Pätkäpaasto 16:8 - kokemuksia

Oletko huomannut mitään eroja 16:8 verrattuna 18:6 pätkäpaastoon? Kiinnostaa kovasti, sillä itse mietin, että tuo 8 tunnin ruokailuikkuna saattaa olla mulle liian pitkä ajanjakso.

Vierailija kirjoitti:

Oletko huomannut mitään eroja 16:8 verrattuna 18:6 pätkäpaastoon? Kiinnostaa kovasti, sillä itse mietin, että tuo 8 tunnin ruokailuikkuna saattaa olla mulle liian pitkä ajanjakso.

Itse en pysty 18:6 versioon ollenkaan, itse asiassa 16:kin on siinä rajoilla, ja joskus joudut lyhentämään paastoa parilla tunnilla. Näin naisena olen huomannut että PMS-oireiden aikaan ennen menkkoja erityisesti voi tehdä 14 tuntia pidempi paasto todella tiukkaa, vaikka muuhun aikaan kuusta ei teekään.

Vierailija kirjoitti:

Oletko huomannut mitään eroja 16:8 verrattuna 18:6 pätkäpaastoon? Kiinnostaa kovasti, sillä itse mietin, että tuo 8 tunnin ruokailuikkuna saattaa olla mulle liian pitkä ajanjakso.

380 vastaa... ehkä vähän ohi sen mitä tarkoitit. Siirtyminen 16:8 -> 18:6 oli minulle suht helppoa ja "luontaista", kun nälkä ei ollut enää läsnä aikasemman päivän ensimmäisen aterian aikoihin. Ja syy miksi siirryin pienempään ruokaikkunaan ei ollut ennakoitu päätös, vaan tuli tunne että nyt on sopiva aika. 

Minusta pääasia on että jos nyt paastorytmi on esm. 16:8 niin yrittää hilata sitä vähitellen 17:7, jne. Ja pysähtyy siihen mikä on itselle luontaista ja sopii päivärytmiin. Eikä heti lähde tavoittelemaan pientä ikkunaa. Ruokahaluhan on myös syklisten hormonien aikaansaamaa (greliinin ainakin), niin nehän erittyy niihin aikoihin kun ihmisellä on tapana syödä. Sen takia ainakin minulle on ollut sopivaa lykätä yhtä nälkäpiikkiä kerrallaan, ettei vaan tulisi uusia mielitekoja ja ei-hallittavaa ärtyisyyttä. 

Niin, ja kun olin 16:8, niin kokeilin lopussa kahta kunnon ateriaa ilman välipaloja päiviä, ehkä se osaltaan auttoi lyhentämään ikkunaa.

Aikuisille tämä voi olla hyväkin tapa syödä mutta lasten pito ruoatta "pitkälle iltapäivään" ei varmasti ole kenenkään asiantuntijan mielestä hyvää lasten ruokkimista. Jopa kulttuureissa joissa aikuiset syö harvoin eikä syö välipaloja, lapsille ja raskaana oleville on eri säännöt, aamupäivän välipalat ja iltapäivän välipalat pääaterioiden liskäsi. 

Aika harvinaiset 4 lasta ja 7 lastenlasta on kyllä, jos nämä kaikki on sellaisia että jos aamulla herää "normaaliin aikaan" niin nälkä tulee vasta iltapäivällä. Itse en ole tällaiseen opettajana törmännyt ikinä, sen sijaan siihen kyllä että jos kotona ei syö aamupalaa eri syistä niin aamupäivällä on nälkä ja keskittyminen vaikeaa.

Kiitos nro 380 nopeasta vastauksestasi. Totta tuo, että täytyy etsiä se itselle luontainen jaksotus, oman päivärytmin kannalta. Yllättävän helppoahan tämä on ja tulee kieltämättä sellainen olo, että miksi hitossa en oo tajunnut tätä jo aikaisemmin! No, onneksi sentään nyt. Jonkinlainen oma ihmiskokeilu menossa, mulla on vhh-/karppaustaustaakin, joten sikäli säätäminen ja oman itsen kuuntelu on tuttua juttua.

Ei meidänkään lapset söisi ennen kuin iltapäivällä. Nyt kesäaikaan kun ovat olleet keskenään kotona jokusen päivän niin aamupala on skipattu joka kerta ja syöty sitten kun on tullut nälkä. Itsekin muistan että lapsena en halunnut enkä edes voinut syödä aamulla kun tuli paha olo. Aikuisena opettelin kun "aamupala on päivän tärkein ateria". Pöh. Eihän entisaikoinakaan todellakaan odotellut mikään aamupala pöydässä vaan se piti ensin metsästää ja keräillä. Ihan järkeenkäypää että edelleenkään emme tarvitse ruokaa heti herättyämme, kun fysiologisesti olemme aivan samanlaisia kuin satoja tuhansia vuosia sitten.

Vierailija kirjoitti:

Ei meidänkään lapset söisi ennen kuin iltapäivällä. Nyt kesäaikaan kun ovat olleet keskenään kotona jokusen päivän niin aamupala on skipattu joka kerta ja syöty sitten kun on tullut nälkä. Itsekin muistan että lapsena en halunnut enkä edes voinut syödä aamulla kun tuli paha olo. Aikuisena opettelin kun "aamupala on päivän tärkein ateria". Pöh. Eihän entisaikoinakaan todellakaan odotellut mikään aamupala pöydässä vaan se piti ensin metsästää ja keräillä. Ihan järkeenkäypää että edelleenkään emme tarvitse ruokaa heti herättyämme, kun fysiologisesti olemme aivan samanlaisia kuin satoja tuhansia vuosia sitten.

Väkisin tuli mieleen hiljattain lukemani kirja jsosa puhuttiin mm. parin Etelä-Amerikan alkuperäiskansan ruokavaliosta. Antropologi oli siis mennyt elämään vielä metsästys-keräilytavalla elävien heimojen pariin joksikin aikaa ja tutkinut myös ruokavaliota tapojen ja uskomusten lisäksi. Siellä oli kuulemma hedelmiä (tuoreena ja kuivattuna) ja pähkinöitä tietyssä paikassa leiriä aina, ja sieltä syötiin aamu- ja välipaloja säännöllisesti. Aamulla ennen kun lähdettiin metsästämään ja keräilemään aina söivät jotain ja miehet metsästysreissuille pakkasivat syötävää mukaankin.

Pätkäpaastohan ei automaattisesti tarkoita että nimenomaan aamupala pitää skipata. Me heräämme lasten kanssa aamuisin aikaisin, viiden aikaan, ja kyllä seiskalta aamupala jo maistuu ja on kova nälkä. Iltaisin en syö eikä ole nälkä. Tämä vaan siitä tuli mieleen kun kaikilla muilla täällä tuntuu olevan niin myöhäinen rytmi ja nimenomaan aamupalan syömisestä on tullut mörkö.

Vierailija kirjoitti:

Pätkäpaastohan ei automaattisesti tarkoita että nimenomaan aamupala pitää skipata. Me heräämme lasten kanssa aamuisin aikaisin, viiden aikaan, ja kyllä seiskalta aamupala jo maistuu ja on kova nälkä. Iltaisin en syö eikä ole nälkä. Tämä vaan siitä tuli mieleen kun kaikilla muilla täällä tuntuu olevan niin myöhäinen rytmi ja nimenomaan aamupalan syömisestä on tullut mörkö.

Sama täällä. Olen aamuvirkku, ja aamiainen on minulle aina ollut päivän mieluisin ateria, josta en ole valmis luopumaan. Sen sijaan lopetan syömisen jo alkuillasta. En voisi kuvitellakaan tekeväni toisin päin.

Myöskään itse en luopuisi mistään hinnasta aamiaisesta. Se on tärkein ateria päivässä itselleni ihan jo siksikin, että muuten sitä ei vatsantoiminta lähde ollenkaan käyntiin! Ummetus olisi taattu, jos söisin vasta puolenpäivän tai iltapäivän  aikoihin ekan kerran

Ei todellakaan tarvitse luopua aamiaisesta, jos se tuntuu omalta ja tarpeelliselta. Paastojakson rytmitys on sitten vaan erilainen, kuten ylempänä onkin jo todettu. Tämä tässä onkin parasta mun mielestä, tietynlainen vapaus ja helppous, jokainen hakee sen itselle parhaiten toimivan jaksotuksen. Varmasti osittain senkin takia tää homma toimii niin hyvin.

Itselle toimii parhaiten niin, että syön aamupalan (puuroa marjoilla ja maapähkinävoilla tai tahinilla/täyjyväruisleipä hummuksella, tofulla tms. ja runsailla kasviksilla smoothien kera/chiasiemenvanukas hedelmillä tmv.) klo 6, lounaan klo 11 ja kotiin päästyä klo 16 nopeasti hiukan lämmintä ruokaa ja sitten mieluiten heti perään pitkälle kävelylle.

Jos en lähde, herkästi jää syömismoodi päälle, syön ruoan, sitten saatan ottaa päälle leivän, sitten vielä hedelmää jne. Mutta kun poistun heti ruoan ääreltä, kotiin palattua on hyvä mieli kun ei jäänyt toteuttamaan mielitekoja (ja sitten olisi liian täynnä lähteäkseen kävelylle...) eikä enää edes kiinnosta syödä. Loppupäivänä ei tule enää nälkä, joten aamulla taas seuraava ruoka.

Paaston pituudeksi jää näin vain 14 h, mutta tiukemmalle en halua vetää ja toisaalta paino pysyy hyvin kurissa näinkin.

Mulla menee ihan toisinpäin. Eilenkin 16h paastoaika tuli täyteen yhdeltä, mutta kolmelta vasta söin karjalanpiirakan vaikka yhtään ei tehnyt mieli ruokaa vielä silloinkaan. Viideltä ei vieläkään ollut oikein nälkä joten söin puoli purkkia raejuustoa. Seitsemältä tein ruoan ja söin sen ja jälkiruoan ja sen jälkeen olisikin tehnyt mieli napostella koko ajan jotain. Söin vielä lisää ruokaakin yhdeksältä, ja sitten aloitin taas paaston.

Tämä on tullut nyt paastoilun myötä ettei tee mieli syötävää, ja ihan hyvä näin, koska ennen oli tapana napostella pitkin päivää ja painoa pääsi kertymään vähitellen.

Vierailija kirjoitti:

N48 kirjoitti:

Kolme viikkoa olin. Eilen lopetin. Painossa ei juuri mitään muutosta (67.6kg--67.7kg). Olen 172cm pitkä. 

Ehkä vyötärö hiukan kapeampi ja aamuisin kevyempi olo. Välillä karmiva nälkä ja välillä en ehtinyt millään syödä tarpeeksi siinä 8 tunnissa. Voimatonta oloa usein. 

Olet jo hoikka, joten mitä järkeä laihduttaa.

Niinpä, mutta tässähän se syömishäiriöni näkyykin :( En pidä itseäni hoikkana. Nyt varsinkaan, kun en ole moneen kuukauteen käynyt salilla enkä kävelylenkeillä, niin vartalo on kaikkea muuta kuin kiinteä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

10-vuotias itki ja suri jo etukäteen, kun joutuu menemään takaisin kotiin. Hän kyseli meiltä, että minkä ikäisenä saisi muuttaa kotoa pois.

Äitinsä soitteli harva se päivä, vaikka lapsi sanoi, että ei pidä kännykkää mukana, kun on pelkissä uikkareissa aamusta iltaan.

Nämä seikat ei liity pätkäpaastoiluun mitenkään, vaan kertoo vain siitä että löydät arvosteltavaa kaikesta mitä miniäsi tekee, joten ymmärrän miksi teidän on vaikea löytää yhteistä säveltä. Eikä liity mitenkään ruokavalioon sekään että kaikki lapset rakastaa vapaata kesälomaa mummolassa enemmän kuin arkea velvollisuuksineen kotona.

Ja vaikka itse pätkäpaastoilen mielelläni, lapseni on aina ollut nälkäinen heti herättyään, joten ihmiset on erilaisia ja meillä kaikilla on omanlaisemme ruokarytmit.

Sama tunne tuli tuosta tekstistä, eli melkoisen epäsympaattinen anoppi. Kauna paistaa läpi pahasti.

Muuten kyllä söisin minäkin mielelläni itse pyydystettyä ja savustettua järvikalaa ja villivihannessalaattia (mitä se sitten lieneekään). Eipä sitä kaupunkilaisena virkamiehenä ole sellaiseen niin usein mahdollisuutta.

Mutta kuulostaa mukavalta mummolalta lapsille, ellei siellä sitten mustamaalata äitiä.

Kannattaa muistaa, että paaston hyödyt painonpudottamisessa saadaan täysimääräisesti käyttöön vasta (yleensä) 14 tunnin jälkeen.  Ensimmäiset 6 tuntia keho käyttää edellisen ruoan energiaa. Seuraavat muutamat tunnit keho käyttää glukoosia verestä. Rasvaa keho alkaa käyttämään, kun glukoosivarastot on tyhjät. 

Ei pidä myöskään unohtaa paastoamisen muita terveyshyötyjä, eli autofagosytoosia. Tämä mm. hidastaa ikääntymistä. 

N48 kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

N48 kirjoitti:

Kolme viikkoa olin. Eilen lopetin. Painossa ei juuri mitään muutosta (67.6kg--67.7kg). Olen 172cm pitkä. 

Ehkä vyötärö hiukan kapeampi ja aamuisin kevyempi olo. Välillä karmiva nälkä ja välillä en ehtinyt millään syödä tarpeeksi siinä 8 tunnissa. Voimatonta oloa usein. 

Olet jo hoikka, joten mitä järkeä laihduttaa.

Niinpä, mutta tässähän se syömishäiriöni näkyykin :( En pidä itseäni hoikkana. Nyt varsinkaan, kun en ole moneen kuukauteen käynyt salilla enkä kävelylenkeillä, niin vartalo on kaikkea muuta kuin kiinteä. 

Surullista. Moni olisi ikionnellinen jos olisi noissa mitoissa.

Mä oon myös katsonut paljon tuon Dr. Eric Bergin videoita, ja tällä hetkellä yritän syödä omad-tyylillä, eli kerran päivässä ja ketodieetillä. Ylipainoa on paljon, taustalla vuosikausien syömishäiriö, ja parhaalta tällä hetkellä tuntuu (vasta vajaan viikon tällä ollut), että ei kertakaikkiaan edes tee mieli mitään sokerisia herkkuja. Ruokailun jälkeen tuntee että on todellakin syönyt tarpeeksi. Paino on tippunut muutaman kilon, mutta en ota stressiä, koska ajattelen että keho yrittää ensin korjata sille aiheuttamiani vahinkoja, ja alkaa vasta myöhemmin todenteolla polttaa rasvaa. Tosi hyvä olo koko ajan, ei nälkää.

Uskon että pätkäpaastolla on paljon terveydellisiä hyötyjä, varsinkin siinä vaiheessa kun keho alkaa korjata vahingoittuneita soluja. Helpottaa myös elämää kun ei tarvitse koko ajan ajatella ruokaa. Ketodieetissä parasta on tunne siitä että syö elääkseen, antaa elimistölle tarpeellisia ravintoaineita, vitamiineja ja mineraaleja, mistä saa täyden hyödyn, kun insuliini- ja kortisolitasot laskevat ja mahdollinen tulehdustila häviää.

Sama fiilis kuin tuossa yllä, nyt annetaan kehon korjata itse itseään ja aikaa menee sen verran kuin on tarpeen, kiirettä ei ole. Rauhassa vaan.

Haluaisin kysyä onko kukaan pätkäpaastoilija huomannut muutosta nukkumisessa, unen laadussa, unirytmissä jne? Mä oon kärsinyt jo vuosia, varmaan ainakin 10 vuotta todella huonosta unen laadusta. Ja tässä voin todeta vanhan viisauden, että määrä ei todellakaan korvaa laatua, usein pitkänkin nukkumisen jälkeen oon ollut edelleen väsynyt, kuin jyrän alle jäänyt. Nyt on pätkäpaastoilua takana kolmisen viikkoa ja ilokseni oon havainnut jotain muutosta positiiviseen suuntaan, esim. uni tulee illalla nopeammin ja tunnen illalla hyvää väsymystä aiemmin, joten käyn myös nukkumaan aiemmin. Lisäksi tuntuu, että nukun syvemmin/sikeämmin, en enää herää jokaiseen kolahdukseen tai kurki kelloa jatkuvasti pitkin yötä. Unen/nukkumisen vaikutukset ylipainon syntyyn ovat ilmeisesti nykyään kiistattomat, joten voisiko olla niin, että tämäkin on osa sitä "keho korjaa itseään" -tilaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei meidänkään lapset söisi ennen kuin iltapäivällä. Nyt kesäaikaan kun ovat olleet keskenään kotona jokusen päivän niin aamupala on skipattu joka kerta ja syöty sitten kun on tullut nälkä. Itsekin muistan että lapsena en halunnut enkä edes voinut syödä aamulla kun tuli paha olo. Aikuisena opettelin kun "aamupala on päivän tärkein ateria". Pöh. Eihän entisaikoinakaan todellakaan odotellut mikään aamupala pöydässä vaan se piti ensin metsästää ja keräillä. Ihan järkeenkäypää että edelleenkään emme tarvitse ruokaa heti herättyämme, kun fysiologisesti olemme aivan samanlaisia kuin satoja tuhansia vuosia sitten.

Väkisin tuli mieleen hiljattain lukemani kirja jsosa puhuttiin mm. parin Etelä-Amerikan alkuperäiskansan ruokavaliosta. Antropologi oli siis mennyt elämään vielä metsästys-keräilytavalla elävien heimojen pariin joksikin aikaa ja tutkinut myös ruokavaliota tapojen ja uskomusten lisäksi. Siellä oli kuulemma hedelmiä (tuoreena ja kuivattuna) ja pähkinöitä tietyssä paikassa leiriä aina, ja sieltä syötiin aamu- ja välipaloja säännöllisesti. Aamulla ennen kun lähdettiin metsästämään ja keräilemään aina söivät jotain ja miehet metsästysreissuille pakkasivat syötävää mukaankin.

Pohjoisessa ja kylmässä ei ollut mitään hedelmiä tai pähkinöitä käännä juurikaan. Ehkä jotain aikaisemmin poimittuja marjoja saattoi hieman olla. Alunalkaen ennen 16/8 pätkäpaaston aikaa puhuttiin warrior dieeteistä ja siinä sai syödä pieniä määriä hedelmää ja marjaa paastoajalla mutta varsinaiset ruokailuajat ovat sitten erikseen.

Kuitenkin jos nyt katsomme mitä nykytiede sanoo aiheesta voimme todeta, että nimenomaan täydellisellä paastolla saavutetaan sellaisia terveyshyötyjä joita ei muuten saavuteta kuten kuona-aineiden ja myrkkyjen vaihto kehosta paaston aikana, anti-inflamatorinen vaikutus jne. Keho siis huoltaa ja korjaa itseään supertehokkaasti paaston aikana. Täysin 14-18h paasto on perusteltu ja oikea tapa sellaiselle, jolle se sopii (suurimmalle osalle).