Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksi ihminen nostaa minussa paljon narsistisia piirteitä esiin?
18.11.2017 |
Ennen kenenkään muun kohdalla ei tällaista ole ollut. Mutta nyt minulla nousee pintaan aivan kamalia asioita, joita en kyllä halua hänelle ilmaista, siksi yritän vältellä häntä, etten lipsauta mitään järkyttävää.
Ne ajatukset ovat sellaisia, kuten että en usko, että hänestä voi kukaan pitää. Tai että en usko, että hän tulee pärjäämään ammatillisesti ja taloudellisesti. Ajattelen usein, että hän ei ansaitse hyvää elämäänsä. Tai että toivon, ettei hän ikinä löydä kumppania, sillä kukaan ei voisi olla hänen kanssaan onnellinen. Olen jopa ajatellut, että ihan hyvä jos kuolisi.
Ja kyse ei ole mistään parisuhdedraamasta, vaan ihan vain oman perheen ulkopuolisesta ihmisestä. Eikä ole tällaisia ajatuksia koskaan kenenkään muun kohdalla ollut. Mikä ihme siinä ihmisessä tai tässä ihmissuhteessa saa minusta kuoriutumaan kamalan narsistin? Muiden ihmisten suhteen olen ihan tavallinen, tylsä, pullantuoksuinen perheenäiti. Pelottaa millaiseksi oikein olen muuttunut.
Kommentit (379)
Kai joissain ihmisissä on jotain joka ärsyttää, mutta aikuisen ihmisen pitäisi kyllä osata edes käyttäytyä neutraalisti.
Minä käyn toisinaan samoissa tapahtumissa erään sosiaalitoimen ihmisen kanssa joka suhtautuu minuun tosi tympeästi. Jos osallistun keskusteluun sivuuttaa juttuni täysin tai suorastaan vittuilee takaisin ja hän on siis ohjaaja näissä tapahtumissa. Tosi ammattitaidotonta.
Toisaalta puhuu avoimesti paskaa paikallaolemattomista että noh.. Sellainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää silitelkö ap:n päätä ja ymmärtäkö. Tervettä tuo ei ole. Narsistin kirjoitusta alusta loppuun. Lyön vetoa että se ei ole tuo yksi kohde joka noita tunteita nostaa vaan kaikki muutkin jotka kiertää kaukaa aloittajan koska tunnistaa narsistin. Se on punainen vaate narsistille jos joku ei suostu hoviin. Ja narsistille tyyppiesimerkki on mitätöidä toinen: junttityyli, kukaan ei pidä, toivon että kuolee...
Ihmisen paranemisille alkuaskel on se kun ymmärtää että on vastuussa kaikista tunteista itse.Ja että toiset on itsestä irrallisia ihmisiä. Narsisti ei tätä havaitse vaan käsittää toisen jatkumoksi itseensä. Te ymmärtäjät olette juuri otollista hovia narskuille, ne jotka on kantapään kautta oppinut tunnistamaa persoonallisuushäiriöisen tunnistaa jo muutamasta viestistä sairaan ihmisen ajatuksenjuoksun itsekeskeisyyden ja kehämäisyyden.
Olen samaa mieltä. Vain narsisti kokee tällaista vihaa, mitä ap kuvaa. Pelottavaa.
Vierailija kirjoitti:
Sitten tuota jo mietin alussakin, että joillakin on sellainen kiusatun aura. Ei se sattumaa ole, että jotkut tulevat aina uudelleen ja uudelleen kiusatuiksi. Se jotenkin näkyy heistä, se suojattomuus ja se, että heitä "voi lyödä", kun heillä ei ole kykyä suojautua eikä pistää vastaan. Näin toisten pimeät puolet saattavat putkahtaa esiin heidän seurassaan, kun niitä ei tavallaan mikään rajoita. Tämä ei tietenkään kiusaamista oikeuta.
Normaalissa ihmisessä heräisi sääli ja halu suojella ja auttaa jotenkin reppanaa. Peto se on jonka pimeät puolet tällaisesta heräävät. Ja joutaisi itse lopetettavien listalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juntti tyyli on ihmetyttänyt. Sellainen likaisen kauhtuneet lököttävät farkut ja lippis -tyyli, joka olisi kuusikymppisellä ihan ok, mutta ei kolmekymppisellä ihan parasta antia.
Ap
Tuo on mun mielestä ihan oma asia. Ei ole mikään pakko pukeutua jonkun standardin mukaan. Se on jännä että noin turha asia noin rassaa sinua, tulee pinnallinen vaikutelma. Esim sukupuoli-identiteettikin voi vaikuttaa siihen miten tykkää pukeutua. Ja muutenkin, ei ole mitään sääntöä olemassa miten pukeutua.
Siis useampi tuolla aiemmin ihmetteli, että mitä tarkoitan juntilla tyylillä, niin vastasin siihen. Ei se tyyli minua rassaa. Se tuli alunperin ilmi siinä, kun joku kyseli millainen se ihminen on.
Ap
Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten tuota jo mietin alussakin, että joillakin on sellainen kiusatun aura. Ei se sattumaa ole, että jotkut tulevat aina uudelleen ja uudelleen kiusatuiksi. Se jotenkin näkyy heistä, se suojattomuus ja se, että heitä "voi lyödä", kun heillä ei ole kykyä suojautua eikä pistää vastaan. Näin toisten pimeät puolet saattavat putkahtaa esiin heidän seurassaan, kun niitä ei tavallaan mikään rajoita. Tämä ei tietenkään kiusaamista oikeuta.
Normaalissa ihmisessä heräisi sääli ja halu suojella ja auttaa jotenkin reppanaa. Peto se on jonka pimeät puolet tällaisesta heräävät. Ja joutaisi itse lopetettavien listalle.
Olen sitä mieltä, että ei se pelkkä tunteiden herääminen vielä paatuneeksi pedoksi tee, vaikka ei tietenkään mikään hieno tai hyvä juttu olekaan. Oleellista on se miten ne tunteet käsittelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juntti tyyli on ihmetyttänyt. Sellainen likaisen kauhtuneet lököttävät farkut ja lippis -tyyli, joka olisi kuusikymppisellä ihan ok, mutta ei kolmekymppisellä ihan parasta antia.
Ap
Tuo on mun mielestä ihan oma asia. Ei ole mikään pakko pukeutua jonkun standardin mukaan. Se on jännä että noin turha asia noin rassaa sinua, tulee pinnallinen vaikutelma. Esim sukupuoli-identiteettikin voi vaikuttaa siihen miten tykkää pukeutua. Ja muutenkin, ei ole mitään sääntöä olemassa miten pukeutua.
Siis useampi tuolla aiemmin ihmetteli, että mitä tarkoitan juntilla tyylillä, niin vastasin siihen. Ei se tyyli minua rassaa. Se tuli alunperin ilmi siinä, kun joku kyseli millainen se ihminen on.
Ap
Okei, mainitsit että on ihmetyttänyt niin siitä päättelin, että jotenkin olisi häirinnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten tuota jo mietin alussakin, että joillakin on sellainen kiusatun aura. Ei se sattumaa ole, että jotkut tulevat aina uudelleen ja uudelleen kiusatuiksi. Se jotenkin näkyy heistä, se suojattomuus ja se, että heitä "voi lyödä", kun heillä ei ole kykyä suojautua eikä pistää vastaan. Näin toisten pimeät puolet saattavat putkahtaa esiin heidän seurassaan, kun niitä ei tavallaan mikään rajoita. Tämä ei tietenkään kiusaamista oikeuta.
Normaalissa ihmisessä heräisi sääli ja halu suojella ja auttaa jotenkin reppanaa. Peto se on jonka pimeät puolet tällaisesta heräävät. Ja joutaisi itse lopetettavien listalle.
Mukava kuulla, että joku löytää minusta jotain normaaliakin. Noin se olikin ensimmäiset vuodet, että mietin pääni puhki miten voisin auttaa häntä, säälin ja surin murheitaan. Ja näin teen vieläkin, mutta samalla minulta vaan tuntui loppuvan voimat. Ja viime aikoina on sitten ollut noita käsittämättömiä ja ennen kokemattomia ajatuksia, joita en haluaisi olevan.
Nyt vain haluaisin palata takaisin menneeseen, kun vielä tuntui, että osasin auttaa ja että hän oli kiitollinen vaikka vain siitä, että olin seurana. Mutta kun ajassa ei voi mennä taaksepäin, niin pyrin eteenpäin. Kun vain keksisin miten siellä edessä päin pääsisimme sellaiseen tilaan, joka muistuttaisi noita menneitä, parempia aikoja.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ajattele jos tuo kaverisi ajattelee sinusta juuri samalla tavalla kuin sinä hänestä.
En ihmettelisi, jos ajattelisikin. Kuvittelen hänen ajattelevan (osin siltä pohjalta, mitä ollaan keskusteltu), että olen toisaalta kiva ja huolehtiva, mutta toisaalta rasittava ja ärsyttävä.
Ap
Kuvitella voi aina kaikkea. Tai sitten sulla tai sun olemisella ei ole sen enempää arvoa tuolle kohteelle kun katurotalla joka kuolee myrkkyyn joku kaunis päivä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minullakin joskus pälkähtää ihme ajatuksia ihmisistä yhtäkkiä päähän. Esim. tänään katsoin tuikituntematonta vanhempaa naista ja salamannopeasti ajattelin, "silmäpussirotta!". Siis wtf?!?!?!?! 😟 Ei todellakaan ollut mitään antipatioita sitä viatonta naista kohtaan. Olen itse diagnosoinut tämän sisäisen äänen Touretten syndroomaksi. Välillä, onneksi harvoin, voimakkaan tunteen tullessa sanon itsekseni ääneen esim. "H##ora".
Vierailija kirjoitti:
Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista.
Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.
Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.
Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko teillä jokin viha-rakkaus suhde? Miksi välität hänestä? Et ole selkeästi vastannut onko teidän pakko olla tekemisissä? Onko sillä väliä kuka pitää kenestä ja minkä vertaa. Ette kai ole ystäviä kuitenkaan?
Vaikka et olisikaan mistään ulkoisesta seikasta kuten urasta, ystävistä, omaisuudesta tms. hänelle kateellinen, niin alitajuisesti sinua saattaa raivostuttaa se, että hän on tyytyväinen elämäänsä.
Itse huomasin tämän tutustani, joka ärsyyntyi selvästi kun en lähtenyt mukaan hänen kilpailuunsa siitä kummalla on isompi talo, parempi auto, enemmän lapsia, parempi työ ym. Itse vietän häneen verrattuna ulkoisesti pienipiirteistä elämää, mutta pääsen myös helpommalla kun en tarvitse hienoja kulisseja. Tämän olen huomannut ärsyttävän tuttuani: Toinen pääsee helpommalla ja on samalla täysin tyytyväinen elämäänsä kun hän itse rehkii kulissien ylläpitämiseksi, joita toinen ei jaksa edes kadehtia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä jokin viha-rakkaus suhde? Miksi välität hänestä? Et ole selkeästi vastannut onko teidän pakko olla tekemisissä? Onko sillä väliä kuka pitää kenestä ja minkä vertaa. Ette kai ole ystäviä kuitenkaan?
Viha-rakkaussuhde? Varmaan jotain sellaista. Että toisaalta kumpikin haluaa olla hyvissä väleissä (mikä on töiden sujumisen kannalta hyvinkin järkevää), mutta toisaalta kumpkin myös ärsyyntyy toisesta.
Välittämiseni pohjautuu aika paljon sille säälille, kun hän on kertonut elämänsä pettymyksistä ja yksinäisyydestä, niin ei sellaisia asioita kukaan toiselle toivo. Siitä on noussut halu auttaa. Sellaista välittämistä.
Ja kyllä meidän on pakko olla tekemisissä. En ole keksinyt keinoa, jolla pääsisin tästä ihmissuhteesta pois. Vaikka työyhteistyö loppuisi, niin meillä on silti muita kytköksiä, joiden kautta näemme joka tapauksessa. Eikä kummallakaan ole näköpiirissä kauas pois muuttoa, ei edes mahdollisesti.
Onko sillä väliä kuka pitää kenestä ja minkä vertaa? Tämä onkin ehkä ainoa keino, jonka itsekin olen keksinyt päästä tilanteesta. Että vain oppisi olemaan välittämättä siitä pitääkö toisesta vai ei tai pitääkö hän vai ei. Ehkä se, että toisinaan olemme kertoneet toisillemme asioita, joita ei kenellekään muulle ole kerrottu, on lähentänyt meitä. Mutta siitä huolimatta emme ole niin yhteenhitsautuneita, etteikö ongelmia olisi. Hän on myös sanonut, että minä olen ainoa, jolle hän on uskaltanut puhua. En haluaisi sitäkään heittää pois.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista.
Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.
Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.
Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.
Ap
Siinä se tulikin. Hän on itsevarma ilmankin noita asioita, joita sinä pidät menestyksen mittarina ja sekös sinua ärsyttää. Ehkä hänessä on jotain jopa pelottavaa sinun mielestäsi? Ehkä ihmisen jolla ei ole materiaa ja ei ole suosittu, pitäisi tietää paikkansa ja jotenkin pyydellä anteeksi olemassaoloaan?
Hänessä on varmasti todella paljon vahvuutta ja lujuutta ja sä et voi käsittää mistä se kumpuaa.
Hän horjuttaa jotakin rakentamaasi maailmankuvaa.
Sinun pitäisi vetäytyä hänen luotaan.
Hän on ihminen joka ei ole ehkä sinun elämällesi hyväksi. Et kykene käsittelemään sitä mitä hän sinussa herättää?
Toinen syy voi olla, että koet jonkinlaista vastentahtoista velvollisuutta häntä kohtaan ja tämä velvollisuus aiheuttaa vihaa.
Kaikki ihmiset eivät ole tarkoitettuja toistensa elämään. Parasta olisi luovuttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka et olisikaan mistään ulkoisesta seikasta kuten urasta, ystävistä, omaisuudesta tms. hänelle kateellinen, niin alitajuisesti sinua saattaa raivostuttaa se, että hän on tyytyväinen elämäänsä.
Huomasin itsekin, että tuli lueteltua aika paljon noita ulkoisia asioita. Ja sinulla oli hyvä esimerkki. Mutta hän ei ole alkuunkaan tyytyväinen elämäänsä. Hän kokee elämänsä tyhjäksi, merkityksettömäksi ja yksinäiseksi. On ihan suoraan näin minulle kertonut perusteluineen. Hän itse ei pyytämälläkään löydä juuri mitään hyvää elämästään. Minähän voin silti jotain sellaista nähdä mistä olen alitajunnassani kateellinen. En vain vielä ole tajunnut mikä se on.
Ap
Olen sitä mieltä, että luovuttamisen taito on myös tärkeää ihmisuhteissa.
Antaa toisen mennä, olla ja jatkaa itse omalla polullaan.
Eli koet velvollisuudeksesi auttaa ja et oikeasti sitä halua.
Toinen asia on se, että osa ihmisistä yrittää aina ratkaista asiat. Niinkuin minäkin tässä.
Kaikkeen ei ole vastausta. Siksi toisen ihmisen oikea kohtaaminen on vaikeaa jos hän on tyytymätön elämäänsä.
Lähde, mene, poistu hänen elämästään.
Tuo on mun mielestä ihan oma asia. Ei ole mikään pakko pukeutua jonkun standardin mukaan. Se on jännä että noin turha asia noin rassaa sinua, tulee pinnallinen vaikutelma. Esim sukupuoli-identiteettikin voi vaikuttaa siihen miten tykkää pukeutua. Ja muutenkin, ei ole mitään sääntöä olemassa miten pukeutua.