Miksi paremman väen lapset pärjäävät koulussa paremmin? Koulujärjestelmäkin eriyttää. Linkki

Vierailija kirjoitti:

Viikonlopun Iltasanomissahan se kerrotaan täysin selvästi. Aino Saarisen väitöskirja tuo esille faktat. Niistä ei vaan meillä ole välitetty.

Opetusmenetelmät on nykyään sellaiset, että vain pitkälle koulutetut, hyvin motivoituneet vanhemmat pystyvät kannustamaan kouluikäisiä niin, että tuloksia tulee.

Oppimistulokset on laskeneet, koska itseohjautuvuus ja digitaaliset oppimateriaalit. Siinä se.

Avoimet luokkatilat, täysin perseestä.

Oppilailla kännykät käsissä.

Varakkaat vanhemmat maksavat siitä, että lapsensa saavat tukiopetusta kotonaan iltaisin. Artikkelissa sanotaan suoraan, että koko peruskoulun idea romuttuu tässä tilanteessa.

"Suomessa kouluja on kehitetty tekemällä niistä pöhinäkonttoreita, joissa tärkeää on, että oppilailla on kivaa, kokolattiamatto, uusimmat laitteet ja hienolta kuulostava muuntuva tiloja."

Mutta pieni lapsi tarvitsee oikeita rakenteita: pysyvän opettajan, ryhmän ja lukujärjestyksen.

Heikoimmat jää jälkeen, vain parempiosaisten perheiden lapset saavat kotoa tarvittavaa tukea, vanhemmat tekevät siis itse asiassa opettajan työtä.

Luin koko artikkelin ja vaikka itsellä ei enää ole kouluikäisiä lapsia, heräsi kyllä huoli. Tähänkö me taas mennään, selkeään eriarvoisuuteen.

Juuri tämähän oli Kokoomuksen tavoitteena. Pudotetaan heikommat pois ja yritetään saada omille lapsille suhteellisesti paremmat lähtökohdat.

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisi perehtyä nerouden historiaan ja nerouden perusolemukseen. Aika harva tietää, että suurin osa neroista on tullut alemmista sosiaaliluokista, tai korkeintaan keskiluokasta. Yläluokasta todellisia neroja ei käytännöllisesti katsoen ole esiintynyt lainkaan, vaikka yläluokalle opintie oli aina pedattu valmiiksi.

Merkittävä osa neroista on ollut autodidaktiivisia eli itseoppineita yksilöitä, joilla ei ole ollut mitään formaalia koulutusta. 

Mielenkiintoista, koska ole miettinyt oman sukuni kiemuroita. Isäni oli jonkinlainen neropatti, vaikea tietysti sanoa, mitä ratoja ajatus kulki. Mutta koulussa oli täys kympin oppilas, kävi vain kansakoulun kun sota tuli väliin ja katkaisi enemmän opiskelun.

Isä osasi laskea päässään salamannopeasti, ratkoa yhtälöitä ja probleemoja, prosenttilaskut sujui ihan päässä laskien, ei silloin tietysti mitään laskimia ollutkaan. Muisti toimi kuin kone. Historian oppikirjat oli kuin päähän talletettua, sieltä löytyi aina oikea vastaus. Tietokilpailuissa pärjäsi täydellisesti.

Olen ajatellut, että olisiko tämä liiallinen äly tai viisaus, mikä lienee, sitten syynä siihen, ettei tavallinen elämä kelvannut. Isä oli alkoholisti ja pahasti. Lahjoja olisi ollut vaikka mihin, mutta kaikki tärvääntyi alkoholiin. Me perheenä tietysti kärsittiin vilua ja nälkää sitten.

Isän veli oli tyhmäntohka ja pärjäsi elämässä oikein hyvin. Kun teki maatyönsä ja lypsi lehmänsä niin saihan siitä elannon sitten ja perheensä sai leipää ja lämpimän. Ei tarvinnut osata edes veroilmoitusta tehdä, isähän sen sille aina teki.

Hukkaan meni siis se neropattius.

Ei ole se meihin lapsiinkaan periytynyt, minä olin matikassa täysi nolla ja monet tukkapöllyt sain isältä kun en osannut kertotauluakaan kunnolla. Isä tutki minun lukion matikan kirjaa puolisen tuntia ja sanoi että tämä on maailman yksinkertaisinta oppia. Täysin järjellistä logaritmeineen ja derivointeineen, miten sinä et tätä tajua tyhmä!

Eli mikä on viisautta ja mikä ei? Eikö viisas ja nero ihminen ole sellainen, joka hyödyntää lahjojaan ja osaa elää elämänsä hyvällä tavalla?

Meillä on vaikka kuinka paljon lahjojaan hukkaan heittäviä neroja, joten ovatko he sitten kuitenkaan oikeasti viisaita?