Nyt tiedän, miksi en halua olla lasteni kanssa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta selvästi sinua vaivaa käyttäytymisesi, ja näin varmasti piilossa rakastat lapsiasi. Et vain uskalla heittäytyä äiti-lapsi-suhteeseen, koska pelkäät tulevasi torjutuksi. On helpompi olla "ei-tykätty" jos on itse heittänyt hanskat tiskiin ja valinnut "rakkaudettomuuden". Voi tuntea olevansa aktiivinen toimija sen sijaan, että kokisi kontrollin menettämisen ja huonommuuden.

Lisään vielä, että narsisti ei käyttäisi aikaansa tästä asiasta jauhamiseen täällä forumilla.

No en ole narsisti, aivan sama jos jollekin tuo tyydytystä sotia siitä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Mutta selvästi sinua vaivaa käyttäytymisesi, ja näin varmasti piilossa rakastat lapsiasi. Et vain uskalla heittäytyä äiti-lapsi-suhteeseen, koska pelkäät tulevasi torjutuksi. On helpompi olla "ei-tykätty" jos on itse heittänyt hanskat tiskiin ja valinnut "rakkaudettomuuden". Voi tuntea olevansa aktiivinen toimija sen sijaan, että kokisi kontrollin menettämisen ja huonommuuden.

Enkä mä nyt tajua mikä tää on tämä "piilossa rakastat lapsiasi". Lapsiaan voi rakastaa, vaikkei kokisi mitään tarvetta vakuutella sitä teille.

ap

Miksi mä teille vakuuttelisin, mitä mä tunnen mun lapsiani kohtaan? Miten se liittyy mun omiin ongelmiin? Ette te ole mitään mun lasten pelastajia ttekä muitakaan.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä terapiaan.

Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.

No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.

ap

Heikko hoitovaste on narsismille tyypillistä. 

Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?

ap

Kyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.

Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?

ap

Ei itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).

Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.

ap

Siinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan. 

Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.

ap

Meissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti. 

Ja siis sulla ei olekaan samaa ongelmaa kuin mulla, jos sä saat hoidettua kyseisen tilanteen itsellesi mieleisellä tavalla, jos et halua kodissasi jotain tapahtuvan. Et sinäkään suostu asioihin, joita et sinne halua.

ap

Tietysti suostun, meitähän asuu täällä kolme ihmistä joilla on kaikilla omat halut ja tarpeet jotka ovat joskus ristiriidassa keskenään. Välillä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. Se on toki vaikeaa jos ei kykene tuota lihavoitua kohtaa ymmärtämään ja ottaa kaiken henkilökohtaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä terapiaan.

Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.

No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.

ap

Heikko hoitovaste on narsismille tyypillistä. 

Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?

ap

Kyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.

Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?

ap

Ei itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).

Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.

ap

Siinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan. 

Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.

ap

Meissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti. 

Ja siis sulla ei olekaan samaa ongelmaa kuin mulla, jos sä saat hoidettua kyseisen tilanteen itsellesi mieleisellä tavalla, jos et halua kodissasi jotain tapahtuvan. Et sinäkään suostu asioihin, joita et sinne halua.

ap

Tietysti suostun, meitähän asuu täällä kolme ihmistä joilla on kaikilla omat halut ja tarpeet jotka ovat joskus ristiriidassa keskenään. Välillä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. Se on toki vaikeaa jos ei kykene tuota lihavoitua kohtaa ymmärtämään ja ottaa kaiken henkilökohtaisesti.

Niin, no suotiinko mulle koskaan omat halut ja tarpeet ja että saan niistä huolimtta luottaa, että musta voidaan pitää? ???? Mietipä sitä, henkinen kermaperse.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä terapiaan.

Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.

No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.

ap

Heikko hoitovaste on narsismille tyypillistä. 

Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?

ap

Kyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.

Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?

ap

Ei itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).

Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.

ap

Siinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan. 

Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.

ap

Meissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti. 

Ja siis sulla ei olekaan samaa ongelmaa kuin mulla, jos sä saat hoidettua kyseisen tilanteen itsellesi mieleisellä tavalla, jos et halua kodissasi jotain tapahtuvan. Et sinäkään suostu asioihin, joita et sinne halua.

ap

Tietysti suostun, meitähän asuu täällä kolme ihmistä joilla on kaikilla omat halut ja tarpeet jotka ovat joskus ristiriidassa keskenään. Välillä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. Se on toki vaikeaa jos ei kykene tuota lihavoitua kohtaa ymmärtämään ja ottaa kaiken henkilökohtaisesti.

Ja et varmana suostu vain sillä, että joku haluaa.

ap

Ap taitaa olla narsistisuudessaan jo menetetty tapaus...Säälin koko perhettä, eniten ap:n lapsia joista varmaan kasvaa yhtä itsekkäitä ja narsistisia kuin äitinsä ☹ Ja pahan kierre jatkuu sukupolvelta toiselle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä terapiaan.

Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.

No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.

ap

Heikko hoitovaste on narsismille tyypillistä. 

Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?

ap

Kyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.

Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?

ap

Ei itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).

Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.

ap

Siinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan. 

Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.

ap

Meissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti. 

Ja siis sulla ei olekaan samaa ongelmaa kuin mulla, jos sä saat hoidettua kyseisen tilanteen itsellesi mieleisellä tavalla, jos et halua kodissasi jotain tapahtuvan. Et sinäkään suostu asioihin, joita et sinne halua.

ap

Tietysti suostun, meitähän asuu täällä kolme ihmistä joilla on kaikilla omat halut ja tarpeet jotka ovat joskus ristiriidassa keskenään. Välillä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. Se on toki vaikeaa jos ei kykene tuota lihavoitua kohtaa ymmärtämään ja ottaa kaiken henkilökohtaisesti.

Niin, no suotiinko mulle koskaan omat halut ja tarpeet ja että saan niistä huolimtta luottaa, että musta voidaan pitää? ???? Mietipä sitä, henkinen kermaperse.

ap

Minäminäminäminä....

Vierailija kirjoitti:

Ap taitaa olla narsistisuudessaan jo menetetty tapaus...Säälin koko perhettä, eniten ap:n lapsia joista varmaan kasvaa yhtä itsekkäitä ja narsistisia kuin äitinsä ☹ Ja pahan kierre jatkuu sukupolvelta toiselle

No turha nostaa itseäsi ylös jos olisit jotain extraordinarya epäitsekkyydessäsi, niin olisin sen kyllä huomannut, mutta kumma kyllä suurikaan osa ihmisistä ei ole.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä terapiaan.

Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.

No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.

ap

Heikko hoitovaste on narsismille tyypillistä. 

Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?

ap

Kyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.

Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?

ap

Ei itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).

Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.

ap

Siinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan. 

Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.

ap

Meissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti. 

Ja siis sulla ei olekaan samaa ongelmaa kuin mulla, jos sä saat hoidettua kyseisen tilanteen itsellesi mieleisellä tavalla, jos et halua kodissasi jotain tapahtuvan. Et sinäkään suostu asioihin, joita et sinne halua.

ap

Tietysti suostun, meitähän asuu täällä kolme ihmistä joilla on kaikilla omat halut ja tarpeet jotka ovat joskus ristiriidassa keskenään. Välillä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. Se on toki vaikeaa jos ei kykene tuota lihavoitua kohtaa ymmärtämään ja ottaa kaiken henkilökohtaisesti.

Niin, no suotiinko mulle koskaan omat halut ja tarpeet ja että saan niistä huolimtta luottaa, että musta voidaan pitää? ???? Mietipä sitä, henkinen kermaperse.

ap

Minäminäminäminä....

Niin? Ei voi sopia asioista, ellei osaa pitää puoliaan! Sulleko kaikkien pitää olla sinäsinäsinäsinä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä terapiaan.

Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.

No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.

ap

Heikko hoitovaste on narsismille tyypillistä. 

Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?

ap

Kyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.

Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?

ap

Ei itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).

Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.

ap

Siinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan. 

Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.

ap

Meissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti. 

Ja siis sulla ei olekaan samaa ongelmaa kuin mulla, jos sä saat hoidettua kyseisen tilanteen itsellesi mieleisellä tavalla, jos et halua kodissasi jotain tapahtuvan. Et sinäkään suostu asioihin, joita et sinne halua.

ap

Tietysti suostun, meitähän asuu täällä kolme ihmistä joilla on kaikilla omat halut ja tarpeet jotka ovat joskus ristiriidassa keskenään. Välillä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. Se on toki vaikeaa jos ei kykene tuota lihavoitua kohtaa ymmärtämään ja ottaa kaiken henkilökohtaisesti.

Niin, no suotiinko mulle koskaan omat halut ja tarpeet ja että saan niistä huolimtta luottaa, että musta voidaan pitää? ???? Mietipä sitä, henkinen kermaperse.

ap

Sinun kirjoittelusi perusteella teidän "yhteis"taloudessanne ne on kyllä miehesi ja lastesi halut ja tarpeet jotka ovat jalkoihin jääneet eivätkä sinun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä terapiaan.

Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.

No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.

ap

Heikko hoitovaste on narsismille tyypillistä. 

Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?

ap

Kyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.

Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?

ap

Ei itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).

Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.

ap

Siinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan. 

Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.

ap

Meissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti. 

Ja siis sulla ei olekaan samaa ongelmaa kuin mulla, jos sä saat hoidettua kyseisen tilanteen itsellesi mieleisellä tavalla, jos et halua kodissasi jotain tapahtuvan. Et sinäkään suostu asioihin, joita et sinne halua.

ap

Tietysti suostun, meitähän asuu täällä kolme ihmistä joilla on kaikilla omat halut ja tarpeet jotka ovat joskus ristiriidassa keskenään. Välillä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. Se on toki vaikeaa jos ei kykene tuota lihavoitua kohtaa ymmärtämään ja ottaa kaiken henkilökohtaisesti.

Niin, no suotiinko mulle koskaan omat halut ja tarpeet ja että saan niistä huolimtta luottaa, että musta voidaan pitää? ???? Mietipä sitä, henkinen kermaperse.

ap

Minäminäminäminä....

Niin, sinä tietenkin toivot, että kaikki palvois vain sinua, minä-ihmiset vituttaa kaltaistasi hyväksikäyttäjää.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä terapiaan.

Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.

No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.

ap

Heikko hoitovaste on narsismille tyypillistä. 

Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?

ap

Kyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.

Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?

ap

Ei itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).

Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.

ap

Siinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan. 

Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.

ap

Meissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti. 

Ja siis sulla ei olekaan samaa ongelmaa kuin mulla, jos sä saat hoidettua kyseisen tilanteen itsellesi mieleisellä tavalla, jos et halua kodissasi jotain tapahtuvan. Et sinäkään suostu asioihin, joita et sinne halua.

ap

Tietysti suostun, meitähän asuu täällä kolme ihmistä joilla on kaikilla omat halut ja tarpeet jotka ovat joskus ristiriidassa keskenään. Välillä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. Se on toki vaikeaa jos ei kykene tuota lihavoitua kohtaa ymmärtämään ja ottaa kaiken henkilökohtaisesti.

Niin, no suotiinko mulle koskaan omat halut ja tarpeet ja että saan niistä huolimtta luottaa, että musta voidaan pitää? ???? Mietipä sitä, henkinen kermaperse.

ap

Sinun kirjoittelusi perusteella teidän "yhteis"taloudessanne ne on kyllä miehesi ja lastesi halut ja tarpeet jotka ovat jalkoihin jääneet eivätkä sinun. 

Miten niin? En minä niistä kerro, mitä he ovat saaneet läpi, joissa ei ole ongelmia sen kannalta, miten nä asian näen! Niissä ei ole mitään ongelmia!

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä terapiaan.

Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.

No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.

ap

Heikko hoitovaste on narsismille tyypillistä. 

Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?

ap

Kyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.

Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?

ap

Ei itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).

Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.

ap

Siinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan. 

Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.

ap

Meissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti. 

Ja siis sulla ei olekaan samaa ongelmaa kuin mulla, jos sä saat hoidettua kyseisen tilanteen itsellesi mieleisellä tavalla, jos et halua kodissasi jotain tapahtuvan. Et sinäkään suostu asioihin, joita et sinne halua.

ap

Tietysti suostun, meitähän asuu täällä kolme ihmistä joilla on kaikilla omat halut ja tarpeet jotka ovat joskus ristiriidassa keskenään. Välillä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. Se on toki vaikeaa jos ei kykene tuota lihavoitua kohtaa ymmärtämään ja ottaa kaiken henkilökohtaisesti.

Niin, no suotiinko mulle koskaan omat halut ja tarpeet ja että saan niistä huolimtta luottaa, että musta voidaan pitää? ???? Mietipä sitä, henkinen kermaperse.

ap

Minäminäminäminä....

Niin? Ei voi sopia asioista, ellei osaa pitää puoliaan! Sulleko kaikkien pitää olla sinäsinäsinäsinä?

Mustavalkoinen ajattelukin on narsistille tyypillistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä terapiaan.

Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.

No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.

ap

Heikko hoitovaste on narsismille tyypillistä. 

Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?

ap

Kyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.

Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?

ap

Ei itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).

Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.

ap

Siinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan. 

Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.

ap

Meissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti. 

Ja siis sulla ei olekaan samaa ongelmaa kuin mulla, jos sä saat hoidettua kyseisen tilanteen itsellesi mieleisellä tavalla, jos et halua kodissasi jotain tapahtuvan. Et sinäkään suostu asioihin, joita et sinne halua.

ap

Tietysti suostun, meitähän asuu täällä kolme ihmistä joilla on kaikilla omat halut ja tarpeet jotka ovat joskus ristiriidassa keskenään. Välillä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. Se on toki vaikeaa jos ei kykene tuota lihavoitua kohtaa ymmärtämään ja ottaa kaiken henkilökohtaisesti.

Niin, no suotiinko mulle koskaan omat halut ja tarpeet ja että saan niistä huolimtta luottaa, että musta voidaan pitää? ???? Mietipä sitä, henkinen kermaperse.

ap

Sinun kirjoittelusi perusteella teidän "yhteis"taloudessanne ne on kyllä miehesi ja lastesi halut ja tarpeet jotka ovat jalkoihin jääneet eivätkä sinun. 

Mitkä kaikki heidän tarpeensa ovat jääneet jalkoihin? Kerropa.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa mennä terapiaan.

Tuolla tavalla opetat saman lapsillesi eli sen ettei kukaan pidä heistä. Edes oma äiti.

No kuule, olen käynyt vuodesta 1997 asti terapioissa hakemassa apua. Miten todennäköisenä pidät sitä, että kukaan osaa auttaa minua? Nehän haluaakin, että mä uskon, ettei kukaan pidä minusta. Silloin en kapinoi.

ap

Heikko hoitovaste on narsismille tyypillistä. 

Tässä ole mistään narsismista kyse, ja jos olisikin, niin aika hyvin on terapeutitkin sen salanneet minulta! Ikinä ei ole tullut se esille ongelmien syynä. Hakisiko narsisti apua? Ei. Lisäksi terapiakentässä ei tunnisteta narsistin uhrin syndroomaa edes. Miten kuvittelet heidän silloin osaavan auttaa narsismin uhreja? Narsistin uhreille nimenomaan aina sanotaan, että he ovat itse vastuussa ongelmistaan. Millähän logiikalla? Mitä sillä edes tarkoitetaan? "Minulla terapeutilla ei ole velvollisuutta edes tajua, mistä ongelmasi johtuvat, mutta voin vaatia sinua kantamaan vastuun siitä, että saat minulta silti apua", näinkö?

ap

Kyse ei ole siitä että terapeutti salaisi narsismin narsistilta vaan siitä että narsisti salaa sen terapeutilta ja erityisesti itseltään. Kaikki on aina muiden syytä, mukaanlukien se omakin paska käytös - tästähän sinäkin olet oikein koulukirjaesimerkki.

Ja aika vaikea salata itseltään asioita, joita ei tiedä? Miten asioita salataan itseltä? Vai...oisko se niin, että moniinkaan asioihin ei pääse käsiksi? Sekö tekee sinusta narsistin? Miten se on vastuullani, jos en pääse niihin käsiksi? Miten mä menisin niihin käsiksi, kun en pääse? Kertoisitko?

ap

Ei itselleen valehtelemisessa tai itseltään asioiden salaamisessa ole mitään ihmellistä. Se on ihan yleinen defenssi ja tyypillinen juuri narsistille, jonka ego ei kestä rehellistä peiliin katsomista. Ulospäin se kuitenkin näkyy usein tahattomanakin projisointina (äiti on narsisti enkä minä, muut kohtelevat minua huonosti jne).

Sitäpaitsi tämä on taas tällainen pahaa muista uskovan ihmisen näkökulma ja ajatus. Hyvää muista ajattelva näkee, että lasta on satutettu niin, ettei hän pysty käsittelemään tiettyjä asioita, jotka sen jälkeen haittaavat elämässä eniten häntä itseään. Sinä ajattelet pahaa muista. En pidä sinusta, enkä usko, että muutkaan pitävät.

ap

Siinäpä sitä tuli taas malliesimerkki projisoinnista. Minä en ole meistä se joka koki henkilökohtaisena ja tahallisena loukkauksena sen, että mies ja lapset kiikuttivat kiven vessaan. 

Miten se mihinkään liittyy? Laita sen toiminnan tilalle mikä tahansa asia, mitä et halua omassa kodissasi tapahtuvan, ja tule sitten mulle jatkamaan aiheesta.

ap

Meissä on se ero että jos minun mieheni ja lapseni tekevät jotain mitä en halua omassa kodissani jotain mitä en halua siellä tapahtuvan niin minä en automaattisesti oleta että he tekevät niin loukatakseen minua. Sinun taas on narsisteille tyypilliseen tapaan vaikea ymmärtää että muilla ihmisillä voi olla toiminnalleen motiiveja jotka eivät liity sinuun millään tavalla, joten otat kaiken henkilökohtaisesti. 

Ja siis sulla ei olekaan samaa ongelmaa kuin mulla, jos sä saat hoidettua kyseisen tilanteen itsellesi mieleisellä tavalla, jos et halua kodissasi jotain tapahtuvan. Et sinäkään suostu asioihin, joita et sinne halua.

ap

Tietysti suostun, meitähän asuu täällä kolme ihmistä joilla on kaikilla omat halut ja tarpeet jotka ovat joskus ristiriidassa keskenään. Välillä neuvotellaan ja tehdään kompromisseja. Se on toki vaikeaa jos ei kykene tuota lihavoitua kohtaa ymmärtämään ja ottaa kaiken henkilökohtaisesti.

Niin, no suotiinko mulle koskaan omat halut ja tarpeet ja että saan niistä huolimtta luottaa, että musta voidaan pitää? ???? Mietipä sitä, henkinen kermaperse.

ap

Minäminäminäminä....

Niin? Ei voi sopia asioista, ellei osaa pitää puoliaan! Sulleko kaikkien pitää olla sinäsinäsinäsinä?

Mustavalkoinen ajattelukin on narsistille tyypillistä.

No missä mua on ymmärretty, eikä suhtauduttu täysin mustavalkoisesti? Osa on ymmärtänyt, en mäkään heille huuda sinä sinää. Mutta jos ymmärrystä on nolla, harmaata saa nolla.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kannattaisi jo av:n kaivaa tuon ap:n ip osoite sen verran sekopäistä on. Ja lisäksi niin kuin olen joskus aiemmin sanonut niin näyttää jopa siltä että näissä äitihullun ketjuissa olisi sama henkilö ap:nä ja vastaamassa. Ei kai vaan kyseessä ole joku häiriintynyt tyyppi joka vetelee tänne jotain sairasta keksittyä tarinaa jostain kuvitteellisesta henkilöstä tai todellisesta henkilöstä jonka tarinan hän on päässään kehittänyt.

Ihmettelen myös ohjeita ap:lle jos kerran hän on äiti joka ei ikinä tee mitään lapsille tai heidän puolestaan, ei hoida, ei hoivaa, ei leiki, ei ulkoile, ei rakasta, niin eikö olekin hyvä että hän ei ole tekemisissä lasten kanssa ja asuu siellä yksiössä. Miksi pitää jankata tyyliin: mä en halua olla lasten kanssa ja sitten liuta vastauksia millainen ap:n pitäisi olla kun eihän hän edes lasten kanssa fyysisesti ole.

Ottamatta kantaa ap:n aivoituksiin en minä ainakaan odota täydellistä äitiyttä itseltäni. En aina jaksaisa olla lasten kanssa ja se tunne on ihan ok, vaikka ovat välillä ärsyttäviä riiviöitä niin tiedän että rakastan heitä paljon ja he tietävät sen varmasti ja minä tunnen että tunne on molemminpioleinen. Kaikki tämä, vaikka joskus tunisinkin että en haluaisi olla heidän kanssasn 24h.

Odottaako ap itseltään täydellistä äitiyttä ja siitä kumpuaa ongelmat vai onko kyseessä ne äiti tytär traumat? Vaikea itse asettua ap:n asemaan kun en ole itse samanlaisesta tilanteesta. Minulla siis äiti suhde kunnossa ja lapsia rakastan ja lasten kanssa aidosti haluan olla vaikka joskus ajatuksissa joku viikon täysi loma lapsista olisikin houkuttelevaa...

Niin, sinusta on varmaan pidetty, vaikket olekaan täydellinen, senkin kusipää. Koitapa asettua sen asemaan, josta ei ole pidetty ellei koita koko ajan muuttua kasvattajan vaatimusten mukaiseksi, eikä siis kyse ole tavoista, vaan persoonasta. Vittu mä en pidä sinusta. Mutta se ei sua romahduta. Siisnä on just sun kusipäämäisyytesi ero siitä minuun, jos sä et pitäis minusta, kun koitan irl olla kiva ja pidetty.

ap

Kyllä siinä olet oikeassa musta on pidetty. Välit kumpaankin vanhempaan hyvät tosin toinen asuu ulkomailla joten ei voida nähdä usein.

Mutta hei ap jos et halua olla lasten kanssa niin mikä on ongelma, älä ole. Nehän ovat isän kanssa.

Mä aina luulin että olen laiska olemaan lasten kanssa kun ei olla joka hetki menossa tai tekemässä jotain aktiviteettia, mutta kun kuuntelee sun juttuja niin tajuaa että herran jestas sitä on äitejä jotka eivät ole eivätkä halua olla lastensa kanssa olkenkaan.

Vittu sä oot tyhmä, ja ylimielinen. Etkö oikein ymmärrä, että haluamisen puute ei ole toiveeni????? Että sen taustalle kätkeytyy ongelmia? Ehkä sullakin, jos et jatkuvasti nauti lastesi kanssa olosta, sehän se ois sitä hyvää vanhemmuutta, eikö niin? Kun mun isä oli mun kanssa, se oli koko ajan mun kanssa. Joka hetken. Ja nautti siitä, koska me tehtiin sellaista, josta aikuinenkin tykkäsi. Koska isällä oli varaa kaikenlaiseen kivaan ja mielikuvitusta.

ap

Ei my darling, ei se että välittää ja rakastaa lapsia tarkoita sitä että negatiivisia tunteita ei saisi olla tai pitäisi olla innoissaan jokaisesta hetkestä lapsen kanssa. Meitä äitejä ja vanhempia on monenlaisia ja välittämisen ja rakastamisen tunteen voi välittää monella tavalla. Hyvä jos sä teit aina kaikkea sun isän kanssa. Mä en en tiedä teinkö paljon kaikkea isäni kanssa, normi iskä paljon töitä ja lomilla sitten oltiin perheen kanssa yhdessä. Silti meillä on aina ollut hyvät lämåimät välit.

Entäs jos se ei välity? Vanhempi saattaa omahyväisyydessään kuvitella, että se välittyy, mutta ei se ole sille mikään tae. Jos se ei välitykään, niin lapsi kärsii. Mun äidiltä sitä ei ainakaan välittynyt.

ap

Huonoa ap jos se rakkaus ja välittäminen ei välity sun lapsien kanssa. Kyllähön sen äiti tietenkin itse huomaa ja tietää parhaiten onko lapsiin rakastava suhde vai ei, ei sitä ketään ulkopuolinen voi määritellä. Onneksi omat välini lapsiin on rakkautta ja välittämistä täynnä vaikka ei niin täydellistä kaikki olekaan.

Vierailija kirjoitti:

Ap hei,kukaan ei sun trollia enää viitti.

Tuskinpa mä nyt olen ainoa ihminen, joka ei tunne itsestään tykättävän, vaikka ois oma itsensä, eikä kukaan valittais mistään mitään. Silti ei tunne, että kukaan pitäisi. Et ole minkään arvoinen.

ap

Vierailija kirjoitti:

Silloinkin jos joku tekee selkeää vääryyttä minulle, äitini asettui sen väärintekijän selän taakse tukemaan tätä, kun tälle saattaisi tulla minusta sellainen viba, etten mä pidä hänestä! Miksi käyttäytyisin mahdollisimman korrektisti, jos se toinen sai tehdä vääryyttä mulle?! Eikä äiti korjannut sitä! Halunnut, että se korjataan. Vaatinut sitä. Aivan niiiiin paska ihminen, kuin ihminen olla ja osaa, äiti siis, siinä.

ap

Äitisi teki tuossa väärin. Ja sinä tiedät sen. Eli tiedät mikä on väärin, joten tiedät myös mikä on oikein. Koska sinulla on tuo tieto, voit itse valita tehdä oikein?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun mielestä kannattaisi jo av:n kaivaa tuon ap:n ip osoite sen verran sekopäistä on. Ja lisäksi niin kuin olen joskus aiemmin sanonut niin näyttää jopa siltä että näissä äitihullun ketjuissa olisi sama henkilö ap:nä ja vastaamassa. Ei kai vaan kyseessä ole joku häiriintynyt tyyppi joka vetelee tänne jotain sairasta keksittyä tarinaa jostain kuvitteellisesta henkilöstä tai todellisesta henkilöstä jonka tarinan hän on päässään kehittänyt.

Ihmettelen myös ohjeita ap:lle jos kerran hän on äiti joka ei ikinä tee mitään lapsille tai heidän puolestaan, ei hoida, ei hoivaa, ei leiki, ei ulkoile, ei rakasta, niin eikö olekin hyvä että hän ei ole tekemisissä lasten kanssa ja asuu siellä yksiössä. Miksi pitää jankata tyyliin: mä en halua olla lasten kanssa ja sitten liuta vastauksia millainen ap:n pitäisi olla kun eihän hän edes lasten kanssa fyysisesti ole.

Ottamatta kantaa ap:n aivoituksiin en minä ainakaan odota täydellistä äitiyttä itseltäni. En aina jaksaisa olla lasten kanssa ja se tunne on ihan ok, vaikka ovat välillä ärsyttäviä riiviöitä niin tiedän että rakastan heitä paljon ja he tietävät sen varmasti ja minä tunnen että tunne on molemminpioleinen. Kaikki tämä, vaikka joskus tunisinkin että en haluaisi olla heidän kanssasn 24h.

Odottaako ap itseltään täydellistä äitiyttä ja siitä kumpuaa ongelmat vai onko kyseessä ne äiti tytär traumat? Vaikea itse asettua ap:n asemaan kun en ole itse samanlaisesta tilanteesta. Minulla siis äiti suhde kunnossa ja lapsia rakastan ja lasten kanssa aidosti haluan olla vaikka joskus ajatuksissa joku viikon täysi loma lapsista olisikin houkuttelevaa...

Niin, sinusta on varmaan pidetty, vaikket olekaan täydellinen, senkin kusipää. Koitapa asettua sen asemaan, josta ei ole pidetty ellei koita koko ajan muuttua kasvattajan vaatimusten mukaiseksi, eikä siis kyse ole tavoista, vaan persoonasta. Vittu mä en pidä sinusta. Mutta se ei sua romahduta. Siisnä on just sun kusipäämäisyytesi ero siitä minuun, jos sä et pitäis minusta, kun koitan irl olla kiva ja pidetty.

ap

Kyllä siinä olet oikeassa musta on pidetty. Välit kumpaankin vanhempaan hyvät tosin toinen asuu ulkomailla joten ei voida nähdä usein.

Mutta hei ap jos et halua olla lasten kanssa niin mikä on ongelma, älä ole. Nehän ovat isän kanssa.

Mä aina luulin että olen laiska olemaan lasten kanssa kun ei olla joka hetki menossa tai tekemässä jotain aktiviteettia, mutta kun kuuntelee sun juttuja niin tajuaa että herran jestas sitä on äitejä jotka eivät ole eivätkä halua olla lastensa kanssa olkenkaan.

Vittu sä oot tyhmä, ja ylimielinen. Etkö oikein ymmärrä, että haluamisen puute ei ole toiveeni????? Että sen taustalle kätkeytyy ongelmia? Ehkä sullakin, jos et jatkuvasti nauti lastesi kanssa olosta, sehän se ois sitä hyvää vanhemmuutta, eikö niin? Kun mun isä oli mun kanssa, se oli koko ajan mun kanssa. Joka hetken. Ja nautti siitä, koska me tehtiin sellaista, josta aikuinenkin tykkäsi. Koska isällä oli varaa kaikenlaiseen kivaan ja mielikuvitusta.

ap

Ei my darling, ei se että välittää ja rakastaa lapsia tarkoita sitä että negatiivisia tunteita ei saisi olla tai pitäisi olla innoissaan jokaisesta hetkestä lapsen kanssa. Meitä äitejä ja vanhempia on monenlaisia ja välittämisen ja rakastamisen tunteen voi välittää monella tavalla. Hyvä jos sä teit aina kaikkea sun isän kanssa. Mä en en tiedä teinkö paljon kaikkea isäni kanssa, normi iskä paljon töitä ja lomilla sitten oltiin perheen kanssa yhdessä. Silti meillä on aina ollut hyvät lämåimät välit.

Entäs jos se ei välity? Vanhempi saattaa omahyväisyydessään kuvitella, että se välittyy, mutta ei se ole sille mikään tae. Jos se ei välitykään, niin lapsi kärsii. Mun äidiltä sitä ei ainakaan välittynyt.

ap

Huonoa ap jos se rakkaus ja välittäminen ei välity sun lapsien kanssa. Kyllähön sen äiti tietenkin itse huomaa ja tietää parhaiten onko lapsiin rakastava suhde vai ei, ei sitä ketään ulkopuolinen voi määritellä. Onneksi omat välini lapsiin on rakkautta ja välittämistä täynnä vaikka ei niin täydellistä kaikki olekaan.

Ei äiti kyllä itse huomaa, eikä tiedä, kun just koitin kertoa, että mun äiti kuvitteli, että minä koen sen, kun en todellakaan kokenut. Äidit siitä ei tiedä mitään, ei ainakaan sairaat sekopäät, joilla on se itsepetos, että lapseni kyllä pitää minusta ja tietää, että rakastan häntä, vaikka EI OLE TOTTA, ETTÄ TIETÄÄ tai kokee niin.

ap