Työ opena vie kaikki voimat, ei voimia omille lapsille :(

Sama. En jaksa omilleni järkätä mitään kun duunishow vie voimat täysin. T. Lto

Olen lapseton ope ja ajattelen ysein, että en voi tehdä omia lapsia koska en vaan jaksaisi hoitaa niitä työpäivät vaan venyy ja energia uppoaa kaikkien muiden lapsiin.

Mulla oli lto:na sama, jätin koko alan. Nyt olen tavallisessa duunarihommassa, kaikki työ jää työpaikalle ja kotona jaksan vaikka mitä. Ei se palkka ja asema työelämässä ole aina kaikkein tärkeintä, vaan se että saa elämästä omien arvojensa mukaista. Minulle tärkeintä on oma perhe ja läsnäolo ja yhdessä tekeminen ja oleminen, en halua olla vain kireä haamu itselleni kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa, ja vain jotta jaksaisin toisten lapsia opettaa ja kasvattaa ja senkin koin ihan hirveän uuvuttavaksi.

Hölmö asettaa työnsä lapsiensa edelle. Sama kuin purisi itseään jalkaan. Miksi teette niin? Halutaan olla työssä niin päteviä ja näyttää hyvältä opettajalta, että omille lapsille ei jää mitään. Kadutte satavarmasti myöhemmin.

Täällä myös yksi lapseton ope. Olen uran alkuvaiheessa ja jos olisi vielä omat lapset tässä niin en jaksaisi. Muutaman vuoden jälkeen ehkä helpottaa.

Ymmärrän. Olen ope ja työ vie todella paljon sosiaalista energiaa. Minulla ei ole vielä lapsia ja olenkin ajatellut, että jos jatkan tässä samassa työssä, yksi lapsi riittää tai sitten kaksi mutta isolla ikäerolla. Olen kyllä miettinyt, että ennemmin minun kannattaisi yrittää vielä muuttaa työtä jotenkin, että olisi arkena enemmän paukkuja. Harmi, ettei ihminen saa energiaa niin, että esim. kesälomalla lataa akut täyteen ja sitten töissä arkena käyttää sitä latinkia ja jaksaa pitkiä päiviä ja vähäunisia öitä.

Voitko yhtään muuttaa työtäsi? Oppilaat korjaamaan itse kokeita? Enemmän sellaista työtapaa, että oppilaat itse hakevat aiheesta tietoa kirjasta + netistä ja vastaavat kysymyksiin ja tunnin lopussa vasta opejohtoinen koonti? Lyhyempiä kirjoitelmia? Jotain mikä suoraan vähentäisi työn määrää ja tarvetta olla jatkuvasti oppilaan saatavilla. Socrative-koe, joka automaattisesti tarkistaa itsensä? Ensi lukuvuonna vähemmän vuosiviikkoylitunteja tai jopa vain osa-aikaiset tunnit? Kerran kuussa yksin hotelliin yöksi, niin on paremmin levänneenä läsnä lapsille? Terapia tai hypnoositerapia, joilla pyrittäisiin muuttamaan omia haitallisia ja kuormittavia ajatus- ja toimintatapoja? Säännöllinen meditaatio, esim. 10 min/päivä? Oisko näistä mihinkään?

Voisitko vaihtaa alaa?

Vierailija kirjoitti:

Mulla oli lto:na sama, jätin koko alan. Nyt olen tavallisessa duunarihommassa, kaikki työ jää työpaikalle ja kotona jaksan vaikka mitä. Ei se palkka ja asema työelämässä ole aina kaikkein tärkeintä, vaan se että saa elämästä omien arvojensa mukaista. Minulle tärkeintä on oma perhe ja läsnäolo ja yhdessä tekeminen ja oleminen, en halua olla vain kireä haamu itselleni kaikkein tärkeimpien ihmisten kanssa, ja vain jotta jaksaisin toisten lapsia opettaa ja kasvattaa ja senkin koin ihan hirveän uuvuttavaksi.

Kerrothan pliis, mihin hommaan vaihdoit. Vihjaa edes. Itselläkin alan vaihto edessä.

Oli työ mikä tahansa niin sitä ei todellakaan kannata jatkaa, jos meno on tuollaista. Järki käteen! Omien lasten hyvinvointi ja oma jaksaminen pitää olla aina ykkösasia.

Jos ei jaksa työssä, lopettaa sen työn. Yksinkertaista. Teet melkoista hallaa lapsillesi jos tuolla systeemillä jatkat.

Huoh. Elämänhallinta kysymys. Itse peruskouluopetusta (yläkoulu) jaksan hyvin hoitaa lapsiani, harrastaa ja elää. Itseasiassa hoidan tuon lisäksi vielä sivutoimena yritystäni (työpäiväni koululla loppuu kahden aikoihin). Vaimoni lto, eikä hänkään tunnu valittavan.

Joka ammatissa on niitä, jotka väsyvät. Suosittelen jotain elämänhallintakurssia tai sitten vain jotain mielekästä harrastusta.

Postin hakemisesta postilaatikostakin saa jo todella työlästä jos sen niin ottaa. ”Tänäänkin olen koko päivän vaan murehtinut bokserit jalassa, tuleekohan se posti maanantaina ollenkaan. Mitään muuta en ole saanut aikaiseksi.”

Kuormituksesi ei johdu vain työstä vaan myös siitä, että sinulla ne hoidettavat lapset. Mahdollisesti myös energiaa vievät ihmissuhteet tai velvollisuudet vaikuttavat asiaan. Outoa, jos et tätä näe.

Itse olen lapseton opettaja, ja minä pärjään ihan hyvin, kun saan päivässä useamman tunnin omaa aikaa harrastuksille, levolle ja hyvinvointijutuille. Ja en todellakaan ole tarmokas tai energinen!

Karma. Ahneella on paskainen loppu.

Et ole ensimmäinen etkä viimeinen opettaja (tai muunkaan alan työntekijä), joka polttaa itsensä loppuun. Ratkaisuna sairasloma, jolloin aikaa saada itsensä kuntoon. Mahdollisesti ammattiapua, jos omat keinot eivät riitä. Myös alanvaihto voi olla paikallaan, jos tuntuu, ettei muutosta tapahdu avusta huolimatta.

Sinulla on neljä lasta ja ajattelet uupumuksesi johtuvan työstä? Neljä lasta tarkoittaa suurperhettä. Aika vaikea on yhdistää tuohon mitään vaativaa kokopäivätyötä. Voin kuvitella, millaista on kuskata neljää lasta harrastuksiin, kantaa maitoa litratolkulla kaupasta, pestä ja huoltaa kuuden hengen pyykkejä, huolehtia neljän hoito- ja koulurepun pakkaamisesta, lukea neljää eri Wilmaa tai reissuvihkoa, hankkia lahjoja neljän lapsen kavereiden synttäreille.

Voisitko ajatella tekeväsi töitä sivutoimisena siihen asti, että yksi tai kaksi vanhempaa lasta ovat yläkoulussa tai vaihtavasi alaa vaikka perhepäivähoitajaksi? Opettajan työ on nykyään todella vaativaa ja edellyttää sitoutumista ja joustamista. Jos haluaa tässä ammatissa toimia, lapsiluku ja muut elämän isot valinnat kannattaa tehdä niin, että jaksaa arkea pyörittää.

Oletko tehnyt ne lapset aaveen kanssa, vai tippuivatko plussapalloina taivaalta? Siis tarkoitan, miksi tässä ei mainita miestä lainkaan? Mitä kuuluu muille elämääsi vaikuttaville asioille ja ihmisille?

Koska sinulla on lapsia, lapsilla on oletettavasti myös isä/isiä. Voisit aloittaa siltä, että pyydät häneltä/heiltä apua. Jos se ei onnistu, sinulla on luultavasti sukulaisia ja/tai ystäviä, jotka voisivat auttaa. Kannattaa myös miettiä, mitkä ovat ne todelliset syyt, joista väsymys johtuu. Onko se vain raskas työ vai onko taustalla muutakin? Sitten kun syy on hahmottunut, sille voi tehdäkin jotain.

Vierailija kirjoitti:

Huoh. Elämänhallinta kysymys. Itse peruskouluopetusta (yläkoulu) jaksan hyvin hoitaa lapsiani, harrastaa ja elää. Itseasiassa hoidan tuon lisäksi vielä sivutoimena yritystäni (työpäiväni koululla loppuu kahden aikoihin). Vaimoni lto, eikä hänkään tunnu valittavan.

Joka ammatissa on niitä, jotka väsyvät. Suosittelen jotain elämänhallintakurssia tai sitten vain jotain mielekästä harrastusta.

Postin hakemisesta postilaatikostakin saa jo todella työlästä jos sen niin ottaa. ”Tänäänkin olen koko päivän vaan murehtinut bokserit jalassa, tuleekohan se posti maanantaina ollenkaan. Mitään muuta en ole saanut aikaiseksi.”

Eihän teidän opettajien työpäivän pitänyt loppua tuntien loppumiseen? Eikö kotona ole vielä viiden tunnin suunnittelusessio? Vai onko se vain kilteille naisopeille, miesopet vetää valmiilla matskulla ja omaa firmaa päälle?

Omalla asenteella voi vaikuttaa paljon. Älä nipota ja pyri täydellisyyteen relaa vähän, sulle on annettu tietyt resurssit, eikä ole sinun vikasi jos et niillä resursseilla pysty ylittämään jotakin tiettyä rimaa, teet vain parhaasi, kuitenkaan kuluttamatta itseäsi loppuun.

Itse olen lastenhoitaja ja työ voi olla todella raskata, jos stressaa kaikesta mihin ei voi vaikuttaa. Kun ottaa vähän rennommin ja ei jumitu asioihin joille ei voi mitään, jaksaa paljon paremmin ja samalla myös välttää kyynistymisen, joka tuntuu olevan ammattitauti.

No, täällä yksi ope joka ei enää jaksanut tuota rumbaa. Aloin miettiä, että ei ole oikein, että toisten lapset on tärkeämpiä ja vie kaiken energian. Jätin opettajan työt ja töissä ollessanikin huomasin, että open hommat taitaa nykyään sopia vain lapsettomille.

Kiitos hyvästä keskustelusta. Lapsirakkaana ihmisenä olen hakeutunut opettaja-opintoihin ja halunnut monta lasta. Väsymys johtuu tietysti muustakin kuin työstä. Kotona on koululaisia ja yksi päiväkoti-ikäinen. Silloin kun olin kotona hoitovapaalla, koin arjen suht helpoksi. Yksi lapsista tarvitsee paljon apua koulun kanssa. Mies tekee paljon kotona, mutta lapset kaipaavat tosi paljon nimenomaan minua. Luokkaani on integroitunut erityislapsia joilla käyttäytymisen ongelmaa. Rankan päivän jälkeen kotona odottaa lapset, harrastukset ja kaikki kotityöt. Niin, mitäs läksin. Joku siirto pitäisi tehdä, mutten tiedä mikä. Ap