Nyt tiedän, miksi en halua olla lasteni kanssa

Ja jos tulisit mustasukkaiseksi, niin kaventavatko he sen pelossa elämäänsä? Toivottavasti eivät. Koska eihän erakoituneelle voi kehua, mitä teki jonkun vapaana muiden seurassa elävän kanssa, ettei sille tule vaillejäämisestä paha mieli.

ap

Vierailija kirjoitti:

Ykdkään parisuhde ei perustu sille että toinen ottaa antamatta mitään muutakuin pahaa oloa

No enhän mä nyt niin sanonutkaan!!!!!! Ja idiootti, silloinhan mun paikallani nyt puhuis mun mies että lähdin. Oliko se niin? Oliko!!???

ap

Vierailija kirjoitti:

Teet itestäs naurettavan ja nolon ku haukut täällä asiallisia kommentoijia seniileiks ja cunteiks tai ihan mikskä vaan. Nauran sulle.

Naura vain, ja se seniiliksi haukuttu ei ole todellakaan mikään asiallinen kommentoija, eikä hänen teksteissään varsinkaan ole koskaan mitään asiaa. Mulle on aivan sama, mikä tunnetila sussa syntyy tästä.

ap

"Muista että negatiivisina pidettyjä pettymyksen, ärtymyksen ja väsymyksen ym. tunteita on ja saa olla siinä missä muitakin tunteita. Niistä huolimatta ja toisaalta juuri niiden takia on rakkaus. Ei tarvitse olla mikään kiiltokuvaihminen ansaitakseen rakkautta."

Mietin, mistähän vitusta tämäkin oikeutus tulee. Mulle se on vain jos vastapuoli ne hyväksyy, muuten ei. En tiedä keneltä se lupa tulisi, että niitä saa olla, jos vastapuoli ei hyväksy niitä mulle.

ap

"Muista että negatiivisina pidettyjä pettymyksen, ärtymyksen ja väsymyksen ym. tunteita on ja saa olla siinä missä muitakin tunteita. Niistä huolimatta ja toisaalta juuri niiden takia on rakkaus. Ei tarvitse olla mikään kiiltokuvaihminen ansaitakseen rakkautta."

Että miten voi joku kirjoittaa mitään näin tyhmää. Miltä komissiolta se lupa olla vittumainen ja silti oikeus saada rakkautta anotaan?

ap

Koska pettynyt, ärtynyt ja väsynytihminen ON vittumainen. Varsinkin pientä lasta tai niin kauan kuin toinen on itseä pienempi, vaikkei oiskaan ihan pieni, kohtaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

"Muista että negatiivisina pidettyjä pettymyksen, ärtymyksen ja väsymyksen ym. tunteita on ja saa olla siinä missä muitakin tunteita. Niistä huolimatta ja toisaalta juuri niiden takia on rakkaus. Ei tarvitse olla mikään kiiltokuvaihminen ansaitakseen rakkautta ."

Tää on niin täyttä paskaa. Missä oli mun miehen ilmoitus, että minusta pidetään, vaikka haluan olla rauhassa vessassa ja juoda kahvini rauhassa?????!!!!!!!!!! Missä se oli???????!!!!!!!!! En sitä saanut!!!!!!!! Ei se rakastanut minua!!!!!!!!

ap

Huomaa kyllä selvästi että olet jossain perustavassa vaiheessa jäänyt ilman aikuisen syliä. Ei ihme että olet täynnä pettymystä ja noin turvaton nyt. Lohduton totuus on se, että maailmassa ei ole ainuttakaan yhtä ihmistä joka sinut voisi ehjäksi tehdä. Kyse on itsestäsi ja siitä, ketä päästät elämääsi ja kuinka lähelle. Kaikkia ei välttämättä kannata ja joskus on järkevämpää päästää irti.

lässy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Muista että negatiivisina pidettyjä pettymyksen, ärtymyksen ja väsymyksen ym. tunteita on ja saa olla siinä missä muitakin tunteita. Niistä huolimatta ja toisaalta juuri niiden takia on rakkaus. Ei tarvitse olla mikään kiiltokuvaihminen ansaitakseen rakkautta ."

Tää on niin täyttä paskaa. Missä oli mun miehen ilmoitus, että minusta pidetään, vaikka haluan olla rauhassa vessassa ja juoda kahvini rauhassa?????!!!!!!!!!! Missä se oli???????!!!!!!!!! En sitä saanut!!!!!!!! Ei se rakastanut minua!!!!!!!!

ap

Huomaa kyllä selvästi että olet jossain perustavassa vaiheessa jäänyt ilman aikuisen syliä. Ei ihme että olet täynnä pettymystä ja noin turvaton nyt. Lohduton totuus on se, että maailmassa ei ole ainuttakaan yhtä ihmistä joka sinut voisi ehjäksi tehdä. Kyse on itsestäsi ja siitä, ketä päästät elämääsi ja kuinka lähelle. Kaikkia ei välttämättä kannata ja joskus on järkevämpää päästää irti.

No niiinpä!!!!! Mitä mä teen?

ap

Vierailija kirjoitti:

lässy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lässy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset ja mies tietää miten paha olet heille ollut. Sinusta tykkääminen on mahdotonta. Olet tehnyt niin paljon pahaa

Ei, tämä tunne lähti kehittymään siitä asti, kun lapset syntyivät ja olivat pieniä. Koitin parhaani mukaan (muuttamatta itseäni, mielistelemään en ala) toimia niin, että tuntisin itseni pidetyksi. Se oli lopulta aivan mahdotonta.

ap

Kiintymys ei ole kauppatavara. Ihminen tekee toiselle ihmiselle hyviä asioita (vanhempi huolehtii lapsestaan) koska pitää hänestä, on hänestä vastuussa. Ei siksi, että lapsi pitäisi hänestä. Ei ole tarkoitus ostaa kiintymystä mielistelemisellä. Hyvänen aika. Ilmankos ei ole onnistunut. 

Mutta entä jos ei huvita tehdä kaikkea sitä, mitä lapsen hyvinvointi vaatii? Eihän niitä silloin tehdä, koska pitää lapsesta, vaikka ne tekisi. Vaan koska jossain oppikirjassa vaaditaan niin. Lapsi voi herättää silloin vihaa, koska se on omien halujen tiellä siinä.

ap

Ap olet oikeassa. Lapset kyllä näkevät mielistelyn ja tekopyhyyden läpi. Lepää silloin kun on sen aika. Sinulla on oikeus vessarauhaan ilman että lapset roikkuvat ovenkahvassa parkumassa tai juoda aamukahvisi rauhassa. Joinain päivinä jaksaa enemmän kuin toisina. Masentuneena voi mennä vaikka kaksi kuukautta putkeen pelkällä rutiinilla ilman että tuntee yhtään tunnetta ketään kohtaan. Silti se parempi hetki sieltä taas tulee kun yhdessä on hetken kivaa ja muistaa miksi kuitenkin haluaa elää perhe-elämää vaikka vaan sillä arkirutiinilla ja kerran kuukaudessa pilkottavien ilonhetkien voimalla.

Juuri tällaisiin tilanteisiin, ja isompiinkin, oisin kaivannut miehen sanomaan, että minusta kuuluu pitää, vaikka teen noi. Mutta en ikinä saanut sitä palautetta. Mies piti sitä itsestäänselvänä, että tiedän hänen ja lasten pitävän minusta, vaikka se oli kaikkea muuta kuin selvää. Miten voin olettaa miehen pitävän minusta, kun koitti harrastaa seksiä kanssani, vaikken ollut valmis? Jos pitää toisesta, on kai sen verran kartalla?

Tein kyllä noita asioita, mutta niistä tuli aina tunne, että teen sillä itsestäni inhottavan. Mun tarpeet. Niistä voidaan mua syyttää, sanoa, ettei me pidetä sinusta. Ei voinut luottaa. Ei nyt pystynyt luopumaan omista asioistaan, vaikka onkin äiti. Suojamuuria itselle ei ollut. Äitini oli sen tuhonnut.

ap

Minun äidilläni oli myös mt-ongelmaa. Hän kuoli tässä hiljattain. Koin suurta helpotusta asiasta vaikka surinkin. Kamalinta on, että hän jätti solmuja minuun ja "huutelee vielä haudankin takaa". Miehestäni erosin jo vuosia sitten. Sitä päätöstä en ole hetkeäkään katunut. En väitä että olisin ihmisenä tai äitinä yhtään sen parempi, mutta loppuipahan se mitätöinti ja itsestään selvyytenä pitäminen. Lapset ovat saaneet nähdä isäänsä ja sukuaan niin paljon kuin ovat halunneet ja täällä kotona hyväksyneet minun erakkomaisen tapani elää. Uutta parisuhdetta en ole solminut. Iloa saan siitä että pystyn käymään töissä ja saan arkiaskareet jotenkuten tehtyä ilman äidin, miehen tai jonkun muun päällepäsmärin arvostelua ja olettamista että epäonnistun.

Voimia sinullekin.

Lapsillasi ei ehkä ole ollut vaihtoehtoja kuin hyväksyä erakkomainen tapasi elää, vaikka se ehkä haittaa tulevaisuudessa heitäkin saamatta jääneinä taitoina.

ap

Totta. Piiskaan tästä usein itseäni. Meillä ei esim. käy koskaan vieraita erakkouteni takia. Isommat juhlat kyllä olen aina järjestänyt ja joutunut poistumaan mukavuusalueeltani niiksi hetkiksi. Lapset ehkä oireilevat tätä aikuisina. Mutta pakko olla itselleen armollinen ja luottaa myös ulkomaailmaan, että se hoitaa osuutensa lasten kasvattamisessa (omani ovat jo teinejä ja hyvin omatoimisia sellaisia). Tiukassa paikassa voi pyytää apua muualta. Auto huolletaan huoltamossa, niskajumi hierojalla, juhlamekon voi lapsi lainata kaverilta jos omat rahat tai ompelutaidot ei riitä jne. Teen parhaani ja se riittää mihin riittää. En voi olla lapsille se ainut ja aina oikeassa oleva aikuinen. Tarvitaan muitakin. Varsinkin nyt kun ovat jo isoja. Joka päivä tunnen huonoa omaatuntoa siitä etten jaksa kuunnella lapsiani, että joudun olemaan iltavuorossa kun 14-v makaa kotona kuumeessa, etten pääse vanhempainiltaan, etten jaksanut käydä kaupassa tai kokata. Mutta on myös niitä päiviä kun olen kevätjuhlissa, leivon piirakkaa, juttelen teinin kanssa 2 tuntia putkeen. Joskus hetkittäin onnistun. Ja näinä kaikkina päivinä olen lasteni ainut äiti.

Vierailija kirjoitti:

lässy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Muista että negatiivisina pidettyjä pettymyksen, ärtymyksen ja väsymyksen ym. tunteita on ja saa olla siinä missä muitakin tunteita. Niistä huolimatta ja toisaalta juuri niiden takia on rakkaus. Ei tarvitse olla mikään kiiltokuvaihminen ansaitakseen rakkautta ."

Tää on niin täyttä paskaa. Missä oli mun miehen ilmoitus, että minusta pidetään, vaikka haluan olla rauhassa vessassa ja juoda kahvini rauhassa?????!!!!!!!!!! Missä se oli???????!!!!!!!!! En sitä saanut!!!!!!!! Ei se rakastanut minua!!!!!!!!

ap

Huomaa kyllä selvästi että olet jossain perustavassa vaiheessa jäänyt ilman aikuisen syliä. Ei ihme että olet täynnä pettymystä ja noin turvaton nyt. Lohduton totuus on se, että maailmassa ei ole ainuttakaan yhtä ihmistä joka sinut voisi ehjäksi tehdä. Kyse on itsestäsi ja siitä, ketä päästät elämääsi ja kuinka lähelle. Kaikkia ei välttämättä kannata ja joskus on järkevämpää päästää irti.

No niiinpä!!!!! Mitä mä teen?

ap

Jos tietäisin vastauksen, kertoisin. Jos olisin äitisi, pitäisin sylissäni kunnes keksisit itse vastauksen ja rimpuilisit väkisin tekemään niinkuin oma sydämesi sanoo. Jos olisin lapsi, en haluaisi nähdä kuinka omat vanhemmat eivät arvosta toisiaan.

lässy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lässy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lässy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset ja mies tietää miten paha olet heille ollut. Sinusta tykkääminen on mahdotonta. Olet tehnyt niin paljon pahaa

Ei, tämä tunne lähti kehittymään siitä asti, kun lapset syntyivät ja olivat pieniä. Koitin parhaani mukaan (muuttamatta itseäni, mielistelemään en ala) toimia niin, että tuntisin itseni pidetyksi. Se oli lopulta aivan mahdotonta.

ap

Kiintymys ei ole kauppatavara. Ihminen tekee toiselle ihmiselle hyviä asioita (vanhempi huolehtii lapsestaan) koska pitää hänestä, on hänestä vastuussa. Ei siksi, että lapsi pitäisi hänestä. Ei ole tarkoitus ostaa kiintymystä mielistelemisellä. Hyvänen aika. Ilmankos ei ole onnistunut. 

Mutta entä jos ei huvita tehdä kaikkea sitä, mitä lapsen hyvinvointi vaatii? Eihän niitä silloin tehdä, koska pitää lapsesta, vaikka ne tekisi. Vaan koska jossain oppikirjassa vaaditaan niin. Lapsi voi herättää silloin vihaa, koska se on omien halujen tiellä siinä.

ap

Ap olet oikeassa. Lapset kyllä näkevät mielistelyn ja tekopyhyyden läpi. Lepää silloin kun on sen aika. Sinulla on oikeus vessarauhaan ilman että lapset roikkuvat ovenkahvassa parkumassa tai juoda aamukahvisi rauhassa. Joinain päivinä jaksaa enemmän kuin toisina. Masentuneena voi mennä vaikka kaksi kuukautta putkeen pelkällä rutiinilla ilman että tuntee yhtään tunnetta ketään kohtaan. Silti se parempi hetki sieltä taas tulee kun yhdessä on hetken kivaa ja muistaa miksi kuitenkin haluaa elää perhe-elämää vaikka vaan sillä arkirutiinilla ja kerran kuukaudessa pilkottavien ilonhetkien voimalla.

Juuri tällaisiin tilanteisiin, ja isompiinkin, oisin kaivannut miehen sanomaan, että minusta kuuluu pitää, vaikka teen noi. Mutta en ikinä saanut sitä palautetta. Mies piti sitä itsestäänselvänä, että tiedän hänen ja lasten pitävän minusta, vaikka se oli kaikkea muuta kuin selvää. Miten voin olettaa miehen pitävän minusta, kun koitti harrastaa seksiä kanssani, vaikken ollut valmis? Jos pitää toisesta, on kai sen verran kartalla?

Tein kyllä noita asioita, mutta niistä tuli aina tunne, että teen sillä itsestäni inhottavan. Mun tarpeet. Niistä voidaan mua syyttää, sanoa, ettei me pidetä sinusta. Ei voinut luottaa. Ei nyt pystynyt luopumaan omista asioistaan, vaikka onkin äiti. Suojamuuria itselle ei ollut. Äitini oli sen tuhonnut.

ap

Minun äidilläni oli myös mt-ongelmaa. Hän kuoli tässä hiljattain. Koin suurta helpotusta asiasta vaikka surinkin. Kamalinta on, että hän jätti solmuja minuun ja "huutelee vielä haudankin takaa". Miehestäni erosin jo vuosia sitten. Sitä päätöstä en ole hetkeäkään katunut. En väitä että olisin ihmisenä tai äitinä yhtään sen parempi, mutta loppuipahan se mitätöinti ja itsestään selvyytenä pitäminen. Lapset ovat saaneet nähdä isäänsä ja sukuaan niin paljon kuin ovat halunneet ja täällä kotona hyväksyneet minun erakkomaisen tapani elää. Uutta parisuhdetta en ole solminut. Iloa saan siitä että pystyn käymään töissä ja saan arkiaskareet jotenkuten tehtyä ilman äidin, miehen tai jonkun muun päällepäsmärin arvostelua ja olettamista että epäonnistun.

Voimia sinullekin.

Lapsillasi ei ehkä ole ollut vaihtoehtoja kuin hyväksyä erakkomainen tapasi elää, vaikka se ehkä haittaa tulevaisuudessa heitäkin saamatta jääneinä taitoina.

ap

Totta. Piiskaan tästä usein itseäni. Meillä ei esim. käy koskaan vieraita erakkouteni takia. Isommat juhlat kyllä olen aina järjestänyt ja joutunut poistumaan mukavuusalueeltani niiksi hetkiksi. Lapset ehkä oireilevat tätä aikuisina. Mutta pakko olla itselleen armollinen ja luottaa myös ulkomaailmaan, että se hoitaa osuutensa lasten kasvattamisessa (omani ovat jo teinejä ja hyvin omatoimisia sellaisia). Tiukassa paikassa voi pyytää apua muualta. Auto huolletaan huoltamossa, niskajumi hierojalla, juhlamekon voi lapsi lainata kaverilta jos omat rahat tai ompelutaidot ei riitä jne. Teen parhaani ja se riittää mihin riittää. En voi olla lapsille se ainut ja aina oikeassa oleva aikuinen. Tarvitaan muitakin. Varsinkin nyt kun ovat jo isoja. Joka päivä tunnen huonoa omaatuntoa siitä etten jaksa kuunnella lapsiani, että joudun olemaan iltavuorossa kun 14-v makaa kotona kuumeessa, etten pääse vanhempainiltaan, etten jaksanut käydä kaupassa tai kokata. Mutta on myös niitä päiviä kun olen kevätjuhlissa, leivon piirakkaa, juttelen teinin kanssa 2 tuntia putkeen. Joskus hetkittäin onnistun. Ja näinä kaikkina päivinä olen lasteni ainut äiti.

Jos mä oisin kuin sinä, oisin pitemmällä kuin nyt. Olen iloinen, ettet ole samassa kuin minä, vielä epäuskoisempi riittämisestäni äitinä. Kaikkea hyvää sulle ja voimia. Anteeksi, että sanoin ilkeästi, ja jos satutin sinua. Olen jopa sulle kai jonkinverran kade. Koitan päästä samaan missä sinä olet.

Voimia

ap

Vierailija kirjoitti:

"Mutta jos vanhempi on sadisti, hän saa sisäistä tyydytystä siitä, että näkee lapseen jopa sattuvan. Aikuisesta on ihanaa jopa sortaa pienempäänsä sillä oikeutuksella ja sen varjolla, että se on kasvattamista."

Ja vanhempi saa lapsenkin uskomaan, että vika oli lapsessa, että vanhempi oli lapselle ilkeä, sadisti, häpäisi. Koska vanhempihan vain opetti sinulle itsehillintää. Ei lapsi ymmärrä, että keino oli aivan väärä, ja hänen reaktionsa normaaleja, vanhemman ei.

ap

Sinä et ole lapsi, vaan aikuinen. Toimi sen mukaan ja lopeta se märinä lapsuudestasi, nyt on aika tehdä lapsillesi parempi lapsuus.

Vierailija kirjoitti:

"Muista että negatiivisina pidettyjä pettymyksen, ärtymyksen ja väsymyksen ym. tunteita on ja saa olla siinä missä muitakin tunteita. Niistä huolimatta ja toisaalta juuri niiden takia on rakkaus. Ei tarvitse olla mikään kiiltokuvaihminen ansaitakseen rakkautta."

Että miten voi joku kirjoittaa mitään näin tyhmää. Miltä komissiolta se lupa olla vittumainen ja silti oikeus saada rakkautta anotaan?

ap

Minä sain aikoinani apua soittamalla itse sosiaalitoimeen. Sanoin että olen niin väsynyt ja pelkään että itsehillintäni pettää. Sain perhetyöntekijän melkein kahdeksi vuodeksi joka kävi meillä viikottain. Sen aikana olin 3kk sairaalassa (masennus), sairauslomalla ja erosin. Olin todella vittumainen ja aivan romu paska silloin. Käytiin myös parisuhdeterapiassa... Jne. Mutta se yksi puhelinsoitto silloin riitti ja lapset olen koko ajan saanut pitää. En uskalla edes ajatella miten olisi käynyt jos en apua olisi silloin saanut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Mutta jos vanhempi on sadisti, hän saa sisäistä tyydytystä siitä, että näkee lapseen jopa sattuvan. Aikuisesta on ihanaa jopa sortaa pienempäänsä sillä oikeutuksella ja sen varjolla, että se on kasvattamista."

Ja vanhempi saa lapsenkin uskomaan, että vika oli lapsessa, että vanhempi oli lapselle ilkeä, sadisti, häpäisi. Koska vanhempihan vain opetti sinulle itsehillintää. Ei lapsi ymmärrä, että keino oli aivan väärä, ja hänen reaktionsa normaaleja, vanhemman ei.

ap

Sinä et ole lapsi, vaan aikuinen. Toimi sen mukaan ja lopeta se märinä lapsuudestasi, nyt on aika tehdä lapsillesi parempi lapsuus.

No mihin se tilanne iän myötä muuttuisi? Luuletko sä, että se itsestään muuttuu?

ap

lässy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

lässy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

"Muista että negatiivisina pidettyjä pettymyksen, ärtymyksen ja väsymyksen ym. tunteita on ja saa olla siinä missä muitakin tunteita. Niistä huolimatta ja toisaalta juuri niiden takia on rakkaus. Ei tarvitse olla mikään kiiltokuvaihminen ansaitakseen rakkautta ."

Tää on niin täyttä paskaa. Missä oli mun miehen ilmoitus, että minusta pidetään, vaikka haluan olla rauhassa vessassa ja juoda kahvini rauhassa?????!!!!!!!!!! Missä se oli???????!!!!!!!!! En sitä saanut!!!!!!!! Ei se rakastanut minua!!!!!!!!

ap

Huomaa kyllä selvästi että olet jossain perustavassa vaiheessa jäänyt ilman aikuisen syliä. Ei ihme että olet täynnä pettymystä ja noin turvaton nyt. Lohduton totuus on se, että maailmassa ei ole ainuttakaan yhtä ihmistä joka sinut voisi ehjäksi tehdä. Kyse on itsestäsi ja siitä, ketä päästät elämääsi ja kuinka lähelle. Kaikkia ei välttämättä kannata ja joskus on järkevämpää päästää irti.

No niiinpä!!!!! Mitä mä teen?

ap

Jos tietäisin vastauksen, kertoisin. Jos olisin äitisi, pitäisin sylissäni kunnes keksisit itse vastauksen ja rimpuilisit väkisin tekemään niinkuin oma sydämesi sanoo. Jos olisin lapsi, en haluaisi nähdä kuinka omat vanhemmat eivät arvosta toisiaan.

No niin, eli apua tuskin saan. Kukaan ei osaa tukea eikä olla avuksi. Saatana. Aivan turhaan olen elossa tai odotan elämältä mitään. Rahallista sisältöä voin vielä odottaa perinnön muodossa, en mitään rakkautta tai muuta paskaa.

ap

Ja sitten vielä ihmisille lässytetään, että miksi he ovat soo soo materialisteja. Edes materia tekee hyvän olon, muut ihmiset ovat vain arvostelijoita ym. vatipäitä.

ap

Ei ihmisillä ole edes sen vertaa rakkautta, että korjaisivat särkyneitä. Olette turhia, ostakaa mersuja ja ajelkaa niillä.

ap

Tää ihminen on oikeasti niin sekaisin, että pelkään hänen tekevän viattomille ihmisille jotain peruuttamatonta.

Siis muutakin kuin traumoja. Jotain fataalia.

Vierailija kirjoitti:

Tää ihminen on oikeasti niin sekaisin, että pelkään hänen tekevän viattomille ihmisille jotain peruuttamatonta.

Siis muutakin kuin traumoja. Jotain fataalia.

No en tee. On mua sen verran kuitenkin rakastettu, isän puolelta, vaikkei se hyvään elämään asti riitäkään. Niin siihen riittää, etten voisi tappaa oman pahoinvointini vuoksi. Mieluummin erakoituisin. Mutta ei ole tarvetta sillekään. Vain rakkaus puuttuu.

ap

Jos rupeiskin olemaan Kristallikissa(äiti)? Tuossa vieressä oli sellainen mainos. Ois hienompaa, kuin Kivikissa.

ap