Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun poikaystävän äiti ostaa kaikkea sisustuskrääsää meille
19.11.2017 |
Tykkään siis muuten poikaystävän äidistä.
Keväällä osti poikaystävälle maton synttärilahjaksi. Kysyi mun mielipidettä, ja sanoin sen olevan liian värikäs meille, mutta silti tyrkkäs sen poikaystävälle. Nyt meillä on makuuhuoneessa rumin matto ikinä. Nyt osti meille jonkun ihme lasipurkin missä on kaiken maailman röyhelöä ympärillä.
Pitääkö mun oikeasti alkaa kylmästi heittämään kaikki roskiin hänen nähdensä, kun ei mee ymmärrykseen, ettei me tarvita mitään sisustuskrääsää?
Esimerkiksi lyhty jonka häneltä sain joululahjaksi meni suoraan vanhempieni mökille, purkki jonka nyt toi meille meni heti anopin lähdettyä kaapin perälle ja tuon maton tilalle olen jo puoli vuotta etsinyt kohtuuhintaista ja nättiä mattoa, kun mulla ei opiskelijana ole varaa ostaa ja poikaystävää ei sisustus kiinnosta, eikä näin ollen suostu ostamaan uutta tilalle.
Mua suoraan sanottuna hävettää pyytää ketään ees kylään tuon maton takia, kun muuten sisustus on simppeliä ja värimaailma on mustaa, harmaata, valkoista ja kromia ja sitten makuuhuoneessa on saatanan iso matto missä on sinistä, pinkkiä, oranssia, ruskeaa vihreää ja keltaista.
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Sain kerran todella tarpeekseni anoppini ja muidenkin tuomista turhista koriste-esineistä. Osa oli vielä paketissa. Vein muovikassillisen "romua" paperinkeräyslaatikon viereen, tarkistin, ettei tule sadetta ja kirjoitin mukaan lapun "SAA OTTAA". Kuudessa tunnissa kamat hävisivät ja saivat onneksi uuden kodin.[/quot
Tuo on kyllä hyvä keino ja toinen on vähän vaivaa vaativa kirpparipaikka.Miten ihmeessä kaikki krääsä käykään hyvin kaupaksi!Taitaa äidit ja anopit olla liikkeellä =D Itse teen kuolinsiivousta (olen 65v) ja vein taloyhtiön metallinkeräykseen kuluneita kattiloita ja paistinpannuja (teflonpinnat kuluneet) ja hävisivät kyllä päivässä.Onneksi minun ja tyttären maku samanlainen selkeä :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yksi vallankäytön keino ja tehokas tapa puuttua lapsensa elämään. Osaako muuten olla ihmisiksi, vai jyrääkö oman mielensä mukaan kaikessa muussakin?
Mulla anoppi on harrastanut samaa. Mä sanoin, mieskin sanoi, että kiitos, mutta ei tarvita lisää krääsää. Ensin nätisti, sitten hyvinkin tiukasti. Ei mennyt perille. Tavaratulva jatkui aina vaan. Ja kun anopin mielestä kaiken tulee olla ruskea ja mattaa. Ja mitä sen väliä vaikka vaasista puuttuu pala, elämisen jälkiä...
Sitten meille tuli vauva, ja tavaraa suorastaan satoi. Tähän vielä semmoinen kateus-käänne, kun anoppi oli ihan sairaan kateellinen kaikesta mitä mun äiti osti vauvalle. Jostain syystä alkoi ostella/tuoda samankaltaisia tavaroita, mitä äitini oli ostanut. Kaiken huippu lienee se, että mun vanhemmat osti vauvalle vaunut, niin anoppi raahasi meille jotkut ulkovarastossa ikuisuuden lojuneet 39 vuotta vanhat miehen isoveljelle aikoinaan ostetut vaunut. Ei jostain syystä tulleet käyttöön, renkaatkin murenivat kun pari metriä lykkäs vaunuja.
Mun anoppi on muutenkin rajaton ja varsin katsea tapaus. Sain onnekseni suututettua anopin niin pahasti, ettei enää käy, eikä tuo enää krääsää, paitsi lapsille. Halpoja, laaduttomia leluja, jotka on rikki vartissa, tai muuten vaan epäsopivia tavaroita. Toi esim. vauvan puuhamaton 1-vuotislahjaksi, ja vaatteissa "riittävästi" kasvuvaraa, muutamia vuosia. Kyllähän kokoa 74 käyttävälle voi pistää koon 110 housut, vähän vaan käärii lahkeita.
Tähän loppuun vielä se, että anoppi on käsityöharrastaja, ja arvostaa itse tehtyä vähän liikaakin. Mitä sitten onko tavara käyttökelpoinen, kunhan se on itse tehty....
Toi on niin outoa, että miks pitää ostaa vaatteita mitkä käy lapselle vasta vuosien päästä. Ja vielä kirpparilta. Kyllä kirppareilta löytyy sitten vuosienkin päästä vaatetta. Olen heittänyt suoraan keräykseen. Ei ole tilaa säilöä.
Moni isovanhempi ei osaa arvioida lapsen kokoa oikein. Olen kaupassa töissä ja tämä on nähty monta kertaa. Yleensä otetaan vähän suurempi varmuuden vuoksi. Se on sitten pari vuotta vanhemmalle. On niitäkin, jotka ostavat liian pieniä. Monilla on mukana koko (on kysytty etukäteen), mutta sitä ei sitten uskotakaan. No eihän se Heikki tuohon enää mahdu! Kyllä se Maija on niin siro sintti. Niilo on vasta viisi mutta iso kokoisekseen. Otetaanpa tuo 8-vuotiaalle tarkoitettu.
Useinmiten siis silkka vahinko, ei tarkoituksella osteta ihan hirveän suurta tai pientä.
Tai eihän tuo tavallaan ole vahinko, vaan minun silmiin enemmänkin huono yritys osoittaa vanhemmille että minä osaan tämän homman paremmin..
Itse kummitätinä ja tätinä en ymmärrä tuollaista käytöstä ollenkaan. Sillähän osoitetaan ettei kunnioiteta vanhemman näkemystä lapsestaan.
Olen eri, mutta myös lastenvaateliikkeessä työskennellyt. Kyllä se monilla on ihan oikeasti kyse siitä vaatteesta, joka näyttää vääränkokoiselta, ei miltään yli kävelyltä. Monista, etenkin vanhemmista ihmisistä joku yksittäinen vaate saattaa näyttää liian isolta/pieneltä, kun se lapsi ei ole mukana.
Ja tätä tapahtuu ihan jo itselleni kaupassa. En millään välillä voi uskoa, että minun pitää ottaa nuorimmalleni jo isompi koko, sillä ne näyttävät kaupassa hirveän isoilta. Mielestäni rekissä roikkuessaan se pienempi koko näyttää sopivammalta, mutta ei vain ole. Se oma muistikuva hieman hämärtyy siitä lapsen koosta kun lapsi ei ole mukana. Etenkin tätä voi tapahtua vielä enemmän mummoille, tädeille ym sukulaisille, jotka eivät ole läsnä arjessa joka päivä.
Toki silti pitäisi vain uskoa se vanhempien ilmoittama koko, mutta ei se aina ole pahuutta ja ilkeyttä kun niitä vääriä kokoja ostetaan. Sanotaanko, että ajattelemattomuutta enemmänkin. Ja onneksi useassa liikkeessä saa vaihtaa, jos siis uutena ostettu.
Vierailija kirjoitti:
Lain kirjaimen mukaan kirjoitti:
Jos lapsesi ovat naimisissa puolisoidensa kanssa, perintösi mennessä "lapsellesi" se menee automaattisesti myös miniälle/vävylle, ellei heillä ole keskinäistä avioehtoa. Siis tilanteessa, että heille tulee ero. Yhdessä ollessa se tietysti jakaantuu perheensisäisen rahankäytön mukaan miten kullakin. Siihen Sinä et pysty millään muotoa vaikuttamaan omalla tekemiselläsi. Jos nyt jotenkin haluat sen puolisen ulossulkea, niin testamenttaa lapsenlapselle. Tosin silloinkin lapsesi voi halutessaan vaatia rintaperillisen lakiosaansa, joka taas jyvittyy myös puolisolle.
Huomioi myös, että jos on yhteisiä lapsia niin myös avoliitto voidaan erotilanteessa rinnastaa avioliittoon määrättävän osituksen suhteen. Kannattaa konsultoida juristia näissä jutuissa eikä kyräillä yksin kotona ruutupaperin kanssa.
Mutta mahtaa se olla kovin raskasta olla noin katkera?
Eihän se kyllä noin mene. Testamentilla voidaan rajata ulkopuolelle niin tulevat kuin olevatkin lasten puolisot. Omaisuus voidaan säilyttää suvussa:
"Testamentilla voidaan siis määrätä, että lasten nykyisillä tai tulevilla aviopuolisoilla ei ole avio-oikeutta heidän testamentin nojalla saamaansa omaisuuteen. Näin tapahtuva lasten puolisoiden poissulkeminen on varsin yleistä. Vanhemmat tahtovat tällä tavalla varmistaa, että mahdollisen avioeron yhteydessä omaisuus ei joudu ulkopuolisen käsiin, vaan se säilyy suvussa."
Mutta hyvä yritys. Olen omalta osaltani asian hoitanut. En siksi, ettenkö pitäisi lasteni puolisoista. Mutta koskaan ei tiedä mitä tapahtuu. Haluan, että lapsellani on valta päättää siitä mikä hänelle laillisesti kuuluu.
Mitä käy, jos puoliso testamenttaa kaiken omalle puolisolleen? Myös nämä vanhempiensa perinnöt?
Miksi luulet, että lapsesi ei itse päättäisi ilman testamenttia?
Ja kysyn vain siksi, että minulla ei ole hajuakaan näistä lakiasioista.
Itse en omilta appivanhemmiltani mitään odota, enkä edes halua. Mitään tavaroita emme kaipaa ja varallisuutta heillä ei edes ole. Ja hyvä näin, sillä olenkin sitä mieltä, että vanhana kannattaa niistä rahoistaan nauttia, niitä ei mukaansa kuoltua saa.
Tuttuni vanhemmat ovat todella varakkaita ja pihejä. Asuvat pikkupitäjäsä ja ikinä eivät missään käy tai tee mitään. Todella kurjaa, sillä elämästä ja siitä varallisuudesta kannattaa nauttia, ennenkuin on liian myöhäistä. Toki jos lapsille jotain haluaa jättää, on kiva juttu, mutta se kohtuus siinäkin, ettei jää oma elämä täysin elämättä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan uskomatonta tää keskustelu taas. Äiti ei saa sisustaa poikansa kotia mielensä mukaan, niin rajataan miniä perinnön ulkopuolelle, ei suostuta hoitamaan lapsenlapsia ja jätetään ne lapsenlapset ilman joululahjoja. Ihan oikeasti nyt, muistakaa että lapset on lainaa vain. Napanuora on katkaistava jossain kohtaa, annettava lapsen rakentaa itse oma elämänsä. Sisustaa kotinsa niin kuin hän ja puolisonsa haluaa, ei niin kuin sinä. Pukea ja kasvattaa lapsensa kuten haluaa, ei niin kuin sinä. Ja niin edelleen.
Kun poika muutti pois lapsuudenkodista, sisustin hänen kotinsa siksi, että 20v nuorelle miehelle olisi riittänyt sänky, sohva ja keittiötuoli. Kun tyttöystävä tuli kuvioihin mukaan, ei mikään alle vuoden ikäisistä huonekaluista ollut sopiva, kaikki olisi pitänyt uusia. Poikani roikkui napanuorassa ja ilmoitti, että kiitos ei, mikään ei muutu. Hän ei ryhdy maksamaan yhtäkään muutosta kodissa, joka oli hänelle täydellinen.
Hirveä mammanpoika, mutta jostain syystä 90-luvulla syntyneet miehet eivät enää ole valmiita maksamaan tyttöystävän heräteostoja, joilla kämpästä tehdään koti. Tyttöystävä taas panostaa mieluummin kosmetologiin, kynsiin ja laukkuihin.
Pyysikö poikasi sinua sisustamaan asuntonsa vai päättelitkö itse, että poika tarvitsee huonekaluja vaikka hänelle olisi riittänyt vain välttämättömin? Itse olen uskonut, kun lapsi on sanonut, että hän haluaa sisustaa oman asuntonsa itse. Jotain olen ostanut, kun lapsi on sanonut, että joku juttu voisi olla kiva. Hauskahan se olisi sisustaa tyhjä asunto alusta alkaen, mutta kun kyseessä ei ole minun koti, pidän näppini erossa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan koti nähdään lisävarastona, minne voi kätevästi roudata "aarteita" kun omat nurkat ja vintit on jo turvoksissa roinaa.
Sillä ei ole mitään tekemistä ilahduttamisen kanssa.
On se silti ihan hiton erikoista, että anoppi eli sen tavaravuorensa kanssa tuomatta ikinä mitään poikansa sinkkuasuntoon.
Kun yleensä ihan tavallisetkin äidit lähettävät poikansa mukana maailmalle ainakin ylimääräistä liinavaatetta, pyyhkeitä, keittiötarvikkeita ja sen sellaista.
Vähän ohi mutta...... olisiko puoli vuotta sitten ollut piiitkä ketju missä henkilö hyvin loukkaantuneena kun ei nuoret/opiskelijat huolineet kun hän hyvää hyvyyttää olisi lahjoittanut säilyttämiään huonekaluja ym ym. kun ennenkin nuorille lahjoitettiin ja olivat niin kiitollisia kaikesta paripuolesta yms.Kaipa se on vieläkin joku sotien jälkeinen sydrooma tai herra ties mikä !!
Mua ainakin korpeaa kovasti, että anoppi väkisin yrittää jotain vanhaa roskaa meille tunkea väkisin. Esim. päätettiin tehdä vessaremontti. kuinkas ollakaan, anopin kätköistä löytyy myös käyttämätön pönttö jostain 70-luvulta. Ihmetteli, kun mieheni teki selväksi, että moista vedenhaaskaajaa ei meille tule. "ihan hyvä pönttö, käyttämätön, kyllä sinne voi kakata". Kun meiltä meni leivänpaahdin rikki, niin tadaa! Anopin kätköistä löytyy joku miehensä joitakin vuosia sitten pilkkikisoista voittaman paahdin, hän vois sen tuoda meille.... Ei tykännyt, kun sanoin hakevani kaupasta. Taas sai varmaan koko kyläyhteisö tietää, kuinka nirso ja kiittämätön on.
Mun mielestä on ihan kohteliasta tarjota, jos jollain on tarve esineelle X, ja itsellä sellainen on ylimääräisenä. Mutta jos toinen sanoo, että hakee mieluummin kaupasta, niin se on hänen oikeutensa. Ei siinä tarjotussa tavarassa välttämättä ole mitään vikaa, se vaan ei ehkä ole kuitenkaan tarpeita vastaava. Mun mielestä ihan sama juttu, kun jotkut on sitä mieltä, että köyhien pitäisi vain olla iloisia ja kiitollisia, jos joku talveksi antaa heille jonkun ikivanhan takin. "Kyllä sekin lämmittää". Joo, toki, mutta silti... Kun itselle ei kelpaa, niin huonompiosaiselle sen sit pitää kelvata.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Laita myyntiin. Tienaat näppärästi joulurahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo on yksi vallankäytön keino ja tehokas tapa puuttua lapsensa elämään. Osaako muuten olla ihmisiksi, vai jyrääkö oman mielensä mukaan kaikessa muussakin?
Mulla anoppi on harrastanut samaa. Mä sanoin, mieskin sanoi, että kiitos, mutta ei tarvita lisää krääsää. Ensin nätisti, sitten hyvinkin tiukasti. Ei mennyt perille. Tavaratulva jatkui aina vaan. Ja kun anopin mielestä kaiken tulee olla ruskea ja mattaa. Ja mitä sen väliä vaikka vaasista puuttuu pala, elämisen jälkiä...
Sitten meille tuli vauva, ja tavaraa suorastaan satoi. Tähän vielä semmoinen kateus-käänne, kun anoppi oli ihan sairaan kateellinen kaikesta mitä mun äiti osti vauvalle. Jostain syystä alkoi ostella/tuoda samankaltaisia tavaroita, mitä äitini oli ostanut. Kaiken huippu lienee se, että mun vanhemmat osti vauvalle vaunut, niin anoppi raahasi meille jotkut ulkovarastossa ikuisuuden lojuneet 39 vuotta vanhat miehen isoveljelle aikoinaan ostetut vaunut. Ei jostain syystä tulleet käyttöön, renkaatkin murenivat kun pari metriä lykkäs vaunuja.
Mun anoppi on muutenkin rajaton ja varsin katsea tapaus. Sain onnekseni suututettua anopin niin pahasti, ettei enää käy, eikä tuo enää krääsää, paitsi lapsille. Halpoja, laaduttomia leluja, jotka on rikki vartissa, tai muuten vaan epäsopivia tavaroita. Toi esim. vauvan puuhamaton 1-vuotislahjaksi, ja vaatteissa "riittävästi" kasvuvaraa, muutamia vuosia. Kyllähän kokoa 74 käyttävälle voi pistää koon 110 housut, vähän vaan käärii lahkeita.
Tähän loppuun vielä se, että anoppi on käsityöharrastaja, ja arvostaa itse tehtyä vähän liikaakin. Mitä sitten onko tavara käyttökelpoinen, kunhan se on itse tehty....
Toi on niin outoa, että miks pitää ostaa vaatteita mitkä käy lapselle vasta vuosien päästä. Ja vielä kirpparilta. Kyllä kirppareilta löytyy sitten vuosienkin päästä vaatetta. Olen heittänyt suoraan keräykseen. Ei ole tilaa säilöä.
Moni isovanhempi ei osaa arvioida lapsen kokoa oikein. Olen kaupassa töissä ja tämä on nähty monta kertaa. Yleensä otetaan vähän suurempi varmuuden vuoksi. Se on sitten pari vuotta vanhemmalle. On niitäkin, jotka ostavat liian pieniä. Monilla on mukana koko (on kysytty etukäteen), mutta sitä ei sitten uskotakaan. No eihän se Heikki tuohon enää mahdu! Kyllä se Maija on niin siro sintti. Niilo on vasta viisi mutta iso kokoisekseen. Otetaanpa tuo 8-vuotiaalle tarkoitettu.
Useinmiten siis silkka vahinko, ei tarkoituksella osteta ihan hirveän suurta tai pientä.
Tai eihän tuo tavallaan ole vahinko, vaan minun silmiin enemmänkin huono yritys osoittaa vanhemmille että minä osaan tämän homman paremmin..
Itse kummitätinä ja tätinä en ymmärrä tuollaista käytöstä ollenkaan. Sillähän osoitetaan ettei kunnioiteta vanhemman näkemystä lapsestaan.
Olen eri, mutta myös lastenvaateliikkeessä työskennellyt. Kyllä se monilla on ihan oikeasti kyse siitä vaatteesta, joka näyttää vääränkokoiselta, ei miltään yli kävelyltä. Monista, etenkin vanhemmista ihmisistä joku yksittäinen vaate saattaa näyttää liian isolta/pieneltä, kun se lapsi ei ole mukana.
Ja tätä tapahtuu ihan jo itselleni kaupassa. En millään välillä voi uskoa, että minun pitää ottaa nuorimmalleni jo isompi koko, sillä ne näyttävät kaupassa hirveän isoilta. Mielestäni rekissä roikkuessaan se pienempi koko näyttää sopivammalta, mutta ei vain ole. Se oma muistikuva hieman hämärtyy siitä lapsen koosta kun lapsi ei ole mukana. Etenkin tätä voi tapahtua vielä enemmän mummoille, tädeille ym sukulaisille, jotka eivät ole läsnä arjessa joka päivä.
Toki silti pitäisi vain uskoa se vanhempien ilmoittama koko, mutta ei se aina ole pahuutta ja ilkeyttä kun niitä vääriä kokoja ostetaan. Sanotaanko, että ajattelemattomuutta enemmänkin. Ja onneksi useassa liikkeessä saa vaihtaa, jos siis uutena ostettu.
Mun anoppi tosiaan ostaa sen muutaman vuoden kasvunvaraa, kun aina niitä hihoja/lahkeita voi kääriä. Ja kyse on kyllä anopin jostain omasta päähänpistosta. Luulee kai, että aloitetaan niiden pito heti, ja sit sitä samaa paitaa käytetään lapsella 3 vuotta? Ihan pienille vauvoille ostaessa ymmärrän, ettei osta just sopivaa, vaan seuraavan tai sitä seuraavan koon, mutta parin kuukauden ikäiselle kokoa 110? Sitten kitisee selän takana, kun miniä ei käytä hänen ostamia vaatteita. Eivät pääse käyttöön, koska ovat yleensä epäkäytännöllisiä ja väärän kokoisia. Ja mun silmään rumia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lihoiksi vaan kirjoitti:
Laita myyntiin. Tienaat näppärästi joulurahaa.
Voi kun saiskin joskus sellaista tavaraa, jonka voisi myydä! Mutta ei.... kaikenlaista pskaa ja roskaa vain.
Roskiin vain! Se on sun koti ja sä päätät millaisia tavaroita siellä on. Älä ota mitään vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mistä anoppisi sai päähänsä ostaa teille juuri maton? Oliko miehesi sanonut äidilleen, että makuuhuoneestanne puuttuu matto? Ja koska miestä ei sisustaminen kiinnosta ja hänelle on aivan sama, millainen matto makuuhuoneessa on, niin äitinsä tämän tietäen oli ostanut pojalleen juuri tuon maton? Sun pitää oikeasti keskustella miehesi kanssa, millaisen sisustuksen haluatte kotiinne ja miehen pitää äidilleen sanoa (jos tämä on aikeissa ostaa pojalleen jotain sisustukseen liittyvää) melko tarkalleen, millaisen maton, sängyn, pesukoneen, verhot tms toivoo saavansa.
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mistä anoppisi sai päähänsä ostaa teille juuri maton? Oliko miehesi sanonut äidilleen, että makuuhuoneestanne puuttuu matto? Ja koska miestä ei sisustaminen kiinnosta ja hänelle on aivan sama, millainen matto makuuhuoneessa on, niin äitinsä tämän tietäen oli ostanut pojalleen juuri tuon maton? Sun pitää oikeasti keskustella miehesi kanssa, millaisen sisustuksen haluatte kotiinne ja miehen pitää äidilleen sanoa (jos tämä on aikeissa ostaa pojalleen jotain sisustukseen liittyvää) melko tarkalleen, millaisen maton, sängyn, pesukoneen, verhot tms toivoo saavansa.
No kun toisilla ei mene jakeluun, vaikka sanoo suoraan, mitä haluaa. Kaveriltani hyvä esimerkki. Muuttivat miehensä kanssa yhteen, anoppi halusi ostaa heille sängyn. Hyvin ystävällistä sinänsä. Sänkykaupat menivät hyvin siihen asti, kunnes tuli puhe petauspatjasta. Mun kaveri (ja miehensä) halusi koko sängyn levyisen, anoppi taas sitä mieltä, että pitää olla parisängyssä erilliset petarit, kun se leveä on "niin hankala". Ja vastoin poikansa ja miniänsä tahtoa osti kaksi kapeaa petaria. Hyvin äkkiä nuo petarit menivät kierrätykseen, ja ostivat omien toiveiden mukaisen petarin sänkyynsä. Mikähän muu tuossa oli anopilla mielessä, kuin vallan käyttö? Hänen rahansa, niin hän päättää miten sinun pitää elää? Vaikka todellisuudessa hän vain tuhlasi rahaa tavaraan, joka ei tullut poikansa kotona käyttöön.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samasta aiheesta oli täällä joku aika sitten ketju. Siinä ap:n sukulaiset (huom, ei siis anoppi) käytti nuorten asuntoa rikkinäisten vanhojen tavaroiden kaatopaikkana. Ja loukkaannuttiin kun ei ilahduttu. Ketjussa oli satamäärin ihmisillä samanlaisia kokemuksia. Kummallista että jotkut kokee että voivat sisustaa toisen kotia. Ja vielä vanhoilla rojuilla. En oikein ymmärrä sitä ajatuksenjuoksua. Eihän niitä sisustusesineitä yleensä anneta lahjaksi kellekään (ehkä maljakoita lukuun ottamatta) tai ainakin sellainen aiheuttaisi ihmetystä muissa vieraissa esim. 50-vuotispäivillä. Tavallaan siinä sisustusesineen pyytämättä lahjoittamisessa astutaan toisen ihmisen rajojen yli. Niin kuin ei oikein hahmotettaisi mikä on sopivaa mikä ei, missä se toinen ihminen alkaa ja missä oma itse loppuu.
Tämä on niin totta! Luulen kuitenkin, että ainakin osasyy tuohon on, että oman ikäluokkani muuttaessa 30-40 vuotta sitten omilleen ei ollut vielä kierrätyskeskuksia, kirpputoreja, Facebookin roskalavaryhmiä eikä edes Ikeaa. Vanhan tavaran kaupat olivat antiikkikauppoja ja niissä hinnat nuorten opiskelijoiden kukkaron ulottumattomissa. Siksi oltiin aina iloisia, jos saatiin edes jotain vanhempien tai muiden sukulaisten huonekaluja, liinavaatteita, astioita tms. Ei niitä ajateltukaan käyttää ikuisesti vaan ainoastaan siihen asti, että omat rahat riittivät ostaa jotain mieluisampaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mistä anoppisi sai päähänsä ostaa teille juuri maton? Oliko miehesi sanonut äidilleen, että makuuhuoneestanne puuttuu matto? Ja koska miestä ei sisustaminen kiinnosta ja hänelle on aivan sama, millainen matto makuuhuoneessa on, niin äitinsä tämän tietäen oli ostanut pojalleen juuri tuon maton? Sun pitää oikeasti keskustella miehesi kanssa, millaisen sisustuksen haluatte kotiinne ja miehen pitää äidilleen sanoa (jos tämä on aikeissa ostaa pojalleen jotain sisustukseen liittyvää) melko tarkalleen, millaisen maton, sängyn, pesukoneen, verhot tms toivoo saavansa.
No kun toisilla ei mene jakeluun, vaikka sanoo suoraan, mitä haluaa. Kaveriltani hyvä esimerkki. Muuttivat miehensä kanssa yhteen, anoppi halusi ostaa heille sängyn. Hyvin ystävällistä sinänsä. Sänkykaupat menivät hyvin siihen asti, kunnes tuli puhe petauspatjasta. Mun kaveri (ja miehensä) halusi koko sängyn levyisen, anoppi taas sitä mieltä, että pitää olla parisängyssä erilliset petarit, kun se leveä on "niin hankala". Ja vastoin poikansa ja miniänsä tahtoa osti kaksi kapeaa petaria. Hyvin äkkiä nuo petarit menivät kierrätykseen, ja ostivat omien toiveiden mukaisen petarin sänkyynsä. Mikähän muu tuossa oli anopilla mielessä, kuin vallan käyttö? Hänen rahansa, niin hän päättää miten sinun pitää elää? Vaikka todellisuudessa hän vain tuhlasi rahaa tavaraan, joka ei tullut poikansa kotona käyttöön.
Kaverisi miehen olisi pitänyt sanoa pontevammin äidilleen, että joko koko sängyn petari tai sitten ei petaria ollenkaan vaan he ostavat sellaisen itse.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mistä anoppisi sai päähänsä ostaa teille juuri maton? Oliko miehesi sanonut äidilleen, että makuuhuoneestanne puuttuu matto? Ja koska miestä ei sisustaminen kiinnosta ja hänelle on aivan sama, millainen matto makuuhuoneessa on, niin äitinsä tämän tietäen oli ostanut pojalleen juuri tuon maton? Sun pitää oikeasti keskustella miehesi kanssa, millaisen sisustuksen haluatte kotiinne ja miehen pitää äidilleen sanoa (jos tämä on aikeissa ostaa pojalleen jotain sisustukseen liittyvää) melko tarkalleen, millaisen maton, sängyn, pesukoneen, verhot tms toivoo saavansa.
Hän oli kerran aiemmin käynyt katsomassa meidän asuntoa ja oli päättänyt ilmeisesti silloin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä miniäkandidaatti valittaa, kun poikani ei suostu siihen, että tyttöystävä muuttaa luokseen asumaan. Tulisi halvemmaksikin kuulemma asua pojan kaksiossa Töölössä kuin niin, että tyttöystävä asuu Viikissä solukämpässä. Suurin syy lienee se, että poikani haluaa pitää kotinsa omana kotinaan. Roskiin toisen omistamia tavaroita kantava tyttöystävä ei ole se henkilö, jonka kanssa haluaa jakaa loppuelämänsä tai edes kotinsa.
Kun asuu yksin, saa sisustaa ihan niin kuin haluaa. Kun asuu jonkun kanssa, joutuu ottamaan tämän mielipiteen huomioon.
Onpa sun poika urvelo. EI ole yhtään kasvatettu tavoille ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Kannattaisiko hänen vihdoin vain lopettaa kyseinen suhde, jos kerran ei pidä sitä kovinkaan kummoisena, kun taas tyttö luulee heidän olevan vakavissaan ja suunnittelee jopa jo yhteen muuttoa? Sun poikahan käyttää tuota tyttöä törkeästi hyväkseen! Säännöllisen seksin perässähän hän vain on, vaikka tyttö toivoo vakavaa parisuhdetta. Mitäpä jos opettaisit pojallesi vähän kunnioitusta naisia kohtaan? Jos nainen toivoo parisuhdetta, joka on pysyvä ja etenee johonkin, niin sellaista naista ei todellakaan roikoteta mukana väärin odotuksin vain kassien tyhjentämiseksi!
Miksi pitäisi muuttaa yhteen, jos siitä seuraa toisen osapuolen elämisen laadun selkeä heikkeneminen? Tietenkin melkein jokainen asuisi mieluummin ilmaiseksi kaksiossa kuin maksaisi vuokraa opiskelijasolusta, mutta eikö se ole kuitenkin vähän hatara pohja ihmissuhteelle, että toinen haluaa pelkkää hyötyä? Vakavassa parisuhteessa ei kanneta toisen tavaroita roskiin siksi, että ne eivät viehätä silmää.
Älähän yritä. Itse ilmoitit, että poikasi tietää jo nyt, ettei halua olla tytön kanssa pitemmällä tähtäimellä. Yhteen muuttoa suunnitteleva tyttö taas selvästi olettaa näin olevan. Poikasi käyttää tyttöä hyväkseen ja vanhempi kihertelee tyytyväisenä vieressä. Hyi teidän molempien, sekä vanhemman että pojan käytöstä.
Miten niin käyttää hyväkseen? Jos on selkeästi sanonut, että ei, me emme muuta yhteen asumaan, niin missä ihmeessä on se hyväksikäyttö? Jos ei täysi-ikäinen nainen usko puhetta, niin vikako on puhujassa eikä vastaanottajassa.
Poika pitää tyttöä varalla, vaikka on ilmeisesti puhunut äitinsä kanssa, ettei aio tämän kanssa olla tulevaisuudessa. Poika ei kuitenkaan ole kertonut tätä tytölle, vaan antaa tytön edelleen luulla, että heillä on yhteinen tulevaisuus. Sen vuoksi tyttö elättelee ilmeisesti toivoa yhteisestä kodista ja ehdottelee pojalle yhteen muuttoa. Taloudellinen syy on tytön yksi rationaalisuuteen vetoava perustelu yhteen muutolle, mutta jos tyttö tietäisi, että poika on jo päättänyt, ettei poika halua olla tämän kanssa, niin luuletko tytön edelleen haluavan muuttaa yhteen? Eli siten niin käyttää poika tyttöä hyväkseen. Poika pitää tyttöä vakituisena seksikumppanina, kunnes löytyy toisen, johon sitoutuu tosissaan. Jonkun, jonka kanssa oikeasti haluaa suunnitella yhteistä tulevaisuutta, eikä vain pidä toista siinä uskossa, että heillä muka on yhteinen tulevaisuus.
Jos poika ei ole tosissaan tytön suhteen, niin miksi hän ei kerro sitä tytölle, kun tietää tytön kuitenkin olevan tosissaan pojan suhteen? Nythän olisi hyvä aika kertoa asiasta. "En halua muuttaa kanssasi yhteen, koska en näe tämän suhteen jatkuvan." Tyttö voisi sitten tehdä omat suunnitelmansa ja etsiä toisen kumppanin, joka haluaa sitoutua häneen.
Ja juu, yhteen muuton kanssa ei tarvitse hoppuilla, mutta tässä tapauksessahan äiti ilmoitti, että poika ei muuttaa tytön kanssa yhteen, koska ei ota suhdetta vakavissaan. Puhuu tästä vanhemmilleen, mutta ei tytölle itselleen. Ja vanhemmat ilmeisesti antavat siunauksensa tällaiselle käytökselle. Tuollainen nallittaminen suhteessa, joka ei johda mihinkään on epärehellistä.
Miniäkandidaatti on valittanut asiaa minulle käydessämme kahvilla. Poikani sanoi siinä meidän molempien kuullen, että hän ei aio muuttaa kenenkään kanssa asumaan, koska haluaa pitää kotinsa omanaan. Hän on kaveripiirissä nähnyt ihan riittävän monta tapausta, joissa tyttöystävä päättää kantaa tavara ulos ja uutta sisään ja mies joutuu maksajaksi. Asiaan voidaan palata siinä vaiheessa, kun kumppanilla on varaa maksaa 50% kolmion hinnasta.
Jos miniäkandidaatti ei usko selkeää puhetta, niin se ei ole minun ongelmani.
Niin ja edelleenkään poikasi ei maininnut tytölle, että tietää jo, ettei halua olla hänen kanssaan jatkossa ja se on se perimmäinen syy, miksi ei halua muuttaa yhteen nyt eikä tulevaisuudessa. Mikä tässä on sinun niin vaikea ymmärtää, että poikasi pitää tyttöä väärin odotuksin suhteessa ja se on yksinkertaisesti väärin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mistä anoppisi sai päähänsä ostaa teille juuri maton? Oliko miehesi sanonut äidilleen, että makuuhuoneestanne puuttuu matto? Ja koska miestä ei sisustaminen kiinnosta ja hänelle on aivan sama, millainen matto makuuhuoneessa on, niin äitinsä tämän tietäen oli ostanut pojalleen juuri tuon maton? Sun pitää oikeasti keskustella miehesi kanssa, millaisen sisustuksen haluatte kotiinne ja miehen pitää äidilleen sanoa (jos tämä on aikeissa ostaa pojalleen jotain sisustukseen liittyvää) melko tarkalleen, millaisen maton, sängyn, pesukoneen, verhot tms toivoo saavansa.
No kun toisilla ei mene jakeluun, vaikka sanoo suoraan, mitä haluaa. Kaveriltani hyvä esimerkki. Muuttivat miehensä kanssa yhteen, anoppi halusi ostaa heille sängyn. Hyvin ystävällistä sinänsä. Sänkykaupat menivät hyvin siihen asti, kunnes tuli puhe petauspatjasta. Mun kaveri (ja miehensä) halusi koko sängyn levyisen, anoppi taas sitä mieltä, että pitää olla parisängyssä erilliset petarit, kun se leveä on "niin hankala". Ja vastoin poikansa ja miniänsä tahtoa osti kaksi kapeaa petaria. Hyvin äkkiä nuo petarit menivät kierrätykseen, ja ostivat omien toiveiden mukaisen petarin sänkyynsä. Mikähän muu tuossa oli anopilla mielessä, kuin vallan käyttö? Hänen rahansa, niin hän päättää miten sinun pitää elää? Vaikka todellisuudessa hän vain tuhlasi rahaa tavaraan, joka ei tullut poikansa kotona käyttöön.
Kaverisi miehen olisi pitänyt sanoa pontevammin äidilleen, että joko koko sängyn petari tai sitten ei petaria ollenkaan vaan he ostavat sellaisen itse.
niin, kauhea show siinä sänkykaupassa ja katkaista äitiinsä välit petarin takia? Niinhän siinä olisi käynyt.
Sulla ei ilmeisesti ole laisinkaan kokemusta ihmisistä, jotka täysin häikäilemättä kävelevät toisten yli, ovat täysin rajattomia, eivätkä arvosta toisten mielipidettä yhtään. Siinä ei pontevuus auta yhtään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En jaksanut lukea koko ketjua, mutta mistä anoppisi sai päähänsä ostaa teille juuri maton? Oliko miehesi sanonut äidilleen, että makuuhuoneestanne puuttuu matto? Ja koska miestä ei sisustaminen kiinnosta ja hänelle on aivan sama, millainen matto makuuhuoneessa on, niin äitinsä tämän tietäen oli ostanut pojalleen juuri tuon maton? Sun pitää oikeasti keskustella miehesi kanssa, millaisen sisustuksen haluatte kotiinne ja miehen pitää äidilleen sanoa (jos tämä on aikeissa ostaa pojalleen jotain sisustukseen liittyvää) melko tarkalleen, millaisen maton, sängyn, pesukoneen, verhot tms toivoo saavansa.
No kun toisilla ei mene jakeluun, vaikka sanoo suoraan, mitä haluaa. Kaveriltani hyvä esimerkki. Muuttivat miehensä kanssa yhteen, anoppi halusi ostaa heille sängyn. Hyvin ystävällistä sinänsä. Sänkykaupat menivät hyvin siihen asti, kunnes tuli puhe petauspatjasta. Mun kaveri (ja miehensä) halusi koko sängyn levyisen, anoppi taas sitä mieltä, että pitää olla parisängyssä erilliset petarit, kun se leveä on "niin hankala". Ja vastoin poikansa ja miniänsä tahtoa osti kaksi kapeaa petaria. Hyvin äkkiä nuo petarit menivät kierrätykseen, ja ostivat omien toiveiden mukaisen petarin sänkyynsä. Mikähän muu tuossa oli anopilla mielessä, kuin vallan käyttö? Hänen rahansa, niin hän päättää miten sinun pitää elää? Vaikka todellisuudessa hän vain tuhlasi rahaa tavaraan, joka ei tullut poikansa kotona käyttöön.
Kaverisi miehen olisi pitänyt sanoa pontevammin äidilleen, että joko koko sängyn petari tai sitten ei petaria ollenkaan vaan he ostavat sellaisen itse.
niin, kauhea show siinä sänkykaupassa ja katkaista äitiinsä välit petarin takia? Niinhän siinä olisi käynyt.
Sulla ei ilmeisesti ole laisinkaan kokemusta ihmisistä, jotka täysin häikäilemättä kävelevät toisten yli, ovat täysin rajattomia, eivätkä arvosta toisten mielipidettä yhtään. Siinä ei pontevuus auta yhtään.
No mutta tuollaisessa tapauksessahan on ihan turha surkutella, että anopin rahat menivät hukkaan. Hän tiesi, että poikansa ei tule niitä petareita käyttämään vaan ostaa itselleen mieluisamman.
Vierailija kirjoitti:
Samasta aiheesta oli täällä joku aika sitten ketju. Siinä ap:n sukulaiset (huom, ei siis anoppi) käytti nuorten asuntoa rikkinäisten vanhojen tavaroiden kaatopaikkana. Ja loukkaannuttiin kun ei ilahduttu. Ketjussa oli satamäärin ihmisillä samanlaisia kokemuksia. Kummallista että jotkut kokee että voivat sisustaa toisen kotia. Ja vielä vanhoilla rojuilla. En oikein ymmärrä sitä ajatuksenjuoksua. Eihän niitä sisustusesineitä yleensä anneta lahjaksi kellekään (ehkä maljakoita lukuun ottamatta) tai ainakin sellainen aiheuttaisi ihmetystä muissa vieraissa esim. 50-vuotispäivillä. Tavallaan siinä sisustusesineen pyytämättä lahjoittamisessa astutaan toisen ihmisen rajojen yli. Niin kuin ei oikein hahmotettaisi mikä on sopivaa mikä ei, missä se toinen ihminen alkaa ja missä oma itse loppuu.
Mä laitoin aikoinaan kierrätykseen tavaroita, jotka miniäni olisikin halunnut. Ajattelin silloin, että eihän nykynuorille mikään käytetty kelpaa. Sen jälkeen olen aina kysynyt ensin lapsiltani, haluavatko he pois laittamiani tavaroita vai vienkö kierrätykseen. En tosin loukkaannu, jos eivät halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samasta aiheesta oli täällä joku aika sitten ketju. Siinä ap:n sukulaiset (huom, ei siis anoppi) käytti nuorten asuntoa rikkinäisten vanhojen tavaroiden kaatopaikkana. Ja loukkaannuttiin kun ei ilahduttu. Ketjussa oli satamäärin ihmisillä samanlaisia kokemuksia. Kummallista että jotkut kokee että voivat sisustaa toisen kotia. Ja vielä vanhoilla rojuilla. En oikein ymmärrä sitä ajatuksenjuoksua. Eihän niitä sisustusesineitä yleensä anneta lahjaksi kellekään (ehkä maljakoita lukuun ottamatta) tai ainakin sellainen aiheuttaisi ihmetystä muissa vieraissa esim. 50-vuotispäivillä. Tavallaan siinä sisustusesineen pyytämättä lahjoittamisessa astutaan toisen ihmisen rajojen yli. Niin kuin ei oikein hahmotettaisi mikä on sopivaa mikä ei, missä se toinen ihminen alkaa ja missä oma itse loppuu.
Mä laitoin aikoinaan kierrätykseen tavaroita, jotka miniäni olisikin halunnut. Ajattelin silloin, että eihän nykynuorille mikään käytetty kelpaa. Sen jälkeen olen aina kysynyt ensin lapsiltani, haluavatko he pois laittamiani tavaroita vai vienkö kierrätykseen. En tosin loukkaannu, jos eivät halua.
Sehän on ihan eri asia ja itseasiassa ihan fiksua kysyä, että haluatteko noita kamoja vai vienkö kierrätykseen. Mutta se, että nuorten pyytämättä ja etukäteen heiltä kysymättä kärrää heidän pikkukaksioonsa (tai pahimmillaan 20 neliön yksiöön) lavallisen "käyttötavaraa" ja "sisustusesineitä" on kyllä niin idioottia kuin olla ja voi. Ja ylipäätään matot on kyllä niin iso osa sisustusta, että en missään tapauksessa ikinä ikinä kellekään veisi mattoa ylläripylläri lahjaksi. Enkä kyllä lahjoittele taulujakaan ilman että saaja on mukana valitsemassa ja/tai on nimenomaan toivonut jotain tiettyä taulua.
Vähän ohi mutta...... olisiko puoli vuotta sitten ollut piiitkä ketju missä henkilö hyvin loukkaantuneena kun ei nuoret/opiskelijat huolineet kun hän hyvää hyvyyttää olisi lahjoittanut säilyttämiään huonekaluja ym ym. kun ennenkin nuorille lahjoitettiin ja olivat niin kiitollisia kaikesta paripuolesta yms.Kaipa se on vieläkin joku sotien jälkeinen sydrooma tai herra ties mikä !!