liikkumattomuus johtuu vain ja ainoastaan lahjakortin puutteesta.  Miksi ihmeessä pitää kiusata ihmistä joka ei ole koskaan harrastanut liikuntaa eikä myöskään ole kiinnostunut harrastamaan liikuntaa? Ei toista voi muuttaa, pitää valita jo alun perin itselle sopiva ihminen. Jos ap:lle on tärkeää että puoliso on sporttinen ja pitää itsestään ja ulkonäöstään huolta syömällä terveellisesti niin miksi h*lvetissä ap on pariutunut täysin toisenlaisen naisen kanssa? Kyllä sen (täydellisen)liikkumattomuuden näkee jo seurusteluvaiheessa vaikka otsallaankin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, mites se vaimo pääsee harrastamaan jos  sinä olet aina menossa? Osaatko  miettiä?

Ei vaimo liiku. Olen kannustanut häntä ja tarjoutunut hoitamaan lapsia. Keinot ovat lopussa.

AP.

Tarjoutunut hoitamaan omia lapsiasi?? Kannustanut miten? Ottanut puolet kotitöistä itsellesi??

Ongelmana meilläkin että käydään kumpikin töissä ja mies lähtee töiden jälkeen heti salille tms., mutta ei osallistu tiskeihin, pyykkeihin, imurointiin, ruoanlaittoon, kaupassa käymiseen, sängyn petaamiseen jne jne. Ainoastaan ruohon leikkaa ja lumityöt tekee. Ja minä kun en jaksa sikolätissä elää ja nälkäkin meinaa olla, joten aika töiden jälkeen tahtoo mennä ihan kotitöissä kun toinen ei osallistu yhtään. Ja sitten ihmettelee kun en lähde lenkille....ja lähdenhän minä, aina kun on töissä vähän lyhyempi päivä että ennätän kaiken muunkin mitä päivässä täytyy! Lapsia ei enää tarvitse "huoltaa" kun ovat täysi-ikäisiä. Jonkin aikaa sitten otin vaan ja lähdin sinne lenkille/salille, mutta eipä sitten ollut aikaa panostaa kotiin ja mies oli naama väärinpäin koko ajan kun ei ollut ruokaa pöydässä/kaapissa ja pölykoirat juoksivat nurkissa. Tein sitten tällaisen ratkaisun perhesovun vuoksi, että teen ne kotityöt ja lähden lenkille sitten kun niiltä ja ansiotyöltäni ennätän! Ja joo, kyllä ero tuntuu koko ajan houkuttelevammalta ajatukselta. Eipä olisi tuota isoa vauvaa huollettavana ja voisin käyttää aikani täysin kuten tahdon.

Siis neljä vuotta yhdessä ja kaksi lasta?? Eli vaimo on ollut koko teidän suhteen ajan joko raskaana tai imettänyt. (Vai onko teillä kaksoset?), joka tapauksessa elänyt vauva-aikaa koko ajan. Itse olen aina ollut todella liikunnallinen, mutta kyllä ne lapsen pari ekaa vuotta on menneet aikalailla sumussa. Sen valvomisen, imettämisen, hormonien ym. keskellä söin mitä sattui eikä vaunulenkkejä lukuunottamatta juuri mikään liikunta kiinnostanut (painokin nousi melkein kymmenen kiloa, mutta onneksi mies oli hienotunteisesti hiljaa). Nyt kun lapsi on vanhempi, yöt sujuu ja muutenkin elämä on rutinoitunut, olen taas löytänyt liikunnan ja itsestä huolehtimisen muutenkin (painokin tippuu pikku hiljaa). Aika paljon on sun vaimon elämässä tapahtunut lyhyessä ajassa, joten ehkä niitä voimia ei vain nyt juuri ole?