Nyt tiedän, miksi en halua olla lasteni kanssa

Sinä olet 45-v. Ja lastesi kurjuudesta vastuussa. Äidittömät lapset

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja paha.

Olet yksin nyt ja aina. Voit olla varma että lapsesi katkaisevat välit. Luultavasti jo muutaman vuoden kuluttua

Sinä sanot pahoja asioita minulle. Jos et oikein ymmärtänyt lukemaasi, niin minulla on ollut koko äitiyteni ajan se epäilys, etteivät lapseni pidä minusta, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen olen heille ollut. Se johtuu ja tulee jostain muusta. Joten jos noin kävisi kuin sanot, ei se olisi mikään uusi ikävä asia minulle, vaan looginen seuraus siitä, että olin huono äiti. Olen mielummin huono äiti, kuin luovun omasta kasvustani ja siitä, millainen mä olen ja mitä mä haluan. Toki halusin sovittaa ne äitiyteen, mutta jos se on liian vaikeaa, haluan itselleni hyvän elämän ensin.

ap

Olet vastuussa omista pahoista teoista. Äitisi ei ole sinun teoistasi vastuussa. Sinä olet valinnut olla paha

Vierailija kirjoitti:

Sinä olet 45-v. Ja lastesi kurjuudesta vastuussa. Äidittömät lapset

No, typerys, jos asuisin kotona, heillä olisi mahdollisesti vielä kurjempaa. Idiootti. Oletko koskaan ajatellut sitä? Vai oletko niin idiootti, ettet kykene?

ap

Vierailija kirjoitti:

Olet vastuussa omista pahoista teoista. Äitisi ei ole sinun teoistasi vastuussa. Sinä olet valinnut olla paha

En ole. Sinä olet paha, siihen en ota kantaa onko se valintasi vai ei.

ap

Vierailija kirjoitti:

Et halua olla lastesi kanssa koska et osaa rakastaa

Olet itsekäs ja paha

Niin, onko se paha, ettei halua olla lastensa kanssa, jos ei osaa rakastaa? Miksi olisin siellä tuottamassa heille pettymyksiä päivästä toiseen?

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja paha.

Olet yksin nyt ja aina. Voit olla varma että lapsesi katkaisevat välit. Luultavasti jo muutaman vuoden kuluttua

Sinä sanot pahoja asioita minulle. Jos et oikein ymmärtänyt lukemaasi, niin minulla on ollut koko äitiyteni ajan se epäilys, etteivät lapseni pidä minusta, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen olen heille ollut. Se johtuu ja tulee jostain muusta. Joten jos noin kävisi kuin sanot, ei se olisi mikään uusi ikävä asia minulle, vaan looginen seuraus siitä, että olin huono äiti. Olen mielummin huono äiti, kuin luovun omasta kasvustani ja siitä, millainen mä olen ja mitä mä haluan. Toki halusin sovittaa ne äitiyteen, mutta jos se on liian vaikeaa, haluan itselleni hyvän elämän ensin.

ap[/quote

Lapset eivät ole pyytäneet syntyä, itse olet heidät hankkinut. Älä yritä luistella vastuustasi. Kasvat ja kehityt ihmisenä nimenomaan keskittymällä lapsiisi ja saat myös hyvän elämän jakamalla rakkautta muille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset ja mies tietää miten paha olet heille ollut. Sinusta tykkääminen on mahdotonta. Olet tehnyt niin paljon pahaa

Ei, tämä tunne lähti kehittymään siitä asti, kun lapset syntyivät ja olivat pieniä. Koitin parhaani mukaan (muuttamatta itseäni, mielistelemään en ala) toimia niin, että tuntisin itseni pidetyksi. Se oli lopulta aivan mahdotonta.

ap

Kiintymys ei ole kauppatavara. Ihminen tekee toiselle ihmiselle hyviä asioita (vanhempi huolehtii lapsestaan) koska pitää hänestä, on hänestä vastuussa. Ei siksi, että lapsi pitäisi hänestä. Ei ole tarkoitus ostaa kiintymystä mielistelemisellä. Hyvänen aika. Ilmankos ei ole onnistunut. 

Mutta entä jos ei huvita tehdä kaikkea sitä, mitä lapsen hyvinvointi vaatii? Eihän niitä silloin tehdä, koska pitää lapsesta, vaikka ne tekisi. Vaan koska jossain oppikirjassa vaaditaan niin. Lapsi voi herättää silloin vihaa, koska se on omien halujen tiellä siinä.

ap

En osaa kyllä sanoa tuohon mitään. Tuo kuulostaa niin pahalta, että minä lähden nyt johonkin mukaviin puuhiin. Ja soitan tänään lapsilleni ja kysyn, milloin he tulisivat syömään ja mitä haluaisivat minun laittavan ruoaksi. 

Vanhempana joudut vetämään rajoja ja kieltämäänkin joskus. Silloin tulee juuri tuo kuvailemasi tunne. Et tietenkään voi olla lapsen mielestä kiva sillä hetkellä kun kiellät keksin ottamisen juuri ennen ruokailua. Mutta lapselle rajojen asettamisesta on hyötyä että oppii itsekontrollia ja pettymysten sietämistä. Sinulle itsellesi äitinä lapsen kasvattamisesta on hyötyä nyt ja tulevaisuudessa. Oppivat elämään omaa elämäänsä ja he pääsevät aikanaan irtaantumaan lapsuudenkodistaan ja katkaisemaan omat napanuoransa sinuun, ilman että katkerina syyttävät sinua kaikista epäonnistumisistaan.

Onko miehesi eri mieltä kasvatusasioista kuin sinä? Tietysti joiltain osin on, mutta tarkoitan suuria linjoja... Jos teillä on erilaiset arvot ja toistenne kunnioitus puuttuu, se vie pohjaa kaikkien osapuolten hyvinvoinnilta. Ole siis aikuinen yhdessä miehesi rinnalla.

Muista että negatiivisina pidettyjä pettymyksen, ärtymyksen ja väsymyksen ym. tunteita on ja saa olla siinä missä muitakin tunteita. Niistä huolimatta ja toisaalta juuri niiden takia on rakkaus. Ei tarvitse olla mikään kiiltokuvaihminen ansaitakseen rakkautta. Sinä riität juuri tuollaisena ja perheesi rakastaa sinua riidankin keskellä. Ei se aina tunnu kuplivana ilona tai pään silityksenä.. Rakkaus tuntuu repivän joskus aivan riekaleiksi.

Kaikilla ei ole ketään kenen kanssa riidellä. Sinulla on. Sinä olet rohkeasti valinnut perhe-elämän. Voimia sen tuomiin haasteisiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olet itsekäs ja paha.

Olet yksin nyt ja aina. Voit olla varma että lapsesi katkaisevat välit. Luultavasti jo muutaman vuoden kuluttua

Sinä sanot pahoja asioita minulle. Jos et oikein ymmärtänyt lukemaasi, niin minulla on ollut koko äitiyteni ajan se epäilys, etteivät lapseni pidä minusta, eikä sillä ole mitään tekemistä sen kanssa, millainen olen heille ollut. Se johtuu ja tulee jostain muusta. Joten jos noin kävisi kuin sanot, ei se olisi mikään uusi ikävä asia minulle, vaan looginen seuraus siitä, että olin huono äiti. Olen mielummin huono äiti, kuin luovun omasta kasvustani ja siitä, millainen mä olen ja mitä mä haluan. Toki halusin sovittaa ne äitiyteen, mutta jos se on liian vaikeaa, haluan itselleni hyvän elämän ensin.

ap[/quote

Lapset eivät ole pyytäneet syntyä, itse olet heidät hankkinut. Älä yritä luistella vastuustasi. Kasvat ja kehityt ihmisenä nimenomaan keskittymällä lapsiisi ja saat myös hyvän elämän jakamalla rakkautta muille.

Lapset eivät pyytäneet syntyä, mutta ei heille myöskään luvattu mitään.

ap

"Vanhempana joudut vetämään rajoja ja kieltämäänkin joskus. Silloin tulee juuri tuo kuvailemasi tunne. Et tietenkään voi olla lapsen mielestä kiva sillä hetkellä kun kiellät keksin ottamisen juuri ennen ruokailua. Mutta lapselle rajojen asettamisesta on hyötyä että oppii itsekontrollia ja pettymysten sietämistä."

Näin rakastavassa perheessä.

Mutta jos vanhempi on sadisti, hän saa sisäistä tyydytystä siitä, että näkee lapseen jopa sattuvan. Aikuisesta on ihanaa jopa sortaa pienempäänsä sillä oikeutuksella ja sen varjolla, että se on kasvattamista.

Sinä osuit asian ytimeen. Se on juuri tuossa. Siitä se tunne tulee. En halua olla sadisti ja sortaa, mutta se tunne minusta nousee, ei todellakaan mikään rakkaus, että oppivat itsehillintää.

Tiesitkö, että tuossa voi olla myös tavoitteena nöyryyttää, lamata, häpäistä lapsi? "Mitäs et vielä osannut hillitä itseäsi, nyt äiti on todella vihainen kun taas pyysit tätä"? Se voi olla alku itsehäpeälle, ei suinkaan sen kääntöpuolelle, hyvälle, joita luettelmasi asiat ovat, ja joihin tasokas kasvattaja, jos on terve, kykenee ja pyrkii, ja saa lapsen mielenkin vielä pysymään itsensä positiivisena näkevänä. Haluaisin olla sellainen, en todellakaan ole, enkä saanut siihen mitään tulea mieheltä, jolle kasvatusta ei ole, kaikki on vaan olemista. Ja ihme kyllä miehellä on hyvä itsehillintä.

ap

"Mutta jos vanhempi on sadisti, hän saa sisäistä tyydytystä siitä, että näkee lapseen jopa sattuvan. Aikuisesta on ihanaa jopa sortaa pienempäänsä sillä oikeutuksella ja sen varjolla, että se on kasvattamista."

Ja vanhempi saa lapsenkin uskomaan, että vika oli lapsessa, että vanhempi oli lapselle ilkeä, sadisti, häpäisi. Koska vanhempihan vain opetti sinulle itsehillintää. Ei lapsi ymmärrä, että keino oli aivan väärä, ja hänen reaktionsa normaaleja, vanhemman ei.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset ja mies tietää miten paha olet heille ollut. Sinusta tykkääminen on mahdotonta. Olet tehnyt niin paljon pahaa

Ei, tämä tunne lähti kehittymään siitä asti, kun lapset syntyivät ja olivat pieniä. Koitin parhaani mukaan (muuttamatta itseäni, mielistelemään en ala) toimia niin, että tuntisin itseni pidetyksi. Se oli lopulta aivan mahdotonta.

ap

Kiintymys ei ole kauppatavara. Ihminen tekee toiselle ihmiselle hyviä asioita (vanhempi huolehtii lapsestaan) koska pitää hänestä, on hänestä vastuussa. Ei siksi, että lapsi pitäisi hänestä. Ei ole tarkoitus ostaa kiintymystä mielistelemisellä. Hyvänen aika. Ilmankos ei ole onnistunut. 

Mutta entä jos ei huvita tehdä kaikkea sitä, mitä lapsen hyvinvointi vaatii? Eihän niitä silloin tehdä, koska pitää lapsesta, vaikka ne tekisi. Vaan koska jossain oppikirjassa vaaditaan niin. Lapsi voi herättää silloin vihaa, koska se on omien halujen tiellä siinä.

ap

Ap olet oikeassa. Lapset kyllä näkevät mielistelyn ja tekopyhyyden läpi. Lepää silloin kun on sen aika. Sinulla on oikeus vessarauhaan ilman että lapset roikkuvat ovenkahvassa parkumassa tai juoda aamukahvisi rauhassa. Joinain päivinä jaksaa enemmän kuin toisina. Masentuneena voi mennä vaikka kaksi kuukautta putkeen pelkällä rutiinilla ilman että tuntee yhtään tunnetta ketään kohtaan. Silti se parempi hetki sieltä taas tulee kun yhdessä on hetken kivaa ja muistaa miksi kuitenkin haluaa elää perhe-elämää vaikka vaan sillä arkirutiinilla ja kerran kuukaudessa pilkottavien ilonhetkien voimalla.

"Onko miehesi eri mieltä kasvatusasioista kuin sinä? Tietysti joiltain osin on, mutta tarkoitan suuria linjoja... Jos teillä on erilaiset arvot ja toistenne kunnioitus puuttuu, se vie pohjaa kaikkien osapuolten hyvinvoinnilta. Ole siis aikuinen yhdessä miehesi rinnalla."

Tämä oli seuraava ongelma.

Mies ei tukenut minua, vaan odotti juurikin, että oisin terve ja hänen rinnallaan. Vaikka olin kertonut hänelle niin hyvin kuin osasin äitini vääryyksistä. Ja etten ole terve kasvattaja, ellei minua opeteta. Mies ei opettanut, vaan alkoi sooloilla lasten kanssa. Olimme kaikesta eri mieltä, tai paljosta. Mies piti minun näkemyksäni turhina, eikä ollut nistä kiinnostunut. Heitin hanskat tiskiin hänen kanssaan. En voinut taistella näkemykistäni, koska mussa oli sitä äidin tuottamaa haavaisuutta, sadismia, sortoa ja äpäisyä, joita ei voi lapsille antaa. Eikä ollut vaihtoehtoa. Jolla kokisin saavani kuitenkin asioita lapsille perille. En tajunnut, miten mitään menee perille miehen keinoilla. Hän ei kertonut, miksi tekee mitäkin, ei varmaan osannut. Eikä varsinkaan tilanteen ollessa päällä osannut sanoa, että näin on hyvä toimia koska. Mulla oli jatkuva epävarmuus, onko mikään tässä hyvää. Ainoa todiste, että ehkä mies tekee asioita oikein oli hän itse, kiltti ja hyvä ihminen. Kaiketi tekee oikeaa. Vaikken minä sitä nyt näekään, niissä tilanteissa siis ja ehdin itse hermostua.

ap

lässy kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset ja mies tietää miten paha olet heille ollut. Sinusta tykkääminen on mahdotonta. Olet tehnyt niin paljon pahaa

Ei, tämä tunne lähti kehittymään siitä asti, kun lapset syntyivät ja olivat pieniä. Koitin parhaani mukaan (muuttamatta itseäni, mielistelemään en ala) toimia niin, että tuntisin itseni pidetyksi. Se oli lopulta aivan mahdotonta.

ap

Kiintymys ei ole kauppatavara. Ihminen tekee toiselle ihmiselle hyviä asioita (vanhempi huolehtii lapsestaan) koska pitää hänestä, on hänestä vastuussa. Ei siksi, että lapsi pitäisi hänestä. Ei ole tarkoitus ostaa kiintymystä mielistelemisellä. Hyvänen aika. Ilmankos ei ole onnistunut. 

Mutta entä jos ei huvita tehdä kaikkea sitä, mitä lapsen hyvinvointi vaatii? Eihän niitä silloin tehdä, koska pitää lapsesta, vaikka ne tekisi. Vaan koska jossain oppikirjassa vaaditaan niin. Lapsi voi herättää silloin vihaa, koska se on omien halujen tiellä siinä.

ap

Ap olet oikeassa. Lapset kyllä näkevät mielistelyn ja tekopyhyyden läpi. Lepää silloin kun on sen aika. Sinulla on oikeus vessarauhaan ilman että lapset roikkuvat ovenkahvassa parkumassa tai juoda aamukahvisi rauhassa. Joinain päivinä jaksaa enemmän kuin toisina. Masentuneena voi mennä vaikka kaksi kuukautta putkeen pelkällä rutiinilla ilman että tuntee yhtään tunnetta ketään kohtaan. Silti se parempi hetki sieltä taas tulee kun yhdessä on hetken kivaa ja muistaa miksi kuitenkin haluaa elää perhe-elämää vaikka vaan sillä arkirutiinilla ja kerran kuukaudessa pilkottavien ilonhetkien voimalla.

Juuri tällaisiin tilanteisiin, ja isompiinkin, oisin kaivannut miehen sanomaan, että minusta kuuluu pitää, vaikka teen noi. Mutta en ikinä saanut sitä palautetta. Mies piti sitä itsestäänselvänä, että tiedän hänen ja lasten pitävän minusta, vaikka se oli kaikkea muuta kuin selvää. Miten voin olettaa miehen pitävän minusta, kun koitti harrastaa seksiä kanssani, vaikken ollut valmis? Jos pitää toisesta, on kai sen verran kartalla?

Tein kyllä noita asioita, mutta niistä tuli aina tunne, että teen sillä itsestäni inhottavan. Mun tarpeet. Niistä voidaan mua syyttää, sanoa, ettei me pidetä sinusta. Ei voinut luottaa. Ei nyt pystynyt luopumaan omista asioistaan, vaikka onkin äiti. Suojamuuria itselle ei ollut. Äitini oli sen tuhonnut.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset ja mies tietää miten paha olet heille ollut. Sinusta tykkääminen on mahdotonta. Olet tehnyt niin paljon pahaa

Ei, tämä tunne lähti kehittymään siitä asti, kun lapset syntyivät ja olivat pieniä. Koitin parhaani mukaan (muuttamatta itseäni, mielistelemään en ala) toimia niin, että tuntisin itseni pidetyksi. Se oli lopulta aivan mahdotonta.

ap

Kiintymys ei ole kauppatavara. Ihminen tekee toiselle ihmiselle hyviä asioita (vanhempi huolehtii lapsestaan) koska pitää hänestä, on hänestä vastuussa. Ei siksi, että lapsi pitäisi hänestä. Ei ole tarkoitus ostaa kiintymystä mielistelemisellä. Hyvänen aika. Ilmankos ei ole onnistunut. 

Mutta entä jos ei huvita tehdä kaikkea sitä, mitä lapsen hyvinvointi vaatii? Eihän niitä silloin tehdä, koska pitää lapsesta, vaikka ne tekisi. Vaan koska jossain oppikirjassa vaaditaan niin. Lapsi voi herättää silloin vihaa, koska se on omien halujen tiellä siinä.

ap

En osaa kyllä sanoa tuohon mitään. Tuo kuulostaa niin pahalta, että minä lähden nyt johonkin mukaviin puuhiin. Ja soitan tänään lapsilleni ja kysyn, milloin he tulisivat syömään ja mitä haluaisivat minun laittavan ruoaksi. 

Sinä et tajua, että sille, mitä lapsen hyvinvointi vaatii, on erilaisia tasoja. Toiset ovat siitä kovin vaativia, mitä kodin tulee antaa. Toiset kuvittelevat, ettei juuri mitään tarvitse tehdä. Minä tulen ensiksimainitusta kodista. Luulenpa, että jos mulle ois opetettu olemaan tyytyväinen siitä, mistä moni täällä, oisin aivan eri tuulella äitiyten liittyen, kuin sillä, minkä mulle on opetettu olevan pakollista, ja vasta riittävän, vasta kelpaavan. Jos silloinkaan.

ap

Miehestä voi erota jos aiheuttaa vain lisätaakkaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä lapset ja mies tietää miten paha olet heille ollut. Sinusta tykkääminen on mahdotonta. Olet tehnyt niin paljon pahaa

Ei, tämä tunne lähti kehittymään siitä asti, kun lapset syntyivät ja olivat pieniä. Koitin parhaani mukaan (muuttamatta itseäni, mielistelemään en ala) toimia niin, että tuntisin itseni pidetyksi. Se oli lopulta aivan mahdotonta.

ap

Kiintymys ei ole kauppatavara. Ihminen tekee toiselle ihmiselle hyviä asioita (vanhempi huolehtii lapsestaan) koska pitää hänestä, on hänestä vastuussa. Ei siksi, että lapsi pitäisi hänestä. Ei ole tarkoitus ostaa kiintymystä mielistelemisellä. Hyvänen aika. Ilmankos ei ole onnistunut. 

Mutta entä jos ei huvita tehdä kaikkea sitä, mitä lapsen hyvinvointi vaatii? Eihän niitä silloin tehdä, koska pitää lapsesta, vaikka ne tekisi. Vaan koska jossain oppikirjassa vaaditaan niin. Lapsi voi herättää silloin vihaa, koska se on omien halujen tiellä siinä.

ap

En osaa kyllä sanoa tuohon mitään. Tuo kuulostaa niin pahalta, että minä lähden nyt johonkin mukaviin puuhiin. Ja soitan tänään lapsilleni ja kysyn, milloin he tulisivat syömään ja mitä haluaisivat minun laittavan ruoaksi. 

Esim. jo toi, että sinä kysyt kuulostaa huonoille tavoille sieltä, mistä minä tulen. Ei sielä vanhemmat tuollaisia kysele. He tekee ja olettavat lasten saapuvan. Ja ruokaan pitää olla tyytyväinen, oli se mitä tahansa. Jne.

ap

Sinä olit kotona vapaamatkustaja. Virtahepo olohuoneessa. Teit pelkästään itsekkäitä tekoja. Olit sadisti

Olisiko miehen pitänyt vielä sinuakin houvata kaiken muun lisäksi

Koska et tehnyt mitään, ei sinulla ole myöskään sanavaltaa

Vierailija kirjoitti:

Miehestä voi erota jos aiheuttaa vain lisätaakkaa.

No ei ole vaihtoehtona, kun oisin tarvinnut apua vanhempana mieheltä. Eli voin erota joo, mutta en ottaa lapsia.

ap