Miksi paremman väen lapset pärjäävät koulussa paremmin? Koulujärjestelmäkin eriyttää. Linkki

Yleensä luulo korvaa tiedon "tutkimuksissa", joissa ei tieteellistä metodia edes käytetä. Tilastotiede ei ole tiedettä vaan keski-arvojen laskemista. Keski-arvo ei kerro faktaa, vaan on oletusta. Silti nykyään moni siteeraa keskiarvollisia oletuksia, ymmärtämättä etteivät ne ole tiedettä.

Fiksut vanhemmat opettaa lapsilleen mikä elämässä on tärkeää ja mitä pitää välttää. Fiksumpien lapset on kaikinpuolin fiksumpia ja kykenevämpiä elämään kuin demarien sun muiden loisten lapset jotka vaan koulukiusaavat fiksumpiaan ja kauneimpiaan.

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen sä oot? 15-vee?

Ei, peruskoulutodistuksen numerot eivät määrää tulevaisuutta.

Jos et tämän vertaa ole (perus)koulussa oppinut, niin vähän on ohuiksi jäänyt elämän eväät.

Ne kuitenkin määräävät, minälaisessa lukiossa nuori viettää kolme vuotta. Tai jopa pääseekö lukioon ollenkaan. Kolme vuotta on tuon ikäiselle pitkä aika, vaikka meillä aikuisilla se menee hujauksessa. Jos onnistuu pääsemään lukioon, jossa oppilaat opiskelevat tavoitteellisesti ja panostavat tosissaan, se on ihan erilainen ympäristö kuin joku toinen lukio, missä ovat ikään kuin päivähoidossa ja koulunkäynti ei oikein nappaa.

Lisäksi siitä lukion suorittamisestakin voi tulla ihan tuskaa, jos peruskoulussa opitut asiat eivät ole hyvin hanskassa. Tai jos on jo peruskoulussa oppinut vetelehtimään, niin lukiossa ei kyllä hyvä heilu.

Toki sieltä ammattikoulunkin kautta voi ponnistaa vaikka diplomi-insinööriksi, mutta se voi olla pitkä ja kivinen tie. Mutta huonolla todistuksella ei pääse edes ammattikoulussa valitsemaan mieluista linjaa.

Vierailija kirjoitti:

Itse olen koulutusta arvostamattoman duunariperheen lapsi. Kyllähän se melkoisen miinuksen aiheutti, että kotona ketään ei kiinnostanut teinkö läksyni, eikä kukaan motivoinut koulunkäynnin merkityksestä. Päinvastoin, heti kun tuli vaikeuksia, vanhemmat voivottelivat avuttomina että voi voi kunhan se nyt jotenkin läpi se koulu menisi. Ei autettu, ei motivoitu yrittämään enemmän. Annettiin päinvastoin kuva, että ikävää pakkopullaahan se koulu on, mutta toivottavasti tuokin sen pystyy läpi lusimaan jotenkin. Ja sitten REHELLISIIN TÖIHIN kuten vanhempani aina sanoivat, eikä mihinkään konttoriin perseellään istumaan.

Paljon riippuu noissa oloissa lapsen luonteesta. Veljeni oli luonnostaan asioista kiinnostunut ja mukautuvainen, ja hän ihan oma-aloitteisesti panosti kouluun vaikkei saanut kotoa tukea. Itse olin vaikeampi temperamentti ja yleensäkin kaikkeen aina perusasenne negatiivinen. Olisin hyötynyt paljon ymmärtäväisestä tuesta ja motivoinnista. Onneksi olin kuitenkin perusälykäs, joten pääsin koulun ihan hyvin läpi kapinoidenkin ja lopulta lukioissa motivoiduin opiskelemaan. Akateeminen koulutus lopulta tuli hankittua vanhempien pilkasta huolimatta.

Samanlainen tausta minullakin. Minua tosin "kannustettiin", eli oltiin vihaisia jos tuli huono arvosana. Mitään konkreettista tukea tai apua en saanut esim. matematiikassa, joka oli minulle vaikeaa.

Lukiossa oli ihan toivotonta, kansakoulun käyneiden vanhempieni käsitys lukion tarkoituksesta oli tasoa "saa valkolakin ja on hienoa jos on älliä todistuksessa". Mistään yliopistoista ei oltu hädin tuskin kuultukaan. Lääkärit, opettajat ja muut "herrat" ilmeisesti vaan putkahtivat jostain toisesta todellisuudesta.

Ihmeen kaupalla olen monen mutkan kautta hankkinut maisterin paperit, mutta kyllä on omilla lapsillani tässä suhteessa helpompaa kun vanhemmat eivät ole kaikesta ihan pihalla.

Ehkä selviää jotain, jos vertailee matalasti koulutettujen hyvin menestyviin lapsiin? Olen itse sellainen.

Meillä luettiin paljon. Se, mitä luettiin, oli usein aika hömppää, mutta sitä tehtiin paljon (dekkareita, jenkkirikoskirjoja, pitkiä romanttisia saagoja jonkun suvun elämästä jne.) . Olen kielellisesti aika lahjakas ja kiitän tätä taustaa.

Kiinnostus maailmaa kohtaa tuli sitten telkkarista, josta katsottiin paljon dokumentteja ja asiaohjelmia. Asiantuntemusta  arvostettiin, ei koskaan huudeltu mitään "kaiken maailman dosentteja".

Meitä on useampi sisarus hyvällä koulutuksella, mutta yksi hankala ja moniongelmainen. Hänen kohdallaan on vaikea sanoa, mitä koulutettu perhe olisi voinut tehdä. Ihan varmasti enemmän. Meillä ei ollut aktiivista koulutukseen kannustamista, mutta meillä ei ollut sellaista duunariperheen ilmapiiriä, jossa puhutaan "rehellisistä töistä", halveksittaisiin akateemisia tai muita ihmisiä jne. Joten pystyttiin kasvamaan ihan avoimin mielin kaikkiin vaihtoehtoihin.

Vierailija kirjoitti:

Olen akateeminen, lapset tulleet maailmaan sektiolla, imetystä ei lainkaan. Miten fiksuja ne olisikaan, jos olisin tuon tajunnut. Nyt yhdestä tulee lääkäri, toinen on töissä keskieurooppalaisessa investointipankissa ja kolmas aloitti oikeustieteen opinnot.

Luonnollisesti he noilla geeneillä ovat fiksuja. Mutta olisivat vielä fiksumpia, jos imetys olisi onnistunut. Itse ajattelen sen niin, että imetys auttaa aivoja kehittymään siihen potentiaaliin, mikä geenien puolesta on. Ja korvikeruokinnalla se kehittyminen jää hieman vajaaksi. Tämä on ihan tutkittu asia joten turha vetää siitä herneitä nenäänsä, vaikka ymmärrettävästi epäonnistunut imetys on monelle kova paikka.

Minä ymmärsin tuon Iltalehden jutun niin, että koulujen sisällä on pyritty antamaan hyville oppilaille mahdollisuus opiskella. Tämähän on oleellisesti vaikeutunut kun erityisoppilaat ovat nykyisin samoissa luokissa kuin muutkin. Ratkaisua on haettu sitten rinnakkaisluokkia käyttämällä. Eli upotettu hyvät oppilaat eri luokille kuin erityisoppilaat, motivaatio-ongelmaiset ja muuten häiriköt. Tytöt häiriköivät vähemmän vaikka olisivatkin motivaatiota vaille, joten heillä on paremmat mahdollisuudet päästä samoille luokille kuin hyvät oppilaat. Samasta koulutsa tulee sitten hyviä opiskelijoita hyvin suorituksin ja sitten näitä reppana poikia, joilla lukeminen ja laskutaitokin ovat hakusessa. Näin ollen siis, jos haluat lapsesi pärjäävän koulussa, työstä hänen motivaatiotaan, että hän pääsee noille paremmille rinnakkaisluokille. Ei myöskään kannata syyttää koulua siitä, jos oman lapsesi motivaatio-ongelmien ei haluta pilata muidenkin lasten mahdollisuuksia opiskella.

Myös perimä vaikuttaa. Älykkyys on periytyvää ja muut ominaisuudet, jokin tietty lahjakkuus, matemaattisuus jne. Korkeasti koulutettujen lapset yleensä hakeutuvat yliopistoon ja korkeakoululuihin.

Tää on oiva lisä sille kysymykselle, että mitä hyötyä on maisterista parisuhteessa. No just se, että lapset pärjää paremmin.

Nykyvanhemmat ovat jo kasvaneet hyvin pitkälti mahdollisuuksien tasa-arvon ympäristössä. Siksi ne, joilla on kykyjä ja motivaatiota, ovat yleensä päässeet ns hyvään asemaan. Älykkyys periytyy melko vahvasti, samoin temperamentti ja sinnikkyys. Kun perimää vahvistaa vielä kotikasvatus, erot totta kai kasvavat. Se ei johdu tasa-arvon puutteesta, vaan nimenomaan tasa-arvon pitkäaikaisesta olemassaolosta: kun ennen väestössä oli huippuälykkäitä roskakuskeja, jotka vaan eivät olleet päässeet oppikouluun kotitaustansa takia, nyt sellaista ei enää hirveästi tapahtu, kun terävä lapsi on kannustettu lukioon. Roskakuskit ovat nykyään todennäköisemmin niitä, jotka eivät oikeastikaan olisi lukiosta selvinneet, eikä siinä ole mitään pahaa.

Millään ideologialla ei ihmisistä tule samanlaisia, toiset ovat terävämpiä lukemaan tai yritteliäämpiä tai sitkeämpiä opettelemaan kuin toiset. Haaste onkin siinä, että pitää löytää hyvän elämän edellytykset myös niille jotka eivät ole hirveän lahjakkaita, eivätkä ahkeria, eivätkä sinnikkäitä. On kuitenkin vahingollista kuvitella, että ilman lahjoja, ahkeruutta ja yrittämistä päätyisi tai pitäisi päätyä yhtä todennäköisesti aivokirurgiksi kuin kaikkien noiden tekijöiden kanssa.

Taape kirjoitti:

Myös perimä vaikuttaa. Älykkyys on periytyvää ja muut ominaisuudet, jokin tietty lahjakkuus, matemaattisuus jne. Korkeasti koulutettujen lapset yleensä hakeutuvat yliopistoon ja korkeakoululuihin.

Kuinka pitkään älykkyys on ollut suhteessa rikkauksiin. Kaksi sukupolvea on ollut mahdollista pärjätä älyllään, jos pärjää ensin koulussa. Perimanmerkitys on ollut perinnössä ja suvun varallisuudessa pitkään. Ollaanko pisteessä jossa olemme jo saavuttaneet, niin hyvän järjestelmän että se seuloo älykkyyden? Taidat ainakin sinä uskoa niin. Huonosti käyttäyvän koiran täytyy olla tyhmä kun se tottele viisasta ihmistä vai?

Vierailija kirjoitti:

Nykyvanhemmat ovat jo kasvaneet hyvin pitkälti mahdollisuuksien tasa-arvon ympäristössä. Siksi ne, joilla on kykyjä ja motivaatiota, ovat yleensä päässeet ns hyvään asemaan. Älykkyys periytyy melko vahvasti, samoin temperamentti ja sinnikkyys. Kun perimää vahvistaa vielä kotikasvatus, erot totta kai kasvavat. Se ei johdu tasa-arvon puutteesta, vaan nimenomaan tasa-arvon pitkäaikaisesta olemassaolosta: kun ennen väestössä oli huippuälykkäitä roskakuskeja, jotka vaan eivät olleet päässeet oppikouluun kotitaustansa takia, nyt sellaista ei enää hirveästi tapahtu, kun terävä lapsi on kannustettu lukioon. Roskakuskit ovat nykyään todennäköisemmin niitä, jotka eivät oikeastikaan olisi lukiosta selvinneet, eikä siinä ole mitään pahaa.

Millään ideologialla ei ihmisistä tule samanlaisia, toiset ovat terävämpiä lukemaan tai yritteliäämpiä tai sitkeämpiä opettelemaan kuin toiset. Haaste onkin siinä, että pitää löytää hyvän elämän edellytykset myös niille jotka eivät ole hirveän lahjakkaita, eivätkä ahkeria, eivätkä sinnikkäitä. On kuitenkin vahingollista kuvitella, että ilman lahjoja, ahkeruutta ja yrittämistä päätyisi tai pitäisi päätyä yhtä todennäköisesti aivokirurgiksi kuin kaikkien noiden tekijöiden kanssa.

Lahjakkuus voidaa käsittää myös kykynä luoda asioita. En ole koskaan ymmärtänyt kouluja mutta olen sinnikäs luomaan asioita  jotka minua itseäni kiinnostaa, näistä lahjoista ja taidoista on iloa tuttavapiirissä. Lähiympäristö pitää minua erityisen lahjakkaana, missä vain tutustun ihmisiin. Koulu ei vain ole ollut koskaan mitään, minunlaiselle ihmiselle. Eikä millään pahalla näin vain on. Ihmettelen ihmisiä joiden mielestä koulu on ainoa oikea tapa seuloa lahjakkuudet. Minusta iso osa jää juuri seulomatta edelleen. Mikä olisi muuttunut? Kävin kouluni 80-90 luvulla.

Meillä on suvussa hyvin korkeasti koulutettuja ja sitten on vähemmän pärjänneitä, vaikka eihän se koulutus korreloi koulutusta... Mutta omalta osaltani voisin sanoa, että meidän perheen lapsista tuli puolesta alisuoriutujia johtuen ahdistuksesta, jonka kodin ilmapiiri loi. Se ruokki itseään. Ihan samalla tavalla kuin eläinlaumassa nokitaan "huonompaa" ihmiset tekevät sitä samaa tiedostamattaan tai tiedostetusti. Kaikki haluavat osansa pärjääjästä.

Tiedän, että minulla olisi ollut paremmat mahdollisuudet pärjätä, jos itsetunto olisi rakentunut hyväksi jo nuorena.

Mielestäni valtion tukee taata jokaiselle nuorelle/lapselle edes yksi turvallinen fiksu aikuinen elämään. Kouluissa tulisi olla iltapäivä toimintaa joissa voisi tehdä läksyt valvotussa ympäristössä. Tällöin nekin jotka ei kotona saa apua, saisivat sitä ja tällaisessa ryhmässä... Lapsille tulisi puhua elämässä olevista mahdollisuuksista, että aina voi valita toisin kuin vanhemmat. Kaikille ei tarvitse varmaan tätä sanoa, mutta rohkaista niitä, jotka ovat huono-osaisemmista perheistä.

Minulta vanhemmat veivät siivet jo lapsuudessa. Ensimmäisen kerran tahdoin kuolla pois joskus 12 vuotiaana. Nyt ikää on yli 30 ja se tunne on seurannut minua koko elämän. Vanhempieni seuraaminen sai minussa tunteen näköalattomasta elämästä. En ollut ihminen heille, vaan joku aivoton alempiarvoinen käskytettävä, joka on hankittu maailmaan seuraamaan heidän riitelyä. En muista ikinä keskustelleeni heidän kanssa mistään. jne.

Ihmispotentiaali ei koskaan tule parhaalla mahdollisella tavalla käyttöön, jos ei kaikille lapsille saada turvallista kannustavaa aikuista elämään, joka antaa lapsen unelmille siivet. Jokaisella tavallisella älyllä varustellulla on mahdollisuus tehdä mitä halua. Ok kaikki ei osaa kaikkea, mutta potentiaalia on moneen, kunhan joku vahvistaa itsetuntoa onnistumisten kohdalla ja on läsnä auttamassa tarvittaessa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen sä oot? 15-vee?

Ei, peruskoulutodistuksen numerot eivät määrää tulevaisuutta.

Jos et tämän vertaa ole (perus)koulussa oppinut, niin vähän on ohuiksi jäänyt elämän eväät.

Ne kuitenkin määräävät, minälaisessa lukiossa nuori viettää kolme vuotta. Tai jopa pääseekö lukioon ollenkaan. Kolme vuotta on tuon ikäiselle pitkä aika, vaikka meillä aikuisilla se menee hujauksessa. Jos onnistuu pääsemään lukioon, jossa oppilaat opiskelevat tavoitteellisesti ja panostavat tosissaan, se on ihan erilainen ympäristö kuin joku toinen lukio, missä ovat ikään kuin päivähoidossa ja koulunkäynti ei oikein nappaa.

Lisäksi siitä lukion suorittamisestakin voi tulla ihan tuskaa, jos peruskoulussa opitut asiat eivät ole hyvin hanskassa. Tai jos on jo peruskoulussa oppinut vetelehtimään, niin lukiossa ei kyllä hyvä heilu.

Toki sieltä ammattikoulunkin kautta voi ponnistaa vaikka diplomi-insinööriksi, mutta se voi olla pitkä ja kivinen tie. Mutta huonolla todistuksella ei pääse edes ammattikoulussa valitsemaan mieluista linjaa.

Tämä on hyvin koulutuskeskeinen näkemys. Itse olen akateeminen, mutta mieheni on vain käynyt aikaan kauppaopiston. Aikaan pyrki ja pääsi kauppakorkeaan, mutta ei edes aloittanut opintoja. Miksi hänen pitäisi kouluttautua enemmän?

- menestynyt yrittäjä

- tulot huipussa

- mensan jäsen

- maailman ratkaisukeskeisin ihminen, ratkaisee ongelman kuin ongelman,

samoin veljeni aikanaan lähti työelämään suoraan lukiosta. Nyt miljoonaomaisuus yrityskauppojen kautta.

Tällä haluan vain sanoa, että koulutus ei ole mikään menestymisen tae, eikä todellakaan synonyymi sille.

Samaan sarjaan voin jatkaa minun kaveripiiristäni, joissa tohtoreita on joka oksalla, ja ei-tohtoreilla on väjintään neljä eri tutkintoa. Ja arvaa vaan, mitkä ovat palkat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen sä oot? 15-vee?

Ei, peruskoulutodistuksen numerot eivät määrää tulevaisuutta.

Jos et tämän vertaa ole (perus)koulussa oppinut, niin vähän on ohuiksi jäänyt elämän eväät.

Ne kuitenkin määräävät, minälaisessa lukiossa nuori viettää kolme vuotta. Tai jopa pääseekö lukioon ollenkaan. Kolme vuotta on tuon ikäiselle pitkä aika, vaikka meillä aikuisilla se menee hujauksessa. Jos onnistuu pääsemään lukioon, jossa oppilaat opiskelevat tavoitteellisesti ja panostavat tosissaan, se on ihan erilainen ympäristö kuin joku toinen lukio, missä ovat ikään kuin päivähoidossa ja koulunkäynti ei oikein nappaa.

Lisäksi siitä lukion suorittamisestakin voi tulla ihan tuskaa, jos peruskoulussa opitut asiat eivät ole hyvin hanskassa. Tai jos on jo peruskoulussa oppinut vetelehtimään, niin lukiossa ei kyllä hyvä heilu.

Toki sieltä ammattikoulunkin kautta voi ponnistaa vaikka diplomi-insinööriksi, mutta se voi olla pitkä ja kivinen tie. Mutta huonolla todistuksella ei pääse edes ammattikoulussa valitsemaan mieluista linjaa.

Tämä on hyvin koulutuskeskeinen näkemys. Itse olen akateeminen, mutta mieheni on vain käynyt aikaan kauppaopiston. Aikaan pyrki ja pääsi kauppakorkeaan, mutta ei edes aloittanut opintoja. Miksi hänen pitäisi kouluttautua enemmän?

- menestynyt yrittäjä

- tulot huipussa

- mensan jäsen

- maailman ratkaisukeskeisin ihminen, ratkaisee ongelman kuin ongelman,

samoin veljeni aikanaan lähti työelämään suoraan lukiosta. Nyt miljoonaomaisuus yrityskauppojen kautta.

Tällä haluan vain sanoa, että koulutus ei ole mikään menestymisen tae, eikä todellakaan synonyymi sille.

Samaan sarjaan voin jatkaa minun kaveripiiristäni, joissa tohtoreita on joka oksalla, ja ei-tohtoreilla on väjintään neljä eri tutkintoa. Ja arvaa vaan, mitkä ovat palkat.

Kouluttautumisen huomaa esim. siinä, että menestys =! palkka

Vierailija kirjoitti:

Yleensä luulo korvaa tiedon "tutkimuksissa", joissa ei tieteellistä metodia edes käytetä. Tilastotiede ei ole tiedettä vaan keski-arvojen laskemista. Keski-arvo ei kerro faktaa, vaan on oletusta. Silti nykyään moni siteeraa keskiarvollisia oletuksia, ymmärtämättä etteivät ne ole tiedettä.

Tämä toteutuu tässäkin keskustelussa. Siteerataan tilastoa vaikka se ei mitään määrää. Ei ymmärretä mikä on faktaa ja mikä oletusta. Sen pohjalta on oikein hyvä luoda ennakkoluuloja ja yllätys yllätys moni ennakkoluulo käy toteen jatkossa. Ihmiseltä vaatii enemmän nousta ennakkoluuloja vastaan kuin illman niitä. Opettajilla ja laitoksella on nämä ennakkoluulot olemassa jopa sisäänrakennettuna.

Perimä vaikuttaa. Fiksu oppii, vaikkei opeteta. Uteliaisuus kaikkea kohtaan . Asenne. Tv 40 vuotta opena ollut

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minkä ikäinen sä oot? 15-vee?

Ei, peruskoulutodistuksen numerot eivät määrää tulevaisuutta.

Jos et tämän vertaa ole (perus)koulussa oppinut, niin vähän on ohuiksi jäänyt elämän eväät.

Ne kuitenkin määräävät, minälaisessa lukiossa nuori viettää kolme vuotta. Tai jopa pääseekö lukioon ollenkaan. Kolme vuotta on tuon ikäiselle pitkä aika, vaikka meillä aikuisilla se menee hujauksessa. Jos onnistuu pääsemään lukioon, jossa oppilaat opiskelevat tavoitteellisesti ja panostavat tosissaan, se on ihan erilainen ympäristö kuin joku toinen lukio, missä ovat ikään kuin päivähoidossa ja koulunkäynti ei oikein nappaa.

Lisäksi siitä lukion suorittamisestakin voi tulla ihan tuskaa, jos peruskoulussa opitut asiat eivät ole hyvin hanskassa. Tai jos on jo peruskoulussa oppinut vetelehtimään, niin lukiossa ei kyllä hyvä heilu.

Toki sieltä ammattikoulunkin kautta voi ponnistaa vaikka diplomi-insinööriksi, mutta se voi olla pitkä ja kivinen tie. Mutta huonolla todistuksella ei pääse edes ammattikoulussa valitsemaan mieluista linjaa.

Tämä on hyvin koulutuskeskeinen näkemys. Itse olen akateeminen, mutta mieheni on vain käynyt aikaan kauppaopiston. Aikaan pyrki ja pääsi kauppakorkeaan, mutta ei edes aloittanut opintoja. Miksi hänen pitäisi kouluttautua enemmän?

- menestynyt yrittäjä

- tulot huipussa

- mensan jäsen

- maailman ratkaisukeskeisin ihminen, ratkaisee ongelman kuin ongelman,

samoin veljeni aikanaan lähti työelämään suoraan lukiosta. Nyt miljoonaomaisuus yrityskauppojen kautta.

Tällä haluan vain sanoa, että koulutus ei ole mikään menestymisen tae, eikä todellakaan synonyymi sille.

Samaan sarjaan voin jatkaa minun kaveripiiristäni, joissa tohtoreita on joka oksalla, ja ei-tohtoreilla on väjintään neljä eri tutkintoa. Ja arvaa vaan, mitkä ovat palkat.

Kouluttautumisen huomaa esim. siinä, että menestys =! palkka

Joillain se on niinkin, että palkka on menestymisen mittari. Toisille se on oman innovaation luominen. Toisille se on itsensä ja muiden voittaminen. Toisille se on muiden hyväksi toimiminen ja auttaminen.

Otin vain kantaa siihen, että hyvä koulutus on vain yksi näkökulma. Ja tiedän kyllä ym ystävistäni, kuinka he ovat ylpeitä sivistyksestään, ja jotkut ovat suorastaan omahyväisiä siitä.

Me kaikki luomme omat ylpeydenaiheemme. Ja ne ovat kaikki aivan yhtä vääriä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kun puhutaan trendeistä niin pitää tutkia kehitystä. Niiden lasten määrä joiden kotona ei puhuta koulun kieltä on kasvanut valtavasti. Ja he asuvat ns. heikoilla alueilla kaupungeissa.

Ei selitä miksi kaikkein huonoimmat koulutulokset on kantasuomalaisilla pojilla maaseudulla. He eivät ole mamuja, kotona on kielenä suomi, mutta moni hädin tuskin läpäisee peruskoulun.

Nythän IL on referoinut tutkijoita. Kannattaa tutustua koko pakettiin. Kun sosioekonominen tausta kaupungeissa nostetaan esiin niin sieltä löytyy vieraskieliset lapset joiden vanhemmat ovat paljon useammin työttömiä kuin muissa perheissä. Maaseudun lapset ovat oma lukunsa.

pointtina oli että kaikkea ei voi selittää mamuilla, vaikka miten haluaa ja yrittää. Joo, maahanmuuttajalapsilla on ongelmansa koulussa, mutta heitä on toistaiseksi vielä niin vähän etteivät heilauta tilastoja mihinkään suuntaan. Pk-seudun ulkopuolella on jokaista mamulasta kohden 1000 ihan suomalaista muksua, tyypillisesti yläkoululaisia poikia, joilla koulunkäynti takkuaa ja päättötodistuksen saaminen on vaarassa.

Me asumme hyvin tavallisessa, keskiluokkaisessa lähiössä. Lapsemme ovat käyneet lähimmän tarhan ja menneet lähikouluun alakoulussa. Yläkouluun on haettu painotettuun (luonnontiede-matematiikka) mihin on päästy pääsykokeiden perusteella.

Alakoulun luokilla on valitettavasti huomannut jo sen eriytyneisyyden joissain asioissa. Jotkut huonommin pärjäävistä ovat olleet sellaisia, joita ei vain kiinnosta (ja vanhempia ei kiinnosta), sitten osa on ollut näiden keskiluokkaisten perusperheiden "ei niin lahjakkaita" -lapsia. Koulu on tukenut vaikka miten tukiopetuksen ym avulla, mutta ei vaan mene asiat niin helpolla jakeluun. Sitten muutama maahanmuuttaja päälle, joilla on vaikeuksia suomen takia ja ovat sen takia osan aikaa jäljessä kaikesta.

Minä en oikeasti tiedä, miten koulu voisi vielä enemmän tukea, kun nyt on tukiopetusta, annetaan lisäaikaa kokeen suorittamiseen jne jne.

Meillä on ollut erittäin pätevä ja asialleen omistautunut eskarin ope (teetti esim. lisätehtäviä kun eskarin kirjassa oli mielestään liian vähän matikkaa) ja hyvin erityyppiset luokanopettajat lapsilla. On ollut humaania ymmärtäjää (aika paljon riehumista luokassa) ja tiukempaa kurinpitäjää, näillä ei meidän lapsiin vaikutusta. Mutta varmasti luokanopettajan rooli on iso, jos vähän "laiskemmalle" oppilaalle sattuu myös laiska ja elämään kyllästynyt opettaja.

Mutta kyllä kaikki lähtee kotoa, jos siellä ei lueta eikä olla kiinnostunut lapsen koulunkäynnistä, tulokset näkyvät