Miksi paremman väen lapset pärjäävät koulussa paremmin? Koulujärjestelmäkin eriyttää. Linkki

Eli lahjakkuus määräytyy koulun mukaan ja vaikka pystyisi luomaan mitä vaan poikkeuksellista, joka on tavalliselle lukio yliopisto hikarille mahdotonta, ei ole lahjakas, jos ei ole pärjännyt koulussa. Ahaa selvä. No mikäs tässä valmiissa ja täydellisessä maailmassa.

Vierailija kirjoitti:

Eli lahjakkuus määräytyy koulun mukaan ja vaikka pystyisi luomaan mitä vaan poikkeuksellista, joka on tavalliselle lukio yliopisto hikarille mahdotonta, ei ole lahjakas, jos ei ole pärjännyt koulussa. Ahaa selvä. No mikäs tässä valmiissa ja täydellisessä maailmassa.

Tässäpä oikein oppikirjaidiootin kirjoitus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lahjakkuus määräytyy koulun mukaan ja vaikka pystyisi luomaan mitä vaan poikkeuksellista, joka on tavalliselle lukio yliopisto hikarille mahdotonta, ei ole lahjakas, jos ei ole pärjännyt koulussa. Ahaa selvä. No mikäs tässä valmiissa ja täydellisessä maailmassa.

Tässäpä oikein oppikirjaidiootin kirjoitus.

Kiitos valaisevasta mielipiteestäsi. Tosi tämä oli odotettavissa sinulta, joka et salli erilaisuutta tai edes mielpiteitä tai edes osaa keskustella asioista. 

läksyt ovat epätasa-arvoistava asia. psy siinä sitten mukana jos ei saa kotoa apua edes ala-asteella. Jos läksyt tehtäisiin koulussa tutorien avulla niin silloin suomi nousisi nousuun myös alaluokan osalta,

Syyllistäminen on ongelma, niin koululaitoksessa, kuin ihmisten keskuudessa muutenkin. 

Kun itse olin peruskoulussa, koulu ei tukenut. Ei ollut tukiopetusta, eikä lisäaikaa kokeen tekemiseen. Ei ollut läksyparkkeja. Oli vain "tarkkis" jonne meni ne kaikkein pahimmat häiriköt, eikä kukaan oppimisvaikeuksista kärsinyt mutta muuten kiltti oppilas halunnut leimautua siihen joukkoon. Se olisi ollut leima otsassa läpi elämän (ainakin sillä koulupaikkakunnalla). Kukaan ei missään vaiheessa sanonut että nyt stop, mikä näitä sinun arvosanojasi vaivaa? Koearvosanat oli huonoja, pääsin juuri ja juuri niistä läpi. Kävin koulupsykologilla kerran, sinne minut oli laitettu lintsaamisen takia. Psykologilla minua oli vastassa ringissä omalla puolellaan istuvia aikuisia, jotka hymyttöminä tuijottivat kun katselin kengänkärkiä, pidättelin itkua ja vakuuttelin että ei tässä mitään. Kunhan lintsaan. 

Vasta vuosia myöhemmin ymmärsin, että siinä se ongelma juuri oli. Pelkäsin aikuisia, pelkäsin opettajia, pelkäsin suorittamista, pelkäsin että en osaa ja sitten koko luokka opettajaa myöten nauraa. Ja kun en osannut, pelko kävi liian suureksi kestää. Minultakin oli ns. viety siivet jo lapsena. En koskaan kelvannut, en ollut hyvä missään, olin kamala ja hirveä tyttö jonka kanssa kukaan ei koskaan haluaisi mennä naimisiin. Vanhemmat riitelivät, suku riiteli, kaikki oli ihan sekaisin. Äiti alkoi juoda, tuli ero, tuli uusi äitipuoli, se klassinen tarina. Minä siinä sinnitellin välissä miten parhaani osasin.

Olisin todella tarvinnut sen yhden aikuisen joka sanoisi, että kyllä tämä tästä. Opit, kun opettelet oppimaan. Opit, kun olet sitkeä. Se palkitsee kyllä, kannattaa opiskella. 

Joillekin on ehkä vaikea tätä kuvitella, mutta minulla ei elämässäni ollut yhtään turvallista aikuista. Ei vanhempia, ei isovanhempia, ei sukulaista, ei naapuria. Alkoholistien lapsille kuulemma tuttu kohtalo, mutta ei siitä aiheesta tämän enempää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lahjakkuus määräytyy koulun mukaan ja vaikka pystyisi luomaan mitä vaan poikkeuksellista, joka on tavalliselle lukio yliopisto hikarille mahdotonta, ei ole lahjakas, jos ei ole pärjännyt koulussa. Ahaa selvä. No mikäs tässä valmiissa ja täydellisessä maailmassa.

Tässäpä oikein oppikirjaidiootin kirjoitus.

Kiitos valaisevasta mielipiteestäsi. Tosi tämä oli odotettavissa sinulta, joka et salli erilaisuutta tai edes mielpiteitä tai edes osaa keskustella asioista. 

Mitä järkeä on olla lahjakas mutta menestymättä koulussa?

Kuinka moni koulupudokkaista on oikeasti luova ja lahjakas? Kuinka moni ihan vaan laiska ja tyhmä?

Akateemisena yrittäjänä voin kertoa että se koulumenestys vasta tukeekin sitä innovatiivisuutta. Ihan jo niin että kun on tienannut hyvin, voi esim perustaa yrityksen. Ja kontakteista hyötyy ihan eri malliin kun on verkostoitunut.

Korkeammin koulutetut vanhemmat lukevat lapsilleen pienestä alkaen. Kotona on kirjoja ja niitä luetaan. Tutkimusten mukaan se, kuinka paljon lapselle luetaan ja kuinka paljon hän itse lukee, vaikuttaa myönteisesti koulumenestykseen.

Olen itse opettaja, ja tämä eriarvoistuminen on kyllä todella karua. Maahanmuuttajataustaisissa oppilaissa on paljon näitä pudokkaita, eikä vanhemmilta saa mitään tukea. Toki myös ihan suomalaisissakin, mitään mallia pärjäämiselle ei kotoa tule ja on jotenkin hyväksyttävää laiminlyödä kaikki.

Olen töissä alueella jossa asuu paljon venäjänkielisiä perheitä. Lapset tulee meille päivähoitoon yleensä ummikkoina. Heitä on samassa ryhmässä jopa 6. Puhuvat keskenään venäjää ja leikkivät aina yhdessä. Ennen heitä jaettiin leikkimään suomenkielisten lasten kanssa ja toimimaan muutenkin suomen kielellä. Nyt trendi on että omaa kieltä voi puhua niin paljon kuin haluaa. Ennen oppivat hyvin suomea päiväkodissa, nyt hyvin vähän. Ja mihin se on johtanut, ongelmiin koulussa koska kielitaito on vajaa.

Menty ihan väärään suuntaan osallisuuden ja muun hömpän takia.

Paljon puhutaan itsekkäistä uravanhemmista, jotka vievät vuosikkaansa hoitoon. Kokemukseni mukaan nämä samat vanhemmat ovat kuitenkin usein niitä, jotka seuraavat lapsen koulumenestystä, satsaavat harrastuksiin, lukevat, tenttaavat ja hankkivat tarpeen tullen tukiopetusta yksityisesti. Ja osaavat sitten ohjata "oikeisiin" kouluihin.

Voisiko näillä pien- ja erityisluokilla olla kokonaisvaikutusta oppimistuloksiin?

Noita luokkia käyvien oppilaiden määrä on kasvanut räjähdysmäisesti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lahjakkuus määräytyy koulun mukaan ja vaikka pystyisi luomaan mitä vaan poikkeuksellista, joka on tavalliselle lukio yliopisto hikarille mahdotonta, ei ole lahjakas, jos ei ole pärjännyt koulussa. Ahaa selvä. No mikäs tässä valmiissa ja täydellisessä maailmassa.

Tässäpä oikein oppikirjaidiootin kirjoitus.

Kiitos valaisevasta mielipiteestäsi. Tosi tämä oli odotettavissa sinulta, joka et salli erilaisuutta tai edes mielpiteitä tai edes osaa keskustella asioista. 

Mitä järkeä on olla lahjakas mutta menestymättä koulussa?

Kuinka moni koulupudokkaista on oikeasti luova ja lahjakas? Kuinka moni ihan vaan laiska ja tyhmä?

Akateemisena yrittäjänä voin kertoa että se koulumenestys vasta tukeekin sitä innovatiivisuutta. Ihan jo niin että kun on tienannut hyvin, voi esim perustaa yrityksen. Ja kontakteista hyötyy ihan eri malliin kun on verkostoitunut.

Se järkeä että on juuri lahjakas, niissä asioissa joihin on intohimoa, yhtähyvin voin kysyä mitä järkeä on hukata lahjansa olemalla keskiverto asioissa joilla ei tee mitään. Sinulla on paljon opittavaa elämästä, esimerkiksi moni alansa huippu on ollut erittäin huono koulussa ja opettajat ovat kertoneet kuinka heistä ei tule koskaan mitään. Miten kannustavana kasvu-alustana sinä tällaista pidät?

Vierailija kirjoitti:

Paljon puhutaan itsekkäistä uravanhemmista, jotka vievät vuosikkaansa hoitoon. Kokemukseni mukaan nämä samat vanhemmat ovat kuitenkin usein niitä, jotka seuraavat lapsen koulumenestystä, satsaavat harrastuksiin, lukevat, tenttaavat ja hankkivat tarpeen tullen tukiopetusta yksityisesti. Ja osaavat sitten ohjata "oikeisiin" kouluihin.

Minun lapsistani esikoinen meni suoraan kielikoulun eskariin viisivuotiaana ja nuorempi nelivuotiaana puolipäivähoitoon.

Ja silti kaikki tuo luettelemasi tehdään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat ovat jo kasvaneet hyvin pitkälti mahdollisuuksien tasa-arvon ympäristössä. Siksi ne, joilla on kykyjä ja motivaatiota, ovat yleensä päässeet ns hyvään asemaan. Älykkyys periytyy melko vahvasti, samoin temperamentti ja sinnikkyys. Kun perimää vahvistaa vielä kotikasvatus, erot totta kai kasvavat. Se ei johdu tasa-arvon puutteesta, vaan nimenomaan tasa-arvon pitkäaikaisesta olemassaolosta: kun ennen väestössä oli huippuälykkäitä roskakuskeja, jotka vaan eivät olleet päässeet oppikouluun kotitaustansa takia, nyt sellaista ei enää hirveästi tapahtu, kun terävä lapsi on kannustettu lukioon. Roskakuskit ovat nykyään todennäköisemmin niitä, jotka eivät oikeastikaan olisi lukiosta selvinneet, eikä siinä ole mitään pahaa.

Millään ideologialla ei ihmisistä tule samanlaisia, toiset ovat terävämpiä lukemaan tai yritteliäämpiä tai sitkeämpiä opettelemaan kuin toiset. Haaste onkin siinä, että pitää löytää hyvän elämän edellytykset myös niille jotka eivät ole hirveän lahjakkaita, eivätkä ahkeria, eivätkä sinnikkäitä. On kuitenkin vahingollista kuvitella, että ilman lahjoja, ahkeruutta ja yrittämistä päätyisi tai pitäisi päätyä yhtä todennäköisesti aivokirurgiksi kuin kaikkien noiden tekijöiden kanssa.

Lahjakkuus voidaa käsittää myös kykynä luoda asioita. En ole koskaan ymmärtänyt kouluja mutta olen sinnikäs luomaan asioita  jotka minua itseäni kiinnostaa, näistä lahjoista ja taidoista on iloa tuttavapiirissä. Lähiympäristö pitää minua erityisen lahjakkaana, missä vain tutustun ihmisiin. Koulu ei vain ole ollut koskaan mitään, minunlaiselle ihmiselle. Eikä millään pahalla näin vain on. Ihmettelen ihmisiä joiden mielestä koulu on ainoa oikea tapa seuloa lahjakkuudet. Minusta iso osa jää juuri seulomatta edelleen. Mikä olisi muuttunut? Kävin kouluni 80-90 luvulla.

Olet varmaan sitten pärjännyt lahjoillasi muuten elämässä, eikä tuolla kouluasialla ole niin merkitystä? Ja lapsesi saattavat periä sinun ominaisuutesi ja lahjakkuutesi, eivät ehkä pärjää kulussa, mutta pärjäävät elämässä. Hienoa. Miksi kuvittelet, että koulumenestyksen puute tekisi lahjakkuudestasi huonompaa? Ja miten sinun ei-koulussa-näkyvä lahjakkuutesi ylipäätään liittyy tähän keskusteluun, joka koskee koulusa näkyvän lahjakkuuden periytymistä tai siirtymistä sukupolvelta toiselle?

Raha näyttää olevan monelle jokin mittari, eivätkä he ymmärrä, ettei se aja läheskään kaikkia ihmisiä, niin voimakkaasti kuin heitä. Surullista, miten ei ymmärretä erilaisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lahjakkuus määräytyy koulun mukaan ja vaikka pystyisi luomaan mitä vaan poikkeuksellista, joka on tavalliselle lukio yliopisto hikarille mahdotonta, ei ole lahjakas, jos ei ole pärjännyt koulussa. Ahaa selvä. No mikäs tässä valmiissa ja täydellisessä maailmassa.

Tässäpä oikein oppikirjaidiootin kirjoitus.

Kiitos valaisevasta mielipiteestäsi. Tosi tämä oli odotettavissa sinulta, joka et salli erilaisuutta tai edes mielpiteitä tai edes osaa keskustella asioista. 

Mitä järkeä on olla lahjakas mutta menestymättä koulussa?

Kuinka moni koulupudokkaista on oikeasti luova ja lahjakas? Kuinka moni ihan vaan laiska ja tyhmä?

Akateemisena yrittäjänä voin kertoa että se koulumenestys vasta tukeekin sitä innovatiivisuutta. Ihan jo niin että kun on tienannut hyvin, voi esim perustaa yrityksen. Ja kontakteista hyötyy ihan eri malliin kun on verkostoitunut.

Se järkeä että on juuri lahjakas, niissä asioissa joihin on intohimoa, yhtähyvin voin kysyä mitä järkeä on hukata lahjansa olemalla keskiverto asioissa joilla ei tee mitään. Sinulla on paljon opittavaa elämästä, esimerkiksi moni alansa huippu on ollut erittäin huono koulussa ja opettajat ovat kertoneet kuinka heistä ei tule koskaan mitään. Miten kannustavana kasvu-alustana sinä tällaista pidät?

Noita tarinoita n oikeiasti korkeintaan yksi miljoonasta. Se on vain klisee jota laiskat jauhavat ennen kuin eläköityvät Prisman kassalta.

Vierailija kirjoitti:

Perimä vaikuttaa. Fiksu oppii, vaikkei opeteta. Uteliaisuus kaikkea kohtaan . Asenne. Tv 40 vuotta opena ollut

Ei kun me vanhemmat sitten opetamme, että se motivoitunut oppii...

Varmaan ihan jokainen ihminen on joskus kuullut jossain lannistavan kommentin. Kympin tytöillekin sanotaan koko ajan, että ette te oikeasti mitään osaa. Toisaalta jokainen saa ajoittain osakseen myös ihan ansiotonta hypetystä. Kutosen pojille sanotaan, että ootte te kumminkin jotenkin salaa tosi lahjakkaita ja varmasti pärjäätte myöhemmin ihan sikapaljon paremmin kuin nuo ankeat kympin tytöt, jotka on oikeesti kumminkin tyhmiä eikä ymmärrä elämästä mitään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat ovat jo kasvaneet hyvin pitkälti mahdollisuuksien tasa-arvon ympäristössä. Siksi ne, joilla on kykyjä ja motivaatiota, ovat yleensä päässeet ns hyvään asemaan. Älykkyys periytyy melko vahvasti, samoin temperamentti ja sinnikkyys. Kun perimää vahvistaa vielä kotikasvatus, erot totta kai kasvavat. Se ei johdu tasa-arvon puutteesta, vaan nimenomaan tasa-arvon pitkäaikaisesta olemassaolosta: kun ennen väestössä oli huippuälykkäitä roskakuskeja, jotka vaan eivät olleet päässeet oppikouluun kotitaustansa takia, nyt sellaista ei enää hirveästi tapahtu, kun terävä lapsi on kannustettu lukioon. Roskakuskit ovat nykyään todennäköisemmin niitä, jotka eivät oikeastikaan olisi lukiosta selvinneet, eikä siinä ole mitään pahaa.

Millään ideologialla ei ihmisistä tule samanlaisia, toiset ovat terävämpiä lukemaan tai yritteliäämpiä tai sitkeämpiä opettelemaan kuin toiset. Haaste onkin siinä, että pitää löytää hyvän elämän edellytykset myös niille jotka eivät ole hirveän lahjakkaita, eivätkä ahkeria, eivätkä sinnikkäitä. On kuitenkin vahingollista kuvitella, että ilman lahjoja, ahkeruutta ja yrittämistä päätyisi tai pitäisi päätyä yhtä todennäköisesti aivokirurgiksi kuin kaikkien noiden tekijöiden kanssa.

Lahjakkuus voidaa käsittää myös kykynä luoda asioita. En ole koskaan ymmärtänyt kouluja mutta olen sinnikäs luomaan asioita  jotka minua itseäni kiinnostaa, näistä lahjoista ja taidoista on iloa tuttavapiirissä. Lähiympäristö pitää minua erityisen lahjakkaana, missä vain tutustun ihmisiin. Koulu ei vain ole ollut koskaan mitään, minunlaiselle ihmiselle. Eikä millään pahalla näin vain on. Ihmettelen ihmisiä joiden mielestä koulu on ainoa oikea tapa seuloa lahjakkuudet. Minusta iso osa jää juuri seulomatta edelleen. Mikä olisi muuttunut? Kävin kouluni 80-90 luvulla.

Olet varmaan sitten pärjännyt lahjoillasi muuten elämässä, eikä tuolla kouluasialla ole niin merkitystä? Ja lapsesi saattavat periä sinun ominaisuutesi ja lahjakkuutesi, eivät ehkä pärjää kulussa, mutta pärjäävät elämässä. Hienoa. Miksi kuvittelet, että koulumenestyksen puute tekisi lahjakkuudestasi huonompaa? Ja miten sinun ei-koulussa-näkyvä lahjakkuutesi ylipäätään liittyy tähän keskusteluun, joka koskee koulusa näkyvän lahjakkuuden periytymistä tai siirtymistä sukupolvelta toiselle?

Happamia sanoi kettu pihlajan marjoista, ei pitäsi koskettaa sinua tai ainakaan loukata sinua noin. Koulu ei ole koskaan opettanut minulle mitään koska sen fokus ei kohdistu kuin keskiarvolliseen perus insinööriin ei intohimoiseen tutkijaan tai ajattelijaan. Minua ei haittaa mitenkään muiden koulumenestys, mutta ihmettelen sitä, että kun olet lahjakas, mutta et koulussa menestyvä tai muilla sinun mittareillasi mitattuna menestyvä, et olekkaan lahjakas, vaikka lahjat ja taidot ovat nimenomaan niitä joilla ilahdutat ympäristösi ja tuttujasi. Heiltä se kehu tulee. Ihmettelen todellakin uskovaisen vimmalla vedettyä herne nenääsi! Opetan yliopisto hikareita asioissa joissa minä olen itse opiskellut ja mihin ei edes Suomessa kouluteta. Ilmeisesti olevan vain tyhmä ja laiska, valmiissa maailmassa joka ei kaipaa parannusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli lahjakkuus määräytyy koulun mukaan ja vaikka pystyisi luomaan mitä vaan poikkeuksellista, joka on tavalliselle lukio yliopisto hikarille mahdotonta, ei ole lahjakas, jos ei ole pärjännyt koulussa. Ahaa selvä. No mikäs tässä valmiissa ja täydellisessä maailmassa.

Tässäpä oikein oppikirjaidiootin kirjoitus.

Kiitos valaisevasta mielipiteestäsi. Tosi tämä oli odotettavissa sinulta, joka et salli erilaisuutta tai edes mielpiteitä tai edes osaa keskustella asioista. 

Mitä järkeä on olla lahjakas mutta menestymättä koulussa?

Kuinka moni koulupudokkaista on oikeasti luova ja lahjakas? Kuinka moni ihan vaan laiska ja tyhmä?

Akateemisena yrittäjänä voin kertoa että se koulumenestys vasta tukeekin sitä innovatiivisuutta. Ihan jo niin että kun on tienannut hyvin, voi esim perustaa yrityksen. Ja kontakteista hyötyy ihan eri malliin kun on verkostoitunut.

Se järkeä että on juuri lahjakas, niissä asioissa joihin on intohimoa, yhtähyvin voin kysyä mitä järkeä on hukata lahjansa olemalla keskiverto asioissa joilla ei tee mitään. Sinulla on paljon opittavaa elämästä, esimerkiksi moni alansa huippu on ollut erittäin huono koulussa ja opettajat ovat kertoneet kuinka heistä ei tule koskaan mitään. Miten kannustavana kasvu-alustana sinä tällaista pidät?

Noita tarinoita n oikeiasti korkeintaan yksi miljoonasta. Se on vain klisee jota laiskat jauhavat ennen kuin eläköityvät Prisman kassalta.

Ilman näitä intohimisia oman tien tekijöitä, maailma olisi kaltaisesi, eli rahan ahne, tylsä ja turha paikka, jolle muiden kunnioittamien ei ole se juttu, jolle muiden hyväksikäyttö on se juttu.