IL: Äidille ja autistiselle pojalle häätö Paimiossa - ”Autistiselle ei voi kertoa, että ole hiljaa”

Vammaisten ja erityislasten kanssa on niin vaikeaa. Miten keltään vanhemmilta voidaan vaatia sellaista panostusta lapsiin? Miten he jaksavat? Tuossa tapauksessa sentään lapsi on suurimman osan ajasta hoitokodissa. Monilla niin ei ole. Mielestäni tuollainen on liian suuri risti kellekään ihmiselle. Silti sen kanssa on elettävä koko elämä, jos erityislapsi tai vammainen syntyy.

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä396 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tapaus. Miten paljon pitää polkea jalkaa lattiaan, että koko talo on yön hereillä? Olisiko ne lääkkeet kuitenkin kokeilemisen arvoisia jos elämä on noin vaikeaa, ettei edes voi yrittää sanoa ettei lattiaa saa polkea? Ennen kuin alkaa myllytys etten tiedä autismista mitään, niin olen sellaisen kanssa asunutkin.

En toki tiedä tämän lääkkeistä, mutta tiedän erään autismin kirkolla olevan henkilön, jolla lääkkeet ovat tyyliin kanttuvei, laitetaan niin lääketokkuraan, ettei kykenemään tekemään mitään. Sama olisi jo laittaa pakkopaita ja suukapula. Ei se lääkitys oikeasti ole aina ratkaisu.

Varmasti näinkin, mutta et voi tietää vaikutusta ilman kokeilua. Oikea annostus ja lääke harvemmin taitaa kerralla osua kohdalle. Miten vaikea hänellä on itsellään olla, jos yöt pitää riehua pahaa oloa.

Tottakai on kokeiltava. Mutta ikävä kyllä ne kokeilut hoidetaan ajoittain surkeasti hoitavan tahon toimesta. Toivon tosin että oli mikä oli, ei äiti lopeta säännöllistä lääkitystä viikonlopun ajaksi, koska se jos mikä sekoittaa pakan. Eikä minusta tuossa jutussa ollut edes kyse siitä että tuo poika olisi raivonnut öitä, vaan lopussakin puhutaan kävelystäkin. Joo tosi kurjaa kuultavaa sekin mutta... hmm.

Vierailija kirjoitti:

Todella tärkeää. Eikö tuota asuntoa voida remontoida edistämään ääntä paremmin? Nämä äänet eivät ole tahallisia vaan verrattavissa vaikka vauvan itkuun.

Eiköhän kohta vauvaperheitäkin aleta häätämään.

Oikea päätös minustakin. Ei se tee melusta yhtään vähemmän häiritsevää vaikkei sen aiheuttaja sitä tahallaan tekisikään eikä sille mitään mahtaisi. Tahatonta melua voi ehkä yrittää sietää vähän pidempään kuin tahallista, mutta ei loputtomiin.

Käyttäjä396 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä396 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tapaus. Miten paljon pitää polkea jalkaa lattiaan, että koko talo on yön hereillä? Olisiko ne lääkkeet kuitenkin kokeilemisen arvoisia jos elämä on noin vaikeaa, ettei edes voi yrittää sanoa ettei lattiaa saa polkea? Ennen kuin alkaa myllytys etten tiedä autismista mitään, niin olen sellaisen kanssa asunutkin.

En toki tiedä tämän lääkkeistä, mutta tiedän erään autismin kirkolla olevan henkilön, jolla lääkkeet ovat tyyliin kanttuvei, laitetaan niin lääketokkuraan, ettei kykenemään tekemään mitään. Sama olisi jo laittaa pakkopaita ja suukapula. Ei se lääkitys oikeasti ole aina ratkaisu.

Varmasti näinkin, mutta et voi tietää vaikutusta ilman kokeilua. Oikea annostus ja lääke harvemmin taitaa kerralla osua kohdalle. Miten vaikea hänellä on itsellään olla, jos yöt pitää riehua pahaa oloa.

Tottakai on kokeiltava. Mutta ikävä kyllä ne kokeilut hoidetaan ajoittain surkeasti hoitavan tahon toimesta. Toivon tosin että oli mikä oli, ei äiti lopeta säännöllistä lääkitystä viikonlopun ajaksi, koska se jos mikä sekoittaa pakan. Eikä minusta tuossa jutussa ollut edes kyse siitä että tuo poika olisi raivonnut öitä, vaan lopussakin puhutaan kävelystäkin. Joo tosi kurjaa kuultavaa sekin mutta... hmm.

Jos se on näin niin sitten tuo häätö on mielestäni aiheeton. Ihan mistä vaan äänestä ei voi alkaa kerrostalossa ärsyyntyä ja valittaa.

Miksei autistista voi käskeä olemaan hiljaa?

Vierailija kirjoitti:

Itselläni myös autistinen kehitysvammainen lapsi. On suurimmaksi osaksi hissukseen, mutta kiukustuu helposti ja silloin huutaa. Öisin nukkuu yleensä hyvin. Se on totta, ettei autisteja täysin hiljaiseksi saa. Parhaansa mukaan voi ennakoida tilanteet missä huuto tulee, ja ylläpitää rutiinit, mutta silti niitä tantrumeja tulee. Kuuluu diagnoosiin. Josko perhe voisi muuttaa vaikka rivitaloon, jossei omakotitalo ole mahdollinen. Jossainhan heidän pitää asua kuitenkin.

Miksei voisi olla jotain autistitaloja, joissa saa yölläkin mökätä ts. ei hiljaisuusaikaa?

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä396 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä396 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vaikea tapaus. Miten paljon pitää polkea jalkaa lattiaan, että koko talo on yön hereillä? Olisiko ne lääkkeet kuitenkin kokeilemisen arvoisia jos elämä on noin vaikeaa, ettei edes voi yrittää sanoa ettei lattiaa saa polkea? Ennen kuin alkaa myllytys etten tiedä autismista mitään, niin olen sellaisen kanssa asunutkin.

En toki tiedä tämän lääkkeistä, mutta tiedän erään autismin kirkolla olevan henkilön, jolla lääkkeet ovat tyyliin kanttuvei, laitetaan niin lääketokkuraan, ettei kykenemään tekemään mitään. Sama olisi jo laittaa pakkopaita ja suukapula. Ei se lääkitys oikeasti ole aina ratkaisu.

Varmasti näinkin, mutta et voi tietää vaikutusta ilman kokeilua. Oikea annostus ja lääke harvemmin taitaa kerralla osua kohdalle. Miten vaikea hänellä on itsellään olla, jos yöt pitää riehua pahaa oloa.

Tottakai on kokeiltava. Mutta ikävä kyllä ne kokeilut hoidetaan ajoittain surkeasti hoitavan tahon toimesta. Toivon tosin että oli mikä oli, ei äiti lopeta säännöllistä lääkitystä viikonlopun ajaksi, koska se jos mikä sekoittaa pakan. Eikä minusta tuossa jutussa ollut edes kyse siitä että tuo poika olisi raivonnut öitä, vaan lopussakin puhutaan kävelystäkin. Joo tosi kurjaa kuultavaa sekin mutta... hmm.

Jos se on näin niin sitten tuo häätö on mielestäni aiheeton. Ihan mistä vaan äänestä ei voi alkaa kerrostalossa ärsyyntyä ja valittaa.

KävelystäKIN eli siis muun mölyn lisäksi myös kävelee.

Loppuun lisätty, että häätöpäivänä sattuu olemaan lasten oikeuksien päivä ja lisätty naapureilta nuo ”typerän” kuuloiset syyt, kuten palohälyytin sekä kävelystä tulevat äänet. Tuo juttu on kirjoitettu niin puolueellisesti, että saadaan valkoroskamammat suuttumaan ja jakamaan juttua eteenpäin, joka tuo taas Ilta-Lehdelle klikkejä eli rahaa.

Vierailija kirjoitti:

Miksei autistista voi käskeä olemaan hiljaa?

Voi käskeä, muttei välttämättä ymmärrä edes puhetta.

Hoivakodissa töissä olleena täytyy sanoa, että ei kyllä ole monestakaan autistisesta/kehitysvammaisesta kerrostaloasukiksi, niin kaunis ajatus kuin se onkin, niin ei naapureilta ihan loputonta sietokykyä voi olettaa ja jotku vammaiset pitää sellaista mekkalaa, jopa keskellä yötäkin, että huhhuh.

Pitäisikö koliikista kärsivät vauvavaperheet häätää? Sielläkin huudetaan öisin eikä asialle mitään mahda.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö koliikista kärsivät vauvavaperheet häätää? Sielläkin huudetaan öisin eikä asialle mitään mahda.

Koliikkivauva huutaa maks. vuoden. Autistinen huutaa koko elämänsä, eli mahdollisesti montakymmentä vuotta.

Vierailija kirjoitti:

Hoivakodissa töissä olleena täytyy sanoa, että ei kyllä ole monestakaan autistisesta/kehitysvammaisesta kerrostaloasukiksi, niin kaunis ajatus kuin se onkin, niin ei naapureilta ihan loputonta sietokykyä voi olettaa ja jotku vammaiset pitää sellaista mekkalaa, jopa keskellä yötäkin, että huhhuh.

Tuon metelelöivän kehitysvammaisen autistien vakituinen koti on hoivakoti.

Autisti reagoi rajusti rutiinin muutoksiiin ja äidin kotiin yöksi jääminen tai vierailu ei ole lapsen kannalta paras ratkaisu. Oikea ratkaisu olisi että äiti vierailisi hoivakodissa päivittäin. Tästä satelee alapeukkuja mutta pysyvä asuminen hoivakodissa on autistin kannalta paras ratkaisu jos äiti itse ei pysty hoitaja lasta kotona täyspäiväisesti.

Mitesmunkohdalla? kirjoitti:

Näin aihetta sivuten haluaisin teiltä kysyä, että mitäs kun mä olen köyhä opiskelija, jolla on sairaus joka aiheuttaa jatkuvaa yskimistä. Se yskiminen ei mun elämää liiaksi häiritse, ja voisi olla mulle itselleni paljon suurempi paha alkaa käyttämään siihen jotain lääkkeitä ja kärsiä niiden sivuvaikutuksista. Mulla ei tosiaan olisi siis varaa edes asua missään muualla kuin vuokralla, jotka nyt lähes poikkeuksetta ovat kerros- tai rivitaloja. Mä nyt en myöskään ole saanut edes mitään varoituksia mutta joskus oon miettinyt että kuinkakohan kovaa mun yskiminen kuuluu naapuriin. En ole kehdannut mennä kysymään kun hävettää. Mitäs mun tilanteessa tulisi tehdä? Pitäisikö valtion kustantaa mulle joku äänieristyksellinen oma asuinkoppi mikäli naapureita mun jatkuva yskiminen alkaisi häiritä? Kun pakkohan jokaisen on kuitenkin jossain asua vaikka oliskin melua aiheuttavia sairauksia.

Mä sinuna kysyisin naapureilta, kuuluuko ja haittaako. Kertoisin, että on (pysyvä?) sairaus josta tuo johtuu.

Jos naapuri vaikuttaa helposti lähestyttävältä, kysyisin vastaantullessa sopivalla hetkellä. Jos on sulkeutuneemman oloinen, laittaisin kirjelapun.

Ymmärrän naapureita varsin hyvin. Hoidan työkseni autisteja ja se meteli on aika kaamea välillä. Meillä desipelimittaukset ja äänieristyksiä. Silti joudumme pitämään peltoreita korvien suojana ihan työturvallisuuden takia.

Jos tällainen metelöisi naapurissa viikonloput, niin kyllä alkaisi itselläkin päässä viiraamaan. Se metelöinti nimittäin on pitkiä huutokausia, tavaroiden heittelyä, paukuttelua, tuntikausien juoksemista seinästä seinään ja taas paukuttelua seinään. Ulvomista, kiljahtelua ja taas heitetään joku tavara seinään. Ja melatoniini ei todellakaan paljon auta nukkumaan, vaan sitä samaa meteliä saattaa olla ympäri vuorokauden. Hetken nukahtaa ja taas se ulvahtelu ja paukuttaminen alkaa.

Onkohan nämä ne samat talot, joihin kotipaikkakunnalle palannut luokkakaveri ei päässyt. Hänellä kun on 2 ihan normaalia lasta, mutta kun "me ei haluta tähän taloon yksinhuoltajia..."

Tuolla geenieni kehdossa on aina ollut omituisia piilokäytäntöjä, vaikkei vanhan ajan hyväveli-suurtalollisverkostoja enää olekaan, toivottavasti.

Jos poika valvoo kotona ollessaan yökaudet ja melskaa koko ajan, niin lääkitys ei kyllä ole kunnossa. Oikea lääke hyvällä annostuksella ei ole mitään huumaamista, tukahduttamista tai kemiallista sitomista. Jos lääkitys on kohdillaan, ihmisen elämänlaatu paranee, hän nukkuu yöt eikä saa raivokohtauksia ym. riehumista koko ajan.

Kohtuutonta odottaa naapureilta loputonta ymmärrystä ja kärsivällisyyttä. Vauvan itkuun vertaaminen on ihan turhaa. Vauvan itku ei yleensä kantaudu seuraavaan rappuun tai koko talon läpi, toisin kuin ison autistin, joka möykkää ja riehuu koko keuhkojensa kapasiteetilla.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän naapureita varsin hyvin. Hoidan työkseni autisteja ja se meteli on aika kaamea välillä. Meillä desipelimittaukset ja äänieristyksiä. Silti joudumme pitämään peltoreita korvien suojana ihan työturvallisuuden takia.

Jos tällainen metelöisi naapurissa viikonloput, niin kyllä alkaisi itselläkin päässä viiraamaan. Se metelöinti nimittäin on pitkiä huutokausia, tavaroiden heittelyä, paukuttelua, tuntikausien juoksemista seinästä seinään ja taas paukuttelua seinään. Ulvomista, kiljahtelua ja taas heitetään joku tavara seinään. Ja melatoniini ei todellakaan paljon auta nukkumaan, vaan sitä samaa meteliä saattaa olla ympäri vuorokauden. Hetken nukahtaa ja taas se ulvahtelu ja paukuttaminen alkaa.

Kun vielä asuin tuolla, alakerran juopot piti samaa meteliä kunnan kämpässä. Ei heitä mihinkään häädetty.

Meillä pidettiin naapurissa ihan samanlaista meteliä yhden kaksi vuotiaan lapsen toimesta. Ketään ei kiinnostanut meidän kadonneet yöunemme. Ja voin kertoa, että siitä muksusta todella lähti sellainen meteli, että korvatulpilla ei tehnyt mitään.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisikö koliikista kärsivät vauvavaperheet häätää? Sielläkin huudetaan öisin eikä asialle mitään mahda.

Vauvan itku ei yleensä kantaudu rakenteiden läpi ympäri taloa. Isomman ihmisen juoksentelu, jalan polkeminen ja mölyäminen kuuluu ihan eri tavalla. Kokeile vaikka itse!