Lapsi vaan lihoo ja lihoo
En enää voi vahtia yläasteelle siirtynyttä tytärtäni. Lihoo koko ajan lisää ja lisää. Urheiluharrastuksia on ja lisäksi ulkoillaan kaikki yhdessä koiran kanssa. Lapsi kulkee kouluun ja kavereille kävellen tai pyörällä. Pituus on nyt 155cm ja paino 65kg. Itse painan saman verran mutta olen 10cm pidempi. Ollaan käyty jo ravitsmusterapeutilla korkean kolesterolin takia. Kotona syödään ihan tavallista ruokaa, kukaan muu ei meistä ole ylipainoinen. Eväät on loppu, en enää tiedä mitä tehdä. Syö salaa, juuri jäi kiinni siitä, että oli syönyt suklaakalenterinsa, jonka mummu antoi alkuviikosta. Tämä on niin hankala asia ratkaista, kun kieltää en voi kaikkea, enkä vahtia koko aikaa. Mitä hemmettiä tässä pitäisi tehdä?
Kommentit (191)
Vierailija kirjoitti:
Terveellinen kotiruoka ja liikuntaa. Ei herkkuja kun joskus. Tunnet kai lapsesi jos on murheita. On liikaa painoa.
Etkö lukenut aloitusta? Ap:n tytär syö salaa. Ei siinä kiellot auta, kun on pakottava tarve.
Mitä urheilulajia nuori harrastaa? Ilmeisesti ei kuitenkaan mikään sellainen laji, jossa painoa seurataan erityisen tarkasti (esim. taitoluistelu, baletti tms.), kun aloituksessa ei tästä mainittu. Olen saanut käsityksen, että joihinkin urheilulajeihin liittyvät ruokavaliot/ulkonäköpaineet voivat johtaa syömishäiriöihinkin.
Kuinka tavoitteellisesti urheilee, olisiko sieltä jotain suorituspaineita tai muuta mieltä painamassa? Ja jääkö aikaa palautumiselle ja levolle? Sinänsä tietty hienoa, että on urheileva nuori ja nuori urheilija toki kaloreitakin tarvitsee oikeassa suhteessa.
"Urheilu"laji kenties on ratsastus?
Huh, voisi näistä kommenteistä kuvitella että tyttöparka on jok 120-kiloinen. Kannattaisi laittaa asiat kuitenkin johonkin järjestykseen. Kolesteroli on ongelma ja se hoitunee lääkärissä. Siitä sitten lääkärin ohjeen mukaan eteenpäin.
Yli puolet suomalaisista on liikapainoisia, tulisi siinä psykiatreille töitä, jos kaikki lähetettäisiin terapiaan, ja muihin kalliisiin tutkimuksiin. Eikä nekään lopulta auta, ruokaa syödään koska sitä on.
Älä enää osta voileipäaineksia kotiin.
Ihmiset lihottavat huomaamattaan itsensä niillä.
Voileipiä syödään jopa ruoan kanssa. Lisäksi niitä tehdään jatkuvasti pitkin päivää ja puputetaan ja puputetaan.
Varaa hedelmiä tarjolle.
Onko tyttärellä alkaneet kuukautiset? Jos on, en usko kovinkaan suureen pituuskasvuun enää. Onko suvussa muilla korkea kolesteroli? Kilpirauhasarvot kyllä kannattaa joka tapauksessa tutkia, hoitamaton kilpirauhasen vajaatoiminta nostaa kolesteroliarvoja (minulla 4,3 ---->7,0) ja lihottaa (itsellä 56 kg ---> 100 kg). Kilpirauhaslääkityksen myötä kolesteroli parani heti ennalleen, painon kanssa on ollut enemmän töitä, mutta pikkuhiljaa sekin laskee (nyt ollaan puolivälissä, paino 75 kg).
Liikasyäminen monesti viittaa johonkin vitamiini- tai hivenainepuutokseen.
Ihminen pyrkii syömään lisää ja lisää.
Lisäsyöminen ei auta, jos syöty ruoka ei sisällä sitä, mistä elimistössä on puutos.
Kierre jatkuu. Syödään taas lisää ja lisää.
Tutkikaa vitamiini- ja hivenainetasot.
Vierailija kirjoitti:
Liikasyäminen monesti viittaa johonkin vitamiini- tai hivenainepuutokseen.
Ihminen pyrkii syömään lisää ja lisää.Lisäsyöminen ei auta, jos syöty ruoka ei sisällä sitä, mistä elimistössä on puutos.
Kierre jatkuu. Syödään taas lisää ja lisää.
Tutkikaa vitamiini- ja hivenainetasot.
Puhutaan aliravituista lihavista.
Anna ainakin lapsellesi tarpeeksi tilaa ja sen lisäksi ammattiapua. Kyttääminen varmasti pahentaa asiaa. Älä mesoa juhlissa tai kommentoi asiaa julkisesti.
Kun sanot että lapsesi on hyvä urheilussa... Jos oikeasti on niin, oletko varma, ettei asia ahdista häntä.
Minulla oli serkku joka masentui ja teki sittemmin itsemurhan, hän oli todella lahjakas urheilija. Perheensä oli asiasta ylpeä ja tämä tyyppi tunnettiin vain ja ainoastaan "Futis-Markkuna" (nimi ja laji muutettu). Kilpailu on kovaa, eikä hänestä tullut ammattiurheilijaa. Jäähyväiskirjeeseen jätti viestin kuinka hän oli pettymys kaikille.
Katso, että osoitat rakkauttasi ja kiinnostustasi lapseen muutenkin kuin vain yhden suorituksen kautta. Asia on sinulle varmasti selvä mutta lapsellesi ehkä ei.
No älä syötä sitä vitun huo ra.
Vierailija kirjoitti:
Huh, voisi näistä kommenteistä kuvitella että tyttöparka on jok 120-kiloinen. Kannattaisi laittaa asiat kuitenkin johonkin järjestykseen. Kolesteroli on ongelma ja se hoitunee lääkärissä. Siitä sitten lääkärin ohjeen mukaan eteenpäin.
Yli puolet suomalaisista on liikapainoisia, tulisi siinä psykiatreille töitä, jos kaikki lähetettäisiin terapiaan, ja muihin kalliisiin tutkimuksiin. Eikä nekään lopulta auta, ruokaa syödään koska sitä on.
Kolesteroli hoituu terveellisellä ruokavaliolla. Jos ei pysty lopettamaan, vaikka kolestroli on korkealla niin sitten on ongelma.
Onko Suomessa fat camp -leirejä? Koulu- tai työterveydenhuolto (tai työkkäri tai sossu) voisi passittaa sinne heti, kun bmi ylittää naisella 20 tai miehellä 30. Ei ehtisi ongelma karata käsistä ja ihmiset pulskistua pyörykkäasteelle saakka.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Liikasyäminen monesti viittaa johonkin vitamiini- tai hivenainepuutokseen.
Ihminen pyrkii syömään lisää ja lisää.Lisäsyöminen ei auta, jos syöty ruoka ei sisällä sitä, mistä elimistössä on puutos.
Kierre jatkuu. Syödään taas lisää ja lisää.
Tutkikaa vitamiini- ja hivenainetasot.
Puhutaan aliravituista lihavista.
Puhutaan vaan, jos haluat. Mitä haluaisit sanoa?
Vaikka mitään akuuttia hätää ylipainon suhteen ei lapsella olisikaan, niin nimenomaan tässä vaiheessa siihen painoon on helpointa puuttua, kun ylipainoa ei ole kymmeniä kiloja. Jos pituuskasvua tulee vielä edes vähän, niin lapsen ei edes tarvitse laihduttaa kuin muutaman kilon verran, jolloin välttyy jojoilukierteen riski ja myös liian rajoittavien dieettien riski.
Ja lisäksi se, että jos lapsen tekee niin vahvasti mieli syödä tai mieli herkkuja, että syö salaa, niin tuo käyttäytymismalli pitää saada katkaistua ennen kuin se pahenee. Aivojen mielihyväjärjestelmä tottuu siihen lohtusyömiseen ja varsinkin nuorena syntynyt käyttäytymismalli on aikuisena vieläkin vaikeampi katkaista. Ja vastaavasti nuorena kehitetyt maltilliset elämäntavat ruuan ja liikunnan suhteen kantavat aikuisenakin.
Vierailija kirjoitti:
Onko Suomessa fat camp -leirejä? Koulu- tai työterveydenhuolto (tai työkkäri tai sossu) voisi passittaa sinne heti, kun bmi ylittää naisella 20 tai miehellä 30. Ei ehtisi ongelma karata käsistä ja ihmiset pulskistua pyörykkäasteelle saakka.
Tällä saataisiin käytännössä eliminoitua aikuisiän diabetes ja myös suuri osa tuki- ja liikuntaelinsairauksista. Itse oon työskennellyt terveydenhuollossa 30 v. Nykyisin on superlihavia varten nosturilla varustetut ambulanssit. Ja erilliset järjestelyt niille vainajille, jotka eivät mahdu normikylmiöön. Ei tällaista tarvittu 1990-luvulla. Nykyisin on harva se päivä sairaalassa potilaita, joille pitää varata xl-sänky koska eivät mahdu normaaliin sairaalasänkyyn (joka ei kyllä ole mikään pieni sekään).
Luulin, että tyttäresi paino lähenee sataa kiloa, mutta eihän tuo nyt niin paha ole. Pahinta, mitä voit hänen itsetunnolleen tehdä, on huomautella painosta, syömisestä ja vihjailla ostamalla salikortin.
Vierailija kirjoitti:
En enää voi vahtia yläasteelle siirtynyttä tytärtäni. Lihoo koko ajan lisää ja lisää. Urheiluharrastuksia on ja lisäksi ulkoillaan kaikki yhdessä koiran kanssa. Lapsi kulkee kouluun ja kavereille kävellen tai pyörällä. Pituus on nyt 155cm ja paino 65kg. Itse painan saman verran mutta olen 10cm pidempi. Ollaan käyty jo ravitsmusterapeutilla korkean kolesterolin takia. Kotona syödään ihan tavallista ruokaa, kukaan muu ei meistä ole ylipainoinen. Eväät on loppu, en enää tiedä mitä tehdä. Syö salaa, juuri jäi kiinni siitä, että oli syönyt suklaakalenterinsa, jonka mummu antoi alkuviikosta. Tämä on niin hankala asia ratkaista, kun kieltää en voi kaikkea, enkä vahtia koko aikaa. Mitä hemmettiä tässä pitäisi tehdä?
Eihän tuo edes mikään kauhea ylipaino ole tuon pituiselle. Ehkä lapsi oirehtii siitä, että äiti kyttää hänen syömisiään ja painoaan kohtuuttoman paljon ja ikään kuin kapinoi sitä vastaan syömällä salaa?
Kuulostaa hieman ahmimishäiriöltä.
Terveellinen kotiruoka ja liikuntaa. Ei herkkuja kun joskus. Tunnet kai lapsesi jos on murheita. On liikaa painoa.