Lue keskustelun säännöt.
Miksi yksi ihminen nostaa minussa paljon narsistisia piirteitä esiin?
18.11.2017 |
Ennen kenenkään muun kohdalla ei tällaista ole ollut. Mutta nyt minulla nousee pintaan aivan kamalia asioita, joita en kyllä halua hänelle ilmaista, siksi yritän vältellä häntä, etten lipsauta mitään järkyttävää.
Ne ajatukset ovat sellaisia, kuten että en usko, että hänestä voi kukaan pitää. Tai että en usko, että hän tulee pärjäämään ammatillisesti ja taloudellisesti. Ajattelen usein, että hän ei ansaitse hyvää elämäänsä. Tai että toivon, ettei hän ikinä löydä kumppania, sillä kukaan ei voisi olla hänen kanssaan onnellinen. Olen jopa ajatellut, että ihan hyvä jos kuolisi.
Ja kyse ei ole mistään parisuhdedraamasta, vaan ihan vain oman perheen ulkopuolisesta ihmisestä. Eikä ole tällaisia ajatuksia koskaan kenenkään muun kohdalla ollut. Mikä ihme siinä ihmisessä tai tässä ihmissuhteessa saa minusta kuoriutumaan kamalan narsistin? Muiden ihmisten suhteen olen ihan tavallinen, tylsä, pullantuoksuinen perheenäiti. Pelottaa millaiseksi oikein olen muuttunut.
Kommentit (379)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samankaltainen psykologinen mekanismi vaikuttaa todennäköisesti monissa gang stalkingiin osallistuvissa ihmisissä: kaikki negatiivinen itsessä ulkoistetaan siihen kohteeseen, jota joukolla kiusataan, ahdistellaan ja vainotaan. Eli se kohde on niin "kamala ihminen", että on ihan oikein, että sitä vainotaan. Mutta kuka siinä nyt sitten onkaan oikeasti kamala ihminen? No tietenkin nämä vainoamista harjoittavat. Vainoaminen on äärimmäisen sairasta toimintaa, mutta jonkinlaisessa joukkohurmassa toimivat vainoajat kuvittelevat olevansa mieleltään terveitä ja "normaaleja". Tai pitäisi ehkä puhua pikemminkin joukkopsykoosista.
En väitä, että ap tuollaiseen osallistuisi enkä sitä voi mitenkään tietääkään, mutta tuollaisia ajatuksia avausviesti herätti.
Sanoit, että et ole tuntenut ketään hänen kaltaistaan ja että työn vuoksi olet tutustunut tällaiseen ihmiseen jollaisen kanssa et normaalisti tutustuisi. Tämä on yllättävän äärimmäistä ja mua rupesi kiinnostamaan, että mikä tarkalleen ottaen tekee hänestä niin erilaisen kuin ketkään muut tuntemasi. Hänen täytyy olla aika poikkeuksellinen, jos ei yhtään muistuta ketään tuttuasi. Mikä hänestä tekee niin erilaisen?
Ja toinen kysymys: mikä hänessä on sellaista, ettet olisi häneen tutustunut ellei olisi ollut pakko?
Vierailija kirjoitti:
Älkää silitelkö ap:n päätä ja ymmärtäkö. Tervettä tuo ei ole. Narsistin kirjoitusta alusta loppuun. Lyön vetoa että se ei ole tuo yksi kohde joka noita tunteita nostaa vaan kaikki muutkin jotka kiertää kaukaa aloittajan koska tunnistaa narsistin. Se on punainen vaate narsistille jos joku ei suostu hoviin. Ja narsistille tyyppiesimerkki on mitätöidä toinen: junttityyli, kukaan ei pidä, toivon että kuolee...
Ihmisen paranemisille alkuaskel on se kun ymmärtää että on vastuussa kaikista tunteista itse.Ja että toiset on itsestä irrallisia ihmisiä. Narsisti ei tätä havaitse vaan käsittää toisen jatkumoksi itseensä. Te ymmärtäjät olette juuri otollista hovia narskuille, ne jotka on kantapään kautta oppinut tunnistamaa persoonallisuushäiriöisen tunnistaa jo muutamasta viestistä sairaan ihmisen ajatuksenjuoksun itsekeskeisyyden ja kehämäisyyden.
Mä en kyllä ihan hirveesti ole päänsilittelyä nähnyt vaan neutraalia keskustelua siitä, mistä noin äärimmäiset tunteet voivat kummuta.
Siinä olet oikeassa, että minä en ainakaan osaa diagnosoida ketään muutaman keskustelupalstaviestin perusteella. Mikäli keskustelu jatkuessaan näyttää, ettei ap pysty/halua nähdä ongelmaa itsessään vaan tässä toisessa, niin sitten kyllä itse toteaisin keskustelun olevan turhaa. Toistaiseksi en ole vielä varmuutta saanut että asia olisi noin, saati että olisin osannut tehdä diagnoosin. Se voi toki olla vain omaa kyvyttömyyttäni, kun en muutaman viestin pohjalta osaa tehdä varmoja diagnooseja.
Tosiaan ihminen on vastuussa omista tunteistaan. Niiden syntymiselle ei välttämättä mitään voi, mutta sille kyllä että mitä niiden kanssa tekee. Sinä olet ilmeisesti jo havainnut, että ap ei koe olevansa vastuussa tunteistaan. Se, että minä en ole vielä nykytiedoilla päätynyt samaan varmaan päätelmään ei tee minusta päänsilittelijää.
Ja kun nimenomaan ne omat tunteet pitää saada hallintaan, niin mikä siis mielestäsi olisi oikeampi metodi kuin yrittää ymmärtää mistä nuo tunteet kumpuavat?
1
Ajattele jos tuo kaverisi ajattelee sinusta juuri samalla tavalla kuin sinä hänestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minusta yrität turhaa hakea hyväksyntää hänen vihaamiseen. Minusta vaikuttaa siltä että peilaat omia puolia häneen. Vihaat häntä koska vihaat samoja puolia itsessäsi. Todellisuudessa hän voi olla täysin toisenlainen kuin olet kuvitellut. Joudut kohtamaan itsesi hänen seurassaan etkä haluaisi sillä inhoat niitä puolia itsessäsi.
En tietenkään hae hyväksyntää vihaamiseen. Vaan päinvastoin haluaisin, että minulla riittäisi voimat ajatella hänestä positiivisesti, kuten aluksi tein.
Tuo antamasi teoria on tutkimisen arvoinen. En äkkiä löydä itsestäni sitä puolta, jonka kanssa en ole sinut. Mutta tämä asia varmaan vaatii vähän enemmän työstämistä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juttu on päivänselvä. Tuo ihminen on aito ja sinut heikkoutensa kanssa. Sinä et ole, koska sinut on kasvatettu väkisin peittämään heikkoutesi. Sinä näet hänessä samankaltaista heikkoutta, jota itsessäsi piilottelet. Suojataksesi itseäsi oman heikkoutesi tunnustamiselta ja käsittelyltä, omaksut sen ihmisen roolin, joka alisti sinua ja pakotti sinut vahvaksi kasvuiässä. Kyse on oman itsesi kohtaamisesta. Tuo ihminen edustaa sinulle kiellettyä heikkoa minääsi. Siksi asetut rankaisevaan rooliin.
Tämä oli selkokielisesti sanottu. Kiitos. Menee käsiteltäväksi.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yritätkö peittää noita ajatuksia olemalla ylikohtelias ja/tai vuolaan ystävällinen ja reipas vai vältteletkö tyyppiä vain kaikin tavoin.
Molempia. Olen normaalin kohtelias ja ystävällinen. En ajattele hänen seurassaan noita pimeitä ajatuksia, etten vain vahingossakaan tule sanoneeksi hänelle mitään sellaista.
Mutta sitten en aina luota itseeni, että mitä jos sanon jotain ikävää. Niin silloin välttelen, ettei tarvitse katua myöhemmin.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ap haluaa vahvistaa sen ettei asia ole hänessä eikä hän ole vastuussa tunteistaan vaan " tuo yksi on syyllinen ja nostaa hänessä" asioita.
Aika narsistinen avaus. Ongelma on kyllä ihan sinulla ap. Ei tuossa toisessa, ollenkaan välttämättä.
Totta kai ongelma on minulla. Ei kai kukaan tuollaisista ajatuksista ylpeä ole. Ja onhan selvää, etteivät ne ole hyväksyttäviä.
Oman sisäisen mustan alueeni lisäksi minua kuitenkin kiinnostaa myös se, että miksi vain ja ainoastaan tuon ihmisen seurassa tämä kamaluus nousee esiin. Ei kenenkään muun kohdalla ole tapahtunut mitään vastaavaa, ei lähellekään tuollaista. Enkä tarkoita, että se olisi sen toisen vika tai ongelma. Vaan mikä meitä yhdistää tai mikä saa tunteet nousemaan tms.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Juttu on päivänselvä. Tuo ihminen on aito ja sinut heikkoutensa kanssa. Sinä et ole, koska sinut on kasvatettu väkisin peittämään heikkoutesi. Sinä näet hänessä samankaltaista heikkoutta, jota itsessäsi piilottelet. Suojataksesi itseäsi oman heikkoutesi tunnustamiselta ja käsittelyltä, omaksut sen ihmisen roolin, joka alisti sinua ja pakotti sinut vahvaksi kasvuiässä. Kyse on oman itsesi kohtaamisesta. Tuo ihminen edustaa sinulle kiellettyä heikkoa minääsi. Siksi asetut rankaisevaan rooliin.
Tämä kuulostaa uskottavalta ja selittää esimerkiksi sitä, miksi toisinaan kiusatuista tulee kiusaajia.
Kirjoituksesi sivuaa myös omaa elämääni. Nyt ymmärrän paremmin, miksi eräs ihminen suhtautui minuun vähättelevän aggressiivisesti. Kiitos.
Voisiko olla että tuo ihminen ei pidä sinusta ollenkaan ja sinä olet vaistonnut sen. Hän ei ehkä välitä pätkääkään sinun ajatuksistasi. Yleensä tietenkin negatiivisiin tunteisiin on joku syy. Jotkut eivät vain tajua sitä että joku piirre itsessä yleensä kyllä joku tekeminen tai sanominen voi suunnattomasti ärsyttää tai vihastuttaa jotain toista. Sitten ollaan ihmeissään ja niin viattomia eikä ymmärretä että miksi se ei musta tykkää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Älkää silitelkö ap:n päätä ja ymmärtäkö. Tervettä tuo ei ole. Narsistin kirjoitusta alusta loppuun. Lyön vetoa että se ei ole tuo yksi kohde joka noita tunteita nostaa vaan kaikki muutkin jotka kiertää kaukaa aloittajan koska tunnistaa narsistin. Se on punainen vaate narsistille jos joku ei suostu hoviin. Ja narsistille tyyppiesimerkki on mitätöidä toinen: junttityyli, kukaan ei pidä, toivon että kuolee...
Ihmisen paranemisille alkuaskel on se kun ymmärtää että on vastuussa kaikista tunteista itse.Ja että toiset on itsestä irrallisia ihmisiä. Narsisti ei tätä havaitse vaan käsittää toisen jatkumoksi itseensä. Te ymmärtäjät olette juuri otollista hovia narskuille, ne jotka on kantapään kautta oppinut tunnistamaa persoonallisuushäiriöisen tunnistaa jo muutamasta viestistä sairaan ihmisen ajatuksenjuoksun itsekeskeisyyden ja kehämäisyyden.
Eikö tuo ole narsistista, kuvitella tuntevansa toisen ja pystyvänsä diagnosoimaan noin vaan? Mitä siis pitäisi tehdä jos syiden pohtiminen on väärin?
Juoppo, väkivaltainen ex väitti että minä laukaisin hänen pimeän puolensa. Kaikki opiskelupaikan ryyppykaverit oli normaaleja, mutta minä laukaisin sen, että hän saattoi deliriumissaan hajoittaa kämpän irtaimiston.
Kai edustin hänelle jotain mitä hänellä itsellään ei ollut. Että on vaan olemassa, ilman että täytyy meuhkata uranluomisen ja muun ulkoisen takia. Että ulkoisesti luuserilla voi olla rikas sisäinen maailma, joka häneltä itseltään puuttuu.
Narsismikuvauksissa on liikaa musta-valkoisuutta, toisen peilaamista tapahtuu kaikilla. Huonointa on jos ei siedä omaa vajavaisuuttaan.
Vuorovaikutussuhteissa onnistuu, kun ymmärtää että jokainen on erillinen yksilö. Et voi nähdä toisen unia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aiotko tulla vielä pohtimaan asiaa tänne? Kiinnostavaa pohdintaa.
Vierailija kirjoitti:
Älkää silitelkö ap:n päätä ja ymmärtäkö. Tervettä tuo ei ole. Narsistin kirjoitusta alusta loppuun. Lyön vetoa että se ei ole tuo yksi kohde joka noita tunteita nostaa vaan kaikki muutkin jotka kiertää kaukaa aloittajan koska tunnistaa narsistin. Se on punainen vaate narsistille jos joku ei suostu hoviin. Ja narsistille tyyppiesimerkki on mitätöidä toinen: junttityyli, kukaan ei pidä, toivon että kuolee...
Ihmisen paranemisille alkuaskel on se kun ymmärtää että on vastuussa kaikista tunteista itse.Ja että toiset on itsestä irrallisia ihmisiä. Narsisti ei tätä havaitse vaan käsittää toisen jatkumoksi itseensä. Te ymmärtäjät olette juuri otollista hovia narskuille, ne jotka on kantapään kautta oppinut tunnistamaa persoonallisuushäiriöisen tunnistaa jo muutamasta viestistä sairaan ihmisen ajatuksenjuoksun itsekeskeisyyden ja kehämäisyyden.
Tätähän olen itsekin aloitusviestistä lähtien sanonut.
Hyvää huomiota tuosta hovista. Olen alunperin pyrkinyt olemaan hänelle kannustava ja kehuva, sillä sitä hän selvästi kaipasi, ja on itsekin sanonut, että lapsuudenperhe ei ollut kovin kannustava. Ehkä hän pelkää, että minä yritän kehuilla ostaa hänet kuvitteelliseen hoviini.
Vähän kaukaa haetulta kuulostaa eikä ehkä istu ihan kaikkiin kuvioihin mitä ollaan koettu.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sanoit, että et ole tuntenut ketään hänen kaltaistaan ja että työn vuoksi olet tutustunut tällaiseen ihmiseen jollaisen kanssa et normaalisti tutustuisi. Tämä on yllättävän äärimmäistä ja mua rupesi kiinnostamaan, että mikä tarkalleen ottaen tekee hänestä niin erilaisen kuin ketkään muut tuntemasi. Hänen täytyy olla aika poikkeuksellinen, jos ei yhtään muistuta ketään tuttuasi. Mikä hänestä tekee niin erilaisen?
Ja toinen kysymys: mikä hänessä on sellaista, ettet olisi häneen tutustunut ellei olisi ollut pakko?
Hän on sosiaalisesti kömpelö, sellainen aspergertyyppinen. Vaikka ei hänellä mitään diagnoosia ole, mutta tuo kuvaa kanssakäymistä. Ei tervehdi tullessa tai lähtiessä, ei katso silmiin, vastaa kysymyksiin jotenkin konkreettisemmilla asioilla, kulmikkaammin. En ole ainoa, joka pitää häntä poikkeuksellisena, hänellä ei ole ystäviä ja on yksinäinen, näin on itse kertonut.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Ajattele jos tuo kaverisi ajattelee sinusta juuri samalla tavalla kuin sinä hänestä.
En ihmettelisi, jos ajattelisikin. Kuvittelen hänen ajattelevan (osin siltä pohjalta, mitä ollaan keskusteltu), että olen toisaalta kiva ja huolehtiva, mutta toisaalta rasittava ja ärsyttävä.
Ap
Juntti tyyli on ihmetyttänyt. Sellainen likaisen kauhtuneet lököttävät farkut ja lippis -tyyli, joka olisi kuusikymppisellä ihan ok, mutta ei kolmekymppisellä ihan parasta antia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Juoppo, väkivaltainen ex väitti että minä laukaisin hänen pimeän puolensa. Kaikki opiskelupaikan ryyppykaverit oli normaaleja, mutta minä laukaisin sen, että hän saattoi deliriumissaan hajoittaa kämpän irtaimiston.
Kai edustin hänelle jotain mitä hänellä itsellään ei ollut. Että on vaan olemassa, ilman että täytyy meuhkata uranluomisen ja muun ulkoisen takia. Että ulkoisesti luuserilla voi olla rikas sisäinen maailma, joka häneltä itseltään puuttuu.
Narsismikuvauksissa on liikaa musta-valkoisuutta, toisen peilaamista tapahtuu kaikilla. Huonointa on jos ei siedä omaa vajavaisuuttaan.
Vuorovaikutussuhteissa onnistuu, kun ymmärtää että jokainen on erillinen yksilö. Et voi nähdä toisen unia.
Tämä on hyvä esimerkki ja vertaus. Noin kun esität vastaavan tapauksen, niin kyllähän munkin järki sanoo, että et sinä ole pakottanut poikaystävääsi riehumaan.
Ootte kyllä hyviä laittamaan minut työstämään asioita!
Ap
Vähän selittelyltä kuullostaa.