Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksi ihminen nostaa minussa paljon narsistisia piirteitä esiin?
18.11.2017 |
Ennen kenenkään muun kohdalla ei tällaista ole ollut. Mutta nyt minulla nousee pintaan aivan kamalia asioita, joita en kyllä halua hänelle ilmaista, siksi yritän vältellä häntä, etten lipsauta mitään järkyttävää.
Ne ajatukset ovat sellaisia, kuten että en usko, että hänestä voi kukaan pitää. Tai että en usko, että hän tulee pärjäämään ammatillisesti ja taloudellisesti. Ajattelen usein, että hän ei ansaitse hyvää elämäänsä. Tai että toivon, ettei hän ikinä löydä kumppania, sillä kukaan ei voisi olla hänen kanssaan onnellinen. Olen jopa ajatellut, että ihan hyvä jos kuolisi.
Ja kyse ei ole mistään parisuhdedraamasta, vaan ihan vain oman perheen ulkopuolisesta ihmisestä. Eikä ole tällaisia ajatuksia koskaan kenenkään muun kohdalla ollut. Mikä ihme siinä ihmisessä tai tässä ihmissuhteessa saa minusta kuoriutumaan kamalan narsistin? Muiden ihmisten suhteen olen ihan tavallinen, tylsä, pullantuoksuinen perheenäiti. Pelottaa millaiseksi oikein olen muuttunut.
Kommentit (379)
Keskustelussa ei ole enää päätä eikä häntää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Keskustelussa ei ole enää päätä eikä häntää.
On.
Ap on eksynyt pelokas ja hämillään ja tuo toinen mystinen olento on suuri tyyneys, jonka päälle on laskeutunut ikuinen rauha.
Olet vaan kateellinen hänen riippumattomuudestaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaa jompaa kumpaa vanhempaasi luonteeltaan mutta elämäntyyliltä ja arvoiltaan täysin ristiriidassa.
Ap itse tuntuisi olevan sellainen ettei ole oikein selvinnyt vanhempiensa poismenosta.
Ja olen ihan alan ihmisiä. Ap tosin voi olla ihan oikeasti psykopaattikin. Psykopatia voi laueta myös vanhemmalla iällä.
Kaikilla ihmisillä on pimeä puoli, mutta se ei tee niistä psykopaatteja. Pitääkö pyytää anteeksi, että on elossa ja tuntee jotain? Ap sanoi, että hänellä oli alussa tähän tyyppiin ihan toimiva ja jopa hyvä suhde, joka on vain ajautunut umpikujaan. Voisko johtua siitä, että pääsit liian lähelle sitä erakkoa, joten hän päätti sulkea sinut pois omasta elämästä. Ehkä hän huonojen kokemustensa takia ei vaan pysty luottamaan ihmisiin.
Tämä kyllä ainakin on juuri noin. En tiedä selittäisikö se kuitenkaan ihan koko asiaa, mutta pohjalla varmasti tuotakin. Jotain enemmän tässä luulisin kuitenkin olevan, sillä onhan elämän varrella ollut vaikka kuinka paljon ihmissuhteita, jotka eivät ole lähteneet lentoon, eikä minun mieleni ole niistä sen suurempaa numeroa tehnyt.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mainitsit että toivot että tuo vihaamasi ihminen ei löydä kumppania. Eli hän on sinkku? Sanoit aloituksessa myös että mielestäsi hän ei ansaitse hyvää elämäänsä. Eli onko hänellä kuitenkin mielestäsi hyvä elämä. Toisaalta taas haukuit joissain vastauksissa että hänellä ei ole mitään tai ei ainakaan mitään kadehdittavaa.
No voi itku, olen kirjoittanut kaksitulkintaisen lauseen. Olisi pitänyt kirjoittaa, että hän ei ansaitse elämäänsä hyvää. Eli tarkoitin, että ei ansaitse hyviä asioita elämäänsä.
Hänen elämänsä ei ole hyvää hänen omasta mielestään. Ihan ok kyllä, mutta ei hyvää.
Ap
Usein näissä asioissa ratkaisu on ihan nenän edessä, mutta sen oivaltaminen on vaikeaa, koska ratkaisua etsii kaukaa.
Ego peittää ratkaisun helposti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Iloitsisitko jos jonain aamuna kuulisit, että hän on kuollut? Jos olisi vaikka ottanut lääkkeiden yliannostuksen tai vetänyt itsensä hirteen. Sillähän pääsisit hänestä kerralla ja toiveesi toteutuisi.
En iloitsisi.
En kirjoittanut, että toivon hänen kuolemaansa. Kirjoitin, että ihan hyvä jos kuolisi. Silloin kun näin olen ajatellut, on mielessäni ollut lähinnä se, että ymmärtäisin miksi hän otti lääkeyliannostuksen tai veti itsensä hirteen. Ja että se oli hänen tahtonsa.
Mutta kun sen noin karusti sanoin, niin on siinä sitäkin, että se nyt vaan ratkaisisi umpikujan hänen omassa elämässään ja samalla minun. Todellisuudessa tilanne ei näin toivoton ole kummankaan mielestä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitsit että toivot että tuo vihaamasi ihminen ei löydä kumppania. Eli hän on sinkku? Sanoit aloituksessa myös että mielestäsi hän ei ansaitse hyvää elämäänsä. Eli onko hänellä kuitenkin mielestäsi hyvä elämä. Toisaalta taas haukuit joissain vastauksissa että hänellä ei ole mitään tai ei ainakaan mitään kadehdittavaa.
No voi itku, olen kirjoittanut kaksitulkintaisen lauseen. Olisi pitänyt kirjoittaa, että hän ei ansaitse elämäänsä hyvää. Eli tarkoitin, että ei ansaitse hyviä asioita elämäänsä.
Hänen elämänsä ei ole hyvää hänen omasta mielestään. Ihan ok kyllä, mutta ei hyvää.
Ap
Seli seli taas, eli hänen elämänsä ei ole hyvää hänen omasta mielestään ja sekö sinua kyrsii? Mutta sinun mielestäsi siis ihan ok. Toisaalta aiemminhan juuri haukuit kuinka hänen elämässään ei ole oikein mikään kohdallaan joten katellinen et voi olla mistään. Hieman ristiriitaisia ajatuksia.
Taitaa olla kyseessä vaan sellainen keissi että sinua vaan ärsyttää niin hirveästi ihminen joka toimii, ajattelee ja tuntee askoista eri tavalla kuin sinä. Joillain ihmisillä on niin hirveä tarve yrittää olla se joka kertoo miten asiat pitää olla, tai miten pitäisi tomia, vaikka toista ei kiinnosta sinun mielipiteesi pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on kiusatun aura, se herättää helposti ihmisessä kiusaajan. Samoin mietin sitä, että onko tämä henkilö hakemassa sinun hyväksyntääsi, mielisteleekö, imarteleeko, yrittääkö päästä sinun suosioosi? Onko hänellä huono itsetunto ja massiivinen itsekritiikki? Sellainen liehakointi ja toisaalta itsen jatkuva moittiminen voi laukaista toisessa ihmisessä, siinä liehakoinnin kohteessa, inhottavan vallankäytön ja ilkeilyn. Mulla oli yksi työkaveri joka jostain syystä fanitti kovasti mun tapaa tehdä töitä ja kritisoi hurjasti itseään. Huomasin, että olin hänelle helposti tarpeettoman töykeä, koska hän ajatteli itsestäänkin rumasti ja ihaili minua.
Kyllä hän hakee hyväksyntääni ja suosiotani ja hakeutuu seuraani ajoittain. Hänellä on häilyvä itsetunto eli joissain asioissa hyvä ja joissain huono. Ja tuo massiivinen itsekritiikki todellakin on.
Kiitos vertaiskokemuksesta!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mainitsit että toivot että tuo vihaamasi ihminen ei löydä kumppania. Eli hän on sinkku? Sanoit aloituksessa myös että mielestäsi hän ei ansaitse hyvää elämäänsä. Eli onko hänellä kuitenkin mielestäsi hyvä elämä. Toisaalta taas haukuit joissain vastauksissa että hänellä ei ole mitään tai ei ainakaan mitään kadehdittavaa.
No voi itku, olen kirjoittanut kaksitulkintaisen lauseen. Olisi pitänyt kirjoittaa, että hän ei ansaitse elämäänsä hyvää. Eli tarkoitin, että ei ansaitse hyviä asioita elämäänsä.
Hänen elämänsä ei ole hyvää hänen omasta mielestään. Ihan ok kyllä, mutta ei hyvää.
Ap
Mikähän se sinä olet sanomaan mitä kukin ansaitsee elämäänsä! Toiseksi monelle ok elämä on hyvä juttu. Kenenkään elämä ei ole jatkuvasti hyvää. Miksi edes pitäisi olla... Elämään kuuluu kaikki tunteet. Sinä olet idiootti! Luultavasti olet tyhmempi kuin tuo tyyppi ja kadehdit hänen viisauttaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iloitsisitko jos jonain aamuna kuulisit, että hän on kuollut? Jos olisi vaikka ottanut lääkkeiden yliannostuksen tai vetänyt itsensä hirteen. Sillähän pääsisit hänestä kerralla ja toiveesi toteutuisi.
En iloitsisi.
En kirjoittanut, että toivon hänen kuolemaansa. Kirjoitin, että ihan hyvä jos kuolisi. Silloin kun näin olen ajatellut, on mielessäni ollut lähinnä se, että ymmärtäisin miksi hän otti lääkeyliannostuksen tai veti itsensä hirteen. Ja että se oli hänen tahtonsa.
Mutta kun sen noin karusti sanoin, niin on siinä sitäkin, että se nyt vaan ratkaisisi umpikujan hänen omassa elämässään ja samalla minun. Todellisuudessa tilanne ei näin toivoton ole kummankaan mielestä.
Ap
Anteeksi mutta mikä umpikuja tiedän elämässä nyt on? Puhut ihan kuin teillä olisi jokin suhde? Pikemminkin kuulostaa sille että tuolle toiselle osapuolelle olet kuitenkin täysin merkityksetön ihminen ja tätä sinä et kestä koska olet tottunut toisenlaiseen reaktioon muilta ihmisiltä. Jos nyt joskus tapaat häntä töiden merkeissä en oikein usko että kovin umpikujassa olet henkilön kanssa tai sitten sinulla on ongelma, ei hänellä. Oletteko siis kovin läheisiäkin ja joudutteko viettämään paljonkin aikaa pakosta keskenänne. Jos se ei ole hänelle ongelma mutta sinulle on, niin kehottaisin sinua vaan pysymään mahdollisimman kaukana hänestä. Yritä päästä ongelmastasi ohi joka on todella vakavalaatuinen. Herran jestas sinunlaisesi ihmisen lähellä en todellakaan haluasi olla. Olen aina tiennyt että tähän maailmaan mahtuu hulluja ja mielenterveysongelmaisia mutta onneksi omaan elämääni ei ole moiset tunkeutuneet, eivätkä pysty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on kiusatun aura, se herättää helposti ihmisessä kiusaajan. Samoin mietin sitä, että onko tämä henkilö hakemassa sinun hyväksyntääsi, mielisteleekö, imarteleeko, yrittääkö päästä sinun suosioosi? Onko hänellä huono itsetunto ja massiivinen itsekritiikki? Sellainen liehakointi ja toisaalta itsen jatkuva moittiminen voi laukaista toisessa ihmisessä, siinä liehakoinnin kohteessa, inhottavan vallankäytön ja ilkeilyn. Mulla oli yksi työkaveri joka jostain syystä fanitti kovasti mun tapaa tehdä töitä ja kritisoi hurjasti itseään. Huomasin, että olin hänelle helposti tarpeettoman töykeä, koska hän ajatteli itsestäänkin rumasti ja ihaili minua.
Kyllä hän hakee hyväksyntääni ja suosiotani ja hakeutuu seuraani ajoittain. Hänellä on häilyvä itsetunto eli joissain asioissa hyvä ja joissain huono. Ja tuo massiivinen itsekritiikki todellakin on.
Kiitos vertaiskokemuksesta!
Ap
Idiootti! Ei itsetunto ole kiinni siitä että on jossain hyvä tai huono. Sinulla on ihan peruskäsitteet hukassa, en ihmettele ettei pidä sinusta jos on vähänkään fiksumpi. Lukisit sinäkin joskus jotain, voisit vaikka viisastua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miksi pitäisi ansaita hyvää elämäänsä? Onko hän tehnyt jotain pahaa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on kiusatun aura, se herättää helposti ihmisessä kiusaajan. Samoin mietin sitä, että onko tämä henkilö hakemassa sinun hyväksyntääsi, mielisteleekö, imarteleeko, yrittääkö päästä sinun suosioosi? Onko hänellä huono itsetunto ja massiivinen itsekritiikki? Sellainen liehakointi ja toisaalta itsen jatkuva moittiminen voi laukaista toisessa ihmisessä, siinä liehakoinnin kohteessa, inhottavan vallankäytön ja ilkeilyn. Mulla oli yksi työkaveri joka jostain syystä fanitti kovasti mun tapaa tehdä töitä ja kritisoi hurjasti itseään. Huomasin, että olin hänelle helposti tarpeettoman töykeä, koska hän ajatteli itsestäänkin rumasti ja ihaili minua.
Kyllä hän hakee hyväksyntääni ja suosiotani ja hakeutuu seuraani ajoittain. Hänellä on häilyvä itsetunto eli joissain asioissa hyvä ja joissain huono. Ja tuo massiivinen itsekritiikki todellakin on.
Kiitos vertaiskokemuksesta!
Ap
Idiootti! Ei itsetunto ole kiinni siitä että on jossain hyvä tai huono. Sinulla on ihan peruskäsitteet hukassa, en ihmettele ettei pidä sinusta jos on vähänkään fiksumpi. Lukisit sinäkin joskus jotain, voisit vaikka viisastua.
Itsetunto on joihinkin asioihin liittyen hyvä ja joihinkin asioihin liittyen huono.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muistuttaa jompaa kumpaa vanhempaasi luonteeltaan mutta elämäntyyliltä ja arvoiltaan täysin ristiriidassa.
Ap itse tuntuisi olevan sellainen ettei ole oikein selvinnyt vanhempiensa poismenosta.
Ja olen ihan alan ihmisiä. Ap tosin voi olla ihan oikeasti psykopaattikin. Psykopatia voi laueta myös vanhemmalla iällä.
Kaikilla ihmisillä on pimeä puoli, mutta se ei tee niistä psykopaatteja. Pitääkö pyytää anteeksi, että on elossa ja tuntee jotain? Ap sanoi, että hänellä oli alussa tähän tyyppiin ihan toimiva ja jopa hyvä suhde, joka on vain ajautunut umpikujaan. Voisko johtua siitä, että pääsit liian lähelle sitä erakkoa, joten hän päätti sulkea sinut pois omasta elämästä. Ehkä hän huonojen kokemustensa takia ei vaan pysty luottamaan ihmisiin.
Tämä kyllä ainakin on juuri noin. En tiedä selittäisikö se kuitenkaan ihan koko asiaa, mutta pohjalla varmasti tuotakin. Jotain enemmän tässä luulisin kuitenkin olevan, sillä onhan elämän varrella ollut vaikka kuinka paljon ihmissuhteita, jotka eivät ole lähteneet lentoon, eikä minun mieleni ole niistä sen suurempaa numeroa tehnyt.
Ap
Varmaan se, että sinä olet vaan tyhmä eikä hän kaipaa seuraasi jota väkisin hänelle tyrkytät. Se tietenkin kolahtaa itsetuntoosi ja alat vihata häntä. Sinä olet ongelma tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ihmisellä on kiusatun aura, se herättää helposti ihmisessä kiusaajan. Samoin mietin sitä, että onko tämä henkilö hakemassa sinun hyväksyntääsi, mielisteleekö, imarteleeko, yrittääkö päästä sinun suosioosi? Onko hänellä huono itsetunto ja massiivinen itsekritiikki? Sellainen liehakointi ja toisaalta itsen jatkuva moittiminen voi laukaista toisessa ihmisessä, siinä liehakoinnin kohteessa, inhottavan vallankäytön ja ilkeilyn. Mulla oli yksi työkaveri joka jostain syystä fanitti kovasti mun tapaa tehdä töitä ja kritisoi hurjasti itseään. Huomasin, että olin hänelle helposti tarpeettoman töykeä, koska hän ajatteli itsestäänkin rumasti ja ihaili minua.
Kyllä hän hakee hyväksyntääni ja suosiotani ja hakeutuu seuraani ajoittain. Hänellä on häilyvä itsetunto eli joissain asioissa hyvä ja joissain huono. Ja tuo massiivinen itsekritiikki todellakin on.
Kiitos vertaiskokemuksesta!
Ap
Idiootti! Ei itsetunto ole kiinni siitä että on jossain hyvä tai huono. Sinulla on ihan peruskäsitteet hukassa, en ihmettele ettei pidä sinusta jos on vähänkään fiksumpi. Lukisit sinäkin joskus jotain, voisit vaikka viisastua.
Itsetunto on joihinkin asioihin liittyen hyvä ja joihinkin asioihin liittyen huono.
Ap
Itsetunto on eri asia kuin itseluottamus. Edelleenkin sanon, että lue enemmän ja mene terapiaan. Lisäksi itsetunto ei ole mikään stabiili asia, joka pysyy koko ajan samana.
Vierailija kirjoitti:
Vastaapa ap että onko kuitenkin sinä joka yrität olla hänen ystävänsä? Kaipaat aikaa kun sanoit kaiken olleen hyvin välillänne. Häiritseekö tuo ihminen elämääsi jotenkin vai hoitaako vain neutraalisti työnsä? Kai sinä osaat pitää välit viileinä, jos hänen seuransa ei kiinnosta. Vaikuttaa kuitenkin, että olet jumiutunut tuohon ihmiseen. Ruodit ja analysoit hänen persoonaansa ja teidän suhdettanne. Miksi ihmeessä?
Juuri tätä, tämä on aika selvä juttu kun näitä kommentteja on lukenut. Yksinkertaisesti ap:ta harmittaa ja ärsyttää suunnattomasti kun hänen loistava persoonansa ei mennyt läpi tuolle kohtelleelle. Luulen että ap luulee olevansa hyvä ja loistava tyyppi ja esittääkin sellaista mutta jotkut harvat tarkkanäköiset vaistoavat jotain muuta (joka tulee ilmi hyvin tässä ketjussakin) ja eivät halua olla tekemisissä. Tästäpä seuraa vihaiset ja sairaatkin reaktiot ap:lle.
Kyllä, ap on jumiutunut tuohon henkilöön. Hän kyselee kovasti että miksi. En tiedä ehkä joskus näin vain tapahtuu tiettyjen ihmisten kohdalla. Yksinkertaisesti kahdella klikkaa jotenkin erikoisesti mutta kuulostaa nyt siltä että teidän ei kannattaisi olla tekemisissä joten yritä nyt kovasti vain olla erossa hänestä. Luulisin että tunteet ovat molemminpuolisia mutta sinä et ehkä ole tajunnut sitä? Ja jos on kyseessä henkilö joka ap:n mielestä ei ole pidetty niin sehän ei ole ap:n ongelma ollenkaan. Haluat auttaa, pssst.... ei kannata auttaa sellaista joka ei kaipaa apuasi. Mistä sinä tiedät, ehkä hänellä on jo ne läheiset ihmiset kenestä hän välittää ja kenen kanssa hän haluaa olla, vai miten se oli. Ehkä tuo henkilö on vain hyvin valikoiva ja erikoinenkin jolloin tulee toimeen vain harvojen ja valittujen kanssa, mutta sekään ei ole sinun ongelma. Vai oliko hän siis sinkku? Joka tapauksessa luovuta. Etsi kavereita ja tekemistä niin paljon että sinulla ei ole aikaa ja halua kirjoitella tänne tällaisia henkilöstä joka ei pitäisi merkitä sinulle mitään ja jos taas on henkilö jota inhoat niin silkkaa ajanhukkaustahan tämä tällainen on. Moro vaan mun puolesta muut voi jatkaa sun kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Iloitsisitko jos jonain aamuna kuulisit, että hän on kuollut? Jos olisi vaikka ottanut lääkkeiden yliannostuksen tai vetänyt itsensä hirteen. Sillähän pääsisit hänestä kerralla ja toiveesi toteutuisi.
En iloitsisi.
En kirjoittanut, että toivon hänen kuolemaansa. Kirjoitin, että ihan hyvä jos kuolisi. Silloin kun näin olen ajatellut, on mielessäni ollut lähinnä se, että ymmärtäisin miksi hän otti lääkeyliannostuksen tai veti itsensä hirteen. Ja että se oli hänen tahtonsa.
Mutta kun sen noin karusti sanoin, niin on siinä sitäkin, että se nyt vaan ratkaisisi umpikujan hänen omassa elämässään ja samalla minun. Todellisuudessa tilanne ei näin toivoton ole kummankaan mielestä.
Ap
Kerrotko mikä umpikuja hänen elämässään on, mikä itsemurhalla ratkeaisi?
Minusta se umpokuja on vain omassa päässäsi.
Kyllä. Tuollaisen kohdatessa voi kokea ikäviä tuntemuksia ja niiden käyminen läpi aiheuttaa lisää ahdistusta.
Siksi on tärkeää pohtia miksi.
Tämä on puhdistava ja parantava vaikutus.
On tärkeää ettei ap kohdista ahdistavia tuntemuksia jumalaansa. Tuo jumala tuo vain ne tunteet pintaan. Ap:lla on mahdollisuus psykedeeliseen muutokseen paremmaksi ihmiseksi. Harva elämässään kohtaa oikeaa gurua jonka opetukset aiheuttavat ahdistavia ajatuksia.
Sen lisäksi pitää muistuttaa tämän gurun vaatimattomuutta. Hän ei ota kunniaa ap:n parannuksesta vaan ikäänkuin ottaa kristuksena syntipukin taakan, siksi ap haluaa tämän kuolevan.