Lue keskustelun säännöt.
Ärsyttää, kun poikaystävän äiti ostaa kaikkea sisustuskrääsää meille
19.11.2017 |
Tykkään siis muuten poikaystävän äidistä.
Keväällä osti poikaystävälle maton synttärilahjaksi. Kysyi mun mielipidettä, ja sanoin sen olevan liian värikäs meille, mutta silti tyrkkäs sen poikaystävälle. Nyt meillä on makuuhuoneessa rumin matto ikinä. Nyt osti meille jonkun ihme lasipurkin missä on kaiken maailman röyhelöä ympärillä.
Pitääkö mun oikeasti alkaa kylmästi heittämään kaikki roskiin hänen nähdensä, kun ei mee ymmärrykseen, ettei me tarvita mitään sisustuskrääsää?
Esimerkiksi lyhty jonka häneltä sain joululahjaksi meni suoraan vanhempieni mökille, purkki jonka nyt toi meille meni heti anopin lähdettyä kaapin perälle ja tuon maton tilalle olen jo puoli vuotta etsinyt kohtuuhintaista ja nättiä mattoa, kun mulla ei opiskelijana ole varaa ostaa ja poikaystävää ei sisustus kiinnosta, eikä näin ollen suostu ostamaan uutta tilalle.
Mua suoraan sanottuna hävettää pyytää ketään ees kylään tuon maton takia, kun muuten sisustus on simppeliä ja värimaailma on mustaa, harmaata, valkoista ja kromia ja sitten makuuhuoneessa on saatanan iso matto missä on sinistä, pinkkiä, oranssia, ruskeaa vihreää ja keltaista.
Kommentit (474)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen. Ap:n mies ei ole pätkääkään kiinnostunut sisustamisesta, paitsi että vihaa äitinsä roinia. Äiti on aina elänyt tavarapaljoudessa, muttei kuitenkaan tuonut mitään pojalleen ennen kuin tämä meni yhteen ap:n kanssa.
Ap:n mies vihaa äitinsä antamaa mattoa, muttei kuitenkaan suostu ostamaan uutta mattoa, koska vihaa niin kovasti sisustamista. Ilmeisesti jopa enemmän kuin äitinsä roinia. Paitsi että hän keräilee ap:n kanssa astiasarjaa. Itse asiassa hän ei edes vihaa roinia, hän haluaa vain rauhassa katsoa telkkaria.
Merkillinen mies.
Ja huomaa lisäksi, että ovat köyhiä opiskelijoita joilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.
Hohhoijaa. Mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta kuin sen verran, että suosii samoja värejä ja selkeitä linjoja, kuten minä. Ei pidä äitinsä ostamia rojuja hienoina, mutta ei välitä, kunhan on joku matto lattialla. Mies ei ole opiskelija ja pystyisi ostamaan maton jos vain sisustus kiinnostaisi. Mies ei hirveästi katso telkkaria, se oli jonkun toisen kommentti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen. Ap:n mies ei ole pätkääkään kiinnostunut sisustamisesta, paitsi että vihaa äitinsä roinia. Äiti on aina elänyt tavarapaljoudessa, muttei kuitenkaan tuonut mitään pojalleen ennen kuin tämä meni yhteen ap:n kanssa.
Ap:n mies vihaa äitinsä antamaa mattoa, muttei kuitenkaan suostu ostamaan uutta mattoa, koska vihaa niin kovasti sisustamista. Ilmeisesti jopa enemmän kuin äitinsä roinia. Paitsi että hän keräilee ap:n kanssa astiasarjaa. Itse asiassa hän ei edes vihaa roinia, hän haluaa vain rauhassa katsoa telkkaria.
Merkillinen mies.
Ja huomaa lisäksi, että ovat köyhiä opiskelijoita joilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.
Hohhoijaa. Mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta kuin sen verran, että suosii samoja värejä ja selkeitä linjoja, kuten minä. Ei pidä äitinsä ostamia rojuja hienoina, mutta ei välitä, kunhan on joku matto lattialla. Mies ei ole opiskelija ja pystyisi ostamaan maton jos vain sisustus kiinnostaisi. Mies ei hirveästi katso telkkaria, se oli jonkun toisen kommentti.
Mutta on teillä erihieno koti, kun sinne ei mahdu yksi pitsikippo! Oletko ottanut yhteyttä sisustuslehtiin? Luulisi, että esim. Avotakka tulee mielellään tekemään jutun teidän tyylipuhtaasta kodista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan koti nähdään lisävarastona, minne voi kätevästi roudata "aarteita" kun omat nurkat ja vintit on jo turvoksissa roinaa.
Sillä ei ole mitään tekemistä ilahduttamisen kanssa.
On se silti ihan hiton erikoista, että anoppi eli sen tavaravuorensa kanssa tuomatta ikinä mitään poikansa sinkkuasuntoon.
Kun yleensä ihan tavallisetkin äidit lähettävät poikansa mukana maailmalle ainakin ylimääräistä liinavaatetta, pyyhkeitä, keittiötarvikkeita ja sen sellaista.
Liinavaatteet, keittiötarvikkewt ja pyyhkeer eivät mielestäni ole sisustuskrääsää, vaan käyttötavaraa. Puhe oli sisustuskrääsästä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Innokkaille anopeille tiedoksi: Poikasi elämässä ykkösnainen on hänen vaimonsa.
Taloudessa ei kaivata apu-emäntää.
Ja anoppi on ihan se viimeinen henkilö, joka sinne halutaan huseeraamaan.Hankkikaa vihdoin oma elämä ja tajutkaa päästää vauvelustanne irti!
Ja tuhlatkaa hyvät anopit rahat elinaikanananne, lahjoittakaa tyttären perheelle ja jos jotain annatte niin suoraan pojalle. Tehkää testamentti, jossa rajaatte pojan puolisot perinnön ulkopuolelle - eron sattuessa miniä ei saa latin latia anopin perinnöstä. Eikä se miniä edes halua sitä riihikuivaa rahaa, kun on anopin taskusta! Eikä varsinkaan apua lastenhoitoon. Hoitaa ihan itse, nurisematta.
Nyt on päästy tarpeettomasta tavarasta lastenlasten tapaamisesta kieltäytymiseen. Eikö se ole ihan oikeasti vaan hyvä asia, että käyttää omat rahat itseensä ja antaa lapsen perheelle aikaa vaikka lastenhoidon muodossa?
Jostain syystä minulle on tämän ketjun aikana alkanut tulla hillitön halu lahjoittaa anopille kaikkea paripuolia pussilakanoita ja tuikkukippoja, ehkäpä siihen kirpparilta pari mattoa. No en sitä kuitenkaan tee.
Anoppini on kiva, mutta kyllä hänkin osaa kieltäytyä. Pari kertaa kävi niin, että hän kieltäytyi ostamastamme lahjasta ja sanoi ettei tarvitse, viekää vaan mennessänne pois. Ei se mitään, lahja sai uuden osoitteen. Nykyisin ostamme lahjaksi kaikkea kuluvaa kuten kahvipaketteja ja juustoja. Ne ovat selvästi toivottuja lahjoja.
Niin, anoppi käy silloin ihmisestä kun pitää saada joku hoitamaan lasta. Muutoin on vähän niin ja näin. Ihmettelen, että niinkin tärkeään hommaan sitten kelpaa kun kyliltä kuulee, että on jos minkälaista luonnehäiriötä ja huonoa makua.
Älä huoli, meillä ei kelpaa siihenkään. Anoppi nimittäin ulottaa reviiritaisteluaan myös lapsiini, ja haluaa olla heille äidin roolissa mummon sijaan. Itsekästä tai ei, minä en ole sellainen ihminen, joka jotenkin alkaa jakamaan sitä äidin roolia ja äidin kasvatustehtävää muiden kanssa. Lapseni on hoidossa luotettavilla ihmisillä, anoppini ei valitettavasti näihin kuulu.
Enemmän olen miuten tästäkin valinnasta haukkuja saanut kuin tyytyväistä myhäilyä, joten eiköhän näille päsmärianopeille kuitenkin ole hengen asia päästä niitä lapsenlapsia hoitamaan (=omimaan).
Sinä, sinun lapsesi, sinun anoppisi, sinun kasvatustehtäväsi. Enemmän minua huolettaisi, mistä lapset saavat miehen mallin, koska lasten isä mitä selvimmin on poissa kuvioista.
Niin minun lapseni ja mieheni lapset, ovat he silti minun lapsiani, vaikka ovat miehenikin lapsia. Minun mieheni on ihan mukana kuvioissa ja hyvä isä onkin, mutta meidän roolit ovat perheessämme erilaiset. Hän kantaa isän roolia ja minä äidin roolia, liekkö se joillekin epämodernilta kuulostaa, mutta kyllä meille on muotoutunut vuosien varrella myös erilaiset kasvatustehtävätkin lastemme suhteen. Ehkä tämä on perua siitä, että olin kotona pitkään lasten kanssa, ennen kuin palasin työelämään.
Ja kun sanon, että anoppini haluaa ottaa lastemme elämässä äidin roolin niin tarkoitan sitä: miehelle on kyllä tilaa isänä, minulle ei äitinä, jos hän saisi päättää.
Ps. Minun anoppini on kyllä minun anoppini, eikä muiden anoppi, sillä olen ainoa miniä/vävy -linjaa edustava hänelle. Miehellänikin on anoppi, mutta hän on eri nainen (luonnollisesti).
No siitä ei ole epäilystäkään, etteikö teillä ole varsin selkeä roolijako perheessänne. Mutta minusta ainakin olisi karu ajatus, jos mieheni määrittelisi vanhempieni aseman lasteni elämässä ja katkaisisi näiden välit.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen. Ap:n mies ei ole pätkääkään kiinnostunut sisustamisesta, paitsi että vihaa äitinsä roinia. Äiti on aina elänyt tavarapaljoudessa, muttei kuitenkaan tuonut mitään pojalleen ennen kuin tämä meni yhteen ap:n kanssa.
Ap:n mies vihaa äitinsä antamaa mattoa, muttei kuitenkaan suostu ostamaan uutta mattoa, koska vihaa niin kovasti sisustamista. Ilmeisesti jopa enemmän kuin äitinsä roinia. Paitsi että hän keräilee ap:n kanssa astiasarjaa. Itse asiassa hän ei edes vihaa roinia, hän haluaa vain rauhassa katsoa telkkaria.
Merkillinen mies.
Ja huomaa lisäksi, että ovat köyhiä opiskelijoita joilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.
Hohhoijaa. Mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta kuin sen verran, että suosii samoja värejä ja selkeitä linjoja, kuten minä. Ei pidä äitinsä ostamia rojuja hienoina, mutta ei välitä, kunhan on joku matto lattialla. Mies ei ole opiskelija ja pystyisi ostamaan maton jos vain sisustus kiinnostaisi. Mies ei hirveästi katso telkkaria, se oli jonkun toisen kommentti.
Mutta on teillä erihieno koti, kun sinne ei mahdu yksi pitsikippo! Oletko ottanut yhteyttä sisustuslehtiin? Luulisi, että esim. Avotakka tulee mielellään tekemään jutun teidän tyylipuhtaasta kodista.
Minkä helvetin takia mun pitäisi olla iloinen jostain pitsikoristeisesta kiposta? Se on ruma ja tungin sen kaapin perälle, josta se ei toivonmukaan tule ihan heti vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun anopille yritettiin tehdä selväksi, että meidän kotiin ei tarvitse mitään oman maun mukaan ostettuja "ihanuuksia" tuoda. Mun anoppi on täysin impulssikontrolliton, eli löytöjä tulee tehneeksi usein.
Tietysti oli hapan, kun miniälle ei mikään kelpaa. Otti sitten tavakseen haukkua kaiken, mitä meillä näki, joka ei ollut hänen tuomisiaan.
Nykyään ollaan hyvin vähän tekemisissä. Ei taida yhtä lipastoa lukuun ottamatta anopin tuomaa. Tuonkin anoppi haalinut jostain kuolinpesästä mun miehen kotiin vuosia ennen kuin mä olin kuvioissa. Loput pakkasin laatikoihin, kysyin anopilta, että viekö ne pois vai vienkö kirppikselle. Kaikki kelpasi, mitään ei tarvinnut viedä kirppikselle :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan koti nähdään lisävarastona, minne voi kätevästi roudata "aarteita" kun omat nurkat ja vintit on jo turvoksissa roinaa.
Sillä ei ole mitään tekemistä ilahduttamisen kanssa.
On se silti ihan hiton erikoista, että anoppi eli sen tavaravuorensa kanssa tuomatta ikinä mitään poikansa sinkkuasuntoon.
Kun yleensä ihan tavallisetkin äidit lähettävät poikansa mukana maailmalle ainakin ylimääräistä liinavaatetta, pyyhkeitä, keittiötarvikkeita ja sen sellaista.
Liinavaatteet, keittiötarvikkewt ja pyyhkeer eivät mielestäni ole sisustuskrääsää, vaan käyttötavaraa. Puhe oli sisustuskrääsästä.
Nyt otat asian pikkuisen liian kirjaimellisesti. Kaikki sai alkunsa matosta, onko matto krääsää? Sinustako ei ole hiton erikoista, että anoppi elää roinan keskellä eikä ikinä anna mitään pojalleen - ennen kuin tämä löytää naisen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko se sisustaminen maailman tärkein juttu? Voisko sitä pipoa vähän löysätä? Miten se on että aina anopit tuo huonoa tavaraa? 0mat äidit ei. Terveisin miniä, jota ei joku yksi kippo haittaa ja jolla on kiva anoppi.
Mun äiti ei osta mitään sisustustavaraa ilman meidän mielipidettä, koska tietää ettei meidän maut kohtaa.
Meidän vai sinun? Oletko ihan varma, että puolisosi on samaa mieltä kuin sinä?
Meidän asunnot olivat samalla tyylillä sisustettu ennen kuin muutimme yhteen. Samantyyliset sohvat, sama värimaailma ja mahdollisimman pelkistettyä. Jos poikaystäväni jotain ostaa, on se sellainen mistä mäkin tykkään ja päinvastoin. Enköhän mä viidessä vuodessa muutenkin ole oppinut poikaystäväni maun ja hän mun.
Siis ihan tosissasi väität, että anoppi aloitti poikansa puolesta sisustamisen vasta kun sinä tulit kuvioihin. Ihan oikeasti ei mene läpi yleisen elämänkokemuksen nojalla.
Ei poikaystävälläni ollut muuta äitinsä ostamaa, kuin pari huonekasvia ja sitten joku neliskanttinen yksivärinen tarjoiluastia. Nyt yhteenmuuton jälkeen on innostunut ostamaan kaikkia koriste-esineitä.
Ihan oikeasti, hyvä yritys mutta ei mene mulle läpi. Mies asunut vuosia omillaan ja äitinsä ostanut pari huonekasvia ja yksivärisen kipon. Nyt ostelee riemunkirjavia mattoja, pitsein päällystettyjä lasipurkkeja ja kynttilälyhtyjä joista roikkuu tilpehööriä. Laita kuva, niin uskon.
Veikkaan että tässä oli anopilla joku logiikka tyyliin, kun poika asui yksin, "No oikeastaanhan se asuu vielä kotona, tuo nyt on vain joku väliaikainen kämppä" ja yhteenmuuttamisen jälkeen, "Ai kuinka kiva, nyt sillä on oikea koti!!!1 Päästään (pääsen) sisustamaan!"
t.ei-AP
Vierailija kirjoitti:
Annettiin kerran pojalle ja miniälle lahjaksi pari noin 1500 euron käsinsolmittua mattoa, kun muuttivat yhteen. Meni varmaan puoli vuotta, kun miniä oli vienyt ne kirpputorille ja myynyt tyylin 20e/kpl :(. Tilalle joku valkoinen akryylirätti Ellokselta. Sellainen miniä meillä. Hyvä asia, ettei kuitenkaan pilalle passattu.
t. laatua arvostava anoppi
Minä arvostan ja kunnioitan miniämieni ja poikieni samoin tyttärieni ja vävyjeni oikeutta päättää hankinnoistaan. Ei tulisi mieleenkään lahjoitella kalliita tavaroita kysymättä ja jos tulisi kuitenkin mieleen antaisin rahana, jotta voivat ostaa oman makunsa ja tarpeidensa mukaisia asioita kotiinsa. Näin on meneteltykin, koska asuntovelkaiset nuoret parit eivät ensisijassa halua muiden sisustavan kotiaan.
Muistan niin hyvin oman anoppini tavat ja olen monessa pyrkinyt toimimaan päinvastoin. On hyvät välit lasten perheisiin - arvostan tätä suhteidemme laatua :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan koti nähdään lisävarastona, minne voi kätevästi roudata "aarteita" kun omat nurkat ja vintit on jo turvoksissa roinaa.
Sillä ei ole mitään tekemistä ilahduttamisen kanssa.
On se silti ihan hiton erikoista, että anoppi eli sen tavaravuorensa kanssa tuomatta ikinä mitään poikansa sinkkuasuntoon.
Kun yleensä ihan tavallisetkin äidit lähettävät poikansa mukana maailmalle ainakin ylimääräistä liinavaatetta, pyyhkeitä, keittiötarvikkeita ja sen sellaista.
Liinavaatteet, keittiötarvikkewt ja pyyhkeer eivät mielestäni ole sisustuskrääsää, vaan käyttötavaraa. Puhe oli sisustuskrääsästä.
Nyt otat asian pikkuisen liian kirjaimellisesti. Kaikki sai alkunsa matosta, onko matto krääsää? Sinustako ei ole hiton erikoista, että anoppi elää roinan keskellä eikä ikinä anna mitään pojalleen - ennen kuin tämä löytää naisen?
Ei mun anoppi elä roinan keskellä. Ihan siisti asunto sillä on, mutta kyllästetty kaikella yltiöromanttisella sisustuksella ja nyt tuo meille samantyylistä sisustusroinaa. En sitten tiedä kuvitteleeko mun tykkäävän samanlaisesta tyylistä, vaikka mun edellinen kämppä oli hyvin samanlainen kuin poikansa kämppä ennen yhteenmuuttoamme.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen. Ap:n mies ei ole pätkääkään kiinnostunut sisustamisesta, paitsi että vihaa äitinsä roinia. Äiti on aina elänyt tavarapaljoudessa, muttei kuitenkaan tuonut mitään pojalleen ennen kuin tämä meni yhteen ap:n kanssa.
Ap:n mies vihaa äitinsä antamaa mattoa, muttei kuitenkaan suostu ostamaan uutta mattoa, koska vihaa niin kovasti sisustamista. Ilmeisesti jopa enemmän kuin äitinsä roinia. Paitsi että hän keräilee ap:n kanssa astiasarjaa. Itse asiassa hän ei edes vihaa roinia, hän haluaa vain rauhassa katsoa telkkaria.
Merkillinen mies.
Ja huomaa lisäksi, että ovat köyhiä opiskelijoita joilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.
Hohhoijaa. Mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta kuin sen verran, että suosii samoja värejä ja selkeitä linjoja, kuten minä. Ei pidä äitinsä ostamia rojuja hienoina, mutta ei välitä, kunhan on joku matto lattialla. Mies ei ole opiskelija ja pystyisi ostamaan maton jos vain sisustus kiinnostaisi. Mies ei hirveästi katso telkkaria, se oli jonkun toisen kommentti.
Mutta on teillä erihieno koti, kun sinne ei mahdu yksi pitsikippo! Oletko ottanut yhteyttä sisustuslehtiin? Luulisi, että esim. Avotakka tulee mielellään tekemään jutun teidän tyylipuhtaasta kodista.
Miksi se pitsikippo pitäisi sinne jättää, jos siitä ei tykkä, eikä se mitenkään sovi yhteen muun sisustuksen kanssa?
Saisko tuon lykättyä jollekulle joululahjaksi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen. Ap:n mies ei ole pätkääkään kiinnostunut sisustamisesta, paitsi että vihaa äitinsä roinia. Äiti on aina elänyt tavarapaljoudessa, muttei kuitenkaan tuonut mitään pojalleen ennen kuin tämä meni yhteen ap:n kanssa.
Ap:n mies vihaa äitinsä antamaa mattoa, muttei kuitenkaan suostu ostamaan uutta mattoa, koska vihaa niin kovasti sisustamista. Ilmeisesti jopa enemmän kuin äitinsä roinia. Paitsi että hän keräilee ap:n kanssa astiasarjaa. Itse asiassa hän ei edes vihaa roinia, hän haluaa vain rauhassa katsoa telkkaria.
Merkillinen mies.
Ja huomaa lisäksi, että ovat köyhiä opiskelijoita joilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.
Hohhoijaa. Mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta kuin sen verran, että suosii samoja värejä ja selkeitä linjoja, kuten minä. Ei pidä äitinsä ostamia rojuja hienoina, mutta ei välitä, kunhan on joku matto lattialla. Mies ei ole opiskelija ja pystyisi ostamaan maton jos vain sisustus kiinnostaisi. Mies ei hirveästi katso telkkaria, se oli jonkun toisen kommentti.
Kukapa viitsisi televisiota katsoa, kun voi keräillä astiasarjaa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen. Ap:n mies ei ole pätkääkään kiinnostunut sisustamisesta, paitsi että vihaa äitinsä roinia. Äiti on aina elänyt tavarapaljoudessa, muttei kuitenkaan tuonut mitään pojalleen ennen kuin tämä meni yhteen ap:n kanssa.
Ap:n mies vihaa äitinsä antamaa mattoa, muttei kuitenkaan suostu ostamaan uutta mattoa, koska vihaa niin kovasti sisustamista. Ilmeisesti jopa enemmän kuin äitinsä roinia. Paitsi että hän keräilee ap:n kanssa astiasarjaa. Itse asiassa hän ei edes vihaa roinia, hän haluaa vain rauhassa katsoa telkkaria.
Merkillinen mies.
Ja huomaa lisäksi, että ovat köyhiä opiskelijoita joilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.
Hohhoijaa. Mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta kuin sen verran, että suosii samoja värejä ja selkeitä linjoja, kuten minä. Ei pidä äitinsä ostamia rojuja hienoina, mutta ei välitä, kunhan on joku matto lattialla. Mies ei ole opiskelija ja pystyisi ostamaan maton jos vain sisustus kiinnostaisi. Mies ei hirveästi katso telkkaria, se oli jonkun toisen kommentti.
Mutta on teillä erihieno koti, kun sinne ei mahdu yksi pitsikippo! Oletko ottanut yhteyttä sisustuslehtiin? Luulisi, että esim. Avotakka tulee mielellään tekemään jutun teidän tyylipuhtaasta kodista.
Minkä helvetin takia mun pitäisi olla iloinen jostain pitsikoristeisesta kiposta? Se on ruma ja tungin sen kaapin perälle, josta se ei toivonmukaan tule ihan heti vastaan.
Sanot kuitenkin kertomasi mukaan anopille, että ei toisi. Miksi et tunkenut rumaa kippoa anopin käteen ja sanonut että vie pois? Vai sanoitko sittenkin kiitos ja hymyilit?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Siis hetkinen. Ap:n mies ei ole pätkääkään kiinnostunut sisustamisesta, paitsi että vihaa äitinsä roinia. Äiti on aina elänyt tavarapaljoudessa, muttei kuitenkaan tuonut mitään pojalleen ennen kuin tämä meni yhteen ap:n kanssa.
Ap:n mies vihaa äitinsä antamaa mattoa, muttei kuitenkaan suostu ostamaan uutta mattoa, koska vihaa niin kovasti sisustamista. Ilmeisesti jopa enemmän kuin äitinsä roinia. Paitsi että hän keräilee ap:n kanssa astiasarjaa. Itse asiassa hän ei edes vihaa roinia, hän haluaa vain rauhassa katsoa telkkaria.
Merkillinen mies.
Ja huomaa lisäksi, että ovat köyhiä opiskelijoita joilla ei ole varaa mihinkään ylimääräiseen.
Hohhoijaa. Mies ei ole kiinnostunut sisustamisesta kuin sen verran, että suosii samoja värejä ja selkeitä linjoja, kuten minä. Ei pidä äitinsä ostamia rojuja hienoina, mutta ei välitä, kunhan on joku matto lattialla. Mies ei ole opiskelija ja pystyisi ostamaan maton jos vain sisustus kiinnostaisi. Mies ei hirveästi katso telkkaria, se oli jonkun toisen kommentti.
Kukapa viitsisi televisiota katsoa, kun voi keräillä astiasarjaa!
Yrität ilmeisesti vain ärsyttää?
meille taas tyrkytetään aina ensin kaikkea käytettyä roinaa, tiettyyn pisteeseen kelpaa, mutta joskus on vaan pakko saada uus ja sitten ihmetellään ja kiukutellaan vastaan, ahdistaa henkisesti kun ainavaan ajan ja kulutuksen myötä kärsineitä huonekaluja, olen nähnyt helpommaksi vaan ottaa näitä vastaan hetkellisesti ja sitten ajan myötä vaihtuu uuteen kuin että siinä alkaa sitten kinaamaan
Plääh, tämä ketju meni ihan huonoksi, perhanan jonnet täällä taas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Annettiin kerran pojalle ja miniälle lahjaksi pari noin 1500 euron käsinsolmittua mattoa, kun muuttivat yhteen. Meni varmaan puoli vuotta, kun miniä oli vienyt ne kirpputorille ja myynyt tyylin 20e/kpl :(. Tilalle joku valkoinen akryylirätti Ellokselta. Sellainen miniä meillä. Hyvä asia, ettei kuitenkaan pilalle passattu.
t. laatua arvostava anoppi
Uskon, että kalliiden mattojen myynti pilkkahintaan harmitti. Mutta eikö sulla ihan oikeasti tullut etukäteen mieleen kysyä, että mitä he tarvisisivat tai haluaisivatko valita esim. uudet matot mattoliikkeestä jos minä maksan? Sen sijaan, että kysyisit, menet ostamaan kolmella tonnilla mattoja, jotka eivät ole poikasi ja miniäsi mieleen. Ja syy on tietysti miniän, ei missään nimessä poikasi.
Haluaisin nyt ihan oikeasti kuulla perustelun, miksi te äidit/anopit haluatte sisustaa toisten kotia oman mielenne mukaan?
vallankäyttöä
Minä en ainakaan vie mitään lasteni koteihin. Enkä anna. Muutan Espanjaan ja pysyn kaukana. Tekstari jouluksi, se riittää. Ja rahat käytän elossa ollessani niin että mitään ei jää yli.
Terveisin kaikkien unelma anoppi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pojan koti nähdään lisävarastona, minne voi kätevästi roudata "aarteita" kun omat nurkat ja vintit on jo turvoksissa roinaa.
Sillä ei ole mitään tekemistä ilahduttamisen kanssa.
On se silti ihan hiton erikoista, että anoppi eli sen tavaravuorensa kanssa tuomatta ikinä mitään poikansa sinkkuasuntoon.
Kun yleensä ihan tavallisetkin äidit lähettävät poikansa mukana maailmalle ainakin ylimääräistä liinavaatetta, pyyhkeitä, keittiötarvikkeita ja sen sellaista.
Liinavaatteet, keittiötarvikkewt ja pyyhkeer eivät mielestäni ole sisustuskrääsää, vaan käyttötavaraa. Puhe oli sisustuskrääsästä.
Kyllä astiapyykeet ovat jo selkeästi sisustuskrääsää.
3/5