Paras paistinpannu?
pitäisi hommata uusi paistinpannu, ei nyt mitään ökyhintaista mutta hyvälaatuista kuitenkin. Ei siis mitään kympin vempulaa. Vinkkejä ottaisin mielelläni vastaan mikä pannu olisi hyvä, kun välillä itse valitut ei ole vastannut odotuksia. Tulee käyttöön keraamiselle liedelle.
Kommentit (184)
Vierailija kirjoitti:
Osaisko joku rasvapoltossa onnistunut kertoa miten sen teki? Hiiliteräspannusta siis kyse. Pannun omissa ohjeissa oli että sentti öljyä, mutta netissä oli ohje että ohut kerros, ylimääräinen pyyhitään paperilla pois. Kumpi on oikea tapa?
Itse poltan hiiliteräspannun erittäin ohuella (noin millinen) öljykerroksella, jonka kuumennan kevyesti savuavaksi ja pyyhin kuumana pois, siten että pannuun jää kerros (kalvo) rasvaa. Tämä kerros kuumennetaan niin kauan, että savuaminen lakkaa ja annetaan jäähtyä. Sama toistetaan muutamia kertoja, että pannun pohja alkaa mustua. Jos käytössä on tehokas lämmönlähde - kaasu tai induktio, niin pannun reunojenkin mustuttaminen onnistunee, mutta ne polttuvat kyllä sitten käytössäkin.
Kas kun ulkomaisia pannuja vaan kehutaan? Kyllä kotimainen Fiskarsin All steel pannu on paras! Tulee hyvä paistopinta, ihan kuin valuraudalla, mutta ei oo niin vaikea hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Kas kun ulkomaisia pannuja vaan kehutaan? Kyllä kotimainen Fiskarsin All steel pannu on paras! Tulee hyvä paistopinta, ihan kuin valuraudalla, mutta ei oo niin vaikea hoitaa.
Fiskars All Steel ei ole all steel vaikka nimi niin antaa olettaa. Siinä on pinnoite jonka elinikä on se sama mikä pinnoitteilla nyt yleensäkkin on.
Valurauta pihveihin yms.
Ainoa oikeasti tarttumaton on tuollainen graniittipinnoitettu (mitä lie sisältä). Jostain markkinoilta ostettu ja aika kallis oli, mutta ollut jo muutaman vuoden, tosi hyvä. Joku italialainen, en muista merkkiä.
Pinnoittamaton alumiinipannu on ihan ykkönen!
Vierailija kirjoitti:
Swiss Diamond tai Hackman.
Mun kokemuksella nuo molemmat vuoden kestävää kamaa. Mulla 2 Tefalia ollut jo 3 v. käytössä eikä tartu mikään vieläkään pintaan. Valurauta sitten pihvin paistoon.
Vierailija kirjoitti:
Pinnoittamaton alumiinipannu on ihan ykkönen!
Pisteet tälle! Pinnoittamaton alumiinipannu soveltuu erityisesti munan ja kalan paistamiseen. Myös paistetuista perunoista tulee aivan erilaisia kuin millään muulla pannulla. Kestää eliniän.
Vierailija kirjoitti:
pitäisi hommata uusi paistinpannu, ei nyt mitään ökyhintaista mutta hyvälaatuista kuitenkin. Ei siis mitään kympin vempulaa. Vinkkejä ottaisin mielelläni vastaan mikä pannu olisi hyvä, kun välillä itse valitut ei ole vastannut odotuksia. Tulee käyttöön keraamiselle liedelle.
Mikä tahansa joka toimii! Paistinpannu ei ole mikään ihmeidentekijä, joka taikoo sut Gordon Ramseyksi vaan se on pelkästään metallinpala jolle kotikokki levittää paistoksensa. Kympin pannu hoitaa asian ihan yhtä hyvin kuin 100 euron pannukin. Ainut kymysys oikeestaan on haluaako ikuisen pannun vai helppokäyttöisen semmoisen? Teflonpannu on hinnasta riippumatta kulutustavaraa. Teräs/valurauta kestää sitten äidiltä tyttärelle typerämmänkin käyttäjän käsissä. Myynnissä on muitakin tarttumattomia pinnotteita kuin teflon, mutta ne on kaikki paljon paskempia eli ei kannata koskea niihin. Mulla oli esim yksi Fiskarssin tommonen pannu ja se oli täys paska. Nykynen on Prismasta kympillä ostettu x'tra joka otimii täydellisesti.
Meillä oli tosi hyvä pinnoitettu pannu mutta se meni pilalle kun unohdin tyhjänä liedelle. Olisin halunnut uuden samalaisen mutta mallia ei enää valmistettu. Siskoni on kokki ja hänen suosituksesta päädyin ostamaan hiiliteräspannun enkä ole katunut. En yhtään ymmärrä mistä säätämisestä ihmiset täällä puhuvat. Ihan samalla tavalla toimii kuin muutkin paistinpannut. Meillä on myös valurautapannu mutta se on nykyisin harvemmin käytössä kun tuli tuo hiiliteräsversio.
Ihmetyttää kun jotkut täällä kirjoittaa että tietty pannu on hyväksi havaittu ja ollut käytössä jo ainakin vuoden. Minusta on ihan itsestäänselvyys, että paistinpannujen pitäisi kestää useamman vuoden ja mielellään 10+ vuotta. Meidän valurautapannu on äidin lapsuudenkodista eli on ainakin 50 vuotta vanha.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tosi hyvä pinnoitettu pannu mutta se meni pilalle kun unohdin tyhjänä liedelle. Olisin halunnut uuden samalaisen mutta mallia ei enää valmistettu. Siskoni on kokki ja hänen suosituksesta päädyin ostamaan hiiliteräspannun enkä ole katunut. En yhtään ymmärrä mistä säätämisestä ihmiset täällä puhuvat. Ihan samalla tavalla toimii kuin muutkin paistinpannut. Meillä on myös valurautapannu mutta se on nykyisin harvemmin käytössä kun tuli tuo hiiliteräsversio.
Ihmetyttää kun jotkut täällä kirjoittaa että tietty pannu on hyväksi havaittu ja ollut käytössä jo ainakin vuoden. Minusta on ihan itsestäänselvyys, että paistinpannujen pitäisi kestää useamman vuoden ja mielellään 10+ vuotta. Meidän valurautapannu on äidin lapsuudenkodista eli on ainakin 50 vuotta vanha.
Itselläni on käytössä valurautapannu, jolla jo isomummoni paisteli 1930-luvulla.
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli tosi hyvä pinnoitettu pannu mutta se meni pilalle kun unohdin tyhjänä liedelle. Olisin halunnut uuden samalaisen mutta mallia ei enää valmistettu. Siskoni on kokki ja hänen suosituksesta päädyin ostamaan hiiliteräspannun enkä ole katunut. En yhtään ymmärrä mistä säätämisestä ihmiset täällä puhuvat. Ihan samalla tavalla toimii kuin muutkin paistinpannut. Meillä on myös valurautapannu mutta se on nykyisin harvemmin käytössä kun tuli tuo hiiliteräsversio.
Ihmetyttää kun jotkut täällä kirjoittaa että tietty pannu on hyväksi havaittu ja ollut käytössä jo ainakin vuoden. Minusta on ihan itsestäänselvyys, että paistinpannujen pitäisi kestää useamman vuoden ja mielellään 10+ vuotta. Meidän valurautapannu on äidin lapsuudenkodista eli on ainakin 50 vuotta vanha.
Hiiliteräspannu on ihan hyvä, mutta ei sekään kaikkeen sovellu. Kovin valkuaisainepitoiset tuotteet kuten muna ja varsinkin kala tuppaavat tarttua kiinni. Paistettujen perunoidenkin onnistuminen on vähän tuurista kiinni. Happamia kastikkeita ei hiiliteräspannussa voi tehdä eikä esim. paistaa tomaatteja.
Näitä vastauksia lukiessa tulee välillä sellainen olo kuin puhe olisi jostain uskonnollisesta reliikeistä, joita ei saa häpäistä. Hei, kyse on vain paistinpannusta! Eikö kannata käyttää kuhunkin tehtävään sellaista pannua joka siihen parhaiten soveltuu?
Hiiliteräspannu pitää rasvapolttaa lukemattomia kertoja, ennen kuin se on valmis käyttöön. Sen sijaan muistaakseni Opan tumma hiiliteräspannu on heti valmis käyttöön eli se on rasvapoltettu jo tehtaalla. En tiedä, minkä tasoinen se on, mutta jos olisin ostamassa tuon tyyppistä pannua, niin ehkä kallistuisin sen kannalle, varsinkin kun kokojakin taisi olla useita. Yksineläjä pärjää pienemmälläkin pannulla. Mutta nämä paistinpannuasiat tuntuvat olevan suorastaan henkimaailman hommia. Jokainen on asiantuntija ja toisen kehuma pannu on - totta kai - kerta kaikkiaan roskaa. Kun lähdin omilleni syksyllä 1968, ensimmäinen hankinta oli valurautainen paistinpannu. Se on hyvässä iskussa edelleen!
Valurauta. Siitä ei voi keskustellakaan.
Vierailija kirjoitti:
Hiiliteräspannu pitää rasvapolttaa lukemattomia kertoja, ennen kuin se on valmis käyttöön. Sen sijaan muistaakseni Opan tumma hiiliteräspannu on heti valmis käyttöön eli se on rasvapoltettu jo tehtaalla. En tiedä, minkä tasoinen se on, mutta jos olisin ostamassa tuon tyyppistä pannua, niin ehkä kallistuisin sen kannalle, varsinkin kun kokojakin taisi olla useita. Yksineläjä pärjää pienemmälläkin pannulla. Mutta nämä paistinpannuasiat tuntuvat olevan suorastaan henkimaailman hommia. Jokainen on asiantuntija ja toisen kehuma pannu on - totta kai - kerta kaikkiaan roskaa. Kun lähdin omilleni syksyllä 1968, ensimmäinen hankinta oli valurautainen paistinpannu. Se on hyvässä iskussa edelleen!
Mulla on Opan musta hiiliteräspannu, ollut muutaman viikon. On hyvä.
Siis ihan paistamiseen De Buyer Mineral B. Tein pannulle uutuuttaan sellaisen tempun, että hioin (porakone ja harjalaikka) paistopinnan karkeaksi ja sitten rasvapoltin sen. Tuli mielestäni huippuhyvä ja se luonnollinen pinnoite pysyy todella hyvin, mutta kokeile omalla vastuulla.
Yleispannuna on ruostumaton Fissler Original Pro.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hiiliteräspannu pitää rasvapolttaa lukemattomia kertoja, ennen kuin se on valmis käyttöön. Sen sijaan muistaakseni Opan tumma hiiliteräspannu on heti valmis käyttöön eli se on rasvapoltettu jo tehtaalla. En tiedä, minkä tasoinen se on, mutta jos olisin ostamassa tuon tyyppistä pannua, niin ehkä kallistuisin sen kannalle, varsinkin kun kokojakin taisi olla useita. Yksineläjä pärjää pienemmälläkin pannulla. Mutta nämä paistinpannuasiat tuntuvat olevan suorastaan henkimaailman hommia. Jokainen on asiantuntija ja toisen kehuma pannu on - totta kai - kerta kaikkiaan roskaa. Kun lähdin omilleni syksyllä 1968, ensimmäinen hankinta oli valurautainen paistinpannu. Se on hyvässä iskussa edelleen!
Mulla on Opan musta hiiliteräspannu, ollut muutaman viikon. On hyvä.
Mutta eikös ko pannu ole aika ohutta materiaalia näihin ranskalaisiin verrattuna? Minua ainakin epäilyttää se, että miten se kestää käytössä kupruilematta. Kevythän se on käsitellä, kun kaupassa näitä katselin.
Vieläkö tehtailla valmiiksi poltetuissa pannuissa on käytetty silavaa/sianrasvaa vai millä öljyllä nykyisin operaatio tehdään?
Minkälainen on puukahvainen paistinpannu, josta kahvan saa ruuvilla helposti irti? Itselläni on ruotsalainen Ronnebyn pannu, josta kahva ei irtoa millään opilla. Puuhellalla käytettäessä puukahvan alapinta on pikkuhiljaa mustunut (siis hiiltynyt). Tuosta kun se vielä huononee, niin pannu menee vaihtoon.
Tuosta rasvapolttoasiasta olen kyllä samaa mieltä.