Lue keskustelun säännöt.
Miksi paremman väen lapset pärjäävät koulussa paremmin? Koulujärjestelmäkin eriyttää. Linkki
14.11.2017 |
http://m.iltalehti.fi/politiikka/201711132200529441_pi.shtml
Tässä kerrottiin, että samassakin koulussa on oikeasti luokkien välillä tasoeroja, kun luokille valitaan tahallaan joillekin parempia ja joillekin huonompia oppilaita. Mutta mikä selittää sen, että paremman väen lapset menestyvät koulussa ja huono-osaisuus periytyy?
Kommentit (222)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pitää kai olla tyytyväinen itseeni ja lapseeni. Lapsen pitäisi kai kaikilla mittapuilla olla huono koulussa. Minä olen matalapalkka-alalla osa-aikatöitä tekevä yksinhuoltajaäiti, asutaan Vantaalla betonilähiössä ja lapsi käy alueen huonomaineista koulua. Mutta lapsella menee koulu hyvin. Kaikki tämän syksyn koearvosanat ovat olleet 7 ja 10- välillä ja wilma-merkinnät yhtä lukuunottamatta positiivisia. Haluan ettei lapseni tarvitse rämpiä samanlaista suota kuin äitinsä. Onneksi Helsingin paremmat jatko-opiskelumahdollisuudet on lähellä
Ei mene koulu hyvin.
Koulu menee hyvin kun ei ole seiskaa tai kasia ollenkaan.
Ja sinähän et arvioi lainkaan opetuksen tasoa.
En osaa arvioida opetuksen tasoa, enkä siihen pystyisikään. Arvioin ja vertaan lapsen koulumenestystä muihin samanikäisiin. Moni lapsen kaveri saa pelkkiä vitosia ja kutosia. Kun tuo seiska syksyn ensimmäisestä kokeesta tuli, keskustelin lapsen kanssa. Kysyin onko numeroon tyytyväinen ja kun ei ollut, mietittiin mitä pitää tehdä, että jatkossa tulee parempia numeroita. Lapsi itse oli sitä mieltä että pitää lukea enemmän ja keskittyä tunnilla. Tuon jälkeen ei ole kasia huonompaa tullut. Ja 8 on hyvä numero mun mielestä.
Meillä lapsi on itse osannut arvioida opetuksen tasoa ja myös kritisoinut joitakin oppimateriaaleja. Keskustelemalla lapsen kanssa ja katsomalla kirjojen ja kokeiden sisältöä olen päässyt vanhempana selville missä opetuksessa mennään. Minusta 8 ei ole kovin hyvä numero ja olisin todella huolissani jos lapseni liikkuisi kavereiden kanssa, jotka saisivat koulusta noin huonoja arvosanoja.
Voi luoja...
Lopeta eläminen lastesi kautta.
Ohis
No rauhoittaakseni sinua käyn kyllä normisti töissä ja omaan omia menojakin. Lapsiakin on useampi ja he ovat erilaisia. Olen kuitenkin kiinnostunut lasten koulunkäynnistä ja ystävistä, sekä kuuntelen heidän murheitaan. Lapsilla on tapana purkaa niitä huoliaan kotonaan ja yksi niistä on välillä vaikeat kotitehtävät ja se ettei joku opettaja osaa opettaa. Yhdessä sitten etsitään tehtäviin vastauksia kirjasta ja silloin hämmästystä on voinut aiheuttaa joidenkin koulukirjojen huono taso. Kokeet tuovat kotiin kuitattavaksi, jolloin silmäilen kokeen läpi kun laitan nimeni siihen. Minusta tuo on normaalia vanhemmuutta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu on rakennettu pikkutarkoille ihmisille, joiden ajattelu rakentuu yksityiskohtien kautta. Sellainen lapsi saa koulussa hyviä numeroita, oli sitten paremman tai huonomman perheen lapsi.
Usko sinä tuohon, jos se sinua lohduttaa.
Olen kasvatustietelijä ja opettaja aikuiskoulutuksessa. En nyt tiedä ”lohduttaako” se minua, mutta aika paljon oppimisesta tiedän.
Totta kai, täällä kaikki ovat "ammattilaisia".
Jos todella olisit, tietäisit että vahva äidinkielen (eli suomen) osaaminen on avain koulussa pärjäämiseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu on rakennettu pikkutarkoille ihmisille, joiden ajattelu rakentuu yksityiskohtien kautta. Sellainen lapsi saa koulussa hyviä numeroita, oli sitten paremman tai huonomman perheen lapsi.
Usko sinä tuohon, jos se sinua lohduttaa.
Olen kasvatustietelijä ja opettaja aikuiskoulutuksessa. En nyt tiedä ”lohduttaako” se minua, mutta aika paljon oppimisesta tiedän.
Totta kai, täällä kaikki ovat "ammattilaisia".
Jos todella olisit, tietäisit että vahva äidinkielen (eli suomen) osaaminen on avain koulussa pärjäämiseen.
Tiedän senKIN.
Geenit taitaa olla kielletty sana tässä ketjussa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, juuri tuosta se johtuu, minkä ensimmäinen vastaaja kertoi. Aika pitkälti kyse on mallioppimisesta. Jos kasvaa kotona siihen, että koulutus kannattaa ja tottuu tekemään töitä saavutusten eteen, se kantaa myöhempäänkin elämään. Poikkeuksia toki on kumpaankin suuntaan, mutta isolla pensselillä maalattuna se menee juuri noin.
Olen ollut joskus nuorena tyttönä opettajana syrjäseudulla pari vuotta ja koulutusvihamielisyys joillakin kansanosilla oli kyllä kuin metrinen leka espoolaistaustaisen porvariplikan otsaan. Opettavainen kokemus.
Entäpä jos mallista oppimiseen ei ole kiinnostusta persoonasta johtuen? Itselleni koulu ei koskaan ole tarjonnut mitään kiinnostavaa. Ja väitän että tiedän niistä asioista joista olen kiinnostunut, niin paljon että voisi opettaa niitä kenelle vaan.
Itse asiassa, koulussa minua syytettiin kaikesta, mitä vaan koulussa oli tapahtunut. En omaa auktoriteetti uskoa, eikä sellainen ole tullut minulta luonnostani. Siksi koulu-yhteisö piti minua jo pienestä lapsesta asti syyllisenä kaikkeen. En koe, että koulu on minunlaisille ihmisille edes tarkoitettu.
Asiat joita opettelen ovat mukanani koko elämäni, en opettele asioita joita en tule käymään läpi loppuun asti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, juuri tuosta se johtuu, minkä ensimmäinen vastaaja kertoi. Aika pitkälti kyse on mallioppimisesta. Jos kasvaa kotona siihen, että koulutus kannattaa ja tottuu tekemään töitä saavutusten eteen, se kantaa myöhempäänkin elämään. Poikkeuksia toki on kumpaankin suuntaan, mutta isolla pensselillä maalattuna se menee juuri noin.
Olen ollut joskus nuorena tyttönä opettajana syrjäseudulla pari vuotta ja koulutusvihamielisyys joillakin kansanosilla oli kyllä kuin metrinen leka espoolaistaustaisen porvariplikan otsaan. Opettavainen kokemus.
Entäpä jos mallista oppimiseen ei ole kiinnostusta persoonasta johtuen? Itselleni koulu ei koskaan ole tarjonnut mitään kiinnostavaa. Ja väitän että tiedän niistä asioista joista olen kiinnostunut, niin paljon että voisi opettaa niitä kenelle vaan.
Itse asiassa, koulussa minua syytettiin kaikesta, mitä vaan koulussa oli tapahtunut. En omaa auktoriteetti uskoa, eikä sellainen ole tullut minulta luonnostani. Siksi koulu-yhteisö piti minua jo pienestä lapsesta asti syyllisenä kaikkeen. En koe, että koulu on minunlaisille ihmisille edes tarkoitettu.
Asiat joita opettelen ovat mukanani koko elämäni, en opettele asioita joita en tule käymään läpi loppuun asti.
Alapeukuta vain, sitähän olet harrastanut muita kohtaan ennenikin, näin ainakin minulle on tehty.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kaikesta tärtä huolimatta opetusministeri kieltäytyy edes harkitsemasta peruskoulun päättökokeita,joissa nähtäisiin oppilaiden todellinen osaaminen! Nyt voi surkeassa koulussa saada arvosanan 8, kun vaivautuu pari kertaa viikossa paikalle, mutta hyvässä koulussa 8 on numero, jonka saadakseen täytyy myös osata. Sitten näillä vertailukelvottomilla todistuksilla haetaan jatko-opintoihin.
Oikeudenmukaista olisi välittömästi aloittaa päättökokeiden valmistelu vähintään 4 eri aineessa eli äidinkieli, vieras kieli (saisi olla englanti,ruotsi, venäjä,ranska jne.), matematiikka ja yhteiskuntaoppi. Huomattaisiin aika äkkiä, että itäisen Helsingin kouluissa osaaminen on jotain ihan muuta kuin mitä oppilaiden todistuksissa väitetään.
Aikamoista yleistystä. Itäisessä Helsingssä sijaitsevat mm Viikin Norssi ja Kulosaaren Yhteskoulu, joissa ei tod pääse pelkällä läsnäololla mihinkään.
Ja se Viikin Norssin todistuksen 8 on valtakunnallisessa kokeessa 10!
Ymmärsitkö: nyt saa huonossa koulussa osaamattomana arvosanan 8, hyvässä osaavana 8. Valtakunnallisessa kokeessa tämä koulujen sisäiseen arvosteluasteikkoon perustuva ero katoaisi!
Eli nyt käänsitkin sen toisinpäin: hyvä koulu on huono.
Omani käyvät huippukoulua Itä-Helsingissä ja kymppi on ihan mahdollinen. Koska opetus on hyvää. He myös oppivat jo yläkoulussa oikeasti opiskelemaan, mikä näkyy sitten lukiossa ja myöhemmin.
T. Äiti ja ope
Ymmärrän, että opettajat eivät halua nähdä tätä koulujen välistä eriarvoisuutta. Hyvä opetus ei takaa hyvää oppimista, koska kyseessä on kahden eri yksilön toiminta. Hyvä opetus mahdollistaa huonommankin oppilaan oppimisen, mutta opetuksen taso ei määritä arvosanoja.
En arvostele kouluja, arvostelen sitä, että eri kouluissa samalla osaamisella saa erilaisen numeron. Opettajana tiedät, että kymppi on aina mahdollinen hyvälle oppilaalle, mutta myös huonon koulun luokan parhaalle, joka ei koskaan edes oppinut kunnolla lukemaan.
Kyllä se opetus ja oppiminen on kuule ihan erilaista hyvässä koulussa. Muistan kun harjoittelukoulussa hyvä luokka imaisi 10 minuutissa sen asian, mitä ns normiluokassa piti tankuttaa kaksi 90 minuutin sessiota.
Tähän ketjuun kirjoitan äitinä, jonka lapset vaativassa koulussa.
Oletko siis äiti, jonka mielestä oppiminen erilaista hyvässä koulussa? Eli oppijana ei ole oppilas, vaan koulu? Kasvatustieteilijänä olen sitä mieltä, että koulussa oppijana on ihminen, ei laitos. Hyvässä koulussa mahdollistetaan oppiminen, mutta se "tekeminen" on edelleen oppilaan asia.
Jep. Ja hyvissä kouluissa on parempi oppilasaines.
Näin ei saa sanoa mutta näin se vaan on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kun puhutaan trendeistä niin pitää tutkia kehitystä. Niiden lasten määrä joiden kotona ei puhuta koulun kieltä on kasvanut valtavasti. Ja he asuvat ns. heikoilla alueilla kaupungeissa.
Ei selitä miksi kaikkein huonoimmat koulutulokset on kantasuomalaisilla pojilla maaseudulla. He eivät ole mamuja, kotona on kielenä suomi, mutta moni hädin tuskin läpäisee peruskoulun.
Näihin poikiinhan pätee varmasti se mikä alun perinkin todettiin, eli vanhemmat eivät ole kovin koulutettuja eivätkä osoita mielenkiintoa koulua kohtaan tai lastensa suorituksia kohtaan. Lapsille ei myöskään lueta paljoa. Mopon rassaaminen on tärkeämpää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, juuri tuosta se johtuu, minkä ensimmäinen vastaaja kertoi. Aika pitkälti kyse on mallioppimisesta. Jos kasvaa kotona siihen, että koulutus kannattaa ja tottuu tekemään töitä saavutusten eteen, se kantaa myöhempäänkin elämään. Poikkeuksia toki on kumpaankin suuntaan, mutta isolla pensselillä maalattuna se menee juuri noin.
Olen ollut joskus nuorena tyttönä opettajana syrjäseudulla pari vuotta ja koulutusvihamielisyys joillakin kansanosilla oli kyllä kuin metrinen leka espoolaistaustaisen porvariplikan otsaan. Opettavainen kokemus.
Entäpä jos mallista oppimiseen ei ole kiinnostusta persoonasta johtuen? Itselleni koulu ei koskaan ole tarjonnut mitään kiinnostavaa. Ja väitän että tiedän niistä asioista joista olen kiinnostunut, niin paljon että voisi opettaa niitä kenelle vaan.
Itse asiassa, koulussa minua syytettiin kaikesta, mitä vaan koulussa oli tapahtunut. En omaa auktoriteetti uskoa, eikä sellainen ole tullut minulta luonnostani. Siksi koulu-yhteisö piti minua jo pienestä lapsesta asti syyllisenä kaikkeen. En koe, että koulu on minunlaisille ihmisille edes tarkoitettu.
Asiat joita opettelen ovat mukanani koko elämäni, en opettele asioita joita en tule käymään läpi loppuun asti.
Alapeukuta vain, sitähän olet harrastanut muita kohtaan ennenikin, näin ainakin minulle on tehty.
Alapeukku oli siitä että ei opiskellut asiat pysy mielessä mukana koko elämää, eikä se ole tarpeellistakaan. Tuskin kukaan voi muistaa kaikkea opiskelemaan asioita peruskoulun ajalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koulu on rakennettu pikkutarkoille ihmisille, joiden ajattelu rakentuu yksityiskohtien kautta. Sellainen lapsi saa koulussa hyviä numeroita, oli sitten paremman tai huonomman perheen lapsi.
Usko sinä tuohon, jos se sinua lohduttaa.
Olen kasvatustietelijä ja opettaja aikuiskoulutuksessa. En nyt tiedä ”lohduttaako” se minua, mutta aika paljon oppimisesta tiedän.
Totta kai, täällä kaikki ovat "ammattilaisia".
Jos todella olisit, tietäisit että vahva äidinkielen (eli suomen) osaaminen on avain koulussa pärjäämiseen.
Äidinkielen osaamista pidetään jopa avaimena koulumenestykseen. Itse olen huolestunut lähiökoulujen kasvavasta kapeasti suomea osaavasta oppilasjoukosta. Maaseudun tytöt ja pojat vähenevät, pääkaupunkiseudulla päiväkodit ja koulut pullistelevat. Positiivisesta diskriminaatiotuesta huolimatta Pisatieteilijöillä tulee olemaan huonoja uutisia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja kaikesta tärtä huolimatta opetusministeri kieltäytyy edes harkitsemasta peruskoulun päättökokeita,joissa nähtäisiin oppilaiden todellinen osaaminen! Nyt voi surkeassa koulussa saada arvosanan 8, kun vaivautuu pari kertaa viikossa paikalle, mutta hyvässä koulussa 8 on numero, jonka saadakseen täytyy myös osata. Sitten näillä vertailukelvottomilla todistuksilla haetaan jatko-opintoihin.
Oikeudenmukaista olisi välittömästi aloittaa päättökokeiden valmistelu vähintään 4 eri aineessa eli äidinkieli, vieras kieli (saisi olla englanti,ruotsi, venäjä,ranska jne.), matematiikka ja yhteiskuntaoppi. Huomattaisiin aika äkkiä, että itäisen Helsingin kouluissa osaaminen on jotain ihan muuta kuin mitä oppilaiden todistuksissa väitetään.
Aikamoista yleistystä. Itäisessä Helsingssä sijaitsevat mm Viikin Norssi ja Kulosaaren Yhteskoulu, joissa ei tod pääse pelkällä läsnäololla mihinkään.
Ja se Viikin Norssin todistuksen 8 on valtakunnallisessa kokeessa 10!
Ymmärsitkö: nyt saa huonossa koulussa osaamattomana arvosanan 8, hyvässä osaavana 8. Valtakunnallisessa kokeessa tämä koulujen sisäiseen arvosteluasteikkoon perustuva ero katoaisi!
Mitä väliä? Ylioppilaskoe on sitten valtakunnallinen.
Eh, ylioppilaskoettahan eivät kaikki suinkaan suorita. Ja lukioihinhan mennään peruskoulun arvosanoilla. Jotka eivät siis perustu valtakunnallisiin kokeisiin, vaan samalla osaamisella toisessa koulussa voi saada 8 ja toisessa 10. Ja juuri peruskoulun jälkeinen opiskelupaikka on merkittävä jatkon kannalta. On suorastaan outoa, että valtakunnallisessa ja kaikille pakollisessa peruskoulussa ei ole valtakunnallisia kokeita eikä valtakunnallisesti kalibroitua arviointia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, juuri tuosta se johtuu, minkä ensimmäinen vastaaja kertoi. Aika pitkälti kyse on mallioppimisesta. Jos kasvaa kotona siihen, että koulutus kannattaa ja tottuu tekemään töitä saavutusten eteen, se kantaa myöhempäänkin elämään. Poikkeuksia toki on kumpaankin suuntaan, mutta isolla pensselillä maalattuna se menee juuri noin.
Olen ollut joskus nuorena tyttönä opettajana syrjäseudulla pari vuotta ja koulutusvihamielisyys joillakin kansanosilla oli kyllä kuin metrinen leka espoolaistaustaisen porvariplikan otsaan. Opettavainen kokemus.
Entäpä jos mallista oppimiseen ei ole kiinnostusta persoonasta johtuen? Itselleni koulu ei koskaan ole tarjonnut mitään kiinnostavaa. Ja väitän että tiedän niistä asioista joista olen kiinnostunut, niin paljon että voisi opettaa niitä kenelle vaan.
Itse asiassa, koulussa minua syytettiin kaikesta, mitä vaan koulussa oli tapahtunut. En omaa auktoriteetti uskoa, eikä sellainen ole tullut minulta luonnostani. Siksi koulu-yhteisö piti minua jo pienestä lapsesta asti syyllisenä kaikkeen. En koe, että koulu on minunlaisille ihmisille edes tarkoitettu.
Asiat joita opettelen ovat mukanani koko elämäni, en opettele asioita joita en tule käymään läpi loppuun asti.
Osaan hyvin asioita joihin ei edes kouluteta Suomessa, mutta tämä onkin vain minun elämäni. Monista on varmaan paljon kivempaa arvailla vanhempien taustoja ja kuvitella mopon rassaamista kuin paneutua itse laitoksen ongelmaan, joka eriyttää erilaisia ihmisiä, ottamatta niitä huomioon. Vähän aikaa sitten oli tämä lukihäiriö esimerkki kehissä, jossa huomattiin että koulu syrjii lukihäiriöisiä. Tätä vastavaa syrjintää, koulu harjoittaa isoon joukkoon erilaisia ihmisiä. Koulu tasapäistää vaikka väittää muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, juuri tuosta se johtuu, minkä ensimmäinen vastaaja kertoi. Aika pitkälti kyse on mallioppimisesta. Jos kasvaa kotona siihen, että koulutus kannattaa ja tottuu tekemään töitä saavutusten eteen, se kantaa myöhempäänkin elämään. Poikkeuksia toki on kumpaankin suuntaan, mutta isolla pensselillä maalattuna se menee juuri noin.
Olen ollut joskus nuorena tyttönä opettajana syrjäseudulla pari vuotta ja koulutusvihamielisyys joillakin kansanosilla oli kyllä kuin metrinen leka espoolaistaustaisen porvariplikan otsaan. Opettavainen kokemus.
Entäpä jos mallista oppimiseen ei ole kiinnostusta persoonasta johtuen? Itselleni koulu ei koskaan ole tarjonnut mitään kiinnostavaa. Ja väitän että tiedän niistä asioista joista olen kiinnostunut, niin paljon että voisi opettaa niitä kenelle vaan.
Itse asiassa, koulussa minua syytettiin kaikesta, mitä vaan koulussa oli tapahtunut. En omaa auktoriteetti uskoa, eikä sellainen ole tullut minulta luonnostani. Siksi koulu-yhteisö piti minua jo pienestä lapsesta asti syyllisenä kaikkeen. En koe, että koulu on minunlaisille ihmisille edes tarkoitettu.
Asiat joita opettelen ovat mukanani koko elämäni, en opettele asioita joita en tule käymään läpi loppuun asti.
Alapeukuta vain, sitähän olet harrastanut muita kohtaan ennenikin, näin ainakin minulle on tehty.
Alapeukku oli siitä että ei opiskellut asiat pysy mielessä mukana koko elämää, eikä se ole tarpeellistakaan. Tuskin kukaan voi muistaa kaikkea opiskelemaan asioita peruskoulun ajalta.
Just, eli alapeukku siitä että et ymmärrä erilaisia ihmisiä. Kerrot tuon, vaikka kerroin sinulle, että asiat jotka minua kiinnostavat ovat mukanani koko elämäni. Sinä haluat, että arvot mitataan asioiden mukaan joita oppilaat eivät edes muista. Et varmaankaan "muka" alapeukuttanut sitten aiempia viestejäni etpä tietenkään... huoh ihmiset ja koulu ovat suuri pettymys ja valheellinen maailma, jonka mukaan pitäsi hypätä kun joku valehtelija teeskentelijä käskee. Sen lisäksi sinua väitetään syylliseksi kaikkeen, eikä kukaan ymmärrä sinua, tai kuten ko tapauksessa käsittävät asian tahallaan väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yksi syy ovat oppimisvaikeudet, jotka ovat vahvasti perinnöllisiä. Yleensä oppimisvaikeuksista kärsivät eivät kouluttaudu kovin korkealle. Kun jo vanhemmille koulunkäynti on ollut hankalaa ja epämukavaa, ei lastakaan kannusteta opiskelemaan ja koko perheen asenne koulunkäyntiä kohtaan voi olla negatiivinen.
Itse olen koulutusta arvostamattoman duunariperheen lapsi. Kyllähän se melkoisen miinuksen aiheutti, että kotona ketään ei kiinnostanut teinkö läksyni, eikä kukaan motivoinut koulunkäynnin merkityksestä. Päinvastoin, heti kun tuli vaikeuksia, vanhemmat voivottelivat avuttomina että voi voi kunhan se nyt jotenkin läpi se koulu menisi. Ei autettu, ei motivoitu yrittämään enemmän. Annettiin päinvastoin kuva, että ikävää pakkopullaahan se koulu on, mutta toivottavasti tuokin sen pystyy läpi lusimaan jotenkin. Ja sitten REHELLISIIN TÖIHIN kuten vanhempani aina sanoivat, eikä mihinkään konttoriin perseellään istumaan.
Paljon riippuu noissa oloissa lapsen luonteesta. Veljeni oli luonnostaan asioista kiinnostunut ja mukautuvainen, ja hän ihan oma-aloitteisesti panosti kouluun vaikkei saanut kotoa tukea. Itse olin vaikeampi temperamentti ja yleensäkin kaikkeen aina perusasenne negatiivinen. Olisin hyötynyt paljon ymmärtäväisestä tuesta ja motivoinnista. Onneksi olin kuitenkin perusälykäs, joten pääsin koulun ihan hyvin läpi kapinoidenkin ja lopulta lukioissa motivoiduin opiskelemaan. Akateeminen koulutus lopulta tuli hankittua vanhempien pilkasta huolimatta.
Se eriytyminen lähtee jo pienestä. Koulutetut naiset tyypillisesti imettävät pidempään, koska he ovat tiedostavia ja ymmärtävät imetyksen merkityksen. Pitkään imetetyt lapset ovat tutkitusti älykkäämpiä kuin ne, joita ei ole imetetty pitkään. Ei niin, että korvikemaito tyhmentäisi. Mutta äidinmaidossa on aivojen kehittymiselle tärkeitä rasvahappoja, joita vain ihminen pystyy tuottamaan. Ja ne jotka saavat lehmänmaitoa - heidän aivonsa eivät kehity optimaalisesti ja tämä ero tulee esiin tutkimuksissa.
Myöhemmin valitaan päiväkoti tarkkaan eikä laiteta siihen lähimpään. Sama juttu koulujen kanssa, näitä mietitään jo hyvissä ajoin etukäteen ja lapsi juoksee pääsykokeissa jo ennen ensimmäistä luokkaa tai viimeistään tokaluokkalaisena. Harrastusmahdollisuuksia tarjoillaan monipuolisesti. Ei pakottamalla, mutta kertomalla erilaisista vaihtoehdoista niin että lapsi voi valita ja pääsee harrastamaan monipuolisesti. Harrastuksia voidaan käyttää myös siihen, että niiden kautta tarjotaan lapselle lisähaastetta, jos koulussa on liian helppoa.
Ja tietenkin kotona on se asenne, että lahjakkaalta lapselta myös edellytetään kouluun panostamista. Ei niin, että kaikista aineista pitäisi olla kymppi. Mutta jos jonkun ysin kohdalla tuntuu, että lapsi ei ole yrittänyt, niin kyllä voi heittää ilmoille ajatuksen, että saisitkohan tästäkin aineesta kympin jos panostaisit vähän enemmän. Se on lapsellekin hieno kokemus, kun huomaa että pienellä tsemppauksella saa sen numeron nousemaan.
Perheissä menee huonommin, se näkyy sitten lasten arjessa. Koulussa vaaditaan liian vähän, hyvät oppilaat laiskistuvat eivätkä opi ponnistelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jep, juuri tuosta se johtuu, minkä ensimmäinen vastaaja kertoi. Aika pitkälti kyse on mallioppimisesta. Jos kasvaa kotona siihen, että koulutus kannattaa ja tottuu tekemään töitä saavutusten eteen, se kantaa myöhempäänkin elämään. Poikkeuksia toki on kumpaankin suuntaan, mutta isolla pensselillä maalattuna se menee juuri noin.
Olen ollut joskus nuorena tyttönä opettajana syrjäseudulla pari vuotta ja koulutusvihamielisyys joillakin kansanosilla oli kyllä kuin metrinen leka espoolaistaustaisen porvariplikan otsaan. Opettavainen kokemus.
Entäpä jos mallista oppimiseen ei ole kiinnostusta persoonasta johtuen? Itselleni koulu ei koskaan ole tarjonnut mitään kiinnostavaa. Ja väitän että tiedän niistä asioista joista olen kiinnostunut, niin paljon että voisi opettaa niitä kenelle vaan.
Itse asiassa, koulussa minua syytettiin kaikesta, mitä vaan koulussa oli tapahtunut. En omaa auktoriteetti uskoa, eikä sellainen ole tullut minulta luonnostani. Siksi koulu-yhteisö piti minua jo pienestä lapsesta asti syyllisenä kaikkeen. En koe, että koulu on minunlaisille ihmisille edes tarkoitettu.
Asiat joita opettelen ovat mukanani koko elämäni, en opettele asioita joita en tule käymään läpi loppuun asti.
Alapeukuta vain, sitähän olet harrastanut muita kohtaan ennenikin, näin ainakin minulle on tehty.
Alapeukku oli siitä että ei opiskellut asiat pysy mielessä mukana koko elämää, eikä se ole tarpeellistakaan. Tuskin kukaan voi muistaa kaikkea opiskelemaan asioita peruskoulun ajalta.
Just, eli alapeukku siitä että et ymmärrä erilaisia ihmisiä. Kerrot tuon, vaikka kerroin sinulle, että asiat jotka minua kiinnostavat ovat mukanani koko elämäni. Sinä haluat, että arvot mitataan asioiden mukaan joita oppilaat eivät edes muista. Et varmaankaan "muka" alapeukuttanut sitten aiempia viestejäni etpä tietenkään... huoh ihmiset ja koulu ovat suuri pettymys ja valheellinen maailma, jonka mukaan pitäsi hypätä kun joku valehtelija teeskentelijä käskee. Sen lisäksi sinua väitetään syylliseksi kaikkeen, eikä kukaan ymmärrä sinua, tai kuten ko tapauksessa käsittävät asian tahallaan väärin.
Ja "alapeukuttavat" perään. Se alapeukku on symbooli ymmärtämättömyydelle. Syyllistäminen on aina se jolla kuvitellaan voittavan jotain, vaikka se on asia joka varmistaa eriytymisen.
Vierailija kirjoitti:
Se eriytyminen lähtee jo pienestä. Koulutetut naiset tyypillisesti imettävät pidempään, koska he ovat tiedostavia ja ymmärtävät imetyksen merkityksen. Pitkään imetetyt lapset ovat tutkitusti älykkäämpiä kuin ne, joita ei ole imetetty pitkään. Ei niin, että korvikemaito tyhmentäisi. Mutta äidinmaidossa on aivojen kehittymiselle tärkeitä rasvahappoja, joita vain ihminen pystyy tuottamaan. Ja ne jotka saavat lehmänmaitoa - heidän aivonsa eivät kehity optimaalisesti ja tämä ero tulee esiin tutkimuksissa.
Myöhemmin valitaan päiväkoti tarkkaan eikä laiteta siihen lähimpään. Sama juttu koulujen kanssa, näitä mietitään jo hyvissä ajoin etukäteen ja lapsi juoksee pääsykokeissa jo ennen ensimmäistä luokkaa tai viimeistään tokaluokkalaisena. Harrastusmahdollisuuksia tarjoillaan monipuolisesti. Ei pakottamalla, mutta kertomalla erilaisista vaihtoehdoista niin että lapsi voi valita ja pääsee harrastamaan monipuolisesti. Harrastuksia voidaan käyttää myös siihen, että niiden kautta tarjotaan lapselle lisähaastetta, jos koulussa on liian helppoa.
Ja tietenkin kotona on se asenne, että lahjakkaalta lapselta myös edellytetään kouluun panostamista. Ei niin, että kaikista aineista pitäisi olla kymppi. Mutta jos jonkun ysin kohdalla tuntuu, että lapsi ei ole yrittänyt, niin kyllä voi heittää ilmoille ajatuksen, että saisitkohan tästäkin aineesta kympin jos panostaisit vähän enemmän. Se on lapsellekin hieno kokemus, kun huomaa että pienellä tsemppauksella saa sen numeron nousemaan.
Olen akateeminen, lapset tulleet maailmaan sektiolla, imetystä ei lainkaan. Miten fiksuja ne olisikaan, jos olisin tuon tajunnut. Nyt yhdestä tulee lääkäri, toinen on töissä keskieurooppalaisessa investointipankissa ja kolmas aloitti oikeustieteen opinnot.
Nythän IL on referoinut tutkijoita. Kannattaa tutustua koko pakettiin. Kun sosioekonominen tausta kaupungeissa nostetaan esiin niin sieltä löytyy vieraskieliset lapset joiden vanhemmat ovat paljon useammin työttömiä kuin muissa perheissä. Maaseudun lapset ovat oma lukunsa.