Onko muita joille Isänpäivän käynti oman isän luona on pakkopullaa?

Vierailija kirjoitti:

Minullakin vaikea isä. Ei hyväksy vaimoani, ollaan oltu yhdessä yli 17 vuotta jo, muttei vieläkään puhu hänelle mitään. Vierailut on kiusallisia ja hankalia, kun rakkaani sivuutetaan. Ei kyllä hyväksy minuakaan. Lähdin "väärälle" uralle, kun en jatkanutkaan hänen valitsemallaan uralla, enkä halunnut perheyritykseen. Koko ajan ihmetellään uravalintaani ja miksen halunnutkaan samalle alalle ja samaan firmaan. Minun toiveillani ja unelmillani ei ole merkitystä, ne on naurettavia ja ne kyseenalaistetaan. Kun en suostunut aikanaan jättämään tyttöystävääni, nykyistä vaimoani, niin isä sanoi, etten ole hänen poikansa. Koskaan en ole tarpeeksi hyvä. En oikeastaan tiedä, mikä vaimossani niin isää haittaa, ehkä se, kun hän uskoo minuun ja tukee minua kaikessa.

Minusta teet väärin, jos viet vaimosikin isäsi luo, 17 vuotta on pitkä aika. Eikä sinunkaan ole pakko käydä, mutta varmaan velvollisuudesta haluat.

Onneksi ei tarvi käydä kun asuu toisella puolen suomea. Häneltäkään ei ole koskaan tullut kehuja tai kannustuksia mistään. Haukkuja ja huutamista kylläkin. Ja lapsena remmi viuhui tai tuli tukkapöllyä. Olin oikeasti aika kiltti lapsi mutta jatkuvaan huutamiseen tuli uhma ja siitäkös isä riemastui. Ikinä ei muista edes onnitella merkkipäivinä. Täytyy aina muistuttaa lapsenlapsien synttäreistä että muistaa edes onnitella. Todella kylmä ja itsekäs ihminen. Viimeksi kun pyysin todelliseen hätään apua jota mietin pitkään ja hän olisi ainut vaihtoehto niin täystyrmäys ja hirveät haukut ja huudot taas. Hän sanoo sellaisia asioita joita en IKINÄ sanoisi kenellekään. Paha ihminen. En muista tänään.

Täällä paljastuu totuus suomalaisista isistä, ainakin keski-ikäisistä ja sitä vanhemmista ikäluokista. Kiva tietää, että ei ole ainoa, jolla epämiellyttäviä kokemuksia lapsuudesta ja nuoruudesta. Pakkopullaa on tosiaan.

Meidän vanhemmat on kasvatettu sota-ajan traumojen keskellä. Itse piti pärjätä, ei saa valittaa ja vanhemmat eivät pystyneet osoittamaan hellyyttä ja huomioita kun itse olivat niin rikki henkisesti. Nyt se sama omien vanhempien trauma kohdistuu meidän sukupolveen. Onneksi me jo sentään pystytään antamaan omille lapsillemme erilainen lapsuus-kiitos erilaisen yhteiskunnan ja avoimuuden. Ei jatketa enää samaa "kun mullakaan niin ei sullakaan" mentalitettia. Katsotaan elämää eteenpäin, menneille ei mahdeta mitään. Itsekin tajusin tässä yhtenä päivänä kun taas kieriskelin pahan olon tunteessa kun isä ei välitä ja isovanhemmt eivät välittäneet yms. niin mitä hittoa mä sellasta taakkaa kannan harteillani! Se on mennyttä. Mulla on edessä vain tulevaisuus. Tämä oma perhe, mahdolliset lapsenlapset ja ehkäpä vielä heidänkin lapset. Nyt on mun tilaisuus vaikuttaa ja rakentaa heille täysin erilainen suhde omiin läheisiinsä. On mun ja mieheni vastuulla rakentaa ehjä perhe jossa lapset tuntevat olevansa hyväksyttyjä ja arvostettuja, saavat tukea mitä ikinä tulvaisuudessa päättävätkin tehdä. Tsemppiä kaikille vanhemmille ja Onnea isille tänään ja tulevaisuuteen : ))

Miten se on sodan syy että isä puristelee tytärtään takapuolesta? Olen kyllästynyt selittelemään ja ymmärtämään vanhempien tekemisiä jollain sodalla johon eivät itse edes osallistuneet. Voisinhan minäkin hommata lapsia ja hakata niitä ja minua pitäisi vain ymmärtää, koska sentään isovanhempani olivat sodassa. Minäkään en saanut valittaa ja itse on pitänyt pärjätä raivohullun kähmivän kännikalaisän ja välinpitämättömän äidin kanssa, saanko minäkin siis tehdä omille lapsille mitä vain ja minua pitää vain ymmärtää? (ei ap)

Laitan onnittelutekstiviestin, siinä kaikki. Isäni on jaksanut uskollisesti yli 50 vuotta tukea ja uhrata kaikkensa narsistivaimonsa eli äitini eteen. Lasten olisi pitänyt loputtomasti ymmärtää ja hyväksyä se, että kaikki energia ja resurssit käytetään "herttakuningattaren" hyväksi.

En enää halua, enkä jaksa katsella tuota sairasta kuviota. Kauan luulin isääni uhriksi, mutta jossain kohtaa tajusin, että kyllä aikuinen mies voi valita toisin - hän on itse haluamalla halunnut käyttää elämänsä noin. Ja katsonut omien lastensa kärsimystä ilman empatiaa.

En ymmärrä miksi te olette missään tekemisissä isiensä kanssa. Enkä ymmärrä miksi mieheni on. Hänen isänsä kuristi ja pahoinpiteli häntä, petti sitten mieheni äitiä ja toi tämän uuden naisen heidän kotiinsa esittäytymään että tässä on tämä uusi ja parempi jonka mukaan lähden ja jätän teidät lapsetkin. Silti tuon narsisti-isän luona pitää vierailla säännöllisesti. Vierailuilla isä kehuu uutta perhettään ja haukkuu edellisen liiton lapsia lihaviksi koska heillä on äidin geenit. Jos kyseessä olisi minun isäni, en olisi häneen missään tekemisissä ja ehdotan aina samaa miehelleni. Haluaa silti aina jostain selittämättömästä syystä mennä. Kertokaa mulle miksi te muut silti olette tekemisissä?

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi te olette missään tekemisissä isiensä kanssa. Enkä ymmärrä miksi mieheni on. Hänen isänsä kuristi ja pahoinpiteli häntä, petti sitten mieheni äitiä ja toi tämän uuden naisen heidän kotiinsa esittäytymään että tässä on tämä uusi ja parempi jonka mukaan lähden ja jätän teidät lapsetkin. Silti tuon narsisti-isän luona pitää vierailla säännöllisesti. Vierailuilla isä kehuu uutta perhettään ja haukkuu edellisen liiton lapsia lihaviksi koska heillä on äidin geenit. Jos kyseessä olisi minun isäni, en olisi häneen missään tekemisissä ja ehdotan aina samaa miehelleni. Haluaa silti aina jostain selittämättömästä syystä mennä. Kertokaa mulle miksi te muut silti olette tekemisissä?

Osa kunnioituksesta ja osa perinnön takia. Pitää pysyä framilla ettei testamenttaa muualle.

Vaikkei minulla noin rajuja kokemuksia ole, niin täytyy sanoa että on outoa viettää isänpäivää 25v jolla ei ole vielä omaa perhettä. Isä asuu ruotsissa ja välimatka on etäännyttänyt meitä toisistaan. Että miksi pitää jokavuosi toitottaa että hyvää isänpäivää.

Näitä lukiessa vahvistuu se joskus mieleen hiipivä ajatus, että isä tekikin palveluksen hylätessään kokonaan.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa vahvistuu se joskus mieleen hiipivä ajatus, että isä tekikin palveluksen hylätessään kokonaan.

Kyllä. Minua vituttaa ettei minua otettu lapsena huostaan.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa vahvistuu se joskus mieleen hiipivä ajatus, että isä tekikin palveluksen hylätessään kokonaan.

Näin varmaan on. Häipyjät ovat moniongelmaisia, joten parempi vaan.

Minulla on hyvät välit isään mutta silti isänpäivä on pakkopullaa. Tai tapaaminen ei, pyysin kylään, keitellään kahvit jne mutta että pitäisi vaikka lahjalla muistaa vielä nelikymppisenä. Omatkin lapset jo sen ikäisiä, etteivät askartele ilokseen kortteja isälleen tai vaarille joten vähän on keinotekoista. Isäni nyt kumminkin aina jotain odottaa.

Onneksi minulla on ollut hyvä suhde isääni, eikä minun tarvitse parkua palstoilla ahdistustani. Ei isän- eikä äitienpäivästäkään. Koettakaa jo kasvaa aikuisiksi. Teette hallaa vaan itsellenne, kun jurotatte menneitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi te olette missään tekemisissä isiensä kanssa. Enkä ymmärrä miksi mieheni on. Hänen isänsä kuristi ja pahoinpiteli häntä, petti sitten mieheni äitiä ja toi tämän uuden naisen heidän kotiinsa esittäytymään että tässä on tämä uusi ja parempi jonka mukaan lähden ja jätän teidät lapsetkin. Silti tuon narsisti-isän luona pitää vierailla säännöllisesti. Vierailuilla isä kehuu uutta perhettään ja haukkuu edellisen liiton lapsia lihaviksi koska heillä on äidin geenit. Jos kyseessä olisi minun isäni, en olisi häneen missään tekemisissä ja ehdotan aina samaa miehelleni. Haluaa silti aina jostain selittämättömästä syystä mennä. Kertokaa mulle miksi te muut silti olette tekemisissä?

Osa kunnioituksesta ja osa perinnön takia. Pitää pysyä framilla ettei testamenttaa muualle.

En usko että se narsisti jättää senttiäkään. Se olisi sen täydellinen viimeinen kosto.

Vierailija kirjoitti:

Onneksi minulla on ollut hyvä suhde isääni, eikä minun tarvitse parkua palstoilla ahdistustani. Ei isän- eikä äitienpäivästäkään. Koettakaa jo kasvaa aikuisiksi. Teette hallaa vaan itsellenne, kun jurotatte menneitä.

...ja sinäkö teet vain hyvän teon meille kertomalla, että sinulla on ollut hyvä suhde isääsi, joten muiden pitäisi "lakata jurottamasta"? Kasvaisit itse aikuiseksi.

Terv. Oma isäni on juoppo, joka edelleen terrorisoi minua. Olis kiva, jos saisi edes palstalla parkua asiaa, kun ei muualla kehtaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi te olette missään tekemisissä isiensä kanssa. Enkä ymmärrä miksi mieheni on. Hänen isänsä kuristi ja pahoinpiteli häntä, petti sitten mieheni äitiä ja toi tämän uuden naisen heidän kotiinsa esittäytymään että tässä on tämä uusi ja parempi jonka mukaan lähden ja jätän teidät lapsetkin. Silti tuon narsisti-isän luona pitää vierailla säännöllisesti. Vierailuilla isä kehuu uutta perhettään ja haukkuu edellisen liiton lapsia lihaviksi koska heillä on äidin geenit. Jos kyseessä olisi minun isäni, en olisi häneen missään tekemisissä ja ehdotan aina samaa miehelleni. Haluaa silti aina jostain selittämättömästä syystä mennä. Kertokaa mulle miksi te muut silti olette tekemisissä?

Osa kunnioituksesta ja osa perinnön takia. Pitää pysyä framilla ettei testamenttaa muualle.

Pärjäät kyllä ilman perintöäkin. Ainakin itse olen sopeutunut ajatukseen, että perintö isältä on 0 - 500 000 e. Kokisin kyllä oikeudekseni saada sen, mitä isovanhempani jättivät hänelle eli ehkä tappelisin lakiosasta, jos sellainen tilanne tulisi.

Millaista tämä isienne terrorisointi ym on käytännössä? Mitä he ovat teille tehneet??

Jos se on pakkopullaa niin eihän kukaan pakota menemään. En itsekään ole käynyt kertaakaan enkä edes onnitellut. Ja välit isään silti ovat kunnossa, muuten nähdään kyllä, mutta meidän suvussa vaan ei koskaan ole ollut tapana juhlistaa oikein mitään merkkipäiviä. Isääni ärsyttää sekin kun hänen omat sisaruksensa tuppaavat kutsumatta kylään esim. syntymäpäivänä, ei todellakaan ole mitään juhlaihmisiä. Joten meillä jätetään suosiolla juhlimatta kaikki ja hyvä niin. En itsekään kaipaa mitään juhlia itselleni enkä loukkaannu jos vanhempani jättävät onnittelematta. Olen kasvanut siihen, ettei meillä vaan juhlita ja sillä hyvä. Muulloin sitten kyläillään puolin ja toisin, ei siihen tarvita mitään väkinäisiä "juhlapäiviä", kaikki ovat tietääkseni tyytyväisiä tilanteeseen joten miksi väkipakolla viettää mitään näitä pakkopullajuhlia vain "koska niin kaikki muutkin tekevät"? Kukin tyylillään, sanon minä. Ja ne kenellä on ollut huono isä ja kurja lapsuus (ei edes koske itseäni), sitä suuremmalla syyllä voi ihan huoletta unohtaa koko isänpäivän.

Vierailija kirjoitti:

Ei isänpäivänä ole mikään pakko käydä, jos se tuntuu vaikealta. En minäkään käy, vaikka muuten kyllä vierailen isän luona jopa mielelläni.

Eihän se pakko ole, mutta kaikesta huolimatta itse näen isässäni jotain hyvääkin. On hän kuitenkin tarjonnut perheen toimeentulon lapsuudessani, maksanut ulkomaanmatkoja ja hyviäkin muistoja on niiden ikävien muistojen lisäksi.

Vaikka lapsuus oli kurjaa, niin ei se täysin kurjaa kuitenkaan ollut. Siksi koen että haluan kuitenkin yhteyttä isääni pitää, enkä laittaa välejä kokonaan poikki. Harvoin siellä käyn, nytkin oli kuukausia välissä etten ollut käynyt, eli isänpäivä on yksi niistä päivistä kun siellä tulee käytyä ja hoidettua se vähäinen yhteydenpito sinne suuntaan, siksi se tuntuu velvollisuudelta.