Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksi ihminen nostaa minussa paljon narsistisia piirteitä esiin?
18.11.2017 |
Ennen kenenkään muun kohdalla ei tällaista ole ollut. Mutta nyt minulla nousee pintaan aivan kamalia asioita, joita en kyllä halua hänelle ilmaista, siksi yritän vältellä häntä, etten lipsauta mitään järkyttävää.
Ne ajatukset ovat sellaisia, kuten että en usko, että hänestä voi kukaan pitää. Tai että en usko, että hän tulee pärjäämään ammatillisesti ja taloudellisesti. Ajattelen usein, että hän ei ansaitse hyvää elämäänsä. Tai että toivon, ettei hän ikinä löydä kumppania, sillä kukaan ei voisi olla hänen kanssaan onnellinen. Olen jopa ajatellut, että ihan hyvä jos kuolisi.
Ja kyse ei ole mistään parisuhdedraamasta, vaan ihan vain oman perheen ulkopuolisesta ihmisestä. Eikä ole tällaisia ajatuksia koskaan kenenkään muun kohdalla ollut. Mikä ihme siinä ihmisessä tai tässä ihmissuhteessa saa minusta kuoriutumaan kamalan narsistin? Muiden ihmisten suhteen olen ihan tavallinen, tylsä, pullantuoksuinen perheenäiti. Pelottaa millaiseksi oikein olen muuttunut.
Kommentit (379)
Nainen on ja tiedän kuka nainen. Eivät ole työkavereita, mutta nainen kohtaa tämän kohteensa työssään. Roikkuu ja roikkuu, kun ei osaa päästää irti. Ei vain ymmärrä, että on kohdannut korkeammalla henkisellä tasolla olevan sielun. Katsoo pintaa, vertailee ja tuntee ylemmyyttä... Ei löydä sisäistä rauhaa.. Etsii vikoja ja juoruaa... Aina lähtötelineissä... Tuo nainen ei on enemmän kuin hän voi tämän elämän aikana saavuttaa... Kateus, viha, kuoleman toiveet... Kun toisella ei ole muka mitään, mutta silti sillä on kaikki...ehkä pitkä henkinen tie kuljettu ja aloittaja ottaa vasta haparoivia askeleita pimeälle puolelleen... Paras etteivät enää kohtaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olet jokaisesta sanastasi vastuussa, eikä niiden merkitystä vähennä se, että ne ovat kirjoitetussa muodossa. Kaikki tulevat perille ja todella loukkaavat.
Heippa vaan itsellesi.
Voisitkohan itse olla uupunut tai masentunut? Mä huomaan itsessäni, että kun meinaan olla jostain syystä ylirasittunut, niin pääni sisällä puran sitä omaa väsymystäni muihin ihmisiin. Kavereiden huonot puolet, joita kaikissa on mutta jotka tavallisesti hyväksyn ja pystyn sivuuttamaan ihan helposti, alkavat yhtäkkiä ärsyttää jne. Äärimmäinen esimerkki oli ehkä se, että kun olin itsekin todella uupunut ja stressaantunut, ja sitten masentunut perheenjäseneni vielä avautui minulle jatkuvasti omista ongelmistaan, aloin kokea vihaisia tunteita tätä perheenjäsentä kohtaan, koska en vain itse siinä kunnossa jaksanut kohdata hänen masennustaan. En tietenkään sanonut tätä hänelle, vaan otin sitten vain hetkeksi omaa tilaa ja huilasin, kunnes nämä ärtymyksen tunteetkin menivät ohi.
Vierailija kirjoitti:
Voisitkohan itse olla uupunut tai masentunut? Mä huomaan itsessäni, että kun meinaan olla jostain syystä ylirasittunut, niin pääni sisällä puran sitä omaa väsymystäni muihin ihmisiin. Kavereiden huonot puolet, joita kaikissa on mutta jotka tavallisesti hyväksyn ja pystyn sivuuttamaan ihan helposti, alkavat yhtäkkiä ärsyttää jne. Äärimmäinen esimerkki oli ehkä se, että kun olin itsekin todella uupunut ja stressaantunut, ja sitten masentunut perheenjäseneni vielä avautui minulle jatkuvasti omista ongelmistaan, aloin kokea vihaisia tunteita tätä perheenjäsentä kohtaan, koska en vain itse siinä kunnossa jaksanut kohdata hänen masennustaan. En tietenkään sanonut tätä hänelle, vaan otin sitten vain hetkeksi omaa tilaa ja huilasin, kunnes nämä ärtymyksen tunteetkin menivät ohi.
Ei se ole sitä. Ap on jäänyt roikkumaan yhteen ihmiseen. Kukaan muu ei aiheuta sellaisia tunteita. Tuolla tyypillä ei ole ulkoisesti mitään ja elämänsä on surkeaa, eli ap ei ole kateellinenkaan. Ei ainakaan ole myöntänyt. Hän tuntee niin syvää vihaa, että toivoo tyypin kuolevan. Tätä ei mikään masennusdiagnoosi selitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ap. Menikö työpäivä rattoisasti ns. ystävää ruotien. Onko nyt aika keskittyä siihen täydelliseen elämään, mitä tuolla luuserilla ei ole. Oletko nyt se hyvä pullantuoksuinen äiti, joka samalla suunnittelee "ystävänsä" murhaa tai muutoin henkistä kiduttamista.
Mitä täydellisen elämän iltaan kuuluu. Joko lähdit kirjastoon lainaamaam henkisen tien oppaita, niitä on muuten monta hyllyä. Voisin vinkata pari hyvää, mutta annan sun ihan itse löytää omat askeleesi ja oivalluksesi. Tietysti jos oot narsku, niin eihän sua henkinen kehitys kiinnosta. Kaikki aika menee verkostoihin ja kulissien ylläpitoon.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miettikää jos av-mammat alkaisi joukolla terapeuteiksi. "Hyi, tuo tunne on sairasta! Älä mieti sitä, älä yhtään! Pakene kauas pois! Vaihda työpaikka, vaihda asuinpaikka, vaihda kaikki, ettet vaan joudu käsittelemään tuota tunnetta!" :/
Ap kertoo tämän henkilön olevan myös hänen ystävänsä. Etkö sinä laittaisi välejä poikki, tai vähintään välttelisit ystävääsi, jos huomaisit toivovasi hänen kuolemaansa? Kuka normaali ihminen toivoo ystävälleen tätä? Ap ja muutama muu tässä ketjussa tuntuu ylpeilevän näin mustilla ajatuksilla, eikä edes koe että siinä olisi mitään väärää. Selkeää narsistin käytöstä. Itsessä ei ole mitään vikaa, ja voi rauhassa ruotia muiden ongelmia kaikkien yläpuolella.
Mä en oo kyllä nähnyt mitään ylpeilyä, mutta kai olen edelleen vaan niin huono diagnosoimaan narsisteja keskustelupalstalla. Ennemminkin musta vaikuttaa siltä, että joillekin mustat tunteet ja ajatukset on niin hirveä tabu, että se pitää selittää jollakin mystisellä "pahuudella", joka ei itseä kosketa. En mä ainakaan ole ikinä tuolla tavalla tuntenut, mutta ymmärrän että ihmismieli on merkillinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla menee hyvin niin kauan, kun kukaan nainen ei tule kehumaan tai ala muuten toljottelemaan yms. epänormaalia käytöstä, se laukaisee minussa jonkinlaisen narsistipsykoosin ja kaipaan niitä kehuja ja katseita aina vaan lisää. Parempi siis vaan olla mahdollisimman tyly naisille, etteivät saa väärää kuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Te jotka mielestänne tiedätte kuka tuo ap on heittäisittekö arvaamanne henkilön etunimen 2 ekaa kirjainta. Itsekin veikkaan erästä.
Tuli suru kun luin ettei ihmettelisi vaikka ottaisi lääkeyliannostuksen tai hirttäytyisi. Mutta ei hänen puolestaan josta Ap kirjoittaa, vaan kun minusta tuntuu että Ap kirjoittaa itsestään :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuli suru kun luin ettei ihmettelisi vaikka ottaisi lääkeyliannostuksen tai hirttäytyisi. Mutta ei hänen puolestaan josta Ap kirjoittaa, vaan kun minusta tuntuu että Ap kirjoittaa itsestään :(
En kyllä usko tuohon. Miksi hän niin tekisi? Pitäisikö häntä nyt sääliä kun ensin osoittaa vihaa ystävää kohtaan ja vielä niin kovaa ettei hirttäytyminen tunnu missään. Täysi psykopaatti. Mitä tuosta jos ystävä kuolisi, kun hän pääsisi umpikujasta pois. Ystävä ei ole ansannut mitään hyvää elämäänsä. Mitä siitä kun hänellä on rankkaa kun joutuu näkemään tyyppiä jota vihaa... Sairasta...
Takuulla porskuttaa hymy kasvoillaan ja mustamaalaa kaveriaan minkä ehtii...
Vai etsiikö ap tässä sääliä kun häntä ei ymmärretäkään. Painu v.ttuun!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
opettaja oppilas syndrooma kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja ruodinta jatkuu...
Eikö saisi, vai?
Onhan tämä jo aivan sairasta.
Ap on selvästi mieleltään epätasapainoinen ja emme enää ole varmoja hänen sukupuolestakaan.
Kun lukee hänen ajatuksia niin tulee mieleen että hän on kokenut eräänlaisen uskonnollisen kokemuksen tuon tyypin kohdatessa ja pitää tätä tyyppiä eräänlaisena ärsyttävänä jumalana tai guruna, muttei vain oivalla mestarinsa oppeja.
Ap voisi ahkerammin opiskella gurunsa oppeja.
Kyllä. Tuollaisen kohdatessa voi kokea ikäviä tuntemuksia ja niiden käyminen läpi aiheuttaa lisää ahdistusta.
Siksi on tärkeää pohtia miksi.
Tämä on puhdistava ja parantava vaikutus.
On tärkeää ettei ap kohdista ahdistavia tuntemuksia jumalaansa. Tuo jumala tuo vain ne tunteet pintaan. Ap:lla on mahdollisuus psykedeeliseen muutokseen paremmaksi ihmiseksi. Harva elämässään kohtaa oikeaa gurua jonka opetukset aiheuttavat ahdistavia ajatuksia.
Sen lisäksi pitää muistuttaa tämän gurun vaatimattomuutta. Hän ei ota kunniaa ap:n parannuksesta vaan ikäänkuin ottaa kristuksena syntipukin taakan, siksi ap haluaa tämän kuolevan.
No nyt menee jo diipiksi :'D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuli suru kun luin ettei ihmettelisi vaikka ottaisi lääkeyliannostuksen tai hirttäytyisi. Mutta ei hänen puolestaan josta Ap kirjoittaa, vaan kun minusta tuntuu että Ap kirjoittaa itsestään :(
En kyllä usko tuohon. Miksi hän niin tekisi? Pitäisikö häntä nyt sääliä kun ensin osoittaa vihaa ystävää kohtaan ja vielä niin kovaa ettei hirttäytyminen tunnu missään. Täysi psykopaatti. Mitä tuosta jos ystävä kuolisi, kun hän pääsisi umpikujasta pois. Ystävä ei ole ansannut mitään hyvää elämäänsä. Mitä siitä kun hänellä on rankkaa kun joutuu näkemään tyyppiä jota vihaa... Sairasta...
Takuulla porskuttaa hymy kasvoillaan ja mustamaalaa kaveriaan minkä ehtii...
Vai etsiikö ap tässä sääliä kun häntä ei ymmärretäkään. Painu v.ttuun!
En painu v.ttuun. Tollaset kuin ap, luulevat puhuvansa muista mutta itsestään ne vain jauhaa, silloinkin kun puhuvat jostain jota halveksivat. Ja minusta se nyt vain on surullista että ihminen voi olla noin sokea ja langettaa itsensä päälle tuollaisia kirouksia, ettei ihmettelisi itsemurhaa tai ettei ansaitse hyvää elämäänsä.
Minäkään en näe ylpeilyä, vaan pikemminkin nöyrän ihmisen, joka jaksaa vastata asiallisesti ilkeisiinkin kommentteihin, joiden ainoa tarkoitus tuntuu olevan toisen loukkaaminen. Älä ap lannistu! Ihmismieli on tosiaan merkillinen eikä kaikkea voi ymmärtää järjellä. Ymmärrän sinua ja ajatuksiasi, kun olen itsekin kokenut jotain vastaavaa muutama vuosi sitten. En toki koskaan toivonut sille ihmiselle kuolemaa tai pahaa, mutta ajattelin häntä jatkuvasti, vaikka se oli ihan ulkopuolinen. Niille, jotka alkavat kohta syyttää minuakin kiusaamisesta, haluan sanoa, etten ole koskaan kiusannut häntä, se ei käynyt edes mielessäni. Uskon, että et sinäkään ap ole kiusaaja vaan pelkästään hämmästynyt nainen, joka haluaa ymmärtää, miksi hän tuntee niin kuin tuntee.
Vierailija kirjoitti:
Minäkään en näe ylpeilyä, vaan pikemminkin nöyrän ihmisen, joka jaksaa vastata asiallisesti ilkeisiinkin kommentteihin, joiden ainoa tarkoitus tuntuu olevan toisen loukkaaminen. Älä ap lannistu! Ihmismieli on tosiaan merkillinen eikä kaikkea voi ymmärtää järjellä. Ymmärrän sinua ja ajatuksiasi, kun olen itsekin kokenut jotain vastaavaa muutama vuosi sitten. En toki koskaan toivonut sille ihmiselle kuolemaa tai pahaa, mutta ajattelin häntä jatkuvasti, vaikka se oli ihan ulkopuolinen. Niille, jotka alkavat kohta syyttää minuakin kiusaamisesta, haluan sanoa, etten ole koskaan kiusannut häntä, se ei käynyt edes mielessäni. Uskon, että et sinäkään ap ole kiusaaja vaan pelkästään hämmästynyt nainen, joka haluaa ymmärtää, miksi hän tuntee niin kuin tuntee.
Nöyryys kaukana. Unohdatte että ap:n pilkan kohde varmana lukee näitä kuten suuri osa Suomalaisista aikuisista. Kiusaamista tämä pahimmasta päästä. Ei sääli alkuperäinen hirviö ei ollenkaan.
Ap on kohdannut ihmisen jota ei pysty arvostamaan millään tasolla, niin yksinkertaista.
Ongelma on se ettei hän hyväksy sitä että halveksii niin syvästi ettei antaisi toiselle oikeutta olla olemassa. Kun arvomaailma muuttuu, tämäkin probleema ratkeaa. Siihen asti on teeskenneltävä ystävällistä.
Joo aloittajan on paras vaan pysyä niissä pinnallisissa hihittely ja ilkeilypiireissä. Ei sovi tuollainen syvällinen ihminen hänen elämäänsä. Luultavasti sitä fiksumpaa ärsyttää myös, mutta osaa fiksuna käsitellä tunteensa eikä tule haukkumaan jotain keskustelupalstalle vain siksi, että arvomaailma on erilainen. Tarvii kyllä kovaa koulua tuo ap jos meinaa päästä sisäiseen rauhaan. On kai näitä muka sosiaalisia höseltäjiä, jotka ei osaa hetkeäkään miettiä elämää ja tekojaan. Ajattelee, että joku vatun asema jossain työyhteisössä on elämänmittari. Tietenkin toinen on vaan kasa p.skaa jota saa halveksia mielin määrin, kun on niin luuseri ja mitä vielä. Hiton kusip.inen ämmä!
Nainen on selkeästi!