Miksi paremman väen lapset pärjäävät koulussa paremmin? Koulujärjestelmäkin eriyttää. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikesta tärtä huolimatta opetusministeri kieltäytyy edes harkitsemasta peruskoulun päättökokeita,joissa nähtäisiin oppilaiden todellinen osaaminen! Nyt voi surkeassa koulussa saada arvosanan 8, kun vaivautuu pari kertaa viikossa paikalle, mutta hyvässä koulussa 8 on numero, jonka saadakseen täytyy myös osata. Sitten näillä vertailukelvottomilla todistuksilla haetaan jatko-opintoihin.

Oikeudenmukaista olisi välittömästi aloittaa päättökokeiden valmistelu vähintään 4 eri aineessa eli äidinkieli, vieras kieli (saisi olla englanti,ruotsi, venäjä,ranska jne.), matematiikka ja yhteiskuntaoppi. Huomattaisiin aika äkkiä, että itäisen Helsingin kouluissa osaaminen on jotain ihan muuta kuin mitä oppilaiden todistuksissa väitetään.

Aikamoista yleistystä. Itäisessä Helsingssä sijaitsevat mm Viikin Norssi ja Kulosaaren Yhteskoulu, joissa ei tod pääse pelkällä läsnäololla mihinkään.

Lol. Miksi täytyy kommentoida jos ei selvästikään tiedä hevonvttua Helsingin asuinalueista :D.

Vanhempien asenne näkyy jo tosi pienissä asioissa. Olen viime päivinä kuullut pari tosi hienoa keskustelua pikkuisen taaperon ja vanhemman välillä. Esimerkiksi isä ja noin 2-3v tytär kävelivät puiston reunaa iltakuudelta:

Lapsi: Pimeää!

Isä: Joo, nyt on syksy. Syksyllä tulee aikaisin pimeää. Kesällä on valoisaa iltaisin.

Lapsi: Kaksi varjoa!

Isä: Joo katsos kun tässä on kaksi lamppua. Valo tulee tuolta ja toinen valo tulee tuolta. Siitä tulee kaksi varjoa.

Joku toinen isä olisi ehkä sanonut, että joo kauhean pimeää, tai kysynyt, pelottaako, tai sanonut että onpas inhottavaa kun on pimeää. Tai vaan että nyt on ilta. Joku toinen isä ei ehkä olisi pohtinut kahden varjon mysteeriä vaan hoputtanut lasta tai vaihtanut puheenaihetta.

Vierailija kirjoitti:

Kun itse olin peruskoulussa, koulu ei tukenut. Ei ollut tukiopetusta, eikä lisäaikaa kokeen tekemiseen. Ei ollut läksyparkkeja. Oli vain "tarkkis" jonne meni ne kaikkein pahimmat häiriköt, eikä kukaan oppimisvaikeuksista kärsinyt mutta muuten kiltti oppilas halunnut leimautua siihen joukkoon. Se olisi ollut leima otsassa läpi elämän (ainakin sillä koulupaikkakunnalla). Kukaan ei missään vaiheessa sanonut että nyt stop, mikä näitä sinun arvosanojasi vaivaa? Koearvosanat oli huonoja, pääsin juuri ja juuri niistä läpi. Kävin koulupsykologilla kerran, sinne minut oli laitettu lintsaamisen takia. Psykologilla minua oli vastassa ringissä omalla puolellaan istuvia aikuisia, jotka hymyttöminä tuijottivat kun katselin kengänkärkiä, pidättelin itkua ja vakuuttelin että ei tässä mitään. Kunhan lintsaan. 

Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että siinä se ongelma juuri oli. Pelkäsin aikuisia, pelkäsin opettajia, pelkäsin suorittamista, pelkäsin että en osaa ja sitten koko luokka opettajaa myöten nauraa. Ja kun en osannut, pelko kävi liian suureksi kestää. Minultakin oli ns. viety siivet jo lapsena. En koskaan kelvannut, en ollut hyvä missään, olin kamala ja hirveä tyttö jonka kanssa kukaan ei koskaan haluaisi mennä naimisiin. Vanhemmat riitelivät, suku riiteli, kaikki oli ihan sekaisin. Äiti alkoi juoda, tuli ero, tuli uusi äitipuoli, se klassinen tarina. Minä siinä sinnitellin välissä miten parhaani osasin.

Olisin todella tarvinnut sen yhden aikuisen joka sanoisi, että kyllä tämä tästä. Opit, kun opettelet oppimaan. Opit, kun olet sitkeä. Se palkitsee kyllä, kannattaa opiskella. 

Joillekin on ehkä vaikea tätä kuvitella, mutta minulla ei elämässäni ollut yhtään turvallista aikuista. Ei vanhempia, ei isovanhempia, ei sukulaista, ei naapuria. Alkoholistien lapsille kuulemma tuttu kohtalo, mutta ei siitä aiheesta tämän enempää. 

Kokemukseni ovat lähes samanlaisia. 15-vuotiaana minulta diagnosoitiin vaikea lukihäiriö, en vieläkään jaksa uskoa miten menin koko koulusysteemin läpi ilman että kukaan tätä huomasi.

Nyt aikuisiällä aikuislukion suorittaminen töiden ohella on melko työlästä, joka päivä ajattelen että voi kun lapsena olisi joku auttanut ja kannustanut koulussa.

Omaa tytärtäni tulen varmasti tukemaan koulunkäynnissä kaikin mahdollisin keinoin.

On ihan hyvä, että iso osa ihmisistä elää elämänsä suhteellisen onnellisina työskennellessään tehtaissa ja kaupoissa ja hotelleissa jne. Monelle työ on vain työtä, ja on jopa sellaisia ihmisiä jotka eivät alati valita kaupanalan tai hoitoalan työnsä palkkauksesta - he eivät halua niin paljoa. Ja se on oikein hyvä asia sekin. Ihan sen kannalta, että jokin tolkku ja balanssa tässä yhteiskunnassa säilyisi. 

Ja sitten tarvitaan myös kunnianhimoisia työmyyriä, innovatiivisia taiteilijoita ja kovan luokan ekonomeja ja poliitikkoja. Ei siksi, että heidän vaivansa yhteiskunnan eteen olisi Prisman kassaa arvokkaampi vaan siksi, että asiat menisivät myös eteenpäin. Sitä, mitä ei tarvita on ilkeys ja kyynisyys ja suoranainen viha toisia ihmisiä kohtaan (koskee sekä tavallisia kansalaisia että menestyneempiä kansalaisia). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun itse olin peruskoulussa, koulu ei tukenut. Ei ollut tukiopetusta, eikä lisäaikaa kokeen tekemiseen. Ei ollut läksyparkkeja. Oli vain "tarkkis" jonne meni ne kaikkein pahimmat häiriköt, eikä kukaan oppimisvaikeuksista kärsinyt mutta muuten kiltti oppilas halunnut leimautua siihen joukkoon. Se olisi ollut leima otsassa läpi elämän (ainakin sillä koulupaikkakunnalla). Kukaan ei missään vaiheessa sanonut että nyt stop, mikä näitä sinun arvosanojasi vaivaa? Koearvosanat oli huonoja, pääsin juuri ja juuri niistä läpi. Kävin koulupsykologilla kerran, sinne minut oli laitettu lintsaamisen takia. Psykologilla minua oli vastassa ringissä omalla puolellaan istuvia aikuisia, jotka hymyttöminä tuijottivat kun katselin kengänkärkiä, pidättelin itkua ja vakuuttelin että ei tässä mitään. Kunhan lintsaan. 

Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että siinä se ongelma juuri oli. Pelkäsin aikuisia, pelkäsin opettajia, pelkäsin suorittamista, pelkäsin että en osaa ja sitten koko luokka opettajaa myöten nauraa. Ja kun en osannut, pelko kävi liian suureksi kestää. Minultakin oli ns. viety siivet jo lapsena. En koskaan kelvannut, en ollut hyvä missään, olin kamala ja hirveä tyttö jonka kanssa kukaan ei koskaan haluaisi mennä naimisiin. Vanhemmat riitelivät, suku riiteli, kaikki oli ihan sekaisin. Äiti alkoi juoda, tuli ero, tuli uusi äitipuoli, se klassinen tarina. Minä siinä sinnitellin välissä miten parhaani osasin.

Olisin todella tarvinnut sen yhden aikuisen joka sanoisi, että kyllä tämä tästä. Opit, kun opettelet oppimaan. Opit, kun olet sitkeä. Se palkitsee kyllä, kannattaa opiskella. 

Joillekin on ehkä vaikea tätä kuvitella, mutta minulla ei elämässäni ollut yhtään turvallista aikuista. Ei vanhempia, ei isovanhempia, ei sukulaista, ei naapuria. Alkoholistien lapsille kuulemma tuttu kohtalo, mutta ei siitä aiheesta tämän enempää. 

Kokemukseni ovat lähes samanlaisia. 15-vuotiaana minulta diagnosoitiin vaikea lukihäiriö, en vieläkään jaksa uskoa miten menin koko koulusysteemin läpi ilman että kukaan tätä huomasi.

Nyt aikuisiällä aikuislukion suorittaminen töiden ohella on melko työlästä, joka päivä ajattelen että voi kun lapsena olisi joku auttanut ja kannustanut koulussa.

Omaa tytärtäni tulen varmasti tukemaan koulunkäynnissä kaikin mahdollisin keinoin.

Minäkin käyn parhaillaan aikuislukiota! Minulla ei ole lukihäiriöitä, mutta ne omat traumat ja pelot aiheuttavat vielä paljon ongelmia: joskus on vaikea keskittyä, ajatus harhailee miettimään mitä muut ja varsinkin mitä opettaja ajattelee. Olen opitusti ankara itselleni, ja äidinkielen esseen 10- aiheutti vain sen, että katselin sitä miinusmerkkiä pitkään ja yritin tunkea menneisyyden ääniä ("sinusta ei koskaan tule mitään, ei edes työtöntä") pois. 

Toisaalta, olen surkea matematiikassa ja haluton opettelemaan sen oppimista, mutta oppinut ainakin suhtautumaan hieman humoristisemmin omiin vajavaiksuuksiin. Uskomattoman helpottava tunne sekin.

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien asenne näkyy jo tosi pienissä asioissa. Olen viime päivinä kuullut pari tosi hienoa keskustelua pikkuisen taaperon ja vanhemman välillä. Esimerkiksi isä ja noin 2-3v tytär kävelivät puiston reunaa iltakuudelta:

Lapsi: Pimeää!

Isä: Joo, nyt on syksy. Syksyllä tulee aikaisin pimeää. Kesällä on valoisaa iltaisin.

Lapsi: Kaksi varjoa!

Isä: Joo katsos kun tässä on kaksi lamppua. Valo tulee tuolta ja toinen valo tulee tuolta. Siitä tulee kaksi varjoa.

Joku toinen isä olisi ehkä sanonut, että joo kauhean pimeää, tai kysynyt, pelottaako, tai sanonut että onpas inhottavaa kun on pimeää. Tai vaan että nyt on ilta. Joku toinen isä ei ehkä olisi pohtinut kahden varjon mysteeriä vaan hoputtanut lasta tai vaihtanut puheenaihetta.

Tämä on loistava esimerkki asioiden selittämisestä - kun ymmärtää itse ne asiat tai haluaa lapselleen itse opettaa.

Me olimme kerran mieheni kanssa paikallisjunassa, jossa lapsi kyseli äidiltään auringosta ja pilvistä. Äiti vaan vastaili jotain tyyliin "joo, ne on taivaalla" kun ei osannut vastata lapsen kysymyksiin. Toisenlainen vanhempi olisi vastannut "tutkitaanpa kotona vaikka netistä näitä eri taivaankappaleita" jos ei olisi osannut vastata kysymyksiin suoraan. Lapselle olisi jäänyt mielikuva, että asioita voi selvittää ja aina oppia uutta.

Vierailija kirjoitti:

Korkeasti koulutetut vanhemmat tukevat lapsiensa koulunkäyntiä enemmän ja toisaalta vaativat lapsiltaan enemmän sekä korostavat koulutuksen tärkeyttä.

Tästä päästään eroon, kun otetaan lapset pois vanhemmiltaan imetyksen loputtua ja kasvatetaan kaikki valtion koulukodeissa. Näin vanhempien vaikutus lapsiinsa minimoidaan ja yhteiskunta on tasa-arvoisempi.

Oikeasti menee niin, että korkeasti koulutettu vanhempi tietää miten koulusysteemissä edetään ja osaa opettaa sen lapsilleen. Kouluttamattomampi vanhempi ei tätä osaa. Tämä on jatkumoa vanhalle systeemille, jossa papisto oli tiedon herra ja vain ne etenivät, jotka saivat tietoa. Eli tasa-arvon kannalta koulujärjestelmä pitäisi purkaa ja kaikille lapsille pitäisi antaa samanlaiset mahdollisuudet emansipaation kautta. Tällä varmistettaisiin myös tarvittava variaatio osaamisessa. Nykyisinhän ei osata enää moniuloitteista ajattelua juuri laisinkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun puhutaan trendeistä niin pitää tutkia kehitystä. Niiden lasten määrä joiden kotona ei puhuta koulun kieltä on kasvanut valtavasti. Ja he asuvat ns. heikoilla alueilla kaupungeissa.

Ei selitä miksi kaikkein huonoimmat koulutulokset on kantasuomalaisilla pojilla maaseudulla. He eivät ole mamuja, kotona on kielenä suomi, mutta moni hädin tuskin läpäisee peruskoulun.

Nythän IL on referoinut tutkijoita. Kannattaa tutustua koko pakettiin. Kun sosioekonominen tausta kaupungeissa nostetaan esiin niin sieltä löytyy vieraskieliset lapset joiden vanhemmat ovat paljon useammin työttömiä kuin muissa perheissä. Maaseudun lapset ovat oma lukunsa.

pointtina oli että kaikkea ei voi selittää mamuilla, vaikka miten haluaa ja yrittää. Joo, maahanmuuttajalapsilla on ongelmansa koulussa, mutta heitä on toistaiseksi vielä niin vähän etteivät heilauta tilastoja mihinkään suuntaan. Pk-seudun ulkopuolella on jokaista mamulasta kohden 1000 ihan suomalaista muksua, tyypillisesti yläkoululaisia poikia, joilla koulunkäynti takkuaa ja päättötodistuksen saaminen on vaarassa.

Kannattaa tutustua tilastoihin. Vieraskielisten ihmisten määrä Suomessa v.2016 on 6,4%. Koska vieraskielisten ryhmä on selkeästi keskimäärin nuorempaa kuin muut suomalaiset niin vieraskielisiä koululaisia on 7-9% kaikista koululaisista. En löytänyt tähän tarkkaa lukua. Ei siis 1 promille kuten väitit. Tämä on myös vauhdikkaasti kasvava luku. Tämä on kriittinen kysymys Suomen koululaitoksessa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja kaikesta tärtä huolimatta opetusministeri kieltäytyy edes harkitsemasta peruskoulun päättökokeita,joissa nähtäisiin oppilaiden todellinen osaaminen! Nyt voi surkeassa koulussa saada arvosanan 8, kun vaivautuu pari kertaa viikossa paikalle, mutta hyvässä koulussa 8 on numero, jonka saadakseen täytyy myös osata. Sitten näillä vertailukelvottomilla todistuksilla haetaan jatko-opintoihin.

Oikeudenmukaista olisi välittömästi aloittaa päättökokeiden valmistelu vähintään 4 eri aineessa eli äidinkieli, vieras kieli (saisi olla englanti,ruotsi, venäjä,ranska jne.), matematiikka ja yhteiskuntaoppi. Huomattaisiin aika äkkiä, että itäisen Helsingin kouluissa osaaminen on jotain ihan muuta kuin mitä oppilaiden todistuksissa väitetään.

Aikamoista yleistystä. Itäisessä Helsingssä sijaitsevat mm Viikin Norssi ja Kulosaaren Yhteskoulu, joissa ei tod pääse pelkällä läsnäololla mihinkään.

Lol. Miksi täytyy kommentoida jos ei selvästikään tiedä hevonvttua Helsingin asuinalueista :D.

Lol.

Miksi pitää kommentoida kun ei mitään tiedä? On vain stereotypiat ja paljon ennakkoluuloja?

T. Helsinkiläinen

Itse olen saanut sellaisen kasvatuksen kotona että koulumenestykseni ei kiinnostanut. Äitini ei ollut kiinnostunut, isäpuoleni taas ei pitänyt siitä että luin paljon kirjoja.

Sain jopa moitteita että luin paljon "humpuukia ja aivan utopistisia juttuja". Elämässä pärjää jos vaan tekee kovaa työtä. Ruumiillista työtä tulisi aina olemaan ja sillä pärjää. Eipä osannut katsoa tulevaisuuteen.

Oma keinoni on aina miettiä itse ensin miten minä "ongelmani" ratkaisisin. Yritän aina hahmottaa kokonaisuuden ennenkuin kysyn tai otan selvää miten muut on ratkaisseet ongelman. Nykyään on paljon helpompi googlata miten ongelmat on ratkaistu. Tietenkään kaikkien ei tarvitse keksiä pyörää uudestaan, mutta on hyvä yrittää ymmärtää pyörän merkitystä omien yksityiskohtien valossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien asenne näkyy jo tosi pienissä asioissa. Olen viime päivinä kuullut pari tosi hienoa keskustelua pikkuisen taaperon ja vanhemman välillä. Esimerkiksi isä ja noin 2-3v tytär kävelivät puiston reunaa iltakuudelta:

Lapsi: Pimeää!

Isä: Joo, nyt on syksy. Syksyllä tulee aikaisin pimeää. Kesällä on valoisaa iltaisin.

Lapsi: Kaksi varjoa!

Isä: Joo katsos kun tässä on kaksi lamppua. Valo tulee tuolta ja toinen valo tulee tuolta. Siitä tulee kaksi varjoa.

Joku toinen isä olisi ehkä sanonut, että joo kauhean pimeää, tai kysynyt, pelottaako, tai sanonut että onpas inhottavaa kun on pimeää. Tai vaan että nyt on ilta. Joku toinen isä ei ehkä olisi pohtinut kahden varjon mysteeriä vaan hoputtanut lasta tai vaihtanut puheenaihetta.

Tämä on loistava esimerkki asioiden selittämisestä - kun ymmärtää itse ne asiat tai haluaa lapselleen itse opettaa.

Me olimme kerran mieheni kanssa paikallisjunassa, jossa lapsi kyseli äidiltään auringosta ja pilvistä. Äiti vaan vastaili jotain tyyliin "joo, ne on taivaalla" kun ei osannut vastata lapsen kysymyksiin. Toisenlainen vanhempi olisi vastannut "tutkitaanpa kotona vaikka netistä näitä eri taivaankappaleita" jos ei olisi osannut vastata kysymyksiin suoraan. Lapselle olisi jäänyt mielikuva, että asioita voi selvittää ja aina oppia uutta.

Tuli elävästi mieleen, kun omat lapset pommittivat kauppamatkoilla: "Kuka sytyttää katuvalot?"  "Mistä sähkö tulee?" "Miksi vesi pyörii lavuaarissa?" "Miksi kuu on joskus iso ja joskus pieni?" "Miten verkolla kalastetaan talvella?"

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeasti koulutetut vanhemmat tukevat lapsiensa koulunkäyntiä enemmän ja toisaalta vaativat lapsiltaan enemmän sekä korostavat koulutuksen tärkeyttä.

Tästä päästään eroon, kun otetaan lapset pois vanhemmiltaan imetyksen loputtua ja kasvatetaan kaikki valtion koulukodeissa. Näin vanhempien vaikutus lapsiinsa minimoidaan ja yhteiskunta on tasa-arvoisempi.

Oikeasti menee niin, että korkeasti koulutettu vanhempi tietää miten koulusysteemissä edetään ja osaa opettaa sen lapsilleen. Kouluttamattomampi vanhempi ei tätä osaa. Tämä on jatkumoa vanhalle systeemille, jossa papisto oli tiedon herra ja vain ne etenivät, jotka saivat tietoa. Eli tasa-arvon kannalta koulujärjestelmä pitäisi purkaa ja kaikille lapsille pitäisi antaa samanlaiset mahdollisuudet emansipaation kautta. Tällä varmistettaisiin myös tarvittava variaatio osaamisessa. Nykyisinhän ei osata enää moniuloitteista ajattelua juuri laisinkaan.

Paitsi että korkeasti koulutetun vanhemman ja lapsen koulusysteemeissä on 30 vuoden ero, joten koulu nyt on jotain ihan muuta kuin koulu vanhemman aikaan.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeasti koulutetut vanhemmat tukevat lapsiensa koulunkäyntiä enemmän ja toisaalta vaativat lapsiltaan enemmän sekä korostavat koulutuksen tärkeyttä.

Tästä päästään eroon, kun otetaan lapset pois vanhemmiltaan imetyksen loputtua ja kasvatetaan kaikki valtion koulukodeissa. Näin vanhempien vaikutus lapsiinsa minimoidaan ja yhteiskunta on tasa-arvoisempi.

Oikeasti menee niin, että korkeasti koulutettu vanhempi tietää miten koulusysteemissä edetään ja osaa opettaa sen lapsilleen. Kouluttamattomampi vanhempi ei tätä osaa. Tämä on jatkumoa vanhalle systeemille, jossa papisto oli tiedon herra ja vain ne etenivät, jotka saivat tietoa. Eli tasa-arvon kannalta koulujärjestelmä pitäisi purkaa ja kaikille lapsille pitäisi antaa samanlaiset mahdollisuudet emansipaation kautta. Tällä varmistettaisiin myös tarvittava variaatio osaamisessa. Nykyisinhän ei osata enää moniuloitteista ajattelua juuri laisinkaan.

Tästä jäi pois vielä koulutuksen kasautuminen samoille ihmisille. Eli kouluttautumuuden taustalla on usein se, että ei ole pärjännyt kokeissa ja arvostelun pelko on johtanut siihen, että ihminen ei halua kouluttautua. Tässä siis yhtymäkohta myös siihen miten ennen piti kinkereillä oppia 10 käskyä yms asioita saadakseen avioiliittoluvan ja yhteiskunnan hyväksynnän. Mikään ei siis ole tavallaan muuttunut: ne pärjäävät, jotka osaavat käyttää systeemiä hyväkseen. Tätä todistaa myös se, että tutkimusten mukaan viisaus ei ole lisääntynyt, vaikka koulutustason nousu on lisännyt älykkyyttä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Korkeasti koulutetut vanhemmat tukevat lapsiensa koulunkäyntiä enemmän ja toisaalta vaativat lapsiltaan enemmän sekä korostavat koulutuksen tärkeyttä.

Tästä päästään eroon, kun otetaan lapset pois vanhemmiltaan imetyksen loputtua ja kasvatetaan kaikki valtion koulukodeissa. Näin vanhempien vaikutus lapsiinsa minimoidaan ja yhteiskunta on tasa-arvoisempi.

Oikeasti menee niin, että korkeasti koulutettu vanhempi tietää miten koulusysteemissä edetään ja osaa opettaa sen lapsilleen. Kouluttamattomampi vanhempi ei tätä osaa. Tämä on jatkumoa vanhalle systeemille, jossa papisto oli tiedon herra ja vain ne etenivät, jotka saivat tietoa. Eli tasa-arvon kannalta koulujärjestelmä pitäisi purkaa ja kaikille lapsille pitäisi antaa samanlaiset mahdollisuudet emansipaation kautta. Tällä varmistettaisiin myös tarvittava variaatio osaamisessa. Nykyisinhän ei osata enää moniuloitteista ajattelua juuri laisinkaan.

Paitsi että korkeasti koulutetun vanhemman ja lapsen koulusysteemeissä on 30 vuoden ero, joten koulu nyt on jotain ihan muuta kuin koulu vanhemman aikaan.  

Koulu perustuu edelleen ihmisten arvottamiseen. Se on se ydinongelma.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhempien asenne näkyy jo tosi pienissä asioissa. Olen viime päivinä kuullut pari tosi hienoa keskustelua pikkuisen taaperon ja vanhemman välillä. Esimerkiksi isä ja noin 2-3v tytär kävelivät puiston reunaa iltakuudelta:

Lapsi: Pimeää!

Isä: Joo, nyt on syksy. Syksyllä tulee aikaisin pimeää. Kesällä on valoisaa iltaisin.

Lapsi: Kaksi varjoa!

Isä: Joo katsos kun tässä on kaksi lamppua. Valo tulee tuolta ja toinen valo tulee tuolta. Siitä tulee kaksi varjoa.

Joku toinen isä olisi ehkä sanonut, että joo kauhean pimeää, tai kysynyt, pelottaako, tai sanonut että onpas inhottavaa kun on pimeää. Tai vaan että nyt on ilta. Joku toinen isä ei ehkä olisi pohtinut kahden varjon mysteeriä vaan hoputtanut lasta tai vaihtanut puheenaihetta.

Tämä on loistava esimerkki asioiden selittämisestä - kun ymmärtää itse ne asiat tai haluaa lapselleen itse opettaa.

Me olimme kerran mieheni kanssa paikallisjunassa, jossa lapsi kyseli äidiltään auringosta ja pilvistä. Äiti vaan vastaili jotain tyyliin "joo, ne on taivaalla" kun ei osannut vastata lapsen kysymyksiin. Toisenlainen vanhempi olisi vastannut "tutkitaanpa kotona vaikka netistä näitä eri taivaankappaleita" jos ei olisi osannut vastata kysymyksiin suoraan. Lapselle olisi jäänyt mielikuva, että asioita voi selvittää ja aina oppia uutta.

Tässäpä oikein malliesimerkki äitien syyllistämisestä.

Ihan levollisin mielin voin kertoa että en tod aina jaksanut joka kerta kaikkialla aina selittää.

T. Äiti

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän, että kyse on siitä, että lasta opetetaan ajattelemaan. Hänen kanssaan keskustellaan kotona niin, että ajattelu kehittyy.

Lisäksi lapselle luetaan pienestä pitäen jotta sanavarasto ja mielikuvitus kehittyvät.

Jep. Mä uskon, että yksi konkreettinen mekanismi koulutuksen periytymisessä on hyväosaisten perheen lasten isompi sanavarasto, joka taas johtuu siitä, että näissä perheissä lapsille luetaan ja myös puhutaan enemmän. Luin joku aika sitten tutkimuksen, jossa oli havaittu, että korkean sosioekonomisen aseman ihmiset ylipäätään puhuvat reippaasti enemmän kuin ne, joilla on matala SES.

Olen sukuni ensimmäinen korkeasti koulutettu, tyyliin lääkäri/juristi/ekonomi. Kiitän asiasta paljon vanhempiani, jotka tunnistivat potentiaalini ja vaativat, ohjasivat ja tukivat oppimista. Olin kirjaston suurkuluttaja ja minua kuskattiin kauaskin oppimista tukevien (edullisten) harrastusten piiriin. Asuinaluetta vaihdettiin niin, että pääsin vähän parempaan yläkouluun (kaupungin vuokra-asuntoja löytyi sieltäkin). Mihinkään en saanut vanhemmiltani suoraa vastausta, eivät osanneet, mutta kotiin hankittiin esim. oppimista tulevia tietokirjoja ja -pelejä, sanakirjoja. Muistan myös elävästi kun mietin jatko-opiskeluita, että mitä alkaisin opiskelemaan. Kotona sanottiin, ettei köyhien vanhempien lapsilla ole vara valita unelmiensa alaa, vaan pitää miettiä järkevästi työllistymisen kannalta. Ja se oli niin totta. Vanhemmat eivät voi paikata taloudellisella avulla sitä, minkä tuloissa menettää. Tää oli ehkä se avain, koska itsekin mietin paljon sellaisia aloja, joissa huono työllisyys.

Serkkujeni vanhemmat taas aina ihmettelivät "kympin tytön syndroomaani", sitä että olen aina nenä kiinni kirjassa, että voisin keskittyä elämiseenkin, että missä ne poikaystävät viipyvät. Hyvää tarkoittavaa naljailua (ehkä?), mutta ei ihme ettei yksikään serkuista jatkanut edes lukioon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä väitän, että kyse on siitä, että lasta opetetaan ajattelemaan. Hänen kanssaan keskustellaan kotona niin, että ajattelu kehittyy.

Lisäksi lapselle luetaan pienestä pitäen jotta sanavarasto ja mielikuvitus kehittyvät.

Jep. Mä uskon, että yksi konkreettinen mekanismi koulutuksen periytymisessä on hyväosaisten perheen lasten isompi sanavarasto, joka taas johtuu siitä, että näissä perheissä lapsille luetaan ja myös puhutaan enemmän. Luin joku aika sitten tutkimuksen, jossa oli havaittu, että korkean sosioekonomisen aseman ihmiset ylipäätään puhuvat reippaasti enemmän kuin ne, joilla on matala SES.

Asian voi nähdä myös siten, että ne joilla on korkea SES, ovat ekstrovertteja. Ekstroversio on taas nykytilassa se mitä yhteiskunnassa halutaan, eli paljon paskaa puhuvia höpöttäjiä, joilla ei ole kykyä syvälliseen ja moniuloitteiseen ajatteluun. Tätä todistaa se, että ei sen väliä miten asiat todellisuudessa ovat, vaan sillä on merkitystä miltä asiat näyttävät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitää kai olla tyytyväinen itseeni ja lapseeni. Lapsen pitäisi kai kaikilla mittapuilla olla huono koulussa. Minä olen matalapalkka-alalla osa-aikatöitä tekevä yksinhuoltajaäiti, asutaan Vantaalla betonilähiössä ja lapsi käy alueen huonomaineista koulua. Mutta lapsella menee koulu hyvin. Kaikki tämän syksyn koearvosanat ovat olleet 7 ja 10- välillä ja wilma-merkinnät yhtä lukuunottamatta positiivisia. Haluan ettei lapseni tarvitse rämpiä samanlaista suota kuin äitinsä. Onneksi Helsingin paremmat jatko-opiskelumahdollisuudet on lähellä

Ei mene koulu hyvin.

Koulu menee hyvin kun ei ole seiskaa tai kasia ollenkaan.

Ja sinähän et arvioi lainkaan opetuksen tasoa.

Aika kova provo, toisaalta tottakin. Mutta positiivista on se, etta ne seiskat ja kasit pystyy lisatyolla nostamaan yseiksi ja kympeiksi. Riittaa haastetta ja motivaatiota. Itse kun innostuin koulusta niin nostin keskiarvon muistaakseni 7,2:sta 9,4:aan. Siina sita riitti puuhaa, useamman vuoden aikana pienin askelin ja stipendeja tippui aika mukavasti. Kouluaika olikin mukavaa aikaa.