IL: Äidille ja autistiselle pojalle häätö Paimiossa - ”Autistiselle ei voi kertoa, että ole hiljaa”

Asumme asunnossa nyt, joka on osittain äänieristetty edellisen asukkaan takia.

Tässä asui kehitysvammainen ihminen, joka sai huutokohtauksia etenkin yön aikana. Joten makkari, olkkari ja sauna/vessa on äänieristetty. Eli ne huoneet, joissa on seinänaapuri.

Jotain tuommoista asumisratkaisua -

Eristeratkaisua varmaan tuokin perhe voisi miettiä.

Lapsi voi olla esimerkiksi 170cm pituinen 14 vuotias poika. Sellainen kun ulvoo ja jytistää ja paukuttaa, niin meteli on aikamoinen. Lapseksi kutsutaan monesti jopa täysi-ikäistä miestä, kun "nehän on niin lapsenmielisiä"

Eli tämä metelöijä saattaa olla satakiloinen, 180cm pitkä mies. Mutta tässä klikkujutussa saadaan käsitys, että kyse pikku taaperosta, suloisesta autistista, joka vain hiljaa unnuttaa ja naapurit on ihan paskoja.

Ihan pienestä lapsesta ei ole kyse, jos "lapsella" on skitsofrenialääkitys. Kyseessä on jo aikamoiset ongelmat. Psykoottinen ja harhainen ja hyvässä lykyssä maanisessa vaiheessa oleva autisti. Joka ei ole tällaista nähnyt, ei kannata sanoa mitään. Minä olen nähnyt ja en suostuisi asumaan naapurissa.

Naapurit ovat kyllä olleet kärsivällisiä ja samoin vuokranantaja, jos kerran ensimmäinen varoitus on tullut jo vuosi sitten. Naisella olisi hyvin ollut aikaa ratkaista ongelma, mutta hän mieluummin oli tekemättä mitään ja odotti että joku muu ratkaisee asian hänen puolestaan.

Pojalla ilmeisesti myös skitsofrenia, kerran siihen lääkityskin on. Eli kyse on vähintäänkin teini-ikäisestä ihmisestä. Psykoottinen, autistinen iso ihminen on kyllä hankala hoidettava ja ääntä varmasti lähtee kuin pienestä kylästä.

Mitesmunkohdalla? kirjoitti:

Näin aihetta sivuten haluaisin teiltä kysyä, että mitäs kun mä olen köyhä opiskelija, jolla on sairaus joka aiheuttaa jatkuvaa yskimistä. Se yskiminen ei mun elämää liiaksi häiritse, ja voisi olla mulle itselleni paljon suurempi paha alkaa käyttämään siihen jotain lääkkeitä ja kärsiä niiden sivuvaikutuksista. Mulla ei tosiaan olisi siis varaa edes asua missään muualla kuin vuokralla, jotka nyt lähes poikkeuksetta ovat kerros- tai rivitaloja. Mä nyt en myöskään ole saanut edes mitään varoituksia mutta joskus oon miettinyt että kuinkakohan kovaa mun yskiminen kuuluu naapuriin. En ole kehdannut mennä kysymään kun hävettää. Mitäs mun tilanteessa tulisi tehdä? Pitäisikö valtion kustantaa mulle joku äänieristyksellinen oma asuinkoppi mikäli naapureita mun jatkuva yskiminen alkaisi häiritä? Kun pakkohan jokaisen on kuitenkin jossain asua vaikka oliskin melua aiheuttavia sairauksia.

Pakko on tottakai jossain asua, mutta kerrostaloasuminen ei ole sopiva asumismuoto kaikille. Lisäksi hoidosta kieltäytyminen tarkoittaa, että ihminen kantaa sen jälkeen itse vastuun omasta tilastaan ja sen seurauksista. Kaikista lääkkeistä ja hoidoista voi tulla sivuvaikutuksia ja erilaisia haittoja, mutta jos et niiden takia suostu ottamaan tarvittavaa hoitoa vastaan, ei naapureitakaan voi vaatia kestämään jatkuvaa häiritsevää ääntä kuukausikaupalla.

Jos kukaan ei ole asiasta sinulle maininnut, niin en usko että yskimisesi kauheasti häiritsee. Älä turhaan stressaa tai mene kyselemään asiasta, voi olla että joku kyselyn jälkeen innostuu tarkkailemaan ja havainnoimaan kaikki ääniä. 

Ymmärsinkö oikein, äiti on vähentänyt lapsen SKITSOFRENIALÄÄKITYSTÄ, jotta lapsen tunteet eivät tukahtuisi..?!? Skitsofreenikoilla nuo tunteet tuppaavat olemaan aika haitallisia välillä, paitsi muille myös heille itselleen, joten pidän aika epäilyttävänä tuollaista toimintaa! 

Miten lääkäri on suostunut tuohon? Vai onko hän edes tietoinen lääkityksen pienentämisestä? Onko lääkärille kerrottu lapsen nukkumattomuudesta ja metelöinnistä? Ja hän silti puoltaa lääkityksen vähentämistä???

Kaikki autistiset eivät ole ulisevia, huutavia ja tavaroita heitteleviä. Ei voi siis yleistää, että kaikki autismin kirjon henkilöt ovat sellaisia.

Olen itse kokemuksen kautta huomannut, että jos esim. täysin normaalisti kehittynyt uhmaiässä oleva lapsi huutaa ja rimpuilee ja kiukkuaa kaupan pihassa sille nauretaan ja se on ok, mutta jos samanikäinen uhmaiässä oleva autistinen lapsi kiukkuaa hänet leimataan heti vaaralliseksi hulluksi.

En nyt viittaa pelkästään kyseiseen lööppiin vaan yleiseen asenteeseen ihmisiä kohtaan joilla on erityisiä tarpeita.

Moni "normi kansalainen" saa riehua ja metelöidä asunnossaan ja siihen ei välttämättä puututa. Jos autistinen henkilö aiheuttaa asunnossa ääntä, siihen puututaan hyvin herkästi.

Vierailija kirjoitti:

Mitesmunkohdalla? kirjoitti:

Näin aihetta sivuten haluaisin teiltä kysyä, että mitäs kun mä olen köyhä opiskelija, jolla on sairaus joka aiheuttaa jatkuvaa yskimistä. Se yskiminen ei mun elämää liiaksi häiritse, ja voisi olla mulle itselleni paljon suurempi paha alkaa käyttämään siihen jotain lääkkeitä ja kärsiä niiden sivuvaikutuksista. Mulla ei tosiaan olisi siis varaa edes asua missään muualla kuin vuokralla, jotka nyt lähes poikkeuksetta ovat kerros- tai rivitaloja. Mä nyt en myöskään ole saanut edes mitään varoituksia mutta joskus oon miettinyt että kuinkakohan kovaa mun yskiminen kuuluu naapuriin. En ole kehdannut mennä kysymään kun hävettää. Mitäs mun tilanteessa tulisi tehdä? Pitäisikö valtion kustantaa mulle joku äänieristyksellinen oma asuinkoppi mikäli naapureita mun jatkuva yskiminen alkaisi häiritä? Kun pakkohan jokaisen on kuitenkin jossain asua vaikka oliskin melua aiheuttavia sairauksia.

Pakko on tottakai jossain asua, mutta kerrostaloasuminen ei ole sopiva asumismuoto kaikille. Lisäksi hoidosta kieltäytyminen tarkoittaa, että ihminen kantaa sen jälkeen itse vastuun omasta tilastaan ja sen seurauksista. Kaikista lääkkeistä ja hoidoista voi tulla sivuvaikutuksia ja erilaisia haittoja, mutta jos et niiden takia suostu ottamaan tarvittavaa hoitoa vastaan, ei naapureitakaan voi vaatia kestämään jatkuvaa häiritsevää ääntä kuukausikaupalla.

Jos kukaan ei ole asiasta sinulle maininnut, niin en usko että yskimisesi kauheasti häiritsee. Älä turhaan stressaa tai mene kyselemään asiasta, voi olla että joku kyselyn jälkeen innostuu tarkkailemaan ja havainnoimaan kaikki ääniä. 

Eli siis kaikki sairaat joko lääkitykselle tai häädettäväksi? Tän mun sairauden hoito ei ole tosiaankaan mitään yksinkertaista "syö tätä ja oireet lakkaa, pieniö sivuoireita voi ilmaantua" vaan sivuoireiden kirjo on oikeasti aika valtava. Yskiminen vs. kaikenmaailman mun normaalia elämää vaikeuttavat vaivat niin ei montaa kertaa tarvitse pohtia, valitsen yskimisen. Ei mun mielestä voida mitenkään velvoittaa että köyhät sairaat pakkolääkitykselle vaikka millä sivuoireilla ettei naapureita vaan häiritse, eihän siinä tasa-arvo toteudu alkuunkaan. Tähän mun sairauteen ei mitään varsinaista lääkettä ole edes kehitetty vaan sitä hoidetaan lähinnä psykoosilääkkeillä eli neurolepteillä, joiden haittavaikutusten rinnalla joku hieman ärsyttävä yskiminen ei ole mitään. Neuroleptien käyttö lisää jo itsessään mm. riskiä kuolla neuroleptioireyhtymään ja tämä mun sairauteni itsessään jo lisää herkkyyttä moisten lääkkeiden vaikutuksille. Tai mitä tästä sairaudesta nyt tiedetäänkään niin ihan virallisissa lähteissä sanotaan että on huomattu ko. sairautta sairastavien olevan useammin tavanomaista herkempiä niille lääkkeille ja niiden vaikutuksille kuin mitä muut keskivertoihmiset.

Siitä olisikin hyvä aloittaa yhden naapureita höiritsevön yskän pelossa joku lääkkeiden sarjakäyttämisen ketju jossa sivuoiretta hoidetaan kolmannella lääkkeellä ja komannen lääkkeen sivuoireita neljännellä. Kaikkiko vain siksi että olisi oikeus asua jossain?

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinkö oikein, äiti on vähentänyt lapsen SKITSOFRENIALÄÄKITYSTÄ, jotta lapsen tunteet eivät tukahtuisi..?!? Skitsofreenikoilla nuo tunteet tuppaavat olemaan aika haitallisia välillä, paitsi muille myös heille itselleen, joten pidän aika epäilyttävänä tuollaista toimintaa! 

Miten lääkäri on suostunut tuohon? Vai onko hän edes tietoinen lääkityksen pienentämisestä? Onko lääkärille kerrottu lapsen nukkumattomuudesta ja metelöinnistä? Ja hän silti puoltaa lääkityksen vähentämistä???

Skitsofrenialääkityksiä eli neuroleptejä käytetään nykyää moneen muuhunkin vaivaan kuin skitsofreniaan, esimerkiksi pieninä annoksina niitä käytetään vaikkapa masennuksen hoitoon.

Minulla myös kehitysvammainen autisti lapsi joka metelöi todella paljon. Emme asu kerrostalossa, ei onnistuisi millään. Ja kerrostalovierailuista on valitettu. Tuosta lääkityksestä, autistit ja kehitysvammaiset syövät erittäin paljon risperdal nimistä lääkettä joka on alunperin skitsofrenialääke. Käytetään aggressiivisuuteen, levottomuuteen, unettomuuteen. Omani on lääkettä syönyt nuoresta asti ja ei ole skitsofreniaa hänellä.

Luin toiselta sivulta, että kyseessä on 25 vuotias "poika". Eli aikuinen mies, joka yöt metelöi ja ryskää. Ja tätähän naapureiden pitäisi ymmärtää ja valvoa yökaudet ja kuunnella.

Kyllä huomaa miten ymmärtämättömiä ja asiasta tietämättömiä on kommentoinut tätä julkaisua. Kyllä se on kuulkaa myös niin että mikäli ette muiden ääniä kestä on hyvä itsekin harkita omakotitaloon muuttoa. Kerrostalossa eläessä täytyy kyllä jokaisen olla mielestäni lähtökohtaisesti valmis kestämään muiden kanssa- ja naapurissa elävien ääniä. Itselläni asuu naapurissa mielenterveysongelmainen aikuinen mieshenkilö joka huutaa välillä erittäin kovaa, ei muille vaan selvästi itsekseen. Asuupa siellä myös kolme lasta joista vanhimmalla murroikäisellä on melkoinen vaihe meneillään. Perheen luona käy tukea ja sinne on selvästi apua kohdennettu, ainut ajatus jota itse mietin on se, että toivon heidän itse jaksavat. Minä lyön korvatupat korviin kun meno on kovin kovaa, aamulla nousen aina töihin klo 5.30 ja viikonloppuisin lepäilen itse myös, samoin meidän muu perhe.

Toisella puolella asuu lapsiperhe jossa pieni lapsi saa itkuraivareita joka jumalan yö, se kuuluu erittäin selvästi asuntoomme jonka seinän takana näitä parhaimmillaan tunnista-kahteen kestäviä raivareita saadaan. Juttelimme naapurin kanssa kuinka he jakselevat ja väsyneitä tuntuvat olevan, ainut mitä itse toivon myös heille on jaksamista, eipä minun tarvitse reagoida kun pieni lapsi huutaa yöstä toiseen, ainoastaan korvatulppien ja kyljen kääntämisen verran. Miehen kanssa joskus kuuntelemme ja kauhistelemme ja olemme vain erittäin helpottuneita kun omat lapset eivät enää ihan samassa iässä. Lapsemme eivät myöskään moisesta piittaa, ovat asuneet ikänsä naapureiden ääniin tottuen. 

Ymmärrystä toivon myös nuorille oman elämänsä aloitteleville jotka varmasti joskus saattavat hiukan ääntä kavereiden kesken päästää, sellaisia olemme kaikki joskus olleet. Jos ei ihan raappaukset seiniltä irtoile ja taulut pysyvät suorassa kestämme aivan hyvin yksittäiset juhlapäivät, vappu ja juhannus on kerran vuodessa.

Ehkäpä kerrostalo ei ole sopiva asuinpaikka heille, jotka eivät tätä tosiasiaa kestä, ihmisiä on monessa elämäntilanteessa ja sellaista se elämä nyt vain on.

Tyhjiä taloja on maaseutu tosiaan täynnä kuten täällä on todettu. Sinne voi halutessaan muuttaa myös valittajat.

T. Naapuri joka ei jaksa jokaiseen äännähdykseen, kolisteluun  ja muuhunkaan mökään reagoida. Vain jos oikeasti tarvetta poliisille otan puhelimen käteen asian merkeissä.

Onneksi mun lapsi on ymmärtänyt, että on öisin on pakko olla hiljaa ja muutenkin ei voi mekkaloida kuinka paljon tahansa. Naapureille olen jonkin verran kertonut autismista, koska se auttaa heitä ymmärtämään. Toki meillä on omistusasunto, niin vaikka siitä pystyy häätämään, niin näitä asioita kertoessa taloyhtiölle on enemmän ns vaikutusvaltaa kuin vain vuokralaisella.

Jos meteli häiritsee terveiden ihmisten elämänlaatua niin siihen on puututtava. Ei kukaan jaksa herätä joka yö naapurin takia oli autisti tai ei. Itse en meteliä katselisi. Ihan tarpeeksi jouduin narkkaria naapuripariskuntaa sietämään. Vaikka kuinka kerrostaloista kuuluu ääniä, ei sentään öitä tarvitse valvoa niiden takia. Miksi ei laita poikaa sitten johonkin hoitopaikkaan, jos ei kotona pärjää. 

Kumman asuminen kerrostalossa on tärkeämpää autistin joka melskaa vai työssäkäyvät tai opiskelevat naapurit? 

Kunnon elämänkallu, kun sopivan lääkityksenkin tietää paremmin, kuin lääkärit. Naapuriparat. Onneksi pääsevät nyt tuskasta 

On  muillakin ihmisillä oikeus elää rauhassa, olipa metelöijä kuka tai mikä tahansa.

Vierailija kirjoitti:

Miksei autistista voi käskeä olemaan hiljaa?

Ihan samaa mietin. Tai miksei voi sanoa, että nyt loppuu koluuttaminen keskellä yötä?

Uutinenhan on ikivanha, toivotaan että äiti löysi paremmat naapurit jostain muualta. Ymmärrän toisaalta naapureitakin, kuitenkin uutisen perusteella herää ajatus onko hiukan herkästi puututtu. Poika ei uutisen mukaan asu kuitenkaan kotonaan kokoaikaisesti. Surullinen juttu mielestäni. 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinkö oikein, äiti on vähentänyt lapsen SKITSOFRENIALÄÄKITYSTÄ, jotta lapsen tunteet eivät tukahtuisi..?!? Skitsofreenikoilla nuo tunteet tuppaavat olemaan aika haitallisia välillä, paitsi muille myös heille itselleen, joten pidän aika epäilyttävänä tuollaista toimintaa! 

Miten lääkäri on suostunut tuohon? Vai onko hän edes tietoinen lääkityksen pienentämisestä? Onko lääkärille kerrottu lapsen nukkumattomuudesta ja metelöinnistä? Ja hän silti puoltaa lääkityksen vähentämistä???

No lapsi ei nuku ja on rauhaton juuri sen takia, että lääkitystä on menty ominpäin ilman lääkärin lupaa vähentämään. Tuskin tuo tekee hyvää, että säännölliseksi tarkoitettua lääkitystä omavaltaisesti muutellaan muutamaksi päiväksi. Eikö tuon lääkkeen tarkoitus juuri ole auttaa rauhoittumaan ja nukahtamaan?