Miksi yksi ihminen nostaa minussa paljon narsistisia piirteitä esiin?
Ennen kenenkään muun kohdalla ei tällaista ole ollut. Mutta nyt minulla nousee pintaan aivan kamalia asioita, joita en kyllä halua hänelle ilmaista, siksi yritän vältellä häntä, etten lipsauta mitään järkyttävää.
Ne ajatukset ovat sellaisia, kuten että en usko, että hänestä voi kukaan pitää. Tai että en usko, että hän tulee pärjäämään ammatillisesti ja taloudellisesti. Ajattelen usein, että hän ei ansaitse hyvää elämäänsä. Tai että toivon, ettei hän ikinä löydä kumppania, sillä kukaan ei voisi olla hänen kanssaan onnellinen. Olen jopa ajatellut, että ihan hyvä jos kuolisi.
Ja kyse ei ole mistään parisuhdedraamasta, vaan ihan vain oman perheen ulkopuolisesta ihmisestä. Eikä ole tällaisia ajatuksia koskaan kenenkään muun kohdalla ollut. Mikä ihme siinä ihmisessä tai tässä ihmissuhteessa saa minusta kuoriutumaan kamalan narsistin? Muiden ihmisten suhteen olen ihan tavallinen, tylsä, pullantuoksuinen perheenäiti. Pelottaa millaiseksi oikein olen muuttunut.
Kommentit (379)
Mulla on usein tuollaisia ajatuksia, voin tunnustaa anonyymina. Mutta ne on vain hetkellisiä alitajunnasta putkahtelevia ryöppyjä, ja tietoinen minäni saa ne kuriin. Mua on koulukiusattu, on raiskattu, pahoinpidelty. Paljon siis vihatekoja menneisyydessäni, mitkä on mieleni sairastuttanut. Tietoinen minä ei toivo pahaa kärpäsellekään.
Vaikka nuo ap:n ajatukset ovatkin epämiellyttäviä, niin ihmettelen vähän miten niin moni reagoi tyylillä "hyi, ole hiljaa, lopeta, rauhoitu". Ei mikään analyyttisuuden multihuipentuma. Mun mielestä on nimenomaan tärkeää pohtia, mistä tuo johtuu eikä aivan tabuna sulkea asiaa pois.
Vierailija kirjoitti:
Ja sun on pakko olla hänen kanssaan tekemisissä, koska?
Ollaan samassa työyhteisössä.
Ap
Onko tässä keskustelussa tullut mitään ahaa-elämyksiä tai ajatuksia, että tuostahan tämä voisikin johtua?
Olet päästäsi pimeä ja narsistinen. Olet sisäisesti ruma ihminen. Olet inhottava hylkiö kenestä kukaan ei pidä. Kaiken tämän tiedostaen inhoat ihmistä jolla on se joka sulta puuttuu. Rauha ja muiden hyväksyntä.
Olet mies. Haluaisit olla nainen.
Yritätkö peittää noita ajatuksia olemalla ylikohtelias ja/tai vuolaan ystävällinen ja reipas vai vältteletkö tyyppiä vain kaikin tavoin.
Sun oma ns. peilikuva? Samankaltaisuus saattaa ärsyttää voimakkaasti.
Vierailija kirjoitti:
Onko tässä keskustelussa tullut mitään ahaa-elämyksiä tai ajatuksia, että tuostahan tämä voisikin johtua?
Aika loppuu tältä päivältä. Mutta kyllä todella haluan pohtia teidän näkemyksiä ja tutkia sisintäni.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tyyppi on hiljainen ja introvertti, arka ihmisten kanssa, tunnollinen, jääräpäinen, työssään ihan ok tekijä, vähän erakkoluonne, hyvä kroppa, kasvot vähän persoonalliset mutta ei ruma, aika juntti tyyli.
Ap
Pakko sanoa että mulla on ystävä, mies, joka on just tällainen. Me tullaan hyvin toimeen, jutellaan yms. Mut itelläkin tulee sellainen outo käytös että jokin hänessä ärsyttää ja saatan sanoa ilkeästi ilman syytä :o Mistäköhän johtuu, onko oma tarve päteä vai mikä :o
Vierailija kirjoitti:
Vaikka nuo ap:n ajatukset ovatkin epämiellyttäviä, niin ihmettelen vähän miten niin moni reagoi tyylillä "hyi, ole hiljaa, lopeta, rauhoitu". Ei mikään analyyttisuuden multihuipentuma. Mun mielestä on nimenomaan tärkeää pohtia, mistä tuo johtuu eikä aivan tabuna sulkea asiaa pois.
Vihantunteiden ulospääsyyn, käsittelyyn ja purkamiseen tarvitaan taitoa ja oikeanlaisia keinoja, ns turvallinen ja hallittu ilmapiiri. Ap puhuu tekstissä toivovan että kaveri kuolisi. Vihanvoima kaikessa pahuudessaan voi laittaa liikaa liikkeelle ja tehdä sellaista pahaa jota ei normaalissa tunnejuoksussa tekisi koskaan.
Ap: käsittele nuo ajatuksesi ja tunteesi jonkun ammattilaisen kanssa.
Jos jollain on fyrkkaa ja ulkonäköö ni heti on joku läski vinkumas
Vierailija kirjoitti:
Ennen kenenkään muun kohdalla ei tällaista ole ollut. Mutta nyt minulla nousee pintaan aivan kamalia asioita, joita en kyllä halua hänelle ilmaista, siksi yritän vältellä häntä, etten lipsauta mitään järkyttävää.
Ne ajatukset ovat sellaisia, kuten että en usko, että hänestä voi kukaan pitää. Tai että en usko, että hän tulee pärjäämään ammatillisesti ja taloudellisesti. Ajattelen usein, että hän ei ansaitse hyvää elämäänsä. Tai että toivon, ettei hän ikinä löydä kumppania, sillä kukaan ei voisi olla hänen kanssaan onnellinen. Olen jopa ajatellut, että ihan hyvä jos kuolisi.
Ja kyse ei ole mistään parisuhdedraamasta, vaan ihan vain oman perheen ulkopuolisesta ihmisestä. Eikä ole tällaisia ajatuksia koskaan kenenkään muun kohdalla ollut. Mikä ihme siinä ihmisessä tai tässä ihmissuhteessa saa minusta kuoriutumaan kamalan narsistin? Muiden ihmisten suhteen olen ihan tavallinen, tylsä, pullantuoksuinen perheenäiti. Pelottaa millaiseksi oikein olen muuttunut.
Olet vaan paha ihminen
Vierailija kirjoitti:
Mulla on usein tuollaisia ajatuksia, voin tunnustaa anonyymina. Mutta ne on vain hetkellisiä alitajunnasta putkahtelevia ryöppyjä, ja tietoinen minäni saa ne kuriin. Mua on koulukiusattu, on raiskattu, pahoinpidelty. Paljon siis vihatekoja menneisyydessäni, mitkä on mieleni sairastuttanut. Tietoinen minä ei toivo pahaa kärpäsellekään.
Tämä on kiintoisaa, sen mieli " on sairastunut" joka on kokenut noita asioita. Miten sen ihmisen sitten pitäisi olla olemassa ihmisenä joka on KOKENUT NOITA ASIOITA? Ihna kuin puupökkelökö?
Sehän tässä on se sairas joka on tehnyt sulle noita asioita hyvä ihminen, sinä olet reagoinut niihin ihmisenä!
Ap haluaa vahvistaa sen ettei asia ole hänessä eikä hän ole vastuussa tunteistaan vaan " tuo yksi on syyllinen ja nostaa hänessä" asioita.
Aika narsistinen avaus. Ongelma on kyllä ihan sinulla ap. Ei tuossa toisessa, ollenkaan välttämättä.
Mustaakin mustempi kateushan se. Lisäksi tuntuu että ap on heikko ja tuo ap:n vihaama ihminen taas henkisesti vahva ja hyväitsetuntoinen.
Älkää silitelkö ap:n päätä ja ymmärtäkö. Tervettä tuo ei ole. Narsistin kirjoitusta alusta loppuun. Lyön vetoa että se ei ole tuo yksi kohde joka noita tunteita nostaa vaan kaikki muutkin jotka kiertää kaukaa aloittajan koska tunnistaa narsistin. Se on punainen vaate narsistille jos joku ei suostu hoviin. Ja narsistille tyyppiesimerkki on mitätöidä toinen: junttityyli, kukaan ei pidä, toivon että kuolee...
Ihmisen paranemisille alkuaskel on se kun ymmärtää että on vastuussa kaikista tunteista itse.Ja että toiset on itsestä irrallisia ihmisiä. Narsisti ei tätä havaitse vaan käsittää toisen jatkumoksi itseensä. Te ymmärtäjät olette juuri otollista hovia narskuille, ne jotka on kantapään kautta oppinut tunnistamaa persoonallisuushäiriöisen tunnistaa jo muutamasta viestistä sairaan ihmisen ajatuksenjuoksun itsekeskeisyyden ja kehämäisyyden.
Olen aivan samaa mieltä.
Ap