Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksi ihminen nostaa minussa paljon narsistisia piirteitä esiin?
18.11.2017 |
Ennen kenenkään muun kohdalla ei tällaista ole ollut. Mutta nyt minulla nousee pintaan aivan kamalia asioita, joita en kyllä halua hänelle ilmaista, siksi yritän vältellä häntä, etten lipsauta mitään järkyttävää.
Ne ajatukset ovat sellaisia, kuten että en usko, että hänestä voi kukaan pitää. Tai että en usko, että hän tulee pärjäämään ammatillisesti ja taloudellisesti. Ajattelen usein, että hän ei ansaitse hyvää elämäänsä. Tai että toivon, ettei hän ikinä löydä kumppania, sillä kukaan ei voisi olla hänen kanssaan onnellinen. Olen jopa ajatellut, että ihan hyvä jos kuolisi.
Ja kyse ei ole mistään parisuhdedraamasta, vaan ihan vain oman perheen ulkopuolisesta ihmisestä. Eikä ole tällaisia ajatuksia koskaan kenenkään muun kohdalla ollut. Mikä ihme siinä ihmisessä tai tässä ihmissuhteessa saa minusta kuoriutumaan kamalan narsistin? Muiden ihmisten suhteen olen ihan tavallinen, tylsä, pullantuoksuinen perheenäiti. Pelottaa millaiseksi oikein olen muuttunut.
Kommentit (379)
"Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona."
Ap[/quote]
Tämä paljastaa syyn. Luulet, että kateutta herättäviä asioita pitäisi olla ihmissuhteet, ura, raha ja omaisuus sekä muiden kunnioitus. Tämä vihasi kohde on varmasti aivan päinvastainen: erakkoluonne ei kaipaa ihmissuhteita tai muiden ihmisten kunnioitusta. Pikemminkin kaihtaa niitä. Urasta ja rahasta puhumattakaan. Olet kateellinen hänelle sellaisesta, jonka et itse miellä voivan aiheuttaa kateutta: ajasta, yksin viihtymisestä, rikkaasta sisäisestä maailmasta ja optimismista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista.
Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.
Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.
Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.
Ap
Siinä se tulikin. Hän on itsevarma ilmankin noita asioita, joita sinä pidät menestyksen mittarina ja sekös sinua ärsyttää. Ehkä hänessä on jotain jopa pelottavaa sinun mielestäsi? Ehkä ihmisen jolla ei ole materiaa ja ei ole suosittu, pitäisi tietää paikkansa ja jotenkin pyydellä anteeksi olemassaoloaan?
Hänessä on varmasti todella paljon vahvuutta ja lujuutta ja sä et voi käsittää mistä se kumpuaa.
Okei, ihan järkeenkäyvää. Ei hän ole omasta mielestään kovin itsevarma. Eikä anna sellaista vaikutelmaa. Mutta häntä voi sanoa kyllä vahvaksi. Sellaiseksi ihmiseksi, joka sinnikkäästi jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Joka kokee isoiksi vastoinkäymisiksi sellaisetkin, jotka monelle muulle ovat pieniä takaiskuja. Mikä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava vahva paljon useammin kuin monen muun.
Ja pidän häntä jossain määrin pelottavana myös.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Eli koet velvollisuudeksesi auttaa ja et oikeasti sitä halua.
Toinen asia on se, että osa ihmisistä yrittää aina ratkaista asiat. Niinkuin minäkin tässä.
Kaikkeen ei ole vastausta. Siksi toisen ihmisen oikea kohtaaminen on vaikeaa jos hän on tyytymätön elämäänsä.Lähde, mene, poistu hänen elämästään.
Joo minä olen juuri sellainen ongelmanratkaisija.
Ap
Minulla oli kaveri, joka ei millään voinut käsittää, että joku voi olla onnellinen yksin yksiössä. Itsellään on talo, iso perhe, omaisuutta, kissanristiäisiä harvase viikonloppu ym. Näihin hänellä menee aikaa ja rahaa niin paljon, että jaksoi aina taivastella miten minulla on AIKAA johonkin hänen mielestään näpertelyyn... Joka minulle taas on elinehto! Rentoudun "näpertelyn" parissa enkä halua kaiken maailman kissanristiäisiin. Ja selvästi ärsyyntyi myös optimismistani, itse valitti vähän kaikesta. Aivan erilaiset luonteet siis vastakkain. Vähemmästäkin ärsyyntyy.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista.
Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.
Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.
Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.
Ap
Kertoisitko enemmän tuosta hyvästä kropasta joka on toistunut tässä useasti.
On toistunut juu. Tällaisena huonona päivänä on vaikea keksiä hyviä puolia. Ja kun se kroppa on niin ilmeinen hyvä puoli, niin se sitten tulee ensimmäisenä mieleen. Hoikka ja urheilullinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten tuota jo mietin alussakin, että joillakin on sellainen kiusatun aura. Ei se sattumaa ole, että jotkut tulevat aina uudelleen ja uudelleen kiusatuiksi. Se jotenkin näkyy heistä, se suojattomuus ja se, että heitä "voi lyödä", kun heillä ei ole kykyä suojautua eikä pistää vastaan. Näin toisten pimeät puolet saattavat putkahtaa esiin heidän seurassaan, kun niitä ei tavallaan mikään rajoita. Tämä ei tietenkään kiusaamista oikeuta.
Normaalissa ihmisessä heräisi sääli ja halu suojella ja auttaa jotenkin reppanaa. Peto se on jonka pimeät puolet tällaisesta heräävät. Ja joutaisi itse lopetettavien listalle.
Mukava kuulla, että joku löytää minusta jotain normaaliakin. Noin se olikin ensimmäiset vuodet, että mietin pääni puhki miten voisin auttaa häntä, säälin ja surin murheitaan. Ja näin teen vieläkin, mutta samalla minulta vaan tuntui loppuvan voimat. Ja viime aikoina on sitten ollut noita käsittämättömiä ja ennen kokemattomia ajatuksia, joita en haluaisi olevan.
Nyt vain haluaisin palata takaisin menneeseen, kun vielä tuntui, että osasin auttaa ja että hän oli kiitollinen vaikka vain siitä, että olin seurana. Mutta kun ajassa ei voi mennä taaksepäin, niin pyrin eteenpäin. Kun vain keksisin miten siellä edessä päin pääsisimme sellaiseen tilaan, joka muistuttaisi noita menneitä, parempia aikoja.
Ap
Eli onko tässä jotain semmoista, että koet antaneesi paljon mutta et koe hänen arvostavan sitä?
Vierailija kirjoitti:
"Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona."
Ap
Tämä paljastaa syyn. Luulet, että kateutta herättäviä asioita pitäisi olla ihmissuhteet, ura, raha ja omaisuus sekä muiden kunnioitus. Tämä vihasi kohde on varmasti aivan päinvastainen: erakkoluonne ei kaipaa ihmissuhteita tai muiden ihmisten kunnioitusta. Pikemminkin kaihtaa niitä. Urasta ja rahasta puhumattakaan. Olet kateellinen hänelle sellaisesta, jonka et itse miellä voivan aiheuttaa kateutta: ajasta, yksin viihtymisestä, rikkaasta sisäisestä maailmasta ja optimismista.Kiitos. Juuri tuollainen hän on. Minun täytyy vähän haudutella, että noistako minä sitten olen kateellinen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista.
Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.
Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.
Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.
Ap
Siinä se tulikin. Hän on itsevarma ilmankin noita asioita, joita sinä pidät menestyksen mittarina ja sekös sinua ärsyttää. Ehkä hänessä on jotain jopa pelottavaa sinun mielestäsi? Ehkä ihmisen jolla ei ole materiaa ja ei ole suosittu, pitäisi tietää paikkansa ja jotenkin pyydellä anteeksi olemassaoloaan?
Hänessä on varmasti todella paljon vahvuutta ja lujuutta ja sä et voi käsittää mistä se kumpuaa.Okei, ihan järkeenkäyvää. Ei hän ole omasta mielestään kovin itsevarma. Eikä anna sellaista vaikutelmaa. Mutta häntä voi sanoa kyllä vahvaksi. Sellaiseksi ihmiseksi, joka sinnikkäästi jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Joka kokee isoiksi vastoinkäymisiksi sellaisetkin, jotka monelle muulle ovat pieniä takaiskuja. Mikä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava vahva paljon useammin kuin monen muun.
Ja pidän häntä jossain määrin pelottavana myös.
Ap
Aika hämmentävää ap ihan kun keskustelisit tässä ketjussa kuvailemaasi henkilöä puolesta ja vastaan. Ihan kuin olisit välillä sekä ap että näitä positiivisia kommentteja jakeleva. Tunnistan aika hyvin saman ihmisen tyylin. Oletko skitso. Jotenkin ei uppoa että sinun olisi pakko olla kiinteässä suhteessa tämän henkilön kanssa. Haluat tässäkin vain yrittää esittää parempaa mitä olet. Ette selvästi ole samalla aalto pituudella. Tekopyhänä esität että olisit halunnut vain auttaa. Taitaa olla klassinen kuvio, kun henkilö ei ole suhtautunut positiivisesti sinuun ja torjunut jopa nämä auttamis- ha ystävystymis yritykset, siitä kumpuaa viha ja halveksunta. Vielä kerran miksi välität kun henkilö ei kaipaa nähtävästi lämmintä, rehtiä persoonaasi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sitten tuota jo mietin alussakin, että joillakin on sellainen kiusatun aura. Ei se sattumaa ole, että jotkut tulevat aina uudelleen ja uudelleen kiusatuiksi. Se jotenkin näkyy heistä, se suojattomuus ja se, että heitä "voi lyödä", kun heillä ei ole kykyä suojautua eikä pistää vastaan. Näin toisten pimeät puolet saattavat putkahtaa esiin heidän seurassaan, kun niitä ei tavallaan mikään rajoita. Tämä ei tietenkään kiusaamista oikeuta.
Normaalissa ihmisessä heräisi sääli ja halu suojella ja auttaa jotenkin reppanaa. Peto se on jonka pimeät puolet tällaisesta heräävät. Ja joutaisi itse lopetettavien listalle.
Mukava kuulla, että joku löytää minusta jotain normaaliakin. Noin se olikin ensimmäiset vuodet, että mietin pääni puhki miten voisin auttaa häntä, säälin ja surin murheitaan. Ja näin teen vieläkin, mutta samalla minulta vaan tuntui loppuvan voimat. Ja viime aikoina on sitten ollut noita käsittämättömiä ja ennen kokemattomia ajatuksia, joita en haluaisi olevan.
Nyt vain haluaisin palata takaisin menneeseen, kun vielä tuntui, että osasin auttaa ja että hän oli kiitollinen vaikka vain siitä, että olin seurana. Mutta kun ajassa ei voi mennä taaksepäin, niin pyrin eteenpäin. Kun vain keksisin miten siellä edessä päin pääsisimme sellaiseen tilaan, joka muistuttaisi noita menneitä, parempia aikoja.
Ap
Eli onko tässä jotain semmoista, että koet antaneesi paljon mutta et koe hänen arvostavan sitä?
No kas, näinhän minä tuossa yllä sanoin. Ja kyllä sen jotenkin näin myös tarkoitin.
Ei tarvitse koko ajan olla kiittelemässä ja arvostamassa. Edellisestä kerrasta vain tuntuu olevan niin pitkä aika, että vähitellen jo kaipaisin saavani jotain positiivista häneltä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juntti tyyli on ihmetyttänyt. Sellainen likaisen kauhtuneet lököttävät farkut ja lippis -tyyli, joka olisi kuusikymppisellä ihan ok, mutta ei kolmekymppisellä ihan parasta antia.
Ap
Ei se haittaa minkälaiset vaatteet on. Enemmän hälyyttää jos ei jaksa pestä vaatteitaan tai itseään.
Kaverisuhteet ei ole hoitosuhteita. Mutta jos toinen on selvästi avun tarpeessa, voi vaikka etsiä auttavien tahojen numeroita.
Hyvä että tunnistat omia tuntemuksiasi.
Minä olen tällainen siipirikko, koulukiusattu ja vanhempien tylyttämä. Kaipaisin ystäviä, kaipaisin joskus kehuja ja kannustusta, mutta en osaa ystävystyä. Tervehdin kyllä mennen tullen ja joskus ihan saan ihmiset huumorillani nauramaan. Pukeudun tavallisesti, olen vähän ylipainoinen, mutta ihan nätti tämän ikäiseksi. Usein kyllä takeltelen sanoissani, en osaa juoruilla, olen vähän vakavamielinen. Tai surumielinen.
Ihmiset eivät yleensä minusta välitä niin, että tahtoisivat tutustua. Yhteen kerran tutustuin ja kaikki oli vähän liiankin hyvin. Sitten hänestä alkoi tulla samanlainen olo kuin AP:sta. Kenestäkään muusta en ajattele niin, mutta tämä yksi ihminen tuntuu siltä kuin hän ei toivoisi minulle mitään hyvää. Hänen hymynsä välistä joskus näkee että siellä on takana puhdasta vihaa.
Hänkään ei voittanut lapsuuden perhe-lotossa, ja on kokenut vastoinkäymisiä jonkin verran. Ehkä minun surumieliyydessä on jotain ärsyttävää. Ehkä hän kokee että voi olla edes minun yläpuolellani kun muut menee ohi vasemmalta ja oikealta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista.
Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.
Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.
Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.
Ap
Siinä se tulikin. Hän on itsevarma ilmankin noita asioita, joita sinä pidät menestyksen mittarina ja sekös sinua ärsyttää. Ehkä hänessä on jotain jopa pelottavaa sinun mielestäsi? Ehkä ihmisen jolla ei ole materiaa ja ei ole suosittu, pitäisi tietää paikkansa ja jotenkin pyydellä anteeksi olemassaoloaan?
Hänessä on varmasti todella paljon vahvuutta ja lujuutta ja sä et voi käsittää mistä se kumpuaa.Okei, ihan järkeenkäyvää. Ei hän ole omasta mielestään kovin itsevarma. Eikä anna sellaista vaikutelmaa. Mutta häntä voi sanoa kyllä vahvaksi. Sellaiseksi ihmiseksi, joka sinnikkäästi jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Joka kokee isoiksi vastoinkäymisiksi sellaisetkin, jotka monelle muulle ovat pieniä takaiskuja. Mikä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava vahva paljon useammin kuin monen muun.
Ja pidän häntä jossain määrin pelottavana myös.
Ap
Aika hämmentävää ap ihan kun keskustelisit tässä ketjussa kuvailemaasi henkilöä puolesta ja vastaan. Ihan kuin olisit välillä sekä ap että näitä positiivisia kommentteja jakeleva. Tunnistan aika hyvin saman ihmisen tyylin. Oletko skitso. Jotenkin ei uppoa että sinun olisi pakko olla kiinteässä suhteessa tämän henkilön kanssa. Haluat tässäkin vain yrittää esittää parempaa mitä olet. Ette selvästi ole samalla aalto pituudella. Tekopyhänä esität että olisit halunnut vain auttaa. Taitaa olla klassinen kuvio, kun henkilö ei ole suhtautunut positiivisesti sinuun ja torjunut jopa nämä auttamis- ha ystävystymis yritykset, siitä kumpuaa viha ja halveksunta. Vielä kerran miksi välität kun henkilö ei kaipaa nähtävästi lämmintä, rehtiä persoonaasi?
Ehkä missään viestissä ei ole tullut samalla kertaa selkeästi se, että ensin meillä oli ihan toimiva ihmissuhde muutaman vuoden ajan. Oli positiivista, kannustavaa ja luottamuksellista. Sitten ajan kanssa kummastakin selvinnyt myös huonompia puolia ja ärsyyntymistä on tullut puolin ja toisin. Viime kuukausina välit ovat kiristyneet entisestään ilman mitään järkevää syytä. Ja kiristyminen on mennyt niin kireäksi, että noita aloituksen kamalia ja pelottavia asioita on myös noussut mieleen.
Se, että olen viime aikoina ajatellut kamalia, ei poista niitä hyviä aikoja, joita myös on ollut. Pystyn ne kyllä edelleen muistamaan. Ja tässä olen puhunut myös niistä ajoista. En ole skitso. Olen koko ajan sama ap, joka teki aloituksen sekä joka on aiemmin suhtautunut positiivisesti. Eikä se positiivisuus kokonaan poissa ole nytkään.
Emme ole samalla aaltopituudella todellakaan. Eikä minun ole pakko olla kiinteässä suhteessa tämän henkilön kanssa. Mutta toimeen meidän on tultava keskenämme. Siitä ei pääse mihinkään. Eli kokonaan eroon en hänestä pääse.
Ap
Oletko salaa vähän ihastunut häneen?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla on pari asperger-henkistä työkaveria. Jostain syystä toinen heistä ei herätä mussa juuri mitään muuta kuin lievää ärtymystä pahiten "hössöttäessään" ja ollaan oltu alusta asti varsin hyvää pataa. Mutta toinen, uudempi, sai mut aluksi ihan jonkin pimeän raivon valtaan, en suunnilleen pystynyt olemaan samassa huoneessa kun tämä höpötti menemään muista välittämättä (huom, molemmat "aspergerit" ovat miehiä, ollaan teknisellä alalla). Itsekin ihmettelin että miksi kahdesta aika samantyyppisestä ihmisestä vain toinen ärsyttää mua ihan julmetusti. En keksinyt syytä ärtymiseen, toki voisi tässä analysoida jotain että ärsytti nähdä omat aspergermaisuutensa / en kestä katsoa heikkoutta koska en kestä omia heikkouksiani tms, mutta mihinkään tulokseen en tullut. MUTTA ajan kanssa opin kuitenkin tulemaan toimeen tämän toisenkin kanssa, voisi sanoa että meistä tuli ihan hyvätkin kaverit, arvostan sitä että tämä ihminen ei vaadi minulta mitään eikä koskaan aiheuta mitään isoja ongelmia, on helppoa seuraa ikään kuin. Ja olen oppinut toimimaan henkilön puutteiden kanssa, teen napakasti mutta ystävällisesti selväksi missä minun rajani menevät ja hän kyllä kunnioittaa niitä. Eli haluan sanoa että ehkä sinunkin tilanteesi ratkeaa ajan kanssa kun opit paremmin tuntemaan tämän ihmisen, vaikka mitään erityistä selitystä et asialle saisikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt voisit vaikka ensi alkuun rauhoittua. Älä hakeudu hänen seuraansa. Kamalaa tekstiäsuoraan sanottuna.
Mun mielestä taas ap just käsittelee asiaa hyvin, kun ei anna sille valtaa ja yrittää ymmärtää, mistä tuo johtuu. Epämiellyttävää toki, mutta ei sen kieltäminen sitä olemattomaksi tee.
Mä oon huomannut juuri tuon mitä pari muutakin sanoi, että usein tällainen ihminen edustaa jotakin sellaista mitä itsessäkin on mutta mitä ei hyväksy. Esimerkiksi mä olin nuorena tosi epävarma ja arka ja ihmispelkoinen. Kun sitten rupesin rohkaistumaan, huomasin vihan tulvahduksen itsessäni, jos vaikkapa bussissa näin ihmisen, joka vaikutti yhtä reppanalta kuin minä joskus aiemmin. Siitä vielä vähän kypsyttyäni aloinkin tuntea lämpimästi tuon kaltaisia ihmisiä kohtaan, ja jotenkin mielessäni tsemppasin heitä. Tuossa viha-vaiheessa oli kyse juuri siitä, etten ollut oikein tullut vielä sinuiksi sen aiemman ja epävarman minäni kanssa vaan halveksuin sitä.
Vastaavasti minua on joskus suututtanut valtavasti ihmiset, jotka kääntävät kaiken puheen itseensä, ovat sillä tavalla lapsellisesti itsekeskeisiä etteivät osaa keskustella muista ihmisistä ollenkaan. Olin jo vähän aiemmin hoksannut itsessäni olleen nuorena paljon samaa, minkä vuoksi tuota ärsyttävyyttä oli varmasti aivan erityisen vaikea sietää.
Sitten tuota jo mietin alussakin, että joillakin on sellainen kiusatun aura. Ei se sattumaa ole, että jotkut tulevat aina uudelleen ja uudelleen kiusatuiksi. Se jotenkin näkyy heistä, se suojattomuus ja se, että heitä "voi lyödä", kun heillä ei ole kykyä suojautua eikä pistää vastaan. Näin toisten pimeät puolet saattavat putkahtaa esiin heidän seurassaan, kun niitä ei tavallaan mikään rajoita. Tämä ei tietenkään kiusaamista oikeuta.
Uskon myös jonkun/joidenkin aiempien tapaan, että jollakin tavalla kehittävä tämä ihminen sinulle on. Ei varmasti ainakaan sattumalta aiheuta sinussa tuollaista.
1
Tuntuu jumalattomalta, että hauraan kiusatun pitäisi laittaa rajat päällekäyvälle kiusaajalle.
Olin nuorena aivan kynnysmatto, pitkä tie on ollut siitä parantua.
Nyt olen kovan itseinhon vallassa: en voi käsittää miten voin antaa itselle anteeksi, että annoin pahantekijöille sen riemun.
Nykyään en edes jaksa katsoa ihmisiä, saati pyrkiä miellyttämään ketään. Kivoille olen kiltti, kusipäitä en edes noteeraa. Hauraat herättää suojelunhalun, olen joskus sanonutkin jollekin nuorelle että opettele pitämään puolesi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vain kateus herättää tuon kaltaista vihaa. Et vaan ole tietoinen siitä, että kadehdit häntä. Mitä hänellä on, mitä sinulta puuttuu? Mukava, luotettava mies? Rento, aito ulkomuoto? Vartalo? Persoonallisuus? Ihmiset pitävät hänestä? Jne. Olet kateellinen ,ja siksi et voi sietää häntä. Tapahtuu usein naisten välisissä ystävyyssuhteissa tai työsuhteissa. Kannattaisi ottaa etäisyyttä häneen, ja päästä eroon noin ikävistä ajatuksista.
Tuo kateuden sinnikäs ehdottaminen hämmentää minua. En hirveästi keksi mistä olisin hänelle kateellinen. Hänellä ei ole ystäviä, ei hyviä suhteita vanhempiinsa tai sisaruksiinsa. Ei ole uraa, rahaa, omaisuutta. Ei ole pidetty eikä kunnioitettu persoona.
Hyvä vartalo hänellä kyllä on. Mutta miten pelkkä vartalo voisi herättää noin mieletöntä raivoa. Mun oma kroppakin on ihan hyvä.
Syvällisesti ajatteleva hän kyllä on. Sitä olen ihaillut hänessä. En siinäkään ole koskaan ajatellut, että olisin syvällisyydestä kateellinen. Lähinnä olen ollut turhautunut, kun se syvällinen ajattelu ei sitten ulotukaan ihan kaikille elämän osa-alueille.
Ap
Siinä se tulikin. Hän on itsevarma ilmankin noita asioita, joita sinä pidät menestyksen mittarina ja sekös sinua ärsyttää. Ehkä hänessä on jotain jopa pelottavaa sinun mielestäsi? Ehkä ihmisen jolla ei ole materiaa ja ei ole suosittu, pitäisi tietää paikkansa ja jotenkin pyydellä anteeksi olemassaoloaan?
Hänessä on varmasti todella paljon vahvuutta ja lujuutta ja sä et voi käsittää mistä se kumpuaa.Okei, ihan järkeenkäyvää. Ei hän ole omasta mielestään kovin itsevarma. Eikä anna sellaista vaikutelmaa. Mutta häntä voi sanoa kyllä vahvaksi. Sellaiseksi ihmiseksi, joka sinnikkäästi jatkaa vastoinkäymisistä huolimatta. Joka kokee isoiksi vastoinkäymisiksi sellaisetkin, jotka monelle muulle ovat pieniä takaiskuja. Mikä tarkoittaa sitä, että hänen on oltava vahva paljon useammin kuin monen muun.
Ja pidän häntä jossain määrin pelottavana myös.
Ap
Miksi mietit noin tarkkaan, millainen joku ihminen on? Kuuluuko se sinulle laisinkaan? ANNA TOISEN OLLA mikä on, ja poistu sinä niin kauas hänen läheltään kun pääset. Miksi?Siksi että sinulla on väkivaltaisia ja vihan tunteita häntä kohtaan (toivoisit että hän kuolisi). Melkeinpä kuulostaa siltä että sinulla on pakkomielle hänestä. Jollain tapaa ihailet häntä, mutta silti vihaat, koska et ymmärrä miksi ihailet kun hän ei ole mielestäsi mitään. Anna toisen elää omaa elämäänsä, elä sinä omaasi, ja ymmärrä että teidän ei kuulu olla läheisiä taikka ystäviä. Ajatuksesi hänestä ovat vastenmielisen inhottavia. Ymmärrä, että kaikkien kanssa ei tarvitse tulla toimeen, kaikista ei tarvitse esittää pitävänsä. Järjestä työsi niin, että et kohtaa häntä. Mene psykologille, jos et pääse eroon epämiellyttävistä ajatuksistasi, tuo ei ole normaalia vihata ketään noin paljon. Mitä hän on sinulle tehnyt??Opettele myös tuntemaan omia kateuden tunteita, ja välttele tilanteita joissa se kumpuaa noin syvältä. Keskity omaan elämääsi, ei häneen ja siihen millainen hän on. Hän ei ole puolisosi, eikä sukulaisesi, hänen elämä ei kuulu sinulle ja sinun ei kuuluisi edes miettiä häntä näin paljon. Pakkomielle.
Miten voi toinen ärsyttää noin kovasti? Ihmettelen.
Aika kuvottavaa, että esität hänelle ystävää joka haluaa auttaa häntä. Mutta oman pääsi sisällä on noin törkeitä ajatuksia hänestä. Juokse hyvä ihminen, vaihda vaikka työpaikkaa. Miksi haluat selvittää itsellesi mitä hänessä kadehdit? Eikö se nyt ole selvä, että et voi sietää häntä? Ja kadehdit jotain mitä itse et ole. Lapsellista ja tyhmää. Kasva aikuiseksi. Pohdintasi ja ajatuksesi ovat todella inhottavia ja loukkaavia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt voisit vaikka ensi alkuun rauhoittua. Älä hakeudu hänen seuraansa. Kamalaa tekstiäsuoraan sanottuna.
Mun mielestä taas ap just käsittelee asiaa hyvin, kun ei anna sille valtaa ja yrittää ymmärtää, mistä tuo johtuu. Epämiellyttävää toki, mutta ei sen kieltäminen sitä olemattomaksi tee.
Mä oon huomannut juuri tuon mitä pari muutakin sanoi, että usein tällainen ihminen edustaa jotakin sellaista mitä itsessäkin on mutta mitä ei hyväksy. Esimerkiksi mä olin nuorena tosi epävarma ja arka ja ihmispelkoinen. Kun sitten rupesin rohkaistumaan, huomasin vihan tulvahduksen itsessäni, jos vaikkapa bussissa näin ihmisen, joka vaikutti yhtä reppanalta kuin minä joskus aiemmin. Siitä vielä vähän kypsyttyäni aloinkin tuntea lämpimästi tuon kaltaisia ihmisiä kohtaan, ja jotenkin mielessäni tsemppasin heitä. Tuossa viha-vaiheessa oli kyse juuri siitä, etten ollut oikein tullut vielä sinuiksi sen aiemman ja epävarman minäni kanssa vaan halveksuin sitä.
Vastaavasti minua on joskus suututtanut valtavasti ihmiset, jotka kääntävät kaiken puheen itseensä, ovat sillä tavalla lapsellisesti itsekeskeisiä etteivät osaa keskustella muista ihmisistä ollenkaan. Olin jo vähän aiemmin hoksannut itsessäni olleen nuorena paljon samaa, minkä vuoksi tuota ärsyttävyyttä oli varmasti aivan erityisen vaikea sietää.
Sitten tuota jo mietin alussakin, että joillakin on sellainen kiusatun aura. Ei se sattumaa ole, että jotkut tulevat aina uudelleen ja uudelleen kiusatuiksi. Se jotenkin näkyy heistä, se suojattomuus ja se, että heitä "voi lyödä", kun heillä ei ole kykyä suojautua eikä pistää vastaan. Näin toisten pimeät puolet saattavat putkahtaa esiin heidän seurassaan, kun niitä ei tavallaan mikään rajoita. Tämä ei tietenkään kiusaamista oikeuta.
Uskon myös jonkun/joidenkin aiempien tapaan, että jollakin tavalla kehittävä tämä ihminen sinulle on. Ei varmasti ainakaan sattumalta aiheuta sinussa tuollaista.
1
Tuntuu jumalattomalta, että hauraan kiusatun pitäisi laittaa rajat päällekäyvälle kiusaajalle.
Olin nuorena aivan kynnysmatto, pitkä tie on ollut siitä parantua.Nyt olen kovan itseinhon vallassa: en voi käsittää miten voin antaa itselle anteeksi, että annoin pahantekijöille sen riemun.
Nykyään en edes jaksa katsoa ihmisiä, saati pyrkiä miellyttämään ketään. Kivoille olen kiltti, kusipäitä en edes noteeraa. Hauraat herättää suojelunhalun, olen joskus sanonutkin jollekin nuorelle että opettele pitämään puolesi.
Varmaan juuri taustastasi johtuen tulkitsit minun sanoneen jotakin tuollaista, vaikka en sanonut. Ei se kuitenkaan voi mikään tabu olla, että se hauraus houkuttelee tietynlaisia ihmisiä kiusaamaan. Siltikin se itse kiusaaminen on vain ja ainoastaan sen kiusaajan vastuulla, ei kiusatun, vaikka kuinka kynnysmatto olisi se kiusattu. Aktiivinen toimija on se kiusaaja ja hän tekee väärin. Sivistynyt ihminen osaa hillitä yllykkeensä, vaikka toinen vähän olisikin sen oloinen, että ei varmaan pistä vastaan jos vähän rääkätään. Tottakai kiusatun myös ihan oman hyvinvointinsa kannalta kannattaa opetella pitämään puolensa, mutta kuten sanoitkin niin se on pitkä tie.
Kertoisitko enemmän tuosta hyvästä kropasta joka on toistunut tässä useasti.