Työ opena vie kaikki voimat, ei voimia omille lapsille :(

Välitunnit kannattaa käyttää tehokkaasti työn tekoon + 30min. aamulla ja iltapäivällä. Siinäpä 2-3h tulee tehtyä huomaamatta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä opettajan työssä on niin raskasta? Eikö todella pitkät lomat ja todella lyhyet työpäivät yhtään auta? Itse usein haaveilen noista eduista!

Itsellä vaativa asiantuntijatyö, jossa 1-4 päivänä viikosta 20-150 km päässä kotoa reissutyössä. Kohteessa ollaan noin 8 tuntia, kiireaikaan pidempään. Työpäivälle voi helposti tulla pituutta 12 tuntia, josta työaikaan ei matkoja lueta. Töitä on ajoittain iltaisin ja viikonloppuisinkin, ja tunnit lasketaan liukumiin eli niistä ei saa mitään viikonloppukorotuksia palkkaan. 1 tunnin sunnuntaityöstä saa + 1 tuntia liukumasaldoon. Läppäri on kotona mukana ja töitä joutuu usein tekemään tuon 37,5 viikkotunnin päälle.

Kotona on 2 ja 4 vuotiaat, ja kaikki kotityöt ja harrastukset on meilläkin aamuisin ja iltaisin hoidettavana. Aikamoista sumplimista arki on, kun kummallakin vanhemmalla on vähintään 7,5 h työpäivät.

Vuosilomia taas kertyy se 5 viikkoa KOKO vuodelle (+mun ylitöistä joitain päiviä). Tuo työpäivien pituus ja lomien määrä on aivan eri muokkaa kuin opettajilla. Voitteko kuvitellakaan miten vaikeaa on yhdistää päiväkodin (ja myöhemmin koulun) piiitkät lomat suhteessa vanhempien 5 viikon lomiin. Ei todellakaan ole meillä mitään hiihtolomia ja pitkiä joululomia, jolloin hengähtää ja viettää aika perheenä.

Ehkä tämä purkautuminen tuo vähän perspektiiviä uupuneille opeille.

Kolmanneksen vuodesta lomailevien ja lyhyttä päivää tekevien maikkojen olisi terveellistä tosiaan kokeilla, miltä tuntuu kun lomaa on vuodessa vain 5 viikkoa. Siinä ajassa hoidetaan työvuodesta palautuminen, lepääminen, kasautuneet kotityöt, remontit, sukuloinnit, matkat ja alkavaan työvuoteen valmistautuminen.

Näin elävät muut ihmiset, myös ne joiden työ on oikeasti vastuullista ja raskasta, kuten kaikki hoitoaloilla olevat lääkärit mukaan lukien. Lisäksi he tekevät kuormittavaa kolmivuorotyötä.

Jos ei opettajan työssä selviydy, on syytä tarkistaa asennettaan, hakeutua jatkokoulutukseen tai vaihtaa alaa.

Mutta älkää nyt ainakaan valittako kuin keskenänne. Mihin hyvänsä muuhun ammattiryhmään verrattuna teillä on kissanpäivät!

Luuletko, että kukaan opettaja ei koskaan ole tehnyt mitään muuta työtä ja ymmärtämättä muiden ahdinkoa valittavat työnsä raskautta? Aika harva on saman tien päässyt virkaan niin, ettei mitään muuta työkokemusta olisi. Monilla ensimmäiset vuodet valmistumisen jälkeen kuluvat sijaisuuksia ja sekalaisia töitä tehden, vakipaikkaa kärkkyessä. Kesät ovat määräaikaisillakin kyllä vapaana, mutta tältä ajalta ei makseta kuin työttömyyskorvausta. Työttömän opettajan on mahdoton löytää oman alan työtä koulujen loma-aikoina, ja määräaikaisten sopimuksia tehdessä tätä käytetään härskisti hyväksi. Tyypillinen esimerkki on, että soppari laitetaan alkamaan syyslukukauden ensimmäisestä koulupäivästä, vaikka ei ole mitenkään mahdollista pöllähtää tuolloin paikalle niin, ettei olisi etukäteen valmistellut tunteja.

Moni opettaja on myös jossain vaiheessa uraansa opetusvelvollisuustyöajan sijaan ns. normaalityöajassa vaikkapa hanketyön vuoksi. Osa myös päätyy kokonaan vaihtamaan alaa työn kuormittavuuden vuoksi. Kaikkiaan käsitys siitä, että opettajat eläisivät jossain muusta maailmasta irrallisessa kuplassa, on outo. Tässä ammatissa tulee kyllä seurattua tarkkaan, mitä ympärillä tapahtuu, ja huoltajien kautta tapaa ihmisiä yhteiskunnan kaikilta laidoilta.

Kesällä järjestetään vaikka minkälaisia kursseja, joille voi hakeutua töihin.

Ai niin, mutta opettajat ei halua tehdä töitä kesällä, unohdin....

Tuttu meni valmistuttuaan vuodeksi viransijaiseksi yläasteelle voikkamaikaksi. Vapaa-aikaa oli niin paljon, että se opetti tennistä iltaisin, viikonloppuisin ja kesällä.

Ehti myös lomailemaan ja bailaamaan.

Vuodessa se oli tienannut niin hyvin, että kykeni maksamaan opintolainansa kerralla pois.

Kävin kesällä 2 viikkoa kursseilla ulkomailla 90% omalla kustannuksella. Kunta maksoi junaliput lentokentälle. Loppusta lomasta käytin osan sivutyön tekoon, jolla keräsin lisää rahaa elämistä varten. Loput lomasta menikin sitten täysin talvesta toipuessa. 50-60h työviikko vie veronsa.

Kelpaako?

Vierailija kirjoitti:

Välitunnit kannattaa käyttää tehokkaasti työn tekoon + 30min. aamulla ja iltapäivällä. Siinäpä 2-3h tulee tehtyä huomaamatta.

Koulumme lukujärjestys on tehty sellaiseksi, ettei noita välitunteja enää oikein ole. Jos opetat yläkoulussa ja lukiossa, pidät ensimmäset 4 oppituntia putkeen ilman taukoja.

Iltapäivän välitunneilla (2kpl) sinulla on välituntivalvontoja, koska et niitä pystynyt aamupäivälle ottamaan. Pelkästään yläkoulussa opettavat hoitivat aamun.

Vierailija kirjoitti:

Ymmärrän. Olen ope ja työ vie todella paljon sosiaalista energiaa. Minulla ei ole vielä lapsia ja olenkin ajatellut, että jos jatkan tässä samassa työssä, yksi lapsi riittää tai sitten kaksi mutta isolla ikäerolla. Olen kyllä miettinyt, että ennemmin minun kannattaisi yrittää vielä muuttaa työtä jotenkin, että olisi arkena enemmän paukkuja. Harmi, ettei ihminen saa energiaa niin, että esim. kesälomalla lataa akut täyteen ja sitten töissä arkena käyttää sitä latinkia ja jaksaa pitkiä päiviä ja vähäunisia öitä.

Voitko yhtään muuttaa työtäsi? Oppilaat korjaamaan itse kokeita? Enemmän sellaista työtapaa, että oppilaat itse hakevat aiheesta tietoa kirjasta + netistä ja vastaavat kysymyksiin ja tunnin lopussa vasta opejohtoinen koonti? Lyhyempiä kirjoitelmia? Jotain mikä suoraan vähentäisi työn määrää ja tarvetta olla jatkuvasti oppilaan saatavilla. Socrative-koe, joka automaattisesti tarkistaa itsensä? Ensi lukuvuonna vähemmän vuosiviikkoylitunteja tai jopa vain osa-aikaiset tunnit? Kerran kuussa yksin hotelliin yöksi, niin on paremmin levänneenä läsnä lapsille? Terapia tai hypnoositerapia, joilla pyrittäisiin muuttamaan omia haitallisia ja kuormittavia ajatus- ja toimintatapoja? Säännöllinen meditaatio, esim. 10 min/päivä? Oisko näistä mihinkään?

Voisitko vaihtaa alaa?

Opettajat ovat kilttejä suorittajatyttöjä, jotka yrittävät tyydyttää jonkin sisäisen yliminän vaatimukset!! Sellaiselle ei riitä mikään. Terve järki on siinä, että ymmärtää, että opettajan työ on vain työtä ja sitä tehdään palkan edestä. Kukaan ei tule ylistämään loppupeleissä, kuinka helvetin hyvä olitkaan ja jos tulee, on se vain bonusta. On vain järjetöntä kuvitella omistavansa niin nassiiviset taidot, että ikinä kaikki oppisi kaikki, mitä pitäisi. Ei opi eikä haluakaan. T.yli 20 vuotta opettajana

Ei opettajan työ ole sen raskaampaa kuin mikä tahansa muu työ, ellei nyt vertaa ihan johonkin liukuhihnatyöhön, joka ei rasita henkisesti eikä fyysisesti. Se edellyttää, että osaa työnsä hyvin, on siihen pätevä ja hallitsee työn monitasoisuuden, on joustava. Jos ei ole työhön sopivia ominaisuuksia tai osaamista, työ uuvuttaa varmasti. Monet opettajat murehtivat oppilaiden ja vanhempien asioita, koska eivät koe hallitsevansa tilanteiden tuomia haasteita, uupuvat suunnittelusta ja opetuksesta, koska eivät ole päteviä tai taitavia pedagogeja. Se ei tule kaikilta luonnostaan. Rauhallisesti, viisaasti ja ponnistelematta. Monet ovat sairaanakin töissä tai käyttävät iltansa suunnitteluun, arviointiin ja vilmaviesteihin. Se on tyhmyyttä. T. kollega

Taas näitä opejuttuja. Kokeilkaa jotain muuta ammattia vaihtelun vuoksi. Niin ne muutkin ihmiset jos oma ala alkaa puuduttamaan

Itse en ole ns. kiltti suorittaja-ope. Silti otan reksin ehdottamat lisöhommat yleensä vastaan. Syy? Minulla ei ole virkaa. Työt ovat katkolla joka kevät ja työtilanne on oikeasti aineessani surkea. Naisten määräaikaisuudet ovat paljon yleisempiä kuin miesten. Kyllä minäkin rupeaisin rennoksi miesopeksi jos minulla olisi virka.

Jos on neljä lasta, niin mikä tahansa työ veisi voimat!

Vierailija kirjoitti:

Itse en ole ns. kiltti suorittaja-ope. Silti otan reksin ehdottamat lisöhommat yleensä vastaan. Syy? Minulla ei ole virkaa. Työt ovat katkolla joka kevät ja työtilanne on oikeasti aineessani surkea. Naisten määräaikaisuudet ovat paljon yleisempiä kuin miesten. Kyllä minäkin rupeaisin rennoksi miesopeksi jos minulla olisi virka.

Minä puolestani rupeaisin mielelläni rennoksi naisopeksi, jos voisin. Tosi lapsellista yrittää sukupuolittaa tilannetta. Löysäilijöitä on joka ammatissa ja jokaisessa sukupuolessa.

Kyse onkin oman työn hoitamisesta kunnialla ilman erityistä stressiä. Ei se taito ole sidottu sukupuoleen.

Oon melko tuore ope, joka on tehnyt lo työtä alakoulussa ja työtä aineenopena yläkoulussa.

Lo työ oli helpompaa tai rennompaa. Tein tunteja paljon kotona omien alakouluikäisten lasten kanssa. He pääsivät puuhaamaan kaikenlaista kivaa. Nautin.

Yläkoulussa mikään tuntimäärä ei riitä ja välillä suunnittelen tunnit lennossa. Toisaalta mulla on tosi hyviäkin tunteja, joihin oon tehnyt luovaa matskua. Yleensä en tee (enää yläkoulussa) töitä kotona, yläkoulussa olen ollut niin puhki muutenkin, että on itseään kuunneltava. Pidän kuitenkin työstäni.

Oma elämä järjestetty helpoksi, mitään rankkaa harrastusrumbaa en tekisi, vaan yhdistäisi harrastukset esim. koko perhe uimaan/luisteleen tms

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, että tällä palstalla pitää lähes joka keskusteluun tulla haukkumaan lastentarhaopettajia ja kertomaan, kuinka "turha" ammatti se on. Näinkö vähän vanhemmat arvostavat lastensa opettajia ja kasvattajia. Olen järkyttynyt.

Etteköhän itse ole tuota hieman kerjänneet.

Olette vähätelleet KYMMENIÄ VUOSIA sosiaalikavattajia, sosionomeja, lastenhoitajia... Listaa voisi jatkaa!

Miltä se vähättely noin niin kuin tuntuu? Hyvälle ja järkyttävälle?

Tarkoitus on varmasti tuoda teitä maan pinnalle.

ETTE TE OLE SEN KUMMEPIA AMMATTILAISIA KUIN MUUTKAAN LASTEN PARISSA TOIMIVAT AMMATTIHENKILÖT.

Revi siitä! Oikeen kaksinaismoralismin huippu - te saatte vähätellä muita, mutta teitä ei saa vähätellä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, että tällä palstalla pitää lähes joka keskusteluun tulla haukkumaan lastentarhaopettajia ja kertomaan, kuinka "turha" ammatti se on. Näinkö vähän vanhemmat arvostavat lastensa opettajia ja kasvattajia. Olen järkyttynyt.

Etteköhän itse ole tuota hieman kerjänneet.

Olette vähätelleet KYMMENIÄ VUOSIA sosiaalikavattajia, sosionomeja, lastenhoitajia... Listaa voisi jatkaa!

Miltä se vähättely noin niin kuin tuntuu? Hyvälle ja järkyttävälle?

Tarkoitus on varmasti tuoda teitä maan pinnalle.

ETTE TE OLE SEN KUMMEPIA AMMATTILAISIA KUIN MUUTKAAN LASTEN PARISSA TOIMIVAT AMMATTIHENKILÖT.

Revi siitä! Oikeen kaksinaismoralismin huippu - te saatte vähätellä muita, mutta teitä ei saa vähätellä!

Tämä. Hienosti kiteytetty!

T: sosionomi

No kesällä helpottaa. 2,5 kk pelkkää lomaa. Plus syys-, joulu- ja talvilomat. Eiköhän sitä jaksa.

Onhan siellä kouluavustajat kun opet ei pärjää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttävää, että tällä palstalla pitää lähes joka keskusteluun tulla haukkumaan lastentarhaopettajia ja kertomaan, kuinka "turha" ammatti se on. Näinkö vähän vanhemmat arvostavat lastensa opettajia ja kasvattajia. Olen järkyttynyt.

Etteköhän itse ole tuota hieman kerjänneet.

Olette vähätelleet KYMMENIÄ VUOSIA sosiaalikavattajia, sosionomeja, lastenhoitajia... Listaa voisi jatkaa!

Miltä se vähättely noin niin kuin tuntuu? Hyvälle ja järkyttävälle?

Tarkoitus on varmasti tuoda teitä maan pinnalle.

ETTE TE OLE SEN KUMMEPIA AMMATTILAISIA KUIN MUUTKAAN LASTEN PARISSA TOIMIVAT AMMATTIHENKILÖT.

Revi siitä! Oikeen kaksinaismoralismin huippu - te saatte vähätellä muita, mutta teitä ei saa vähätellä!

Ja tarkoitus on varmasti tuoda faktaa esille siitä kuinka lto aliarvioi muita ammatteja lastenhoidon puolella. Juuri noita edellä mainittuja.

Ohis

Vierailija kirjoitti:

Mitä tahansa työtä voi tehdä niin monella tavalla. Opettajan ammatissa se työsarka on aika lailla loputon eli jonkun on tehtävä ja suunniteltava ne juhlat ja retket, pidettävä palaverit ja hoidettava ne oppimissuunnitelmat. Luokkien oppilasaines on tällä hetkellä aivan erilaista kuin 10 vuotta sitten.

Opetan itse yläasteella, ja meitä opettajia on noin 60, joista miehiä ehkä 15. Vetääkö yksikään miehistä mitään tiimiä? Järjestääkö Suomi 100-juhlia? Joulujuhlia? Kerhoja? Ulkomaisten vieraiden ohjelmaa? Oppilasvaihtoa? Ei. Onko yhdelläkään miehellä hyvä tietämys luokkansa asioista ja kaikki paperit ajan tasalla? Ei. Onko miesope se, jonka puoleen oppilaat kääntyvät ongelmissaan? Kertovat ahdistavia kokemuksia perheessään? Uskaltavat kertoa kiusaamisesta, hyväksikäytöstä, vanhempien alkoholin käytöstä? Huomaako miesope ylipäätään oppilaiden pahoinvointia? Ei. Kaikki ohr-palaverit, joihin tuodaan huolia oppilaista ,tulevat naisopettajilta.

Ketkä tekevät töitä koululla neljään? Ei ainakaan miesopet.

Ketkä ovat uupuneita työtaakkaansa? Ei ainakaan miesopet.

Oppilaat oireilevat entistä enemmän, ja jokaisessa luokassa on oppilasainesta, joka ei millään mittapuulla kuulu yleisopetukseen. Miesopet lätkivät armovitosia, kun eivät halua laatia uusintakokeita tai tarjota tukiopetusta. Meidän koulussamme miesopet eivät anna edes tukiopetusta vaan senkin hoitavat sitten saman aineen naiskollegat.

Kun keskustelemme työn kuormittavuudesta, muistavat miesopet aina tässä kohtaa avata suunsa ja kertoa, miten kyse on vain elämänhallinnasta ja suunnittelusta., heillä ei ole mitään ongelmaa, kun on aina kollegoja, jotka hoitavat heidänkin hommansa tunnollisuudessaan. Se hyvä puoli on naisvaltaisella alalla, että aina löytyy vastuunkantajia, jotka polttavat itsensä loppuun ja miesope voi teeskennellä, että kyse on elämänhallinnasta ja suunnittelusta eikä vapaamatkustamisesta ja töiden huonosta teosta.

Olet itse osa ongelmaa, kun teet paljon ylimääräistä työtä, josta sinulle ei makseta mitään. Yritä siinä sitten argumentoida lisäresursoinnin puolesta, kun rehtori kommentoi: "On nämä hommat ennenkin saatu tällä kehyksellä tehtyä".

Ei sympatiaa marttyyreille.

t. miesope

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mitä tahansa työtä voi tehdä niin monella tavalla. Opettajan ammatissa se työsarka on aika lailla loputon eli jonkun on tehtävä ja suunniteltava ne juhlat ja retket, pidettävä palaverit ja hoidettava ne oppimissuunnitelmat. Luokkien oppilasaines on tällä hetkellä aivan erilaista kuin 10 vuotta sitten.

Opetan itse yläasteella, ja meitä opettajia on noin 60, joista miehiä ehkä 15. Vetääkö yksikään miehistä mitään tiimiä? Järjestääkö Suomi 100-juhlia? Joulujuhlia? Kerhoja? Ulkomaisten vieraiden ohjelmaa? Oppilasvaihtoa? Ei. Onko yhdelläkään miehellä hyvä tietämys luokkansa asioista ja kaikki paperit ajan tasalla? Ei. Onko miesope se, jonka puoleen oppilaat kääntyvät ongelmissaan? Kertovat ahdistavia kokemuksia perheessään? Uskaltavat kertoa kiusaamisesta, hyväksikäytöstä, vanhempien alkoholin käytöstä? Huomaako miesope ylipäätään oppilaiden pahoinvointia? Ei. Kaikki ohr-palaverit, joihin tuodaan huolia oppilaista ,tulevat naisopettajilta.

Ketkä tekevät töitä koululla neljään? Ei ainakaan miesopet.

Ketkä ovat uupuneita työtaakkaansa? Ei ainakaan miesopet.

Oppilaat oireilevat entistä enemmän, ja jokaisessa luokassa on oppilasainesta, joka ei millään mittapuulla kuulu yleisopetukseen. Miesopet lätkivät armovitosia, kun eivät halua laatia uusintakokeita tai tarjota tukiopetusta. Meidän koulussamme miesopet eivät anna edes tukiopetusta vaan senkin hoitavat sitten saman aineen naiskollegat.

Kun keskustelemme työn kuormittavuudesta, muistavat miesopet aina tässä kohtaa avata suunsa ja kertoa, miten kyse on vain elämänhallinnasta ja suunnittelusta., heillä ei ole mitään ongelmaa, kun on aina kollegoja, jotka hoitavat heidänkin hommansa tunnollisuudessaan. Se hyvä puoli on naisvaltaisella alalla, että aina löytyy vastuunkantajia, jotka polttavat itsensä loppuun ja miesope voi teeskennellä, että kyse on elämänhallinnasta ja suunnittelusta eikä vapaamatkustamisesta ja töiden huonosta teosta.

Olet itse osa ongelmaa, kun teet paljon ylimääräistä työtä, josta sinulle ei makseta mitään. Yritä siinä sitten argumentoida lisäresursoinnin puolesta, kun rehtori kommentoi: "On nämä hommat ennenkin saatu tällä kehyksellä tehtyä".

Ei sympatiaa marttyyreille.

t. miesope

Tämä!

Vierailija kirjoitti:

Onhan siellä kouluavustajat kun opet ei pärjää.

Niin missä? Säästösyistä avustajat on potkittu pellolle. jo monta vuotta sitten. 

Tämä pätee hoitoalalla myös. Jos päivät hoidat ihmisiä ja sitten kotona vielä lapsia niin raskastahan se on.

Vierailija kirjoitti:

Onhan siellä kouluavustajat kun opet ei pärjää.

Meidän 500-päisessä yläkoulussamme ei ole koko tänä 20 vuoden urani aikana ollut yhtäkään avustajaa. Sen sijaan sinne alettiin 10 vuotta sitten tunkea kaikki mahdolliset yläkouluikäiset nyt, kun tarkkikset ja apukoulut on lopetettu. Ja noiden oppilaiden rytmissähän sitä sitten mennään. Kaukana ovat ne helpot vuodet, joita alkuaikoina koin.

Todella toivon, että kun päiväkodeissa, hoitokodeissa, alakouluissa sun muissa on jatkuvalla syötöllä opiskelijoita, sivareita ja ties mitä harjoittelijoita apukäsinä, sama voisi tulla myös yläkoulujen puolelle, missä niitä apulaisia myös todella tarvittaisiin eriyttämiseen.