Työ opena vie kaikki voimat, ei voimia omille lapsille :(
Viikonloppuisin jaksan vain nukkua, maata ja viettää yöpuvussa koko päivän. Ruokaa laitan mutta mitään muuta en jaksa. Onko kukaan ollut samassa tilanteessa? Lapsia meillä on neljä, nuorin 4v ja loput koululaisia.
Kommentit (120)
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää, että tällä palstalla pitää lähes joka keskusteluun tulla haukkumaan lastentarhaopettajia ja kertomaan, kuinka "turha" ammatti se on. Näinkö vähän vanhemmat arvostavat lastensa opettajia ja kasvattajia. Olen järkyttynyt.
Itse olen valmistunut 2000 sosionomiksi. Meillä jo opiskeaikoina kävi hyvin selväksi se seikka, että lastentarhanopettajat eivät pidä minään sosiaalijasvattajia ja sosionomeja.
Vai miltä tämä kuulostaa, että opettajamme sosionomikoulutuksen aikana joutuvat varoittelemaan meitä oppilaita siitä kuinka lastentarhanopettajat systemaattisesti (työharjoittelun/ammatinharjoittamisen aikana) vähättelevät esim. sosiaalijasvattajia ja sosionomeja.
Siis tähän valmistetaan jo opiskeluiden aikana. Ja tämä siis on ollut jo tilanne vuonna 2000 ja jo paljon aikaisemminkin.
Ja tämä kaikki tiedetään yleisesti. Ja jos koulutuksen aikana jo joudutaan varoittelemaan systemaattisesta, kaikkien tiedossa olevasta, lastentarhanopettajien kiusaamisesta niin mistä tämä mielestäsi kertoo.
Aivan sairaasta tilanteesta!
Kuten joku jo sanoikin niin onko missään muussa ammattiryhmässä, muita oman amaatiryhmänsä edustajia, noin paljon dissaavia kuin lastentarhanopettajat ovat muita alan ammattilaisia kohtaan.
Vierailija kirjoitti:
Mikä opettajan työssä on niin raskasta? Eikö todella pitkät lomat ja todella lyhyet työpäivät yhtään auta? Itse usein haaveilen noista eduista!
Itsellä vaativa asiantuntijatyö, jossa 1-4 päivänä viikosta 20-150 km päässä kotoa reissutyössä. Kohteessa ollaan noin 8 tuntia, kiireaikaan pidempään. Työpäivälle voi helposti tulla pituutta 12 tuntia, josta työaikaan ei matkoja lueta.
Minulla on viikossa opetustunteja 21. Sen päälle on viikkokokous, jatkuvia koulutuksia (digiloikka vaatii), teemajuttujen keksimistä ja valmistelua (tänä syksynä päällimmäisenä Suomi 100, jota vietämme kokonaisen viikon, ja kaikki pitäisi saada tehtyä ilman rahanmenoa) ja pajaviikkojen suunnittelua (uusi ops meillä jo yläkoulussa käytössä). Noiden takia työpäiväni työpaikalla ovat 6 - 7-tuntisia. Sitten haen lapsen, käyn kaupassa ja aloitan kotihommat.
Viime viikon maanantaina esimerkiksi oli oppitunteja 5, ja niiden päälle tarkistin kokeita 6 tuntia (lapsen kanssa kotona). Tiistaina oppitunteja oli 6, ja niiden päälle tarkistin kirja-arvosteluja 4 tuntia (lapsen kanssa kotona). Keskiviikkona oppitunteja oli vain 4, sen jälkeen aloitin aineenkorjausurakan (tarkistettavana kuuden luokan aineet, joihin menee yhteensä 35 tuntia), jotka yritän korjata jälleen lapsen kanssa yhdessä kotona. Noihin menee tämäkin loppuviikko oppituntien jälkeen, toivottavasti saan ne tehtyä ennen ensi viikkoa, koska tulossa on kolmen luokan kirja-arvostelut, kahden luokan Yritys hyvä -kirjoitelmat, ysiluokkalaisten esseet, ryhmätyöt, tet-raportit, vielä yhdet aineet ja kokeet joka luokalta jne., jotka kaikki pitää hoitaa ennen jouluarvosanojen antamista.
Tammikuussa ylimääräistä aikaa menee arviointikeskusteluihin, ja tietysti kerran kuussa kohdalle osuu jälki-istuntovalvonta, minkä takia joudun taas pyytämään päiväkotia pitämään ovia auki varttia vaille kuuteen asti. Mies pääsee töistä vasta kuuden aikoihin, koska hänellä on pitkä työmatka. Lisäksi täytyy miettiä kolmen ongelmaoppilaan tapausta, mitä heille oikein tehtäisiin (se tietää raportteja, palavereja ja kaiken maailman lisätyötä).
Oppitunnit menevät kyllä tavallisella painollaan. Tiedän, mitä oppikirjat sisältävät, mitkä tehtävät kannattaa antaa läksyksi, miten opetan minkäkin asian, kansiossa on valmiit muistiinpanot ja lisätehtävät kopioitavaksi, jokaviikkoiset pistokokeet olen tehnyt helposti korjattavaksi nekin. Aikataulujen suunnitteleminen on kaiken a ja o. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi joku kadehtii "lyhyitä" työpäiviäni. Suoraan sanottuna jos joku nyt pyytäisi tukiopetusta, se ryssisi aikatauluni, minkä takia täytyisi siirtää korjausurakkaa viikonlopulle, ja sitä yritän parhaani mukaan välttämään. Usein se ei kuitenkaan onnistu. Wilmaa en kylläkään katso kuin arkipäivinä.
Kaikki työ katsotaan kuuluvaksi palkkaan. Saan peruspalkan, ikälisän ja kolme ylitunnin palkan ja luokanvalvojalisän riippumatta siitä, kuinka paljon töitä jää oppituntien jälkeen. Meidän pitäisi nykyisin täyttää jotain ihme lappuja, mihin merkitään, kuinka monta minuuttia ( ;D ) on käyttänyt mihinkin asiaan. Jos työnantaja sen oikeasti tietäisi, olisi ihan hissukseen vaan. En ole jaksanut tekemisiäni kellottaa ja mitään turhia lappuja täytellä, muutenkin tässä on töitä tarpeeksi.
Pystyn hoitamaan kaiken, koska minulla on vain yksi lapsi. Lapsi harrastaa kahdesti viikossa, ja kuljetan hänet harrastuspaikkoihin. Jään aina sinne odottamaan, ja käytän odotusajankin oppilastöiden korjaamiseen.
Vierailija kirjoitti:
No kesällä helpottaa. 2,5 kk pelkkää lomaa. Plus syys-, joulu- ja talvilomat. Eiköhän sitä jaksa.
Lomaa on kesällä korkeintaan kaksi kuukautta. Kesäloma ja talviloma sekä joulu-, pääsiäis- ja arkipyhävapaat kuuluvat kaikille työläisille. Opettajilla on lomaa, koska oppilaat ovat lomalla. Usein kylläkin lukuvuoden aikana opettajat hoitavat lomilla niitä rästitöitä, joita eivät ole ehtineet hoitaa opetusviikkojen aikana.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkyttävää, että tällä palstalla pitää lähes joka keskusteluun tulla haukkumaan lastentarhaopettajia ja kertomaan, kuinka "turha" ammatti se on. Näinkö vähän vanhemmat arvostavat lastensa opettajia ja kasvattajia. Olen järkyttynyt.
Etteköhän itse ole tuota hieman kerjänneet.
Olette vähätelleet KYMMENIÄ VUOSIA sosiaalikavattajia, sosionomeja, lastenhoitajia... Listaa voisi jatkaa!
Miltä se vähättely noin niin kuin tuntuu? Hyvälle ja järkyttävälle?
Tarkoitus on varmasti tuoda teitä maan pinnalle.
ETTE TE OLE SEN KUMMEPIA AMMATTILAISIA KUIN MUUTKAAN LASTEN PARISSA TOIMIVAT AMMATTIHENKILÖT.
Revi siitä! Oikeen kaksinaismoralismin huippu - te saatte vähätellä muita, mutta teitä ei saa vähätellä!
En kirjoittanut viestiäni lastentarhanopettaja vaan äitinä. Minulle ihan sama onko lto sosionomi vai varhaiskasvatuksen kandi, kunhan työnsä osaa. Minua vaan vanhempana järkyttää tuo aliarvostaminen. Ikävää, että ammattiryhmän sisällä on ilmeisesti jotain ristiriitoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kesällä helpottaa. 2,5 kk pelkkää lomaa. Plus syys-, joulu- ja talvilomat. Eiköhän sitä jaksa.
Lomaa on kesällä korkeintaan kaksi kuukautta. Kesäloma ja talviloma sekä joulu-, pääsiäis- ja arkipyhävapaat kuuluvat kaikille työläisille. Opettajilla on lomaa, koska oppilaat ovat lomalla. Usein kylläkin lukuvuoden aikana opettajat hoitavat lomilla niitä rästitöitä, joita eivät ole ehtineet hoitaa opetusviikkojen aikana.
Eiköhän opettajalla ole esimerkiksi jouluna useampi päivä vapaata kuin arkipyhät. Minulla on lomaa 5 viikkoa vuodessa. Se on puolet open kesälomasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kesällä helpottaa. 2,5 kk pelkkää lomaa. Plus syys-, joulu- ja talvilomat. Eiköhän sitä jaksa.
Lomaa on kesällä korkeintaan kaksi kuukautta. Kesäloma ja talviloma sekä joulu-, pääsiäis- ja arkipyhävapaat kuuluvat kaikille työläisille. Opettajilla on lomaa, koska oppilaat ovat lomalla. Usein kylläkin lukuvuoden aikana opettajat hoitavat lomilla niitä rästitöitä, joita eivät ole ehtineet hoitaa opetusviikkojen aikana.
Höpö höpö. Opettajilla on aivan liikaa lomaa. Lasketaas: kesäloma 10 viikkoa ja otetaan huomioon että pari viimeistä kevään viikkoa on aivan kuin lomailua, eli 12 viikkoa. Syysloma on 9 päivää ja hiihtoloma myös, nämä yhteensä siis 3 viikkoa. Lisäksi kaikenmaailman vappu-pääsiäis-ym lomat. Näistä kertyy vähintään 2 viikkoa ja 3 viikon joululoma. Siis yhteensä 12+3+2+3 = 20 viikkoa pelkkää lomaa koko vuonna. Toista se on meillä paperi työntekijöillä. vain 4 viikkoa kesällä ja 1 talvella. Siis 15 viikkoa vähemmän kuin opettajilla. Ja me sentään tehdään 8 tuntista päivää raskasta työtä toisinbn kuin opettajat joilla päivät on jotain 4-6 tuntisia. Siis me tehdään ainakin kaks kertaa niin paljon duunii kuin opettajat.
Osa lomasta menee rästitöitä tehdessä. Esimerkiksi nyt syyslomalla minulla oli 350 sivua oppilaiden ja opiskelijoiden tuotoksia korjattavana.
Vierailija kirjoitti:
Hölmö asettaa työnsä lapsiensa edelle. Sama kuin purisi itseään jalkaan. Miksi teette niin? Halutaan olla työssä niin päteviä ja näyttää hyvältä opettajalta, että omille lapsille ei jää mitään. Kadutte satavarmasti myöhemmin.
Helppo sanoa mutta kun tekee töitä lasten parissa ei voi tehdä puoliteholla. Paras olisi oman jaksamisen kannalta ettei itsellä ole lapsia jos hoitaa/kasvattaa toisten lapsia työkseen. Ymmärrän hyvin ap:ta. Teen itse työtä lastenpsykiatrian osastolla ja tottakai nekin lapset ovat oikeutettuja saamaan hyvää hoitoa ja 100% läsnäolon. Käytännössä huono yhtälö omien lasten kanssa mutta jos kaikki hoitajat ja opettajat joilla on lapsia vaihtaisivat alaa niin pulaa olisi varmasti pätevistä ja kokeneista työntekijöistä näissä töissä. Nekin nuoret jotka alalle vasta valmistuvat hankkivat suurella todennäköisyydellä jossain vaiheessa omia lapsia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kesällä helpottaa. 2,5 kk pelkkää lomaa. Plus syys-, joulu- ja talvilomat. Eiköhän sitä jaksa.
Lomaa on kesällä korkeintaan kaksi kuukautta. Kesäloma ja talviloma sekä joulu-, pääsiäis- ja arkipyhävapaat kuuluvat kaikille työläisille. Opettajilla on lomaa, koska oppilaat ovat lomalla. Usein kylläkin lukuvuoden aikana opettajat hoitavat lomilla niitä rästitöitä, joita eivät ole ehtineet hoitaa opetusviikkojen aikana.
Höpö höpö. Opettajilla on aivan liikaa lomaa. Lasketaas: kesäloma 10 viikkoa ja otetaan huomioon että pari viimeistä kevään viikkoa on aivan kuin lomailua, eli 12 viikkoa. Syysloma on 9 päivää ja hiihtoloma myös, nämä yhteensä siis 3 viikkoa. Lisäksi kaikenmaailman vappu-pääsiäis-ym lomat. Näistä kertyy vähintään 2 viikkoa ja 3 viikon joululoma. Siis yhteensä 12+3+2+3 = 20 viikkoa pelkkää lomaa koko vuonna. Toista se on meillä paperi työntekijöillä. vain 4 viikkoa kesällä ja 1 talvella. Siis 15 viikkoa vähemmän kuin opettajilla. Ja me sentään tehdään 8 tuntista päivää raskasta työtä toisinbn kuin opettajat joilla päivät on jotain 4-6 tuntisia. Siis me tehdään ainakin kaks kertaa niin paljon duunii kuin opettajat.
Tervetuloa alalle!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mikä opettajan työssä on niin raskasta? Eikö todella pitkät lomat ja todella lyhyet työpäivät yhtään auta? Itse usein haaveilen noista eduista!
Itsellä vaativa asiantuntijatyö, jossa 1-4 päivänä viikosta 20-150 km päässä kotoa reissutyössä. Kohteessa ollaan noin 8 tuntia, kiireaikaan pidempään. Työpäivälle voi helposti tulla pituutta 12 tuntia, josta työaikaan ei matkoja lueta.
Minulla on viikossa opetustunteja 21. Sen päälle on viikkokokous, jatkuvia koulutuksia (digiloikka vaatii), teemajuttujen keksimistä ja valmistelua (tänä syksynä päällimmäisenä Suomi 100, jota vietämme kokonaisen viikon, ja kaikki pitäisi saada tehtyä ilman rahanmenoa) ja pajaviikkojen suunnittelua (uusi ops meillä jo yläkoulussa käytössä). Noiden takia työpäiväni työpaikalla ovat 6 - 7-tuntisia. Sitten haen lapsen, käyn kaupassa ja aloitan kotihommat.
Viime viikon maanantaina esimerkiksi oli oppitunteja 5, ja niiden päälle tarkistin kokeita 6 tuntia (lapsen kanssa kotona). Tiistaina oppitunteja oli 6, ja niiden päälle tarkistin kirja-arvosteluja 4 tuntia (lapsen kanssa kotona). Keskiviikkona oppitunteja oli vain 4, sen jälkeen aloitin aineenkorjausurakan (tarkistettavana kuuden luokan aineet, joihin menee yhteensä 35 tuntia), jotka yritän korjata jälleen lapsen kanssa yhdessä kotona. Noihin menee tämäkin loppuviikko oppituntien jälkeen, toivottavasti saan ne tehtyä ennen ensi viikkoa, koska tulossa on kolmen luokan kirja-arvostelut, kahden luokan Yritys hyvä -kirjoitelmat, ysiluokkalaisten esseet, ryhmätyöt, tet-raportit, vielä yhdet aineet ja kokeet joka luokalta jne., jotka kaikki pitää hoitaa ennen jouluarvosanojen antamista.
Tammikuussa ylimääräistä aikaa menee arviointikeskusteluihin, ja tietysti kerran kuussa kohdalle osuu jälki-istuntovalvonta, minkä takia joudun taas pyytämään päiväkotia pitämään ovia auki varttia vaille kuuteen asti. Mies pääsee töistä vasta kuuden aikoihin, koska hänellä on pitkä työmatka. Lisäksi täytyy miettiä kolmen ongelmaoppilaan tapausta, mitä heille oikein tehtäisiin (se tietää raportteja, palavereja ja kaiken maailman lisätyötä).
Oppitunnit menevät kyllä tavallisella painollaan. Tiedän, mitä oppikirjat sisältävät, mitkä tehtävät kannattaa antaa läksyksi, miten opetan minkäkin asian, kansiossa on valmiit muistiinpanot ja lisätehtävät kopioitavaksi, jokaviikkoiset pistokokeet olen tehnyt helposti korjattavaksi nekin. Aikataulujen suunnitteleminen on kaiken a ja o. Sitä en kyllä ymmärrä, miksi joku kadehtii "lyhyitä" työpäiviäni. Suoraan sanottuna jos joku nyt pyytäisi tukiopetusta, se ryssisi aikatauluni, minkä takia täytyisi siirtää korjausurakkaa viikonlopulle, ja sitä yritän parhaani mukaan välttämään. Usein se ei kuitenkaan onnistu. Wilmaa en kylläkään katso kuin arkipäivinä.
Kaikki työ katsotaan kuuluvaksi palkkaan. Saan peruspalkan, ikälisän ja kolme ylitunnin palkan ja luokanvalvojalisän riippumatta siitä, kuinka paljon töitä jää oppituntien jälkeen. Meidän pitäisi nykyisin täyttää jotain ihme lappuja, mihin merkitään, kuinka monta minuuttia ( ;D ) on käyttänyt mihinkin asiaan. Jos työnantaja sen oikeasti tietäisi, olisi ihan hissukseen vaan. En ole jaksanut tekemisiäni kellottaa ja mitään turhia lappuja täytellä, muutenkin tässä on töitä tarpeeksi.
Pystyn hoitamaan kaiken, koska minulla on vain yksi lapsi. Lapsi harrastaa kahdesti viikossa, ja kuljetan hänet harrastuspaikkoihin. Jään aina sinne odottamaan, ja käytän odotusajankin oppilastöiden korjaamiseen.
Sä voit laskea osan opetuksettomasta ajasta noiden töiden tekoon. Se on myös etu että voit valita teetkö kokeiden korjaamista kotona omaan tahtiin vai työpaikalla. isolla osalla ihmisistä kaikki työ on tehtävä työpaikalla, on päivä sitten 6 tai 12 tunnin mittainen. Ei voi valita.
Miksi pidät pistareita jotka korjaat kotona? Korjaa tunnilla tai lasta lapset korjaamaan. Aineet? Pyydä vuorotellen lyhyt ja pidempi. Helpota hyvä nainen työtaakkaasi. Ihan älytön määrä kirjoitelmia yms.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No kesällä helpottaa. 2,5 kk pelkkää lomaa. Plus syys-, joulu- ja talvilomat. Eiköhän sitä jaksa.
Lomaa on kesällä korkeintaan kaksi kuukautta. Kesäloma ja talviloma sekä joulu-, pääsiäis- ja arkipyhävapaat kuuluvat kaikille työläisille. Opettajilla on lomaa, koska oppilaat ovat lomalla. Usein kylläkin lukuvuoden aikana opettajat hoitavat lomilla niitä rästitöitä, joita eivät ole ehtineet hoitaa opetusviikkojen aikana.
kesäloma 10 viikkoa ja otetaan huomioon että pari viimeistä kevään viikkoa on aivan kuin lomailua, eli 12 viikkoa.
Loppuosa sai nauramaan ääneen. Hauskin provoamisyritys aikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tahansa työtä voi tehdä niin monella tavalla. Opettajan ammatissa se työsarka on aika lailla loputon eli jonkun on tehtävä ja suunniteltava ne juhlat ja retket, pidettävä palaverit ja hoidettava ne oppimissuunnitelmat. Luokkien oppilasaines on tällä hetkellä aivan erilaista kuin 10 vuotta sitten.
Opetan itse yläasteella, ja meitä opettajia on noin 60, joista miehiä ehkä 15. Vetääkö yksikään miehistä mitään tiimiä? Järjestääkö Suomi 100-juhlia? Joulujuhlia? Kerhoja? Ulkomaisten vieraiden ohjelmaa? Oppilasvaihtoa? Ei. Onko yhdelläkään miehellä hyvä tietämys luokkansa asioista ja kaikki paperit ajan tasalla? Ei. Onko miesope se, jonka puoleen oppilaat kääntyvät ongelmissaan? Kertovat ahdistavia kokemuksia perheessään? Uskaltavat kertoa kiusaamisesta, hyväksikäytöstä, vanhempien alkoholin käytöstä? Huomaako miesope ylipäätään oppilaiden pahoinvointia? Ei. Kaikki ohr-palaverit, joihin tuodaan huolia oppilaista ,tulevat naisopettajilta.
Ketkä tekevät töitä koululla neljään? Ei ainakaan miesopet.
Ketkä ovat uupuneita työtaakkaansa? Ei ainakaan miesopet.
Oppilaat oireilevat entistä enemmän, ja jokaisessa luokassa on oppilasainesta, joka ei millään mittapuulla kuulu yleisopetukseen. Miesopet lätkivät armovitosia, kun eivät halua laatia uusintakokeita tai tarjota tukiopetusta. Meidän koulussamme miesopet eivät anna edes tukiopetusta vaan senkin hoitavat sitten saman aineen naiskollegat.
Kun keskustelemme työn kuormittavuudesta, muistavat miesopet aina tässä kohtaa avata suunsa ja kertoa, miten kyse on vain elämänhallinnasta ja suunnittelusta., heillä ei ole mitään ongelmaa, kun on aina kollegoja, jotka hoitavat heidänkin hommansa tunnollisuudessaan. Se hyvä puoli on naisvaltaisella alalla, että aina löytyy vastuunkantajia, jotka polttavat itsensä loppuun ja miesope voi teeskennellä, että kyse on elämänhallinnasta ja suunnittelusta eikä vapaamatkustamisesta ja töiden huonosta teosta.
Jos naisopet toimisivat kuten miesopet ehkä kouluun saataisiin taas jotain järkeä. On idioottimaista vetää tiimejä, järjestää juhlia ja ulkopuolisten ohjelmaa ILMAN PALKKAA tai lisäkorvauksia! Jos kaikenlaisten ylimääräisten typeryyksien vuoksi stressaantuu, uupuu ja katkeroituu, saa syyttää itseään. Vika ei ole miesopettajissa. He ymmärtävät olevansa töissä ja tekevät sen, mitä palkkaa kuuluu ja lähtevät kotiin kun tunnit on pidetty.
On ehkä idioottrimaista, mutta ilman sitä työtä ei olisi joulu- ja kevätjuhlia, muita koulun tapahtumia jne. Lapsille nuo ovat todella tärkeitä (eivät ne opettajat sitä itsensä vuoksi tee, vaan lasten!), samoin saattaisi nousta aika ikävä valitus vanhempien keskuudessa, jos ei olisi enää joulujuhlaa tai kevätjuhlaa.
Joulujuhla: ekaluokkalaiset laulaa, puolet heistä soittaa kapuloita laulun aikana, tokaluokkalaiset esittää runot, kolmasluokkalaiset iloisen imitaation laulun kera, nelosluokkalaiset esittävät tonttutanssin, vitoset runoilee ja kutoset esittää jouluräpin.
kevätjuhla: sama mutta tiputa sana joulu pois
Kuinka helvetin paljon tuota pitää suunnitella ja harjoitella? 20 vuotta olen käynyt koulun joulujuhlissa ja kummoisempaa en ole nähnyt. Napakalla suunnittelulla juhla on suunniteltu puolessa tunnissa.
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Elämänhallinta kysymys. Itse peruskouluopetusta (yläkoulu) jaksan hyvin hoitaa lapsiani, harrastaa ja elää. Itseasiassa hoidan tuon lisäksi vielä sivutoimena yritystäni (työpäiväni koululla loppuu kahden aikoihin). Vaimoni lto, eikä hänkään tunnu valittavan.
Joka ammatissa on niitä, jotka väsyvät. Suosittelen jotain elämänhallintakurssia tai sitten vain jotain mielekästä harrastusta.
Postin hakemisesta postilaatikostakin saa jo todella työlästä jos sen niin ottaa. ”Tänäänkin olen koko päivän vaan murehtinut bokserit jalassa, tuleekohan se posti maanantaina ollenkaan. Mitään muuta en ole saanut aikaiseksi.”
Nämä superopettajat ovat sitten ihania. Oletko muuten jo ollut Opettaja-lehdessä haastateltavana?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Huoh. Elämänhallinta kysymys. Itse peruskouluopetusta (yläkoulu) jaksan hyvin hoitaa lapsiani, harrastaa ja elää. Itseasiassa hoidan tuon lisäksi vielä sivutoimena yritystäni (työpäiväni koululla loppuu kahden aikoihin). Vaimoni lto, eikä hänkään tunnu valittavan.
Joka ammatissa on niitä, jotka väsyvät. Suosittelen jotain elämänhallintakurssia tai sitten vain jotain mielekästä harrastusta.
Postin hakemisesta postilaatikostakin saa jo todella työlästä jos sen niin ottaa. ”Tänäänkin olen koko päivän vaan murehtinut bokserit jalassa, tuleekohan se posti maanantaina ollenkaan. Mitään muuta en ole saanut aikaiseksi.”
Nämä superopettajat ovat sitten ihania. Oletko muuten jo ollut Opettaja-lehdessä haastateltavana?
Superopettaja?
Valtakuntahan on sitten pullollaan näitä yli-ihmisiä, sillä ihan tavallisella lassellakin on mahdollisuus selvitä duunarintyöstään ja hoitaa lapsensa, sekä harrastaa. Ala kuin ala. Joka ammatissa on mahdollisuus polttaa itsensä loppuun ja toisaalta hoitaa kaikki mallikkaasti ja tunnollisesti ilman, että työt seuraa jatkuvasti kotiin.
Aloita opettajantyösi klo 08.00 ja päätä se klo 16.15. Älä jää juoruamaan, vaan hoida työsi. Tuo aikahaarukka on vasta normaalityöaika.
Kukaan ei käske teettämään joka tunnilla arvioitavia esseitä. Tiedossa on työn henkinen kuormittavuus, mutta kaikista vain ei ole opettajaksi. Itsestäni ei olisi kirurgiksi. En pystyisi elämään sen stressin ja paineen alla. Ehkä sinun alasi voisi olla jokin muu?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä tahansa työtä voi tehdä niin monella tavalla. Opettajan ammatissa se työsarka on aika lailla loputon eli jonkun on tehtävä ja suunniteltava ne juhlat ja retket, pidettävä palaverit ja hoidettava ne oppimissuunnitelmat. Luokkien oppilasaines on tällä hetkellä aivan erilaista kuin 10 vuotta sitten.
Opetan itse yläasteella, ja meitä opettajia on noin 60, joista miehiä ehkä 15. Vetääkö yksikään miehistä mitään tiimiä? Järjestääkö Suomi 100-juhlia? Joulujuhlia? Kerhoja? Ulkomaisten vieraiden ohjelmaa? Oppilasvaihtoa? Ei. Onko yhdelläkään miehellä hyvä tietämys luokkansa asioista ja kaikki paperit ajan tasalla? Ei. Onko miesope se, jonka puoleen oppilaat kääntyvät ongelmissaan? Kertovat ahdistavia kokemuksia perheessään? Uskaltavat kertoa kiusaamisesta, hyväksikäytöstä, vanhempien alkoholin käytöstä? Huomaako miesope ylipäätään oppilaiden pahoinvointia? Ei. Kaikki ohr-palaverit, joihin tuodaan huolia oppilaista ,tulevat naisopettajilta.
Ketkä tekevät töitä koululla neljään? Ei ainakaan miesopet.
Ketkä ovat uupuneita työtaakkaansa? Ei ainakaan miesopet.
Oppilaat oireilevat entistä enemmän, ja jokaisessa luokassa on oppilasainesta, joka ei millään mittapuulla kuulu yleisopetukseen. Miesopet lätkivät armovitosia, kun eivät halua laatia uusintakokeita tai tarjota tukiopetusta. Meidän koulussamme miesopet eivät anna edes tukiopetusta vaan senkin hoitavat sitten saman aineen naiskollegat.
Kun keskustelemme työn kuormittavuudesta, muistavat miesopet aina tässä kohtaa avata suunsa ja kertoa, miten kyse on vain elämänhallinnasta ja suunnittelusta., heillä ei ole mitään ongelmaa, kun on aina kollegoja, jotka hoitavat heidänkin hommansa tunnollisuudessaan. Se hyvä puoli on naisvaltaisella alalla, että aina löytyy vastuunkantajia, jotka polttavat itsensä loppuun ja miesope voi teeskennellä, että kyse on elämänhallinnasta ja suunnittelusta eikä vapaamatkustamisesta ja töiden huonosta teosta.
Jos naisopet toimisivat kuten miesopet ehkä kouluun saataisiin taas jotain järkeä. On idioottimaista vetää tiimejä, järjestää juhlia ja ulkopuolisten ohjelmaa ILMAN PALKKAA tai lisäkorvauksia! Jos kaikenlaisten ylimääräisten typeryyksien vuoksi stressaantuu, uupuu ja katkeroituu, saa syyttää itseään. Vika ei ole miesopettajissa. He ymmärtävät olevansa töissä ja tekevät sen, mitä palkkaa kuuluu ja lähtevät kotiin kun tunnit on pidetty.
On ehkä idioottrimaista, mutta ilman sitä työtä ei olisi joulu- ja kevätjuhlia, muita koulun tapahtumia jne. Lapsille nuo ovat todella tärkeitä (eivät ne opettajat sitä itsensä vuoksi tee, vaan lasten!), samoin saattaisi nousta aika ikävä valitus vanhempien keskuudessa, jos ei olisi enää joulujuhlaa tai kevätjuhlaa.
Joulujuhla: ekaluokkalaiset laulaa, puolet heistä soittaa kapuloita laulun aikana, tokaluokkalaiset esittää runot, kolmasluokkalaiset iloisen imitaation laulun kera, nelosluokkalaiset esittävät tonttutanssin, vitoset runoilee ja kutoset esittää jouluräpin.
kevätjuhla: sama mutta tiputa sana joulu pois
Kuinka helvetin paljon tuota pitää suunnitella ja harjoitella? 20 vuotta olen käynyt koulun joulujuhlissa ja kummoisempaa en ole nähnyt. Napakalla suunnittelulla juhla on suunniteltu puolessa tunnissa.
Nomuttakun.... kyllä minulla menee. Tänäänkin vielä puolilleöin wilmaviestejä kirjoittelen...kevätjuhlasta
Luulen että suurin osa opettajista on liian tunnollisia. Opetelkaa ottamaan ammattinne hieman rennommin ottein, ja kieltäytykää ylitöistä. Minä en korjaisi yhtäkään koetta kotona, vaan tekisin kaiken koulupäivän sisällä, jäähän opettajat koulun jälkeen vielä töihin, mitä siellä silloin tapahtuu? En myöskään suunnittelisi tunteja liikaa, vaan vetäisin lonkalta niin kuin tässä ketjussa sanotaan miesopejen tekevän. He ovat fiksuja, osaavat erottaa henkilökohtaisen elämän ja työn.
Vierailija kirjoitti:
Mikä opettajan työssä on niin raskasta? Eikö todella pitkät lomat ja todella lyhyet työpäivät yhtään auta? Itse usein haaveilen noista eduista!
Itsellä vaativa asiantuntijatyö, jossa 1-4 päivänä viikosta 20-150 km päässä kotoa reissutyössä. Kohteessa ollaan noin 8 tuntia, kiireaikaan pidempään. Työpäivälle voi helposti tulla pituutta 12 tuntia, josta työaikaan ei matkoja lueta. Töitä on ajoittain iltaisin ja viikonloppuisinkin, ja tunnit lasketaan liukumiin eli niistä ei saa mitään viikonloppukorotuksia palkkaan. 1 tunnin sunnuntaityöstä saa + 1 tuntia liukumasaldoon. Läppäri on kotona mukana ja töitä joutuu usein tekemään tuon 37,5 viikkotunnin päälle.
Kotona on 2 ja 4 vuotiaat, ja kaikki kotityöt ja harrastukset on meilläkin aamuisin ja iltaisin hoidettavana. Aikamoista sumplimista arki on, kun kummallakin vanhemmalla on vähintään 7,5 h työpäivät.
Vuosilomia taas kertyy se 5 viikkoa KOKO vuodelle (+mun ylitöistä joitain päiviä). Tuo työpäivien pituus ja lomien määrä on aivan eri muokkaa kuin opettajilla. Voitteko kuvitellakaan miten vaikeaa on yhdistää päiväkodin (ja myöhemmin koulun) piiitkät lomat suhteessa vanhempien 5 viikon lomiin. Ei todellakaan ole meillä mitään hiihtolomia ja pitkiä joululomia, jolloin hengähtää ja viettää aika perheenä.
Ehkä tämä purkautuminen tuo vähän perspektiiviä uupuneille opeille.
No oiskin lyhyet päivät. Meidän kunnassa kaksi enkunope (minä ja yksi toinen) opettaa kahdella yläkoululla ja minä lisäksi lukiossa. Joululomakaan ei hirveän pitkä ole, kun just ennen lomaa on koeviikot kolmella koululla ja tarkastettavana on pahimmillaan 20 luokan kokeet jos huono tuuri sattuu. Että ihan on täydet työpäivät mulla yleensä. Ja ei, en valita, kunhan huomautin.
Parjattu superope jatkaa.
Ymmärrän loppuunpalamisen. Ymmärrän työn kuormittavuuden. Ymmärrän lapsiperhearjen. En ymmärrä valittajia.
Opettajan ammatin hyviä puolia on etätyömahdollisuus nimenomaan tuntien suunnittelun ja kokeiden valmistelun/korjauksen (sisältäen esseet ja muut työt) suhteen.
Nuorena isänä käytin monesti tätä etätyömahdollisuutta hyödyksi. Lähdin koululta heti "pakollisten" jälkeen hakemaan lastani päiväkodista. Työt seurasivat aina kotiin. Vaimoni tullessa töistä jatkui minun työpäiväni mitä erinäisimmillä viesteillä, suunnitteluilla ja korjailuilla. Ei jäänyt aikaa kunnolla perheelle puhumattakaan harrastuksista.
Nämä "paljon työllistävät" joulujuhlat ja erilaiset tiimit onnistuttiin opettajina hoitamaan loistavasti etänä o365 ja googlen jaettujen dokumenttien osalta. Ruokatauot, hyppytunnit ja ajoittain oppituntien jälkeiset hetket käytettiin sitten siihen fyysiseen valmisteluun. Itse mantsan opettajana en luonnollisestikaan osannut ohjata kuoroharjoituksia, mutta osallistuin muuten kaikin voimin.
Nykyinen "superopettaja" -mallini on kokemuksen tuotos. Ehdin aamusta hyvin suunnitella seuraavien päivien tunteja. Työmatkalla päivittää yön aikana ilmestyneet uutiset oppitunteja silmälläpitäen. Kokemukseni mukaan tietty stabiili työaika tuo rutiinin arkeen ja tällöin oma vapaa-aika, sekä työaika on suhteellisen helppo pitää erillään. Tätähän käsittääkseni myös sillä ns. kokonaistyöajalla on haluttu hakea.
Vapaa-aikoinani koulutan itseäni ja yritystoimintakin liittyy oleellisesti omaan osaamiseeni, joka hyödyttää myös päätyötäni.
Alapeukkuja saa laittaa niin paljon kuin haluaa. Se ei poista sitä tosiasiaa, että opettajankin työaika voisi olla 08.00-16.15 ja kokemukseni mukaan tuossa ajassa ehtii loistavasti hoitaa päivän askareet. Kokemuksella tarkoitan itseni lisäksi myös lukuisia työtovereitani. Työstä kuin työstä saa itselleen raskaan, jos työt seuraavat kotiin.
Ap:lle
neljä lasta vie aikaa, anna sitä heille. Miksi keskittyisit ennemmin muiden lapsiin, kuin omiisi? Lastesi isä pystyy varmasti ottamaan osaa kotitöihin ja lastenhoitoon, mikäli hän on elossa ja asutte saman katon alla. Keskustelkaa keskenänne tilanne auki.
Järkeistä työpäiväsi. Lasta ei ole pakko hakea päivähoidosta klo 14 ja jos on, vaihda päiväkotia. Lastesi ja oppilaidesi etu on, että heillä on esikuvanaan terve tasapainoinen aikuinen. Tämä vaikka silläkin uhalla, että joulujuhlasta jää jokin koriste kuusesta uupumaan. Tee itsellesi suunnitelma joka sopii omaan elämäntilanteeseesi. Menet töihin ja teet siellä aktiivisesti töitä (ja nimenomaan töitä) sen kahdeksan tuntia. Tulet kotiin ja pyrit miettimään työasioita seuraavan kerran vasta jälleen arkiaamuna. Omalla kohdallani töiden aloittaminen superopena klo 05.00 aamusta on toiminut parhaiten, sillä olen tehokkaimmillani juuri aamusta. Näin iltapäivisin olen jo pikkuhiljaa kotimoodissa ja työnteko alkaa olemaan takkuista ja tahmeaa. Sinulla ehkä toisenlainen tilanne ja jokin muu työaika sopii parhaiten.
jatkoa edelliseen pätkään:
Mikäli lapsesi ovat kovin pieniä, suosittelen vakaasti pohtimaan myös osa-aikaista työtä. Työnantajasi on varmasti halukas neuvottelemaan tästä, sillä heillekin terve ja täysipainoinen aikuinen on paljon enemmän, kuin loppuunpalanut opettaja.
Normaalin aikuisen perheellisen elämään pitää kuulua muutakin, kuin työ. Ops ei vaadi mitään ylimaallista. Nuoret ja lapset koulussa ei vaadi mitään yli-inhimillistä. Älä ole niin rankka itsellesi.
Ja lopulta, onhan meillä aika hyvät edut moneen yksityisen alan esimerkiksi toimistotyöntekijöihin nähden. Tänä vuonna kesäloma alkoi 3.6. lakkiaisten ja todistustenjaon jälkeen. Meidän kunnassamme kesäloma loppui 14.8 (opettajien veso). Tämä käsittää käytännössä kesälomaa 10 viikkoa. On jokaisen opettajan oma asia tuleeko "lomallaan" töihin (aivan kuten myös jokaisen toimistotyöntekijän oma asia, tuleeko omalla lomallaan töihin). Luonnollisesti kurssien suunnitteluun meni jonkin verran aikaa, mutta jos rehellisiä ollaan, ei sitä aikaa muutamaa päivää enempää mene. Syyslomaa meillä oli käytännössä kaksi päivää. Tuohon päälle joululoma, joka alkaa meillä 23.12. ja päättyy 7.1. Tämä tarkoittaa kahden viikon lomaa. Siihen päälle talviloma 1 viikko ja yleisesti vapaana olevat arkipyhät. Ilman arkipyhiä olen lomailemassa näinollen 13 viikkoa. Palkkakaan ei paperilla huono ole, mutta tässä nimenomaan onkin sitten se epäkohta. Paperilla kun ei ole otettu huomioon sitä opettajakohtaista kokonaistyöaikaa, minkä määritteleminen on yksilönkin kohdalla vuosittain ongelmallista.
No riippuu hiukkasen siitäkin, onko äidinkielen opettaja, liikunnan opettaja vai kotitalouden opettaja. Oppituntien jälkeisen työn määrä on hiukkasen eri.