Miksi yksi ihminen nostaa minussa paljon narsistisia piirteitä esiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nyt voisit vaikka ensi alkuun rauhoittua. Älä hakeudu hänen seuraansa. Kamalaa tekstiäsuoraan sanottuna.

Mun mielestä taas ap just käsittelee asiaa hyvin, kun ei anna sille valtaa ja yrittää ymmärtää, mistä tuo johtuu. Epämiellyttävää toki, mutta ei sen kieltäminen sitä olemattomaksi tee.

Mä oon huomannut juuri tuon mitä pari muutakin sanoi, että usein tällainen ihminen edustaa jotakin sellaista mitä itsessäkin on mutta mitä ei hyväksy. Esimerkiksi mä olin nuorena tosi epävarma ja arka ja ihmispelkoinen. Kun sitten rupesin rohkaistumaan, huomasin vihan tulvahduksen itsessäni, jos vaikkapa bussissa näin ihmisen, joka vaikutti yhtä reppanalta kuin minä joskus aiemmin. Siitä vielä vähän kypsyttyäni aloinkin tuntea lämpimästi tuon kaltaisia ihmisiä kohtaan, ja jotenkin mielessäni tsemppasin heitä. Tuossa viha-vaiheessa oli kyse juuri siitä, etten ollut oikein tullut vielä sinuiksi sen aiemman ja epävarman minäni kanssa vaan halveksuin sitä.

Vastaavasti minua on joskus suututtanut valtavasti ihmiset, jotka kääntävät kaiken puheen itseensä, ovat sillä tavalla lapsellisesti itsekeskeisiä etteivät osaa keskustella muista ihmisistä ollenkaan. Olin jo vähän aiemmin hoksannut itsessäni olleen nuorena paljon samaa, minkä vuoksi tuota ärsyttävyyttä oli varmasti aivan erityisen vaikea sietää.

Sitten tuota jo mietin alussakin, että joillakin on sellainen kiusatun aura. Ei se sattumaa ole, että jotkut tulevat aina uudelleen ja uudelleen kiusatuiksi. Se jotenkin näkyy heistä, se suojattomuus ja se, että heitä "voi lyödä", kun heillä ei ole kykyä suojautua eikä pistää vastaan. Näin toisten pimeät puolet saattavat putkahtaa esiin heidän seurassaan, kun niitä ei tavallaan mikään rajoita. Tämä ei tietenkään kiusaamista oikeuta.

Uskon myös jonkun/joidenkin aiempien tapaan, että jollakin tavalla kehittävä tämä ihminen sinulle on. Ei varmasti ainakaan sattumalta aiheuta sinussa tuollaista.

1

Tuntuu jumalattomalta, että hauraan kiusatun pitäisi laittaa rajat päällekäyvälle kiusaajalle.

Olin nuorena aivan kynnysmatto, pitkä tie on ollut siitä parantua.

Nyt olen kovan itseinhon vallassa: en voi käsittää miten voin antaa itselle anteeksi, että annoin pahantekijöille sen riemun.

Nykyään en edes jaksa katsoa ihmisiä, saati pyrkiä miellyttämään ketään. Kivoille olen kiltti, kusipäitä en edes noteeraa. Hauraat herättää suojelunhalun, olen joskus sanonutkin jollekin nuorelle että opettele pitämään puolesi.

Niin ja tästä vielä. Olisit varmasti puolustautunut, jos olisit siihen pystynyt. Yritä antaa itsellesi armoa ja hyväksyä se, että sinulla ei vain ollut välineitä toimia muulla tavalla. Ei se varmasti ollut mikään valinta, että "annanpa nyt tuossa noiden kiusata". Ei sitä vaan muuta siinä pysty kuin ottaa se vastaan, jos ei ole päässyt kehittymään tervettä vihaa ja kykyä puolustautua. Ei se kuitenkaan sinun vikasi ole, ettei sitä kykyä ollut. Sitä voi onneksi kehittää aikuisenakin.

Et ole skitso eikä paha, huomionkipeä vain, mikä on kai nykymaailmassa ihan tavallista. En arvostele sinua, koska olen itsekin samanlainen. Ajatteletko tyypistä pahaa, koska yrität kieltää tunteesi häntä kohtaan? Minusta olet rohkea, kun olet uskaltanut nostaa ristiriitaiset tunteesi kepin nokkaan ja jaat ajatuksiasi täällä. Pelkästään etäisyyden ottaminen ei välttämättä auta, tai minua se ei ainakaan auttanut. Kysyit, miksi tunnet häntä kohtaan niin kuin tunnet, ei siihen ole vastausta. Omassa tapauksessani mies vain sattui väärään paikkaan väärään aikaan, eli se ei todellakaan ollut sen syytä, vaan pikemminkin minun, ja jos olisin hoitanut asioita oikein, tiemme eivät todennäköisesti koskaan olisi ristenneet.  Toivottavasti saat ajatuksesi selvitettyä ja pääset eroon vihantunteesta, koska se ei todellakaan ole hyväksi kenellekään. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista. 

Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.

Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.

Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.

Ap

Siinä se tulikin. Hän on itsevarma ilmankin noita asioita, joita sinä pidät menestyksen mittarina ja sekös sinua ärsyttää. Ehkä hänessä on jotain jopa pelottavaa sinun mielestäsi? Ehkä ihmisen jolla ei ole materiaa ja ei ole suosittu, pitäisi tietää paikkansa ja jotenkin pyydellä anteeksi olemassaoloaan?

Hänessä on varmasti todella paljon vahvuutta ja lujuutta ja sä et voi käsittää mistä se kumpuaa.

Okei, ihan järkeenkäyvää. Ei hän ole omasta mielestään kovin itsevarma. Eikä anna sellaista vaikutelmaa. Mutta häntä voi sanoa kyllä vahvaksi. Sellaiseksi ihmiseksi, joka sinnikkäästi jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Joka kokee isoiksi vastoinkäymisiksi sellaisetkin, jotka monelle muulle ovat pieniä takaiskuja. Mikä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava vahva paljon useammin kuin monen muun.

Ja pidän häntä jossain määrin pelottavana myös.

Ap

Miksi mietit noin tarkkaan, millainen joku ihminen on? Kuuluuko se sinulle laisinkaan? ANNA TOISEN OLLA mikä on, ja poistu sinä niin kauas hänen läheltään kun pääset. Miksi?Siksi että sinulla on väkivaltaisia ja vihan tunteita häntä kohtaan (toivoisit että hän kuolisi). Melkeinpä kuulostaa siltä että sinulla on pakkomielle hänestä. Jollain tapaa ihailet häntä, mutta silti vihaat, koska et ymmärrä miksi ihailet kun hän ei ole mielestäsi mitään. Anna toisen elää omaa elämäänsä, elä sinä omaasi, ja ymmärrä että teidän ei kuulu olla läheisiä taikka ystäviä. Ajatuksesi hänestä ovat vastenmielisen inhottavia. Ymmärrä, että kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen, kaikista ei tarvitse esittää pitävänsä. Järjestä työsi niin, että et kohtaa häntä. Mene psykologille, jos et pääse eroon epämiellyttävistä ajatuksistasi, tuo ei ole normaalia vihata ketään noin paljon. Mitä hän on sinulle tehnyt??Opettele myös tuntemaan omia kateuden tunteita, ja välttele tilanteita joissa se kumpuaa noin syvältä. Keskity omaan elämääsi, ei häneen ja siihen millainen hän on. Hän ei ole puolisosi, eikä sukulaisesi, hänen elämä ei kuulu sinulle ja sinun ei kuuluisi edes miettiä häntä näin paljon. Pakkomielle.

Aika hyvä vastaus. Pakko sanoa että ap on todella sairas, oikeastaan pelottavan sairas kun yrittää pohdiskella miksi inhoaa jotain niin paljon että omaa ihan sairaita ajatuksia. Ei siinä pohdiskelusta mitään hyvää ole mutta antaa selkeän kuvan että kyseessä ei ole normaali ihminen.

Normaalia on vielä ärsyyntyä jostain henkilöstä mutta jos se tuntemus menee vihaksi ilman että takana on mitään konkreettista riitaa tai edes riidanpoikasta niin se kuvastaa jo sitä että tuo vihaaja ei ole tunnemaailmaltaan normaali.

Kehottaisin ap:n oman mielenterveyden kannalta olemaan erossa tuosta tuttavasta jotta et menisi huonompaan kuntoon. Vai työkuvioissa tapaatte? No eikö kannata sitten harjoitella aikuismaista käytöstä ja pistää sairaat ajatukset loitolle ja käyttäytyä mahd. neutraalisti. Kuulostaa sille että tilanteesta kärsit sinä, ei tuo kohde.

Olen itsekin joskus tunnistanut itsestäni raivokkaita vihaisia tuntemuksia paria henkilöä kohtaan mutta ensinnäkin toiseen liittyy riitatilanne ja toiseen taas se että en hyväksy hänen elämäntapaansa enkä pidä luonteesta noin yleensä. Vaikka olen haukkunut tyypit alimpaan maanrakoon niin en nyt kyllä kenenkään kuolemaa ole toivonut sentään.

Ei ole vihaa tuo. Itseinhoa joka naamioituu muiden halveksunnaksi. Ehdotan että hakeudut ammattiauttajalle, ei vaikuta siltä että ihan heti saisit parannettua itse itseäsi.

Kaikki mitä sinä näet toisessa, on sinun omia ominaisuuksiasi. Joten kirjoita paperille, mitä siinä toisessa näet (hän vain herättää sinussa ne tunteet) ja mieti kohta kohdalta, miten ne ilmenevät sinussa. On kyllä melko tavallista se, että ihminen näkee omia ei-niin -kivoja ominaisuuksiaan toisissa. Ei se mitään hulluutta ole, eikä narsismia. Ne ovat usein asioita joita ei halua itsessään hyväksyä. Ja eniten hoidon tarpeessa lienevät nuo mene hoitoon- tyypit, heillä se elämänvalhe lienee syvintä. Mutta siis, mieti mitä voit oppia itsestäsi. MItä sinä haluat ja mitä sinä et voi itsessäsi hyväksyä. Siitä tuo ennen kaikkea kertoo ja onkin siksi ihan hyvä opettaja sinulle tuo ihminen, kun nostaa niin voimakkaita tunteita. 

Tosi kiinnostava ketju. Itselläni on vähän samantyyppistä ollut, lievempänä vain, joitain ihmisiä kohtaan. Yksi työkaveri oli sosiaalisesti niin rasittava, ei saanut sanaa suustaan tai puhui jotain itsestäänselvyyksiä - että rupesin miettimään hänestä pahoja ajatuksia: miten joku voi olla noin tylsä ihminen. Mutta kaikki ei pidä kaikista, sehän on selvä.

Mutta jos toisen joku piirre, vaikka se nössöys, ärsyttää tavattomasti, se kertoo jotain sinusta itsestäsi. Kaikkihan me joudutaan katsomaan erilaisia tyyppejä: tyhjäpäitä tyrkkyjä, mahtipontisia pöyhkeilijöitä, perässähiihtäjiä taviksia jne eikä siitä tulisi mitään jos olisimme aina kohtuuttoman ärtyneitä. Mahtavaa että teet psyykkistä työtä!

Oma isäni esim.on mielestään epäonnistunut elämässään ja köyhyytensä ärsyttää ja hävettää häntä- ketäköhän hän inhoaa? No pinnallisia materialisteja tietenkin. Hänen reaktionsa tulenpalavuus kertoo että asia ei ole neutraali. Huonoa koulutustaan häpeilevä leimaa kaikki " herrat" avuttomiksi ja kädettömiksi. Aina tämä ei ole kateutta vaan sen vastakohtaa- miksi tuo ei tajua haluta olla niinkuin minä?Ruma nainen voi suututtaa ulkonäkökeskeistä- miksi tämä ei tajua miten tärkeää ulkonäkö on( vai onko oikeasti?). Tädilläni oli huono suhde omaan tyttäreensä, hän haukkui minua ja äitiäni ympäri kyliä liian läheisiksi. Omia epävarmuuksia tässä käydään läpi. Ja pointtina juuri viha, ei vain lievä ärtymys jota kaikki tuntee.

Myös sekin, että heikolta vaikuttavat ihmiset saattavat joutua muiden henkisiksi sylkykupeiksi on valitettavasti totta. Joku leimataan reppanaksi ettei itse vain oltaisi reppanoita.

Oletteko nähneet kännissä?

Joskus kännissä liiottelee ja tekisi mieli vetää kaikki sanomiset takasin. Tilanne kuulostaa huonommalta kuin on.

Ap kuulostaa mun työkaverilta.

Ei meidän tarvitse vapaalla nähdä.

Jutellaan kevyitä töissä, jos nähdään.

Musta tuntuu, että ymmärsit osan mun kertomistani asioista aivan väärin.

En kaipaa pelastajaa, joten sopii ettei nähdä vapaalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista. 

Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.

Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.

Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.

Ap

Siinä se tulikin. Hän on itsevarma ilmankin noita asioita, joita sinä pidät menestyksen mittarina ja sekös sinua ärsyttää. Ehkä hänessä on jotain jopa pelottavaa sinun mielestäsi? Ehkä ihmisen jolla ei ole materiaa ja ei ole suosittu, pitäisi tietää paikkansa ja jotenkin pyydellä anteeksi olemassaoloaan?

Hänessä on varmasti todella paljon vahvuutta ja lujuutta ja sä et voi käsittää mistä se kumpuaa.

Okei, ihan järkeenkäyvää. Ei hän ole omasta mielestään kovin itsevarma. Eikä anna sellaista vaikutelmaa. Mutta häntä voi sanoa kyllä vahvaksi. Sellaiseksi ihmiseksi, joka sinnikkäästi jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Joka kokee isoiksi vastoinkäymisiksi sellaisetkin, jotka monelle muulle ovat pieniä takaiskuja. Mikä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava vahva paljon useammin kuin monen muun.

Ja pidän häntä jossain määrin pelottavana myös.

Ap

Miksi mietit noin tarkkaan, millainen joku ihminen on? Kuuluuko se sinulle laisinkaan? ANNA TOISEN OLLA mikä on, ja poistu sinä niin kauas hänen läheltään kun pääset. Miksi?Siksi että sinulla on väkivaltaisia ja vihan tunteita häntä kohtaan (toivoisit että hän kuolisi). Melkeinpä kuulostaa siltä että sinulla on pakkomielle hänestä. Jollain tapaa ihailet häntä, mutta silti vihaat, koska et ymmärrä miksi ihailet kun hän ei ole mielestäsi mitään. Anna toisen elää omaa elämäänsä, elä sinä omaasi, ja ymmärrä että teidän ei kuulu olla läheisiä taikka ystäviä. Ajatuksesi hänestä ovat vastenmielisen inhottavia. Ymmärrä, että kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen, kaikista ei tarvitse esittää pitävänsä. Järjestä työsi niin, että et kohtaa häntä. Mene psykologille, jos et pääse eroon epämiellyttävistä ajatuksistasi, tuo ei ole normaalia vihata ketään noin paljon. Mitä hän on sinulle tehnyt??Opettele myös tuntemaan omia kateuden tunteita, ja välttele tilanteita joissa se kumpuaa noin syvältä. Keskity omaan elämääsi, ei häneen ja siihen millainen hän on. Hän ei ole puolisosi, eikä sukulaisesi, hänen elämä ei kuulu sinulle ja sinun ei kuuluisi edes miettiä häntä näin paljon. Pakkomielle.

Aika hyvä vastaus. Pakko sanoa että ap on todella sairas, oikeastaan pelottavan sairas kun yrittää pohdiskella miksi inhoaa jotain niin paljon että omaa ihan sairaita ajatuksia. Ei siinä pohdiskelusta mitään hyvää ole mutta antaa selkeän kuvan että kyseessä ei ole normaali ihminen.

Normaalia on vielä ärsyyntyä jostain henkilöstä mutta jos se tuntemus menee vihaksi ilman että takana on mitään konkreettista riitaa tai edes riidanpoikasta niin se kuvastaa jo sitä että tuo vihaaja ei ole tunnemaailmaltaan normaali.

Kehottaisin ap:n oman mielenterveyden kannalta olemaan erossa tuosta tuttavasta jotta et menisi huonompaan kuntoon. Vai työkuvioissa tapaatte? No eikö kannata sitten harjoitella aikuismaista käytöstä ja pistää sairaat ajatukset loitolle ja käyttäytyä mahd. neutraalisti. Kuulostaa sille että tilanteesta kärsit sinä, ei tuo kohde.

Olen itsekin joskus tunnistanut itsestäni raivokkaita vihaisia tuntemuksia paria henkilöä kohtaan mutta ensinnäkin toiseen liittyy riitatilanne ja toiseen taas se että en hyväksy hänen elämäntapaansa enkä pidä luonteesta noin yleensä. Vaikka olen haukkunut tyypit alimpaan maanrakoon niin en nyt kyllä kenenkään kuolemaa ole toivonut sentään.

Kirjoitit tuollaisen lauseen:"Pakko sanoa että ap on todella sairas, oikeastaan pelottavan sairas kun yrittää pohdiskella miksi inhoaa jotain niin paljon että omaa ihan sairaita ajatuksia."

Mielestäni hyvin lapsenomaisesti sanottu. Siis väität että ihminen joka pohdiskelee vihan tunteitaan, on sairas?

Ensinnäkin viha on normaali tunne. Se ei ole sairautta.

Toisekseen, omien tunteiden pohdinta ei todellakaan ole sairasta tai pahasta. Päin vastoin, se on juurikin älykästä.

Sellainen ihminen joka ei yhtään mieti miksi tuntee tietyllä tavalla, on tyhmä.

Olet tosi typerän kuuloinen, kun väität toisen olevan ihan sairas, kun hänellä on jotain rumia ajatuksia. Pelkkiä ohimeneviä ajatuksia, jotka tuskin ovat mitään vakavasti otettavia konkreettisiin murhasuunnitelmiin johtavia sairaita pakkomielteitä.

Itse olet muka terve, kun pistät omat vihan tunteesi käytäntöön. Ap. ei käytännössä toimi kuten sinä tunnetaidoiltasi häntä vajaampi.

Normaalia ja tervettä ei ole toisten maan rakoon haukkuminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista. 

Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.

Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.

Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.

Ap

Suosittelen ap:lle, ettei jatka vuodatustaan kenestäkään, niistä nämä poimivat noita tietoja. Vasikka on vasikka, aamen.

Ap ainakin yksi asia sinun olisi pitänyt aikoinaan tehdä, korkeakouluaineiden opiskelu, koska et muista tai käytä luovaa ja rakentelevaa ajattelua mihinkään oiekaan. Toisten ihmisten käsittely on ns. perseestä. Sinun tunteet ovat mm. Jospeh Murpyn Alitajuntasi voima - kirjan mukaan sellaisia, että käytännössä kouluttaisit opiskelleena itsesi ulos syyttelemästä muita tunteista. Niistä pääsee ulos, kun oppiii menetelmän, eikä ole vaikeaa.

Tyypillinen nuorten päänvaiva, mutta ei kannata sitä kehitellä lisää ja viljellä sitä kuin tomaatteja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista. 

Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.

Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.

Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.

Ap

Siinä se tulikin. Hän on itsevarma ilmankin noita asioita, joita sinä pidät menestyksen mittarina ja sekös sinua ärsyttää. Ehkä hänessä on jotain jopa pelottavaa sinun mielestäsi? Ehkä ihmisen jolla ei ole materiaa ja ei ole suosittu, pitäisi tietää paikkansa ja jotenkin pyydellä anteeksi olemassaoloaan?

Hänessä on varmasti todella paljon vahvuutta ja lujuutta ja sä et voi käsittää mistä se kumpuaa.

Okei, ihan järkeenkäyvää. Ei hän ole omasta mielestään kovin itsevarma. Eikä anna sellaista vaikutelmaa. Mutta häntä voi sanoa kyllä vahvaksi. Sellaiseksi ihmiseksi, joka sinnikkäästi jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Joka kokee isoiksi vastoinkäymisiksi sellaisetkin, jotka monelle muulle ovat pieniä takaiskuja. Mikä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava vahva paljon useammin kuin monen muun.

Ja pidän häntä jossain määrin pelottavana myös.

Ap

Miksi mietit noin tarkkaan, millainen joku ihminen on? Kuuluuko se sinulle laisinkaan? ANNA TOISEN OLLA mikä on, ja poistu sinä niin kauas hänen läheltään kun pääset. Miksi?Siksi että sinulla on väkivaltaisia ja vihan tunteita häntä kohtaan (toivoisit että hän kuolisi). Melkeinpä kuulostaa siltä että sinulla on pakkomielle hänestä. Jollain tapaa ihailet häntä, mutta silti vihaat, koska et ymmärrä miksi ihailet kun hän ei ole mielestäsi mitään. Anna toisen elää omaa elämäänsä, elä sinä omaasi, ja ymmärrä että teidän ei kuulu olla läheisiä taikka ystäviä. Ajatuksesi hänestä ovat vastenmielisen inhottavia. Ymmärrä, että kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen, kaikista ei tarvitse esittää pitävänsä. Järjestä työsi niin, että et kohtaa häntä. Mene psykologille, jos et pääse eroon epämiellyttävistä ajatuksistasi, tuo ei ole normaalia vihata ketään noin paljon. Mitä hän on sinulle tehnyt??Opettele myös tuntemaan omia kateuden tunteita, ja välttele tilanteita joissa se kumpuaa noin syvältä. Keskity omaan elämääsi, ei häneen ja siihen millainen hän on. Hän ei ole puolisosi, eikä sukulaisesi, hänen elämä ei kuulu sinulle ja sinun ei kuuluisi edes miettiä häntä näin paljon. Pakkomielle.

Aika hyvä vastaus. Pakko sanoa että ap on todella sairas, oikeastaan pelottavan sairas kun yrittää pohdiskella miksi inhoaa jotain niin paljon että omaa ihan sairaita ajatuksia. Ei siinä pohdiskelusta mitään hyvää ole mutta antaa selkeän kuvan että kyseessä ei ole normaali ihminen.

Normaalia on vielä ärsyyntyä jostain henkilöstä mutta jos se tuntemus menee vihaksi ilman että takana on mitään konkreettista riitaa tai edes riidanpoikasta niin se kuvastaa jo sitä että tuo vihaaja ei ole tunnemaailmaltaan normaali.

Kehottaisin ap:n oman mielenterveyden kannalta olemaan erossa tuosta tuttavasta jotta et menisi huonompaan kuntoon. Vai työkuvioissa tapaatte? No eikö kannata sitten harjoitella aikuismaista käytöstä ja pistää sairaat ajatukset loitolle ja käyttäytyä mahd. neutraalisti. Kuulostaa sille että tilanteesta kärsit sinä, ei tuo kohde.

Olen itsekin joskus tunnistanut itsestäni raivokkaita vihaisia tuntemuksia paria henkilöä kohtaan mutta ensinnäkin toiseen liittyy riitatilanne ja toiseen taas se että en hyväksy hänen elämäntapaansa enkä pidä luonteesta noin yleensä. Vaikka olen haukkunut tyypit alimpaan maanrakoon niin en nyt kyllä kenenkään kuolemaa ole toivonut sentään.

Kirjoitit tuollaisen lauseen:"Pakko sanoa että ap on todella sairas, oikeastaan pelottavan sairas kun yrittää pohdiskella miksi inhoaa jotain niin paljon että omaa ihan sairaita ajatuksia."

Mielestäni hyvin lapsenomaisesti sanottu. Siis väität että ihminen joka pohdiskelee vihan tunteitaan, on sairas?

Ensinnäkin viha on normaali tunne. Se ei ole sairautta.

Toisekseen, omien tunteiden pohdinta ei todellakaan ole sairasta tai pahasta. Päin vastoin, se on juurikin älykästä.

Sellainen ihminen joka ei yhtään mieti miksi tuntee tietyllä tavalla, on tyhmä.

Olet tosi typerän kuuloinen, kun väität toisen olevan ihan sairas, kun hänellä on jotain rumia ajatuksia. Pelkkiä ohimeneviä ajatuksia, jotka tuskin ovat mitään vakavasti otettavia konkreettisiin murhasuunnitelmiin johtavia sairaita pakkomielteitä.

Itse olet muka terve, kun pistät omat vihan tunteesi käytäntöön. Ap. ei käytännössä toimi kuten sinä tunnetaidoiltasi häntä vajaampi.

Normaalia ja tervettä ei ole toisten maan rakoon haukkuminen.

Ainakin minun mielestäni toisen ihmisen maan rakoon haukkuminen on ihan tervettä sinänsä, varsinkin jos niihin negatiivisiin tunteisiin on joitain syitä joita voi jo eritellä esim. jokin tietty negatiivinen käyttäytyminen sinua kohtaan tai esim. tietty luonne tai elämäntapa jota et hyväksy. Mutta aika eri asia on tuntea sellaisia vihan tunteita mitä sinä kuvaat: et eritellyt mitäään tiettyä asiaa mitä inhoat tai mitä tuo henkilö olisi tehnyt väärin vaan itsekin ihmettelet että miksi vihaat, se on varsin merkillistä ja lisäksi se että ajattelee jostakin "kuolisi pois" on todella sairasta. Olet sairaampi mitä tunnistat jos et itse tajua sitä olet todellakin ihminen jonka lähistölllä en haluasi olla, oikein puistattaa. Mutta ei sitä sairaan ihmisen kanssa kannata vängätä. Katso nyt vaan näitä kommentteja täällä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista. 

Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.

Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.

Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.

Ap

Siinä se tulikin. Hän on itsevarma ilmankin noita asioita, joita sinä pidät menestyksen mittarina ja sekös sinua ärsyttää. Ehkä hänessä on jotain jopa pelottavaa sinun mielestäsi? Ehkä ihmisen jolla ei ole materiaa ja ei ole suosittu, pitäisi tietää paikkansa ja jotenkin pyydellä anteeksi olemassaoloaan?

Hänessä on varmasti todella paljon vahvuutta ja lujuutta ja sä et voi käsittää mistä se kumpuaa.

Okei, ihan järkeenkäyvää. Ei hän ole omasta mielestään kovin itsevarma. Eikä anna sellaista vaikutelmaa. Mutta häntä voi sanoa kyllä vahvaksi. Sellaiseksi ihmiseksi, joka sinnikkäästi jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Joka kokee isoiksi vastoinkäymisiksi sellaisetkin, jotka monelle muulle ovat pieniä takaiskuja. Mikä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava vahva paljon useammin kuin monen muun.

Ja pidän häntä jossain määrin pelottavana myös.

Ap

Miksi mietit noin tarkkaan, millainen joku ihminen on? Kuuluuko se sinulle laisinkaan? ANNA TOISEN OLLA mikä on, ja poistu sinä niin kauas hänen läheltään kun pääset. Miksi?Siksi että sinulla on väkivaltaisia ja vihan tunteita häntä kohtaan (toivoisit että hän kuolisi). Melkeinpä kuulostaa siltä että sinulla on pakkomielle hänestä. Jollain tapaa ihailet häntä, mutta silti vihaat, koska et ymmärrä miksi ihailet kun hän ei ole mielestäsi mitään. Anna toisen elää omaa elämäänsä, elä sinä omaasi, ja ymmärrä että teidän ei kuulu olla läheisiä taikka ystäviä. Ajatuksesi hänestä ovat vastenmielisen inhottavia. Ymmärrä, että kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen, kaikista ei tarvitse esittää pitävänsä. Järjestä työsi niin, että et kohtaa häntä. Mene psykologille, jos et pääse eroon epämiellyttävistä ajatuksistasi, tuo ei ole normaalia vihata ketään noin paljon. Mitä hän on sinulle tehnyt??Opettele myös tuntemaan omia kateuden tunteita, ja välttele tilanteita joissa se kumpuaa noin syvältä. Keskity omaan elämääsi, ei häneen ja siihen millainen hän on. Hän ei ole puolisosi, eikä sukulaisesi, hänen elämä ei kuulu sinulle ja sinun ei kuuluisi edes miettiä häntä näin paljon. Pakkomielle.

Aika hyvä vastaus. Pakko sanoa että ap on todella sairas, oikeastaan pelottavan sairas kun yrittää pohdiskella miksi inhoaa jotain niin paljon että omaa ihan sairaita ajatuksia. Ei siinä pohdiskelusta mitään hyvää ole mutta antaa selkeän kuvan että kyseessä ei ole normaali ihminen.

Normaalia on vielä ärsyyntyä jostain henkilöstä mutta jos se tuntemus menee vihaksi ilman että takana on mitään konkreettista riitaa tai edes riidanpoikasta niin se kuvastaa jo sitä että tuo vihaaja ei ole tunnemaailmaltaan normaali.

Kehottaisin ap:n oman mielenterveyden kannalta olemaan erossa tuosta tuttavasta jotta et menisi huonompaan kuntoon. Vai työkuvioissa tapaatte? No eikö kannata sitten harjoitella aikuismaista käytöstä ja pistää sairaat ajatukset loitolle ja käyttäytyä mahd. neutraalisti. Kuulostaa sille että tilanteesta kärsit sinä, ei tuo kohde.

Olen itsekin joskus tunnistanut itsestäni raivokkaita vihaisia tuntemuksia paria henkilöä kohtaan mutta ensinnäkin toiseen liittyy riitatilanne ja toiseen taas se että en hyväksy hänen elämäntapaansa enkä pidä luonteesta noin yleensä. Vaikka olen haukkunut tyypit alimpaan maanrakoon niin en nyt kyllä kenenkään kuolemaa ole toivonut sentään.

Kirjoitit tuollaisen lauseen:"Pakko sanoa että ap on todella sairas, oikeastaan pelottavan sairas kun yrittää pohdiskella miksi inhoaa jotain niin paljon että omaa ihan sairaita ajatuksia."

Mielestäni hyvin lapsenomaisesti sanottu. Siis väität että ihminen joka pohdiskelee vihan tunteitaan, on sairas?

Ensinnäkin viha on normaali tunne. Se ei ole sairautta.

Toisekseen, omien tunteiden pohdinta ei todellakaan ole sairasta tai pahasta. Päin vastoin, se on juurikin älykästä.

Sellainen ihminen joka ei yhtään mieti miksi tuntee tietyllä tavalla, on tyhmä.

Olet tosi typerän kuuloinen, kun väität toisen olevan ihan sairas, kun hänellä on jotain rumia ajatuksia. Pelkkiä ohimeneviä ajatuksia, jotka tuskin ovat mitään vakavasti otettavia konkreettisiin murhasuunnitelmiin johtavia sairaita pakkomielteitä.

Itse olet muka terve, kun pistät omat vihan tunteesi käytäntöön. Ap. ei käytännössä toimi kuten sinä tunnetaidoiltasi häntä vajaampi.

Normaalia ja tervettä ei ole toisten maan rakoon haukkuminen.

Sanot että omien tunteiden pohdinta on älykästä. Jos ajattelet noin, käytät älyäsi ihan väärin, niinkuin esimerkiksi mitä narsistit tekevät. Ja mitä hyvää he saavat älyllään aikaan, ei mitään! Se mitä ap tällä pohdinnallaan tekee on omien negatiivisten tunteiden lietsomista pahaan. Pakkomielteen jatkamista muka älykkäällä pohdinnallaan jne. Normaali ihminen pelästyisi noin pahoja ajatuksiaan, ja välttelisi tätä henkilöä kuin ruttoa. Lähtisi esim yhteisestä työpaikasta ja laittaisi välit katki jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista. 

Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.

Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.

Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.

Ap

Siinä se tulikin. Hän on itsevarma ilmankin noita asioita, joita sinä pidät menestyksen mittarina ja sekös sinua ärsyttää. Ehkä hänessä on jotain jopa pelottavaa sinun mielestäsi? Ehkä ihmisen jolla ei ole materiaa ja ei ole suosittu, pitäisi tietää paikkansa ja jotenkin pyydellä anteeksi olemassaoloaan?

Hänessä on varmasti todella paljon vahvuutta ja lujuutta ja sä et voi käsittää mistä se kumpuaa.

Okei, ihan järkeenkäyvää. Ei hän ole omasta mielestään kovin itsevarma. Eikä anna sellaista vaikutelmaa. Mutta häntä voi sanoa kyllä vahvaksi. Sellaiseksi ihmiseksi, joka sinnikkäästi jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Joka kokee isoiksi vastoinkäymisiksi sellaisetkin, jotka monelle muulle ovat pieniä takaiskuja. Mikä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava vahva paljon useammin kuin monen muun.

Ja pidän häntä jossain määrin pelottavana myös.

Ap

Miksi mietit noin tarkkaan, millainen joku ihminen on? Kuuluuko se sinulle laisinkaan? ANNA TOISEN OLLA mikä on, ja poistu sinä niin kauas hänen läheltään kun pääset. Miksi?Siksi että sinulla on väkivaltaisia ja vihan tunteita häntä kohtaan (toivoisit että hän kuolisi). Melkeinpä kuulostaa siltä että sinulla on pakkomielle hänestä. Jollain tapaa ihailet häntä, mutta silti vihaat, koska et ymmärrä miksi ihailet kun hän ei ole mielestäsi mitään. Anna toisen elää omaa elämäänsä, elä sinä omaasi, ja ymmärrä että teidän ei kuulu olla läheisiä taikka ystäviä. Ajatuksesi hänestä ovat vastenmielisen inhottavia. Ymmärrä, että kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen, kaikista ei tarvitse esittää pitävänsä. Järjestä työsi niin, että et kohtaa häntä. Mene psykologille, jos et pääse eroon epämiellyttävistä ajatuksistasi, tuo ei ole normaalia vihata ketään noin paljon. Mitä hän on sinulle tehnyt??Opettele myös tuntemaan omia kateuden tunteita, ja välttele tilanteita joissa se kumpuaa noin syvältä. Keskity omaan elämääsi, ei häneen ja siihen millainen hän on. Hän ei ole puolisosi, eikä sukulaisesi, hänen elämä ei kuulu sinulle ja sinun ei kuuluisi edes miettiä häntä näin paljon. Pakkomielle.

Aika hyvä vastaus. Pakko sanoa että ap on todella sairas, oikeastaan pelottavan sairas kun yrittää pohdiskella miksi inhoaa jotain niin paljon että omaa ihan sairaita ajatuksia. Ei siinä pohdiskelusta mitään hyvää ole mutta antaa selkeän kuvan että kyseessä ei ole normaali ihminen.

Normaalia on vielä ärsyyntyä jostain henkilöstä mutta jos se tuntemus menee vihaksi ilman että takana on mitään konkreettista riitaa tai edes riidanpoikasta niin se kuvastaa jo sitä että tuo vihaaja ei ole tunnemaailmaltaan normaali.

Kehottaisin ap:n oman mielenterveyden kannalta olemaan erossa tuosta tuttavasta jotta et menisi huonompaan kuntoon. Vai työkuvioissa tapaatte? No eikö kannata sitten harjoitella aikuismaista käytöstä ja pistää sairaat ajatukset loitolle ja käyttäytyä mahd. neutraalisti. Kuulostaa sille että tilanteesta kärsit sinä, ei tuo kohde.

Olen itsekin joskus tunnistanut itsestäni raivokkaita vihaisia tuntemuksia paria henkilöä kohtaan mutta ensinnäkin toiseen liittyy riitatilanne ja toiseen taas se että en hyväksy hänen elämäntapaansa enkä pidä luonteesta noin yleensä. Vaikka olen haukkunut tyypit alimpaan maanrakoon niin en nyt kyllä kenenkään kuolemaa ole toivonut sentään.

Kirjoitit tuollaisen lauseen:"Pakko sanoa että ap on todella sairas, oikeastaan pelottavan sairas kun yrittää pohdiskella miksi inhoaa jotain niin paljon että omaa ihan sairaita ajatuksia."

Mielestäni hyvin lapsenomaisesti sanottu. Siis väität että ihminen joka pohdiskelee vihan tunteitaan, on sairas?

Ensinnäkin viha on normaali tunne. Se ei ole sairautta.

Toisekseen, omien tunteiden pohdinta ei todellakaan ole sairasta tai pahasta. Päin vastoin, se on juurikin älykästä.

Sellainen ihminen joka ei yhtään mieti miksi tuntee tietyllä tavalla, on tyhmä.

Olet tosi typerän kuuloinen, kun väität toisen olevan ihan sairas, kun hänellä on jotain rumia ajatuksia. Pelkkiä ohimeneviä ajatuksia, jotka tuskin ovat mitään vakavasti otettavia konkreettisiin murhasuunnitelmiin johtavia sairaita pakkomielteitä.

Itse olet muka terve, kun pistät omat vihan tunteesi käytäntöön. Ap. ei käytännössä toimi kuten sinä tunnetaidoiltasi häntä vajaampi.

Normaalia ja tervettä ei ole toisten maan rakoon haukkuminen.

Sanot että omien tunteiden pohdinta on älykästä. Jos ajattelet noin, käytät älyäsi ihan väärin, niinkuin esimerkiksi mitä narsistit tekevät. Ja mitä hyvää he saavat älyllään aikaan, ei mitään! Se mitä ap tällä pohdinnallaan tekee on omien negatiivisten tunteiden lietsomista pahaan. Pakkomielteen jatkamista muka älykkäällä pohdinnallaan jne. Normaali ihminen pelästyisi noin pahoja ajatuksiaan, ja välttelisi tätä henkilöä kuin ruttoa. Lähtisi esim yhteisestä työpaikasta ja laittaisi välit katki jne.

Mä en ymmärrä mitä normaalia on siinä ettei kykene käsittelemään vaikeita tunteita vaan pyrkii niitä pakoon. Plus pakenemalla ne tunteet usein vasta alkavatkin "jahtaamaan".

Miettikää jos av-mammat alkaisi joukolla terapeuteiksi. "Hyi, tuo tunne on sairasta! Älä mieti sitä, älä yhtään! Pakene kauas pois! Vaihda työpaikka, vaihda asuinpaikka, vaihda kaikki, ettet vaan joudu käsittelemään tuota tunnetta!" :/

Tähän olen saanut joskus hyvän ohjeen "mitä enemmän negatiivisuutta ihminen sinussa herättää, niin sen rohkeammin halua häneen tutustua, ja opettele pitämään hänestä".

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista. 

Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.

Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.

Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.

Ap

Siinä se tulikin. Hän on itsevarma ilmankin noita asioita, joita sinä pidät menestyksen mittarina ja sekös sinua ärsyttää. Ehkä hänessä on jotain jopa pelottavaa sinun mielestäsi? Ehkä ihmisen jolla ei ole materiaa ja ei ole suosittu, pitäisi tietää paikkansa ja jotenkin pyydellä anteeksi olemassaoloaan?

Hänessä on varmasti todella paljon vahvuutta ja lujuutta ja sä et voi käsittää mistä se kumpuaa.

Okei, ihan järkeenkäyvää. Ei hän ole omasta mielestään kovin itsevarma. Eikä anna sellaista vaikutelmaa. Mutta häntä voi sanoa kyllä vahvaksi. Sellaiseksi ihmiseksi, joka sinnikkäästi jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Joka kokee isoiksi vastoinkäymisiksi sellaisetkin, jotka monelle muulle ovat pieniä takaiskuja. Mikä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava vahva paljon useammin kuin monen muun.

Ja pidän häntä jossain määrin pelottavana myös.

Ap

Miksi mietit noin tarkkaan, millainen joku ihminen on? Kuuluuko se sinulle laisinkaan? ANNA TOISEN OLLA mikä on, ja poistu sinä niin kauas hänen läheltään kun pääset. Miksi?Siksi että sinulla on väkivaltaisia ja vihan tunteita häntä kohtaan (toivoisit että hän kuolisi). Melkeinpä kuulostaa siltä että sinulla on pakkomielle hänestä. Jollain tapaa ihailet häntä, mutta silti vihaat, koska et ymmärrä miksi ihailet kun hän ei ole mielestäsi mitään. Anna toisen elää omaa elämäänsä, elä sinä omaasi, ja ymmärrä että teidän ei kuulu olla läheisiä taikka ystäviä. Ajatuksesi hänestä ovat vastenmielisen inhottavia. Ymmärrä, että kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen, kaikista ei tarvitse esittää pitävänsä. Järjestä työsi niin, että et kohtaa häntä. Mene psykologille, jos et pääse eroon epämiellyttävistä ajatuksistasi, tuo ei ole normaalia vihata ketään noin paljon. Mitä hän on sinulle tehnyt??Opettele myös tuntemaan omia kateuden tunteita, ja välttele tilanteita joissa se kumpuaa noin syvältä. Keskity omaan elämääsi, ei häneen ja siihen millainen hän on. Hän ei ole puolisosi, eikä sukulaisesi, hänen elämä ei kuulu sinulle ja sinun ei kuuluisi edes miettiä häntä näin paljon. Pakkomielle.

Aika hyvä vastaus. Pakko sanoa että ap on todella sairas, oikeastaan pelottavan sairas kun yrittää pohdiskella miksi inhoaa jotain niin paljon että omaa ihan sairaita ajatuksia. Ei siinä pohdiskelusta mitään hyvää ole mutta antaa selkeän kuvan että kyseessä ei ole normaali ihminen.

Normaalia on vielä ärsyyntyä jostain henkilöstä mutta jos se tuntemus menee vihaksi ilman että takana on mitään konkreettista riitaa tai edes riidanpoikasta niin se kuvastaa jo sitä että tuo vihaaja ei ole tunnemaailmaltaan normaali.

Kehottaisin ap:n oman mielenterveyden kannalta olemaan erossa tuosta tuttavasta jotta et menisi huonompaan kuntoon. Vai työkuvioissa tapaatte? No eikö kannata sitten harjoitella aikuismaista käytöstä ja pistää sairaat ajatukset loitolle ja käyttäytyä mahd. neutraalisti. Kuulostaa sille että tilanteesta kärsit sinä, ei tuo kohde.

Olen itsekin joskus tunnistanut itsestäni raivokkaita vihaisia tuntemuksia paria henkilöä kohtaan mutta ensinnäkin toiseen liittyy riitatilanne ja toiseen taas se että en hyväksy hänen elämäntapaansa enkä pidä luonteesta noin yleensä. Vaikka olen haukkunut tyypit alimpaan maanrakoon niin en nyt kyllä kenenkään kuolemaa ole toivonut sentään.

Kirjoitit tuollaisen lauseen:"Pakko sanoa että ap on todella sairas, oikeastaan pelottavan sairas kun yrittää pohdiskella miksi inhoaa jotain niin paljon että omaa ihan sairaita ajatuksia."

Mielestäni hyvin lapsenomaisesti sanottu. Siis väität että ihminen joka pohdiskelee vihan tunteitaan, on sairas?

Ensinnäkin viha on normaali tunne. Se ei ole sairautta.

Toisekseen, omien tunteiden pohdinta ei todellakaan ole sairasta tai pahasta. Päin vastoin, se on juurikin älykästä.

Sellainen ihminen joka ei yhtään mieti miksi tuntee tietyllä tavalla, on tyhmä.

Olet tosi typerän kuuloinen, kun väität toisen olevan ihan sairas, kun hänellä on jotain rumia ajatuksia. Pelkkiä ohimeneviä ajatuksia, jotka tuskin ovat mitään vakavasti otettavia konkreettisiin murhasuunnitelmiin johtavia sairaita pakkomielteitä.

Itse olet muka terve, kun pistät omat vihan tunteesi käytäntöön. Ap. ei käytännössä toimi kuten sinä tunnetaidoiltasi häntä vajaampi.

Normaalia ja tervettä ei ole toisten maan rakoon haukkuminen.

Sanot että omien tunteiden pohdinta on älykästä. Jos ajattelet noin, käytät älyäsi ihan väärin, niinkuin esimerkiksi mitä narsistit tekevät. Ja mitä hyvää he saavat älyllään aikaan, ei mitään! Se mitä ap tällä pohdinnallaan tekee on omien negatiivisten tunteiden lietsomista pahaan. Pakkomielteen jatkamista muka älykkäällä pohdinnallaan jne. Normaali ihminen pelästyisi noin pahoja ajatuksiaan, ja välttelisi tätä henkilöä kuin ruttoa. Lähtisi esim yhteisestä työpaikasta ja laittaisi välit katki jne.

Pakko mainita, siis että minä en ole ap. Jostain syystä kommenttiini on vastattu siihen tyyliin.

Normaali ihminen ei lähde mistään työpaikastaan sen takia että työkaveri ärsyttää.

Kyllä olen sitä mieltä että älykkäämpää on pohtia omia tunteitaan ja miettiä mistä ne johtuvat, kuin sinun ehdottamasi pakoon juokseminen ja käsittelemättä jättäminen.

Pidän sinua kirjoituksesi perusteella uskomattoman höhlänä.

En saanut ap:n kirjoituksesta käsitystä, että hänellä olisi pakkomielteinen vimma toivoa sen tyypin kuolemaa.

Sinusta saan sellaisen kuvan, että sulla on tosi pahoja ongelmia, ja pelkäät erittäin paljon omia ajatuksiasi ja tunteitasi. Siksi kiellät ne, tunget maton alle, ja väität olevasi normaali.

Muita syytät sairaiksi, vaikka he toimisivat paaaaljon fiksummin kuin sinä, toisille räyhääjä ja haukkuja.

Normaali ihminen osaa olla riehumatta ja sekoilematta.

Muistuttaa jompaa kumpaa vanhempaasi luonteeltaan mutta elämäntyyliltä ja arvoiltaan täysin ristiriidassa.

Ap itse tuntuisi olevan sellainen ettei ole oikein selvinnyt vanhempiensa poismenosta.

Ja olen ihan alan ihmisiä. Ap tosin voi olla ihan oikeasti psykopaattikin. Psykopatia voi laueta myös vanhemmalla iällä.

Vierailija kirjoitti:

Muistuttaa jompaa kumpaa vanhempaasi luonteeltaan mutta elämäntyyliltä ja arvoiltaan täysin ristiriidassa.

Ap itse tuntuisi olevan sellainen ettei ole oikein selvinnyt vanhempiensa poismenosta.

Ja olen ihan alan ihmisiä. Ap tosin voi olla ihan oikeasti psykopaattikin. Psykopatia voi laueta myös vanhemmalla iällä.

Kaikilla ihmisillä on pimeä puoli, mutta se ei tee niistä psykopaatteja. Pitääkö pyytää anteeksi, että on elossa ja tuntee jotain? Ap sanoi, että hänellä oli alussa tähän tyyppiin ihan toimiva ja jopa hyvä suhde, joka on vain ajautunut umpikujaan. Voisko johtua siitä, että pääsit liian lähelle sitä erakkoa, joten hän päätti sulkea sinut pois omasta elämästä. Ehkä hän huonojen kokemustensa takia ei vaan pysty luottamaan ihmisiin. 

Vierailija kirjoitti:

Oletko salaa vähän ihastunut häneen?

Taitaa se musta tykätä vaikka juoksee aina karkuun. Se on tommone erikoinen nallukka T:N27