Vaimo ei urheile mihinkään suuntaan..

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä todellakin urheilen! Meillä mies tekee kaikki kotityöt ja hoitaa lapset. Treenaan mm-kisoihin ja menen joka päivä töistä treeneihin ja kotiin iltauutisten aikaan sanomaan lapsille hyvät yöt. Viikonloput menevät kisamatkoilla, isommilla ja pienemmillä.

Meilläkin mies on uhkaillut erolla, ei siksi etten urheile vaan jostain muusta syystä. Vaihdetaanko?

Pakkomielle on taas toinen ääripää.

Ettekö osaa liikkua kohtuudella,ei on tai off?!

Niin se vain joillekkin näyttää olevan tuo sarkasmi vaikea leipä purra :D.

Vierailija kirjoitti:

Huh.. kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaimosi taitaa olla liian kiireinen huolehtiessaan kaikesta muusta kuin itsestään. Pikkumuksut vievät kaiken ajan. Hyvä kun ehtii keskittyä omaan syömiseen. Voin vain kuvitella, että on hässäkkää ja sirkusta. Eipä siinä paljoa nautita omasta tasapainoisesta ruokavaliosta vaan syödään pitkikin päivää mitä sattuu ja milloin kerkiää.

Ja jos toinen ei nyt erityisesti pidä liikunnasta, niin olisi se kamalaa että oma vähäinen vapaa-aika pitäisi käyttää väkisin liikkumiseen sen sijaan, että saisi vain olla ja tehdä mitä lystää tai olla tekemättä yhtään mitään ja vain röhnöttää sohvalla.  Suuri osa naisista saa sen 20 lisäkiloa teinivuosien jälkeen kroppaansa. Jotkut vielä enemmän.

Ketään ei voi pakottaa liikkumaan eikä syömään kevyemmin. Omasta haluamisesta se lähtee. Älä puske siihen vaan anna nyt naisellesi omaa tilaa miettiä mitä hän haluaa ja mitä hän ei halua. 4 vuotta yhdessäoloa on kovin lyhyt aika.

En allekirjoita tuota että suuri osa naisista saa 20 lisäkiloa teinivuosien jälkeen. Itse olen aina ollut hoikka ja vaikka 32v tulee kohta mittariin, kroppa on kuin teinitytöllä. Olen saanut kyllä hyvät geenit, mutta erään sairauden takia joudun noudattamaan vähähiilihydraattista ruokavaliota, jolla esim. oma äitini laihdutti nopeasti 10kg ja muutama kaverikin. Sitä siis suosittelen! Sokerit ja valkoiset jauhot nyt ainakin alkuun pois! 

Tuo 2 lasta 4 vuodessa kuullostaa minustakin todella nopealta toiminnalta ja varmasti nainen on väsynyt kaiken pikkulapsiarjen keskellä. Jos on taipumusta painon nousuun niin nouseehan se helposti kun ei väsyneenä jaksa katsoa mitä syö. Itse suosittelen hienovaraisesti ohjaamaan syömään terveellisesti, auttamaan vaikka ruuan laitossa, laittaa yhdessä terveellistä ruokaa ja toki auttaa kotitöissä ja antaa naiselle omaa aikaa, pikku hiljaa kun väsymys helpottaa ja lapset vähän kasvaa niin kannustaa myös liikkumaan vaikka yhdessä ja kehua edistystä. Jos ei sekään auta niin itse sanoisin kyllä suoraan että sohvaperuna ei vaan sytytä, mutta vasta siinä vaiheessa kun on kaikki keinot kokeiltu ja lapsetkin isompia että olisi oikeasti aikaa ja voimia panostaa myös itseensä. Kyllä mielestäni molempien pitäisi saada suhteelta mitä tarvitsee, mutta pitää myös muistaa antaa oman panoksensa. Kuullostaa kyllä minusta aika julmalta jättää nainen 4v jälkeen 2 pikku lapsen kanssa.

Kuulostat vaimoltani nuorena 10 vuotta sitten. Hyvin hoikka tyttönen. Nyt nelikymppisenä sai sitten 20kg lisää.

Eli kyllä se sinuakin odottaa ne 20kg.

Muista tämä.

Heh älä oo niin katkera ;) ei tällä ruokavaliolla kuule ylimääräistä tule sitten millään. Niin kuin sanoin, äitikin laihdutti tällä 10 kg vaikkei ollut edes mielestäni mitenkään iso, nyt painaa 60 kg yli viiskymppisenä ja urheilee.

Vierailija kirjoitti:

Joo-o, jos olisin aloittajan vaimo ja saisin tietää, että mun mies moittii mua jossain Vauva-palstalla, tietäisin kyllä, mihin suuntaan urheilisin: mahdollisimman kauas ko. miehestä.

Entäs nää av -vaimot ja muut naiset jotka haukkuu samalla tavalla miehiä tässä?? Pitäskö niidenkin miesten ottaa pikaspurtti kauas ja etsiä nainen joka pitää huolta itsestään?? Jokasella kyllä on velvollisuus pitää huolta itsestään ja kunnostaan ja jokaisella on oikeus sellaiseen kumppaniin. Lihominen ja huono kunto on terveysriski aina eikä anatomiallisesti normaalia vaikka syynä ois mikä. On pinnallista tietyissä määrin mutta jos alkaa lihoa kunnolla ja kunto rapistua niin kertoo ihmisestä todella jos ei edes yritä tehdä asialle mitään saati hae apua mahdollisiin ongelmiin

Vierailija kirjoitti:

Kyllä hälykellojen pitääkin soida jos puoliso lihoo reilusti, eikä tee asialle mitään. Olen nainen ja meillä on 3 lasta, hyvin pystyy liikkumaan jos halua löytyy. Sama toistepäin, en minäkään tykkäisi jos mies lihoisi reilusti.

Täällä vaan alapeukutetaan vastauksia joissa ollaan lihomista vastaan. Ootteko koskaan kuullu terveysriskeistä?? Ootteko te siis sitä mieltä että suurikin lihominen on ihan normaalia ja on mukava kuolla yllättäen ennenaikaiseen sydänkohtaukseen koska luonne on tärkeintä?? asioille ei yleensäkkään kannata edes yrittää tehdä mitään muutaku sipsipussi kouraan ja sohvalle...

Meil on hyvä. Me ollaan lihottu miehen kanssa samaan tahtiin.

Itsellä mennyt 4 tyttistä vaihtoon parissa vuodessa kun se sportityttö onkin muuttunut sipsejä mussuttavaksi valittajaksi.

Ja kiloja kovimmalla tuli 10kg per puol vuotta.

Ja jos joku alkaa nillittään että pään sisin merkitsee eniten, totta, niillä vaan muuttui kaikki myös siellä,  kaikki aktiivisuus, oma-aloitteisuus katosi .

Jos vaimo on lahjakas paikallaanpysymisessä, hänellä voisi olla menestysmahdollisuuksia ampumaurheilun saralla. Vielä jos saa liikkumattomuuttaan sydänvian, jota lääkitään betasalpaajilla, niin kohta voi olla arvokisamitali kaulassa!

Vierailija kirjoitti:

Itsellä mennyt 4 tyttistä vaihtoon parissa vuodessa kun se sportityttö onkin muuttunut sipsejä mussuttavaksi valittajaksi.

Ja kiloja kovimmalla tuli 10kg per puol vuotta.

Ja jos joku alkaa nillittään että pään sisin merkitsee eniten, totta, niillä vaan muuttui kaikki myös siellä,  kaikki aktiivisuus, oma-aloitteisuus katosi .

Eihän tuo 10 kg ole edes paha.. Se tunne kun tulee 25kg ja sen lisäksi kaikki entiset tavat muuttuu siihen ettei toinen edes tee mitään vaan jämähtää sohvalle. Se ei ole todellakaan sitä meininkiä mistä on alettu

Mitenhän AP:lle kävi? Täällä kärvistelen samassa tilanteessa. Kiinnostus kumppanilla liikuntaan loppui naimisiinmenon myötä, ja lasten jälkeen loppui totaalisesti. Eivät lapsetkaan enää ihan pieniä ole, mutta mikään ei muutu. Olen tarjoutunut katsomaan lapsia jotta toinen pääsisi liikkumaan, ostanut lahjaksi salikorttia ym. urheiluvälinettä. Käyttämättä ovat jääneet. Nykyään olen jo lopettanut yrittämisen tuloksettomana.